Hesari

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen juttu on nyt sitten ilmestynyt. Kuten ehkä huomasitte, siinä ei mainittu tätä päiväkirjaa, enkä liioin tunkenut sen kommenttiosastoon tyrkyttämään omia totuuksiani, kuten eräätkin monomaaniset ideologit ja propagandistit. (En mainitse nimiä, mutta arvaatte kyllä mitä ideologiaa tarkoitan.) Hieman epäoikeudenmukaisena pidän kyllä sitä, että Anssi ei maininnut ainoatakaan ATM-blogia eikä liioin koko markkina-arvoteoriaa. Mutta ehkä teoria terminologioineen näyttää asioihin vihkiytymättömistä jo munkkilatinalla kirjoitetulta, seitsensinettiseltä kirjalta. Ottaen huomioon, millaiseen apinan raivoon allekirjoittanutkin onnistuu kiihtymään kaikista ATM-käsitteen naiiveista väärintulkinnoista, sen kirjan nimi taitaakin itse asiassa olla Necronomicon, ainakin markkina-arvokeskustelua ulkopuolelta tarkastelevien mielikuvissa.

Vaikka minullakin on valittamista Hesarista - olen tainnut jo kertoakin, mitä, mutta voinhan minä sen jossain välissä vielä kerrata, se kun liittyy asiaan, josta minäkin jotain tiedän, eli iirin kieleen - minua on hiukkasen tympinyt se asiaton kiusantekohenki, jolla Blogistanissa on suhtauduttu Anssi Miettiseen taholla jos toisellakin. Totta kai on valitettavaa, että suomenkielisessä Suomessa on vain yksi valtakunnallinen sanomalehti. (Se pa...ei kun riemuruotsi on teille annettu juuri siksi, että voisitte lukea myös Hufvudstadsbladetia ja Vasabladetia, sanoo Herra.) Totta kai Hesari kirjoittaa joskus asiantuntemattomasti, puutteellisesti, väärin, vääristellen, oleellisia asioita saksien. Mutta joku tolkku sentään: mieshän tekee vain työtään yhtenä Hesarin toimittajista, eikä häntä kannata julistaa joksikin pahan hesariuden lihaksitulemukseksi tai räyhähengeksi.

Muutamaa vierasta kieltä osaavana olen voinut vertailla Hesaria sen ulkomaisiin vastineisiin, eivätkä ne nyt niin hirveän ihmeellisiä ole.