Uusi esimerkki rikollisen Venäjän pahuudesta - Ett nytt exempel på det kriminella Rysslands ondska

Venäjän tapa on tunnetusti väärinkäyttää sanaa "fasismi" tarkoittamaan kaikkia, jotka ovat Venäjän kanssa eri mieltä. Nyt Venäjä on alentunut entistä suurempaan viheliäisyyteen, kun venäläiset propagandistit ovat esittäneet Varsovan kansannousun muistojuhlan esimerkkinä "fasismista".

Ryssland missbrukar som bekant ordet "fascist" som ett skällsord på alla som inte är av samma åsikt med Ryssland. Nu har Ryssland nedlåtit sig till ännu större tarvlighet när ryska propagandister framställt minnesfesten efter Warszawaupproret som ett exempel på "fascism".

Varsovan kansannousun.

Warszawaupproret.

Sanat "Powstanie Warszawskie" tarkoittavat "Varsovan kansannousua". Sanojen vasemmalla puolella näkyy P- ja W-kirjaimista muodostettu ankkurisymboli, Kotwica. Tällä symbolilla vastarintamiehet merkkasivat iskunsa. P ja W voidaan tulkita monilla tavoin: Polska Walcząca (Taisteleva Puola), Pomścimy Wawer (Kostamme Wawerin - ts. siviilien joukkomurhan Wawerissa Varsovan itäosassa), Wojsko Polskie (Puolan sotaväki).

Orden "Powstanie Warszawskie" står för "Warszawaupproret". Till vänster om orden ser vi ankarsymbolen Kotwica, som innehåller bokstäverna P och W. Det var med den här symbolen som var motståndsmännens signatur. Bokstäverna kan tolkas på många sätt: Polska Walcząca (det kämpande Polen), Pomścimy Wawer (Vi ska hämnas för Wawer, dvs för massakern på polska civila i Wawer i östra Warszawa), Wojsko Polskie (den polska armén).

Varsovan kansannousussa poliittisesti lähinnä demarivaltaiseksi laskettava maanalainen armeija AK, Armia Krajowa nousi saksalaisia miehittäjiä vastaan. Maassa oli erikseen kommunistinen Kansanarmeija, Armia Ludowa, jonka taistelu oli AK:hon verrattuna hyvin merkityksetöntä.

I Warszawaupproret var det AK, Polens underjordiska armé som politiskt var snarast socialdemokratiskt, som reste sig mot de tyska ockupanterna. Det fanns en skild kommunistisk Folkarmé, AL, vars kamp mot tyskarna var av mycket mindre betydelse än AKs.

Samalla Veikselin itärannalla neuvostoarmeija odotti, että saksalaiset saisivat puolalaisen vastarinnan murskattua, jotta Neuvostoliitto voisi tuoda pääkaupunkiin oman nukkehallituksensa. Näin myös tapahtui.

Samtidigt väntade sovjetarmén öster om floden Weichsel på att tyskarna skulle krossa det polska motståndet, så att de själva kunde installera sin egen marionettregering i huvudstaden. Så gick det också.

Venäjän röyhkeys ja viheliäisyys ei tunne rajoja.

Rysslands fräckhet och tarvlighet känner inga gränser.

Perussuomalaista seksuaalipolitiikkaa taas kerran - Sannfinsk sexualpolitik en gång till

Uudenmaan persunuorten miesoletettu puheenjohtaja Pyry-Lii Soinio (osittain sama etunimi kuin Li Anderssonilla) on ottanut kantaa seksuaalipoliittisiin kysymyksiin. Hän sanoi jotenkin niin, että tarkistaa mahdollisen uuden tyttöystäväehdokkaan taustan netistä, ja jos tytöllä näkyy tummaihoinen ex-poikaystävä, niin Pyry-Lii antaa heti rukkaset.

Pyry-Lii Soinio, ordförande för sannfinsk ungdom i Nyland (som delar ett av förnamnen med Li Andersson, men ändå lär vara en heterosexuell cis-karl), har tagit ställning till sexualpolitiska frågor. Han sade ungefär att han alltid kollar på nätet vad en tänkbar ny flickvän har för bakgrund. Om tjejen haft en mörkhyad pojkvän, ger Pyry-Lii henne genast korgen.

Onhan se kieltämättä vähän surullista, että omaan kansaan kuuluvaa tyttöystävää ei löydy Pyry-Liille enää mistään, kun kaikki ovat olleet yhdynnässä tumman pojan kanssa. Tai ainakin esiintyneet samoissa valokuvassa, mikä Pyry-Liille on epäilemättä merkki erityisen rivolla tavalla tapahtuneista seksuaalitoimista.

Visst är det lite sorgligt att Pyry-Lii inte längre kan hitta en äktfinsk flickvän någonstans, då alla tjejer redan haft samlag med en mörkhyad kille. Eller åtminstone uppträtt i samma foto, något som för Pyry-Lii indikerar särskilt oanständiga sexuella aktiviteter.

Onneksi Pyry-Liikin voi monien muiden persujen tavoin hakea naisen Thaimaasta, kunhan hän tuosta hankkii ammatin ja töitä. Tosin Thaimaassa hänenlaisilleen lännen miehille tarjolla olevat tytöt ovat luultavasti olleet töissä bordellissa. Mutta siellä heihin eivät ole ruilautelleet siemeniään mitkään tummaihoiset maahanmuuttajat, vaan käyvän hinnan maksaneet valkoihoiset sedät. Hehän ovat omaa rotua, Pyry-Liin aatteiden kannalta siis melkein omaa lihaa. Ja jos tytöltä saa immuunikadon, niin se on se hyvä valkoihoinen immuunikato.

Framtiden ser dock inte så illa ut för Pyry-Lii, bara han skaffar sig yrke och jobb, då har han nämligen råd att köpa sig en kvinna i Thailand. De thailändska tjejer som kan gå med på att gifta sig med honom har visserligen med en viss sannolikhet jobbat på bordeller. Men där är det inte några mörkhyade invandrare som sprutat sin sperma i dem, utan vita gubbar som betalat ett gängse pris. De är män av samma ras, köttsliga bröder till Pyry-Lii och hans ideologifränder. Och får han aids av flickan är det av den goda ljushyade sorten.

Ja me olemme kommunisteja? - Och vi är kommunister?

Teuvo Hakkarainen on julistanut, että EU:ssa on huonompi sananvapaus kuin Neuvostoliitossa oli. Siellä kuulemma kaikkea sai sanoa, kunhan vain ei loukannut johtaja Brežneviä.

Teuvo Hakkarainen har förkunnat att EU har sämre yttrandefrihet än Sovjetunionen hade. Där kunde man enligt honom säga allt möjligt bara man inte kränkte ledaren Brezjnev.

Tämä on huumorikuva Jussi Halla-ahosta puna-armeijan univormussa ja piippalakissa. Se on humoristinen siksi, että Jussi Halla-aho ei oikeasti ole käynyt mitään armeijaa, ei punaista eikä sinivalkoista.

Det här är en humoristisk bild som visar Jussi Halla-aho iklädd röda arméns uniform. Det humoristiska ligger i att Jussi Halla-aho varken avtjänat värnplikt i röda eller blåvita armén.

Siis miettikää. Persut ovat yhtä mittaa haukkumassa kaikkia muita "kommunisteiksi" ja torjuvat kaiken törkeyksiinsä kohdistuvan arvostelun väittämällä, että "kommunisteja ette arvostelisi". (Tässä on esimerkki kommunistien arvostelusta tässä blogissa.) Kuitenkin he myös väittävät, että EU:ssa tai Suomessa olot ovat yhtä huonot tai huonommat kuin Neuvostoliitossa.

Tänk på det här. Sannfinnarna kallar hela tiden alla andra för "kommunister" och avvisar allt ogillande av deras oförskämdheter med "kommunister skulle ni inte kritisera". (I den här bloggen har kommunister kritiserats bl a här.) Samtidigt påstår de att EU eller Finland har sämre förhållanden än Sovjet.

Näyttäkää minulle toki, missä päin Lappia niitä EU:n pakkotyöleirejä on. Tai joukkohautoja. Molempia nimittäin riitti Neuvostoliitossa.

Men visa mig gärna var någonstans i Lappland EU har tvångsarbetsläger och massgravar. Det är saker det inte rådde någon brist på i Sovjet.

Vielä kerran suomalaisista SS-miehistä - Än en gång om de finska frivilliga i SS

Suomalaisten SS-miesten puolustajat ovat taas ryhtyneet leimaamaan tutkijoita kommunisteiksi ja ties miksi, koska nämä ovat menneet sanomaan lähinnä itsestäänselviä asioita. Keskustelusta syntyy sellainen mielikuva, että erinäiset itseään suurinakin maanpuolustuksen ystävinä pitävät tutkimuksia lähtökohtaisesti vainajien kunnian loukkaamisena ns. "lukematta paskaa" -asenteella.

Det pågår igen en debatt om finska SS-män: en del tar dem i försvar och utmålar som kommunister forskare som sagt allehanda självklarheter. Intrycket man får av diskussionen är att en del självutnämnda försvarsvänner framställer forskningsrönen om SS-männen som postumt ärekränkande - utan att ens läsa forskningsarbetena.

Ei ole mitenkään parjaavaa sanoa, että merkittävä osa SS-vapaaehtoisista oli natseja tai asennoitui natsismiin myönteisesti. Asiat pitää nähdä historiallisessa asiayhteydessään. Silloin kun Suomi taisteli Saksan rinnalla jonkinasteisena liittolaisena tai myötäsotijana, natsismi oli ystävällismielisen maan aate, jota ei ollut siinä tilanteessa erityisen häpeällistä tai paheksuttavaa kannattaa. Varsinkin nuorten, maailmaa vähänlaisesti nähneiden ja testosteroniohjautuvien miesten voi siihen aikaan uskoa pitäneen natsismia eräänlaisena parempana isänmaallisuutena, koska suuri osa yhteiskuntaa tuossa tilanteessa piti Saksaa ylivoimaisena suurvaltana, joka oli tullut avuksemme hädän ollessa pahin.

Det är inte ärekränkande att säga, att en betydande del av de frivilliga var nazister eller att de hyste pronazistiska attityder. Saker och ting bör betraktas i sitt historiska sammanhang. När Finland stred på Tysklands sida som någon sorts bundsförvant eller vapenbror, var nazismen den statsbärande ideologin i ett vänligt sinnat land, en ideologi som det i den då rådande situationen inte var särskilt skamligt eller vanhedrande att vara anhängare av. För unga testosteronstyrda killar som inte ännu sett mycket av världen var det på den tiden naturligt att uppfatta nazismen som en sorts bättre fosterländskhet, ty då tyckte ju en stor del av samhället att Tyskland var en oövervinnerlig stormakt som kommit oss till undsättning i värsta nödens stund.

Ei liioin ole mitenkään parjaavaa sanoa, että suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat siviilien murhiin. SS Wiking -divisioona ei tietenkään vartioinut keskitysleirejä eikä kääntänyt kaasukammion hanikkaa. Sitä vastoin voi olettaa, että Waffen-SS useinkin ampui siviilejä ja sotavankeja. Kaasukammiot olivat vain yksi osa holokaustia, joukkoampumiset olivat yhtä lailla merkittäviä. Ja on selvää, että Waffen-SS osallistui näihin joukkoampumisiin, kun todistetusti samantyyppisiä sotarikoksia teki jonkin verran myös Wehrmacht.

Det är inte heller ärekränkande att säga att finska frivilliga var med om att mörda civila. SS-Wiking-divisionen var antagligen inte med om att bevaka koncentrationsläger och ännu mindre om att gasa folk ihjäl. Däremot kan man anta att Waffen-SS inte så sällan sköt ihjäl civila eller krigsfångar. Gaskamrarna var bara en del av Förintelsen, massarkebuseringarna en annan betydande aspekt. Och det är klart att Waffen-SS deltog i dessa arkebuseringar, när det är bevisat att även Wehrmacht ibland begick likadana krigsförbrytelser.

Suomalaiset vapaaehtoiset eivät mitenkään yksiselitteisesti ja poikkeuksetta hyväksyneet näitä murhia. Pidän itse kiinnostavimpana ja merkittävimpänä sitä, että tutkijat osoittivat suomalaisten vapaaehtoisten sekä kirjeissään että päiväkirjoissaan kritisoineen näitä sotarikoksia ja epäilleen siviilien murhaamisen mielekkyyttä puhtaasti sotilaallisesta, sodankäynnin tarpeiden näkökulmasta.

De finska frivilliga accepterade dessa mord ingalunda entydigt eller utan undantag. Det mest intressanta och betydelsefulla forskningsrönet tycker jag är här att forskarna visade att en del finska frivilliga både i sina brev hem och i sina dagböcker kritiserade de här krigsförbrytelserna och betvivlade det förnuftiga i att mörda civila, och detta ur en rent militärteknisk krigföringssynvinkel.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset eivät siis näiden tutkimusten mukaan olleet mitään sieluttomia tappajarobotteja, vaan osasivat epäillä, kritisoida ja paheksua - varmastikin yksi jos toinenkin kovana natsina aloittanut alkoi kyseenalaistaa aatetta näiden kokemusten perusteella, ja tämä on hänelle yksinomaan kunniaksi. Sanotaanhan Sanassakin, että taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

De finska SS-frivilliga var alltså enligt den här forskningen inga själlösa mördarmaskiner, utan kunde tvivla, kritisera och ogilla. Det fanns säkert en och annan som i början varit en tuff nazist men som sedan började ifrågasätta ideologin p g a sina upplevelser, och det är honom endast till heder. Det står faktiskt också i Bibeln att det blir mer glädje i himmelen över en enda syndare som gör bättring än över nittionio rättfärdiga som ingen bättring behöver.

Tutkimukset eivät itsessään heikennä Suomen mainetta maailmalla. Varsin monista maista lähti Saksan avuksi SS-vapaaehtoisia, ja sodan loppuvaiheissa Saksa joutui kaapimaan laarinpohjia eli värväämään avukseen miehiä sellaisista kansoista, jotka sodan alkuvaiheissa olivat natsi-ideologian näkökulmasta hävitettäviä alempirotuisia. (Koska olen tunnettu mauttomasta huumorintajustani, heitän puolittain vitsillä, että jos itärintaman sota olisi kestänyt vähän kauemmin, saksalaiset olisivat miespulassaan hakeneet keskitysleireistään avukseen juutalaisia ja värvänneet näistä Waffen-SS-joukkoja.) Toisin sanoen kukaan ulkomailla ei erityisesti kauhistele sitä, että Suomesta on lähtenyt miehiä Waffen-SS:ään ja osallistunut julmuuksiin. Varsin monessa maassa sille kohautetaan vain olkapäitä: ai, teiltäkin? niin meiltäkin.

Forskningarna gör Finlands internationella rykte inget förfång. Det var i rätt många länder som Tyskland efterlyste villiga män till SS, och mot krigsslutet var Tyskland tvunget att rekrytera även representanter för folkslag som i krigets början ansågs rasmässigt mindervärdiga och bara värda att förintas. (Med min förkärlek för smaklös humor vill jag härmed bara halvt på lek påstå att tyskarna, hade kriget på östfronten varat lite länge, hade sökt efter vapenföra karlar även bland judarna på koncentrationslägren för att sedan iklä dem SS-uniformen.) Att finska killar under andra världskriget tog värvning i Waffen-SS och var med om grymheterna kommer i och för sig inte bli en skandal. I rätt många länder kommer det bara att kommenteras med en axelryckning: hos er också? jaha, precis som hos oss.

Sitä vastoin on selvää, että jos Suomi saa maailmalla maineen maana, jossa SS-miesten julmuuksien tutkimisesta nousee metakka ja asiaa paheksutaan isänmaallisuuteen vedoten, se on paljon suurempi häpeä. Suomen ylimmäinen Venäjän asian agitaattori Johan Bäckman ja hänen kaltaisensa oikein kuolaavat riemusta saadessaan uuden leimakirveen, jolla voivat esittää kaikenlaisen suomalaisen maanpuolustushengen ja isänmaallisuuden natsismina ja fasismina.

Däremot är det klart att det är en betydligt större skam om Finland ute i världen blir känt som ett land där man inte får forska i SS-grymheterna utan att bli utmålad som ofosterländsk. Johan Bäckman, Rysslands överste agitator i Finland, och hans gelikar kommer att dregla av jubel när de nu får ett nytt skäl att framställa all finländsk försvarsvänlighet och fosterländskhet som nazism och fascism.

Myös kotimaisen puolustustahdon näkökulmasta on tavattoman vahingollista, jos upseerikunta tai maanpuolustusystävälliset piirit nyt intoutuvat puolustamaan SS-miesten kunniaa. Nyt kun Venäjän uhka kasvaa ja Venäjä puolustaa ja tukee niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa juuri äärioikeistoa ja uusfasisteja, on mahtava sauma luoda uudelleen vanha hyvä talvisodan henki. Monet vasemmistoliberaaleista ja vihreistä lähtökohdista politiikkaan kantaa ottavat henkilöt ovat tietoisia Venäjän uhasta ja valmiita tukemaan maanpuolustusta. Olisi maanpuolustusväeltä paha poliittinen virhe vieroittaa tämä porukka.

Även för den inhemska försvarsviljan är det mycket skadligt om officerskåren eller de försvarsvänliga kretsarna nu får för sig att ta SS-männens ära och heder i försvar. I dag, då det ryska hotet hela tiden ökar och det är just extremhögern och nyfascisterna i de västliga länderna som får mest hjälp och bistånd av Ryssland finns det väldiga chanser att återskapa den gamla goda vinterkrigsandan. Många som har ett vänsterliberalt eller grönt perspektiv på politiken är medvetna om det ryska hotet och villiga att stöda försvaret. Det vore ett allvarligt politiskt misstag av försvarsvännerna att alienera de här människorna.

En pysty näkemään, että kenenkään suomalaisen sotilaan kuuluisi puolustaa SS-vapaaehtoisiamme minkään ammattikunnian nimissä. Isänmaataan puolustava sotilas ei ole moraalisesti samalla asialla kuin SS-miehet. SS-miehet olivat vieraan maan diktaattorille henkilökohtaisesti valan vannoneita poliittisia sotilaita. He eivät palvelleet Suomen armeijassa eivätkä tehneet mahdollisia sotarikoksiaan Suomen lipun alla, joten Suomen sotalaitoksella ei ole heistä mitään vastuuta. Vastuu on suomalaisten poliitikkojen, jotka katsoivat oikeaksi sallia vapaaehtoispataljoonan luomisen.

Jag kan inte se att någon finländsk yrkessoldat borde ta våra SS-frivilliga i försvar för yrkeshederns skull. En soldat som kämpar för sitt land är inte i samma moraliska position som SS-männen. Dessa var politiska soldater som personligen svurit lojalitet till ett främmande lands diktator. De tjänstgjorde inte i Finlands armé, och sina eventuella krigsförbrytelser begick de inte under Finlands flagga. Sålunda har den finska krigsmakten inget ansvar för dem. De som bör ansvarsbeläggas är de finska politiker som gav sitt godkännande till frivilligkåren.

Keskustelussa on jo kysytty, miksei tutkimusta tehdä partisaanien tai desanttien julmuuksista. Kysymys itsessään on ihan hyvä. Minulle ei koulussa kerrottu mitään partisaanihyökkäyksistä Suomeen, ja desanteista olen kuullut vain perheemme vanhempien sukupolvien huhuja. Partisaanisotaan olen sittemmin perehtynyt Tyyne Martikaisen kirjoituksista, desanteista taas luin Atso Haapasen kirjasta "Viholliset keskellämme". On selvää, että näitäkin aiheita tulisi käsitellä perusteellisemmin ja tuoda esimerkiksi koulujen historianopetukseen.

I diskussionen har vi redan hört det frågas, varför det inte forskas i de grymheter som partisanerna eller desanterna begick i Finland. I och för sig är det en bra fråga. I skolan hörde jag ingenting om partisanattackerna mot finska byar, och vad gäller desanterna var det bara äldre släktingar som talade om dem. Information om partisankriget har jag senare inhämtat i Tyyne Martikainens skrifter, och desanterna läste jag om i Atso Haapanens bok Viholliset keskellämme. Det är klart att även dessa teman borde behandlas mer ingående och upptas bl a i historieundervisningen i skolorna.

Kuitenkin desantteihin viittaaminen on tässä tapauksessa virheellinen argumentti eli ns. mutkuttelua. Se tekniikka on tullut tunnetuksi jo Neuvostoliiton ajoilta saakka, ja sitä käytetään nykyään innokkaasti nykyisessä venäläismielisessä propagandassa ("mutku USA!"). Tämä virhe ei tule yhtään vähemmän virheelliseksi siitä, että se esiintyy nyt toisessa yhteydessä.

I det här fallet är hänvisningen till desanterna dock ett argumentationsfel av den sorten som kallas för whataboutism. Den tekniken lärde vi känna redan under sovjettiden, och den används gärna i rysksinnad propaganda ("men USA då?"). Felet blir inte ett dugg mindre felaktigt om det förekommer i ett annat sammanhang.

Laura Huhtasaari ja salavuoteus - Laura Huhtasaari och lägring

Persutar Laura Huhtasaari on juuri löytänyt uuden synnin homouden ja lesbouden lisäksi, jota paheksua: salavuoteuden. Tämä tulikin ihan puskista. Nuorempi polvi ei taida tietääkään, mitä se tarkoittaa, mutta sen piiriin kuuluu vaikkapa avoliitto - se tarkoittaa sitä, että henkilöt, jotka eivät ole avioliitossa toistensa eivätkä kenenkään muunkaan kanssa, ovat sukupuoliyhdynnässä.

Sannfinskan Laura Huhtasaari, vars kritiska inställning till bögsex och lesbianism redan är välkänd, har nu uttryckt sitt ogillande för en ny synd: lägring. Det här är en överraskning. Den yngre generationen vet säkert inte vad lägring betyder, men det betyder samlag mellan två människor som varken är gifta med varandra eller någon annan. Sålunda är t ex samboförhållandena lägring.

Kaikin mokomin. Mutta jos Huhtasaari esittää tätä jonkinlaisena paluuna oikeisiin suomalaisiin tapoihin, niin annettakoon hänelle tiedoksi, että Suomessa on ns. vanhoina hyvinä aikoina vallinnut esiaviollisen yhdynnän kansantapa, eli kansa on hyväksynyt "salavuoteuden", jos kyseinen pari on ollut selvästi matkalla kohti avioliittoa.

För all del. Men om Huhtasaari vill framställa detta som en återgång till genuina finska seder, så bör det vara henne till kännedom konstaterat, att folkets sed i gamla goda Finland var att ha samlag före äktenskapet: folket accepterade "lägring" om paret ifråga uppenbarligen varit på väg att gifta sig.

Sitä ei tiedetä, pitääkö Huhtasaari syntinä sitä, että Yhdysvaltain presidentti työntää sormensa sellaisen naisen emättimeen, jonka kanssa ei ole naimisissa. (Siis naisen, ei emättimen - vaikka Trumpille ne taitavat olla yksi ja sama.) 

Vi vet ännu inte om Huhtasaari anser det vara syndigt att den amerikanska presidenten petar en kvinna i vaginan som han inte är gift med (alltså med kvinnan, inte vaginan - men för Trump är det ju samma sak).

Opintotukimuistojani

(julkaistu ensimmäisen kerran blogissa Kolinaa Panuhuoneesta 11. syyskuuta 2006; esimerkki sellaisista mielipiteistä, joita persujen johtama epävirallinen sensuurimme ei enää salli painettavan valtavirtalehdistössä)

Postiluukusta kolahti pankin ilmoitus opintolainan lyhentämisestä. Se onkin viimeinen erä, enkä tämän blogikirjoitteluni ansiosta joudu enää pyytämään ennakkoakaan päätoimeni palkasta. Velkavankeus on siis lopussa, ja oli jo aikakin, kun keski-ikäistyminenkin on alkanut, vaikka tukka päässä yhä pysyykin. Kun sitten vielä Turun Ylioppilaslehdessäkin vaahdotaan asiasta ja huomenna näköjään on vielä määrä luovuttaa opintoraha-adressikin päättäjille, lienee aika ottaa puheeksi opintotuki.

Opintotuki on sana, johon mielessäni liittyy muistoja lähinnä nöyryyttämisestä ja nälästä. Viimeisten kymmenkunnan vuoden ajan olen yleisesti ottaen voinut luottaa siihen, että mikään päälle kaatuva hätä ei uhkaa, mutta tiedekunnan vaihdon viivyttämään valmistumiseeni asti - kävin hakemassa maisterin todistukseni tiedekunnan kansliasta vaivihkaa pari kuukautta ennen kolmattakymmenettäensimmäistä syntymäpäivääni - elelin milloin milläkin, ja yleensä kädestä suuhun. Tutuksi ovat tulleet niin Turun sosiaalikeskuksen jono, jossa on seisty yhdessä hyvinkin kaukana elämän laitapuolella vaeltaneiden henkilöiden seurassa - tuntuu siltä kuin se olisi ollut vasta eilen - kuin erilaiset p-kahommatkin, joskin jälkimmäisistä lensin aina taidon puutteen vuoksi pihalle.

Nöyryytyksiä on sadellut myös päättäjien suunnalta aivan riittämiin. Kerran kun opintotukiasiaa taas kerran pohdittiin eduskunnassa, joku vääräleukainen kansanedustaja vihjaili opintojen pitkittyvän ”vastakkaisen sukupuolen haistelun” vuoksi, ts. siksi, että haluamalla halutaan jotenkin remuta eri ihmisten sängyissä, elää kuin pellossa ja olla miehistymättä vastuullisiksi aikuisiksi. Kun on ilmeisesti hoitamattoman nuoruusvuosien depression vuoksi - joka muuten on yliopisto-opiskelijoiden, niin miesten kuin naisten, keskuudessa edelleenkin varsin yleinen vaiva - ollut käytännössä ilman sukupuolielämää kolmekymppiseksi, tällaiset vihjailut eivät hirveästi ilahduta. Kuulemishetkellä teki lähinnä mieli koristella niiden esittäjä omalla mehullaan, kuten Máirtín Ó Cadhain -vainaa sanoisi (nyt kun olen lunkimpi ja keski-ikäisempi, otan tietysti asianomaiselta vastaan myös polvillaan ryömien esitetyn anteeksipyynnön).

Eivätkä ne nolaukset tähän jää. Muutama vuosi sitten Paavo Lipponen meni sanomaan opintorahoituksen puutetta valittaville opiskelijoille, että heidän tulisi lopettaa Raimo Sailaksen morkkaaminen, koska tämä on kuulemma Suomen johtava intellektuelli. Konkreettiset opintotukiasiat eivät herra ja ylhäisyys Lipposta tietenkään kiinnostaneet. Vaikka olin tuossa vaiheessa jo itse kokopäivätyötä tekevä ihminen, jonka opiskelut olivat ja ovat hyvin hitaasti etenevän lisensiaattityön varassa, Lipposen heitto suututti minutkin, koska se ei tuntunut juurikaan haistattelua kummemmalta.

On jo vanha vitsi sanoa, että opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka odotetaan selviävän ilman toimeentulotukea ja rahoittavan syömisensä velaksi. Sen lisäksi heidän myös toivotaan tekevän työnsä hutiloiden. Opintoaikojen lyhentämiseksi on ehdotettu mm. lainojen anteeksiantamista ym. helpotuksia mahdollisimman nopeasti valmistuville opiskelijoille. Sitä vastoin korkeista arvosanoista ei ole minkään suunnitelman mukaan ollut luvassa palkintoja eikä tasoitusta. Pikaisesti väsätty sekundamaisteri on aina parempi kuin seitsemän vuotta opiskeleva priimatavara.

Omasta mielestäni yliopisto-opiskelijan opintotuki pitäisi jakaa mahdollisimman tarkoin niin, että se muistuttaisi oikeaa palkkaa. Toisin sanoen suoritetuista tenteistä pitäisi jakaa rahasumma, johon vaikuttaisi sekä opintoviikkojen (tai mitä ne nykyään sitten ovatkin) määrä että tentin arvosana, eli hyvän ja menestyvän opiskelijan tulisi saada kyvykkyydestään tunnustusta ihan kahisevassa ja kilajavassa muodossa. Tämä valmentaisi myös opiskelijoita työelämään, mikä olisi ihan oikeasti tarpeen monille heistä.

Ns. opiskelijaelämä ei nimittäin valmista kenestäkään tuottavaa jäsentä yhteiskuntaan. Rahaa ei makseta kouriintuntuvista suorituksista, vaan se pitää anoa - eli käytännössä opiskelijat harjaantuvat pikemminkin sosiaalipummin kuin työssäkäyvän, vakiintuneen ihmisen elämäntapaan. Jos jotkut eivät kolmekymmentä täytettyäkään aikuistu, kyse ei ole laiskuudesta, ainakaan myötäsyntyisestä laiskuudesta, vaan yliopistolla opitusta elämäntavasta, jota ylläpidetään kerjäämällä anottavalla, ei teoilla ansaittavalla opintotuella.

Laajemmin kyse on siitä, että opiskelijat pakotetaan elämään kuin syrjäytyneet yhteiskuntapudokkaat. Poliitikoilta he saavat vain pilkkaa, vihjailuja ja nolauksia, ikään kuin he eivät olisi äänestäjiä ollenkaan. Tunnutaan ajattelevan, että nöyryyttävä nälkätaiteilijuus jotenkin kuuluu asiaan. Opiskelijat puolestaan tekevät nälkätaiteilijan välttämättömyyksistä hyveen ja omaksuvat katkeran yhteiskunnanvastaisen asenteen. Silloin kun poliittiset puolueet vaivautuvat markkinoimaan itseään heille, ne yleensä vetoavat juuri tuohon asenteeseen: vasemmisto julistaa kapinaa ja vallankumousta, oikeisto itsekästä ”v-u meidän palkallahan ei mitään s-nan yhteiskuntaa rahoiteta, kun ei siltä itsekään olla mitään saatu” -veropopulismia.

Perussuomalaisuuden syvin olemus - Vad "sannfinskheten" handlar om

"Utan att spara människoliv, utan att pruta på föroreningarna. Sannfinnarna"

Miikka-Markus Leskisen ero kristillisdemokraateista - Miikka-Markus Leskinens avsked från kristdemokraterna

Tuolla meidän suvakkien piireissä heitettiin eteeni mielenkiintoinen linkki blogikirjoitukseen, jonka oli laatinut nuorehko kristillisdemokraatti ja valtiotieteilijä Miikka-Markus Leskinen, joka on juuri eroamassa puolueestaan.

En av representanterna för den s k tolerantian gav mig en länk till ett intressant blogginlägg skrivet av den relativt unge kristdemokraten och statsvetaren Miikka-Markus Leskinen, som just håller på att ta avsked från sitt parti.

Kirjoituksensa mukaan Leskinen harkitsee väitöskirjan laatimista armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta eri maissa, mikä onkin kiinnostava aihe. Itsehän olen reilu vuosikymmen sitten joutunut silloisen työnantajani (siis oikean työnantajani, ei sen kakkostyönantajan, jolle kirjoitin blogilöpinöitä) palveluksessa syistä, joita liikesalaisuus edelleen saa luvan peittää, perehtymään armenian kielen alkeisiin. Joudun syvästi pahoittelemaan, etten ole jaksanut (tai ehkä iän myötä väsyneiden aivosolujen joustamattomuuden vuoksi kyennyt) opettelemaan armeniaa hyödyksi asti sen jälkeen, vaikka oppikirjoja tulee yhä selailtua. Juuri tuon Leskisen mainitseman kansanmurhan vuoksi armenian taito olisi minullekin monella tapaa tarpeellinen, koska olen kirjoitellut (silloin kun vielä sain) eri kansanmurhista ja vertailevasta kansanmurhatutkimuksesta.

Enligt sin artikel överväger Leskinen en doktorsavhandling om erkännandet av folkmordet på armenierna i olika länder, och det är ju ett intressant ämne. Själv har jag ju på begäran av min dåvarande arbetsgivare (min riktige arbetsgivare, inte den där som jag skrev bloggdrapor åt) av skäl för vilka affärshemligheten fortfarande torde gälla lärt mig grunderna i armeniska språket. Jag måste beklaga att jag inte orkat (eller kanske att den tilltagande åldern inte tillåtit mig) lära mig resten av språket, låt vara att jag fortfarande ibland bläddrar i läroböckerna. Det är precis det där folkmordet Leskinen nämner som är ett av skälen varför jag borde lära mig armeniska, ty när jag ännu fick yttra mig på finska utanför den här bloggen hann jag skriva ett och annat om folkmord och jämförande folkmordsforskning.

En kuitenkaan kirjoita armenian kielestä (se olisi kulttuurista ja tieteestä kirjoittamista, ja sitähän en tee suomeksi, ellei minulle makseta), vaan tuon kiinnostavan kirjoituksen muusta sisällöstä. Leskinen nimittäin tuntuu pettyneen kristillisdemokraatteihin siksi, että puolue, ainakin kenttäväki ja kannattajakunta, on yhä ilmeisemmin valunut äärioikeistolaisuuden ja rasistisen persuilun suuntaan. Tällöin hänen itse kannattamansa kokonaisvaltaisemmin kristillinen yhteiskuntanäkemys on alkanut menettää merkitystään.

Jag tänker dock inte skriva om armeniska språket (det skulle ju handla om kultur och vetenskap, och det gör jag ju inte på finska, om jag inte får betalt för det), utan om det övriga innehållet i Leskinens intressanta blogginlägg. Leskinen förefaller nämligen ha blivit besviken på kristdemokraterna därför att partiet, åtminstone fotfolket och anhängarna, allt uppenbarare börjat uppträda högerextremistiskt och rasistiskt, dvs liknar allt mer sannfinnarna. Den mera helhetsbetonat kristliga samhällssyn han representerar har sålunda kommit att spela en mindre viktig roll i partiet. 

Leskinen kirjoittaa paneutuneensa tosissaan kehittämään puolueelleen laajaa, positiivisia tavoitteita sisältävää poliittista ohjelmaa, ja valtiotieteilijänä hän tietää mistä puhuu. Hänen pyrkimyksensä ovat kuitenkin jääneet yksipuolisesti abortti-, homo- ja maahanmuuttoasioista saarnaavien populistien jalkoihin. Vaikka puolueen organisaatiossa onkin muuta väkeä, joka on samoilla linjoilla hänen kanssaan, siltä ei ilmeisesti saa riittävästi henkistä tukea.

Leskinen skriver att han på riktigt försökt utveckla ett omfångsrikt politiskt program för sitt parti med positivt innehåll och målsättningar, och som statsvetare vet han vad han talar om. Hans ansträngningar har dock blivit förbigångna av alla de som ensidigt och högljutt koncentrerar sig på att predika om abort, bögar och invandring. Det förefaller ha funnits folk i partiorganisationen som delat hans syn, men de har tydligen inte stött honom tillräckligt.

Leskinen antaa ymmärtää, että puolueessa on sisäinen juopa Päivi Räsäsen ja Sari Essayahin välillä. Essayah edustaa hänenkin kannattamaansa perusteellisen poliittisen suunnittelu- ja ohjelmatyön linjaa, Räsänen taas panostaa rahvaanomaiseen aborttipopulismiin. Leskisen mielestä Räsäsen yksipuolinen abortinvastainen jankkaaminen on vahingoittanut puolueen mainetta ja vaikeuttanut hänenlaistensa poliitikkojen mahdollisuuksia vakavamielisen, kristillisistä eettistä lähtökohdista lähtevän politiikan harjoittamiseen.

Leskinen låter förstå att partiet har en inre motsättning mellan Päivi Räsänen och Sari Essayah. Essayah är inne på samma linje som Leskinen själv, dvs grundligt politiskt planerings- och programarbete, Räsänen däremot satsar på vulgär abortpopulism. Enligt Leskinen har Räsänens ensidiga tjat mot abort skadat partiets rykte och försvårat den sorts seriösa politik utifrån kristlig etik han själv skulle föredra.

Tässä kohtaa minun itseni täytyy tunnustaa eräs asia: minäkin olen protestihengessä joskus 90-luvulla äänestänyt kristillisdemokraatteja. Tämä johtui siitä, että olen vakaumuksellinen raittiusmies, ja siihen aikaan oli olemassa viinanvapautusliike (mitä ilmeisimmin alkoholiteollisuuden masinoima), jonka epä-älylliset ja kansanterveydelle vahingolliset iskulauseet saivat minut suutuksissani vetämään viivani maan ainoalle tinkimättömälle raittiuspuolueelle.

Här bör jag erkänna att jag faktiskt själv röstat på kristdemokraterna ett par gånger på nittiotalet. Det här berodde på att jag är övertygad helnykterist och att den rörelse för fri sprit som då behärskade hela medievärlden (och som med all sannolikhet fick stöd av alkoholindustrin) i mina ögon framstod som så antiintellektuell och folkhälsofientlig att jag i min förargelse stödde landets enda omutliga nykterhetsparti.

Silloin saattoi nimittäin noin yleisesti ottaen luottaa siihen, että konservatiiviset puolueet, myös kristillisdemokraatit, eivät olleet ottamassa ihmisoikeuksia pois niiltä, jotka eivät kuuluneet niiden ydinkannattajiin. Esimerkiksi ruotsin kielen vihaamista ei kristillisdemokraattien keskuudessa harrastettu, koska monet puolueen toimijat olivat ruotsinkielisiä - esimerkiksi yhdenaikainen puheenjohtaja Bjarne Kallis. 

Dåförtiden kunde man nämligen i allmänhet lita på att konservativa partier, inklusive kristdemokraterna, inte var inriktade på att frånta alla utanför sin egen politiska målgrupp mänskliga rättigheter. Kristdemokraterna hetsade t ex inte emot svenska språket, eftersom många aktörer inom partiet var svensktalande, t ex Bjarne Kallis, som vid ett skede var ordförande för partiet.

Nykyäänhän tähän nimenomaan ei voi luottaa. "Konservatiivisuudella" siinä muodossa kuin sitä edustavat ne Leskistä kauhistaneet kristillisdemokraattien rivikannattajat ei enää oikeasti ole mitään positiivista merkitystä. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin muiden ihmisten vainosta ja heidän oikeuksiensa riistämisestä. Jos joku Miikka-Markus Leskisen kaltainen henkilö yrittää antaa konservatiivisuudelle muuta, älyllisesti rehellisempää sisältöä, hänet näköjään aika äkkiä savustetaan ulos konservatiivisesta poliittisesta organisaatiosta.

I dag kan man dock inte lita på det här. "Konservatism" i den form som representeras av de ur Leskinens synvinkel främmande och skrämmande vanliga partianhängarna har inte längre någon positiv betydelse. Den konservatismen handlar endast om att förfölja andra människor och beröva dem deras rättigheter. Om någon Miikka-Markus Leskinen försöker ge begreppet ett annat, ett intellektuellt ärligt innehåll, gör man snart livet outhärdligt för honom inom en konservativ politisk organisation.

Mielenkiintoisinta Leskisen kirjoituksessa on se, miten hän suhtautuu Aito avioliitto -yhdistykseen. Hän kuvaa sitä puolueen ulkopuoliseksi, miltei tyhjästä putkahtaneeksi puljuksi, jonka kampanjointi ja politiikanteko oli amatöörimäistä ja toivotonta. Ilmeisesti tahallisen toivotonta.

Det mest intressanta i Leskinens inlägg är vad han säger om föreningen Äkta äktenskap. Han beskriver den som en organisation som uppstod ur tomma intet och som saknade egentlig organisatorisk anknytning till partiet. I sina kampanjer handlade föreningen amatörmässigt och utan förståelse för politik, och kampanjerna var på förhand dömda att misslyckas. Det här var tydligen avsiktligt.

Sen jälkeen kun homoseksuaalien avioliitot oli lainsäätäjätasolla hyväksytty tasa-arvoisiksi ns. perinteisten avioliittojen kanssa, Leskinen totesi, että tämä erä kulttuurisotaa oli sitten hävitty. Hän halusi kuitenkin, omien sanojensa mukaan, ylläpitää perinteisen perhekäsityksen positiivista roolia. 

När homosexuella äktenskap på lagstiftarnivå accepterats som jämlika med s k traditionella äktenskap, konstaterade Leskinen att den här bataljen i kulturkriget var förlorad. Han ville dock, som han själv säger, upprätthålla det traditionella familjebegreppets positiva roll.

Aito avioliitto -yhdistyksellä ei kuitenkaan ollut sellaista positiivista sanomaa. Sen konkreettinen tavoite oli saada jo hyväksytty laki kaadettua, mikä tietysti oli toivotonta. Sivustaseuraajan on pakko epäillä, että alusta pitäenkin oli tarkoitus hävitä kampanja ja luoda omissa joukoissa ilmestyskirjan tunnelmaa. Sillä tavalla voidaan ainakin oikeuttaa viha ja tarvittaessa jopa terrorismi yhteiskunnan kaatamiseksi.

Föreningen Äkta äktenskap hade dock inte något sådant positivt budskap. Dess konkreta målsättning var att annullera en redan godkänd lag, vilket ju var hopplöst. En utomstående betraktare måste misstänka att det från början var meningen att förlora, för att uppvigla till domedagsstämning inom de egna leden. Därigenom kan man åtminstone berättiga hatet och vid behov även terrorismen mot samhällsordningen.

Kaukaa haettua? Ei suinkaan. Leskinen kertoo itse, että Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtaja Jukka-Pekka Rahkonen oli jo pitkään kirjoitellut täysin levottomia ja julkaisukelvottomia asioita sosiaalisissa medioissa kaikkien nähtäväksi. Ilmeisesti "jo pitkään" tarkoittaa tässä yhteydessä "jo silloin, kun Leskinen itse vielä uskoi yhdistyksen toiminnassa olevan jotain järkeäkin".

Långsökt? Ingalunda. Leskinen berättar själv att Jukka-Pekka Rahkonen, ordförande för föreningen Äkta äktenskap, redan länge skrivit helt virriga saker som inte tålde trycksvärta i sociala medier, där de kunde skådas av alla. "Redan länge" betyder här antagligen "när Leskinen själv ännu trodde att föreningen hade förnuftiga målsättningar". 

Levottomat ja julkaisukelvottomat asiat taas tarkoittavat Leskisen omankin kirjoituksen mukaan hourupäisiä visioita sisällissodasta konservatiivien ja "vihervasemmiston" välillä sekä vaatimuksia muslimien uskonnonvapauden täydellisestä riistämisestä. Kaikki nämä jutut ovat toki tuttuja suoraan Hommafoorumilta ja äärioikeistolaisten muilta nettisivuilta.

Virriga saker som inte tål trycksvärta betyder enligt Leskinen vanvettiga visioner om ett inbördeskrig mellan konservativa och "gröna vänstermänniskor" samt krav på att fråntaga muslimerna religionsfriheten. Alla dessa historier har vi visserligen redan många gånger om läst på det högerextrema webbforumet Homma och på högerextrema webbsidor i allmänhet.

Johtopäätökseksi jää, että periaatteellinen ja älyllisesti läpipohdittu konservatiivisuus on koko maailmassa antamassa periksi kaoottiselle, populistiselle reuhaamiselle, minkä näemme tästä Miikka-Markus Leskisenkin kirjoituksesta.

Slutsatsen är att principfast och intellektuellt väl övervägd konservatism i hela världen håller på att ge efter för kaotisk populism, som Miikka-Markus Leskinens inlägg också bevisar.

Älkää enää selitelkö, maahanmuuttokriitikot ovat Putinin joukoissa - Inga fler bortförklaringar, är du en "invandringskritiker" är du en av Putins soldater

Fasistisen Venäjän fasistidiktaattori Vladimir Putin on juuri sanonut Financial Timesin haastattelussa maahanmuuton ja monikulttuurin olevan pahasta (en tiedä maahanmuutosta, mutta sen tiedän, että Putin on taistellut oman maansa monikulttuurisuutta vastaan mm. vainoamalla esimerkiksi suomalaisugrilaisia kieliä puhuvia vähemmistöjä) ja liberalismin ajan olevan ohi (mikä tarkoittaa, että hänen ja hänen liittolaistensa tavoitteena on riistää meiltä ikuisiksi ajoiksi vapaudet ja oikeudet, joita olemme pikkulapsesta asti pitäneet itsestään selvinä).

Det fascistiska Rysslands fascistiske diktator Vladimir Putin har just sagt i en intervju med Financial Times att invandring och mångkultur är av ondo (hans invandringspolitik har jag ingen aning om, men det vet jag att Putin bekämpat mångkulturen i sitt eget land bl a genom att förfölja minoriteter som talar finsk-ugriska språk) och att liberalismens tid är förbi (vilket betyder att han och hans allierade vill frånta oss för all evighet alla de fri- och rättigheter vi sedan barndomen ansett vara självklara).

Minä olen julistanut vuodesta 2002 asti, että äärioikeisto on fasistisen Venäjän luonnollinen liittolainen. Tämä sai suomalaisen äärioikeiston valtiasjohtajan syyttämään minua vainoharhaiseksi ja villitsemään tahdottomien raajojen lailla käyttäytyvät kannattajalaumansa kimppuuni. Lopulta nämä laumat saivat minut ajettua ulos mediasta, toki työsuojelun täydellinen puuttuminen vaikutti asiaan. Nyt kun olemme kuulleet äärioikeiston omat iskulauseet sana sanalta suoraan Putinin suusta, odotan saavani jonkinlaista tunnustusta siitä, että olen ollut koko ajan oikeassa, ennen kaikkia muita. 

Jag har sedan år 2002 förkunnat att extremhögern och det fascistiska Ryssland är naturliga allierade. Det här fick den finska extremhögerns avgudade ledare att kalla mig för paranoiker och hetsa sina skaror av viljelösa lemmar (även kända som "anhängare") på mig. Som det artade sig lyckades dessa skaror med att röka ut mig från medierna, låt vara att den kompletta frånvaron av arbetarskydd också spelade en roll. Nu har vi hört extremhögerns egna slagord ord för ord upprepade av Putin. Jag förväntar någon sorts erkänsla för att jag haft rätt före alla andra.

Mutta kaikkein tärkeintä on itse kunkin ymmärtää ja sisäistää, että:

Det viktigaste är dock att var och en inser och internaliserar det här:

"MAAHANMUUTTOKRIITIKOT" OVAT PUTININ MIEHITYSARMEIJA SUOMESSA, SE ON AINOA MITÄ HE OVAT JA SE ON AINOA MITÄ HEISTÄ TARVITSEE TIETÄÄ. KOHTELE HEITÄ KUTEN MAANPETTUREITA MIELESTÄSI TULEE KOHDELLA.

"INVANDRINGSKRITIKERNA" ÄR PUTINS OCKUPATIONSARMÉ I FINLAND. DET ÄR DET ENDA DE ÄR OCH DET ÄR DET ENDA MAN BEHÖVER VETA OM DEM. BEHANDLA DEM SOM DU BEHANDLAR FOSTERLANDSFÖRRÄDARE. 

Venäjä takaisin Euroopan neuvostoon - Ryssland tillbaka till Europarådet

Venäjä sai juuri takaisin jäsenyytensä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa kokouksessa (Parliamentary Assembly of the Council of Europe, PACE). Muiden muassa Memorial, Neuvostoliiton viimeisinä vuosina perustettu ihmisoikeusloukkauksia tutkiva järjestö, oli esittänyt toivomuksen, että Venäjää ei hyväksyttäisi jäseneksi. Tätä toivomusta ei kuultu.

Rysslands medlemskap i Europarådets parlamentariska församling PACE har just återställts. Bland andra hade Memorial, den redan under de sista sovjetiska åren grundade organisationen för mänskliga rättigheter, framfört önskemål om att inte acceptera Ryssland som medlem. Önskemålen vann dessvärre inte gehör.

Suomalaisista Venäjän jäsenyyden palauttamista vastaan äänestivät (odottamatonta kyllä) perussuomalaisten edustaja sekä sosiaalidemokraatti, sen puolesta kokoomuslainen ja keskustalainen. Sosiaalidemokraatti oli muuten Tarja Filatov, mikä lienee syytä panna merkille. Monet hänen puoluetoverinsa, kuten Kimmo Kiljunen, ovat vastaanottavaisia sille kaakatukselle, että Venäjää ei saisi eristää, koska pitää pyrkiä rauhaan. Tietenkään rauhaa ei haluta sallia Ukrainalle, koska Ukraina entisenä neuvostotasavaltana on Venäjän omaisuutta.

Av de finländare som deltog i omröstningen var det (oväntat nog) sannfinnen och socialdemokraten som motsatte sig ryskt medlemskap, medan den andra sidan företräddes av samlingspartisten och centerpartisten. Socialdemokraten var Tarja Filatov, vilket bör beaktas. Många av hennes partikamrater, t ex Kimmo Kiljunen, tror att man inte bör isolera Ryssland, eftersom man hellre "bör främja freden". Men det är en fred som inte gäller Ukraina, eftersom Ukraina som en f d sovjetrepublik ses som rysk egendom.

Minun äänenihän ei ole kuulunut minnekään sen jälkeen kun Venäjän tukema äärioikeisto painosti minut ulos mediasta, mutta totean taas kerran, että Venäjä tulee pitää kaukana kaikista eurooppalaisista yhteistyöelimistä, kunnes Ukrainan ja Georgian miehitetyt maa-alueet palautetaan, mielellään vuolaiden anteeksipyyntöjen ja suurten sotakorvausten kera.

Min röst har inte hörts någonstans sedan den av Ryssland stödda extremhögern rökte ut mig från medierna, men jag upprepar en gång till att Ryssland bör hållas på långt avstånd från alla europeiska samarbetsorgan, tills de ockuperade områdena i Ukraina och Georgien återbördas, helst till ackompanjemang av upprepade ursäkter, och jag antar att generösa krigsskadestånd inte skulle skada heller.

"Vikinki divisioonan" maine - Wikingdivisionens "goda rykte"

Ilmeisesti jotkut SS-pataljoonan perinneyhdistyksen tyypit kirjoittivat Suomen Kuvalehteen jutun, jossa tuomitsevat suomalaisia SS-miehiä koskevat viimeaikaiset tutkimukset koko pataljoonan mainetta halventavina. Kaikki suomalaiset SS-vapaaehtoiset leimataan sotarikollisiksi, he valittavat.

Det var tydligen representanter för SS-traditionsföreningen som gav ut en artikel i veckotidningen Suomen Kuvalehti och fördömde de senaste forskningarna kring de finska SS-männen. Hela bataljonen brännmärks, klagar de, och alla finländska SS-frivilliga utmålas som krigsförbrytare.

No, itse asiassa tutkimus ei sano paljoa muuta kuin sen, mikä pitkälti jo tiedetään tai voidaan arvata. Suomalaiset SS-miehet osallistuivat siviilien murhiin ym. sotarikoksiin, koska SS ei tosiaankaan ollut sellainen sotilaseliitti kuin minä se esiteltiin suomalaisille. Se oli poliittinen muodostelma, jonka sotilaallinen osaaminen oli todellisuudessa huonompaa kuin Wehrmachtin oikeiden sotilaiden, ja sen tehtävänä oli pikemminkin juuri rasististen murhien toimeenpano kuin rintamasota.

Egentligen säger forskningen inte mycket bortom det som man redan kan gissa sig till. Finska SS-män var med om mord på civila och andra krigsförbrytelser, ty SS var faktiskt inte den militära elit som vilken den marknadsfördes till finländare. Det var en politisk truppformation som förstod sig på krigskonst sämre än de riktiga soldaterna i Wehrmacht, och dess uppgift var snarare att verkställa rasistiska mord än att föra frontkrig.

Itse asiassahan tutkimuksissa on mielenkiintoisinta se, että monet suomalaiset SS-miehet kirjeittensä ja päiväkirjojensa mukaan huomasivat joutuneensa jallitetuiksi. Heille oli luvattu kovaa sotilaskoulutusta ja taistelua neuvostojoukkoja vastaan. Sen sijaan he huomasivatkin olevansa osa murhaajasakkia, joka sai vähemmän oikeaa taistelukosketusta viholliseen kuin oikea armeija. Kaikki eivät paheksuneet juutalaisten murhaamista, mutta ne, jotka niin tekivät, tekivät niin jo pelkistä sodankäynnillisistä syistä: siviilien murhaaminen selustassa ei ole sotaa, se ei vaadi kaksisia ampumataitoja eikä se auta voittamaan päälle vyöryvää aseellista vihollista. 

Det mest intressanta i dessa forskningsrön är enligt min mening det faktum att många finländska SS-män enligt sina dagboksanteckningar och brev insåg att de blivit lurade. De hade lovats tuff militär skolning och kamp mot sovjettrupperna. I stället hade de anslutit sig till ett mördargäng som fick mindre egentlig stridskontakt med fienden än den riktiga armén. Alla ogillade inte att mörda judar, men de som gjorde det motiverades redan av krigföringsskäl: det är inte krig att mörda civila bakom fronten, man behöver inte vara en särskilt bra skytt för att göra det och det hjälper inte besegra en attackerande fiendearmé.

Merkillisintä kuitenkin on, että perussuomalaiset, jotka ottivat kantaa asiaan, paheksuivat tällaista tutkimusta "Vikinki divisioonan" (tyypillistä perussuomalaista oikeinkirjoitusta) maineen pilaamisena. Wiking-divisioonalla ei ole mainetta pilattavaksi sen vertaa kuin SS-joukoilla yleensäkään. 

Det märkligaste var dock att sannfinnarna, när de yttrade sig om saken, ogillade dylik forskning som de ansåg vara ett försök att bringa Wiking-SS-divisionen i vanrykte. Varken divisionen eller SS i allmänhet har något gott rykte att förlora, anser jag.

Meillä täällä Suomessa uskotaan kernaasti siihen myyttiin, että oli erikseen paha keskitysleiri-SS, joka tappoi juutalaisia, ja hyvä Waffen-SS, joka oli Saksan vihollisia vastaan reilusti rintamalla eliittisotilaiden joukko, ja että suomalaiset kuuluivat tähän jälkimmäiseen eivätkä olleet organisatorisesti kosketuksissa pahaan SS:ään. Tämä myytti on itse asiassa saksalaisten Waffen-SS-veteraanien veljesapujärjestön HIAGin (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit der Angehörigen der ehemaligen Waffen-SS) aktiivien luomus.

Här i Finland tror många på myten om två olika sorts SS: den onda organisation som dödade judar på koncentrationsläger, och den goda, Waffen-SS, som bestod av elitsoldater som ärligt bekämpade Tysklands fiender på fronten, att finländarna ingick i den sistnämnda och att de inte stod i någon organisatorisk kontakt med den onda delen av SS. Den här myten är faktiskt någonting de tyska Waffen-SS-veteranernas samarbetsorganisation, HIAG (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit der Angehörigen der ehemaligen Waffen-SS), kokat ihop.

Myytillä voisi olla jotain pointtia, jos - kuten toki on helppo hairahtua uskomaan - juutalaisten joukkomurhat olisivat tapahtuneet yksinomaan kaasutusleireillä. Todellisuudessa kuitenkin merkittävässä osassa holokaustia oli kyse Babyn Jar*) -tyyppisistä ampumalla tehdyistä joukkomurhista. 

Myten kunde tas på allvar om massmorden på judarna - som man i och för sig lätt kan inbilla sig - bara hade ägt rum i gaskamrarna på dödslägren. I verkligheten handlade Förintelsen till stor del om massnedskjutningar i stil med Babyn Jar*).

*) ukrainaksi se paikka tosiaan on nimeltään Babyn Jar; Babij Jar on venäjää

*) på ukrainska heter det faktiskt Babyn Jar; Babij Jar är ryska

Yksi SS-joukkojen oikeista sotilaallisista tehtävistä oli partisaanien metsästäminen Saksan miehittämillä alueilla. Tähän kuului tietenkin oleellisesti vangittujen teloittaminen, mutta se sinänsä oli normaalia, koska selustaan soluttautuneen siviilipukuisen selkäänampujan sai sotalain mukaan tappaa vangittunakin. 

En av de genuint militära uppgifter SS-trupper hade var partisanjakten i de tyskockuperade områdena. Det var en väsentlig del av dylik aktivitet att avrätta fångarna, men det var i och för sig normalt: en krypskytt i civila kläder som befann sig bakom fronten var det lagligt att döda när han redan var tillfångatagen.

Esimerkiksi Suomessa ammuttiin desantit käsittääkseni aika rutiinilla, jos kohta neuvostoarmeijan sotilasvaatteisiin osittain tai kokonaan pukeutuneet olivat suomalaisen käsityksen mukaan laillisia sotilaita, eli sotavankeja sotavangin oikeuksin. Ihan peltipaidankin tasoinen univormun osa saattoi pelastaa Suomen armeijan käsiin joutuneen venäläisen vakoojan tai sabotöörin hengen.

Vad jag vet arkebuserades desanterna (sabotörerna från luften) i Finland rätt rutinmässigt, låt vara att de som helt eller delvis gick iklädda sovjetiska militärplagg var enligt finländsk uppfattning legitima soldater och sålunda krigsfångar med tillhörande rättigheter. Det förekom att en sabotör eller spion som hamnat i händerna på våra soldater och föreföll vara dödens ändå kom att överleva när han visade sig ha t ex fältskjorta på sig.

Natsi-Saksan ideologian mukaan kuitenkin neuvostovaltio oli juutalaisvaltio (tästä kyllä saattoivat olla varsin eri mieltä ne hartaan uskonnolliset juutalaiset, joita Neuvostoliitossa vainottiin yhtä paljon kuin uskonnollisia ihmisiä muutenkin), joten "selustasta löytyneeksi soluttautujaksi, joka ammutaan", kelpasi kuka tahansa juutalainen siviilikin. Toisin sanoen laillisen partisaanijahdin ja ilmiselvien sotarikosten välillä ei ollut selvää rajaa, ja Babyn Jar -tyyppisiin massamurhiin käytettiin pitkälti samoja joukkoja kun partisaanien metsästykseen.

Enligt den nazityska ideologin var dock sovjetstaten en judiskt styrd stat (de religiösa judar som förföljdes i Sovjetunionen lika brutalt som religiösa människor i allmänhet torde dock ha varit av annan åsikt). Sålunda kunde alla judiska civila som man hittade bakom fronten arkebuseras som infiltratörer. Det fanns alltså ingen klar skillnad på legitim partisanjakt och uppenbara krigsförbrytelser, och massmord à la Babyn Jar utfördes av samma trupper, mer eller mindre, som också bekämpade partisaner.

Jos suomalaiset pojat oikeasti liittyivät SS:ään saadakseen hyödyllistä sotakokemusta ja oppia isänmaan puolustamista varten, kyseessä taisi olla hukkareissu. Isänmaata he olisivat puolustaneet paremmin Suomen omassa armeijassa.

Om de finländska killarna verkligen ansökte sig till SS för att få nyttig krigserfarenhet och lära sig nya knep för att sedan försvara fosterlandet, verkar det att hela resan var förgäves. Fosterlandet hade de tjänat bättre i Finlands egen armé.

Suomalainen isänmaallisuus ei myöskään millään tavalla vaadi ketään suojelemaan erityisesti Wiking-SS-divisioonan mainetta. Kyseinen divisioona ei ollut osa Suomen armeijaa, se ei ollut Suomen armeijan käskyvallassa eikä se suoraan toiminut Suomen armeijan tukena. Lisäksi Suomi olisi tarvinnut jokaisen asekuntoisen nuorukaisen omaan armeijaamme.

Det ingår inte heller i finländsk fosterländskhet att på något särskilt sätt slå vakt om Wiking-SS-divisionens goda rykte. Divisionen var inte en del av Finlands armé, den lydde inte under Finlands armé och den gav Finlands armé inte direkt flankstöd. Dessutom skulle Finland ha behövt alla vapenföra ynglingar i vår egen armé.

Kun persut nyt sanovat, että Wiking-divisioonaa ei saisi loukata, he tulevat taas kerran uusintaneeksi sitä valitettavasti armeijaintoisten viisitoistavuotiaiden keskuudessa varsin laajalle levinnyttä käsitystä, että natsihenkisyys olisi jotenkin suomalaisen isänmaallisuuden korkein muoto. Juuri tällä tavalla uhoavien yläastepoikien rehentely on vahingoittanut Suomen maanpuolustusta luultavasti enemmän kuin esimerkiksi aseistakieltäytyminen, eivätkä vähiten siksi, että yksi tärkeimpiä motiiveja aseistakieltäytymiseen ylipäätään on katkeruus näitä suunsoittajia kohtaan.

När sannfinnarna nu säger att Wikingdivisionen inte borde kränkas, reproducerar de en bland femtonåriga arméentusiaster dessvärre mycket utbredd föreställning om nazismen som den högsta formen av finländsk fosterländskhet. Det är precis dylika högstadiegossar som med sitt skrävlande tillfogat vårt försvar mer skada än vapenvägrarna någonsin, inte minst därför att ett av de viktigaste motiven till vapenvägran över huvud taget är bitterheten mot dessa skrytmånsar.