Vielä kerran suomalaisista SS-miehistä - Än en gång om de finska frivilliga i SS

Suomalaisten SS-miesten puolustajat ovat taas ryhtyneet leimaamaan tutkijoita kommunisteiksi ja ties miksi, koska nämä ovat menneet sanomaan lähinnä itsestäänselviä asioita. Keskustelusta syntyy sellainen mielikuva, että erinäiset itseään suurinakin maanpuolustuksen ystävinä pitävät tutkimuksia lähtökohtaisesti vainajien kunnian loukkaamisena ns. "lukematta paskaa" -asenteella.

Det pågår igen en debatt om finska SS-män: en del tar dem i försvar och utmålar som kommunister forskare som sagt allehanda självklarheter. Intrycket man får av diskussionen är att en del självutnämnda försvarsvänner framställer forskningsrönen om SS-männen som postumt ärekränkande - utan att ens läsa forskningsarbetena.

Ei ole mitenkään parjaavaa sanoa, että merkittävä osa SS-vapaaehtoisista oli natseja tai asennoitui natsismiin myönteisesti. Asiat pitää nähdä historiallisessa asiayhteydessään. Silloin kun Suomi taisteli Saksan rinnalla jonkinasteisena liittolaisena tai myötäsotijana, natsismi oli ystävällismielisen maan aate, jota ei ollut siinä tilanteessa erityisen häpeällistä tai paheksuttavaa kannattaa. Varsinkin nuorten, maailmaa vähänlaisesti nähneiden ja testosteroniohjautuvien miesten voi siihen aikaan uskoa pitäneen natsismia eräänlaisena parempana isänmaallisuutena, koska suuri osa yhteiskuntaa tuossa tilanteessa piti Saksaa ylivoimaisena suurvaltana, joka oli tullut avuksemme hädän ollessa pahin.

Det är inte ärekränkande att säga, att en betydande del av de frivilliga var nazister eller att de hyste pronazistiska attityder. Saker och ting bör betraktas i sitt historiska sammanhang. När Finland stred på Tysklands sida som någon sorts bundsförvant eller vapenbror, var nazismen den statsbärande ideologin i ett vänligt sinnat land, en ideologi som det i den då rådande situationen inte var särskilt skamligt eller vanhedrande att vara anhängare av. För unga testosteronstyrda killar som inte ännu sett mycket av världen var det på den tiden naturligt att uppfatta nazismen som en sorts bättre fosterländskhet, ty då tyckte ju en stor del av samhället att Tyskland var en oövervinnerlig stormakt som kommit oss till undsättning i värsta nödens stund.

Ei liioin ole mitenkään parjaavaa sanoa, että suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat siviilien murhiin. SS Wiking -divisioona ei tietenkään vartioinut keskitysleirejä eikä kääntänyt kaasukammion hanikkaa. Sitä vastoin voi olettaa, että Waffen-SS useinkin ampui siviilejä ja sotavankeja. Kaasukammiot olivat vain yksi osa holokaustia, joukkoampumiset olivat yhtä lailla merkittäviä. Ja on selvää, että Waffen-SS osallistui näihin joukkoampumisiin, kun todistetusti samantyyppisiä sotarikoksia teki jonkin verran myös Wehrmacht.

Det är inte heller ärekränkande att säga att finska frivilliga var med om att mörda civila. SS-Wiking-divisionen var antagligen inte med om att bevaka koncentrationsläger och ännu mindre om att gasa folk ihjäl. Däremot kan man anta att Waffen-SS inte så sällan sköt ihjäl civila eller krigsfångar. Gaskamrarna var bara en del av Förintelsen, massarkebuseringarna en annan betydande aspekt. Och det är klart att Waffen-SS deltog i dessa arkebuseringar, när det är bevisat att även Wehrmacht ibland begick likadana krigsförbrytelser.

Suomalaiset vapaaehtoiset eivät mitenkään yksiselitteisesti ja poikkeuksetta hyväksyneet näitä murhia. Pidän itse kiinnostavimpana ja merkittävimpänä sitä, että tutkijat osoittivat suomalaisten vapaaehtoisten sekä kirjeissään että päiväkirjoissaan kritisoineen näitä sotarikoksia ja epäilleen siviilien murhaamisen mielekkyyttä puhtaasti sotilaallisesta, sodankäynnin tarpeiden näkökulmasta.

De finska frivilliga accepterade dessa mord ingalunda entydigt eller utan undantag. Det mest intressanta och betydelsefulla forskningsrönet tycker jag är här att forskarna visade att en del finska frivilliga både i sina brev hem och i sina dagböcker kritiserade de här krigsförbrytelserna och betvivlade det förnuftiga i att mörda civila, och detta ur en rent militärteknisk krigföringssynvinkel.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset eivät siis näiden tutkimusten mukaan olleet mitään sieluttomia tappajarobotteja, vaan osasivat epäillä, kritisoida ja paheksua - varmastikin yksi jos toinenkin kovana natsina aloittanut alkoi kyseenalaistaa aatetta näiden kokemusten perusteella, ja tämä on hänelle yksinomaan kunniaksi. Sanotaanhan Sanassakin, että taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

De finska SS-frivilliga var alltså enligt den här forskningen inga själlösa mördarmaskiner, utan kunde tvivla, kritisera och ogilla. Det fanns säkert en och annan som i början varit en tuff nazist men som sedan började ifrågasätta ideologin p g a sina upplevelser, och det är honom endast till heder. Det står faktiskt också i Bibeln att det blir mer glädje i himmelen över en enda syndare som gör bättring än över nittionio rättfärdiga som ingen bättring behöver.

Tutkimukset eivät itsessään heikennä Suomen mainetta maailmalla. Varsin monista maista lähti Saksan avuksi SS-vapaaehtoisia, ja sodan loppuvaiheissa Saksa joutui kaapimaan laarinpohjia eli värväämään avukseen miehiä sellaisista kansoista, jotka sodan alkuvaiheissa olivat natsi-ideologian näkökulmasta hävitettäviä alempirotuisia. (Koska olen tunnettu mauttomasta huumorintajustani, heitän puolittain vitsillä, että jos itärintaman sota olisi kestänyt vähän kauemmin, saksalaiset olisivat miespulassaan hakeneet keskitysleireistään avukseen juutalaisia ja värvänneet näistä Waffen-SS-joukkoja.) Toisin sanoen kukaan ulkomailla ei erityisesti kauhistele sitä, että Suomesta on lähtenyt miehiä Waffen-SS:ään ja osallistunut julmuuksiin. Varsin monessa maassa sille kohautetaan vain olkapäitä: ai, teiltäkin? niin meiltäkin.

Forskningarna gör Finlands internationella rykte inget förfång. Det var i rätt många länder som Tyskland efterlyste villiga män till SS, och mot krigsslutet var Tyskland tvunget att rekrytera även representanter för folkslag som i krigets början ansågs rasmässigt mindervärdiga och bara värda att förintas. (Med min förkärlek för smaklös humor vill jag härmed bara halvt på lek påstå att tyskarna, hade kriget på östfronten varat lite länge, hade sökt efter vapenföra karlar även bland judarna på koncentrationslägren för att sedan iklä dem SS-uniformen.) Att finska killar under andra världskriget tog värvning i Waffen-SS och var med om grymheterna kommer i och för sig inte bli en skandal. I rätt många länder kommer det bara att kommenteras med en axelryckning: hos er också? jaha, precis som hos oss.

Sitä vastoin on selvää, että jos Suomi saa maailmalla maineen maana, jossa SS-miesten julmuuksien tutkimisesta nousee metakka ja asiaa paheksutaan isänmaallisuuteen vedoten, se on paljon suurempi häpeä. Suomen ylimmäinen Venäjän asian agitaattori Johan Bäckman ja hänen kaltaisensa oikein kuolaavat riemusta saadessaan uuden leimakirveen, jolla voivat esittää kaikenlaisen suomalaisen maanpuolustushengen ja isänmaallisuuden natsismina ja fasismina.

Däremot är det klart att det är en betydligt större skam om Finland ute i världen blir känt som ett land där man inte får forska i SS-grymheterna utan att bli utmålad som ofosterländsk. Johan Bäckman, Rysslands överste agitator i Finland, och hans gelikar kommer att dregla av jubel när de nu får ett nytt skäl att framställa all finländsk försvarsvänlighet och fosterländskhet som nazism och fascism.

Myös kotimaisen puolustustahdon näkökulmasta on tavattoman vahingollista, jos upseerikunta tai maanpuolustusystävälliset piirit nyt intoutuvat puolustamaan SS-miesten kunniaa. Nyt kun Venäjän uhka kasvaa ja Venäjä puolustaa ja tukee niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa juuri äärioikeistoa ja uusfasisteja, on mahtava sauma luoda uudelleen vanha hyvä talvisodan henki. Monet vasemmistoliberaaleista ja vihreistä lähtökohdista politiikkaan kantaa ottavat henkilöt ovat tietoisia Venäjän uhasta ja valmiita tukemaan maanpuolustusta. Olisi maanpuolustusväeltä paha poliittinen virhe vieroittaa tämä porukka.

Även för den inhemska försvarsviljan är det mycket skadligt om officerskåren eller de försvarsvänliga kretsarna nu får för sig att ta SS-männens ära och heder i försvar. I dag, då det ryska hotet hela tiden ökar och det är just extremhögern och nyfascisterna i de västliga länderna som får mest hjälp och bistånd av Ryssland finns det väldiga chanser att återskapa den gamla goda vinterkrigsandan. Många som har ett vänsterliberalt eller grönt perspektiv på politiken är medvetna om det ryska hotet och villiga att stöda försvaret. Det vore ett allvarligt politiskt misstag av försvarsvännerna att alienera de här människorna.

En pysty näkemään, että kenenkään suomalaisen sotilaan kuuluisi puolustaa SS-vapaaehtoisiamme minkään ammattikunnian nimissä. Isänmaataan puolustava sotilas ei ole moraalisesti samalla asialla kuin SS-miehet. SS-miehet olivat vieraan maan diktaattorille henkilökohtaisesti valan vannoneita poliittisia sotilaita. He eivät palvelleet Suomen armeijassa eivätkä tehneet mahdollisia sotarikoksiaan Suomen lipun alla, joten Suomen sotalaitoksella ei ole heistä mitään vastuuta. Vastuu on suomalaisten poliitikkojen, jotka katsoivat oikeaksi sallia vapaaehtoispataljoonan luomisen.

Jag kan inte se att någon finländsk yrkessoldat borde ta våra SS-frivilliga i försvar för yrkeshederns skull. En soldat som kämpar för sitt land är inte i samma moraliska position som SS-männen. Dessa var politiska soldater som personligen svurit lojalitet till ett främmande lands diktator. De tjänstgjorde inte i Finlands armé, och sina eventuella krigsförbrytelser begick de inte under Finlands flagga. Sålunda har den finska krigsmakten inget ansvar för dem. De som bör ansvarsbeläggas är de finska politiker som gav sitt godkännande till frivilligkåren.

Keskustelussa on jo kysytty, miksei tutkimusta tehdä partisaanien tai desanttien julmuuksista. Kysymys itsessään on ihan hyvä. Minulle ei koulussa kerrottu mitään partisaanihyökkäyksistä Suomeen, ja desanteista olen kuullut vain perheemme vanhempien sukupolvien huhuja. Partisaanisotaan olen sittemmin perehtynyt Tyyne Martikaisen kirjoituksista, desanteista taas luin Atso Haapasen kirjasta "Viholliset keskellämme". On selvää, että näitäkin aiheita tulisi käsitellä perusteellisemmin ja tuoda esimerkiksi koulujen historianopetukseen.

I diskussionen har vi redan hört det frågas, varför det inte forskas i de grymheter som partisanerna eller desanterna begick i Finland. I och för sig är det en bra fråga. I skolan hörde jag ingenting om partisanattackerna mot finska byar, och vad gäller desanterna var det bara äldre släktingar som talade om dem. Information om partisankriget har jag senare inhämtat i Tyyne Martikainens skrifter, och desanterna läste jag om i Atso Haapanens bok Viholliset keskellämme. Det är klart att även dessa teman borde behandlas mer ingående och upptas bl a i historieundervisningen i skolorna.

Kuitenkin desantteihin viittaaminen on tässä tapauksessa virheellinen argumentti eli ns. mutkuttelua. Se tekniikka on tullut tunnetuksi jo Neuvostoliiton ajoilta saakka, ja sitä käytetään nykyään innokkaasti nykyisessä venäläismielisessä propagandassa ("mutku USA!"). Tämä virhe ei tule yhtään vähemmän virheelliseksi siitä, että se esiintyy nyt toisessa yhteydessä.

I det här fallet är hänvisningen till desanterna dock ett argumentationsfel av den sorten som kallas för whataboutism. Den tekniken lärde vi känna redan under sovjettiden, och den används gärna i rysksinnad propaganda ("men USA då?"). Felet blir inte ett dugg mindre felaktigt om det förekommer i ett annat sammanhang.