"Vikinki divisioonan" maine - Wikingdivisionens "goda rykte"

Ilmeisesti jotkut SS-pataljoonan perinneyhdistyksen tyypit kirjoittivat Suomen Kuvalehteen jutun, jossa tuomitsevat suomalaisia SS-miehiä koskevat viimeaikaiset tutkimukset koko pataljoonan mainetta halventavina. Kaikki suomalaiset SS-vapaaehtoiset leimataan sotarikollisiksi, he valittavat.

Det var tydligen representanter för SS-traditionsföreningen som gav ut en artikel i veckotidningen Suomen Kuvalehti och fördömde de senaste forskningarna kring de finska SS-männen. Hela bataljonen brännmärks, klagar de, och alla finländska SS-frivilliga utmålas som krigsförbrytare.

No, itse asiassa tutkimus ei sano paljoa muuta kuin sen, mikä pitkälti jo tiedetään tai voidaan arvata. Suomalaiset SS-miehet osallistuivat siviilien murhiin ym. sotarikoksiin, koska SS ei tosiaankaan ollut sellainen sotilaseliitti kuin minä se esiteltiin suomalaisille. Se oli poliittinen muodostelma, jonka sotilaallinen osaaminen oli todellisuudessa huonompaa kuin Wehrmachtin oikeiden sotilaiden, ja sen tehtävänä oli pikemminkin juuri rasististen murhien toimeenpano kuin rintamasota.

Egentligen säger forskningen inte mycket bortom det som man redan kan gissa sig till. Finska SS-män var med om mord på civila och andra krigsförbrytelser, ty SS var faktiskt inte den militära elit som vilken den marknadsfördes till finländare. Det var en politisk truppformation som förstod sig på krigskonst sämre än de riktiga soldaterna i Wehrmacht, och dess uppgift var snarare att verkställa rasistiska mord än att föra frontkrig.

Itse asiassahan tutkimuksissa on mielenkiintoisinta se, että monet suomalaiset SS-miehet kirjeittensä ja päiväkirjojensa mukaan huomasivat joutuneensa jallitetuiksi. Heille oli luvattu kovaa sotilaskoulutusta ja taistelua neuvostojoukkoja vastaan. Sen sijaan he huomasivatkin olevansa osa murhaajasakkia, joka sai vähemmän oikeaa taistelukosketusta viholliseen kuin oikea armeija. Kaikki eivät paheksuneet juutalaisten murhaamista, mutta ne, jotka niin tekivät, tekivät niin jo pelkistä sodankäynnillisistä syistä: siviilien murhaaminen selustassa ei ole sotaa, se ei vaadi kaksisia ampumataitoja eikä se auta voittamaan päälle vyöryvää aseellista vihollista. 

Det mest intressanta i dessa forskningsrön är enligt min mening det faktum att många finländska SS-män enligt sina dagboksanteckningar och brev insåg att de blivit lurade. De hade lovats tuff militär skolning och kamp mot sovjettrupperna. I stället hade de anslutit sig till ett mördargäng som fick mindre egentlig stridskontakt med fienden än den riktiga armén. Alla ogillade inte att mörda judar, men de som gjorde det motiverades redan av krigföringsskäl: det är inte krig att mörda civila bakom fronten, man behöver inte vara en särskilt bra skytt för att göra det och det hjälper inte besegra en attackerande fiendearmé.

Merkillisintä kuitenkin on, että perussuomalaiset, jotka ottivat kantaa asiaan, paheksuivat tällaista tutkimusta "Vikinki divisioonan" (tyypillistä perussuomalaista oikeinkirjoitusta) maineen pilaamisena. Wiking-divisioonalla ei ole mainetta pilattavaksi sen vertaa kuin SS-joukoilla yleensäkään. 

Det märkligaste var dock att sannfinnarna, när de yttrade sig om saken, ogillade dylik forskning som de ansåg vara ett försök att bringa Wiking-SS-divisionen i vanrykte. Varken divisionen eller SS i allmänhet har något gott rykte att förlora, anser jag.

Meillä täällä Suomessa uskotaan kernaasti siihen myyttiin, että oli erikseen paha keskitysleiri-SS, joka tappoi juutalaisia, ja hyvä Waffen-SS, joka oli Saksan vihollisia vastaan reilusti rintamalla eliittisotilaiden joukko, ja että suomalaiset kuuluivat tähän jälkimmäiseen eivätkä olleet organisatorisesti kosketuksissa pahaan SS:ään. Tämä myytti on itse asiassa saksalaisten Waffen-SS-veteraanien veljesapujärjestön HIAGin (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit der Angehörigen der ehemaligen Waffen-SS) aktiivien luomus.

Här i Finland tror många på myten om två olika sorts SS: den onda organisation som dödade judar på koncentrationsläger, och den goda, Waffen-SS, som bestod av elitsoldater som ärligt bekämpade Tysklands fiender på fronten, att finländarna ingick i den sistnämnda och att de inte stod i någon organisatorisk kontakt med den onda delen av SS. Den här myten är faktiskt någonting de tyska Waffen-SS-veteranernas samarbetsorganisation, HIAG (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit der Angehörigen der ehemaligen Waffen-SS), kokat ihop.

Myytillä voisi olla jotain pointtia, jos - kuten toki on helppo hairahtua uskomaan - juutalaisten joukkomurhat olisivat tapahtuneet yksinomaan kaasutusleireillä. Todellisuudessa kuitenkin merkittävässä osassa holokaustia oli kyse Babyn Jar*) -tyyppisistä ampumalla tehdyistä joukkomurhista. 

Myten kunde tas på allvar om massmorden på judarna - som man i och för sig lätt kan inbilla sig - bara hade ägt rum i gaskamrarna på dödslägren. I verkligheten handlade Förintelsen till stor del om massnedskjutningar i stil med Babyn Jar*).

*) ukrainaksi se paikka tosiaan on nimeltään Babyn Jar; Babij Jar on venäjää

*) på ukrainska heter det faktiskt Babyn Jar; Babij Jar är ryska

Yksi SS-joukkojen oikeista sotilaallisista tehtävistä oli partisaanien metsästäminen Saksan miehittämillä alueilla. Tähän kuului tietenkin oleellisesti vangittujen teloittaminen, mutta se sinänsä oli normaalia, koska selustaan soluttautuneen siviilipukuisen selkäänampujan sai sotalain mukaan tappaa vangittunakin. 

En av de genuint militära uppgifter SS-trupper hade var partisanjakten i de tyskockuperade områdena. Det var en väsentlig del av dylik aktivitet att avrätta fångarna, men det var i och för sig normalt: en krypskytt i civila kläder som befann sig bakom fronten var det lagligt att döda när han redan var tillfångatagen.

Esimerkiksi Suomessa ammuttiin desantit käsittääkseni aika rutiinilla, jos kohta neuvostoarmeijan sotilasvaatteisiin osittain tai kokonaan pukeutuneet olivat suomalaisen käsityksen mukaan laillisia sotilaita, eli sotavankeja sotavangin oikeuksin. Ihan peltipaidankin tasoinen univormun osa saattoi pelastaa Suomen armeijan käsiin joutuneen venäläisen vakoojan tai sabotöörin hengen.

Vad jag vet arkebuserades desanterna (sabotörerna från luften) i Finland rätt rutinmässigt, låt vara att de som helt eller delvis gick iklädda sovjetiska militärplagg var enligt finländsk uppfattning legitima soldater och sålunda krigsfångar med tillhörande rättigheter. Det förekom att en sabotör eller spion som hamnat i händerna på våra soldater och föreföll vara dödens ändå kom att överleva när han visade sig ha t ex fältskjorta på sig.

Natsi-Saksan ideologian mukaan kuitenkin neuvostovaltio oli juutalaisvaltio (tästä kyllä saattoivat olla varsin eri mieltä ne hartaan uskonnolliset juutalaiset, joita Neuvostoliitossa vainottiin yhtä paljon kuin uskonnollisia ihmisiä muutenkin), joten "selustasta löytyneeksi soluttautujaksi, joka ammutaan", kelpasi kuka tahansa juutalainen siviilikin. Toisin sanoen laillisen partisaanijahdin ja ilmiselvien sotarikosten välillä ei ollut selvää rajaa, ja Babyn Jar -tyyppisiin massamurhiin käytettiin pitkälti samoja joukkoja kun partisaanien metsästykseen.

Enligt den nazityska ideologin var dock sovjetstaten en judiskt styrd stat (de religiösa judar som förföljdes i Sovjetunionen lika brutalt som religiösa människor i allmänhet torde dock ha varit av annan åsikt). Sålunda kunde alla judiska civila som man hittade bakom fronten arkebuseras som infiltratörer. Det fanns alltså ingen klar skillnad på legitim partisanjakt och uppenbara krigsförbrytelser, och massmord à la Babyn Jar utfördes av samma trupper, mer eller mindre, som också bekämpade partisaner.

Jos suomalaiset pojat oikeasti liittyivät SS:ään saadakseen hyödyllistä sotakokemusta ja oppia isänmaan puolustamista varten, kyseessä taisi olla hukkareissu. Isänmaata he olisivat puolustaneet paremmin Suomen omassa armeijassa.

Om de finländska killarna verkligen ansökte sig till SS för att få nyttig krigserfarenhet och lära sig nya knep för att sedan försvara fosterlandet, verkar det att hela resan var förgäves. Fosterlandet hade de tjänat bättre i Finlands egen armé.

Suomalainen isänmaallisuus ei myöskään millään tavalla vaadi ketään suojelemaan erityisesti Wiking-SS-divisioonan mainetta. Kyseinen divisioona ei ollut osa Suomen armeijaa, se ei ollut Suomen armeijan käskyvallassa eikä se suoraan toiminut Suomen armeijan tukena. Lisäksi Suomi olisi tarvinnut jokaisen asekuntoisen nuorukaisen omaan armeijaamme.

Det ingår inte heller i finländsk fosterländskhet att på något särskilt sätt slå vakt om Wiking-SS-divisionens goda rykte. Divisionen var inte en del av Finlands armé, den lydde inte under Finlands armé och den gav Finlands armé inte direkt flankstöd. Dessutom skulle Finland ha behövt alla vapenföra ynglingar i vår egen armé.

Kun persut nyt sanovat, että Wiking-divisioonaa ei saisi loukata, he tulevat taas kerran uusintaneeksi sitä valitettavasti armeijaintoisten viisitoistavuotiaiden keskuudessa varsin laajalle levinnyttä käsitystä, että natsihenkisyys olisi jotenkin suomalaisen isänmaallisuuden korkein muoto. Juuri tällä tavalla uhoavien yläastepoikien rehentely on vahingoittanut Suomen maanpuolustusta luultavasti enemmän kuin esimerkiksi aseistakieltäytyminen, eivätkä vähiten siksi, että yksi tärkeimpiä motiiveja aseistakieltäytymiseen ylipäätään on katkeruus näitä suunsoittajia kohtaan.

När sannfinnarna nu säger att Wikingdivisionen inte borde kränkas, reproducerar de en bland femtonåriga arméentusiaster dessvärre mycket utbredd föreställning om nazismen som den högsta formen av finländsk fosterländskhet. Det är precis dylika högstadiegossar som med sitt skrävlande tillfogat vårt försvar mer skada än vapenvägrarna någonsin, inte minst därför att ett av de viktigaste motiven till vapenvägran över huvud taget är bitterheten mot dessa skrytmånsar.