Miten olisi "totuuskomissio" tai "kansantuomioistuin" maahanmuuttokriitikoille? - Vad skulle ni anse om en "sanningskommission" eller en "folkdomstol" för invandringskritikerna?

Maahanmuuttokriitikot vaativat alinomaa, että "maahanmuuttoon syylliset" olisi saatettava jonkinlaisen "kansantuomioistuimen" eteen, tai että Suomeen tarvittaisiin jonkinlainen maahanmuuttoa käsittelevä "totuuskomissio". Sanoisin itse, että ainoa porukka, jolle sellaista tarvitaan, olisivat maahanmuuttokriitikot itse. Mistä kaikesta maahanmuuttokriitikoita voi syyttää? Puhumme nyt siis ihan moraalisesta syyllisyydestä.

Invandringskritikerna fantiserar hela tiden om att bringa "de som är skyldiga till invandringen" inför någon sorts "folktribunal" eller att Finland behöver en "sanningskommission" för att dryfta invandringsfrågan. Jag anser för min del att den enda gruppen i det här samhället som bör dömas av en sådan tribunal är invandringskritikerna själva. Vad kan de beskyllas för - alltså i rent moralisk bemärkelse?

Voisin tietenkin laskeutua maahanmuuttokriitikoiden omalle tasolle ja heittää, että heikäläiset voisi syyllistää siitäkin, jos joku runttaa heitä itseään motoon. Maahanmuuttokriitikothan ovat niin täynnä ripulipaskaa, että normaali ihminen, joka joutuu kuuntelemaan heitä, ei voi mieltänsä malttaa, vaan hänen on ihan pakko hakata natsi hiljaiseksi, kun sitä ripulipaskaa alkaa valua suusta.

Jag kunde naturligtvis nedlåta mig till deras egen nivå och slänga, att man kunde skuldbelägga dem själva för att någon ger dem en rak höger eller en krokig vänster på käften. Invandringskritikerna är ju så fulla med diarréskit, att en normal människa som måste lyssna till dem inte kan hålla sig i styr utan är illa tvungen att slå dem i ansiktet när diarréskiten börjar välla ur munnen på invandringskritikern. 

Edellinen kappale luonnollisestikin saa maahanmuuttokriitikon villin ja hehkuvan veren (ellei peräti rodun) kuohahtamaan, joten totean, että se on vain parodiaa maahanmuuttokriitikoiden omasta argumentointityylistä. Heidän keskusteluissaan, tai sanotaan reilusti fantasioissaan, tuota iskulausetta "ei ole voinut mieltänsä malttaa" käytetään näet eräänlaisena vankilastavapautumiskorttina. 

Det föregående stycket får givetvis invandringskritikerns vilda och glödheta blod (om inte ras) att skumma av raseri, varför jag härmed konstaterar att det bara parodierar de finska invandringskritikernas egen argumentering. I deras diskussioner, eller kollektiva fantasier, används det där att "inte kunna hålla sig i styr" som någon sorts fribiljett.  

Aika moni äärioikeistolainen tuntuu nimittäin kuvittelevan, että jos suunnilleen paloittelumurhaan ja ihmissyöntiin syyllistynyt lurjus sanoo tuomarille nuo maagiset sanat, hänet vapautetaan saman tien suurella riemulla, hurraahuudolla ja hulabaloolla, hyvä kun ei ilotulitusta järjestetä. Toki tämä koskee vain äärioikeistolaisia itseään, ei meitä "mokuttajia".

Rätt många högerextremister förefaller nämligen inbilla sig att man får vara hurdan styckmördare och människoätare som helst, men att man frikänns på fläcken med stor jubel och fröjd och fyrverkeri om man bara uttalar de magiska orden "jag kunde inte hålla mig i styr" inför rätta. Det här gäller givetvis bara för högerextremisterna själva, inte för oss mångkulturmakare.

Olen jo ennenkin todennut, että siihen on syynsä, miksi esimerkiksi Homma-foorumille on soluttautunut oma kiintiönsä varatuomareita ja miksi kaikenmoisissa källeissä Kumlan kongin kingeiksi kunnostautuneita pykälänpyörittäjiä pakkautuu nyt rasistipiireihin. Kun jallituksiin erikoistunut juristi näkee tuollaisen määrän porukkaa, jonka ymmärrys laista on täysin yksittäisten pykälänpuolikkaiden ja niiden ympärille improvisoidun kansanperinteen varassa ja joka lisäksi on parodia-amerikkalaisella tavalla kärkäs käräjöimään, juristin silmiin nousevat takuulla dollarimerkit: tässähän on sellainen varasto huijattavia hölmöjä, että niiden rahoilla pysytään loppuikä lämpimässä ja kylläisenä.

Jag har redan påpekat att det finns goda skäl varför t ex det högerextremistiska diskussionsforumet Homma har sin egen kvot vicehäradshövdingar och varför de rasistiska kretsarna i dag infiltreras av allehanda brännvinsadvokater och yrkesmässiga lagvrängare. När en jurist vars etik smakar ättika ser framför sig en så stor skara människor som har på sin höjd mycket dimmiga begrepp om lagen, som dessutom inspirerats till att utveckla en massa egen folklore kring dessa dimmiga begrepp och som dessutom är lika processlystna som en parodiamerikan, är det bara alltför mänskligt att juristen ifråga grips av penningbegär: här har han en guldgruva lättlurade dumskallar som kommer att garantera honom en mysig tillvaro för resten av livet.

Mutta puhutaanpa siitä totuuskomissiosta. Mistä kaikesta se voisi syyttää hommalaisia, maahanmuuttokriitikoita, perussuomalaisia ym.?

Men låt oss ännu tala om den där sanningskommissionen. Vad kunde den åtala hommaiterna, invandringskritikerna, sannfinnarna osv. för?

Ensinnäkin suomalaisen kulttuurin tuhoamisesta. Takavuosina äärioikeistolaisessa blogiverkostossa vaikutti muuan jopa siinä porukassa uskomattoman törkeä räyhäri, joka syytteli "suomalaisuuden häpäisystä" käytännössä aivan kaikkia suomalaisesta kulttuurista, Suomen historiasta ym. julkisuudessa kirjoittaneita. Hän oli ääriesimerkki, mutta muukin äärioikeisto pyrki mollaamaan, terrorisoimaan ja häiriköimään kaikkia sellaisia keskustelijoita, jotka pohtivat historiaamme missään mielessä asiallisesta - vaikka sitten porvarillisesta ja esim. kommunisteja kritisoivasta - näkökulmasta. Jopa kirjoittajat, jotka hyväksyivät jatkosodan ja Saksan puolelle menemisen ymmärrettävänä käytännön politiikkana siinä historiallisessa tilanteessa, saivat kuulla olevansa suomalaisuuden häpäiseviä bolševikkeja ja kommunisteja.

Till att börja med anklagar jag högerextremisterna för att ha förstört den finska kulturen. Jag kommer ihåg en inflytelserik representant för det högerextrema nätverket som beskyllde praktiskt taget alla som skrev någonting om finsk kultur, finsk historia osv. i offentligheten för "hädelse mot finskheten". Han var ett extremt exempel, men resten av extremhögern försökte också trakassera, terrorisera och störa alla som bidrog till offentliga diskussioner med någon sorts reflektioner över Finlands historia utifrån en saklig - t o m borgerlig och antikommunistisk - synvinkel. Också de skribenter som accepterade fortsättningskriget och samarbetet med Nazityskland som en förståelig pragmatisk politik i den dåvarande historiska situationen fick höra att det var bolsjeviker och kommunister som smädade fosterlandet.

Mitenkö bolševikkileimalta olisi voinut välttyä? Luultavasti ainoastaan näkemällä Hitlerin puolelle liittymisen ideologisesti isänmaallisena valintana, siis ei pragmaattisesti isänmaallisena pakkoratkaisuna. Eli siis natsisaksalaisuuden näkeminen suomalaisen isänmaallisuuden korkeimpana muotona.

Hur kunde man månne ha undvikit brännmärkningen som bolsjevik? Antagligen bara genom att se alliansen med Hitler som ett ideologiskt fosterländskt val, inte som en pragmatiskt fosterländsk lösning i en tvångssituation. Alltså - genom att se den nazistiska tyskheten som den finska fosterländskhetens högsta form.

Tämä ei ole ilkeämielistä panettelua. Useamman kuin yhden valtavirran äärioikeistolaisen kirjoittelussa on näkynyt vahvoja pyrkimyksiä pestä puhtaaksi nimenomaan Natsi-Saksaa. Kun Oula Silvennoinen kirjoitti, että natseilla oli Suomessa toiminut ns. Einsatz-ryhmä, tämän olisi luullut aidosta isänmaallisesta näkökulmasta tarkoittavan suomalaisille synninpäästöä kauheasta natsismista, koska emmehän me voineet panna paljoakaan hanttiin jos maassa toimivat totalitaarisen hirmuvallan kovaotteiset agentit juutalaisia sieppaamassa. Mutta mitä vielä: äärioikeistolaiset raivostuivat Silvennoisen tutkimuksista, eivätkä paheksuen sitä, että Suomi esitetään natsien liittolaisena, vaan sitä, että natsismi esitetään epätoivottavana asiana.

Svartmålning och smutskastning, säger ni? Ingalunda. Fler än en högerextremist av den mindre marginella sorten har i sina skriverier uppvisat stark strävan till att rentvå just Nazityskland. När historikern Oula Silvennoinen skrev att nazisterna hade i Finland en s k Einsatz-grupp, kunde en yngling förlåtas att föreställa sig, att detta frikände finländarna från den där hemska nazismen: vi kunde ju inte riktigt göra något åt saken, om vårt land hade infiltrerats av ett totalitärt skräckväldes hårdhänta agenter som sprang omkring och förföljde judar. Vad rätt du tänkt fast det var fel: extremhögern blev rosenrasande över Silvennoinens forskningar, inte för att han framställde oss som allierade till nazismen, utan därför att han framställde nazismen som någonting mindre önskvärt.

Vanhalla pahalla 70-luvulla taistolaiset pyrkivät esittämään Suomen natsimaana, joka riensi Hitlerin riveihin riemuisan murhanhimoisena. Näyttää siltä kuin nykyinen äärioikeistomme puolestaan yrittäisi omia itselleen juuri taistolaisten historiantulkinnan, mutta myönteisessä valossa, ja leimata kommunisteiksi kaikki, jotka kehtaavatkin epäillä tätä kommunistista historiantulkintaa. Postmoderniksi on maailma tosiaan mennyt.

På det gamla onda sjuttiotalet försökte ungstalinisterna framställa Finland som ett nazistiskt land som med glädje och gamman anslöt sig till Hitlertyskland för att jublande mörda civila. Det förefaller som om vår nuvarande extremhöger försökte tillägna sig just den ungstalinistiska historietolkningen, men framställa den i positiv dager, och utmåla som kommunister alla som täcks ifrågasätta denna kommunistiska historietolkning. Snacka om en postmodern värld!

Se iänikuinen väittely, jota ainakin jo minun lapsuudestani saakka on käyty suomalaisuuden sisällöstä (silloin kun olin pikkupoika, muiden muassa Kyösti Skyttä kirjoitteli aiheesta innokkaasti Suomen Kuvalehteen), on itse asiassa henkisen maanpuolustuksen kannalta tärkeämpi juttu kuin olemme ymmärtäneetkään. Isänmaan historiasta ja identiteetistä keskusteleminen - niin että kaikki joilla on sanottavaa, saavat osallistua, mutta että informoiduin, ei kovaäänisin, mielipide voittaa - on juuri sitä suomalaisuutta, joka sitoo meidät yhteen. Siksi Venäjän asialla olevien maanpetturien, ns. "maahanmuuttokriitikoiden", luonnollinen intressi on juuri tuhota tämä keskustelu.

Den evinnerliga debatt som man åtminstone sedan min barndom har fört om vad finskhet egentligen går ut på (när jag var ett litet gossebarn, bidrog t ex Kyösti Skyttä i Suomen Kuvalehti ivrigt till temat) utgör egentligen en viktigare intellektuell försvarslinje än vi alls insett. Att diskutera fosterlandets historia och identitet - så att alla som har något vettigt att säga får komma till tals, men den mest informerade, inte den högljuddaste, utgår med segern - är precis den finskhet som binder ihop oss som nation. Därför ligger det i ryskstyrda landsförrädares (= de s k "invandringskritikernas") intresse att sätta stopp för denna debatt.

Itsehän "maahanmuuttokriitikot" eivät tiedä suomalaisesta kulttuurista hevosen kyrpääkään (jos minulle sallitaan pieni viittaus heidän kulttuuriseen sankariinsa). Tyypillinen maahanmuuttokriitikko on räminärokilla ruokittu retku, joka ei tunne suomenkielistä nykykirjallisuutta (koska se on hänen mielestään aina kommunismia) eikä klassista suomalaista kirjallisuutta (koska se on kirjoitettu ruotsiksi).

"Invandringskritikerna" själva vet inte så mycket som en hästkuk om finsk kultur (om jag tillåts anspela på en av deras stora kulturhjältar, en essäist som skrev orden Hevosen kyrpä, "Hästkuken", på en ung kvinnlig politikers vägg i sociala medier). En typisk invandringskritiker är en lymmel vars enda kulturella intressen gäller någon sorts ståltrådsmusik och som inte vet någonting om vare sig modern finsk litteratur (för honom är det ju bara rena kommunismen) eller klassisk finländsk litteratur (som ju är på svenska). 

Muuten suomenkielinen äärioikeistolainen on monien muiden maiden aateveljiinsä verrattuna ikävässä asemassa kulttuurin suhteen. Äärioikeistolaisesta näkökulmastahan hyväksyttävä kirjallisuudenhistoria loppuu romantiikan jälkeen - realismikin on hieman epäilyttävää, koska siihen liittyy kaikkea yhteiskuntakritiikkiä ja sosialismia ym. ikäviä asioita.

För övrigt befinner sig en finsktalande högerextremist i ett rätt bedrövligt läge vad gäller kulturen. Från högerextrem synvinkel är romantiken ju det sista stadiet av acceptabel litteraturhistoria - högerextremisten måste misstro också klassiska realister, eftersom det ofta förekommer samhällskritik, socialism och andra ohyggligheter i deras skrifter.

Suomenkielinen kirjallisuus kuitenkin alkaa käytännössä vasta realismista, ja romantiikan ajan kansallisrunoilijamme kirjoitti ruotsiksi. Esimerkiksi puolalaisilla nationalisteilla on tässä suhteessa asiat paljon paremmin, koska puolan kieli oli kehittynyt kirjallisuuskieli jo romantiikan aikakaudella, ja heillä oli ainakin kolme suurta romantikkorunoilijaa: Adam Mickiewicz, Juliusz Słowacki ja Cyprian Kamil Norwid.

Finskspråkig litteratur börjar dock först med realism, och vår romantiske nationalskald skrev som bekant på svenska. Polska nationalister har det lättare, ty deras språk var ett välutvecklat litteraturspråk redan under romantiken, och de har inte en utan tre stora romantiska nationalskalder: Adam Mickiewicz, Juliusz Słowacki och Cyprian Kamil Norwid.

Toisin sanoen suomalainen äärioikeisto joutuu käytännössä torjumaan koko suomalaisen kirjallisuuden, suomen- tai ruotsinkielisen, ja omaahan se ei saa aikaan. Niiltä osin kuin äärioikeisto kykenee kirjalliseen työhön, kyse on ihan fasistisesta propagandasta tai itsesäälisistä miesasiaesseistä. Edes mitään rasistista sankarisaagaa maahantulijoita lahtaavasta Conan-henkisestä taistelijasta äärioikeisto ei osaisi kirjoittaa. Niinpä äärioikeisto ei oikein voi muutakaan kuin tuhota ja ajaa maan alle kaiken suomalaisen kulttuurityön.

Detta betyder att den finska extremhögern i praktiken avfärdar all finländsk litteratur, finsk som finlandssvensk, och egen kan den inte skriva. Om extremhögern är kapabel till att skriva någonting litteraturliknande, rör det sig om ren fascistisk propaganda eller självömkande "manssaksessäer". Extremhögern kunde inte ens åstadkomma en rasistisk hjältesaga om en motsvarighet till barbaren Conan som slaktar ned invandrare. Sålunda kan den inte riktigt göra något annat än tillintetgöra och tvinga till underjorden all finskspråkig kulturverksamhet.

Toiseksi äärioikeisto toimii maanpuolustuksen vastaisesti. Tämä näkyy hyvin monessa asiassa. Niin isänmaalliseksi ja kansallismieliseksi kuin äärioikeisto itseään väittääkin, sen toiminta on ollut hyvin monella tavalla maanpetoksellista tihutyötä nimenomaan perinteisen isänmaallisuuden ja maanpuolustushengen näkökulmasta.

För det andra kan extremhögern beskyllas för att skada försvaret. Det här syns på många sätt. Så fosterländsk och nationellt sinnad extremhögern än kallar sig har dess verksamhet på många sätt varit försvarsfientligt mullvadsarbete precis när man betraktar den ur traditionell fosterländsk och försvarsvänlig synvinkel.

Esimerkiksi silloin kun minä kirjoitin ja kirjoitan maanpuolustuksen puolesta ja Venäjää vastaan, se saa ns. kansallismieliset aina raivoamaan kuin mielipuolet, häiriköimään ja solvaamaan. Äärioikeiston mielestä ei saa puhua maanpuolustuksesta koko kansan asiana niin, että koko kansaan luetaan myös maahanmuuttajat ja mustaihoiset. Äärioikeiston mielestä esimerkiksi Venäjän uhkan torjumista tärkeämpää on torjua sellainen uhka, että mustaihoinen suomalaisnuorukainen menee armeijaan vaaleampien poikien kanssa ja oppii pitämään näitä ystävinään ja asetovereinaan.

När t ex jag skrev, och skriver, blogginlägg för försvaret och emot Ryssland, bringar detta de "nationellt sinnade" alltid till raseri och får dem att slänga ifrån sig alla möjliga okvädinsord och fräckheter. Extremhögern tycker att man inte får tala om fosterlandets försvar om hela folkets sak så att man också uppfattar invandrarna och de svarthyade som en del av folket. Extremhögern tycker att det inte är viktigt att t ex avvärja det ryska hotet; i stället är den värsta hotbilden att en svarthyad finländsk kille gör sin värnplikt tillsammans med mindre mörkhyade ynglingar och lär sig uppfatta dem som vänner och vapenbröder.

Täältä katsoen näyttää vähän siltä, että maanpuolustus ei kiinnosta äärioikeistolaisia millään tavalla. Vasemmistossa on latteasti oltu jo vuosikymmenet sitä mieltä, että armeija on pelkkä natsien valkokaarti, joka on ylipäätään olemassa vain "työväenluokan" (mitä tämä sana sitten tarkoittaakin) nitistämiseksi. Äärioikeiston tavoitteena ja ihanteena tuntuu olevan tehdä armeijasta juuri sellainen.

Min uppfattning har länge varit att försvaret inte intresserar extremhögern det minsta. Inom vänstern har man sedan urminnes tider upprepat den gamla trötta propagandaklichén om försvarsmakten som en massa nazistiska vitgardister som bara existerar för att ta kål på "arbetarklassen" (vem det än må vara). Extremhögern däremot förefaller vara inriktad på att förvandla armén till precis ett sådant vitt garde.

Sitä vastoin äärioikeiston näkökulmasta on yhdentekevää, vaikka Suomi olisi Venäjän miehittämä alusmaa, ja ovathan persut laukoneet sensuuntaisia mielipiteitä jo pitkään:

Däremot tycker extremhögern att det är sak samma om Ryssland ockuperar Finland och gör det till en koloni eller en delrepublik, något som det inom sannfinska partiet redan länge varit tillåtet att säga öppet, som det följande exemplet bevisar:

Veli-Pekka Kortelainen, tidigare aktiv medlem i sannfinnarna och enligt sin egen utsago en "nationellt sinnad" tänkare: "NATO får för min del dra åt helvete! Om sanningen ska fram skulle jag i händelse av ett krig kanske t o m hälsa ryssarna välkomna om de kommer och gör slut på vårt medlemskap i EU. Som nationalist har jag börjat se en ockupation med därtillhörande marionettregering på lång sikte som ett acceptabelt pris - även om man tillfälligt förlorar säkerheten och demokratin - för finska kulturens, språkets och nationens överlevnad. Och vad jag ovan sagt får spridas som citat åt vilket håll, även till bloggar och diskussionsforum som är kritiska mot sannfinnarna. Tillfrågad av journalister kommer jag vid behov att bekräfta att jag sagt eller skrivit det här."

Äärioikeiston haave-Suomi tuntuu olevan sellainen, jossa armeija tai muut aseelliset joukot sortavat ja vainoavat esimerkiksi suomenruotsalaisia, homoseksuaaleja, maahanmuuttajia tai ketä vaan, jonka äärioikeisto hyvin väljine kriteereineen on leimannut "äärivasemmistolaiseksi". Äärioikeistolle kelpaavat aseellisiksi apujoukoiksi myös Venäjän armeijan sotilaat tai sellaiset puolijauhois-puolivillais-puolisotilaalliset joukot, joilla Itä-Ukrainan sotaa käydään. 

Det Finland extremhögern drömmer om förefaller vara ett Finland där armén eller någon annan sorts beväpnade skaror förföljer och trakasserar t ex finlandssvenskar, homosexuella, invandrare eller vem som helst som extremhögern med sina mycket lösliga kriterier utmålat som "vänsterextremist". Sådana hjälptrupper kan mycket väl bestå t ex av ryska soldater eller den sorts halvkriminella, halvmilitära och halvhjärtade trupper som i dag används som kanonmat i östra Ukraina.

Toki äärioikeistolle kaikkein mieleisin voisi olla sellainen Suomi, jossa oltaisiin kiltisti Venäjän ylivallan ja ehkä miehityksenkin alaisia, mutta jossa kuitenkin saisi juhlia talvisodan muistoa ja kansakunnan suurmiehiä militaristisin menoin. Itse asiassa tällainen asetelma muistuttaisi kovasti vanhaa kunnon Kekkosen Suomea, toki muutettavat muuttaen.

Visst är det tänkbart att extremhögern allra helst ville ha ett Finland underkastat rysk överhöghet, t o m ockuperat av Ryssland, där man dock kunde fira vinterkrigets minne och nationens stora män med militaristisk ståt och pompa. I själva verket skulle ett sådant Finland påminna en hel del om Kekkoneneran, visserligen med vederbörliga ändringar.

Tästä voimmekin siirtyä suoraan seuraavaan kohtaan eli siihen, että äärioikeisto ajaa yhä avoimemmin Venäjän asiaa. Äärioikeiston valtiasjohtaja itkeskelee vähän väliä siitä, kuinka Venäjää käytetään lyömäaseena äärioikeistoa ja vain äärioikeistoa vastaan, ja syyttelee kaikkia muita. Hän itsehän väittää olevansa kovasti Venäjä-kriittinen.

Här kan vi sen övergå till vår följande punkt: extremhögern agerar allt mera uppenbart springpojke åt Ryssland. Extremhögerns avgudade Mästare gråter hela tiden över hur Ryssland används som slagträ mot extremhögern och bara extremhögern, och riktar beskyllningar mot alla andra. Själv påstår han sig vara mycket kritiskt inställd till Ryssland.

No, mehän tiedämme tarkalleen mikä tässä on vikana. Hänen Venäjä-kriittisyytensä rajoittuu muutamiin yksittäisiin ukrainalaisystävällisiin kannanottoihin, mutta samalla hän ei esimerkiksi pane tikkua ristiin sellaisen lainsäädännön puolesta, jolla Venäjän uhkaa oikeasti voitaisiin panna kuriin, koska hänen mielestään siinä yritetään vain käyttää Venäjän uhkaa hyväksi hänen aateveljiensä "sananvapauden" viemiseksi. Häntä voi lähinnä verrata sellaiseen pasifistiin, joka Venäjän joukkojen jo vyöryessä Suomeen vastustaa ehdottomasti sitä, että ampuisimme takaisin, koska sellainen olisi hirveää demokratian tuhoavaa militarismia puhumattakaan siitä että se voisi vahingoittaa jotakuta Venäjän sotilaista, samalla kun korostaa, ettei tietenkään kannata Putinin hirmuvaltaa.

Vi vet ju exakt vad som är fel med det här. Hans Rysslandkritik begränsar sig på ett par enstaka Ukrainavänliga yttranden, men han lägger inte två strån i kors för en lagstiftning som kunde möjliggora motåtgärder mot det ryska hybridhotet: enligt honom försöker man bara utnyttja det ryska hotet för att ta "uttrycksfriheten" från hans idéfränder. Han påminner snarast om de pacifister som inte vill se våra trupper skjuta på ryssar när invasionen redan pågår, eftersom detta vore hemsk demokratiförstörande militarism och dessutom kunde göra ryska soldater illa - samtidigt som de bedyrar att de ingalunda gillar Putins skräckvälde.

Ennen vanhaan äärioikeistolaisilla oli tapana aluksi sanoa "minähän en tietenkään ole mikään rasisti, mutta..." ja lisätä perään jotain hiuksianostattavan rasistista. Nykyään äärioikeistolaiset tunnetusti sanovat: "minähän en tietenkään ole mikään Putinin kannattaja, mutta..." ja sen jälkeen suunnilleen haaveilevat Suomen liittämisestä Venäjään.

Förr i världen brukade högerextremister inleda sina uttalanden med "jag är givetvis inte rasist, men..." för att sedan tillägga någonting hårresande rasistiskt. I dag säger högerextremister som bekant "jag är givetvis ingen Putinanhängare, men..." för att sedan formligen drömma om att ansluta Finland till Ryssland.

Syy siihen, miksi äärioikeiston jumalana palvottu mestari vastustaa Venäjän trollien käyttämien keinojen suitsimista lainsäädännöllä, on tietysti ilmiselvä. Samat keinot ovat käytössä hänen omilla nettilynkkaajasakeillaan, joiden ensimmäinen suuri menestys oli minun marginalisoimiseni ja ajamiseni ulos medioista. Jos tällainen ajojahti kiellettäisiin lailla, kiellettäisiin ne keinot, joilla äärioikeisto on hankkinut kannattajakuntansa ja terrorisoinut tiedotusvälineet hiljaisiksi.

Skälet till att extremhögerns avgudade mästare ogillar alla ansträngningar att genom lagstiftning avväpna de ryska trollen är uppenbart. Det är precis samma medel hans egna online-lynchningsmobbar använder - deras största stora framgång bestod i att marginalisera och censurera mig. Om dylik klappjakt kriminaliserades, skulle detta innebär att precis samma knep som extremhögern använt till att få anhängare och terrorisera medierna skulle kriminaliseras.

Muuten yksi syy siihen, miksi olen pitänyt äärioikeistoa jo ennen ketään muuta Venäjän käsikassarana, on juuri tämä metodien samankaltaisuus. Jos Venäjän trollit ja äärioikeisto jokseenkin samanaikaisesti tuovat tietyt menettelytavat suomalaiseen politiikkaan ja mediaan, on jo siksi syytä olettaa niiden olevan samaa porukkaa.

En av orsakerna till att jag misstänkt extremhögern för samarbete med Ryssland långt innan någon annan vågade tala om saken är precis att den tillämpat dessa metoder. Om de ryska trollen och extremhögern ungefär samtidigt inför samma tillvägagångssätt i finsk politik och medier, är det en tillräcklig anledning för att utgå från att det är samma människor.

Seuraava äärioikeiston synti on, että se lietsoo rikollisuutta. Äärioikeisto itse tietenkin on vain ylpeä esimerkiksi rasismirikoksistaan, koska se katsoo niiden olevan poliittisia rikoksia. Ja kaikkihan me Vankileirien saaristomme lukeneet tiedämme, että poliittinen vanki on ihan eri asia kuin "kriminaali".

Följande synd extremhögern kan beskyllas för är uppvigling till brott. Vad gäller rasistiska brott som t ex hets mot folkgrupp är extremhögern bara stolt över dem, eftersom den ser dem som politiska brott. Och alla vi som läst Gulag-arkipelagen vet ju att det är skillnad på politiska och "kriminella" fångar.

Äärioikeisto on kuitenkin jo pitkään ollut sellaisessa vaiheessa, jossa lietsotaan ihan "kriminaali"-rikoksia, ei enää mitään "sananvapaus"-rikoksia. Pakolaiskeskuksia yritetään tuhopolttaa, ja päälle päätteeksi myös mm. vanhainkoteja on tuliliemellä vauhditetussa aatteen palossa yritetty tuikata liekkeihin, koska humalaisempi ei erota rakennuksia toisistaan. Kouluihin ovat humalaiset kansallismieliset aika ajoin tunkeutuneet ahdistelemaan lapsia. On silkkaa tuuria, ettei Suomessa ole tapahtunut yhtään Oklahoma Cityn virastotalopommin kaltaista terrori-iskua; ainakin parissa kouluammuskelussa on jo ollut selviä äärioikeistolaisia aatemotiiveja.

Extremhögern har dock redan länge hållit på att uppvigla till rena "kriminella" dåd, som inte längre kan bortförklaras med "uttrycksfrihet". Det sker försök att bränna ned flyktingboenden, och det har redan förekommit att mordbrandsförsöken bl a riktats mot åldringshem i stället, för en patriot med nationalistisk inspiration i hjärtat och fosterländskt eldvatten i blodcirkulationen kan ju ha svårt med att skilja på byggnaderna. Även skolorna har ibland invaderats av berusade nationalister som antastat barn. Det är bara god tur att vi inte har haft ett enda terroristattentat i stil med Oklahoma City-bomben; åtminstone ett par skolskjutningar har skett av uppenbar högerextremistisk inspiration.

Kaikki äärioikeistolaiset eivät ole rikollisia, vaikka voikin sanoa, että monikin on. Erään pohjoisemman provinssikaupungin entinen persuvaltuutettu, joka tuomittiin parituksesta ja jonka myös tiedetään lahjoittaneen Hitlerin kuvalla koristellun kellon nuorten uusnatsien kerholle, tuskin on mikään yksittäinen esimerkki. Viime aikoina esimerkiksi eräät kasinovuosilta tutut, vankiloissakin istuneet valkokaulusrikolliset ovat alkaneet profiloitua rasistisilla heitoilla ja aikovat ilmeisestikin soluttautua "maahanmuuttokriitikkojen" joukkoon rahanansaitsemismielessä. Toisaalta eräätkin persupoliitikot ovat valokuvauttaneet itseään moottoripyöräjengiläisten seurassa tai muulla tavalla tuoneet julki kaveruuttaan epäilyttävien prätkämiesten kanssa varmaankin miehisyyttään korostaakseen, ja sellainen saa kyllä kysymään, kuinka läheiset yhteydet äärioikeistolaisilla on järjestäytyneeseen rikollisuuteen. 

Alla högerextremister är kanske inte brottslingar, men många är det. En före detta sannfinsk fullmäktigeledamot i en provinsstad längre norrut, som dömdes för koppleri och som dessutom är känd för att ha skänkt en klocka dekorerad med Hitlermotiv till en klubb av unga nynazister är knappast ett enastående exempel. På sistone har även vissa välkända ekonomiska brottslingar som t o m suttit inne för sina alltför kreativa och konstnärliga bokföringsmetoder under klippekonomins år börjat profilera sig med rasistiska slängar, uppenbarligen därför att de anser sig kunna plundra "invandringskritikerna" på en och annan slant. Å andra sidan har många sannfinska politiker låtit sig fotograferas i hojkillars sällskap eller på något annat sätt framhävt sin manlighet genom att skryta med sina kontakter med ljusskygga mc-gäng, och det får en att fråga, hur omfattande extremhögern är involverad i organiserad brottslighet.