Nythän on niin että kahden lauseen väliin ei suomen kielessä edelleenkään tarvita pilkkua, jos niillä on yhteinen subjekti (tässä tapauksessa siis ajateltu subjekti on "minä"). Jos Jussi olisi lukenut kunnolla toimitettua suomenkielistä kirjallisuutta, hänen ei tarvitsisi edes tarkistaa tätä kielitoimiston ohjepankista, jota hän lukee väärin. Tuossa Halkun mainitsemassa ohjeessa 87 sanotaan nimittäin näin:
Pilkkua ei käytetä, kun päälauseilla on yhteinen jäsen
Pilkkua ei käytetä, kun rinnastuskonjunktiolla alkavalla lauseella on edeltävän päälauseen kanssa yhteinen jäsen.
Yhteinen lauseenjäsen on tässä siis subjekti "minä", jota kuitenkaan ei kirjoiteta näkyviin, koska suomen kirjakielessä niin voi tehdä. Mutta ohjeen sisältämistä esimerkeistä löytyy yksi, joka on täysin analoginen tuolle Halla-ahon mokalle:
He menivät uimaan ja jäivät pitkäksi ajaksi rannalle.
Tässä esimerkissä subjekti on kirjoitettu näkyviin, koska se on kolmannessa persoonassa. Mutta vertailkaapa näitä esimerkkejä:
He etsivät oikein ison kiven ja menivät sen alle häpeämään.
Menen uimaan ja jään pitkäksi aikaa rannalle.
Näissä(kään) ei käytetä pilkkua, koska subjekti eli tekijälauseenjäsen on sama.
Pilkutuksesta ei ehkä tarvitsisi niuhottaa, ellei tämä kertoisi jotain oleellista Halla-ahon persoonallisuudesta: hän väittää vastaan silloinkin kun on todistettavasti väärässä. Vieläpä näin triviaalissa asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.