sunnuntai 30. huhtikuuta 2006

Vapunaatoksi teekkariasiaa

Lord Selibacy ei nykyisin juurikaan enää kirjoittele, mutta pari ns. "kiintoisaa" linkkiä hän antoi: tämän ja tämän. Näitä kolumneja täytyy hieman dekonstruoida, koska ne ovat niin hyviä esimerkkejä siitä, mikä naisissa on vikana. Hyytävän armoton naiskolumnisti, jonka epäempaattisuudelle vetää vertoja vain hänen epäsympaattisuutensa, laukoo "vinkkejä seksinpuutteisille miehille". Jo etukäteen voi todeta, että mikään hänen antamistaan vinkeistä ei ole hyödyllinen eikä suositeltava, saati omalaatuinen, ja omasta puolestani lisään taas kerran, että kaikkea tuota tuli kokeiltua jo alle kolmekymppisenä.

Katsotaanpa hänen kolumniaan tarkemmin.

Opetus numero yksi: Älä usko toisten poikien juttuja. Menet vain entistä enemmän sekaisin ja solmuun. Malliesimerkki on täällä Otaniemessä kannatusta saanut YTM- ja ATM -ajattelu.

Jos nuorelle miehelle voi huonon ohjeen antaa, niin se on nimenomaan tuo "älä usko toisten poikien juttuja". Poika, joka ei usko toisten poikien juttuja, uskoo naisten kauniita valheita, mikä on ehdottomasti vahingollisempaa ja typerämpää. Pariutumismaailma on tunnetusti naisten ehdoilla toimiva maailma, ja sellaisena äärimmäisen säälimätön, jäätävän kylmä suorastaan. Mutta koska kulttuuri itsessään on barbarian pehmentämiseksi rakennettu järjestelmä, naisetkin ovat luoneet pehmentävän psykopälpätyksen ja rakkausdiskurssin, jonka turvin he voivat pitää itseään söpöinä ja humaaneina. Lihatiski on jäisen kylmää ja kovaa metallia, vaikka naiset ovatkin koristelleet sen kauniilla maalauksilla eivätkä suvaitse sitä, että miehet valittavat palelevansa sen ääressä.

Kun koko rakkausdiskurssi on feminismin, populääripsykologian ja harlekiiniromantiikan sekoituksesta syntyneen naispuheen lävistämä, naisetta jäävän miehen ainoa apu on sen reilujen miesten porukan vertaistuki. Sen porukan puheita naiset pitävät mielellään epähumaaneina ja brutaaleina, mutta itse asiassa ne jutut taitavat olla maailman ainoa yritys analysoida rehellisesti naisten tosiasiallista käytöstä pariutumismaailmassa sotkeutumatta siihen valheiden verkkoon, jonka naiset ovat kehränneet oman epähumaaniutensa ja brutaaliutensa suojaksi.

Kun kokonainen joukko ihmisiä käyttäytyy järjestelmällisen ilkeästi, omahyväisesti ja alhaisesti ja samalla koko maailma julistaa heikäläisten myötäsyntyistä hyvyyttä, epäitsekkyyttä ja ylevyyttä, kyseisten henkilöiden pahuuden uhreilla ei ole edes oikeutta puhua kärsimyksistään näiden petojen kynsissä, koska kaikki uskovat, että asianomaiset ovat hyvyyden ruumiillistuma, ja jos joku on saanut heiltä huonoa kohtelua, se voi johtua vain hänen omasta pahuudestaan ja kelvottomuudestaan. Näin uhri itsekin uskoo, koska mitään muuta tulkintaa ei ole tarjolla, ja ajautuu varsin nopeasti itsesyytösten kautta depressioon, joka tunnetusti on tappava tauti eikä vähääkään leikin asia.

(Masentavana sulkumerkkihuomautuksena lisään tähän kuitenkin, että teekkaripoikien sun muiden nörttien pahasta olosta ja depressiosta saa tunnetusti laskea julmaa leikkiä ihan mielensä mukaan, koska he eivät ilmeisestikään ole ihmisiä. Teekkareista kerrottavat vitsit ovat yleensä suunnilleen tätä tasoa: "Teekkaripoika tahtoi pillua, muttei saanut!" "Hihihihehehehahahahohoho!" "Teekkaripoika rakastui onnettomasti ja teki itsarin!" "HAAAHHAHAHAHÄHÄHÄHÄHÄHEHEHHEHEHEH!" - Veikkaanpa, että esimerkiksi Blogistanin voittamattomin huuliveikko ja ylimmäinen humaanisuusmies Mitti Vitiäinen on kertonut naiskavereilleen aika monta tämän tason vitsiä. Jotenkin se huokuu hänen kirjoittelustaan.)

Miesjoukko, jossa naisten julmuuksista saa lopultakin puhua julmuuksina, heidän valheitaan saa nimittää valheiksi ja heidän psykopaattisuuttaan psykopaattisuudeksi, on monelle miehelle pelastus depressiolta, koska vasta siinä porukassa mies saa kuulla, ettei hän ehkä välttämättä itse ollutkaan se osapuoli, joka pilasi kaiken. Luonnollisestikaan kolumnistitar ei pidä tästä, koska se vääristää markkinoita: nynnyjen ja nörttineutrien kuuluisikin syrjäytyä ja kuolla nuorina depressioon, viinaan ja itsemurhaan. Siksi poikaporukoita halveksitaan ja pidetään "homososiaalisuuden" ilmentyminä. ("Homososiaalisuus" on "homoa" pitempi ja hienomman näköinen sana, jota naiset alkavat käyttää kun siirtyvät yläasteelta lukioon. Kyse on kuitenkin samanlaisesta homottelusta, josta suurin osa naisista ei kasva ikinä ulos. Yläaste on naisen elämän parasta aikaa, jota nainen sitten pyrkiikin venyttämään ad infinitum. Miehiltä tietenkin vaaditaan kypsyyttä ja aikuista vastuunottoa jo kymmenvuotiaina, mutta se nyt ei hämmästytä ketään.)

Markkina-arvoteoriassa on kyse juuri siitä, että naisten tosiasiallista, todellista käyttäytymistä pyritään analysoimaan heidän valheistaan ja korupuheistaan piittaamatta. Markkina-arvoteoria kertoo naisille, miltä he näyttävät ja miltä heidän käytöksensä näyttää miesten silmin. Se ei ole kaunista katseltavaa, ja siksi naiset torjuvat teorian. Viestintuoja toi huonoja uutisia, tappakaa hänet.

Nainen, tuo katala pinnallinen Eeva. Voi huokaus, puuskahtaa kolumnisti luettuaan Lord Selibacyn blogia. Mistä tuo kaikki LordSelibacyn päiväkirjamerkintöjen naisvihamielisyys kumpuaa?

Mistäköhän kumpuaisi, jollei sitten siitä tosiasiallisesta kohtelusta, jota hän ensimmäisten häpykarvojen ilmaantumisesta saakka on saanut tytöiltä osakseen? Esimerkiksi hänen sinänsä vastenmielinen rasisminsa ja äärioikeistolaisuutensa selittyvät erinomaisesti täysin ymmärrettävänä kapinana naisten moraalinomistajan asennetta, vastenmielistä oikeassaolemista vastaan. Jos naiset joukolla äänekkäästi kannattavat kaikenlaisia humaaniusaatteita ja samalla kohtelevat miestä tavalla, joka on aivan ilmeisen epähumaani ja säälimätön, eikö ole jopa ämmäin alkeispsykologiasta käsin ymmärrettävää, jos kyseinen mies toteaa humaaniusaatteet tekopyhyydeksi, roskaksi ja valheiksi ja alkaa kapinoida niitä vastaan? (Kokonaan toinen juttu on, että Lord Selibacy voisi tehdä jotain yhdyssanoilleen ja kielenkäytölleen noin yleensä. Amiksien halveksuminen ei ole kauhean uskottavaa, jos oma oikeinkirjoitus ja kielioppi ovat amiksen tasolla.) Jokseenkin kuvaavasti kolumnisti ei uhraa ajatustakaan sille mahdollisuudelle, että kun tietty ihmisryhmä johdonmukaisesti kohtelee jotakuta henkilöä huonona, kelvottomana ja normaalin ihmisen kunnioitusta ansaitsemattomana, hän on taipuvainen tulemaan vihamieliseksi tätä ihmisryhmää kohtaan.

Mitä tytöt kertovat, kun heiltä kysyy mitä he etsivät iltaisin baareista? Kenties kumppania, avointa ja välittävää ihmistä ja/tai hauskaa ja kypsää miestä? Parisuhdetta mukavan ihmisen kanssa, jonka itsetunto on kohdallaan? Ymmärrä tämä lainalaisuus. Kukaan ei sanonut ’panoa’ tai ’öyhöttävää amis-jätkää’.

Tämä on nyt sitten taas tätä naisten tavallista löpinää, eli kun mies sanoo haluavansa pysyvän suhteen, hänet julistetaan omistushaluiseksi takertujaksi, ja siinä vaiheessa kun mies sanoo haluavansa seksiä, nainen heittäytyy madonnaksi ja julistaa haluavansa kumppania, avointa ja välittävää, hauskaa ja kypsää miestä. Sen jälkeen mies noin yleisellä tasolla syyllistetään jostain madonna/huora -dikotomiasta. Naisellehan tunnetusti kuuluu oikeus - naisella on oikeus tunnetusti vaikka polttaa crack-kokaiinia raskaana ollessaan, koska naisella nyt vaan on oikeus - naisellehan siis tunnetusti kuuluu oikeus vaihdella mielivaltaisesti madonnan ja huoran rooleja aina sen mukaan, kumman avulla miestä voi juuri sillä hetkellä pompottaa.

Edellisen sitaatin irvokkuus tulee ilmeiseksi, kun vilkaistaan saman kolumnistin toista artikkelia. Jutun otsikkonakin on: "Onko fuksitytöillä oikeutta seksuaalisuuteen?" ja siinä lauotaan: Teekkarimies siirry keskiajalta 2000-luvulle! Naiset eivät ole, joko huoria tai madonnia. Ymmärrä tämä: jos haluat seksiä teekkaritytöiltä, sinun tulee käsittää että seksuaalisen ilmapiirin pitää olla vapautunut. Ai, että Otaniemessä on jo vapautunut ilmapiiri? Ei pidä paikkaansa! Nimimerkki Marisa paljastaa Otaniemi-seksin lainalaisuuksista seuraavaa: ’Seksuaalisuuttaan hallitsee kukin itse, paitsi jos on fuksityttö. Fuksityttö ei saisi harrastaa satunnaisia seksisuhteita kuin korkeintaan isohenkilönsä kanssa. Ainakin minua isohenkilöt vonkailivat, mutta olin siinä vaiheessa jo kuullut sanonnan ’älä kuksi fuksia’, ja ymmärsin sen koskevan erityisesti isohenkilöitäni. En siis suostunut mihinkään heidän kanssaan.’

Marisa sai huomata nopeasti kuinka tämä heijastui hänen seksielämäänsä. ’Kun en antanut isoilleni enkä muille vanhemmille kiltalaispojille, heistä tuli ylisuojelevia vastoin tahtoani. Iskin pari siideriä juoneena kivan pojan fuksibileistä, ja meidät tultiin erottamaan. Näin kävi useammankin kerran.’

Hetkinen. Koetetaan nyt miettiä, mistä tässä on kyse. Tyttö haluaa hallita itse seksuaalisuuttaan, koska kaikki muutkin hallitsevat. Kertokaapa minulle, miten seksuaalisuhteista täysin syrjäytynyt nuori mies "hallitsee" seksuaalisuuttaan. Hän on täysin naisten armoilla, ja sitä armoa ei totisesti pitkälle riitä. Tyttö haluaa naida sikana silloin kun tekee mieli, mutta on alusta pitäen sulkenut oman killan pojat täysin mielivaltaisesti varteenotettavien kumppaniehdokkaiden ja varrestaotettavien penisehdokkaiden ulkopuolelle. Ollaan olosuhteissa, joissa naisia on erittäin vähän ja joissa ilma kuohuu patoutunutta testosteronia. Jos orastavan panoparin erottamiseen käytettiin ruumiillista väkivaltaa, mentiin tietysti liian pitkälle, mutta kannattaisi helvetti soikoon miettiä, miltä tuntuu niistä kiltalaisista "kaveripojista", jotka täysin mielivaltaisen, rasismiin verrattavan ennakkoluulon vuoksi on jätetty rannalle jo etukäteen.

Naisella on oikeus antaa pillua silloin kun siltä tuntuu, mutta kun mies ihmettelee sitä, ettei naisesta koskaan tunnu siltä juuri hänen kanssaan, annetaankin ymmärtää, että pitäisikin pyrkiä kunnon pitkään suhteeseen. Opetelkaa sanomaan selvästi, että kunnon suhde olisi kiva, mutta reilu paneskelukin tekee ihan kohtuullisen hyvää, ja lakatkaa keksimästä tyhmiä tekosyitä sulkea kokonaisia miesryhmiä etukäteen seksuaalisen suosionne ulkopuolelle. "Kuulin sellaisen hassun hokeman, josta päättelin, että oman killan poikien kanssa ei ole tapana naida. Päätin silloin, että oman killan poikien kanssa en nai. Olen kauhean närkästynyt siitä, että tämä herättää katkeruutta oman killan pojissa." "Kuulin sellaisen hassun hokeman, josta päättelin, että neekereitä on tapana vetää turpiin. Päätin silloin vetää kaikkia tapaamiani neekereitä turpiin. Olen kauhean närkästynyt siitä, että jotkut neekerit ovat lyöneet takaisin."

Opetus numero kaksi: Kehitä tunneälyäsi teekkaripoika! Tunnevammaisuudesta voi parantua ja ihmissuhdetaitoja voi ja pitää kehittää. Helsingin yliopistossa opiskeleva parikymppinen Riia muistelee omaa teekkarirakastaan: ’En siis kai ole treffaillut varsinaisia tunnevammaisia teekkareita. Mutta olihan omassa Tapio Teekkarissani vähän sellaista huomaavaisuuden puutetta, ei se oikein osannut ennakoida tai lukea tilanteita, esimerkiksi ostaa vieraille jotain tarjottavaa tai esitellä tuttaviaan muille.’

Tämä taas on tätä tavanomaista paskapuhetta, jolla naiset hallitsevat miehiä. Naisella on oikeus olla vaikka millainen oikkuileva komentoora, koska pillun edessä miehet ovat ja heidän kuuluukin olla rähmällään. Mieheltä sitä vastoin odotetaan "tunneälyä" ja "kykyä lukea tilanteita".

Tästä tulee elävästi mieleeni kohta Neil Hardwickin muinaisessa omaelämäkerrallisessa hupisarjassa Niilin lähteet - onko siitäkin todella jo 22 vuotta? Täytyy olla, koska silloin Satu Silvo oli nuori ja nätti teatterikouluopiskelija. No, joka tapauksessa Satu Silvo esitti Neil Hardwickin tyttöystävää, joka jätti Neilin ja otti sen sijaan hakkaavan muskelimiespoikaystävän (eräät asiat eivät todellakaan muutu vuosikymmeniin), koska tämä oli "sonkeampi, kompukkaampi ja humpeloisempi" kuin Neil. Sanat olen joutunut rekonstruoimaan itse, koska en tietenkään muista alkuperäisiä - joka tapauksessa Hardwick käytti tuossa sitä samaa kerrontakeinoa, jolla hän yleensäkin tapasi markkeerata omia kielivaikeuksiaan, eli käyttämällä merkityksettömiä nonsens-sanoja normaalin suomen seassa. Suuri osa naisten käyttämistä perusteista, joilla he raakkaavat miehiä, kuten juuri tuo "tunneäly", ovat juuri samanlaista turhauttavaa sanahelinää kuin viittaaminen miehen riittämättömään sonkeuteen, kompukkuuteen tai humpeloisuuteen. Kun miestä kehotetaan "parantamaan tunneälyään", se on kehotuksena samalla tasolla kuin kehotus lisätä sonkeutta, kompukkuutta tai humpeloisuutta.

Tunneäly sanana on sinänsä täysin merkityksetöntä tunnekonsulttilatinaa tai -lätinää, jota latelemalla jotkut kunniallista ammattia koskaan hankkimattomat irvileuat nettoavat tuhat euroa tunnissa. Valitettavaa on, että naiset, tuo sanamagiaa rakastava, mutta kommunikointia vihaava sukupuoli, kaappaavat näitä kauniilta kuulostavia, mutta tyhjiä kielen rihkamakoruja omaan sanavarastoonsa ja alkavat käytellä niitä ikään kuin ne tarkoittaisivat jotakin.

Jos miehen käyttäytymisessä jokin ottaa aivoon, siitä olisi hyvä puhua suoraan. Uskoisin monen teekkarimiehen olevan hyvinkin kipeästi tietoinen omien sosiaalisten kykyjensä puutteista, jolloin neuvokas ja kommunikaatiokykyinen nuori nainen osaa varsin nopeasti sivistää hänet ihmiseksi. Ongelma on siinä, että nuoret naiset eivät todellakaan ole oleellisesti neuvokkaampia ja kommunikaatiokykyisempiä kuin epäsosiaalisinkaan teekkaripoika. He valittavat pojan "tunneälyn puutetta", mikä on kritiikkinä aivan yhtä läpitunkematonta, tyhjää sanailua kuin humpeloisuuden tai kompukkuuden puutteesta valittaminen. Veikkaisin, että jos teekkarille sen sijaan selvästi annetaan ohjeita: "osta jotain pientä purtavaa kun jengi tulee käymään" tai "kerrohan nyt meillekin, mikä tuon sun komean kaverisi nimi on, kun toi Jenni voisi vaikka olla vähän kiinnostunut", yhdeksän teekkarin kohdalla kymmenestä päästään parempiin tuloksiin kuin pelottelemalla heitä tyhjillä sanoilla, sellaisilla kuin "tunneäly".

Marsalkka Mannerheim ei varsinaisesti kuulu suuriin sankareihini, mutta eräs hänestä kerrottu anekdootti on saanut minut kyllä ymmärtämään paljonkin sitä, miksi aikalaiset niin ihannoivat häntä. Kerrotaan, että Mannerheim oli kerran jossain kylpylän ruokasalissa aterioitsemassa, kun salissa törmäili avuttomana ja hätääntyneenä huudellen ja mekastaen maalaismies, joka ei ollenkaan tiennyt minne menisi istumaan. Mies herätti parempina ja hyvätapaisempina itseään pitävien keskuudessa pilkkaa ja huvittuneisuutta. Mannerheim näki heti, missä mentiin, ja pyysi kohteliaasti isännän omaan pöytäänsä ja alkoi käydä hänen kanssaan small talkia maanviljelijöitä kiinnostavista aiheista. Luonnollisesti kaikki isäntää pilkanneet ja halveksineet tikahtuivat raivoonsa ja kateuteensa: tuo juntti Mannerheimin pöydässä, johon minä kunnanhallituksen kollegioregistraattorismiehenä ja peräti nimineuvoksena tietysti kuuluisin paljon ennemmin.

Toivottavasti kaikki oivaltavat tarinan opetuksen: hyvät tavat ja "tunneäly", joita molempia marsalkka tässä tilanteessa osoitti, eivät ole olemassa vähäosaisempien pilkkaamista varten, vaan niiden tarkoitus on nimenomaan tehdä elämä ja sosiaalisiin kuvioihin pääseminen helpommaksi niille, jotka omatta syyttään ovat jääneet niistä osattomiksi, siis ei heidän pilkkaamiseensa. Jos kerran naiset ovat niin helvetin paljon hyvinkasvatetumpia ja tunneälykkäämpiä, auttakoot heikompaansa, kuten Mannerheim.

Mutta nuorten naisten on turha odottaa tuosta ihmistyvän. Kuten Perkolan Tommi sanoi, huomioonotettava tunne-elämä on vain nuorilla naisilla, koska koko maailma haluaa heiltä pillua.