Tämän maailman lokalaitiset ja minä

Muutama päivä sitten tulin huomanneeksi lastenpsykiatri Sinkkosen naamataulun jossain läpyskässä ja päätin sitten kirjoittaa merkinnän aiheesta, miksi katson olevani eri porukkaa kuin tämän maailman lokalaitiset, joihin Sinkkosenkin lasken.

Jos nyt ajatellaan itse sitä varsinaista Loka-Laitista, hänellä on äärimmäisen typerä ja vanhentunut kuva mieheydestä. Miehen pitää syödä makkaraa, polttaa tupakkia ja juoda viinaa, ja sitten kun sosiaalitäti haluaa ottaa häneltä nämä aikuisen miehen karkit pois, niin sitten pitää huutaa ja parkua kuten lapsi ainakin, kun siltä ollaan viemässä sen namuja. Minulla on itselläni ollut aina parempaa tekemistä kuin tupakin röyhyttäminen ja viinan juominen, enkä tajua miksi noihin pitäisi kenenkään tuhlata aikaansa. No, sehän on tunnettua että pillun saamiseksi on välttämätöntä ryypätä ja öyhöttää, tai oli vielä kaksi vuosikymmentä sitten, mutta nykyään mies saa olla jopa raitis ja silti hänellä on mahdollista olla sukupuolielämä. Minusta Lokan edustamaa miestyyppiä on turha yrittää suojella saati säilyttää, koska sellaiset ketaleet eivät yksinkertaisesti kuulu jälkiteolliseen tietoyhteiskuntaan.

Asia nimittäin on niin, että nörttiys on yhteiskunnan, työelämän, talouden, tutkimuksen ja ylipäätään kaikkien ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeiden ja oleellisten asioiden kannalta paras, jollei peräti ainoa mahdollinen elämäntapa. Miehisyys itsetarkoituksellisena riskinottona - päihteiden käyttönä ja erityisesti nuorella iällä tapahtuvana lain rajojen koetteluna ja ylittelynä - on oikeasti varsin suuri yhteiskunnallisten kustannusten lähde. Minulla on tapana sanoa, että ns. nuorison oma maailma on ammattirikollisten hallitsema natsismi. Suuri osa siitä natsismista on puolirikollisten öyhöttäjien aikaansaannosta, ja koulun kasvatustehtävään kuuluisi mielestäni aivan oleellisena osana, että sen nuorten oman maailman kehittyminen estettäisiin kovalla kädellä. Olen sillä kannalla, että koulun tulisi olla erittäin ankara ja samalla älyllisesti erittäin haastava, ja mielellään sisäoppilaitos. Nuorilta pitäisi yksinkertaisesti riistää kaikki oikeudet - paitsi oikeus lukea hyviä kirjoja. Nuorilta pitäisi yksinkertaisesti kovalla kädellä viedä kaikki vapaudet - paitsi vapaus kehittää itseään älyllisesti. No, okei, totta kai nussiminenkin olisi sallittua, mutta siihenkin voisi kehittää jotain fiksua. Esimerkiksi harjoitteluavioliitto shiamuslimien tapaan olisi hieno idea: nuorille arvottaisiin - nimenomaan arvottaisiin - sama harjoittelupartneri vaikka koko lukion ajaksi, ja sen kanssa olisi sitten pakko asua samassa huoneessa ja nussia, hyvin ankarien sanktioiden uhalla. Seksuaalista tyydytystä siis ei jäätäisi vaille, ja toisaalta opittaisiin olemaan yhdessä toisen kanssa. Vapaus? Kakaroiden vapauksiin minä niistän nenäni ja pyyhin perseeni - niin kauan kuin ei ole älyä eikä tolkkua elää ihmisiksi, vapaudella ei tee yhtään mitään, paitsi vapaudella hankkia sitä älyä ja tolkkua.

Nykyisin nimittäin nuorilla on kaikki muut vapaudet. Tehdään rikoksia, pahoinpidellään ja raiskataan, koska rikosoikeudellista vastuuta ei ole ennen viidentoista vuoden ikää. Mutta auta armias jos nuori haluaa kehittää itseään älyllisesti. Ei ole mitään mahtia maailmassa, joka estäisi aina sen hölmöimmän ja väkivaltaisimman hallitsemaa "nuorten maailmaa" rankaisemasta vihattua nörttiä moisesta rikoksesta häikäilemätöntä väkivaltaa käyttäen. Mikä on tulos? No se on tietysti se, että nuoret pyrkivät sen idiootin kaltaiseksi ja hännystelevät häntä - myös sellaiset nuoret, jotka ovat oikeasti älykkäitä ja lahjakkaita ja joissa olisi aineksia parempaankin. Toisin sanoen suurimmalla osalla nuorista aivot ovat alikäytössä ja sen öyhön määrätessä tahdin varsin fiksutkin haaskaavat aikansa pölhöihin muoteihin, taikauskoharrastuksiin, päihteisiin, urheiluun ja tietysti pikku- ja vähän isompaankin rikollisuuteen, jolloin uhkaa syrjäytyminen ja vankilakierre.

Toisaalta taas siitä tyypistä, joka kaiken uhallakin kehittää älyään ja opiskelee asioita, ei välttämättä tule kovin tuottavaa kansalaista. Jos nyt ajatellaan vaikkapa Kanadan tohtori Kokkarista, niin tosiasia on, että hänen kouluttamiseensa käytetyt verorahat ovat menneet enimmäkseen Kankkulan kaivoon: heti kun mies on saanut takapuolensa liikkeelle, hän on vienyt itsensä, lahjansa ja koulutuksensa tulokset niin kauas Suomesta kuin suihkukoneella pääsee, eikä hänestä ole tullut vain kansakunnan kannalta epälojaalia ja katkeraa, vaan asenteiltaan suorastaan aktiivisesti maanpetoksellinen. Tämä ei ole loukkaus, vaan toteamus, ja luulen, että Kokkarinen on kanssani suurimmaksi osaksi samaa mieltä: hän epäilemättä saa tuosta asenteestaan suurta emotionaalista tyydytystäkin. Mutta jos ollaan kunnon hegeliläisiä, ja kaikki oikeat isänmaalliset suomalaiset tunnetusti ovat, on todettava, että meillä ei ole varaa katkeroittaa eikä epäsosiaalistaa kansakunnan lahjakkaimpia tuohon määrään asti.

Nuorena poikana törmäsin usein tarinoihin siitä, kuinka entisaikojen tieteen suurmiehet osasivat viittä-kuuttatoista kieltä kahdeksantoista vuoden iässä, tai kuinka vaikkapa J. Robert Oppenheimer pystyi olemaan samanaikaisesti ydinfyysikko ja harrastamaan sanskritinkielistä kirjallisuutta. Vaikka tiedänkin nyttemmällä iällä, että esimerkiksi suuri ihanteeni ja esikuvani Champollion tuskin pystyi varsinaisesti puhumaan vaikkapa avestaa, vaikka sitä luultavasti lukikin sujuvasti - on yksi asia kyetä lukemaan ja ymmärtämään jotain arkaaista ja pyhää kieltä, ja toinen asia kyetä tuottamaan sillä uusia lauseita aktiivisesti - on syytä myöntää, että ennen vanhaan, kun tyhmistävää nuorisokulttuuria ei ollut, nuoret ihmiset kykenivät sopivia ärsykkeitä saadessaan oppimaan ja omaksumaan tietoa ja korkeakulttuuria tavalla, joka tuntuisi nykynäkökulmasta huikealta.

Esimerkiksi klassiset kielet - latina ja kreikka - ovat täynnä pelottavia taivutusmuotoja, jotka 1-2 nykykieleen rajoitetusti perehtyneestä nykykoululaisesta näyttäisivät täysin mahdottomilta omaksua kymmenessäkään kouluvuodessa. Kuitenkin entisaikojen sivistysmaiden oppikouluissa varsin keskinkertaiset ja typerätkin koltiaiset omaksuivat latinan niin, että kykenivät lukemaan sillä kirjallisuutta. Miksi? Koska se nyt kerta kaikkiaan vain kuului aikuisen, oppineen miehen statukseen. Tällainen riitti motivoimaan vähän himmeämmätkin Ciceron ääreen.

Nykyisin sitä vastoin tällainen ei onnistuisi, koska ei ole enää olemassa erityistä aikuisen ja oppineen miehen statusta, jota nuoret tavoittelisivat. Se sama moottori, joka ennenvanhaisina aikoina motivoi nuoret opiskelemaan, motivoi nyt heidät nimenomaan olemaan opiskelematta ja pitkittämään vastuutonta nuoruutta ad infinitum. Nuoren esikuva ei ole aikuinen mies, vaan Öyhö-Örjan Ördelin, joka johtaa hänen jengiään. Ja kaikki se energia ja tarmo, joka ennen voitiin suunnata opiskeluun, kun mitään muuta ei ollut, tarvitaan nyt muotien seuraamiseen sekä tietenkin urheiluun. Urheilu on luonnollisesti eri asia kuin liikunta, joka on terveyden ja yleiskunnon ylläpitoa: urheilulla tarkoitetaan kokonaista tyhmistämisen ja epä-älyllistämisen ideologiaa.

Tämä tällainen on luonnollisestikin kestämätön tilanne, jos halutaan kasvattaa mahdollisimman monista nuorista nörttejä, jotka innostuvat älyllisistä asioista niiden itsensä takia - tai ainakin huolehtia siitä, että nörttiys ei merkitse vaikeaa traumatisoitumista murrosiässä eikä sosiaalisista suhteista syrjäytymistä. Jos joku Sinkkonen todella tietäisi yhteiskuntavastuunsa, hän antaisi "rasavillien", ts. nörttejä hakkaavien öyhöttäjien, todellakin jäädä sosiaalitätien morkattavaksi ja stigmatisoitavaksi sekä omistautuisi kilttien nörttien pelastamiselle. Tätähän hän ei tietenkään tee, vaan keskittyy sen sijaan vastenmielisesti armeija- ja öyhöttäjäslangia muistuttavalla kielellä ihannoimaan sitä, kuinka "rasavilleissä" pojissa on miehekästä munaa ja kuinka he eivät olekaan mitään nörttineutreja.