maanantai 1. toukokuuta 2006

Pamppua kaooteille, jess!

Näin vapun aikaan, kun tyttöystäväkin oli käymässä, minulla oli parempaa tekemistä kuin kuunnella uutisia tai poistua sisätiloista. Niinpä luin vasta Murti-Bingin pillereistä - minun pitäisi muuten lopultakin saada luettua se Witkiewiczin romaani, jossa nuo pillerit esiintyvät - että joukko jotain kotitekoisia anarkisteja, tai saksalaista termiä käyttääkseni kaootteja, siis kaaoksenlietsojia, oli särkenyt paikkoja Helsingissä ja sytytellyt tulia VR:n makasiinien pihalle. Joskus nuorena kloppina minäkin olisin uskonut siihen, että "oikeat" mielenosoittajat eivät särje mitään ja että tällaisen häiriköinnin aiheuttavat aina "poliisisikojen" soluttamat kiihottajat. Nykyisin en enää ole samalla kannalla. Kuvitellaanpa, että on olemassa jotain "poliisisikoja" tai "salaisia palveluita", joiden intressissä on saada rauhalliset mielenosoitukset muuttumaan väkivaltaiseksi vahingonteoksi ja ilkivallaksi. Jos mielenosoittajien enemmistö oikeasti on johdonmukaisesti typerää ja kontraproduktiivista väkivaltaa vastaan, se ei provosoidu. Taas kerran pitäisi muistaa Mauno Koiviston suurin valtioviisaus: ei silloin pidä provosoitua, kun provosoidaan.

Sen sijaan että inistään siitä, kuinka kauhea pollarisika mukamas soluttaa ja provosoi, voisi kerrankin ottaa asiat siltä kannalta, että joo, onhan noita soluttajia varmaan, mutta asian ydin on, että soluttajat asettavat meidän porukkamme koetteelle: annammeko provosoida itseämme laittomuuksiin vai emmekö. Meidän asiamme järjestönä on osoittaa, että kestämme kokeen.

Taannoin luin todella pöhkön arvostelun lempielokuvastani The Dancer Upstairs, jota kyseisessä kritiikissä moitittiin oikeistolaisuudesta, koska se esitti Loistavan Polun sissit julmina ja säälimättöminä terroristeina. Vasemmistolaisen kriitikon mielestä elokuva ei riittävästi paneutunut esittelemään sitä yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, jota vastustamaan sissiliike syntyi. Tuntui siltä, että arvostelijan selkäydinreaktio pakotti hänet näkemään sissit hyviksinä, ja että hän ei osannut edes mielenkiintoisena ajatusleikkinä asettua sellaiseen positioon, josta käsin sissit voisivatkin olla pahiksia. (Todellisuudessakinhan Loistava Polku oli kovapintainen terroristiporukka, joka kaikkien vasemmistokiihkoilijoiden tapaan aloitti lahtaamisen juuri "vääränlaisista vasemmistolaisista". Taistolaisen pahin vihollinen oli aina enemmistökommunisti ja kommunistin demari, ja Stalinin leireissä keljuimmat oltavat oli trotskilaisilla.) Hieman samaan tapaan meidän nykyisillä vasemmistopopulisteillamme tuntuu olevan vaikeuksia sanoutua irti omiksi miellettyjen hillunnasta. Kiihkoilijat ja terroristit käyttävät tietysti hyväkseen tätä, mutta voitte olla varmoja siitä, että lojaalisuus ei ole kaksipuolista. Sinä päivänä kun jonkin Yhtyneiden Kaoottien (tämä on keksitty järjestön nimi eikä se viittaa mihinkään tiettyyn vasemmistokuppikuntaan) katuhuligaaneja huvittaa hakata jonkin vähän valtavirtaisemman, mutta kaoottien touhuja aina puolustelleen tai ymmärtäneen tahon edustaja sinisen mustan kirjavaksi, voitte olla varmoja siitä, että kaootit myös tekevät niin eivätkä piittaa yhtään mitään siitä, että hakattava henkilö on joskus yhteisten aatteellisten juurien vuoksi nähnyt asiakseen sanoa kaooteista jotain ymmärtäväistä julkisuudessa.

Pidän edelleenkin itseäni jonkinlaisen vasemmistointelligentsian edustajana. Tämä ei tarkoita, että pitäisin velvollisuutenani ymmärtää tai paijata myötäkarvaan minkäänlaisia kaootteja. Tunnen vasemmistoöyhöliikkeiden historiaa niin hyvin, että tiedän tarkkaan kaoottityyppisten kiihkoilijoiden valtaan päästessään lahtaavan minunlaiseni aivan ensimmäiseksi, ennen kuin he iskevät kiinni yhteenkään mukamas vihaamansa riistoporvariston (onko sellaista muka?) edustajaan. Joten kannatan ehdottomasti kaikenlaista poliisiväkivaltaa lakia rikkovia kaootteja vastaan. Ns. suoraa toimintaa on ymmärretty jo aivan liian kauan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisin oikeistolaisten, kansallismielisten, hurrivihaajien ym. öyhöliikkeiden poliisitarkkailua vähemmän tärkeänä kuin vasemmistokaoottien. Kaikenlaiset ääriliikkeet ovat viime aikoina vahvistuneet ja ne tulee ehdottomasti tukahduttaa lihaa säästämättä ja luodeista tinkimättä. Mutta näyttää siltä, että vasemmistohuligaanejakaan ei valvota kunnolla tai oikein, jos homma pääsee tällä tavalla riistäytymään.

Poliisi on pop, ja pamppu sanoo kop. On hyvä asia, että pamppu sanoo kop, koska pamppu puolustaa meitä kaikkia kunnon ihmisiä. Koska minusta on tunnetusti henkilökohtaisen vihamielisyyden vuoksi tehty pari oikeustoimiin johtamatonta, huonosti perusteltua rikosilmoitusta, olen joutunut muutamaan otteeseen tekemisiin poliisin kanssa. Poliisi on osoittautunut reiluksi, asialliseksi ja kuuntelunhaluiseksi viranomaiseksi, josta minulla on vain hyvää sanottavaa. Vasemmistohuligaaneista taas en pidä, koska pariinkin otteeseen olen saanut turpaani vasemmistohuligaaniksi laskettavilta henkilöiltä, jotka ovat kuvitelleet minua ideologiseksi vastustajakseen, esim. pitäneet minua äärikristittynä homofobina.

Ehkäpä poliisille tosiaan pitäisi antaa lisää valtuuksia ja resursseja. Olen pikkuhiljaa kallistumassa sille kannalle, että tällaiset vaatimukset ovat ihan perusteltuja ja mielekkäitä. Ja jos joskus opin sellaista kieltä, jonka osaaminen voi olla valtion turvallisuuden kannalta merkittävää, olen tietysti aina halukas opettamaan sitä poliisille, enkä välttämättä vaadi edes palkkaa siitä.