Orwell ja Jyllands-Posten

Vaikka olenkin jo tehnyt oman osani (kulissien takana toki) Tanskan puolustamiseksi - enkä tarkoita sitä, että söimme Marian kanssa kiivikakun, vaikka olenkin allerginen kiiville - olen tässä kirjoittaessani iirinkielistä tekstiä Orwellista tullut vilkaisseeksi kyseisen herran esseetä ''Benefit of Clergy''. Koska asialla on kaksi puolta, toivoisin selkkauksesta kohkaavien tutustuvan kyseiseen tekstiin. Vaikka Orwellin kuolemasta ei ole vielä kulunut säädettyä aikaa, hänen tuotantonsa on Australian hieman meikäläisiä liberaalimpien tekijänoikeuslakien ansiosta luettavissa Internetissä. (Tuolla samaisella sivustolla muuten on luettavissa paljon muutakin mukavaa tavaraa, kuten vaikkapa Mark Twainin, Daniel Defoen ja vaikkapa Edgar Rice Burroughsin teokset. Charles Dickensiä sieltä on turha etsiä, hänen kohdallaan on pakko turvautua Gutenberg-projektin raskaaseen ja hankalaan käyttöliittymään.) Orwellille common decency, inhimillinen säällisyys, oli aina yksi tärkeimpiä arvoja, ja tuosta linkitetystä esseestä voidaan päätellä, että hän olisi hyvinkin inhimillisen säällisyyden nimissä päätynyt jossain määrin muslimiöyhöttäjiä puolustavalle ja Jyllands-Postenia kritisoivalle kannalle.

Tämä siis todettakoon vain siksi, että tällaisissa keskusteluissa on muodostunut konventioksi huutaa Orwellin nimeä mantrana, tietämättä, mitä hän todella sanoi. Orwell korosti tuossa esseessään - joka käsittelee Salvador Dalín tuotantoa - että taiteilijakin on yhteiskunnan jäsen ja että hänellä on yhteiskunnallinen vastuu. Toisin sanoen Dalín taide, joka ainakin tuolloisessa vaiheessaan oli Orwellin mielestä taidokkaasti tehtyä, mutta tendenssiltään alusta loppuun epäsosiaalista ja hirvittävää nekrofiilistä pornoa, olisi hänen mielestään pitänyt voida sensuroida, tai ainakin niiden intellektuellien, jotka vaativat Taiteelle jonkinmoista pappissäädyn privilegiota (benefit of clergy) rikkoa sekä lakeja että abstraktimpia normeja, tulisi miettiä asia toiseen kertaan ja pohtia edes tykönänsä filosofisesti kysymystä, voisiko kirja tai kuvallinen taideteos joskus olla sekä taiteellisesti hyvä että yhteiskunnallisesti tai moraalisesti kyllin vahingollinen sensuroitavaksi.

En sano että allekirjoitan joka sanan Orwellin esseestä. Olen sitä mieltä, että sananvapauden johdonmukainen ja periaatteellinen puolustaminen on pitkällä tähtäimellä kaikkien etu ja varsinkin muslimien itsensä. Pohjoismaiden suurin sananvapauden esitaistelija, joka paljasti maailmalle feminismin kovassa ytimessä väijyvän hyisen ja jäätävän pahuuden, on tunnetusti itse muslimi.