Petri Cederlöf maahanmuuttopolitiikasta - Petri Cederlöf om invandringspolitiken

Petri Cederlöf: "Suomessa on yksi maahanmuuttopolitiikka. Siihen on vaikuttanut "maahanmuuttokriittinen" ja "nuiva" a'la Halla-aho linja, jolla ei ole mitään tekemistä kriittisyyden kanssa. Se on politiikan kartalla äärilinjaa kohti viittaavaa sisäänpäin kääntynyttä uusnationalismia. Sille ei ole vastineena mitään toista äärilinjaa, vaan perustuslaillinen, kriittinen ja suvaitsevaisuutta arvona pitävä linja. Perustuslaillinen liberaali suvaitseva linja on stabiili ihanne ja siitä lähtökohdasta halla-aholaiset ja kumppanit ovat radikalistisia ongelmien luojia. Sama pätee ihmisarvon kunnioittamiseen: se on terveessä yhteiskunnassa keskeistä ja sen puolustaminen sitä vastustavia vastaan edes aseellisesti ei ole ääriaatteellista vaan kansalaisvelvollisuus."

Petri Cederlöf: "Finland har en enda invandringspolitik. Den har påverkats av den s k 'invandringskritiska' och 'motvilliga' linje Jussi Halla-aho representerar, en linje som inte har någonting att göra med en kritisk inställning. Det är en extrem linje på den politiska kartan och leder till inåtvänd nynationalism. Dess motståndare representerar ingen jämförbar extremism, utan en kritisk, konstitutionalistisk inställning, för vilken tolerans är ett värde. Liberal, tolerant konstitutionalism är ett stabilt ideal, och ur dess synvinkel är det Halla-ahoanhängarna och deras gelikar som är radikala och skapar problem. Detsamma gäller för människovärdet: det är centralt för ett sunt samhälle att människovärdet respekteras. Att försvara människovärdet mot dess belackare, om det så gäller med vapen i hand, är inte ideologisk extremism, utan en medborgerlig plikt."

Speden jäljillä - esseeluonnos (tyvärr bara på finska)

Tämä essee on poistettu verkosta, koska sen julkaisee lähiaikoina kirjamuodossa Evertype.

Venäjän hyökkäysparaati - Den ryska invasionsparaden

Venäjä on järjestämässä Suomeen "voitonpäivän paraatia", jonka tarkoituksena ilmeisesti on demonstroida Venäjän ylivoimaa Suomesta. Paraatissa kannetaan valokuvia venäläisistä "sotasankareista", jotka tietysti tiedämme lähtökohtaisesti arveluttaviksi hahmoiksi. Kuten kaikki isänmaalliset suomalaiset, suhtaudun torjuvasti tällaisiin paraateihin.

Ryssland håller på att ordna en "Segerdagsparad" i Finland, som antagligen går ut på att demonstrera Rysslands överlägsenhet över Finland. På paraden ska demonstranterna bära fotografier på ryska "krigshjältar", som vi vet är mer eller mindre tvivelaktiga gestalter. Som alla fosterländska finländare ser jag med oblida ögon på sådana här parader.

Tyypillinen suomettunut vanhan demariäijän "humaani vasemmistonäkökulma" tällaiseen tapaukseen on, että "Venäjän kansa" teki hirmuisen ponnistuksen nujertaessaan Hitlerin ja että "Venäjän kansalla" on oikeus juhlia sitä - ja onkin totta, että Neuvostoliitto teki isoimman osan natsien kukistamisesta. Toisaalta olisi kuitenkin syytä myös myöntää esimerkiksi se, että amerikkalaiset lend-lease -aseet ja lentokoneet näyttelivät tärkeää roolia siinä työssä - yhteispelillä se Hitler viime kädessä kaatui. Tästä ei kuitenkaan saanut ennen 1990-lukua juuri puhua, koska Neuvostoliitossa oli sopimatonta - suorastaan rikos - ylistää amerikkalaista tekniikkaa, eikä Yhdysvalloissakaan ilmeisesti erityisemmin ylpeilty sillä, että oli lahjoitettu Stalinille sotakoneita. 

En typisk gammal sossegubbe ser på sånt här ur den "humana vänstersynvinkeln": "ryska folket" besegrade Hitler till ett enormt pris, och "ryska folket" bör få högtidlighålla detta minne. Det är sant att Sovjetunionen gjorde det mesta av skitgörat för att få bukt med nazisterna. Å andra sidan skulle det bara vara rättvist att medge att de sovjetiska stridskrafterna drog stor nytta av det materiel de tack vare låne- och uthyrningslagen (lend lease act) fick av amerikanerna - det var genom samarbete som Hitler till syvende och sist betvingades. Det här fick man dock före 1990-talet inte riktigt tala om, för i Sovjet var det olämpligt - t o m ett brott - att prisa amerikansk teknik, och antagligen var inte jänkarna så hemskt stolta över att ha gett Stalin krigsmaskiner till skänks.

Bell Airacobra eli venäjäksi Aerokobra, lempinimiltään Kobruška. Airacobrat eivät olleet amerikkalaisten omasta mielestä kovin onnistunut malli, mutta he olivat yrittäneet niistä Tyynenmeren sodan merihävittäjiä. Neuvostoilmavoimat käyttivät lend lease -materiaalina saamiaan Airacobria tietysti itärintaman olosuhteissa, missä ne osoittautuivat erinomaisiksi koneiksi ja saivat osakseen lentäjien suosion. Sotalentäjien keskuudessa oltiin amerikkalaiisille aidosti kiitollisia näistä hienoista koneista. Valitettavasti sitä kiitollisuutta ei saanut kovin äänekkäästi julistaa, koska Stalinin Neuvostoliitossa saattoi joutua työleirille "länsimaisen tekniikan ylistämisestä". Kuva: Wikipedia, käyttäjä Bergfalke2. Kuva on ilmeisesti otettu Ilmavoimamuseossa (aiemmin: Keski-Suomen ilmailumuseo) Tikkakoskella, mutta netissä kerrotaan, että tämä Airacobra on sittemmin siirtynyt Hyrylän ilmatorjuntamuseoon Tuusulaan.


Det här är ett jaktflygplan typ Bell Airacobra eller i rysk tappning Aerokobra, med smeknamnet Kobrusjka. Amerikanerna ansåg modellen inte särskilt lyckad, men de hade försökt använda den i Stillahavskriget mot japanerna. De sovjetiska luftstridsstyrkorna satte in dessa plan i de förhållanden som rådde på östfronten, och där visade de sig vara mycket lämpliga och kom att åtnjuta stor popularitet och uppskattning bland stridsflygarna. Flygarna var amerikanerna uppriktigt tacksamma för dessa fina plan, men kunde inte uttrycka sin tacksamhet alltför högt, eftersom det i Stalins Sovjetunion var strängt förbjudet att prisa amerikansk teknik. Bild: Wikipediaanvändaren Bergfalke2. Bilden lär ha tagits på Flygvapenmuseet (tidigare: Mellersta Finlands flygmuseum) i Tikkakoski, men på nätet berättas det att detta plan sedan dess överförts till Luftvärnsmuseet i Skavaböle, Tusby.

Siihen humaaniin vasemmistonäkökulmaan pitäisi kuitenkin kuulua vaatimus, että Venäjällä myönnettäisiin asiaan liittyvät traagiset puolet pelkän omalla sankaruudella kerskumisen sijasta. Läntisissä toisen maailmansodan historioissa ymmärretään ja myönnetään, että Stalinilla oli symbolinen arvonsa sodan johtajana - että oli inhimillisesti ymmärrettävää, jos suuri osa neuvostokansasta näki diktaattorin pelastajanaan. Mutta toisaalta ei unohdeta julmuuksia eikä raakuuksia, eikä liioin yritetä kätkeä näkyvistä niitä vaurioita, jotka juuri tämä Stalinin roolin kaksijakoisuus jätti venäläiseen kulttuuriin ja ajattelutapaan.

Det är dock precis ur den där humana vänstersynvinkeln nödvändigt att kräva att Ryssland i stället för att skryta med sitt eget hjältemod inser och medger historiens tragiska sidor. Västliga historieböcker brukar behandla Stalins status och symboliska värde som krigsledare med medmänsklig förståelse för den stora del av det sovjetiska folket för vilken diktatorn framstod som räddare. Samtidigt glömmer västliga historiker varken de grymheter som Stalin och hans lakejer begick eller de traumatiska efterdyningar som Stalins dubbelroll lämnade i rysk kultur och mentalitet.

Venäjällä tällainen monisävyinen suhtautuminen Stalinin aikaan on kuitenkin jäänyt vähemmistömielipiteeksi. Eivät venäläiset tyhmiä ole, eivätkä liioin kykenemättömiä historiansa monipuoliseen analyysiin. Diktaattori Putinin johdolla maahan on kuitenkin masinoitu ilmapiiri, jossa analyyttinen, itsekriittinen keskustelu maan menneisyydestä vaiennetaan maanpetoksellisena epäröintinä ja karkea nationalismi rehottaa.

Ett sådant här nyanserat förhållande till Stalintiden förblir dock en minoritetsopinion i Ryssland. Ryssar är inte dumma, inte heller inkapabla till att mångsidigt analysera sin historia. Under ledning av landets nuvarande diktator har det dock skapats en atmosfär där analytisk, självkritisk diskussion av det förflutna tystas ned som landsförrädisk tveksamhet och brutal nationalism florerar.

Ajatus, että "Venäjän kansalla" pitäisi olla oikeus juhlia suurta sotaansa Hitlerin kaatamiseksi, ei ole loppuun asti mietitty. Vaikka hyväksyisimmekin sen näkemyksen, että "suuri isänmaallinen sota" oli oikeudenmukaista puolustautumista hyökkääjä-Hitleriä vastaan, tämä ei muuta sitä, että oikeudenmukaisilla puolustussodilla voidaan motivoida armotonta fasismia ja nationalismia.

Idén att "ryska folket" borde få högtidlighålla sitt stora krig mot Hitler är inte helt genomtänkt. Vi kan nog acceptera den tolkningen, enligt vilken "stora fosterländska kriget" var ett rättvist försvarskrig mot angriparen Hitler, men detta ändrar ingenting på att även rättvisa försvarskrig kan missbrukas till att rättfärdiga obarmhärtig fascism och nationalism.

Itse asiassa juuri ne samat humaania vasemmistonäkökulmaa edustavat demarit ovat innokkaimpia myöntämään tämän silloin kun se oikeudenmukainen sota on Suomen talvisota, jolla puolustellaan suomalaista äärinationalismia. Tosin tämä ongelma on nykyään pitkälti poistunut, sillä kuten nopea vilkaisu Homma-foorumille osoittaa, nykyisten "nationalistiemme" mielestä talvisota sodittiin väärää vihollista vastaan ja Suomen olisi ollut parempi joutua puna-armeijan miehittämäksi, koska maan ilmapiiri olisi nyt paljon nationalistisempi.

Precis samma sossar som försvarar den ryska paraden är beredda att medge det här när det rättfärdiga kriget är finska vinterkriget som utnyttjas till att motivera extrem finsk nationalism. Det problemet har dock för det mesta försvunnit, ty man behöver inte genomgå det "invandringskritiska" webbforumet Homma särskilt noga för att där läsa att vinterkriget utkämpades mot fel fiende och att det skulle ha varit bättre om Finland hade ockuperats av Röda armén, eftersom det skulle innebära att finländare i dag skulle vara mycket mera nationalistiskt lagda.

Lopuksi on tietysti syytä muistuttaa, että tämänkään marssin takana tuskin on Suomen venäjänkielisten enemmistö. Sitä puuhaamassa on jokin uusi venäläisyhdistys, josta kukaan ei aiemmin ole kuullutkaan, ja veikkaan että varsinaisena takapiruna touhuaa taas eräs tietty dosentinplanttu, joka ei taatusti puhu venäjää äidinkielenään.

Som slutkläm konstaterar jag, att den här marschen knappast stöds eller gillas av majoriteten rysktalande i Finland. Den lär ha organiserats av en helt ny finlandsrysk förening som ingen tidigare hört talas om, och jag är rätt säker på att den verkliga primus motor bakom hela affären är en viss docent som inte talar ryska som modersmål.

Rasistien homoseksuaalisuudesta - Om homosexualitet bland rasisterna

Helsingin Sanomat innostui poikkeukselliseen tutkivaan journalismiin: toimittaja tutustui seksiluolaan, jossa suomalaiset miehet käyttävät homoseksuaalisesti hyväkseen paperittomia maahanmuuttajia. Tämä ainakin selittää persujen pakonomaisen tarpeen sotkea maahanmuuttopolitiikka niin, että maahan syntyy juuri niitä paperittomien laumoja, joita meillä ei aiemmin ole ollut. Maahanmuuttokriitikot ovat tosiaankin omat taipumuksensa kätkeviä ja niitä häpeäviä homoseksuaaleja, jotka tarvitsevat oikeudettomia orjia seksuaalisesti hyväksikäytettäväkseen.

Helsingin Sanomat, vår största morgontidning, ägnade sig åt undersökande journalism på ett sätt som är exceptionellt i Finland: en redaktör besökte i smyg en sexhåla där finska män utnyttjar odokumenterade invandrare till homosexuellt umgänge. Det här förklarar åtminstone varför sannfinnar är så krampaktigt måna om att trassla till invandringspolitiken så att det uppstår precis sådana skaror av odokumenterade som vi tidigare inte haft. Invandringskritikerna är verkligen homosexuella som gömmer sig i skåpet med sina böjelser och som vill ha sexslavar utan rättigheter.

Maahanmuuttokriitikoiden foorumilla maahanmuuttajanaiset epäseksualisoidaan säännönmukaisesti "säkeiksi". Samalla maahanmuuttajamiehet esitetään yliseksuaalisina panoatleetteina. Nyt tiedämme, miksi.

På såkallade invandringskritiska webbforum framställs kvinnliga invandrare alltid som avsexualiserade "säckar". Samtidigt ses manliga invandrare som översexuella sängatleter. Nu vet vi, varför.

Feministit ovat oikeassa: rasismia motivoi viime kädessä seksuaalinen halu maahanmuuttajamieheen.

Feminister har rätt: rasism motiveras i sista hand av ett sexuellt begär till den manliga invandraren.

Olin taas kerran oikeassa - Igen hade jag rätt

Venäjän propagandaämyri Sputnik News otsikoi juuri jutun Suomen hurrivihasta jota kuinkin niin, että "suomalaisten taistelu pakollista ruotsia vastaan avaa tien venäjän kielelle". Olen siis koko ajan ollut oikeassa. Hurriviha, pakkoruotsiurputus ja järjetön mytologia siitä, kuinka Ruotsi muka on sortanut Suomea, ovat osa Venäjän pitkäaikaista strategista suunnitelmaa alistaa Suomi valtaansa. 

Det ryska propagandaspråkröret Sputnik News rubricerade nyligen en artikel om hatet mot svenskan i Finland ungefär så här: "Finnarnas kamp mot den obligatoriska svenskan öppnar dörrarna för ryska språket". Sålunda har jag haft rätt hela tiden. Svenskhatet, skitpratet om "tvångssvenskan" och den vansinniga mytologin om hur Sverige kantänka förtryckt Finland är alla delar av Ryssland långtidsplan på att ta över Finland.

Ensin tulee Itä-Suomeen käytännössä pakkovenäjä, jolla sidotaan alueen väestö turpeeseen kuin maaorjat ja tehdään heistä taloudellisesti riippuvaisia Venäjän kaupasta (sekä laillisesta että laittomasta). Näin luodaan Suomeen taloudellisilta intresseiltään lähtökohtaisesti maanpetoksellinen osa (kanta)väestöä, joka vahvistaa maamme siteitä itään. 

Det börjar med att införa de facto obligatorisk ryska i östfinska skolor, så att befolkningen i praktiken blir livegna som inte kan söka jobb utanför provinsen. De blir ekonomiskt beroende av östhandeln, både den lagliga och den illegala. På det här sättet uppstår en (infödd) befolkningsdel med landsförrädiska ekonomiska intressen, vilket innebär starkare förbindelser österut.

Tätä seuraa poliittinen riippuvuus Venäjästä. Kuten YYA-ajat kokeneet muistavat, se ei ole kivaa. Toki YYA-henkeen kasvaneen sukupolven edustajana tiedän, että silloin kun se on normaalia, sitä ei kyseenalaisteta - kun ajat vapautuivat, oli vuosikymmenten homma vapautua henkisesti siitä neuvostoystävyyden yliminästä. Mutta nyt kun olemme siitä vapautuneet, paluu samaan tilanteeseen olisi henkisesti mahdotonta.

En naturlig följd av detta är politiskt beroende av Ryssland. Alla som kommer ihåg vsb-tiden, vet att det inte är kul. Som representant för den generation som vuxit upp på vsb-tiden vet jag dock att det som känns normalt inte kommer att ifrågasättas - när det blev friare tider tog det tiotals år att helt frigöra sig från sovjetvänlighetens överjag. Men när vi nu en gång frigjort oss, vore det psykiskt omöjligt att återgå till samma situation. 

Poliittinen riippuvuus Neuvostoliitosta ei sitä paitsi ollut sama asia kuin vastaava riippuvuus Venäjästä tänään olisi. Huomattava osa suomalaisista näki vasemmiston etujensa ajajana, ja Neuvostoliiton tehtävä siinä kuviossa oli toimia paperitiikerinä, jolla poliittista vastustajaa peloteltiin. Nykyään tilanne on toinen. Vaikka Venäjä tukeekin jossain määrin myös vasemmistolaisia ääriryhmiä, sen vahvin tuki tuntuu suuntautuvan taantumukselliselle oikeistotaholle, jonka iskusanoja ovat esimerkiksi homojen ja maahanmuuttajien oikeuksien vastustaminen. 

Att vara politiskt beroende av Sovjet var dessutom inte samma sak som ett liknande beroende av Ryssland i dag skulle vara. En stor del av finländarna såg vänstern som sin advokat i samhället, och i den konstellationen spelade Sovjet rollen av en papperstiger att skrämma den politiska motståndaren med. I dagens läge är allt annorlunda. Ryssland bistår visserligen i viss mån även vänstersinnade extremister, men dess starkaste stöd förefaller gå till den reaktionära högern, som koncentrerar sig på att beröva homosexuella och invandrare deras rättigheter. 

Toisin sanoen uusi YYA-aika merkitsisi vasemmistonkin ajamien hyvien asioiden vaarantumista, orjuutta Venäjän tukemien taantumuksellisten patriarkkojen varjossa. Nykyisellä äärioikeistolla on tukenaan kokonainen verkosto varakkaita liikemiehiä - avoimen fasistista Vastarintaliikettä tukeva Kärkkäinen on vain jäävuoren huippu - jotka ovat sekä taloudellisten etujensa että kulttuuristen ennakkoluulojensa osalta vasemmiston ja vapaamielisten kaupunkilaisten täydellinen vastakohta. Venäjän ylivalta Suomessa merkitsisi tällaisten miesten ylivaltaa. Vasemmistolaisten on syytä miettiä moneen kertaan, tätäkö he haluavat.


En ny vsb-period skulle sålunda äventyra precis de goda saker som vänstern vill främja - det skulle vara ett slaveri under reaktionära patriarker. Dagens extremhöger stöds av ett helt nätverk förmögna affärsmän - Kärkkäinen, som står bakom den öppet fascistiska Motståndsrörelsen, är bara toppen på isberget - som både i sina ekonomiska intressen och kulturella fördomar är den diametrala motsatsen till vänstern och stadsliberalerna. Rysk överhöghet i Finland skulle betyda att sådana här män skulle inneha högsta makten i Finland. Vänstern bör fråga sig, om det är det de vill ha.

Mikä se on se suomalainen kulttuuri? Finsk kultur, vad betyder det månne?

Mikä se suomalainen kulttuuri ja suomalainen elämäntapa on, jonka puolustamisesta persut lyövät niin paljon rumpua? No sen olemme saaneet juuri lukea lehdistä: persujen ehdokkaissa on suhteessa yli kymmenen prosenttia enemmän kuin RKP:n ehdokkaissa rikollisia ja rikoksesta syytettyjä.

Vad är den där finska kulturen, den där finska livsstilen som sannfinnarna gör ett så stort nummer av och säger sig försvara? Det har vi just läst i tidningarna: i jämförelse med SFP är sannfinska kandidater i kommunalval med över tie gånger större sannolikhet kriminella eller åtalade för brott.

Siinä se on se koko "suomalainen kulttuuri". Persut ja rasistit jaksavat kiljua siitä, että maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia. Ulkomaalaisten rikokset selittyvät tyhjentävästi ikärakenteella, sosiaalisella asemalla ja tietämättömyydellä suomalaisista laeista (puhumattakaan siitä, että eniten rikoksia eivät tee maahanmuuttajat, vaan esimerkiksi vaihto-opiskelijat, jotka eivät ole tulleet maahan jäädäkseen ja tietävät sen). Mutta persuilla ja rasisteilla ei ole sitä puolustusta. He rikkovat lakia, koska se on heidän kulttuuriaan, sitä suomalaista elämänmuotoa, jota he haluavat puolustaa - varmaankin lainkuuliaisuutta vastaan, joka on heidän mielestään epäilemättä hurrien keksintö.

Det är allt vad deras ”finska kultur” handlar om. Sannfinnar orkar svamla om hur mycket mer brott utlänningar begår, men denna diskrepans beror uteslutande på åldersstrukturen, socialgruppen och ovetskapen om finländska lagar (dessutom bör det påpekas att de utlänningar som begår flest brott är utbytesstuderande och likadana som inte tänker stanna kvar i landet). Det försvaret har inte sannfinnarna att falla tillbaka på. De begår brott, eftersom det är deras kultur att göra så – det utgör en del av den ”finska livsstil” de vill försvara – antagligen mot laglydigheten, som de säkert tycker är någonting finlandssvenskarna hittat på.

Minä puolestani sanon, että jos jokin "kulttuuri" tai "elämäntapa" on niin rikollinen kuin persujen ja rasistien, se joutaa mennä. Jos todellakin on niin, että siellä missä suomea puhutaan tehdään niin paljon enemmän rikoksia, suomen kieltä on vastustettava pelkästään yhteiskuntarauhan tähden. Ja persujen ja rasistien on aivan turha urputtaa ja itkeä tästä kauheasta suomalaisvihasta, koska tässä sovelletaan vain ihan samoja kriteereitä kuin millä he itse perustelevat omat törkeytensä.

Jag för min del tycker att en "kultur" eller "livsstil" är så kriminell som sannfinnarnas eller rasisternas, måste den gå. Om det verkligen förhåller sig så att man begår så mycket mer brott där det talar finska, bör finska språket motarbetas redan för samhällsfredens skull. Och om sannfinnar och rasister nu börjar gråta om att jag sprider antifinsk rasism och hat i den här bloggen betackar jag mig för deras skitprat. Jag tillämpar på dem bara samma kriterier med vilka de alltid försöker berättiga sina fräckheter.

Maahanmuuttokriitikoiden epäinhimillisyydestä - Om invandringskritikernas omänskliga natur

Ns. maahanmuuttokriitikot näyttäytyvät meidän normaalien ihmisten silmissä epäinhimillisinä. Tällä en edes tarkoita sitä, että he ovat epäinhimillisen julmia. Oikeastaan maahanmuuttokriitikoiden julmuus on pikemminkin sivuasia. Oleellista on, että maahanmuuttokriitikot ovat vailla sitä yksilöllisyyttä, joka tekee ihmisestä ihmisen.

De såkallade invandringskritikerna förefaller för oss normala människor vara omänskliga. Med det här menar jag inte att de är omänskligt grymma. Grymheten är inte riktigt huvudsaken. Det väsentliga är att invandringskritikerna saknar den individualitet som kännetecknar människan som människa.

Maahanmuuttokriitikot eivät noudata ohjetta "Tunne vihollisesi". Sen sijaan he ovat luoneet itselleen läpitunkemattoman viholliskuvan siitä, mitä "vastapuoli" ajattelee. Tätä he toistelevat robotteina kyllästymiseen asti, vaikka heille kuinka väittäisi vastaan - minulle esimerkiksi eräs epeli selitti vuodesta toiseen, kuinka Johan Bäckman on "äärisuvaitsevainen", mikä on hieman hupaisaa ottaen huomioon Bäckmanin jo silloin lämpimät suhteet esimerkiksi Džeimppa Hirvisaareen, puhumattakaan minun tunnetusta brutaalista russofobiastani. Samalla foorumilla eräs kaveri taas vaati todisteita siitä, että äärioikeisto on Venäjän vaikutuksen alainen, ja kun hänelle kaivettiin esille runsaasti Homma-sitaatteja, joissa Venäjää ihannoitiin, hän vain ei jotenkin rekisteröinyt niitä.

Invandringskritikerna iakttar inte principen "känn dina fiender". I stället har de hjärntvättat sig själva med en ogenomtränglig fiendebild av hur "motståndaren" tänker. Som maskiner upprepar de oavbrutet vad de inbillar sig du tänker, hur mycket du än ifrågasätter det. En slyngel orkade förklara för mig år in år ut att Johan Bäckman representerar den "extrema tolerantian", vilket låter rätt löjeväckande med tanke på att Bäckman redan då upprätthöll varma förbindelser med Dzjejmpan Hirvisaari, för att inte nämna min välkända brutala russofobi. På samma forum krävde en kille bevis på att extremhögern tog emot influenser från ryska hållet, och när han fick läsa en massa citat från Hommaforumet som idealiserade Ryssland registrerade hans hjärna dessa citat tydligen inte.

Tämänkaltainen kommunikaatiokyvyttömyys saa äärioikeistolaiset vaikuttamaan keskenään vaihtokelpoisilta. Jos yksi sika heittää veivinsä, toinen retku voi omia hänen lempinimensä ja tunnuksensa esimerkiksi keskustelufoorumilla ja jankata samaa roskaa maailman tappiin asti. Kukaan ei huomaa eroa. Maahanmuuttokriitikot ovat siis - kulttiin kuulumattomien näkökulmasta - vailla sitä yksilöllisyyttä, joka tekee ihmisestä ihmisen.

En sådan här kommunikationsoduglighet får högerextremisterna att framstå som sinsemellan utbytbara. Om ett svin kolar av kan en annan odugling överta täcknamnet och användarkontot t ex på ett diskussionsforum och fortsätta mala på samma fraskvarn tills fingrarna trillar ner. Ingen kommer att märka skillnaden. Invandringskritikerna saknar sålunda - ur en icke-kultmedlems perspektiv - helt den individualitet som gör människan till en människa.

Normaali ihminen ei voisi toistaa vuodesta toiseen samoja latteita propagandavalheita ihmisille, jotka yhtä lailla oikovat niitä vuodesta toiseen yksityiskohtaisesti perustellen. Inhimillisyyteen kuuluu, että vuorovaikutus toisella tavalla ajattelevien kanssa tosiaan saa asianomaisen pohtimaan asioita uudelleen - ei toki välttämättä muuttamaan perusmielipidettään, mutta harkitsemaan tarkemmin. Niinpä maahanmuuttokriitikoita ei ole käytännössä mahdollista pitää ihmisinä, ei ainakaan kykenevinä normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen.

En normal människa skulle aldrig orka upprepa samma lögnaktiga propagandaplattityder till människor som lika ivrigt orkar rätta till dem med detaljerade motargument. Det ingår i att vara människa att kontakter med folk med annan sorts åsikter får vederbörande att tänka om - inte att byta åsikt men att överväga den mera noggrant. Sålunda kan man i praktiken inte se invandringskritikerna som människor, åtminstone är de inte kapabla till normal mänsklig växelverkan. 

On syytä pohtia, mikä heistä on tehnyt tällaisia. Silkkaa piruuttani heitän ensimmäisenä vaihtoehtona sen, että he kuuluvat johonkin toiseen eliölajiin, joka pyrkii valloittamaan maapallon. Tämä selittäisi yhtä ja toista, mutta valitettavasti tämä hypoteesi on hylättävä, koska meillä ei ole mitään muita todisteita maan ulkopuolisten sivilisaatioiden läsnäolosta planeetallamme. Sitä paitsi, heh, jos jokin sivilisaatio kykenisi rakentamaan tuhansien valovuosien syvyydet ylittäviä avaruusaluksia ja soluttautumaan niiden avulla Maahan tutkien ja teleskooppien huomaamatta, totta mooses heidän pitäisi kyetä myös väsäämään maahanmuuttokriitikoita uskottavampia tekoihmisiä.

Det är skäl att fråga sig, hur de blivit sådana. Bara för att jäklas framkastar jag som första alternativet att de representerar en annan djur- eller varelseart, som försöker ta över jordklotet. Det här skulle minsann förklara ett och annat, men tyvärr bör denna hypotes förkastas, eftersom vi inte har några andra bevis på extraterrestriella civilisationers närvaro på vår planet. Skulle någon civilisation kunna bygga rymdfartyg kapabla att överbrygga tusentals ljusårs djup och infiltrera Jorden utan att upptäckas av radar- och teleskopanläggningar, så bör de ta mej tusan kunna bygga mera trovärdiga människoimitationer än fanatikerna på Hommaforumet.

Toinen selitys on, että maahanmuuttokriitikot ovat järkiään psykopaatteja, narsisteja tai antisosiaalisesti luonnevikaisia, ts. jäykkäluonteisia ja normaaliin vuorovaikutukseen kykenemättömiä. Tämä on jo enemmän sinne päin, mutta pidän tätäkin epäuskottavana. Luultavasti epäsosiaalisten luonnehäiriöisten osuus ihmisistä on kulttuurista riippumatta aika lailla vakio, ja suhteellisen pieni. Psykopaatteja ei yksinkertaisesti riitä maahanmuuttokriittisten alakulttuuria ylläpitämään, siksikään, että psykopaatit ja samansuuntaisia persoonallisuushäiriöitä potevat ovat ihan määritelmällisesti epäsosiaalista porukkaa eivätkä tule toimeen keskenäänkään.

En annan förklaring är att invandringskritikerna utan undantag är psykopater, narcissister eller antisocialt personlighetsstörda, dvs att de på grund av sin psykiska inflexibilitet inte är kapabla till normal mellanmänsklig växelverkan. Det här låter redan bättre, men jag tycker inte det är trovärdigt heller. Antagligen är andelen antisocialt karaktärsstörda densamma i alla kulturer, och relativt liten. Psykopaterna räcker inte till för att upprätthålla den invandringskritiska subkulturen - inte minst därför, att antisociala personligheter är så att säga antisociala - de kommer inte överens med andra människor och allra minst med varandra.

Eli siis tässä päädytään taas kerran siihen johtopäätökseen, että maahanmuuttokriitikoiden alakulttuurin ydinjoukko koostuu kaaderikoulutetuista nettisisseistä. He ovat saaneet organisoidun kurssituksen, jonka osana väkivaltaisen näköiset korstot ovat huutaneet heille tuntikausia suoraan korvaan että vittu saatana nyt tapan, ja he ovat opetelleet olemaan välittämättä tästä. Nyt nämä desantit pitävät ties kuinka monetta vuotta hallussaan suomalaisen Internetin ilmaherruutta tämän koulutuksensa voimin.

Klart som korvspad vartåt det här lutar. Det är svårt att undvika slutsatsen att kärntruppen i den invandringskritiska subkulturen består av kaderutbildade webbgerillor. På organiserade kurser har tuffingar med skrämmande utseende timtals rutit dem i öronen okvädinsord och bloddrypande hotelser för att göra dem immuna. Tack vare kaderutbildningen har dessa desanter redan för ett antal år sedan kunnat ta över luftsuveräniteten på finska webben.

Tiedätte hyvin kuka sen kaaderikoulutuksen on heille järjestänyt.

Ni vet mycket väl vem som organiserade den där kaderutbildningen.

Julistan Jumalan totuutta - Jag förkunnar Guds sanning

Missä kaikessa olen ollut vuosien varrella oikeassa?

Vad allt har jag haft rätt i under åren?

Olen sanonut, että hurriviha ja "pakkoruotsi"-urputus on Venäjältä masinoitua ja johtaa Venäjän imperialististen etujen myötäilyyn. Olin oikeassa.

Jag har sagt att hatet mot svenskan och gnället om "tvångssvenskan" styrs från Ryssland och leder till eftergifter för Rysslands imperialistiska intressen. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että "pakkoruotsi"-urputus johtaa yleiseen sivistys- ja koulutusvihamielisyyteen, koska aivan samalla retoriikalla voi vastustaa mitä tahansa kouluainetta. Olin oikeassa.

Jag har sagt att gnället om "tvångssvenskan" kommer att leda till allmän utbildnings- och bildningsfientlighet, eftersom precis samma retorik kan riktas mot vilket skolämne som helst. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että persuilu ja rasismi ovat ennen muuta rikollisen alaluokan yritys nousta politiikkaan. Olin oikeassa.

Jag har sagt att sannfinskhet och rasism främst handlar om den kriminella underklassens strävan att komma in i politiken. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että suomenkieliset porvaripuolueet ovat viime kädessä näennäisliberaaleja fasistipuolueita, jotka tilaisuuden turvin näyttävät oikean karvansa. Olin oikeassa.

Jag har sagt att finskspråkiga borgerliga partier till syvende och sist är skenliberala fascistiska partier, som visar sitt rätta jag när de ser sin chans. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että äärioikeisto ei häikäile uhkailla vihaobjekteiksi valitsemiensa lapsia ja perheenjäseniä. Olin oikeassa.

Jag har sagt att extremhögern inte drar sig för att komma med hotelser mot barn och familjemedlemmar till de som den utvalt till hatobjekt. Jag hade rätt.

Synkimmätkin ennustukseni ovat aina osoittautuneet totuudeksi. Minkä minä sanon, se on Jumalan totuus, ellei tänään niin huomenna.

Mina dystraste förutsägelser har alltid besannats. Vad jag säger är Guds sanning, om inte i dag så i morgon.

Jo huomenna maahanmuuttokriitikot tulevat ampumaan Venäjän antamilla aseilla Venäjän antaman dumdumluodin sinun lapsesi aivoihin, koska olet kasvattanut hänet kohtelemaan kaikenvärisiä ihmisiä ihmisiksi. Poliisi ei estä tätä tapahtumasta, sillä äärioikeistolaisuus on vapaudut vankilasta -kortti, ja äärioikeistolaisten surmaamista tulee postuumisti "äärivasemmistolaisia", vaikka he kuinka olisivat koko ikänsä pitäneet itseään maltillisina porvareina.

Redan i morgon ska invandringskritikerna komma och skjuta ditt barn en rysk dumdumkula i hjärnan med ett av de gevär de fått till skänks från Ryssland, bara för att du uppfostrat barnet till att bemöta människor av alla hudfärger som människor. Polisen kommer inte att ingripa, ty en högerextremist står ovanför lagen, och de som mördas av extremhögern blir postumt "vänsterextremister", även om de under hela sitt liv sett sig själva som moderat borgerliga.

Hiljattain muuan kaveri, jonka nimeä en tässä kerro, koska hänellä on oikeus yksityisyyteen, kirjoitti Twitterissä:

En kille vars namn jag av respekt för hans intimsfär inte avslöjar här skrev nyligen i Twitter:

Tätäkin pidin vielä pari vuotta sitten @panuhoglund|in liioitteluna, mutta tottahan tuo saakeli vieköön on.

"Även det här tyckte jag ännu för ett par år sen var en typisk överdrift av Panu Höglund, men fan anamma, det var ju sant."

Niin. Ei ole "Panu Höglundin liioittelua". On vain Jumalan totuus, jonka voitte lukea tästä blogista. On totuus, joka on totta, saakeli vieköön.

Precis. Det finns inte några Panu Höglundöverdrifter. Det finns bara Guds sanning som ni kan läsa i den här bloggen. Det finns en sanning, som är sann, fan anamma.

Mistä Putinin juoksupojan tuntee - Vad man känner en Putinspringpojke igen på

Tuolla somessa törmäsin niin viimeisen päälle stereotyypin mukaiseen Putinin juoksupoikaan, että täytyy ihan kirjoittaa tänne blogiin niistä piirteistä, jotka kyseistä ihmisen irvikuvaa luonnehtivat.

I sociala medier råkade jag en så stereotypisk Putinspringpojke, att jag känner mig förpliktigad att plita ned en liten lista över de drag som kännetecknade vederbörande karikatyr till människa.

Tärkeä tunnusmerkki on, että asianomainen ei puhu venäjää, parhaassa tapauksessa ehkä osaa vähän turistifraaseja. Totuuden Venäjästä ja Ukrainasta hänelle on ilmoittanut joku esiajattelija, esimerkiksi itse Bäckman, eikä hänen tarvitse informoida itseään riippumattomista lähteistä, saati sitten perehtyä Venäjän kulttuuriin ja historiaan. Lähtökohtana on tietysti, että Venäjä on salaperäinen punaisen hämärän maa, mutta että tätä maata on mahdollista ymmärtää jos siihen on asianmukainen mystinen yhteys. Bäckmanin kaltaisilla selittäjäpapeilla sellainen on.

Ett viktigt kännetecken är att vederbörande inte behärskar ryska utöver turistfraser. Sanningen om Ryssland och Ukraina har han meddelats av någon förtänkare, t ex självaste Johan Bäckman, och han behöver inte inhämta information från oberoende källor, ännu mindre studera rysk kultur och historia. Utgångspunkten är att Ryssland är den röda skymningens hemlighetsfulla land som man bara kan förstå om man har en mystisk förbindelse till det. Det har Bäckman - han är en sorts präst som kan förklara gudens avsikter.

Mistä pääsemmekin seuraavaan hupaisaan piirteeseen eli naiiviin auktoriteettiuskoon. Kuten tällaisilla tapauksilla yleensäkin, asianomainen syyttää vastapuolta siitä mihin itse syyllistyy. Kaikki, jotka eivät usko Venäjän tulkintaa historiasta ja nykyisestä maailmanpolitiikasta, ovat "valtamedioiden aivopesemiä". Sitä vastoin asianomainen itse, joka lukee vain "vaihtoehtomedioita" (samoja Moskovan Tiltun propagandajulistuksia eri tuuteista), kokee olevansa itsenäinen ajattelija. Miksipä hän ei olisi, koska ne propagandatuutit kehuvat aina kuinka juuri niiden lukijat, niitä lukemalla, osoittavat olevansa erityisen älykkäitä ja kriittisiä ajattelijoita.

Det andra utmärkande draget är den naiva auktoritetstron. Som vanligt brukar dessa typer beskylla motståndaren för vad de själva gör sig skyldiga till. Alla som misstror den ryska tolkningen av historien och världspolitiken är "hjärntvättade av mainstreammedierna". Vederbörande själv, som bara läser "alternativa medier" (dvs samma ryska propaganda från varierande webbkällor), anser sig själv givetvis vara en självständig tänkare. Varför skulle han inte vara det - propagandasajterna skryter ju alltid med att ha såna intelligenta och kritiskt tänkande läsare. 

Kovan luokan putinistina tämä keskustelukumppanini oli omassa persoonassaan käynyt Donitsin "tasavallassa". Meininki oli ollut jännittävää, Ukrainan laillisen armeijan sotilaat olivat ammuskelleet ja Donitsin terroristeja oli tarvittu turvaamaan asianomaisen henkeä, mitä tämä herrasmies piti esikuvallisena vieraanvaraisuutena. Kaikki poliittiset pyhiinvaeltajat, joita on vallankin 1900-luvun aikana riittänyt niin oikealla kuin vasemmalla, saavat aina nauttia vieraanvaraisuudesta, eivätkä ilmeisestikään Donitsin murha- ja tuhoaatteen kannattajat ole poikkeus. Minulla on kyllä vähän sellainen kutina, että tätä poikaa oli vedätetty, että Ukrainan laillinen armeija ei ollut siellä päinkään missä hän kävi ja että kyse oli Potemkinin kulisseista, tai tässä tapauksessa Potemkinin pyssyjen paukkeesta.

Som en hårdkokt putinist hade min diskussionspartner också i egen hög person besökt Donut-"republiken". Det hade varit spännande, eftersom soldaterna i Ukrainas lagliga armé hade hållit på med eldgivning och Donutterrorister hade behövts för att skydda vederbörandes liv och lem, vilket besökaren givetvis uppfattade som exemplarisk gästfrihet. Alla politiska vallfärdare, som det särskilt under nittonhundratalet inte varit någon brist på vare sig på vänster- eller högerkanten, får alltid njuta av gästfrihet, och anhängarna av mord- och förintelseideologin i Donutrepubliken utgör ingen avvikelse. Jag misstänker visserligen att värdarna slagit blå dunster i ögonen på den här killen, att Ukrainas lagliga armé inte var någonstans nära var han befann sig och att det hela handlade om Potemkinkulisser, eller snarare Potemkinbössor.

Luonnollisesti tämäkin tapaus oli äänekkäästi ruotsin kieltä vastaan, koska venäjää muka tarvitaan kaupallisiin tarkoituksiin niin paljon enemmän. Täydellinen venäjän taidon puute kulkee käsi kädessä epärealististen kuvitelmien kanssa, joissa Venäjällä ollaan näkevinään suuria kaupallisia mahdollisuuksia ja venäjän taidon uskotaan avaavan pääsyn isoihin rahoihin. Tässä maassa on tällä valheella jo koulutettu sukupolvi tai pari venäjän osaajia kortistoon.

Naturligvis var även den här killen högljutt emot svenska språket, eftersom ryskan kantänka behövs så mycket mer till merkantila syften. En komplett frånvaro av ryskkunskaper går hand i hand med orealistiska griller om stora ekonomiska möjligheter i Ryssland och om den storkovan man skulle tjäna bara man behärskade ryska. Med den här lögnen har det utbildats redan ett par generationer ryskkunniga arbetslösa i det här landet.

Tietysti myös jonkinasteinen islam-kammo ja rasismi kuuluvat asiaan. Tällä tapauksella ne eivät olleet niin selvästi näkyvissä, mutta kun vertasin Itä-Ukrainan terroristeja ISISiin, hän reagoi kuin pyhäinhäväistykseen. No, toki Itä-Ukrainan pelletasavaltojen rikolliset palkkasoltut ovat hänen mielestään sankareita. Ja kai sekin liittyy asiaan että he ovat valkoihoisia slaavilaisia ortodokseja.

Naturligtvis brukar dessa Rysslanddyrkare också utmärka sig med en viss muslimskräck och rasism. Hos den kille som inspirerade den här bloggdrapan var detta inte så uppenbart, men när jag jämförde terroristerna i östra Ukraina med ISIS, reagerade han som på ett helgerån. Nåja, för honom är de kriminella legosoldaterna i östra Ukraina givetvis hjältar. Och visst hänger det ihop med saken att de är vithyade ortodoxa slaver.

Merja Kyllönen, vasemmisto ja Venäjä - Merja Kyllönen, vänstern och Ryssland

Toisin kuin moni muu, en pidä Vasemmistoliittoa lähtökohtaisesti toivottomana Venäjän juoksupoikapuolueena. Jo taistolaisaikoina kriittinen asenne virallista ulkopolitiikkaa ja Neuvostoliittoa kohtaan kyti nimenomaan laitavasemmiston idealistisiivessä, joka tunnettiin myös "SKDL:n sosialisteina". Koska SKDL katosi puoluekartalta jo muutama vuosikymmen sitten, voi olla tarpeen selittää, mikä se oli: lyhenne tarkoittaa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa, johon Suomen Kommunistinen Puolue kuului jäsenjärjestönä. 

I motsats till många andra anser jag inte att Vänsterförbundet för alltid är hopplöst fördömt att förbli ett springpojksparti åt Ryssland. Redan under stalinismens tidevarv uppstod det en kritisk attityd mot den officiella utrikespolitiken och Sovjetunionen bland den idealistiska delen av yttervänstern, de som var kända som "socialisterna inom DFFF". DFFF försvann från den politiska kartan för ett par årtionden sedan, så jag måste kanske förklara vad bokstäverna står för: Demokratiska Förbundet för Finlands Folk, som Finlands Kommunistiska Parti ingick i som medlemsorganisation. 

Alun perin se perustettiin kansanrintamaksi, jonka avulla kommunistien oli tarkoitus kerätä kaikki vasemmistolaiset valvontaansa. Vastaavanlaisista juonista jäi jälki Puolan ja Itä-Saksan vallanpitäjäpuolueiden nimiin: neuvostoblokin Puolassa ei ollut kommunistipuoluetta, vaan "Puolan yhdistynyt työväenpuolue" (PZPR, Polska Zjednoczona Partia Robotnicza), ja Itä-Saksan puolue oli "Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue" (SED, Sozialistische Einheitspartei Deutschlands). Haave sosiaalidemokraattien ja kommunistien yhdistämisestä samaan kommunistijohtoiseen rintamaan jäi Suomessa toteutumatta, eikähän se Itä-Saksassa ja Puolassakaan onnistunut ilman kovakouraista neuvostopainostusta. 

Till att börja med var det en paraplyorganisation avsedd för att underkasta hela vänstern kommunistisk kontroll. Liknande försök lämnade sitt spår i namnen på de polska och östtyska makthavarpartierna: under sovjettiden hade Polen inget kommunistiskt parti, utan "Polens förenade arbetarparti" (PZPR, Polska Zjednoczona Partia Robotnicza), och det östtyska partiet hette "Tysklands socialistiska enhetsparti" (SED, Sozialistische Einheitspartei Deutschlands). Drömmen om att förena sossarna och kommunisterna i samma kommunistledda front gick aldrig i uppfyllelse i Finland, och även i Östtyskland och Polen behövdes hårdhänt sovjetisk påtryckning.

Puolassa koko touhussa oli kyse pelkästä teatterista, koska molemmat yhdistyvät puolueet oli tosiasiassa luotu Neuvostoliiton ohjauksella, vaikka toisella oli sotaa edeltäneen Puolan Neuvostoliitosta riippumattoman sosialistipuolueen nimi. Itä-Saksassa taas toinen unionipartnereista oli ihan oikeasti neuvostomiehitysvyöhykkeellä toiminut SPD, Saksan sosiaalidemokraattinen puolue, mutta puolueunioniin se oli pakotettava mm. pidättämällä unionia vastustavat puoluetoimitsijat. Itä-Saksan sosiaalidemokraatteja johti Otto Grotewohl, joka aluksi vastusti puolueiden yhdistymistä, mutta jonka mieli muuttui kun hänet kutsuttiin Karlshorstiin - neuvostomiehittäjien päätukikohtaan - "keskusteluihin".

I Polen handlade det om ren politisk teater, för båda partierna som förenades var fejkorganisationer skapade under sovjetiskt beskydd - låt vara att ett av dem hade samma namn som ett socialistparti som före kriget hade spelat en stor roll i polsk politik och som inte hade haft någonting att göra med Sovjetunionen. I Östtyskland var en av partners i partiunionen däremot det genuina socialdemokratiska partiet, den del av det som var verksam i den sovjetiska ockupationszonen, men partisammanslagningen tvingades fram bl a genom att arrestera alla partifunktionärer som ogillade unionen. De östtyska socialdemokraterna leddes av Otto Grotewohl, som i början motsatte sig partisammanslagningen, men som ändrade åsikt när han väl kallats till "diskussioner" i Karlshorst, där den sovjetiska ockupationsregimen höll hus.

Myös Suomessa SKDL oli alun perin kommunistien tiukassa ohjauksessa, mutta tästä seurasi kaikenlaisia konflikteja. SKDL:n taitelijasiipi ei ollut alkanut vasemmistolaiseksi alistuakseen Kremlin ohjaukseen, vaan enemmänkin kapinoidakseen Suomen ensimmäisen tasavallan kulttuurikonservatismia vastaan. Neuvostoliiton virallinen kulttuuripoliittinen ohjelma oli kuitenkin sosialistisine realismeineen vähintään yhtä konservatiivinen. 

Även i Finland styrdes DFFF i början strikt av kommunisterna, men detta ledde till allehanda konflikter. Konstnärerna inom DFFF hade inte blivit vänster för att underkasta sig Kreml, utan snarare för att göra uppror mot kulturkonservatismen i Finlands första republik. Det offentliga kulturpolitiska programmet i Sovjet var dock med sin socialistiska realism minst lika konservativt.

SKDL:n kulttuuripoliittiset linjat veti puljun alkuvuosina Armas Äikiä, joka oli kommunistien maanalaisina vuosina omaksunut Neuvostoliiton kansalaisuuden ja jonka maailmankuva oli politbyrootasoisen latteasti neuvostokommunistinen. Vastapuolella oli esimerkiksi Raoul Palmgren, kirjallisuuskriitikkona yli poliittisten rajojen tunnustusta nauttinut mies, joka kehtasikin sanoa Äikiän omien romaanien olevan taiteellisesti kelvottomia.

Under förbundets tidiga år var det Armas Äikiä som definierade de kulturpolitiska målsättningarna för DFFF. Äikiä hade under den finska kommunismens underjordiska år blivit sovjetisk medborgare, och hans världsbild var lika fantasilöst kommunistisk som politbyråns i Moskva. Hans opponenter inkluderade Raoul Palmgren, en litteraturkritiker uppskattad även i andra politiska läger, som vågade säga, att Äikiäs romaner saknade konstnärligt värde.

Vasemmistoliiton muodostamisessa merkittävää roolia esittivät juuri sellaiset henkilöt, jotka olivat saaneet tarpeekseen kommunistien kommelluksista ja jotka halusivat kunnon puolueen ajamaan köyhien ja marginalisoitujen ryhmien asiaa. Puolueen nuoret aktiivitkin ovat muistuttaneet minulle, että puolueen perustajat korostivat Neuvostoliiton tehneen täydellisen moraalisen vararikon ja tämän edellyttävän täydellistä irtiottoa menneisyydestä.

Folkdemokrater (medlemmarna i DFFF kallades "folkdemokrater") som var trötta på kommunisternas framfart och ville ha ett ordentligt parti för att stå för de fattiga och marginaliserade i samhället spelade en central roll i att grunda Vänsterförbundet. Unga partiaktivister har särskilt påpekat för mig att partigrundarna såg Sovjetunionen som moraliskt helt komprometterat, vilket givetvis innebar att partiet helt skulle bryta med det förflutna.

Nuo nuoret tarkoittavat varmasti mitä sanovat, mutta samalla he koettavat puolueuskollisuuden nimissä puolustella Kyllöstä niiltäkin osin kuin hän ei ole puolusteltavissa. Kyllönen möläytti jotain pakotteiden purkamisesta, ja hän sai heitolleen myös positiivista vastakaikua esimerkiksi somessa norkoilevilta vasemmistosympatisoijilta, jotka uskalsivat paljastaa sisikuntansa puolueaktiiveja paremmin.

Dessa unga människor menar säkert allvar, men samtidigt försöker de i partilojalitetens namn ta Kyllönen i försvar även när de borde veta bättre. Kyllönen talade förbi munnen om att avveckla sanktionerna mot Ryssland, och i sociala medier fick hon positivt gensvar av flera vänstersympatisörer som i motsats till partiaktivister öppet visade vad de stod för.

Tyypillinen "argumentti" tässä keskustelussa oli se, että "talouspakotteet eivät auta kumminkaan". Olen kyllin vanha muistaakseni ne ajat, kun Etelä-Afrikan apartheid-hallitusta painostettiin talouspakottein. Siihen aikaan kukaan kova oikeistolainenkaan - aivan marginalisoituneita hörhöjä lukuun ottamatta - ei kehdannut sanoa ääneen uskovansa rotujen arvojärjestykseen ja pitävänsä apartheid-politiikkaa hyvänä ja toivottavana. Sen sijaan he turvautuivat aivan samanlaisiin tekosyihin kuin nyt vasemmistolaiset Venäjän pakotteiden vastustajat.

Ett typiskt argument i den här diskussionen lydde att "ekonomiska sanktioner ändå inte hjälper". Jag är tillräckligt gammal för att minnas hur apartheidregimen i Sydafrika underkastades ekonomisk påtryckning. På den tiden vågade inte ens någon högerextremist - med undantag av marginaliserade tokstollar - öppet medge att han trodde på en rashierarki och ansåg apartheidpolitiken vara god och önskvärd. Däremot anförde de likadana svepskäl som nu en del vänstermänniskor mot Rysslandssanktionerna.

Omasta mielestäni talouspakotteet Venäjää vastaan ovat vähiten huono kolmesta vaihtoehdosta. Ensimmäinen on se, että Venäjän annetaan rauhassa hyökätä naapurimaihinsa. Tämä antaa Venäjälle sellaisen viestin, että vaikka Suomeenkin sopii panssarilla tulla. Toinen on se, että kerätään iso joukko maita, hyökätään Venäjälle ja murskataan se niin, ettei siitä enää ole uhkailemaan naapureitaan. Tässä ideassa on se erittäin huono puoli, että Venäjällä on ydinaseita, joilla se voi tuhota lännen radioaktiiviseksi hieta-aavikoksi. Kolmas vaihtoehto on, että Venäjään kohdistetaan talouspakotteita rangaistukseksi naapurimaan valtaamisesta. Se on noihin kahteen muuhun verrattuna ehdottomasti pienin paha.

Enligt min mening är ekonomiska sanktioner det minst dåliga av tre alternativ. Det första är att Ryssland utan protester tillåts invadera sina grannländer. Det här ger Ryssland budskapet att det är fritt fram att t ex ta över Finland med pansarvagnar. Det andra alternativet är att organisera en internationell allians av länder, invadera Ryssland i stor skala och knäcka ryssarna så att de aldrig mera kommer att utgöra ett hot mot grannarna. Det här är en mycket dålig idé, ty Ryssland har tillräckligt med kärnvapen för att förvandla Väst till en enda radioaktiv sandöken. Det tredje alternativet är att belägga Ryssland med ekonomiska sanktioner som straff för att ha erövrat ett grannland. I jämförelse med de två andra alternativet är det definitivt det minsta onda.

Kun koetin saada Kyllösen puheista nousseessa somekeskustelussa erään (itse asiassa minua luultavasti nuoremman) vasemmistolaistädin tajuamaan, miksi pidän pakotteita välttämättöminä, vaikken täydellisenä keinona, hän osasi vastata vain, että "Suomi ei ole Ukraina" ja että "Venäjälle on turha yrittää opettaa mitään" - siis antaa Venäjälle talouspakotteilla signaalia siitä, että naapurivaltioiden alueelle hyökkääminen ei ole oikein.

När jag i en diskussion kring Kyllönens yttranden på sociala medier försökte förklara för en vänstertant (en tant som förmodligen var yngre än jag) varför jag ansåg att sanktionerna behövdes, kunde hon bara svara med klyschor som "Finland är inte Ukraina" eller "det är inte lönt att lära Ryssland några läxor" - dvs att det inte lönar sig att genom ekonomiska sanktioner signalisera till Ryssland att det inte är acceptabelt att med vapen i högsta hugg invadera grannländer.

Pohditaanpa ensin sitä heittoa, että "Suomi ei ole Ukraina". Sillä kyseinen henkilö tarkoitti, että Suomen turvallisuus ei siitä järky, vaikka antaisimmekin Venäjän miehittää Ukrainan itäosat. Syy tähän on varmaankin se, että Ukraina ei hänen silmissään ole itsenäinen ja itsenäisyyden ansaitseva kansakunta samalla tavalla kuin Suomi.

Vad ville min opponent säga med orden "Finland är inte Ukraina"? Att det inte hotar Finlands säkerhet att tillåta Ryssland ockupera de östra delarna av Ukraina. Skälet är antagligen att Ukraina i hennes ögon inte är en självständig nation, eller en nation som förtjänar att vara självständig, så som Finland är. 

Tällaiselle asenteelle on vaikea löytää muuta selitystä kuin se, että Ukraina on jälkikolonialistinen, vielä siirtomaa-ajoista toipuva valtio. Mutta jostain kumman syystä vasemmistolaiset ovat kyllä hyvin innokkaita puolustamaan sellaisten maiden itsemääräämisoikeutta vaikkapa Ison-Britannian tai Ranskan kaltaisia entisiä siirtomaaisäntiä vastaan, sitten kuitenkin haluavat myöntää Venäjälle oikeuden pompottaa omia vanhoja siirtomaitaan.

Sådana här attityder torde bero på att Ukraina är en postkolonial stat, en som ännu håller på att återhämta sig efter kolonialtiden. Men av något skäl är vänstermänniskor vanligen mycket måna om att ta sådana länders rätt till självbestämmande i försvar mot före detta kolonialmakten om det råkar vara Storbritannien eller Frankrike. Om det handlar om Rysslands kolonier blir det helt andra tongångar.

Juuri vasemmistoidealistisesta näkökulmasta luulisi olevan tärkeää korostaa kaikkien kansojen yhtäläistä oikeutta itsenäisyyteen ja itsemääräämiseen. Sen sijaan idealistiset vasemmistolaiset löytävät itsestään voimapolitiikkapragmaatikon heti kun taikasana "Venäjä" lausutaan. Tätä olen paheksunut ennenkin, mutta täytyy se kai taas kerran toistaa.

Förlåt en yngling, men är det inte precis ur vänsteridealistisk synvinkel som man brukar framhäva alla nationers lika rätt till självständighet och självbestämmande? Men vänsteridealister förefaller återupptäcka inom sig en maktpolitisk pragmatiker varenda gång de hör det magiska ordet "Ryssland". Jag har ogillat det här redan tidigare, men antar att det bör upprepas en gång till.

Mitä sitten tuohon argumenttiin "Venäjälle on turha yrittää opettaa mitään" tulee, se on pohjimmiltaan merkki syvästä kyynisyydestä ja - kyllä, myös halveksunnasta Venäjää ja venäläisiä kohtaan. Tuo heitto perustuu nimittäin viime kädessä siihen ajatukseen, että Venäjä on moraaliton ja paha maa, jolle ei kannata lähettää moraalisia viestejä. Toki siinä voi olla takana myös suoranainen sadomasokistinen, vaivihkainen ihailu Venäjän julmuutta ja ihmisoikeusloukkauksia kohtaan.

Vad sedan gäller argumentet "det lönar sig inte att försöka lära Ryssland några läxor", låter det djupt cyniskt och, ja, föraktfullt gentemot Ryssland och ryssarna. Slängen utgår nämligen från Ryssland som ett omoraliskt och ont land, okänsligt för moraliska budskap. Naturligtvis kan man också skönja en viss sadomasochistisk smygbeundran för Rysslands grymheter och brott mot mänskligheten.

Kyllösen kohdalla näitä älyttömiä asenteita voi toki selittää se, että hän on Kainuusta. En ole käynyt Kainuussa vuosikymmeniin, mutta minulla on sieltä omat muistoni. Kun olin 70-luvulla pikkupoika, äiti oli Kuhmon Lentiirassa englannin ja ruotsin opettajana, ja todella suuri osa paikallisista sai elantonsa Kostamuksen rakennustyömaalta. Neuvostoliitto tarkoitti heille samaa kuin työ, ja työ on aika tärkeää, jos haluaa leipää syödä.

Vad gäller Kyllönen kan hennes idiotiska attityder ha någonting att göra med hennes kajanaländska påbrå. Jag har inte besökt Kajanaland på årtionden, men jag har mina egna minnen därifrån. När jag på sjuttitalet var en liten pojke, arbetade min morsa i Lentiira, Kuhmo som lärare i engelska och svenska, och en mycket stor del av lokalbefolkningen fick sitt levebröd som byggnadsarbetare i Kostamuksja. Sovjetunionen var för dem detsamma som arbete, och utan arbete kan man inte riktigt äta.

Siksi sielläpäin uskotaan yhä Venäjän olevan täynnä kultaharkkoja, joita saa ottaa mukaansa kun osaa venäjäksi pyytää. Kyllösen suomettuneisuudessa voi siis olla kyse vain kotimaakunnan yleisölle suunnatusta populismista, joka sikäläisessä kontekstissa voi jopa vaikuttaa ihan puhtaasti epäpoliittiselta.

Därför inbillar sig folk där fortfarande att marken i Ryssland ligger full med guldtackor som man får ta med sig bara man kan be om dem på ryska. Kyllönens finlandiserade uttalanden kan sålunda kanske bara vara populism riktad till publiken i hemmaprovinsen, och i den kajanaländska kontexten kan denna populism t o m verka helt opolitisk.