Ryssland håller på att ordna en "Segerdagsparad" i Finland, som antagligen går ut på att demonstrera Rysslands överlägsenhet över Finland. På paraden ska demonstranterna bära fotografier på ryska "krigshjältar", som vi vet är mer eller mindre tvivelaktiga gestalter. Som alla fosterländska finländare ser jag med oblida ögon på sådana här parader.
Tyypillinen suomettunut vanhan demariäijän "humaani vasemmistonäkökulma" tällaiseen tapaukseen on, että "Venäjän kansa" teki hirmuisen ponnistuksen nujertaessaan Hitlerin ja että "Venäjän kansalla" on oikeus juhlia sitä - ja onkin totta, että Neuvostoliitto teki isoimman osan natsien kukistamisesta. Toisaalta olisi kuitenkin syytä myös myöntää esimerkiksi se, että amerikkalaiset lend-lease -aseet ja lentokoneet näyttelivät tärkeää roolia siinä työssä - yhteispelillä se Hitler viime kädessä kaatui. Tästä ei kuitenkaan saanut ennen 1990-lukua juuri puhua, koska Neuvostoliitossa oli sopimatonta - suorastaan rikos - ylistää amerikkalaista tekniikkaa, eikä Yhdysvalloissakaan ilmeisesti erityisemmin ylpeilty sillä, että oli lahjoitettu Stalinille sotakoneita.
En typisk gammal sossegubbe ser på sånt här ur den "humana vänstersynvinkeln": "ryska folket" besegrade Hitler till ett enormt pris, och "ryska folket" bör få högtidlighålla detta minne. Det är sant att Sovjetunionen gjorde det mesta av skitgörat för att få bukt med nazisterna. Å andra sidan skulle det bara vara rättvist att medge att de sovjetiska stridskrafterna drog stor nytta av det materiel de tack vare låne- och uthyrningslagen (lend lease act) fick av amerikanerna - det var genom samarbete som Hitler till syvende och sist betvingades. Det här fick man dock före 1990-talet inte riktigt tala om, för i Sovjet var det olämpligt - t o m ett brott - att prisa amerikansk teknik, och antagligen var inte jänkarna så hemskt stolta över att ha gett Stalin krigsmaskiner till skänks.
 |
| Bell Airacobra eli venäjäksi Aerokobra, lempinimiltään Kobruška. Airacobrat eivät olleet amerikkalaisten omasta mielestä kovin onnistunut malli, mutta he olivat yrittäneet niistä Tyynenmeren sodan merihävittäjiä. Neuvostoilmavoimat käyttivät lend lease -materiaalina saamiaan Airacobria tietysti itärintaman olosuhteissa, missä ne osoittautuivat erinomaisiksi koneiksi ja saivat osakseen lentäjien suosion. Sotalentäjien keskuudessa oltiin amerikkalaiisille aidosti kiitollisia näistä hienoista koneista. Valitettavasti sitä kiitollisuutta ei saanut kovin äänekkäästi julistaa, koska Stalinin Neuvostoliitossa saattoi joutua työleirille "länsimaisen tekniikan ylistämisestä". Kuva: Wikipedia, käyttäjä Bergfalke2. Kuva on ilmeisesti otettu Ilmavoimamuseossa (aiemmin: Keski-Suomen ilmailumuseo) Tikkakoskella, mutta netissä kerrotaan, että tämä Airacobra on sittemmin siirtynyt Hyrylän ilmatorjuntamuseoon Tuusulaan. Det här är ett jaktflygplan typ Bell Airacobra eller i rysk tappning Aerokobra, med smeknamnet Kobrusjka. Amerikanerna ansåg modellen inte särskilt lyckad, men de hade försökt använda den i Stillahavskriget mot japanerna. De sovjetiska luftstridsstyrkorna satte in dessa plan i de förhållanden som rådde på östfronten, och där visade de sig vara mycket lämpliga och kom att åtnjuta stor popularitet och uppskattning bland stridsflygarna. Flygarna var amerikanerna uppriktigt tacksamma för dessa fina plan, men kunde inte uttrycka sin tacksamhet alltför högt, eftersom det i Stalins Sovjetunion var strängt förbjudet att prisa amerikansk teknik. Bild: Wikipediaanvändaren Bergfalke2. Bilden lär ha tagits på Flygvapenmuseet (tidigare: Mellersta Finlands flygmuseum) i Tikkakoski, men på nätet berättas det att detta plan sedan dess överförts till Luftvärnsmuseet i Skavaböle, Tusby. |
Siihen humaaniin vasemmistonäkökulmaan pitäisi kuitenkin kuulua vaatimus, että Venäjällä myönnettäisiin asiaan liittyvät traagiset puolet pelkän omalla sankaruudella kerskumisen sijasta. Läntisissä toisen maailmansodan historioissa ymmärretään ja myönnetään, että Stalinilla oli symbolinen arvonsa sodan johtajana - että oli inhimillisesti ymmärrettävää, jos suuri osa neuvostokansasta näki diktaattorin pelastajanaan. Mutta toisaalta ei unohdeta julmuuksia eikä raakuuksia, eikä liioin yritetä kätkeä näkyvistä niitä vaurioita, jotka juuri tämä Stalinin roolin kaksijakoisuus jätti venäläiseen kulttuuriin ja ajattelutapaan.
Det är dock precis ur den där humana vänstersynvinkeln nödvändigt att kräva att Ryssland i stället för att skryta med sitt eget hjältemod inser och medger historiens tragiska sidor. Västliga historieböcker brukar behandla Stalins status och symboliska värde som krigsledare med medmänsklig förståelse för den stora del av det sovjetiska folket för vilken diktatorn framstod som räddare. Samtidigt glömmer västliga historiker varken de grymheter som Stalin och hans lakejer begick eller de traumatiska efterdyningar som Stalins dubbelroll lämnade i rysk kultur och mentalitet.
Venäjällä tällainen monisävyinen suhtautuminen Stalinin aikaan on kuitenkin jäänyt vähemmistömielipiteeksi. Eivät venäläiset tyhmiä ole, eivätkä liioin kykenemättömiä historiansa monipuoliseen analyysiin. Diktaattori Putinin johdolla maahan on kuitenkin masinoitu ilmapiiri, jossa analyyttinen, itsekriittinen keskustelu maan menneisyydestä vaiennetaan maanpetoksellisena epäröintinä ja karkea nationalismi rehottaa.
Ett sådant här nyanserat förhållande till Stalintiden förblir dock en minoritetsopinion i Ryssland. Ryssar är inte dumma, inte heller inkapabla till att mångsidigt analysera sin historia. Under ledning av landets nuvarande diktator har det dock skapats en atmosfär där analytisk, självkritisk diskussion av det förflutna tystas ned som landsförrädisk tveksamhet och brutal nationalism florerar.
Ajatus, että "Venäjän kansalla" pitäisi olla oikeus juhlia suurta sotaansa Hitlerin kaatamiseksi, ei ole loppuun asti mietitty. Vaikka hyväksyisimmekin sen näkemyksen, että "suuri isänmaallinen sota" oli oikeudenmukaista puolustautumista hyökkääjä-Hitleriä vastaan, tämä ei muuta sitä, että oikeudenmukaisilla puolustussodilla voidaan motivoida armotonta fasismia ja nationalismia.
Idén att "ryska folket" borde få högtidlighålla sitt stora krig mot Hitler är inte helt genomtänkt. Vi kan nog acceptera den tolkningen, enligt vilken "stora fosterländska kriget" var ett rättvist försvarskrig mot angriparen Hitler, men detta ändrar ingenting på att även rättvisa försvarskrig kan missbrukas till att rättfärdiga obarmhärtig fascism och nationalism.
Itse asiassa juuri ne samat humaania vasemmistonäkökulmaa edustavat demarit ovat innokkaimpia myöntämään tämän silloin kun se oikeudenmukainen sota on Suomen talvisota, jolla puolustellaan suomalaista äärinationalismia. Tosin tämä ongelma on nykyään pitkälti poistunut, sillä kuten nopea vilkaisu Homma-foorumille osoittaa, nykyisten "nationalistiemme" mielestä talvisota sodittiin väärää vihollista vastaan ja Suomen olisi ollut parempi joutua puna-armeijan miehittämäksi, koska maan ilmapiiri olisi nyt paljon nationalistisempi.
Precis samma sossar som försvarar den ryska paraden är beredda att medge det här när det rättfärdiga kriget är finska vinterkriget som utnyttjas till att motivera extrem finsk nationalism. Det problemet har dock för det mesta försvunnit, ty man behöver inte genomgå det "invandringskritiska" webbforumet Homma särskilt noga för att där läsa att vinterkriget utkämpades mot fel fiende och att det skulle ha varit bättre om Finland hade ockuperats av Röda armén, eftersom det skulle innebära att finländare i dag skulle vara mycket mera nationalistiskt lagda.
Lopuksi on tietysti syytä muistuttaa, että tämänkään marssin takana tuskin on Suomen venäjänkielisten enemmistö. Sitä puuhaamassa on jokin uusi venäläisyhdistys, josta kukaan ei aiemmin ole kuullutkaan, ja veikkaan että varsinaisena takapiruna touhuaa taas eräs tietty dosentinplanttu, joka ei taatusti puhu venäjää äidinkielenään.
Som slutkläm konstaterar jag, att den här marschen knappast stöds eller gillas av majoriteten rysktalande i Finland. Den lär ha organiserats av en helt ny finlandsrysk förening som ingen tidigare hört talas om, och jag är rätt säker på att den verkliga primus motor bakom hela affären är en viss docent som inte talar ryska som modersmål.
