Eräitä harhakäsityksiä Venäjästä ja Natosta, osa 1 - Vissa vanföreställningar om Ryssland och Nato, del 1

Venäjä-mielisyyden takana ei ole välttämättä mikään tietoinen, taisteleva totalitaarinen putinismi, vaan vilpittömät, syvälle juurtuneet harhakäsitykset, jotka palautuvat Kekkosen aikaan ja YYA:han asti. Kuten ennenkin olen sanonut, poliittinen muisti ei ole lyhyt, vaan se on pikemminkin sekä hyvin pitkä että hyvin dementoitunut. Tutkitaanpa tämän dementian oireita.

Det som ligger bakom alltför Putinvänliga attityder är inte nödvändigtvis någon medveten, militant totalitär putinism, utan uppriktiga, djupt inrotade vanföreställningar, som återgår ända till Kekkonen och vsb-tider. Som jag redan förr konstaterat, är det politiska minnet inte kort - det är snarare både mycket långt och mycket, mycket dement. Vi ska ta en titt på hur den här demensen kommer till uttryck.

"Venäjä on tarpeellinen vastavoima USA:lle." Tämä harhakuvitelma on erityisen tavallinen vasemmistopuolella, jossa USA-vastaisuus saa aika ajoin täysin vainoharhaiset ja mielisairaat mitat.

"Ryssland är en nödvändig motpol mot USA." Den här vanföreställningen är särskilt typisk för vänstern, där antiamerikanismen ibland får helt paranoida och sinnessjuka dimensioner.

Ymmärrän kyllä miksi Neuvostoliittoa täkäläisissä vasemmistopiireissä pidettiin "tarpeellisena vastavoimana USA:lle" tai vaikka työnantajille ja rahaoikeistolle silloin kun se vielä oli Neuvostoliitto. Pelkällä olemassaolollaan Neuvostoliitto pakotti työnantajat neuvottelupöytään.

Jag förstår nog varför Sovjetunionen i vänsterkretsarna uppfattades som en "nödvändig motpol mot USA" eller arbetsgivarna och finanshögern så länge det ännu var Sovjetunionen. Genom att existera tvingade Sovjetunionen arbetsgivarna till förhandlingsbordet.

Vasemmiston neuvostomielisyys oli toki lähinnä bluffia: "antakaa lisää fyrkkaa tai muuten kutsumme Neuvostoliiton apuun, koska (muka) olemme juuri niin hulluja ja epätoivoisia". Tietenkään oikean työläisvasemmiston - paremmasta palkkatasosta vastapuolen kanssa kättä vääntävän - tarkoituksena ei todellisuudessa ollut kutsua Neuvostoliittoa apuun. Huijaus kuitenkin meni läpi, koska oikeisto pitkälti halusi uskoa siihen: "niin hirveitä maanpettureita ne punikit ovat".

Vänsterns sovjetvänlighet var dock främst bluff: "ge oss mera stålar eller vi ropar Sovjetunionen på hjälp, för vi är precis så galna och förtvivlade (jo pytt)". Naturligtvis ville den autentiska arbetarvänstern - som idkade påtryckning på arbetsgivarna för att få bättre lön - inte på allvar ta emot "broderlig hjälp" österifrån. Högern svalde dock betet, kroken, linan och sänket, eftersom den ville göra så: "så hemska fosterlandsförrädare är de där jävla rödingarna".

(Ongelma tässä bluffaamisessa oli, että jotkut omista saattoivat ottaa huiputuksen vakavasti. Taistolaisuudessa oli kyse juuri siitä. Porvarillisessa ympäristössä varttuneet nuoret radikaalit menivät vasemmistoon tykkäämään hyvää Neuvostoliitosta, koska kalkkisvanhemmat, joita vastaan he kapinoivat, tykkäsivät siitä huonoa. Sitten kun osoittautui, että työläiskommunistien joukossa esiintyi hyvinkin skeptisiä asenteita Neuvostoliittoa kohtaan - muun muassa siksi, että naapurista turvapaikan saaneita tovereita oli päässyt nirristään vuoden 1937 vainoissa - taistolaiset suuttuivat tällaisesta "petturuudesta".)

(Problemet med bluffen var att även ens egna ibland lät sig duperas. Ungstalinismen på sjuttiotalet, taistoismen, handlade om precis det här. Unga radikaler som vuxit upp i en borgerlig miljö anslöt sig till vänstern för att storgilla Sovjet, eftersom de åderförkalkade föräldrar de gjorde uppror emot tyckte pyton om Sovjet. Sedan visade det sig att en del arbetarkommunister av gamla skolan ändå hyste rätt skeptiska attityder mot Sovjet - inte minst därför att en del kamrater som fått asyl hos grannen blev av med livhanken i de stora partirensningarna år 1937 - och dylikt "förräderi" retade gallfeber på ungstalinisterna.) 

Ei ole kuitenkaan ihan selvää, miksi Venäjä enää olisi Yhdysvalloille minkäänlainen vastapaino vasemmiston tarkoittamassa mielessä. Sen jälkeen kun Venäjä onnistui nostamaan Valkoiseen taloon taipuisan ja taitamattoman presidentin, joka edustaa juuri vasemmistolle vastenmielisimpiä ilmiöitä Yhdysvalloissa, kuten esimerkiksi rasismia, pidäkkeetöntä rahavaltaa korruptioineen ja homovastaisuutta, dogmaattisimmankin vanhan liiton vasemmistolaisen olisi syytä tajuta, mitä kello on lyönyt.

Det är dock inte helt klart, varför Ryssland nuförtiden vore en motpol till Förenta Staterna i en vänstersinnad bemärkelse. Sedan Ryssland lyckades upphöja till Vita huset en lättlurad och okunnig president, som representerar de företeelser i USA vänstern alltid fränast kritiserat - t ex rasism, otyglat penningvälde och homofobi - borde även den mest dogmatiska vänstermänniskan av gamla skolan inse vad klockan är slagen. 

"Ei ole rasisteja, on vain isänmaallisia ihmisiä, jotka haluavat puolustaa Suomea Venäjältä." Yllättävän moni vanhanaikaisen kunnon maanpuolustushengen vilpitön edustaja uskoo yhä tähän hölynpölyyn. Esimerkiksi Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin, jonka venäläiskriittisessä asenteessa ei sinänsä taida olla varsinaista vikaa, tuntuu pyrkivän väen vängällä ymmärtelemään kaikenlaisia rasisteja ja selittämään heidät "isänmaallisuuden" edustajiksi.

"Det finns inga rasister, det finns bara fosterländska människor som vill försvara Finland mot Ryssland." Det finns överraskande många uppriktiga representanter för gammaldags god försvarsanda som tror på det här skitpratet. Det är klart att t ex Ulla Appelsin, chefredaktör för den vidriga aftontidningen Ilta-Sanomat, har en kritisk inställning till Ryssland. Men det förefaller att hon bortförklarar rasismen och fascismen som "fosterländskhet" och går alltför långt i sina försök att ta rasister i försvar.

On kuitenkin yhä selvempää, että rasistinen äärioikeisto on Putinin yhteistoimintaväkeä niin meillä kuin muuallakin. Persut ovat Euroopan parlamentissa yhteistyössä avoimesti venäläismielisten keskieurooppalaisten äärioikeistolaisten kanssa. Mitä sitten tulee äärioikeiston spurgumpaan, kadulla reuhaavaan siipeen, sen putinismi on jo aivan avointa.

Det blir dock klarare för varje dag att den rasistiska extremhögern både hos oss och i utlandet kollaborerar med Putin. Sannfinnarna samarbetar på Europaparlamentet med öppet rysslandvänliga mellaneuropeiska högerextremister. Vad sen gäller de högerextremistiska gatudemonstranterna - den del av extremhögern som mest består av lodisar och fyllon - försöker de inte ens låtsas om sin putinism.

Äärioikeistolainen katumielenosoitus. Pyörätuolissa istuvan naisen mielenosoitusplakussa lukee: "Itäraja auki. Tervetuloa Putin. Putsaa Suomi." Tämä ei ole ainoa esimerkki siitä, että äärioikeistolaisen katurahvaan edustajat kääntyvät Venäjän - esim. Venäjän suurlähetystön - puoleen avunpyyntöineen. Jostain syystä heitä ei kuitenkaan yleisesti kutsuta maanpettureiksi - mikähän siinä on?

En högerextremistisk gatudemonstration. Kvinnan i rullstolen håller i ett plakat med texten: "Öppna östgränsen. Välkommen Putin. Rensa Finland." Det här är inte det enda exemplet på hur den högerextremistiska pöbeln på gatan vänder sig till Ryssland - t ex till ryska ambassaden - och begär hjälp. Av något skäl kallar man dem i allmänhet inte för fosterlandsförrädare. Vad månne beror det på?

Se tamperelainen herrasmies, jota tyydyn kutsumaan vain Herrasmieshistorioitsijaksi, on viime aikoihin asti korostanut omassa äärioikeistolaisuudessaan nimenomaan Venäjä-vastaisuutta, mutta tuossa pari vuotta sitten hän totesi kotikaupungissaan mieltä osoittaneista uusnatseista, ettei hän halunnut kommentoida heidän "ilmeistä ryssäläismielisyyttään", minkä jälkeen hän sanoi heistä jotain myönteisesti ymmärtävää. Aikaisemmin Herrasmieshistorioitsijan varsinainen leipälaji on ollut leimata suunnilleen kaikki tielleen osuvat "ryssäläisiksi tahoiksi".

Den gentleman från Tammerfors som jag nöjer mig med att kalla Gentlemannahistorikern har ännu relativt nyligen i sin högerextremism mest stått för ryssfientlighet, men för ett par år sedan uttryckte han sig i rätt överraskande ordalag om nynazister som höll en demonstration i hans hemstad: han konstaterade att han inte ville kommentera deras "uppenbara ryssvänlighet", varefter han sade någonting vänligt och förståelsefullt om dem. Tidigare har Gentlemannahistorikern varit ökänd för att kalla praktiskt taget vem som helst för en "ryssvänlig aktör".

Toisin sanoen hän - nykysuomalaisen ryssänvihan todellinen grand old man - totesi olevansa mieluummin aatesukulaisten puolella kuin Venäjää vastaan. Siinä kaatui venäläiskriittisyyden viimeinen puolustuslinja "kansallismielisen" äärioikeiston keskuudessa. Rasisteja on oikeasti olemassa, eivätkä he suinkaan ole "isänmaallisia", paitsi jos isänmaa on Venäjä.

Sålunda medgav han - det moderna finska rysshatets självklare grand old man - att han hellre var på samma sida med idéfränderna än mot Ryssland. Där föll den sista försvarslinjen mot putinismen inom den "nationellt sinnade" extremhögern. Rasister finns det verkligen, och de är inte "fosterländska", förutom när fosterlandet heter Ryssland.

Toisin kuin rasistit valehtelevat, suurin osa maahanmuuttajataustaisista nuorista puhuu loistavaa suomea, kokee tämän maan kodikseen ja on halukas myös sitä asein varjelemaan. Olen kiitollinen jokaiselle muslimi- tai somalipojalle, joka on valmis puolustamaan kurjaa sivarin henkiriepuani läpeensä pahan Venäjänmaan murhanhimoisia solttuja vastaan vaikka omalla hengellään. Tämä on isänmaallinen asenne, ja Venäjää liehittelevät rasistit ovat epäisänmaallisia pettureita.

I motsats till vad rasister i sina lögner påstår talar majoriteten ungdomar av invandrarbakgrund utmärkt finska, ser det här landet som sitt fosterland och är villiga att skydda det med vapen i hand. Jag är tacksam alla unga muslimer och somalier som är beredda att försvara mig - en stackars f d civiltjänstgörare som jag är. Det här är den fosterländska attityden, och de rasister som idkar inställsamhet gentemot Ryssland är ofosterländska förrädare. 

Ennen vanhaan - paino sanoilla "ennen vanhaan" - ihmisten syyttäminen rasismista tai rasismin näkeminen suomalaisessa yhteiskunnassa oli tosiaan pitkälti vain vasemmistoradikaalien tapa päteä omassa kaveriporukassaan, koska täällä ei juuri ollut tummaihoisia ihmisiä. Siksi ymmärrän, että joku vanhemman sukupolven edustaja saattaa vieläkin nähdä sen tällä tavalla.

Att beskylla folk för rasism och påtala rasism i samhället var förr i världen främst teoretiskt hårklyveri, ett sätt för vänsterradikaler att få beröm av varandra, eftersom det inte bodde mörkhyade människor i Finland. Därför förstår jag att någon representant för en äldre generation kanske fortfarande ser det så.

Mutta nykyään Suomessa on valtakulttuuriin täysin mukautuneita tummaihoisia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. He ovat suomalaisia, ja suuri osa heistä on vannonut puolustavansa Suomea verellään. Aikana, jona Venäjä käy julistamatonta sotaa Suomea vastaan piilovaikuttamalla, heidän mollaamisensa on moraalisesti verrattavissa hajottavaan myyräntyöhön rintamalla. Tiedämme kaikki hyvin, mitä sellaisen myyräntyön puuhaajille olisi tehty sotiemme aikana.

I dag finns det dock i Finland mörkhyade medborgare av invandrarbakgrund som kulturellt helt anpassat sig till Finland. De är finländare, och många av dem har svurit ed om att försvara fosterlandet med sitt blod, om det så gäller. I en tid då Ryssland genom indoktrinering för ett oförklarat krig mot Finland kan alla påhopp på dylika människor ur moralisk synvinkel likställas med söndrande mullvadsarbete på fronten. Vi alla vet att man under våra krig skulle ha gjort processen kort med dylika mullvadsarbetare.


"Naton kannattaminen on äärioikeistolaisuutta; vain äärioikeisto kannattaa Natoa." Tämä taas on vasemmiston typeryyksiä. Vasemmistolaiseen kansainvälispoliittiseen hölmöyteen kuuluu pahimmillaan täysin järjettömät mitat saava viha Yhdysvaltoja kohtaan. Natosta taas puhutaan kuin se olisi ideologinen liitto (kuten Varsovan liitto aikoinaan): jos liitymme Natoon, meidän on muka pakko osallistua USA:n typerimpiin ja harkitsemattomimpiin sotaseikkailuihin, puhumattakaan siitä että ameriikanliikemies tulee muka Nato-jäsenyyden myötä heti Suomeen yksityistämään lastentarhat pedofiilibordelleikseen.

"Det är högerextremism att vara för Nato; det är bara högerextremister som är för Nato." Det här är naturligtvis vänsterdumheter. Den idioti som karaktäriserar vänsterns föreställningar om internationell politik präglas i sina värsta form av ett irrationellt och vansinnigt hat mot Förenta Staterna. Vad sen gäller försvarsalliansen Nato, omtalas den som en politisk, ideologisk allians (som Warszawapakten på sin tid var): om vi blir medlem i Nato, tvingas vi kantänka vara med om Förenta Staternas dummaste och minst övervägda krigsäventyr, för att inte nämna alla amsagor om att det kommer en amerikansk affärsman och privatiserar alla barnträdgårdar för att förvandla dem till pedofila bordeller.

Luonnollinen seuraus tästä on, että suuri osa äärivasemmistoa ja edistyksellistöä kuvittelee esim. Hommalla kannatettavan Nato-jäsenyyttä. Tässä hiljattain eräs mutasar-... öhm, maakuntasarjan nuori vihreä naispoliitikko (vieläkö kehtaatte väittää minun olevan samaa porukkaa nuorten vihreiden naisten kanssa, häh?) selitti minulle Facebookissa tavattoman ärsyttävästi virtuaalisormi pystyssä, kuinka Naton kannattaminen on määritelmällisesti oikeistolaisuutta ja kuinka Homma-foorumilla ihan varmasti kannatetaan yleisesti Natoa (todellisuudessahan siellä kannatetaan sitä, että Venäjä miehittäisi Suomen ja erottaisi meidät ikiajoiksi niin Natosta, EU:sta kuin oikeusvaltioperiaatteista ja terveestä järjestäkin).

En naturlig följd av detta är att en stor del av extremvänstern och de s k framstegsvänliga inbillar sig att Natomedlemskapet åtnjuter stor popularitet t ex på det högerextrema diskussionsforumet Homma, den finska motsvarigheten till rikssvenska Avpixlat. Nyligen läxades jag upp av en ung grön provinspolitiker (orkar ni ännu påstå att jag hör hemma i samma gäng som unga gröna kvinnor?) som på ett mycket irriterande sätt förklarade för mig att Natoanhängare är per definitionen högersinnade och att det är alldeles säkert att Hommaforumet är för Nato (i verkligheten skulle hommaiterna föredra en rysk ockupation av Finland, som för all framtid skulle hålla oss åtskilda både från Nato, EU, rättsstatlighet och sunt förnuft).

Kun mainitsin, että esimerkiksi Saksan liittotasavallassa ja Norjassa Nato-jäsenyydellä oli ollut paikallisen sosiaalidemokraattisen puolueen tuki, vastaväittäjäni kiersi argumenttini kutsumalla sitä "yleistykseksi" (?!). Ylipäätään hän torjui kaikki maailmankuvaansa kohdistuneet kritisointiyritykset metatasolle siirtymällä - siis samalla taktiikalla, jota maahanmuuttokriitikot soveltavat (ja jonka hekin lienevät oppineet vanhan liiton kommunisteilta, kun asiaa ajattelee).

När jag påpekade för henne att Natomedlemskapet t ex i Förbundsrepubliken Tyskland och i Norge åtnjutit socialdemokratiska partiets resp. Arbeidarpartiets stöd, kringgick hon mitt argument genom att kalla det för "generalisering" (?!). Överhuvudtaget avvärjde hon alla mina försök att kritisera hennes världsbild genom att övergå till en meta-nivå - genom samma taktik som invandringskritiker tillämpar alltså (som även de faktiskt förefaller ha lärt sig av gamla skolans kommunister).

Ao. poliitikon koko ulkopoliittinen maailmankuva oli suoraan Kekkosen ajan koinsyömimmästä koipussista. En malttanut olla heittämättä hänelle puolittain vitsillä, että hän oli YYA-setä ja että minä edustin nuoria tulevaisuuden voimia. Hän oli minua varmaan parikymmentä vuotta nuorempi ja tosiaankin naishenkilö, mutta hän ajoi kekkoslaista maailmankuvaansa ylimielisyydellä, joka ei mitenkään eronnut ns. setäselittäjien ylimielisyydestä.

Politikerns syn på utrikespolitiken härstammade i sin helhet från Kekkoneneran. Jag kunde inte låta bli att halvskämta att hon var en vsb-gubbe och att jag representerade ungdomen och framtiden. Hon var minst tjugo år yngre än jag, och som sagt var hon en hon, men hon förkunnade sin kekkonenianska ideologi precis så högdraget som de så kallade förkarlarna (mansplainarna) gör.

Taustalla on toki ilmiö, jota kutsutaan identiteettipolitiikaksi, eli asioiden vastustaminen siksi ja vain siksi, että poliittiseksi vastustajaksi mielletty taho ajaa niitä, tai sen kuvitellaan niin tekevän. Perussuomalaisuus perustuu kokonaan identiteettipolitiikkaan, eli siihen että vastustetaan kaikkea mitä stereotyyppinen "vihervasemmistolainen" muka kannattaa; mutta samanlaisia identiteettipoliittisia ajatusluutumia kyllä esiintyy joka puolella poliittista kenttää.

Bakom detta ligger den företeelse som kallas identitetspolitik: man bildar sig en föreställning av vad en förment politisk motståndare är för, för att sedan - bara därför - bekämpa dessa saker. Sannfinskhet är ren identitetspolitik, som går ut på att vara emot allt en stereotypisk "grön vänstermänniska" kantänka förespråkar; men likadana symptom på identitetspolitisk åderförkalkning är vanliga i alla politiska grupperingar.

"Natossa Suomen olisi pakko osallistua USA:n sotiin". Tämä mainittiinkin edellisessä kohdassa ohimennen. Tässä on toinen typerä ennakkoluulo, jota mikään määrä asiatietoa ei pysty järkyttämään. Muunnelma tästä ennakkoluulosta on, että Naton nähdään rajoittavan liikaa Suomen ulkopoliittista päätösvaltaa.

"I Nato vore vi tvungna att kämpa med i USAs krig." Det här nämnde jag redan ovan i förbigående. Det här är också en idiotisk fördom som inte kan rubbas av saklig information. En variant av denna fördom är påståendet att Natomedlemskapet alltför mycket skulle inskränka Finlands utrikespolitiska självständighet.

Silloin kun Yhdysvallat halusi saada koko Naton mukaansa Saddam Husseinia kaatamaan, vain uudet itäeurooppalaiset jäsenet suostuivat, kun taas länsieurooppalaiset jäsenmaat jättäytyivät ulos koko operaatiosta. Jättäytyivät, koska oli lupa. Tämähän sai USA:n silloisen puolustusministerin Donald Rumsfeldin paheksumaan länsieurooppalaisia "vanhana Eurooppana" ja ihailemaan innokkaita itäeurooppalaisia "uutena Eurooppana".

När Förenta Staterna ville ha hela Nato med sig och störta Saddam Hussein, var det bara de nya östeuropeiska medlemsländerna som var villiga, medan de västeuropeiska medlemsländerna tackade nej - eftersom det var tillåtet att tacka nej. Detta fick ju den dåvarande amerikanske försvarsministern Donald Rumsfeld att ogilla västeuropéerna som "gamla Europa" och uttrycka sin beundran för "nya Europa".

Myös silloin kun USA 1980-luvulla keskittyi ampumaan koko tykistöllään Nicaragua-hyttystä, jossa oli noussut valtaan vasemmistopopulistinen sandinistihallitus, esimerkiksi (silloinen Länsi-)Saksa ja Ranska uskalsivat arvostella amerikkalaisten Latinalaisen Amerikan politiikkaa (Ranska tosin oli siihen aikaan omasta tahdostaan Naton ydinasejärjestelmän ulkopuolella luottaen omaan ydiniskukykyynsä, joten se ei ehkä ollut sanan täydessä merkityksessä Nato-maa). Toisin sanoen: ihan tapahtuneen historian valossa Nato ei näyttäydy minään kovin ankarasti ulkopolitiikkaa rajoittavana kahleena.

Även när USA på 1980-talet riktade hela sitt artilleri mot lilla Nicaragua med dess vänsterpopulistiska sandinistregering, vågade t ex dåvarande Västtyskland och Frankrike kritisera jänkarnas politik gentemot Latinamerika. (Visserligen stod Frankrike då utanför Natos kärnvapensystem och litade hellre på sina egna atombomber, vilket innebär att Frankrike inte var ett Natoland i ordets fulla bemärkelse.) Med andra ord: med facit i hand förefaller det att Natomedlemskapet inte begränsar vår utrikespolitik alltför mycket.

Olen muuten itse sitä mieltä, että nykyisellämme olemme ajautumassa suoraan kahdenkeskiseen liittosuhteeseen USA:n kanssa. Ulkopoliittisen itsenäisyytemme kannalta tämä on mielestäni paljon riskialttiimpi tilanne kuin Nato-jäsenyys, koska yksinämme olemme paljon helpommin suurvallan painostettavissa harjoittamaan oman maamme edun kannalta arveluttavaa ulkopolitiikkaa.

Förresten anser jag att vi i den nuvarande situationen håller på att hamna i en bilateral allians med Förenta Staterna. Om vi är så måna om att bibehålla vår utrikespolitiska självständighet, är det här en mycket mer riskabel situation än Natomedlemskapet, ty är vi ensamma kan stormakten USA mycket lättare påtvinga oss en utrikespolitisk kursändring som inte motsvarar vårt eget intresse.

Osa 2 - Del 2

Suuri ironia El Pason tapauksessa - Den stora ironin kring incidenten i El Paso

Yhdysvalloissa on taas ammuskeltu viattomia ohikulkijoita. Tällä kertaa se on tapahtunut Teksasin osavaltiossa, El Pasossa. Tappaja on nuori mies, joka manifestissaan julisti espanjankielisten invaasion uhkaavan osavaltiota ja syytti espanjankielisiä yrityksestä syrjäyttää alueen englanninkielinen asujaimisto. Tällaiset ajatuksethan ovat viime aikoina yleistyneet äärioikeiston retoriikassa.

I Förenta Staterna har man igen skjutit på oskyldiga förbipasserande. Den här gången har det ägt rum i El Paso, Texas. Mördaren är en ung man, som i sitt manifest förkunnade att staten hotas av en spansktalande invasion och beskyllde de spansktalande för ett försök att tränga undan de engelsktalande invånarna i staten.

Davy Crockett, kansainvälinen terroristi.
Davy Crockett, en internationell terrorist.
Davy Crockett, un terrorista internacional.
Lähde/källa: Wikipedia

On kuitenkin tavattoman ironista, että tällaisia syrjäytyspuheita kuulee juuri Teksasin suunnalta. Teksasin osavaltio on nimittäin syntynyt siitä, että valkoiset yhdysvaltalaiset tulivat pohjoisesta asumaan Meksikon alueelle, nousivat siellä kapinaan ja kävivät sodan kenraali Antonio López de Santa Annan joukkoja vastaan. Vakiintuneempien asuttajien lisäksi sotaan osallistui kaikenlaisia ulkopuolisia seikkailijoita, jotka etsivät jännitystä elämäänsä.

Antonio López de Santa Anna, joka puolusti isänmaataan Meksikoa terroristi Crockettia vastaan.
Antonio López de Santa Anna, som försvarade sitt Mexiko mot terroristen Crockett.
Antonio López de Santa Anna, que luchaba por su patria, México, contra el terrorista Crockett.

Det är dock ytterst ironiskt att sådant här löst prat om främmande invasion hörs från Texas av alla ställen. Hela staten har faktiskt kommit till så att vita jänkare kom norrifrån för att bosätta sig på mexikanskt territorium, gjorde uppror och utkämpade ett krig mot general Antonio López de Santa Annas trupper. Förutom långvariga invånare var det allehanda äventyrslystna inkräktare som deltog i kriget.

Katsotaanpa tätä asiaa Meksikon ja Santa Annan näkökulmasta. Sieltä päin juttu taitaa mennä jokseenkin sillä tavalla, että maahantunkeutujat villitsivät lojaalisuudeltaan muutenkin epäilyttävää väestöä kapinaan ja valtiopetokseen. Davy Crockett, jota nykyteksasilaiset juhlivat sankarimarttyyrina, taas näyttäytyy tästä näkökulmasta kansainvälisenä terroristina, joka Santa Annan miehillä oli oikeus surmata.

Låt oss se den här historien ur mexikansk synvinkel, ur Santa Annas synvinkel. Då blir det ungefär så att intränglingar uppviglade en befolkning vars lojalitet redan var oklar till uppror och förräderi. Davy Crockett, som man i Texas uppfattar som hjälte och martyr, blir däremot en internationell terrorist som Santa Annas män var helt berättigade att döda.

Jos "väkivaltainen Antifa" olisi olemassa, tukisin sitä. - Om det fanns ett verkligt "våldsamt Antifa", skulle jag stöda det.

Väite, että jokin "väkivaltainen Antifa" olisi olemassa ja oikeuttaisi olemassaolollaan yli kymmenen vuotta jatkuneen natsiterrorin, on valitettavasti valetta. Jos sellainen olisi olemassa, minullakin olisi varmaan vielä puheoikeus, koska väkivaltainen Antifa olisi pelottavuudellaan estänyt vaientamiseni. 

Påståendet att det finns något "våldsamt Antifa" som genom sin blotta existens berättigar den nazistiska terror som pågått sedan ett drygt årtionde är tyvärr en lögn. Skulle någonting sådant finnas till så skulle jag inte ha förlorat min yttrandefrihet eftersom medierna, rädda för det hemska Antifa, inte hade vågat tysta ned mig.

Keir Gilesin kymmenen sääntöä Venäjään suhtautumisesta - Keir Giles' tio principer om hur man ska förhålla sig till Ryssland

1) Älä sano "eivät ne niin voi tehdä, siinä ei ole mitään järkeä". Kyllä ne voivat, ja siinä on Venäjän kannalta järkeä.

1) Säg inte att "de inte kan göra det, eftersom det inte är förnuftigt". Det kan de, och det är förnuftigt ur rysk synvinkel.

2) Venäjän ymmärtäminen ei ole sama asia kuin Venäjän tekojen hyväksyminen ja selitysten keksiminen niille.

2) Att förstå Ryssland är inte samma sak som att acceptera och bortförklara det som Ryssland gör.

3) Älä hae yksinkertaisia vastauksia. Syyt siihen, mitä Venäjä tekee, voivat olla monenlaisia ja keskenään ristiriitaisia.

3) Sök inte efter enkla svar. Skälen till vad Ryssland gör kan vara mångahanda och även motsäga sig själva.

4) Älä usko Venäjän bluffeihin ja harhautuksiin. Venäjä uhkailee, mielistelee ja uhriutuu, mutta se on pelkkää hämäystä. Kysy mieluummin missä se varsinainen pihvi on.

4) Låt dig inte vilseledas av Ryssland bluffar och finter. Ibland kommer Ryssland med hotelser, ibland gör det ett inställsamt, lismande intryck, ibland iklär sig ryssarna offerrollen, men det är bara en täckmantel. Fråga hellre var den egentliga biffen ligger.

5) Venäjä ei ole yhden miehen varassa. Ne ikävät asiat, joita Venäjä tekee, palautuvat pitkiin perinteisiin ja noudattavat kauan paikallaan olleita kehityslinjoja.

5) Ryssland är inte en enda man. De tråkiga saker Ryssland håller på med beror på långa traditioner och utvecklingslinjer.

6) Älä pane liikaa toiveita siihen, että Venäjä muuttuu. Itse asiassa Venäjän normi on se, että naapureihin hyökätään ja omia kansalaisia kyörätään kuolemaan, ja historiallisessa vertailussa Venäjä on juuri nyt melko liberaalissa vaiheessa.

6) Gör dig inte alltför mycket förhoppningar om förändringar i Ryssland. Det normala i Ryssland är att man invaderar grannländer och deporterar egna medborgare till dödsläger. I historisk jämförelse befinner sig Ryssland just nu i ett ganska liberalt skede.

7) Älä oleta, että Venäjä noudattaisi Venäjän ulkopuolisen tahon keksimiä normeja ja standardeja.

7) Lita inte på att Ryssland iakttar normer och standarder som aktörer utanför Ryssland kommit överens om.

8) Älä kuvittele, että Venäjän parempaan luontoon tai omaantuntoon voisi vedota. Venäjän näkökulmasta kaikki yhteistyö ja reiluus on joko ulkomaiden soluttautumisyritys tai heikkouden merkki, jota Venäjän tulee käyttää hyväkseen.

8) Inbilla dig inte att man kan åberopa sig på Rysslands bättre natur och samvete. Ur rysk synvinkel är allt samarbete och allehanda eftergifter i rättvisans namn bara ett utländskt försök till infiltration eller ett tecken på svaghet, och svaghet bör Ryssland alltid utnyttja.

9) Älä kuvittele, että Venäjän kanssa päästäisiin aina kompromisseihin yhteisen edun nimissä. On täysin mahdollista, että Venäjän etu on kaikilta osin ristiriidassa meidän etumme kanssa eikä sovittelun varaa ole. 

9) Inbilla dig inte att man alltid kan nå en kompromiss med Ryssland i det gemensamma intressets namn. Det är helt tänkbart att det ryska intresset står i oförsonlig konflikt med vårt intresse och att det inte finns utrymme för kompromisser.

10) Älä kuvittele, että Venäjän kanssa voidaan elää rauhassa. Venäjä näkee sodan - ainakin kylmän sodan - länttä vastaan normaalitilana. 

10) Inbilla dig inte att man kan leva i fred med Ryssland. För Ryssland är kriget - åtminstone ett kallt krig - mot västerlandet det normala tillståndet.

Uusi esimerkki rikollisen Venäjän pahuudesta - Ett nytt exempel på det kriminella Rysslands ondska

Venäjän tapa on tunnetusti väärinkäyttää sanaa "fasismi" tarkoittamaan kaikkia, jotka ovat Venäjän kanssa eri mieltä. Nyt Venäjä on alentunut entistä suurempaan viheliäisyyteen, kun venäläiset propagandistit ovat esittäneet Varsovan kansannousun muistojuhlan esimerkkinä "fasismista".

Ryssland missbrukar som bekant ordet "fascist" som ett skällsord på alla som inte är av samma åsikt med Ryssland. Nu har Ryssland nedlåtit sig till ännu större tarvlighet när ryska propagandister framställt minnesfesten efter Warszawaupproret som ett exempel på "fascism".

Varsovan kansannousun.

Warszawaupproret.

Sanat "Powstanie Warszawskie" tarkoittavat "Varsovan kansannousua". Sanojen vasemmalla puolella näkyy P- ja W-kirjaimista muodostettu ankkurisymboli, Kotwica. Tällä symbolilla vastarintamiehet merkkasivat iskunsa. P ja W voidaan tulkita monilla tavoin: Polska Walcząca (Taisteleva Puola), Pomścimy Wawer (Kostamme Wawerin - ts. siviilien joukkomurhan Wawerissa Varsovan itäosassa), Wojsko Polskie (Puolan sotaväki).

Orden "Powstanie Warszawskie" står för "Warszawaupproret". Till vänster om orden ser vi ankarsymbolen Kotwica, som innehåller bokstäverna P och W. Det var med den här symbolen som var motståndsmännens signatur. Bokstäverna kan tolkas på många sätt: Polska Walcząca (det kämpande Polen), Pomścimy Wawer (Vi ska hämnas för Wawer, dvs för massakern på polska civila i Wawer i östra Warszawa), Wojsko Polskie (den polska armén).

Varsovan kansannousussa poliittisesti lähinnä demarivaltaiseksi laskettava maanalainen armeija AK, Armia Krajowa nousi saksalaisia miehittäjiä vastaan. Maassa oli erikseen kommunistinen Kansanarmeija, Armia Ludowa, jonka taistelu oli AK:hon verrattuna hyvin merkityksetöntä.

I Warszawaupproret var det AK, Polens underjordiska armé som politiskt var snarast socialdemokratiskt, som reste sig mot de tyska ockupanterna. Det fanns en skild kommunistisk Folkarmé, AL, vars kamp mot tyskarna var av mycket mindre betydelse än AKs.

Samalla Veikselin itärannalla neuvostoarmeija odotti, että saksalaiset saisivat puolalaisen vastarinnan murskattua, jotta Neuvostoliitto voisi tuoda pääkaupunkiin oman nukkehallituksensa. Näin myös tapahtui.

Samtidigt väntade sovjetarmén öster om floden Weichsel på att tyskarna skulle krossa det polska motståndet, så att de själva kunde installera sin egen marionettregering i huvudstaden. Så gick det också.

Venäjän röyhkeys ja viheliäisyys ei tunne rajoja.

Rysslands fräckhet och tarvlighet känner inga gränser.

Perussuomalaista seksuaalipolitiikkaa taas kerran - Sannfinsk sexualpolitik en gång till

Uudenmaan persunuorten miesoletettu puheenjohtaja Pyry-Lii Soinio (osittain sama etunimi kuin Li Anderssonilla) on ottanut kantaa seksuaalipoliittisiin kysymyksiin. Hän sanoi jotenkin niin, että tarkistaa mahdollisen uuden tyttöystäväehdokkaan taustan netistä, ja jos tytöllä näkyy tummaihoinen ex-poikaystävä, niin Pyry-Lii antaa heti rukkaset.

Pyry-Lii Soinio, ordförande för sannfinsk ungdom i Nyland (som delar ett av förnamnen med Li Andersson, men ändå lär vara en heterosexuell cis-karl), har tagit ställning till sexualpolitiska frågor. Han sade ungefär att han alltid kollar på nätet vad en tänkbar ny flickvän har för bakgrund. Om tjejen haft en mörkhyad pojkvän, ger Pyry-Lii henne genast korgen.

Onhan se kieltämättä vähän surullista, että omaan kansaan kuuluvaa tyttöystävää ei löydy Pyry-Liille enää mistään, kun kaikki ovat olleet yhdynnässä tumman pojan kanssa. Tai ainakin esiintyneet samoissa valokuvassa, mikä Pyry-Liille on epäilemättä merkki erityisen rivolla tavalla tapahtuneista seksuaalitoimista.

Visst är det lite sorgligt att Pyry-Lii inte längre kan hitta en äktfinsk flickvän någonstans, då alla tjejer redan haft samlag med en mörkhyad kille. Eller åtminstone uppträtt i samma foto, något som för Pyry-Lii indikerar särskilt oanständiga sexuella aktiviteter.

Onneksi Pyry-Liikin voi monien muiden persujen tavoin hakea naisen Thaimaasta, kunhan hän tuosta hankkii ammatin ja töitä. Tosin Thaimaassa hänenlaisilleen lännen miehille tarjolla olevat tytöt ovat luultavasti olleet töissä bordellissa. Mutta siellä heihin eivät ole ruilautelleet siemeniään mitkään tummaihoiset maahanmuuttajat, vaan käyvän hinnan maksaneet valkoihoiset sedät. Hehän ovat omaa rotua, Pyry-Liin aatteiden kannalta siis melkein omaa lihaa. Ja jos tytöltä saa immuunikadon, niin se on se hyvä valkoihoinen immuunikato.

Framtiden ser dock inte så illa ut för Pyry-Lii, bara han skaffar sig yrke och jobb, då har han nämligen råd att köpa sig en kvinna i Thailand. De thailändska tjejer som kan gå med på att gifta sig med honom har visserligen med en viss sannolikhet jobbat på bordeller. Men där är det inte några mörkhyade invandrare som sprutat sin sperma i dem, utan vita gubbar som betalat ett gängse pris. De är män av samma ras, köttsliga bröder till Pyry-Lii och hans ideologifränder. Och får han aids av flickan är det av den goda ljushyade sorten.

Ja me olemme kommunisteja? - Och vi är kommunister?

Teuvo Hakkarainen on julistanut, että EU:ssa on huonompi sananvapaus kuin Neuvostoliitossa oli. Siellä kuulemma kaikkea sai sanoa, kunhan vain ei loukannut johtaja Brežneviä.

Teuvo Hakkarainen har förkunnat att EU har sämre yttrandefrihet än Sovjetunionen hade. Där kunde man enligt honom säga allt möjligt bara man inte kränkte ledaren Brezjnev.

Tämä on huumorikuva Jussi Halla-ahosta puna-armeijan univormussa ja piippalakissa. Se on humoristinen siksi, että Jussi Halla-aho ei oikeasti ole käynyt mitään armeijaa, ei punaista eikä sinivalkoista.

Det här är en humoristisk bild som visar Jussi Halla-aho iklädd röda arméns uniform. Det humoristiska ligger i att Jussi Halla-aho varken avtjänat värnplikt i röda eller blåvita armén.

Siis miettikää. Persut ovat yhtä mittaa haukkumassa kaikkia muita "kommunisteiksi" ja torjuvat kaiken törkeyksiinsä kohdistuvan arvostelun väittämällä, että "kommunisteja ette arvostelisi". (Tässä on esimerkki kommunistien arvostelusta tässä blogissa.) Kuitenkin he myös väittävät, että EU:ssa tai Suomessa olot ovat yhtä huonot tai huonommat kuin Neuvostoliitossa.

Tänk på det här. Sannfinnarna kallar hela tiden alla andra för "kommunister" och avvisar allt ogillande av deras oförskämdheter med "kommunister skulle ni inte kritisera". (I den här bloggen har kommunister kritiserats bl a här.) Samtidigt påstår de att EU eller Finland har sämre förhållanden än Sovjet.

Näyttäkää minulle toki, missä päin Lappia niitä EU:n pakkotyöleirejä on. Tai joukkohautoja. Molempia nimittäin riitti Neuvostoliitossa.

Men visa mig gärna var någonstans i Lappland EU har tvångsarbetsläger och massgravar. Det är saker det inte rådde någon brist på i Sovjet.

Vielä kerran suomalaisista SS-miehistä - Än en gång om de finska frivilliga i SS

Suomalaisten SS-miesten puolustajat ovat taas ryhtyneet leimaamaan tutkijoita kommunisteiksi ja ties miksi, koska nämä ovat menneet sanomaan lähinnä itsestäänselviä asioita. Keskustelusta syntyy sellainen mielikuva, että erinäiset itseään suurinakin maanpuolustuksen ystävinä pitävät tutkimuksia lähtökohtaisesti vainajien kunnian loukkaamisena ns. "lukematta paskaa" -asenteella.

Det pågår igen en debatt om finska SS-män: en del tar dem i försvar och utmålar som kommunister forskare som sagt allehanda självklarheter. Intrycket man får av diskussionen är att en del självutnämnda försvarsvänner framställer forskningsrönen om SS-männen som postumt ärekränkande - utan att ens läsa forskningsarbetena.

Ei ole mitenkään parjaavaa sanoa, että merkittävä osa SS-vapaaehtoisista oli natseja tai asennoitui natsismiin myönteisesti. Asiat pitää nähdä historiallisessa asiayhteydessään. Silloin kun Suomi taisteli Saksan rinnalla jonkinasteisena liittolaisena tai myötäsotijana, natsismi oli ystävällismielisen maan aate, jota ei ollut siinä tilanteessa erityisen häpeällistä tai paheksuttavaa kannattaa. Varsinkin nuorten, maailmaa vähänlaisesti nähneiden ja testosteroniohjautuvien miesten voi siihen aikaan uskoa pitäneen natsismia eräänlaisena parempana isänmaallisuutena, koska suuri osa yhteiskuntaa tuossa tilanteessa piti Saksaa ylivoimaisena suurvaltana, joka oli tullut avuksemme hädän ollessa pahin.

Det är inte ärekränkande att säga, att en betydande del av de frivilliga var nazister eller att de hyste pronazistiska attityder. Saker och ting bör betraktas i sitt historiska sammanhang. När Finland stred på Tysklands sida som någon sorts bundsförvant eller vapenbror, var nazismen den statsbärande ideologin i ett vänligt sinnat land, en ideologi som det i den då rådande situationen inte var särskilt skamligt eller vanhedrande att vara anhängare av. För unga testosteronstyrda killar som inte ännu sett mycket av världen var det på den tiden naturligt att uppfatta nazismen som en sorts bättre fosterländskhet, ty då tyckte ju en stor del av samhället att Tyskland var en oövervinnerlig stormakt som kommit oss till undsättning i värsta nödens stund.

Ei liioin ole mitenkään parjaavaa sanoa, että suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat siviilien murhiin. SS Wiking -divisioona ei tietenkään vartioinut keskitysleirejä eikä kääntänyt kaasukammion hanikkaa. Sitä vastoin voi olettaa, että Waffen-SS useinkin ampui siviilejä ja sotavankeja. Kaasukammiot olivat vain yksi osa holokaustia, joukkoampumiset olivat yhtä lailla merkittäviä. Ja on selvää, että Waffen-SS osallistui näihin joukkoampumisiin, kun todistetusti samantyyppisiä sotarikoksia teki jonkin verran myös Wehrmacht.

Det är inte heller ärekränkande att säga att finska frivilliga var med om att mörda civila. SS-Wiking-divisionen var antagligen inte med om att bevaka koncentrationsläger och ännu mindre om att gasa folk ihjäl. Däremot kan man anta att Waffen-SS inte så sällan sköt ihjäl civila eller krigsfångar. Gaskamrarna var bara en del av Förintelsen, massarkebuseringarna en annan betydande aspekt. Och det är klart att Waffen-SS deltog i dessa arkebuseringar, när det är bevisat att även Wehrmacht ibland begick likadana krigsförbrytelser.

Suomalaiset vapaaehtoiset eivät mitenkään yksiselitteisesti ja poikkeuksetta hyväksyneet näitä murhia. Pidän itse kiinnostavimpana ja merkittävimpänä sitä, että tutkijat osoittivat suomalaisten vapaaehtoisten sekä kirjeissään että päiväkirjoissaan kritisoineen näitä sotarikoksia ja epäilleen siviilien murhaamisen mielekkyyttä puhtaasti sotilaallisesta, sodankäynnin tarpeiden näkökulmasta.

De finska frivilliga accepterade dessa mord ingalunda entydigt eller utan undantag. Det mest intressanta och betydelsefulla forskningsrönet tycker jag är här att forskarna visade att en del finska frivilliga både i sina brev hem och i sina dagböcker kritiserade de här krigsförbrytelserna och betvivlade det förnuftiga i att mörda civila, och detta ur en rent militärteknisk krigföringssynvinkel.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset eivät siis näiden tutkimusten mukaan olleet mitään sieluttomia tappajarobotteja, vaan osasivat epäillä, kritisoida ja paheksua - varmastikin yksi jos toinenkin kovana natsina aloittanut alkoi kyseenalaistaa aatetta näiden kokemusten perusteella, ja tämä on hänelle yksinomaan kunniaksi. Sanotaanhan Sanassakin, että taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

De finska SS-frivilliga var alltså enligt den här forskningen inga själlösa mördarmaskiner, utan kunde tvivla, kritisera och ogilla. Det fanns säkert en och annan som i början varit en tuff nazist men som sedan började ifrågasätta ideologin p g a sina upplevelser, och det är honom endast till heder. Det står faktiskt också i Bibeln att det blir mer glädje i himmelen över en enda syndare som gör bättring än över nittionio rättfärdiga som ingen bättring behöver.

Tutkimukset eivät itsessään heikennä Suomen mainetta maailmalla. Varsin monista maista lähti Saksan avuksi SS-vapaaehtoisia, ja sodan loppuvaiheissa Saksa joutui kaapimaan laarinpohjia eli värväämään avukseen miehiä sellaisista kansoista, jotka sodan alkuvaiheissa olivat natsi-ideologian näkökulmasta hävitettäviä alempirotuisia. (Koska olen tunnettu mauttomasta huumorintajustani, heitän puolittain vitsillä, että jos itärintaman sota olisi kestänyt vähän kauemmin, saksalaiset olisivat miespulassaan hakeneet keskitysleireistään avukseen juutalaisia ja värvänneet näistä Waffen-SS-joukkoja.) Toisin sanoen kukaan ulkomailla ei erityisesti kauhistele sitä, että Suomesta on lähtenyt miehiä Waffen-SS:ään ja osallistunut julmuuksiin. Varsin monessa maassa sille kohautetaan vain olkapäitä: ai, teiltäkin? niin meiltäkin.

Forskningarna gör Finlands internationella rykte inget förfång. Det var i rätt många länder som Tyskland efterlyste villiga män till SS, och mot krigsslutet var Tyskland tvunget att rekrytera även representanter för folkslag som i krigets början ansågs rasmässigt mindervärdiga och bara värda att förintas. (Med min förkärlek för smaklös humor vill jag härmed bara halvt på lek påstå att tyskarna, hade kriget på östfronten varat lite länge, hade sökt efter vapenföra karlar även bland judarna på koncentrationslägren för att sedan iklä dem SS-uniformen.) Att finska killar under andra världskriget tog värvning i Waffen-SS och var med om grymheterna kommer i och för sig inte bli en skandal. I rätt många länder kommer det bara att kommenteras med en axelryckning: hos er också? jaha, precis som hos oss.

Sitä vastoin on selvää, että jos Suomi saa maailmalla maineen maana, jossa SS-miesten julmuuksien tutkimisesta nousee metakka ja asiaa paheksutaan isänmaallisuuteen vedoten, se on paljon suurempi häpeä. Suomen ylimmäinen Venäjän asian agitaattori Johan Bäckman ja hänen kaltaisensa oikein kuolaavat riemusta saadessaan uuden leimakirveen, jolla voivat esittää kaikenlaisen suomalaisen maanpuolustushengen ja isänmaallisuuden natsismina ja fasismina.

Däremot är det klart att det är en betydligt större skam om Finland ute i världen blir känt som ett land där man inte får forska i SS-grymheterna utan att bli utmålad som ofosterländsk. Johan Bäckman, Rysslands överste agitator i Finland, och hans gelikar kommer att dregla av jubel när de nu får ett nytt skäl att framställa all finländsk försvarsvänlighet och fosterländskhet som nazism och fascism.

Myös kotimaisen puolustustahdon näkökulmasta on tavattoman vahingollista, jos upseerikunta tai maanpuolustusystävälliset piirit nyt intoutuvat puolustamaan SS-miesten kunniaa. Nyt kun Venäjän uhka kasvaa ja Venäjä puolustaa ja tukee niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa juuri äärioikeistoa ja uusfasisteja, on mahtava sauma luoda uudelleen vanha hyvä talvisodan henki. Monet vasemmistoliberaaleista ja vihreistä lähtökohdista politiikkaan kantaa ottavat henkilöt ovat tietoisia Venäjän uhasta ja valmiita tukemaan maanpuolustusta. Olisi maanpuolustusväeltä paha poliittinen virhe vieroittaa tämä porukka.

Även för den inhemska försvarsviljan är det mycket skadligt om officerskåren eller de försvarsvänliga kretsarna nu får för sig att ta SS-männens ära och heder i försvar. I dag, då det ryska hotet hela tiden ökar och det är just extremhögern och nyfascisterna i de västliga länderna som får mest hjälp och bistånd av Ryssland finns det väldiga chanser att återskapa den gamla goda vinterkrigsandan. Många som har ett vänsterliberalt eller grönt perspektiv på politiken är medvetna om det ryska hotet och villiga att stöda försvaret. Det vore ett allvarligt politiskt misstag av försvarsvännerna att alienera de här människorna.

En pysty näkemään, että kenenkään suomalaisen sotilaan kuuluisi puolustaa SS-vapaaehtoisiamme minkään ammattikunnian nimissä. Isänmaataan puolustava sotilas ei ole moraalisesti samalla asialla kuin SS-miehet. SS-miehet olivat vieraan maan diktaattorille henkilökohtaisesti valan vannoneita poliittisia sotilaita. He eivät palvelleet Suomen armeijassa eivätkä tehneet mahdollisia sotarikoksiaan Suomen lipun alla, joten Suomen sotalaitoksella ei ole heistä mitään vastuuta. Vastuu on suomalaisten poliitikkojen, jotka katsoivat oikeaksi sallia vapaaehtoispataljoonan luomisen.

Jag kan inte se att någon finländsk yrkessoldat borde ta våra SS-frivilliga i försvar för yrkeshederns skull. En soldat som kämpar för sitt land är inte i samma moraliska position som SS-männen. Dessa var politiska soldater som personligen svurit lojalitet till ett främmande lands diktator. De tjänstgjorde inte i Finlands armé, och sina eventuella krigsförbrytelser begick de inte under Finlands flagga. Sålunda har den finska krigsmakten inget ansvar för dem. De som bör ansvarsbeläggas är de finska politiker som gav sitt godkännande till frivilligkåren.

Keskustelussa on jo kysytty, miksei tutkimusta tehdä partisaanien tai desanttien julmuuksista. Kysymys itsessään on ihan hyvä. Minulle ei koulussa kerrottu mitään partisaanihyökkäyksistä Suomeen, ja desanteista olen kuullut vain perheemme vanhempien sukupolvien huhuja. Partisaanisotaan olen sittemmin perehtynyt Tyyne Martikaisen kirjoituksista, desanteista taas luin Atso Haapasen kirjasta "Viholliset keskellämme". On selvää, että näitäkin aiheita tulisi käsitellä perusteellisemmin ja tuoda esimerkiksi koulujen historianopetukseen.

I diskussionen har vi redan hört det frågas, varför det inte forskas i de grymheter som partisanerna eller desanterna begick i Finland. I och för sig är det en bra fråga. I skolan hörde jag ingenting om partisanattackerna mot finska byar, och vad gäller desanterna var det bara äldre släktingar som talade om dem. Information om partisankriget har jag senare inhämtat i Tyyne Martikainens skrifter, och desanterna läste jag om i Atso Haapanens bok Viholliset keskellämme. Det är klart att även dessa teman borde behandlas mer ingående och upptas bl a i historieundervisningen i skolorna.

Kuitenkin desantteihin viittaaminen on tässä tapauksessa virheellinen argumentti eli ns. mutkuttelua. Se tekniikka on tullut tunnetuksi jo Neuvostoliiton ajoilta saakka, ja sitä käytetään nykyään innokkaasti nykyisessä venäläismielisessä propagandassa ("mutku USA!"). Tämä virhe ei tule yhtään vähemmän virheelliseksi siitä, että se esiintyy nyt toisessa yhteydessä.

I det här fallet är hänvisningen till desanterna dock ett argumentationsfel av den sorten som kallas för whataboutism. Den tekniken lärde vi känna redan under sovjettiden, och den används gärna i rysksinnad propaganda ("men USA då?"). Felet blir inte ett dugg mindre felaktigt om det förekommer i ett annat sammanhang.

Laura Huhtasaari ja salavuoteus - Laura Huhtasaari och lägring

Persutar Laura Huhtasaari on juuri löytänyt uuden synnin homouden ja lesbouden lisäksi, jota paheksua: salavuoteuden. Tämä tulikin ihan puskista. Nuorempi polvi ei taida tietääkään, mitä se tarkoittaa, mutta sen piiriin kuuluu vaikkapa avoliitto - se tarkoittaa sitä, että henkilöt, jotka eivät ole avioliitossa toistensa eivätkä kenenkään muunkaan kanssa, ovat sukupuoliyhdynnässä.

Sannfinskan Laura Huhtasaari, vars kritiska inställning till bögsex och lesbianism redan är välkänd, har nu uttryckt sitt ogillande för en ny synd: lägring. Det här är en överraskning. Den yngre generationen vet säkert inte vad lägring betyder, men det betyder samlag mellan två människor som varken är gifta med varandra eller någon annan. Sålunda är t ex samboförhållandena lägring.

Kaikin mokomin. Mutta jos Huhtasaari esittää tätä jonkinlaisena paluuna oikeisiin suomalaisiin tapoihin, niin annettakoon hänelle tiedoksi, että Suomessa on ns. vanhoina hyvinä aikoina vallinnut esiaviollisen yhdynnän kansantapa, eli kansa on hyväksynyt "salavuoteuden", jos kyseinen pari on ollut selvästi matkalla kohti avioliittoa.

För all del. Men om Huhtasaari vill framställa detta som en återgång till genuina finska seder, så bör det vara henne till kännedom konstaterat, att folkets sed i gamla goda Finland var att ha samlag före äktenskapet: folket accepterade "lägring" om paret ifråga uppenbarligen varit på väg att gifta sig.

Sitä ei tiedetä, pitääkö Huhtasaari syntinä sitä, että Yhdysvaltain presidentti työntää sormensa sellaisen naisen emättimeen, jonka kanssa ei ole naimisissa. (Siis naisen, ei emättimen - vaikka Trumpille ne taitavat olla yksi ja sama.) 

Vi vet ännu inte om Huhtasaari anser det vara syndigt att den amerikanska presidenten petar en kvinna i vaginan som han inte är gift med (alltså med kvinnan, inte vaginan - men för Trump är det ju samma sak).

Opintotukimuistojani

(julkaistu ensimmäisen kerran blogissa Kolinaa Panuhuoneesta 11. syyskuuta 2006; esimerkki sellaisista mielipiteistä, joita persujen johtama epävirallinen sensuurimme ei enää salli painettavan valtavirtalehdistössä)

Postiluukusta kolahti pankin ilmoitus opintolainan lyhentämisestä. Se onkin viimeinen erä, enkä tämän blogikirjoitteluni ansiosta joudu enää pyytämään ennakkoakaan päätoimeni palkasta. Velkavankeus on siis lopussa, ja oli jo aikakin, kun keski-ikäistyminenkin on alkanut, vaikka tukka päässä yhä pysyykin. Kun sitten vielä Turun Ylioppilaslehdessäkin vaahdotaan asiasta ja huomenna näköjään on vielä määrä luovuttaa opintoraha-adressikin päättäjille, lienee aika ottaa puheeksi opintotuki.

Opintotuki on sana, johon mielessäni liittyy muistoja lähinnä nöyryyttämisestä ja nälästä. Viimeisten kymmenkunnan vuoden ajan olen yleisesti ottaen voinut luottaa siihen, että mikään päälle kaatuva hätä ei uhkaa, mutta tiedekunnan vaihdon viivyttämään valmistumiseeni asti - kävin hakemassa maisterin todistukseni tiedekunnan kansliasta vaivihkaa pari kuukautta ennen kolmattakymmenettäensimmäistä syntymäpäivääni - elelin milloin milläkin, ja yleensä kädestä suuhun. Tutuksi ovat tulleet niin Turun sosiaalikeskuksen jono, jossa on seisty yhdessä hyvinkin kaukana elämän laitapuolella vaeltaneiden henkilöiden seurassa - tuntuu siltä kuin se olisi ollut vasta eilen - kuin erilaiset p-kahommatkin, joskin jälkimmäisistä lensin aina taidon puutteen vuoksi pihalle.

Nöyryytyksiä on sadellut myös päättäjien suunnalta aivan riittämiin. Kerran kun opintotukiasiaa taas kerran pohdittiin eduskunnassa, joku vääräleukainen kansanedustaja vihjaili opintojen pitkittyvän ”vastakkaisen sukupuolen haistelun” vuoksi, ts. siksi, että haluamalla halutaan jotenkin remuta eri ihmisten sängyissä, elää kuin pellossa ja olla miehistymättä vastuullisiksi aikuisiksi. Kun on ilmeisesti hoitamattoman nuoruusvuosien depression vuoksi - joka muuten on yliopisto-opiskelijoiden, niin miesten kuin naisten, keskuudessa edelleenkin varsin yleinen vaiva - ollut käytännössä ilman sukupuolielämää kolmekymppiseksi, tällaiset vihjailut eivät hirveästi ilahduta. Kuulemishetkellä teki lähinnä mieli koristella niiden esittäjä omalla mehullaan, kuten Máirtín Ó Cadhain -vainaa sanoisi (nyt kun olen lunkimpi ja keski-ikäisempi, otan tietysti asianomaiselta vastaan myös polvillaan ryömien esitetyn anteeksipyynnön).

Eivätkä ne nolaukset tähän jää. Muutama vuosi sitten Paavo Lipponen meni sanomaan opintorahoituksen puutetta valittaville opiskelijoille, että heidän tulisi lopettaa Raimo Sailaksen morkkaaminen, koska tämä on kuulemma Suomen johtava intellektuelli. Konkreettiset opintotukiasiat eivät herra ja ylhäisyys Lipposta tietenkään kiinnostaneet. Vaikka olin tuossa vaiheessa jo itse kokopäivätyötä tekevä ihminen, jonka opiskelut olivat ja ovat hyvin hitaasti etenevän lisensiaattityön varassa, Lipposen heitto suututti minutkin, koska se ei tuntunut juurikaan haistattelua kummemmalta.

On jo vanha vitsi sanoa, että opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka odotetaan selviävän ilman toimeentulotukea ja rahoittavan syömisensä velaksi. Sen lisäksi heidän myös toivotaan tekevän työnsä hutiloiden. Opintoaikojen lyhentämiseksi on ehdotettu mm. lainojen anteeksiantamista ym. helpotuksia mahdollisimman nopeasti valmistuville opiskelijoille. Sitä vastoin korkeista arvosanoista ei ole minkään suunnitelman mukaan ollut luvassa palkintoja eikä tasoitusta. Pikaisesti väsätty sekundamaisteri on aina parempi kuin seitsemän vuotta opiskeleva priimatavara.

Omasta mielestäni yliopisto-opiskelijan opintotuki pitäisi jakaa mahdollisimman tarkoin niin, että se muistuttaisi oikeaa palkkaa. Toisin sanoen suoritetuista tenteistä pitäisi jakaa rahasumma, johon vaikuttaisi sekä opintoviikkojen (tai mitä ne nykyään sitten ovatkin) määrä että tentin arvosana, eli hyvän ja menestyvän opiskelijan tulisi saada kyvykkyydestään tunnustusta ihan kahisevassa ja kilajavassa muodossa. Tämä valmentaisi myös opiskelijoita työelämään, mikä olisi ihan oikeasti tarpeen monille heistä.

Ns. opiskelijaelämä ei nimittäin valmista kenestäkään tuottavaa jäsentä yhteiskuntaan. Rahaa ei makseta kouriintuntuvista suorituksista, vaan se pitää anoa - eli käytännössä opiskelijat harjaantuvat pikemminkin sosiaalipummin kuin työssäkäyvän, vakiintuneen ihmisen elämäntapaan. Jos jotkut eivät kolmekymmentä täytettyäkään aikuistu, kyse ei ole laiskuudesta, ainakaan myötäsyntyisestä laiskuudesta, vaan yliopistolla opitusta elämäntavasta, jota ylläpidetään kerjäämällä anottavalla, ei teoilla ansaittavalla opintotuella.

Laajemmin kyse on siitä, että opiskelijat pakotetaan elämään kuin syrjäytyneet yhteiskuntapudokkaat. Poliitikoilta he saavat vain pilkkaa, vihjailuja ja nolauksia, ikään kuin he eivät olisi äänestäjiä ollenkaan. Tunnutaan ajattelevan, että nöyryyttävä nälkätaiteilijuus jotenkin kuuluu asiaan. Opiskelijat puolestaan tekevät nälkätaiteilijan välttämättömyyksistä hyveen ja omaksuvat katkeran yhteiskunnanvastaisen asenteen. Silloin kun poliittiset puolueet vaivautuvat markkinoimaan itseään heille, ne yleensä vetoavat juuri tuohon asenteeseen: vasemmisto julistaa kapinaa ja vallankumousta, oikeisto itsekästä ”v-u meidän palkallahan ei mitään s-nan yhteiskuntaa rahoiteta, kun ei siltä itsekään olla mitään saatu” -veropopulismia.

Perussuomalaisuuden syvin olemus - Vad "sannfinskheten" handlar om

"Utan att spara människoliv, utan att pruta på föroreningarna. Sannfinnarna"

Miikka-Markus Leskisen ero kristillisdemokraateista - Miikka-Markus Leskinens avsked från kristdemokraterna

Tuolla meidän suvakkien piireissä heitettiin eteeni mielenkiintoinen linkki blogikirjoitukseen, jonka oli laatinut nuorehko kristillisdemokraatti ja valtiotieteilijä Miikka-Markus Leskinen, joka on juuri eroamassa puolueestaan.

En av representanterna för den s k tolerantian gav mig en länk till ett intressant blogginlägg skrivet av den relativt unge kristdemokraten och statsvetaren Miikka-Markus Leskinen, som just håller på att ta avsked från sitt parti.

Kirjoituksensa mukaan Leskinen harkitsee väitöskirjan laatimista armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta eri maissa, mikä onkin kiinnostava aihe. Itsehän olen reilu vuosikymmen sitten joutunut silloisen työnantajani (siis oikean työnantajani, ei sen kakkostyönantajan, jolle kirjoitin blogilöpinöitä) palveluksessa syistä, joita liikesalaisuus edelleen saa luvan peittää, perehtymään armenian kielen alkeisiin. Joudun syvästi pahoittelemaan, etten ole jaksanut (tai ehkä iän myötä väsyneiden aivosolujen joustamattomuuden vuoksi kyennyt) opettelemaan armeniaa hyödyksi asti sen jälkeen, vaikka oppikirjoja tulee yhä selailtua. Juuri tuon Leskisen mainitseman kansanmurhan vuoksi armenian taito olisi minullekin monella tapaa tarpeellinen, koska olen kirjoitellut (silloin kun vielä sain) eri kansanmurhista ja vertailevasta kansanmurhatutkimuksesta.

Enligt sin artikel överväger Leskinen en doktorsavhandling om erkännandet av folkmordet på armenierna i olika länder, och det är ju ett intressant ämne. Själv har jag ju på begäran av min dåvarande arbetsgivare (min riktige arbetsgivare, inte den där som jag skrev bloggdrapor åt) av skäl för vilka affärshemligheten fortfarande torde gälla lärt mig grunderna i armeniska språket. Jag måste beklaga att jag inte orkat (eller kanske att den tilltagande åldern inte tillåtit mig) lära mig resten av språket, låt vara att jag fortfarande ibland bläddrar i läroböckerna. Det är precis det där folkmordet Leskinen nämner som är ett av skälen varför jag borde lära mig armeniska, ty när jag ännu fick yttra mig på finska utanför den här bloggen hann jag skriva ett och annat om folkmord och jämförande folkmordsforskning.

En kuitenkaan kirjoita armenian kielestä (se olisi kulttuurista ja tieteestä kirjoittamista, ja sitähän en tee suomeksi, ellei minulle makseta), vaan tuon kiinnostavan kirjoituksen muusta sisällöstä. Leskinen nimittäin tuntuu pettyneen kristillisdemokraatteihin siksi, että puolue, ainakin kenttäväki ja kannattajakunta, on yhä ilmeisemmin valunut äärioikeistolaisuuden ja rasistisen persuilun suuntaan. Tällöin hänen itse kannattamansa kokonaisvaltaisemmin kristillinen yhteiskuntanäkemys on alkanut menettää merkitystään.

Jag tänker dock inte skriva om armeniska språket (det skulle ju handla om kultur och vetenskap, och det gör jag ju inte på finska, om jag inte får betalt för det), utan om det övriga innehållet i Leskinens intressanta blogginlägg. Leskinen förefaller nämligen ha blivit besviken på kristdemokraterna därför att partiet, åtminstone fotfolket och anhängarna, allt uppenbarare börjat uppträda högerextremistiskt och rasistiskt, dvs liknar allt mer sannfinnarna. Den mera helhetsbetonat kristliga samhällssyn han representerar har sålunda kommit att spela en mindre viktig roll i partiet. 

Leskinen kirjoittaa paneutuneensa tosissaan kehittämään puolueelleen laajaa, positiivisia tavoitteita sisältävää poliittista ohjelmaa, ja valtiotieteilijänä hän tietää mistä puhuu. Hänen pyrkimyksensä ovat kuitenkin jääneet yksipuolisesti abortti-, homo- ja maahanmuuttoasioista saarnaavien populistien jalkoihin. Vaikka puolueen organisaatiossa onkin muuta väkeä, joka on samoilla linjoilla hänen kanssaan, siltä ei ilmeisesti saa riittävästi henkistä tukea.

Leskinen skriver att han på riktigt försökt utveckla ett omfångsrikt politiskt program för sitt parti med positivt innehåll och målsättningar, och som statsvetare vet han vad han talar om. Hans ansträngningar har dock blivit förbigångna av alla de som ensidigt och högljutt koncentrerar sig på att predika om abort, bögar och invandring. Det förefaller ha funnits folk i partiorganisationen som delat hans syn, men de har tydligen inte stött honom tillräckligt.

Leskinen antaa ymmärtää, että puolueessa on sisäinen juopa Päivi Räsäsen ja Sari Essayahin välillä. Essayah edustaa hänenkin kannattamaansa perusteellisen poliittisen suunnittelu- ja ohjelmatyön linjaa, Räsänen taas panostaa rahvaanomaiseen aborttipopulismiin. Leskisen mielestä Räsäsen yksipuolinen abortinvastainen jankkaaminen on vahingoittanut puolueen mainetta ja vaikeuttanut hänenlaistensa poliitikkojen mahdollisuuksia vakavamielisen, kristillisistä eettistä lähtökohdista lähtevän politiikan harjoittamiseen.

Leskinen låter förstå att partiet har en inre motsättning mellan Päivi Räsänen och Sari Essayah. Essayah är inne på samma linje som Leskinen själv, dvs grundligt politiskt planerings- och programarbete, Räsänen däremot satsar på vulgär abortpopulism. Enligt Leskinen har Räsänens ensidiga tjat mot abort skadat partiets rykte och försvårat den sorts seriösa politik utifrån kristlig etik han själv skulle föredra.

Tässä kohtaa minun itseni täytyy tunnustaa eräs asia: minäkin olen protestihengessä joskus 90-luvulla äänestänyt kristillisdemokraatteja. Tämä johtui siitä, että olen vakaumuksellinen raittiusmies, ja siihen aikaan oli olemassa viinanvapautusliike (mitä ilmeisimmin alkoholiteollisuuden masinoima), jonka epä-älylliset ja kansanterveydelle vahingolliset iskulauseet saivat minut suutuksissani vetämään viivani maan ainoalle tinkimättömälle raittiuspuolueelle.

Här bör jag erkänna att jag faktiskt själv röstat på kristdemokraterna ett par gånger på nittiotalet. Det här berodde på att jag är övertygad helnykterist och att den rörelse för fri sprit som då behärskade hela medievärlden (och som med all sannolikhet fick stöd av alkoholindustrin) i mina ögon framstod som så antiintellektuell och folkhälsofientlig att jag i min förargelse stödde landets enda omutliga nykterhetsparti.

Silloin saattoi nimittäin noin yleisesti ottaen luottaa siihen, että konservatiiviset puolueet, myös kristillisdemokraatit, eivät olleet ottamassa ihmisoikeuksia pois niiltä, jotka eivät kuuluneet niiden ydinkannattajiin. Esimerkiksi ruotsin kielen vihaamista ei kristillisdemokraattien keskuudessa harrastettu, koska monet puolueen toimijat olivat ruotsinkielisiä - esimerkiksi yhdenaikainen puheenjohtaja Bjarne Kallis. 

Dåförtiden kunde man nämligen i allmänhet lita på att konservativa partier, inklusive kristdemokraterna, inte var inriktade på att frånta alla utanför sin egen politiska målgrupp mänskliga rättigheter. Kristdemokraterna hetsade t ex inte emot svenska språket, eftersom många aktörer inom partiet var svensktalande, t ex Bjarne Kallis, som vid ett skede var ordförande för partiet.

Nykyäänhän tähän nimenomaan ei voi luottaa. "Konservatiivisuudella" siinä muodossa kuin sitä edustavat ne Leskistä kauhistaneet kristillisdemokraattien rivikannattajat ei enää oikeasti ole mitään positiivista merkitystä. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin muiden ihmisten vainosta ja heidän oikeuksiensa riistämisestä. Jos joku Miikka-Markus Leskisen kaltainen henkilö yrittää antaa konservatiivisuudelle muuta, älyllisesti rehellisempää sisältöä, hänet näköjään aika äkkiä savustetaan ulos konservatiivisesta poliittisesta organisaatiosta.

I dag kan man dock inte lita på det här. "Konservatism" i den form som representeras av de ur Leskinens synvinkel främmande och skrämmande vanliga partianhängarna har inte längre någon positiv betydelse. Den konservatismen handlar endast om att förfölja andra människor och beröva dem deras rättigheter. Om någon Miikka-Markus Leskinen försöker ge begreppet ett annat, ett intellektuellt ärligt innehåll, gör man snart livet outhärdligt för honom inom en konservativ politisk organisation.

Mielenkiintoisinta Leskisen kirjoituksessa on se, miten hän suhtautuu Aito avioliitto -yhdistykseen. Hän kuvaa sitä puolueen ulkopuoliseksi, miltei tyhjästä putkahtaneeksi puljuksi, jonka kampanjointi ja politiikanteko oli amatöörimäistä ja toivotonta. Ilmeisesti tahallisen toivotonta.

Det mest intressanta i Leskinens inlägg är vad han säger om föreningen Äkta äktenskap. Han beskriver den som en organisation som uppstod ur tomma intet och som saknade egentlig organisatorisk anknytning till partiet. I sina kampanjer handlade föreningen amatörmässigt och utan förståelse för politik, och kampanjerna var på förhand dömda att misslyckas. Det här var tydligen avsiktligt.

Sen jälkeen kun homoseksuaalien avioliitot oli lainsäätäjätasolla hyväksytty tasa-arvoisiksi ns. perinteisten avioliittojen kanssa, Leskinen totesi, että tämä erä kulttuurisotaa oli sitten hävitty. Hän halusi kuitenkin, omien sanojensa mukaan, ylläpitää perinteisen perhekäsityksen positiivista roolia. 

När homosexuella äktenskap på lagstiftarnivå accepterats som jämlika med s k traditionella äktenskap, konstaterade Leskinen att den här bataljen i kulturkriget var förlorad. Han ville dock, som han själv säger, upprätthålla det traditionella familjebegreppets positiva roll.

Aito avioliitto -yhdistyksellä ei kuitenkaan ollut sellaista positiivista sanomaa. Sen konkreettinen tavoite oli saada jo hyväksytty laki kaadettua, mikä tietysti oli toivotonta. Sivustaseuraajan on pakko epäillä, että alusta pitäenkin oli tarkoitus hävitä kampanja ja luoda omissa joukoissa ilmestyskirjan tunnelmaa. Sillä tavalla voidaan ainakin oikeuttaa viha ja tarvittaessa jopa terrorismi yhteiskunnan kaatamiseksi.

Föreningen Äkta äktenskap hade dock inte något sådant positivt budskap. Dess konkreta målsättning var att annullera en redan godkänd lag, vilket ju var hopplöst. En utomstående betraktare måste misstänka att det från början var meningen att förlora, för att uppvigla till domedagsstämning inom de egna leden. Därigenom kan man åtminstone berättiga hatet och vid behov även terrorismen mot samhällsordningen.

Kaukaa haettua? Ei suinkaan. Leskinen kertoo itse, että Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtaja Jukka-Pekka Rahkonen oli jo pitkään kirjoitellut täysin levottomia ja julkaisukelvottomia asioita sosiaalisissa medioissa kaikkien nähtäväksi. Ilmeisesti "jo pitkään" tarkoittaa tässä yhteydessä "jo silloin, kun Leskinen itse vielä uskoi yhdistyksen toiminnassa olevan jotain järkeäkin".

Långsökt? Ingalunda. Leskinen berättar själv att Jukka-Pekka Rahkonen, ordförande för föreningen Äkta äktenskap, redan länge skrivit helt virriga saker som inte tålde trycksvärta i sociala medier, där de kunde skådas av alla. "Redan länge" betyder här antagligen "när Leskinen själv ännu trodde att föreningen hade förnuftiga målsättningar". 

Levottomat ja julkaisukelvottomat asiat taas tarkoittavat Leskisen omankin kirjoituksen mukaan hourupäisiä visioita sisällissodasta konservatiivien ja "vihervasemmiston" välillä sekä vaatimuksia muslimien uskonnonvapauden täydellisestä riistämisestä. Kaikki nämä jutut ovat toki tuttuja suoraan Hommafoorumilta ja äärioikeistolaisten muilta nettisivuilta.

Virriga saker som inte tål trycksvärta betyder enligt Leskinen vanvettiga visioner om ett inbördeskrig mellan konservativa och "gröna vänstermänniskor" samt krav på att fråntaga muslimerna religionsfriheten. Alla dessa historier har vi visserligen redan många gånger om läst på det högerextrema webbforumet Homma och på högerextrema webbsidor i allmänhet.

Johtopäätökseksi jää, että periaatteellinen ja älyllisesti läpipohdittu konservatiivisuus on koko maailmassa antamassa periksi kaoottiselle, populistiselle reuhaamiselle, minkä näemme tästä Miikka-Markus Leskisenkin kirjoituksesta.

Slutsatsen är att principfast och intellektuellt väl övervägd konservatism i hela världen håller på att ge efter för kaotisk populism, som Miikka-Markus Leskinens inlägg också bevisar.