Komentoorat

Feminismin ideana oli tunnetusti vapauttaa ihmiset ja naiset ahtaista sukupuolirooleista ja antaa heille mahdollisuus olla ennen muuta ihmisiä. Näin kenenkään ei enää tarvitsisi ahdistua siitä, että jokin itse itsensä nimittänyt auktoriteetti asettaa heille kohtuuttomia ja asiattomia vaatimuksia siitä, miten heidän pitäisi elää ja miten aikaansa käyttää. Kun tulevaisuuden Marie Curien tai Lise Meitnerin ei enää tarvitsisi lakata kynsiään, käydä kampaajalla, tappaa itseään anoreksiaan eikä hirttää itseään tukahduttavaan korsettiin ollakseen jonkin epämääräisen Tahon mielestä ja mieliksi "naisellinen", hän voisi täydestä sydämestään keskittyä omiin nörtin juttuihinsa laboratoriossaan, ja ihmiskunnan edistys ottaisi lisää huimia askeleita, kun naisten älylliset kyvyt saataisiin vapautettua sen palvelukseen.

No, miten siinä on käynyt?

(Pitkä, jäätävä hiljaisuus. Enkeli kulkee huoneen läpi. Tai perkele.)

Suomen naiset eivät koskaan historiansa aikana ole olleet vapaampia kuin nyt tekemään sitä, mitä huvittaa. Mitä he sitten tekevät? Lakkaavat kynsiään, käyvät kampaajalla, laihduttavat itsensä hengiltä ja hirttävät itsensä epäkäytännöllisiin ja ääliömäisiin muotitamineisiin. Korsettia voidaan verrata lävistyksiin, joita ehkä harrastavat miehetkin, mutta eivät siinä mitassa kuin nuoret tytöt. Meikit ovat räikeitä ja groteskeja. (Tietysti nuorisokulttuurien vastenmielisiä piirteitä ammatikseen ymmärtelevien tätien virallinen selitys sotamaalaukselle on, että sen kautta tyttö ilmentää persoonallisuuttaan. Aivan yhtä persoonallisesti kuin jenginsä tusina muuta Star Trekin ryhmyotsaisten humanoidilajien kauhukabinetista karannutta avaruuden muukalaista.) Merkittäviin tieteellisiin tai taiteellisiin saavutuksiin he eivät oikeastaan useinkaan yllä. Luonnontieteisiin heitä ei ole kannustamassa kukaan: luonnontieteilijätyttöjä pidetään epänaisellisina luonnonoikkuina, ja alaa opiskelevat naiset päätyvät joka tapauksessa yleensä opettamaan kemiaa Takahikiän yläasteelle. Humanististen tieteiden ylinaisitus taas on johtanut keskinkertaisuuden tyttökulttuuriin: alan huiput ovat sielläkin miehiä, jotka opiskelevat intohimosta, eivät siksi etteivät muutakaan keksi. (Tiedän, tiedän: oma kehu haisee.)

Mikä sitten on feminismin rooli tässä sopassa? Ainakaan feminismi ei ole vapauttanut tyttöjä tekemään epänaisellisia asioita, saati sitten olemaan kiusaamatta itseään turhanaikaisilla kaunistautumistouhuilla. Tuskin kukaan nykyaikainen mies oikeasti odottaa naisen rääkkäävän itseään hengiltä kauneuden vuoksi. Keskimääräinen ATM ei esimerkiksi vaadi tyttöjen meikkaavan itseään. Niin kauan kuin muistan, olen kokenut vahvasti meikatut tytöt pelottavina vieraan maailman ja vieraiden arvostusten edustajina ja joutunut erityisesti pinnistämään suvaitakseni heitä.
En tiedä, pitääkö paikkaansa se homofobinen kansantarina, jonka mukaan naisten ruipeloihanne johtuisi siitä, että muotisuunnittelijat ovat järkiään homoseksuaaleja, jotka suunnittelevat vaatteita mielessään laiha, rinnaton nuori poika oikean naisen sijasta, mutta tosiasia on, että mallimisut ovat yleensä abstraktilla ja epäseksuaalisella tavalla kauniita. Veikkaanpa, että esimerkiksi Saimi Nousiainen ja Angelika Kallio ovat suurimmalle osalle miehistä aika vastenmielisiä ja kaikkea muuta kuin eroottisesti haluttavia.

Viime aikoina, kun naisten ympärileikkausten sosiologiaa on tutkittu siellä, missä niitä esiintyy, on tultu siihen tulokseen, että perinnettä eivät vie eteenpäin suinkaan miehet, vaan naiset. Tämä ei ole ainoastaan Henryn ihmissusiblogissaan siteeraamien tutkimusten tulos, vaan olen saanut siitä viitteitä moneltakin taholta. Naisten ympärileikkaus on peräisin Egyptin faaraoilta (en muista enää, onko "farao" vai "faarao" nykyinen virallinen oikeinkirjoitus - minun kouluaikoinani "faarao" ja "seetri" ovat pariin otteeseen vaihtaneet vokaalipituussuositusta), jumalkuninkailta. Jotenkin on arvattavaa, että turhamaiset naiset haluavat olla faaraoiden tyttärien - jumalattarien - kaltaisia, tai ainakin omien lastensa olevan. Siitä on saanut alkunsa järjetön perinne. Naiset tekevät mitä tahansa ollakseen jumalallisen muodikkaita ja hienoja, jopa leikkaavat löysät pois pimpasta paskaisella partaterällä.

Meidän kulttuurimme ei eroa tuosta ainakaan laadullisesti. Kuten veli Junakohtaus taannoin sanoi, "oikean naisellisuuden" vaatimuksia eivät esitä miehet, vaan toiset naiset: jokainen nainen, joka on ollut kyllin tyhmä ottaakseen riesakseen jonkin kauneudenhoito- ja naisellisuusvelvollisuuden, vartioi haukansilmin kaikkia muita naisia, jotta nämä alistuisivat samaan typeryyteen - muka "miesten ja patriarkaatin" ikeen alle! Ne samat komentoorat, jotka jossain somalikulttuurissa vahtivat tyttöjen ympärileikkauksia, valvovat meidän kulttuurissamme muiden naisten pukuja ja kampauksia ja älähtävät heti, kun joku nainen kehtaakin viitata kintaalla heidän vaatimuksilleen. Kuka tuollainen oikein luulee olevansa? Hänhän kehtaa kyseenalaistaa vallan, jonka komentoora on omasta pyhästä aloitteestaan ominut itselleen. Sellaisia röyhkimyksiä ei totta tosiaan voi eikä saa suvaita. Siksi juorulehdissä jatkuvasti repostellaan julkisuuden naisten pukeutumista (meinasin kirjoittaa "julkisten naisten", mutta se kuulosti liikaa samalta kuin "yleinen nainen").

Merkitsikö sitten feminismi irtautumista komentooran vallasta? Kissan viikset! Feminismissä oli loppujen lopuksi kysymys sen vallan modernisoinnista ja sovittamisesta uusiin aikoihin, joka naisilla oli miehiinsä aina ollut, ei mistään radikaalista naisroolin muuttamisesta ja kaikkein vähiten naisen vapauttamisesta. Ylimmäisinä feministeinä riehuivat taas kerran komentoorat, uusi komentoorasukupolvi. He keksivät naisille lisää stressaavia ja ahdistavia vaatimuksia, joita ehdottomasti oli noudatettava, jos nainen mieli olla oikea emansipoitunut nykyfemakko. Luonnollisesti vaatimukset jyvitettiin mahdollisimman kohtuuttomiksi, ristiriitaisiksi ja yhteensopimattomiksi, jotta komentooran uhria rasittaisivat väistämättömät riittämättömyyden tunteet. Kaikkein älykkäimmät nuoret naiset, ne, joilla olisi ollut riittävästi lahjoja ja kiinnostusta keskittyä komentooran vaatimuksia tärkeämpiin ja kiinnostavampiin asioihin, vaipuivat viimeistään pari vuotta yliopistoa käytyään vakavaan masennukseen, koska he eivät yksinkertaisesti jaksaneet sekä tehdä omia juttujaan että olla samanaikaisesti komentooralle mieliksi. Niinpä uudenkin naiskulttuurin tahdin sai määrätä hihkuva ja rääkyvä komentoora yhdessä häntä kritiikittä kumartavien keskinkertaisuuksien kanssa.

Entä miehet? Kasvoi uusi nuorten miesten sukupolvi, joka uskoi maailman muuttuneen ja halusi aidosti olla naistensa tasa-arvoisia kumppaneita ja tovereita. Tällaistahan komentoorat eivät voineet ensinkään sietää. Tuollaisista miehistä nuoret naiset olisivat voineet - oi kauhistus! - saada tukea komentooran vaatimuksia vastaan. Kohtahan komentooraa älykkäämmät tytöt olisivat rauhassa ja komentooran häiritsemättä saaneet kehittää lahjojaan siten kuin huvittaa. Niinpä nuo uudenlaiset miehet oli leimattava valehtelijoiksi, tekopyhimyksiksi ja soluttautujiksi. Miehet ovat aina sikoja, julisti komentoora - mutta ainakin entisten aikojen ylistämällä alistavat herrasmiehet ja kunnon machot ja väkivaltaiset hakkaajamiehet ja ammattirikolliset noudattivat sianluontoaan rehellisesti ja konstailematta. Herrasmiehiltä sai rahaa ja hakkaajaroistoilta rajun kiihottavaa seksiä. Mutta nuo "uusina miehinä" itseään pitävät pellet yrittivät kätkeä väistämättömän pahuutensa, joka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin puhkeaisi esiin. Heitä tuli halveksua "nörttineutreina". Ja hehän olivat syyllistyneet rikoksista pahimpaan - kieltäytyneet pelaamasta komentooran peliä, noudattamasta komentooran sääntöjä.

Toki feministikomentoorankaan valta ei ole aukoton. Aina silloin tällöin ilmaantuu nuoria naisia, jotka tekevät kuten huvittaa ja seurustelevat sellaisen miehen - jopa komentooran halveksiman nörttineutrin - kanssa kuin huvittaa. Tällaista komentoora ei tietenkään voi sietää. Raivosta rääkyen hän rientää läksyttämään väärintekijää ja petturia siitä, että tämä kehtaa "alistua miehen valtaan" ja olla tämän "käskyläinen". "Vahvana voimanaisena" komentoora ei tietenkään voi suvaita sitä, että joku nainen "antaa miehen hallita itseään". Luonnollisesti valta on ainoa, minkä päälle komentoora ymmärtää - se valta, johon hänellä ei ole minkäänlaista mandaattia, mutta jonka hän on heikkotahtoisempiaan simputtamalla manipuloinut itselleen. Hänen mieleensä ei juolahda hetkeäkään, että tuo hänen pyhiä lakejaan rikkonut nainen voisi pysytellä miehensä kanssa omasta tahdostaan. Ehehei. Kaikki naiset, jotka eivät kumarra komentooraa, ovat "alistettuja", ja he puhkeavat naiseutensa kukkaan vasta suostuessaan komentooran valtaan. Todjelljinjen vapaauss tuljee Poljitbjuroolta...ei kun todellinen vapaus tulee komentooralta. Komentoora tietää sinua paremmin, miten sinun tulee ajatella ollaksesi vapautunut nainen, ja jos naisen pitää ajatella muita kuin komentooran ajatuksia, häneltä on riistetty tärkein kaikesta - ajattelemisen vapaus.

PS: Käyttääkseni yhtä komentoorien lempi-ilmauksista: tiedätte kyllä keitä tarkoitan.