Suositut tekstit

maanantai 20. maaliskuuta 2006

Komentoorat

Feminismin ideana oli tunnetusti vapauttaa ihmiset ja naiset ahtaista sukupuolirooleista ja antaa heille mahdollisuus olla ennen muuta ihmisiä. Näin kenenkään ei enää tarvitsisi ahdistua siitä, että jokin itse itsensä nimittänyt auktoriteetti asettaa heille kohtuuttomia ja asiattomia vaatimuksia siitä, miten heidän pitäisi elää ja miten aikaansa käyttää. Kun tulevaisuuden Marie Curien tai Lise Meitnerin ei enää tarvitsisi lakata kynsiään, käydä kampaajalla, tappaa itseään anoreksiaan eikä hirttää itseään tukahduttavaan korsettiin ollakseen jonkin epämääräisen Tahon mielestä ja mieliksi "naisellinen", hän voisi täydestä sydämestään keskittyä omiin nörtin juttuihinsa laboratoriossaan, ja ihmiskunnan edistys ottaisi lisää huimia askeleita, kun naisten älylliset kyvyt saataisiin vapautettua sen palvelukseen.

No, miten siinä on käynyt?

(Pitkä, jäätävä hiljaisuus. Enkeli kulkee huoneen läpi. Tai perkele.)

Suomen naiset eivät koskaan historiansa aikana ole olleet vapaampia kuin nyt tekemään sitä, mitä huvittaa. Mitä he sitten tekevät? Lakkaavat kynsiään, käyvät kampaajalla, laihduttavat itsensä hengiltä ja hirttävät itsensä epäkäytännöllisiin ja ääliömäisiin muotitamineisiin. Korsettia voidaan verrata lävistyksiin, joita ehkä harrastavat miehetkin, mutta eivät siinä mitassa kuin nuoret tytöt. Meikit ovat räikeitä ja groteskeja. (Tietysti nuorisokulttuurien vastenmielisiä piirteitä ammatikseen ymmärtelevien tätien virallinen selitys sotamaalaukselle on, että sen kautta tyttö ilmentää persoonallisuuttaan. Aivan yhtä persoonallisesti kuin jenginsä tusina muuta Star Trekin ryhmyotsaisten humanoidilajien kauhukabinetista karannutta avaruuden muukalaista.) Merkittäviin tieteellisiin tai taiteellisiin saavutuksiin he eivät oikeastaan useinkaan yllä. Luonnontieteisiin heitä ei ole kannustamassa kukaan: luonnontieteilijätyttöjä pidetään epänaisellisina luonnonoikkuina, ja alaa opiskelevat naiset päätyvät joka tapauksessa yleensä opettamaan kemiaa Takahikiän yläasteelle. Humanististen tieteiden ylinaisitus taas on johtanut keskinkertaisuuden tyttökulttuuriin: alan huiput ovat sielläkin miehiä, jotka opiskelevat intohimosta, eivät siksi etteivät muutakaan keksi. (Tiedän, tiedän: oma kehu haisee.)

Mikä sitten on feminismin rooli tässä sopassa? Ainakaan feminismi ei ole vapauttanut tyttöjä tekemään epänaisellisia asioita, saati sitten olemaan kiusaamatta itseään turhanaikaisilla kaunistautumistouhuilla. Tuskin kukaan nykyaikainen mies oikeasti odottaa naisen rääkkäävän itseään hengiltä kauneuden vuoksi. Keskimääräinen ATM ei esimerkiksi vaadi tyttöjen meikkaavan itseään. Niin kauan kuin muistan, olen kokenut vahvasti meikatut tytöt pelottavina vieraan maailman ja vieraiden arvostusten edustajina ja joutunut erityisesti pinnistämään suvaitakseni heitä.
En tiedä, pitääkö paikkaansa se homofobinen kansantarina, jonka mukaan naisten ruipeloihanne johtuisi siitä, että muotisuunnittelijat ovat järkiään homoseksuaaleja, jotka suunnittelevat vaatteita mielessään laiha, rinnaton nuori poika oikean naisen sijasta, mutta tosiasia on, että mallimisut ovat yleensä abstraktilla ja epäseksuaalisella tavalla kauniita. Veikkaanpa, että esimerkiksi Saimi Nousiainen ja Angelika Kallio ovat suurimmalle osalle miehistä aika vastenmielisiä ja kaikkea muuta kuin eroottisesti haluttavia.

Viime aikoina, kun naisten ympärileikkausten sosiologiaa on tutkittu siellä, missä niitä esiintyy, on tultu siihen tulokseen, että perinnettä eivät vie eteenpäin suinkaan miehet, vaan naiset. Tämä ei ole ainoastaan Henryn ihmissusiblogissaan siteeraamien tutkimusten tulos, vaan olen saanut siitä viitteitä moneltakin taholta. Naisten ympärileikkaus on peräisin Egyptin faaraoilta (en muista enää, onko "farao" vai "faarao" nykyinen virallinen oikeinkirjoitus - minun kouluaikoinani "faarao" ja "seetri" ovat pariin otteeseen vaihtaneet vokaalipituussuositusta), jumalkuninkailta. Jotenkin on arvattavaa, että turhamaiset naiset haluavat olla faaraoiden tyttärien - jumalattarien - kaltaisia, tai ainakin omien lastensa olevan. Siitä on saanut alkunsa järjetön perinne. Naiset tekevät mitä tahansa ollakseen jumalallisen muodikkaita ja hienoja, jopa leikkaavat löysät pois pimpasta paskaisella partaterällä.

Meidän kulttuurimme ei eroa tuosta ainakaan laadullisesti. Kuten veli Junakohtaus taannoin sanoi, "oikean naisellisuuden" vaatimuksia eivät esitä miehet, vaan toiset naiset: jokainen nainen, joka on ollut kyllin tyhmä ottaakseen riesakseen jonkin kauneudenhoito- ja naisellisuusvelvollisuuden, vartioi haukansilmin kaikkia muita naisia, jotta nämä alistuisivat samaan typeryyteen - muka "miesten ja patriarkaatin" ikeen alle! Ne samat komentoorat, jotka jossain somalikulttuurissa vahtivat tyttöjen ympärileikkauksia, valvovat meidän kulttuurissamme muiden naisten pukuja ja kampauksia ja älähtävät heti, kun joku nainen kehtaakin viitata kintaalla heidän vaatimuksilleen. Kuka tuollainen oikein luulee olevansa? Hänhän kehtaa kyseenalaistaa vallan, jonka komentoora on omasta pyhästä aloitteestaan ominut itselleen. Sellaisia röyhkimyksiä ei totta tosiaan voi eikä saa suvaita. Siksi juorulehdissä jatkuvasti repostellaan julkisuuden naisten pukeutumista (meinasin kirjoittaa "julkisten naisten", mutta se kuulosti liikaa samalta kuin "yleinen nainen").

Merkitsikö sitten feminismi irtautumista komentooran vallasta? Kissan viikset! Feminismissä oli loppujen lopuksi kysymys sen vallan modernisoinnista ja sovittamisesta uusiin aikoihin, joka naisilla oli miehiinsä aina ollut, ei mistään radikaalista naisroolin muuttamisesta ja kaikkein vähiten naisen vapauttamisesta. Ylimmäisinä feministeinä riehuivat taas kerran komentoorat, uusi komentoorasukupolvi. He keksivät naisille lisää stressaavia ja ahdistavia vaatimuksia, joita ehdottomasti oli noudatettava, jos nainen mieli olla oikea emansipoitunut nykyfemakko. Luonnollisesti vaatimukset jyvitettiin mahdollisimman kohtuuttomiksi, ristiriitaisiksi ja yhteensopimattomiksi, jotta komentooran uhria rasittaisivat väistämättömät riittämättömyyden tunteet. Kaikkein älykkäimmät nuoret naiset, ne, joilla olisi ollut riittävästi lahjoja ja kiinnostusta keskittyä komentooran vaatimuksia tärkeämpiin ja kiinnostavampiin asioihin, vaipuivat viimeistään pari vuotta yliopistoa käytyään vakavaan masennukseen, koska he eivät yksinkertaisesti jaksaneet sekä tehdä omia juttujaan että olla samanaikaisesti komentooralle mieliksi. Niinpä uudenkin naiskulttuurin tahdin sai määrätä hihkuva ja rääkyvä komentoora yhdessä häntä kritiikittä kumartavien keskinkertaisuuksien kanssa.

Entä miehet? Kasvoi uusi nuorten miesten sukupolvi, joka uskoi maailman muuttuneen ja halusi aidosti olla naistensa tasa-arvoisia kumppaneita ja tovereita. Tällaistahan komentoorat eivät voineet ensinkään sietää. Tuollaisista miehistä nuoret naiset olisivat voineet - oi kauhistus! - saada tukea komentooran vaatimuksia vastaan. Kohtahan komentooraa älykkäämmät tytöt olisivat rauhassa ja komentooran häiritsemättä saaneet kehittää lahjojaan siten kuin huvittaa. Niinpä nuo uudenlaiset miehet oli leimattava valehtelijoiksi, tekopyhimyksiksi ja soluttautujiksi. Miehet ovat aina sikoja, julisti komentoora - mutta ainakin entisten aikojen ylistämällä alistavat herrasmiehet ja kunnon machot ja väkivaltaiset hakkaajamiehet ja ammattirikolliset noudattivat sianluontoaan rehellisesti ja konstailematta. Herrasmiehiltä sai rahaa ja hakkaajaroistoilta rajun kiihottavaa seksiä. Mutta nuo "uusina miehinä" itseään pitävät pellet yrittivät kätkeä väistämättömän pahuutensa, joka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin puhkeaisi esiin. Heitä tuli halveksua "nörttineutreina". Ja hehän olivat syyllistyneet rikoksista pahimpaan - kieltäytyneet pelaamasta komentooran peliä, noudattamasta komentooran sääntöjä.

Toki feministikomentoorankaan valta ei ole aukoton. Aina silloin tällöin ilmaantuu nuoria naisia, jotka tekevät kuten huvittaa ja seurustelevat sellaisen miehen - jopa komentooran halveksiman nörttineutrin - kanssa kuin huvittaa. Tällaista komentoora ei tietenkään voi sietää. Raivosta rääkyen hän rientää läksyttämään väärintekijää ja petturia siitä, että tämä kehtaa "alistua miehen valtaan" ja olla tämän "käskyläinen". "Vahvana voimanaisena" komentoora ei tietenkään voi suvaita sitä, että joku nainen "antaa miehen hallita itseään". Luonnollisesti valta on ainoa, minkä päälle komentoora ymmärtää - se valta, johon hänellä ei ole minkäänlaista mandaattia, mutta jonka hän on heikkotahtoisempiaan simputtamalla manipuloinut itselleen. Hänen mieleensä ei juolahda hetkeäkään, että tuo hänen pyhiä lakejaan rikkonut nainen voisi pysytellä miehensä kanssa omasta tahdostaan. Ehehei. Kaikki naiset, jotka eivät kumarra komentooraa, ovat "alistettuja", ja he puhkeavat naiseutensa kukkaan vasta suostuessaan komentooran valtaan. Todjelljinjen vapaauss tuljee Poljitbjuroolta...ei kun todellinen vapaus tulee komentooralta. Komentoora tietää sinua paremmin, miten sinun tulee ajatella ollaksesi vapautunut nainen, ja jos naisen pitää ajatella muita kuin komentooran ajatuksia, häneltä on riistetty tärkein kaikesta - ajattelemisen vapaus.

PS: Käyttääkseni yhtä komentoorien lempi-ilmauksista: tiedätte kyllä keitä tarkoitan.

21 kommenttia:

  1. Tunsin joskus tytön, josta isona saattoi tulla tuollainen naisten sortaja. Ainakin hän sai kommentillaan minut lopettamaan julkisen tanssimisen.
    Muuten olen kohdannut tuollaista vain naistenlehtitasolla, suorat ulkonäkövaatimukset ovat tulleet miehiltä. Tietenkin he ovat yleensä sellaisia miehiä, jotka eivät kiinnosta minua, kuten eräässä blogissa, jota luen vähän kauhistuneen uteliaana, jossa naisen pitää olla karvaton (hiukset saa kai olla) ja suostuvainen anaaliseksiin ollakseen oikea nainen. Kuitenkin jää pieni epäily, ehkä nuo ovat asioita, joita kaikki miehet haluavat, mutta eivät uskalla sanoa, ehkä sanovat pitävänsä tavallisista tytöistä koska eivät muutakaan saa.
    Voi olla että minun vaikeaa nähdä tuollaisia valtarakenteita, koska kasvatukseni oli vähän erilainen, minua ei ole erityisesti kasvatettu naiseksi eikä lapsuuteni ja nuoruuteni lähipiiriin kuulunut naisia, jotka olisivat väheksyneet tai alistaneet. Opin kotona lähinnä sen ettei oikeistoa saa äänestää, eläimiä kiduttaa tai liittyä outoon lahkoon, naisen rooli jäi hämärämmäksi.

    Luulen että ainakin osalla teinitytöistä kyse on teatterimaskista, angstinen goottityttö (suurin osa tietämistäni on ollut todella ahdistuneita ja arkoja) muuttuu voimakkaammaksi meikkien avulla, hän on osa suurempaa joukkoa ja hänen ei tarvitse esiintyä omana itsenään vaan hän voi piiloutua gootin roolin taakse. Tai sitten yritetään olla aikuisempia mutta yleensä jotain muuta kuin oikeasti ollaan. Joidenkin miesten meikinvastaisuus tuntuu kyllä vähän hassulta, oletetaan että meikkaaminen tarkoittaa sotamaalausta. En usko että kovin moni mies tajuaa että minä meikkaan, voisin kyllä olla meikkaamattakin ja usein olenkin mutta teini-iän finneistä jäi sellaiset traumat että mieluummin hankin tasasävyisen ihon meikin avulla. En pidä itse vahvaa meikkiä viehättävänä, vierastan naisia joilla todella huoliteltu tai vahva meikki mutta mikä tahansa voi olla kiinnostavan näköistä ja minä pidän heimomerkkien ajatuksesta. Muotinäytösvaatteetkin voivat olla kiehtovan näköisiä, samoin kuin epäinhimilliset mallit, vaikkei niitä itselleen haluaisikaan.

    VastaaPoista
  2. Heti taso paranee kun siteerataan meidziä:)

    Ei vaan. Tää oli hyvä postaus. Sun antifeminismi on yleensä vähän sellaista, että tekee mieli pyytää vielä kerran tarkistamaan yhtymäkohdat todellisuuteen, mutta tässä tekstissä oli tasoa.

    Sillä varauksella, että minä en tiedä keitä tarkoitat, mutta arvaan sen olevan sieluni pelastuksen kannalta herttaisen yhdentekevää, minkä tiedän jo siitäkin, että jos välittäisin sinun ja milloin kenenkin riidoista, luultavasti seuraisin niitä ja tietäisin, keistä puhutaan.

    VastaaPoista
  3. Jos olisin nainen, olisin todennäköisesti aika samanlainen kuin tyttöystäväni ja seurustelisin Panun kanssa :) No jaa. Jos olisin nainen, olisin luultavasti yrittänyt mahdotonta eli koettanut samanaikaisesti olla sekä komentooravaatimusten mukainen että koulufiksu, ja viimeistään yliopistossa vaipunut syvään masennukseen huomattuani, että se on mahdoton yhtälö. Tunnen ystäväpiiristäni parikin esimerkkiä.

    VastaaPoista
  4. jos välittäisin sinun ja milloin kenenkin riidoista, luultavasti seuraisin niitä ja tietäisin, keistä puhutaan.

    No kyse ei ole niinkään riidoista, koska minä en enää alennu riitelemään liejun kanssa. Kyse on siitä, että nämä komentoorat vainoavat Mariaa esittämällä hänelle avoimesti vaatimuksia emansipoitua minun vallastani. Komentoorat eivät tiemmä, kun itse katsovat olevansa sellaisia voimanaisia, voi vaieten vierestä katsoa sitä, että joku alistuu minun hirveään sortovaltaani.

    VastaaPoista
  5. "Ennen muuta ihmisenä oleminen" on sellainen paratiisi-idea, jolla on taipumus taantua joko tyhjäksi korulauseeksi tai selän kääntämiseksi maailmalle. Pakeneminen vahvistaa usein lopullisesti (ainakin pakenijan osalta) juuri sen ongelman, josta piti vapautuman.

    Jatkuu... (Pakenen miettimään.)

    VastaaPoista
  6. Aha,

    ehkä arvaat, että tota osastoa mä olen seurannut vielä vähemmän. Mulla ei ole mitään hajua siitä, kuka mahdollisesti on yrittänyt zvangemansipieren (voiko näin sanoa? Koulusaksa on pahassa ruosteessa)sun tyttöystävääsi.

    Konseptitasolla en kyllä ole yhtään yllättynyt. Onhan se nyt kamala asia että Höglund löytää naisen. Se on virhe maailmassa se.

    VastaaPoista
  7. Zwangsemanzipieren lienee oikea kirjoitustapa.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus. Emansipoituminen merkitsee tietysti emansipoitumista erinäisistä näin-täytyy-tehdä -toimintamalleista, joiden perusteita ei kysytä, koska käsky täytyy on niin vahva. Tosin valtakäsitykseni on sensorttinen, ettei tuo rakennelma minusta tarvitse ketään pääpahoja tai komentooroja.

    Näkymätön tyttö, tämä tiputti täysin: "Opin kotona lähinnä sen ettei oikeistoa saa äänestää, eläimiä kiduttaa tai liittyä outoon lahkoon, naisen rooli jäi hämärämmäksi." Ihanasti sanottu, ja joo, niin minäkin opin.

    Panu, tunnen minäkin muutamia naisia, jotka ovat koettaneet samanaikaisesti olla sekä komentooravaatimusten mukaisia että koulufiksuja, ja masentuneet sitten. Varsinkin tunnen sellaisia, jotka taistelevat/ovat taistelleet roolivaatimusten ristipaineessa: ollako miehensä tukemiseen keskittyvä ihana tyttö vai aikansa itsekkäästi omaan työintohimonsa kohteeseen upottava räähkä - kas, siinäpä pulma. (Jostain syystä he aina löytävät vain sellaisia miehiä, joilla on myös työintohimoja, ja joiden yksityissihteeriksi ja kodinhengettäreksi on helppo päätyä.) Toisaalta tunnen myös eräitä, jotka ovat selättäneet masennuksensa ja jopa valinneet sen työintohimonsa. Jostain kumman syystä he ovat järjestään aika yksin.

    Terv. eufeministi

    VastaaPoista
  9. Sanonpa vielä: täältä katsoen oleellista on oivaltaa, että ristiriitaisilla vaatimuksilla ei ole mitään tekemistä miesten kanssa. Siinä vaiheessa kun "yhteiskunta" "vaatii" "naiselta" X, on kyse siitä, että puhuja itse paheksuu naista, joka ei X.

    VastaaPoista
  10. Siinä vaiheessa kun "yhteiskunta" "vaatii" "naiselta" X, on kyse siitä, että puhuja itse paheksuu naista, joka ei X.

    Tässä se pointti on: sama komentoora on sekä vaatimassa että itkemässä krokotiilinkyyneliä niiden naisten puolesta, jotka suostuvat vaatimukseen. Komentooralle on siis mahdotonta olla mieliksi.

    VastaaPoista
  11. Varsinkin tunnen sellaisia, jotka taistelevat/ovat taistelleet roolivaatimusten ristipaineessa: ollako miehensä tukemiseen keskittyvä ihana tyttö vai aikansa itsekkäästi omaan työintohimonsa kohteeseen upottava räähkä - kas, siinäpä pulma.

    Miksi sitä miestä pitäisi jollain ihmeellisellä tavalla tukea? Riittää kun sen kanssa juttelee ja nai.

    Pointtini on tässä ennen kaikkea se, että komentoora esittää naiselle vaatimuksia siitä, millainen "oikean" emansipoituneen naisen kuuluu olla, ja sen sijaan että nainen toteuttaisi itseään, hän yrittää olla mieliksi komentooralle, joka julistaa, että komentooran totteleminen on sitä parasta itsensä toteuttamista.

    VastaaPoista
  12. Kyllä kyllä, komentoorapointistasi olen pitkälti samaa mieltä - minä vain näen suurimpaan ääneen vaatimuksia esittävät tietynlaisen valtajärjestelmän osana, en valtajärjestelmää hallitsevina.

    Miehen tukemisesta taas: ei, ei minustakaan tarvitsisi ryhtyä sihteeriksi tai kodinhengettäreksi. Empiria vain tuntuu osoittavan, että asiassa on jotain monelle hyvin vaikeaa.

    Kyse ei ole kenenkään sortamisesta vaan erilaisista turhanpäiväisistä mutta sitkeistä täytyy -fiiliksistä. Sama näkyy esim. yliopistolla monilla laitoksilla, joilla naiset hoitavat suuren osan näkymättömästä ja tylsästä paperityöstä. Lääkäriystäväni kuvasi sitä samaa sairaalassa, josta mieslääkärit häipyvät muualle hakemaan parempia työoloja tai kieltäytyvät ylityöstä, naislääkärit taas sopeutuvat vastaamaan siitä, ettei juttu hajoa käsiin, että työyhteisö selviää jotenkin. Ja entisellä työpaikallani kirjastolla, jossa kaikenlaisen työvuorolistojen laatimisen kaltaisen kurjan hoitivat aina naiset. Ei siksi, että miehet toimisivat jotenkin pahasti kieltäytyessään, vaan siksi, että naisista keskimäärin useammin tuntuu siltä, että täytyy. Tämä näkyy parisuhteissakin. Ei aina mutta usein.

    Vastuuntuntoleikissä on tietysti synkät puolensa: se ruokkii martyrismia ja tarjoaa tekosyitä sille, ettei saa niitä isompia asioita tehtyä.

    VastaaPoista
  13. Komentooralle on siis mahdotonta olla mieliksi.


    En mä jotenkin usko, että on tarkoituskaan olla kenellekään mieliksi. Ton tyyppisten pelien koko idea on, että niitä ei voi voittaa, ei kukaan. Naiset solidaarisesti pitävät itse kukin jokaista toista kengän alla.

    VastaaPoista
  14. "Jos nainen ei vetoaisi seksuaalisesti miehiin niin voisi olla varma että miehet keksisivät varmasti paljon muutakin tekemistä kuin höpöttää tyhjänpäiväisiä juttuja naisen kanssa ja tuhlata aikaa nyhjäämällä yhdessä."

    ROFLMAO!! Valitan. Jopa häpeän.

    VastaaPoista
  15. Tietenkin he ovat yleensä sellaisia miehiä, jotka eivät kiinnosta minua, kuten eräässä blogissa, jota luen vähän kauhistuneen uteliaana, jossa naisen pitää olla karvaton (hiukset saa kai olla) ja suostuvainen anaaliseksiin ollakseen oikea nainen.

    Olen sanaton. Mikä helkutin pilablogi tuollainen on?

    VastaaPoista
  16. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Hyvä ja maltillinen kirjoitus Panulta. Haluaisin kuitenkin esittää moitteen taktiikasta: Olisi parempi, jos sanoisit olevasi feministi, sillä aivan hyvin voisit sellaisesta käydä. Nyt olet feministeille mallivihollinen, joka räksyttää aidan takaa ja jota on helppo joukolla lyödä. Kutsuisit itseäsi feministiksi ja ainoastaan moittisit matriarkaattia, joka nyt patriarkaatin tultua lyödyksi, on ottanut sen paikan! Näin sinulla olisi enemmän vaikutusta.

    Sinä olet feministi, jos sillä tarkoitetaan tasa-arvon ja ihmisyyden ideaalien puolustamista. Jos me päätämme määritellä sanan noin, sitä vastaan on vaikea väittää uskottavasti. Tämän jälkeen sinun mielipiteistäsi tulee eräs feminismin suuntaus etkä karkoita mahdollisia feministilukijoitasi välittömästi puolustusreaktion taakse.

    Toisaalta jotenkin epäilen, ettei sinua edes haluta saada kannattajia. Mieluummin nautit vihollisista, joita vastaan voit käydä terävällä kynälläsi. Luonteesi on sen verran aristokraattinen, että nauit ollessasi yksin alhaisen rahvaan yläpuolella.

    Sana "emansipaatio" on muuten mielenkiintoinen. Antiikin Roomassa perheenpää käytti kaikkiin omaisiinsa, palvelijoihinsa ja orjiinsa ehdotonta valtaa. Emansipaatio oli toiseksi kovin rangaistus, jonka hän saattoi antaa pojalleen. (Kovin oli kuolemantuomio.) Emansipaatiossa poika vapautettiin perheenpään vallasta. Riippui täysin siitä, miten paljon poika sai mukaansa omaisuutta, oliko emansipaatio lahja vai rangaistus. Isä saattoi ajaa poikansa alastomana ulos.

    Onkin sopivaa, että feministit haluavat emansipoida rakastettusi. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin viedä heitä vastaan kapinoivalta rakkaiden tuki ja turva. Tätähän emansipaatio alunperin tarkoittaa.

    P.s. Edellisessä postauksessa oli niin paljon kirjoitusvirheitä, että laitoin sen uudestaan. En ole vielä tottunut kannettavan näppäimistöön.

    VastaaPoista
  18. Olen sanaton. Mikä helkutin pilablogi tuollainen on?

    http://releaving-farewell.blogspot.com/ (en tiedä pitääkö varoittaa rivoista kuvista). Pilablogilta tuo ei kyllä minusta vaikuta.

    VastaaPoista
  19. http://releaving-farewell.blogspot.com/ (en tiedä pitääkö varoittaa rivoista kuvista). Pilablogilta tuo ei kyllä minusta vaikuta.

    Herrammakiesus! Kyseessähän on puhtaaksiviljelty porno ja luultavasti ihan teollisesti tuotettu. Arvostukset ja kielenkäyttö ovat suoraan jenkkipornosta.

    VastaaPoista
  20. Aika uskomattomalta tuntuu, että jotkut "feministit" sortuisivat johonkin muiden naisten uhkailuun ja yrittäisivät sanella muille, kenen kanssa seurustella tai viettää aikaansa..?!

    Älä nyt viitsi pelleillä. Tyttöystäväni kommenttiosastolla on pariinkin otteeseen vihjailtu, että "me vahvat naiset emme oikein voi toimettomina sivusta katsella" kun hän antaa pahan Panun tukahduttaa itsensä ja naiseutensa. Luultavasti kyseessä on yksi ja sama bloggaava ylifeministi, joka on rekisteröinyt useita nickejä (mm. "Arska") voidakseen luoda mielikuvan suuresta itseään tukevasta ihmisjoukosta, mutta hänen tyylinsä on varsin tunnistettava.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.