Se maukas juoma on tietysti markkina-arvoteoria, tuo totuuksista kirkkain ja timangein. Äskettäin MAT on noussut puheenaiheeksi jo pintajengin raamatussa, itse Kitu-lehdessä, jonka asiaa käsitelleen artikkelin näin ensimmäistä kertaa Helsingin-matkallani. Artikkeli sisälsi tavallisen määrän populäärijulkisuuden väärinkäsityksiä, mutta se myös linkitti aihetta käsitelleisiin blogeihin, kuten Ihmissuhde-Henryyn, joten suuri yleisö päässee alkuperäisen jutun puutteistakin huolimatta pikkuhiljaa osalliseksi Jumalan Totuudesta, "joka on tekevä teidät vapaiksi". Kirjoittaisin tähän vielä enemmänkin ylistystä MAT:n suurenmoisuudelle, mutta tuumin, että lukijat joka tapauksessa jo pitävät minua mielipuolena fanaatikkona, joka uskoo kyseiseen teoriaan kuin herransanaan, joten minun ei erikseen tarvitse huolehtia imagonrakennuksesta, vaan voin siirtyä suoraan varsinaiseen aiheeseen eli ihmettelemään, mikä markkina-arvoteoriassa herättää sellaista torjuntaa ja millaiset ihmiset katsovat asiakseen siitä raivostua.
Suurin osa teorian herättämistä vastareaktioista on hysteerisyydessään ja epäjohdonmukaisuudessaan tahattoman huvittavaa lukemista. Tyypillisesti esimerkiksi naiset paheksuvat sitä, että joku "leimaa itsensä alempitasoiseksi mieheksi", ikään kuin eräät miehet vain tällä tavalla huvikseen julistautuisivat halveksituiksi nekruiksi ja ali-ihmisiksi. Todellisuudessahan mies toteaa itsensä alempitasoiseksi nimenomaan sen kohtelun perusteella, jota hän naisilta saa. Tyypillinen nuori nainen ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistanut tapaa, jolla hän torjuu alempitasoiseksi olettamansa miehen ennen kuin tämä edes pääsee esittelemään persoonallisuuttaan. Hän toteaa miehen markkina-arvon sekä ulkonäön, elekielen että kateellisten kanssasisarten miehestä kertomien juorujen perusteella, ja jollei MA-mittarissa ole tarpeeksi isoa lukua, hän siirtää miehen "vain ystävät" -laatikkoon, ts. hyväksikäytettävien resurssimiesten joukkoon. Olen jopa valmis myöntämään vaikkapa Chin olevan vilpitön, kun hän viittaa "kemiaan", jonka puuttuessa mukavinkin mies jätetään pelkäksi kaveriksi. "Kemian" määrittelee se hänen takaraivossaan raksuttava kylmä kassakone, joka jauhaa aikansa - tak, tak, takatakatak, kling - kunnes sylkäisee ulos paragonin, jossa lukee arvio miehestä: "mitattu, punnittu ja köykäiseksi havaittu". Ei rikas, ei jännittävän rikollinen, ei jännittävän väkivaltainen, ei jännittävän ulkomaalainen. Se laskukone on niin elimellinen osa nuoren naisen tapaa arvioida miehiä, ettei hän välttämättä ole siitä erityisesti tietoinen. Ei hän ymmärrä, että juuri hänen puheensa "kemiasta" ovat se kuolemantuomio, jonka pääkallokasvoinen tuomari markkina-arvo-oikeudessa langettaa alempitasoiselle miehelle tätä edes kuulematta.
Tuhannet muut nuoret naiset ovat vedonneet samalla tavalla "kemiaan". Heidän "kemiansa" ovat jostain syystä aina olleet yhteneväiset: olemassa ovat ne miehet, joiden kanssa "kemia" osuu yksiin, ja ne, joiden "kemia" ja "synkkaaminen" ei tunnu pelaavan kenenkään naisen kanssa, kaikkein vähiten sellaisen, jonka kanssa heillä pitäisi olla paljonkin yhteistä. Kuusi laudaturia kirjoittanut kirjallisuutta ja taidetta harrastava raitis ja tupakoimaton naisylioppilas on varmuudella ylempitasoinen nainen, mutta kuusi laudaturia kirjoittanut kirjallisuutta ja taidetta harrastava raitis ja tupakoimaton miesylioppilas on yhtä ilmiselvästi alempitasoinen mies, tuskin mies ollenkaan, halveksittu epämiehekäs nynnerö ja friikki vain. Hänellä ei ole toiveitakaan koulutustasoltaan ja elämäntavoiltaan samanlaisesta tyttöystävästä, sillä kuten kaikki muutkin naiset, myös se ylempitasoinen raitis ja savuton älykkötyttö rientää pimppa kostuen karismaattisen, väkivaltaisen ja immuunikatoisen rokkimuusikon haaremiin. Sitten kun tämä sulttaani, joka ei tietenkään käytä Sultania, on istuttanut naiseen veneeriset pöpöisensä-pöpsykkäisensä ja mahdollisesti laittanut tälle pari lastakin, siiiiiitten ehkä se kuuden laudaturin poika kelpaa elättämään toisen miehen lapsia ja pöpsykkäisiä. Juu, tiedän: toistan itseäni, mutta tokihan minulla harrastajakirjoittajana on oikeus toistuvalla harjoittelulla etsiä sanomalleni osuvinta ja tehokkainta kirjallista muotoa.
Tämä "nuorten naisten fasistinen pahuus" johdattaa meidät tietysti pohtimaan itse pahuuden olemusta. Kuka on paha? Mark Rosenfelder huomautti osuvassa kirjoituksessaan amerikkalaisten ääriuskovaisten ja hörhövasemmiston yhteisistä piirteistä jotain sen suuntaista, että ihmisten kurjuus ja kärsimykset eivät johdu niinkään aktiivisesta, taistelevasta pahuudesta (jota toki on olemassa, esimerkiksi feminismi) kuin typeryydestä ja ajattelemattomuudesta. Paholaisen sijasta meillä on vastassamme pikemminkin Ibsenin Peer Gyntissään kuvaama Bøygen.
Nuori nainen, joka tekee seurustelupäätöksensä kovien markkinataloudellisten lakien mukaan, ei todellakaan miellä olevansa paha eikä julma sen enempää kuin fasistinenkaan. Yhtä lailla kuin mies, hänkin uskoo siihen kulttuurimme, mahdollisesti koko lajimme (erektuslaisissa blogeissahan on esitetty vankkoja evoluutiobiologisia argumentteja sen puolesta, että kyseessä olisi lajityypillinen, eläimellinen vaistomme) sisäänrakennettuun ohjelmointiin, joka esittää naisen, varsinkin nuoren naisen, herttaisena, hauraana ja raatelevalta maskuliinisuudelta suojeltavana olentona, joka on pohjimmiltaan miestä parempi, arvokkaampi ja ihmissuhteissa lähtökohtaisesti viisaampi ja jolla on siis oikeus käyttäytyä hyvinkin julmasti ja epähumaanisti sellaista miestä kohtaan, joka ei tiedä paikkaansa.
Kun mies joutuu odottamattomasti ja käsittämättömästi naisen torjumaksi ja vaatii sille paremmat perustelut kuin "kemian" tai naisen prinsessamaisen oikun, nainen ei osaa reagoida siihen muuten kuin loukkaamalla miestä mahdollisimman julmasti - jos mies on esimerkiksi puolella sanalla viitannut parin vuosikymmenen takaiseen koulukiusaamiseen, nainen julistaa miehen ikuiseksi ja lopulliseksi luuseriksi, koska vain luusereita on kiusattu koulussa ja koulukiusaaja on sankari ja kingi. Tämä tällainen on luvallista siitä syystä, että miehellä ei ole oikeutta vaatia sitä parempaa selitystä, ja useimmat miehet tyytyvät tähän, koska he ovat oppineet alistumaan "kemiaan" ja prinsessan oikkuihin.
Molemmat sukupuolet ovat suurelta osin tyytyväisiä tähän kauppaan: naiset, koska se antaa heille oikeuden lokoisaan moraaliseen laiskuuteen ja itsekkyyteen (kyllä minäkin arvostaisin sellaista elämää, jossa minulla olisi oikeus oikkuilla ja olla vittumainen mielin määrin ja vaatia huomiota ja passaamista, ja silti minua pidettäisiin jotenkin sisäsyntyisesti hienompana ja ylevämpänä olentona kuin passaajani, eikä minun koskaan tarvitsisi kyseenalaistaa omaa hyvyyttäni ja erinomaisuuttani saati pohtia motiivejani ja niiden oikeutusta), ja se osa miehistä, jolla markkina-arvoa naisen saamiseen on, koska on huomattavasti huojentavampaa ajatella, että sai sen tytön oman itsensä ja hienon erinomaisuutensa vuoksi, ei siksi, että silloin sattui olemaan prinsessan parempi päivä. On mukavampaa tuudittautua kuvittelemaan, että ATM:t ovat ihmisinä huonompia ja vähempiarvoisia kuin että heidät on torjuttu ulkokohtaisin ja jossain määrin sattumanvaraisinkin perustein, jotka sitä paitsi voidaan pelkistää yksinkertaiseen matemaattiseen kaavaan. On mukavampaa uskotella itselleen, että "ihmiset ovat erilaisia", sen sijaan, että nöyrtyisi ajattelemaan joutuvansa tyytymään ja alistumaan siihen, mitä teorian puitteissa on tarjolla. On rauhoittavaa kuvitella, että ihmiset hakevat pikemminkin kaltaisiaan kuin tasoisiaan, ja äärimmäisen epämiellyttävää pohtia sellaista mahdollisuutta, että nainen haluaa mieluummin korkeatasoisen miehen, jonka kanssa hänellä ei välttämättä ole juuri mitään yhteistä, kuin matalatasoisen miehen, jonka kanssa hän voi puhua monista asioista. On miellyttävämpää puhua "kemiasta" jonain mystisenä, kohtalokkaana voimana, jolle ihmisen on vain alistuttava, kuin nähdä se "kemia" analysoituna paperille hyvin yksinkertaiseksi kalkyyliksi, joka pelkistää "rakkauden" - siis nimenomaan ei seksiä, vaan sen henkisemmäksi ja henkistyneemmäksi ajatellun rakkauden - seksuaalisuuttakin alhaisemmaksi ja itsekkäämmäksi viettikoneeksi, joka ei juurikaan salli merkittäviä eroja yksilöpyksilöiden välillä.
On myös selvää, että jos se oma tyttöystävä ei tunnukaan tarpeeksi hyvältä - jos on esimerkiksi haaveillut epärealistisesti supertytöstä, joutunut sitten pienenä miehenä tyytymään johonkin tuttavapiiristään löytämäänsä keskinkertaiseen räpätätihilsuun pitempien ja komeampien miesten viedessä supertyttökandidaatit ja yrittää nyt äänekkäästi ja epätoivoisesti uskotella itselleen ja maailmalle supertytön nyt löytyneen - markkina-arvoteoria voi tuntua miehestä ahdistavalta ja se on torjuttava raivokkaasti, koska se herättää hänessä eloon kaikki ne pelot, joita vastaan hän suhteessaan joutuu taistelemaan.
Monet markkina-arvoteorian kannattajatkaan eivät oikein ymmärrä omaa teoriaansa, koska he uskottelevat, että markkina-arvolle olisi paljonkin itse tehtävissä. Näin ei asian laita tietenkään ole: tässä ainoastaan peruskapitalistisen self made man -ideologian aivopesu lyö läpi. Pikemminkin on olemassa tietty klappi reaalisen ja immanentin markkina-arvon välillä. Mies voi jossain määrin parantaa reaalista markkina-arvoaan - kuitata ulos latenttia markkina-arvopotentiaaliaan - tekemällä ehdotettuja asioita, mutta katto tulee aika varhain vastaan. Toisaalta tunnetun ja tunnustetun YTM:n kohdalla toimii eräänlainen hystereesi-ilmiö: kun mies on naistenmiehen kirjoihin päässyt, hän saa mennä todella rupiseen ja kuppaiseen kuntoon ennen kuin se vaikuttaa oleellisesti hänen flaksiinsa.
Mainitsin edellä, että markkina-arvoteoria synnyttää torjuntaa, koska ajatus tyytymisestä ja osaansa sopeutumisesta ei hemaise nykyajan ihmistä, varsinkaan naista tai YTM:ää, joka odottaa mahdollisimman täydellistä tyydytystä tarpeilleen. Ennen vanhaan kristinuskon hallitsemassa monokulttuurissa tyytyminen Herran jakamaan osaan oli paljon korkeammassa kurssissa. Ymmärrettiin, että ihminen ei saa haluamaansa elämältä ja Jumalalta vain heittäytymällä lattialle selälleen ja parkumalla ää-ää, Into tahtoo, Into tahtoo, ää-ää. Vaimolle tai miehelle ei asetettu kovin kohtuuttomia vaatimuksia, vaan ymmärrettiin, että maailma on syntiin langennut ja sellaisena epätäydellinen: mikä olisi ollut luonnollisempaa kuin se, että vaimo tai mies on myös epätäydellinen? Itse asiassa äkkinäinen voisi luulla, että itsensä epätäydelliseksi kokeva ihminen voisi kokea syvää yhteenkuuluvuutta ja samastumisen tunnetta samalla tavalla epätäydelliseksi mieltämäänsä partneria kohtaan.
Persujen venäläismielisyydestä: https://panunuusiblogi.blogspot.com/2024/02/linkkikokoelma-persujen.html https://panuhog.blogspot.com/2024/08/persut-yrittavat-edelleenkin-sensuroida.html
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Monet markkina-arvoteorian kannattajatkaan eivät oikein ymmärrä omaa teoriaansa, koska he uskottelevat, että markkina-arvolle olisi paljonkin itse tehtävissä. Näin ei asian laita tietenkään ole: tässä ainoastaan peruskapitalistisen self made man -ideologian aivopesu lyö läpi.
VastaaPoistaTästä olen todellakin eri mieltä.
Jokainen saa tietysti erilaiset kortit käteen syntyessään, mutta siitä eteenpäin on itsestä kiinni kuinka ne pelaa.
Väitän, että ihmissuhdetaidot on opeteltavissa oleva alue jossa voi ponnistelemalla kehittyä. Tässä mielessä opiskelussa ei mitään eroa esim. kielten opiskeluun. Toisilla on tietenkin parempi luonnostaan "kielipää".
Työllä saatavalla hyödyllä pääsee tietenkin vain tiettyyn rajaan asti. Todella vakavia (synnynnäisiä) puutteita on hankalaa korjata kovallakaan työllä. Kuvailemasi stereotyyppinen akateeminen ATM voi sen sijaan tehdä paljonkin markkina-arvonsa eteen halutessaan.
Jokaisen oma asia sitten on harkita, onko tarvittava vaivannäkö todella sen arvoista suhteessa saavutettavissa oleviin tuloksiin.
Kova työ saattaa palkita joskus tulevaisuudessa, laiskuus palkitsee heti.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTeorian kritiikki on lähes aina tehokkainta aloittaa sisältäkäsin. Koetan nyt tehdä niin, eli omaksun tämän kirjoitukseni ajaksi MA-terminologian ja teoriaan/malliin yleensä liitetyt perusopettamukset. (Tämä huomautukseksi lukijoile, jotka ihmettelevät miksi minä tällaista.) Pyrin osoittamaan erään mielestäni olennaisen puutteen. Havainnollistan tätä puutetta esittämällä korjausehdotuksen ja osoittamalla että se tekee mallista paremmin dataa kuvaavan.
VastaaPoistaSiteeraan Tommia Ihmissuhteet-blogin kommenteissa:
Sitä mieltä olen kyllä, että kaiken olennaisen miesten ja naisten välisistä suhteista voi johtaa kahdesta oletuksesta:
1. Naisten seksuaalinen markkina-arvo on keskimäärin korkeampi kuin miesten.
2. Naisten markkina-arvoissa on vähemmän vaihtelua kuin miesten.
Sitaatissa käytetään lisäselvityksiä kaipaamattomana itsestäänselvyytenä sanaa suhde. Minusta tämä on virhe.
Esimerkkitapaus: olen lukenut nyt monesta paikasta yrityksen selittää se tilastojen paljastama seikka, että on kohtuullisen kokoinen joukko korkeasti koulutettuja naisia, jotka elävät yksin. Selityksen mukaan nämä naiset "hinnoittelevat" itsensä tavoittamattomiin: heille kelpaa vain erityisen ylempitasoinen mies, ja koska noita erityisen ylempitasoisia miehiä on vähemmän kuin erityisen ylempitasoisia naisia, osa jälkimmäisistä jää yksin. He ovat mielummin yksin kuin tyytyvät alempitasoiseen mieheen. Tämä selitysyritys on sopusoinnussa Tommin oletusten kanssa.
Mutta: kuten monasti todettua, miesten MA on kestävämpää lajia kuin naisten. Toisin sanoen YTM valitsee 20-40 -vuotiaista YTN:stä, YTN valitsee 20-60 -vuotiaista YTM:stä. katsokaahan avioerojen määriä. Todella yksin jäävät keski-ikäiset eronneet naiset, joiden "ylempitasoiset" miehet lähtevät metsästämään nuorempaa "ylempitasoista" naista. Ei kolmikymppinen YTN hinnoittele itseään ulos markkinoilta, sillä vaikka ikäluokan sisällä olisikin enemmän ylempitasoisia naisia kuin miehiä, miesten ylempitasoisuuden kestävyys hävittää eron.
Sanoin että suhteen jättäminen tarkastelun ulkopuolelle on virhe. Tarkennan. Länsimaisessa pariutumiskulttuurissa voidaan hahmottaa karkeasti kaksi perusmallia: satunnaissuhteet ja parisuhde. Ensimmäisissä kauppatavaraksi voidaan käsittää seksi (ja/tai eroottisväritteinen hellyys) ja siinä Tommin oletukset voivat hyvinkin riittää ylesluontoisen kuvauksen luomiseksi.
Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kyse yksinkertaisesti seksin/hellyyden kaupasta. Kauppa on kertaluontoinen tapahtuma, parisude taas enemmänkin yhteistyösopimus. Sopimuksen sisältöä säätelevät kulttuuriset konventiot: on olemassa kovastikin erilaisia parisuhdesopimuksia kuin tyypillinen länsimainen; länsimaiden välilläkin on tässä asiassa selkeitä eroja. Keskimääräistä sopimustekstiä voi yrittää selvittää vaikkapa lukemalla erilaisia mielipidekeskusteluja siitä, mikä on parisuhteessa sopivaa, mikä "pettämistä".
Väitän että tyypillinen sopimusteksti on suurelle osalle ihmisistä normi, jonka rikkominen tuntuu ainakin jossain määrin tuskalliselta. Lisäksi sen noudattaminen, se että yhteistyö saadaan toimimaan kuten kuuluu, tuottaa monille onnistumisentunteita.
Palaan esimerkkiini: korkeasti koulutettu YTN joka elää yksin. Kuten osoitin, yksinjääminen ei johdu siitä, että hän olisi hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta. Valaiseeko parisuhteen käsite asiaa? Koetetaan: voisiko olla niin, että tyypillinen parisuhdesopimus on korkeasti koulutetulle naiselle epäedullinen? Että hän hylkäisikin parisuhteen solmimisen, ei miestä? Mielestäni on hyvinkin perusteltua olettaa että kyllä.
Kulttuurissamme "parisuhteen ylläpito" ymmärretään pääasiassa naisten asiaksi. Jos jatketaan tätä metaforaleikkiä, nainen on keskimäärin enemmän vastuussa solmitun yhtestyösopimuksen käytännön järjestelyistä päättämisestä. Hänellä on toimitusjohtajan homma. (Ei tarvitse puhua edes lastenhoidosta, ruuanlaitosta, siivoamisesta tai sen päättämisestä, mitä tänään syödään. Esimerkiksi käy se, että perheautojen mainokset suunnataan naisille, kuten eräs markkinointia opiskellut tuttavani minulle kertoi: naiset näet tekevät tuossakin asiassa ostopäätöksen.) Toisin sanoen tyypillinen sopimusteksti määrää naiselle enemmän oman aikansa uhraamista ja tehtävää, miehelle enemmän sopeutumista ja tottelua.
Korkeasti koulutettu nainen hyvin todennäköisesti näkee sopimustekstin uhkana vapaudelleen keskittyä siihen, mitä varten hän on kouluttautunut. Toisenlaisen sopimustekstin muokkaaminen taas voi tuntua norminvastaiselta sääntöjenrikkomiselta ja jossain määrin tuskalliselta. Siis sen verran työläältä, että yksin jääminen on helpoin vaihteohto. Minusta tämä on aiemmin esitettyä uskottavampi selitys sille, että on olemassa yksin jäävien korkeasti koulutettujen naisten joukko.
Tämä kritiikki käsitteli erästä yksityiskohtaa. Luulen kuitenkin, että kritiikkiä voidaan helposti laajentaa. Lisäksi tästä voidaan johtaa poliittissävyinen ehdotus miettiä kriittisesti sitä tyypillisen parisuhdesopimuksen tekstiä.
Työllä saatavalla hyödyllä pääsee tietenkin vain tiettyyn rajaan asti. Todella vakavia (synnynnäisiä) puutteita on hankalaa korjata kovallakaan työllä.
VastaaPoistaTuo on vain toinen tapa sanoa se, minkä minä sanoin: reaalisen ja realisoitavan markkina-arvon välillä on eroa, jota voidaan toki työllä kaventaa. Se ei kuitenkaan poista perusongelmaa, joka on siinä, että markkina-arvon määrittelee valistumattomien nuorten tyttöjen juorutiedustelupalvelu, ja se on aika lopullinen tuomio, jota ei juurikaan voi juosta karkuun.
Korkeasti koulutettu nainen hyvin todennäköisesti näkee sopimustekstin uhkana vapaudelleen keskittyä siihen, mitä varten hän on kouluttautunut. Toisenlaisen sopimustekstin muokkaaminen taas voi tuntua norminvastaiselta sääntöjenrikkomiselta ja jossain määrin tuskalliselta. Siis sen verran työläältä, että yksin jääminen on helpoin vaihteohto. Minusta tämä on aiemmin esitettyä uskottavampi selitys sille, että on olemassa yksin jäävien korkeasti koulutettujen naisten joukko.
VastaaPoistaTuo on vain yksi tapa sanoa, että hän on hinnoitellut itsensä ulos. Mitä tulee siihen, että naisen tulee mielestäsi toimia parisuhteen toimitusjohtajana, juuri tuollaista työnjakoa feministien johdolla nykyään ylläpidetään. Monet miehet, veikkaisin jopa että useimmat, ovat täysin halukkaita neuvottelemaan sitä uusiksi.
Mitä sitten tulee kannattamiisi vapaampiin seksuaalisuhteiden järjestelytapoihin, veikkaanpa kaikkien ATMien lähtevän siitä, että niissä on kyse ennen kaikkea YTMien haaremeista.
Tuo on vain toinen tapa sanoa se, minkä minä sanoin: reaalisen ja realisoitavan markkina-arvon välillä on eroa, jota voidaan toki työllä kaventaa.
VastaaPoistaJuuri näin. Mutta keskivertomiehen tapauksessa tuo ero voi olla ratkaiseva.
Se ei kuitenkaan poista perusongelmaa, joka on siinä, että markkina-arvon määrittelee valistumattomien nuorten tyttöjen juorutiedustelupalvelu, ja se on aika lopullinen tuomio, jota ei juurikaan voi juosta karkuun.
Näin tietysti on, mutta en ymmärrä miksi se olisi jotenkin väärin tai pahaa tai ongelma. Niin vain on. ATM:lle se on ehkä ongelma, mutta niille tytöille varmaan ihan kiva juttu. Vahvempi sanelee pelisäännöt. Siihen ei voi kuin alistua.
Mitä tulee siihen, että naisen tulee mielestäsi toimia parisuhteen toimitusjohtajana, juuri tuollaista työnjakoa feministien johdolla nykyään ylläpidetään. Monet miehet, veikkaisin jopa että useimmat, ovat täysin halukkaita neuvottelemaan sitä uusiksi.
VastaaPoistaNaiset pitävät työnjakoa yllä, aivan. Ei tässä erikseen tarvitse feministejä nimetä. Mutta työnjakoa pitävät yllä miehetkin: sanot, että miehet olisivat "täysin halukkaita neuvottelemaan sitä uusiksi". Mutta koska työnjaon mukaan aloite uudelleenneuvotteluihin tulee naiselta (kuten sanoin, "nainen on keskimäärin enemmän vastuussa solmitun yhtestyösopimuksen käytännön järjestelyistä päättämisestä") ja mies sitten katsoo sopeutuuko, mitään ei tapahdu kunnes naiset ottavat mutoksen asiakseen? Totta kai karrikoin, mutta kun siihen tarjottiin niin hyvä tilaisuus...
Mitä sitten tulee kannattamiisi vapaampiin seksuaalisuhteiden järjestelytapoihin, veikkaanpa kaikkien ATMien lähtevän siitä, että niissä on kyse ennen kaikkea YTMien haaremeista.
Minusta tuo olettamus on turha ja havaintojeni valossa epätosi.
ATM:lle se on ehkä ongelma, mutta niille tytöille varmaan ihan kiva juttu. Vahvempi sanelee pelisäännöt. Siihen ei voi kuin alistua.
VastaaPoistaNäinhän asia epäilemättä on. Toivoisi kuitenkin, että kulttuuria näiltäkin osin voitaisiin muuttaa rehellisemmäksi ja markkina-arvon kylmät lait tuoda kaikkien nähtäviksi kulttuurisen kuorrutuksen alta. Mielestäni muuten Eufemian yritykset selittää koulutettujen naisten uloshinnoittelu ja YTMien haaremit joksikin muuksi kuin mitä ne ovat edustaa tätä kulttuurin kuorrutusta, ja jotta parisuhde- ja seksiasioista voitaisiin ylipäätään puhua niiden oikeilla nimillä, siitä kuorrutuksesta on päästävä eroon.
Joku viisas on sanonut, että äärimmäisen sivistyneessä ja kulttuurisesti korkeatasoisessa yhteiskunnassa, kuten tässä nykyisessä, barbaria ja raakuus saavat kiehtovuusarvoa ja kovapintaisuusshown esittämisestä tulee tapa päteä, koska kaikki tietävät, että kovapintaisuusshowta esittävä on kuitenkin osapuilleen yhtä sivistynyt ja lainkuuliainen kuin muutkin. Vastaavasti todella raakojen ja barbaaristen aikakausien ihmiset näkivät usein paljon vaivaa vaikuttaakseen kultturelleilta ja hienostuneilta - esimerkkejä tuskin tarvitsee hakea kissojen ja koirien kanssa, mikä tahansa sotien ja hirmuvallan aika historiassa käy.
Naisten haluttomuus myöntää partnerinvalintaansa säätelevien lakien apinamaista armottomuutta on taas yksi esimerkki tästä. Kaikki rakkaus- ja kemiapuhe on tarkoitettu kätkemään synkät markkinateoreettiset tosiasiat. Kuitenkin nyky-yhteiskunnassa, jossa tällaiseen läpätykseen helposti uskotaan, nuorille miehille on jonkun kerrottava suorin sanoin, että nainen on naarasapina, joka valitsee uroksekseen Grokin, koska Grokilla on lauman suurin nuija. Kreegah, bundolo!
Minusta näin-kuuluu-tehdä -parisuhdemallien kyseenalaistamattomuus niinkin pitkälle, että jonkin niin typerän vuoksi päätyy elämään yksin vaikka kaipaisi seuraa, ei ole yhtään vähemmän apinamaista kuin se, että "nainen on naarasapina, joka valitsee uroksekseen Grokin, koska Grokilla on lauman suurin nuija. Kreegah, bundolo!".
VastaaPoista"Ei kolmikymppinen YTN hinnoittele itseään ulos markkinoilta, sillä vaikka ikäluokan sisällä olisikin enemmän ylempitasoisia naisia kuin miehiä, miesten ylempitasoisuuden kestävyys hävittää eron."
VastaaPoistaTäh? Jos noin olisi, niin silloin kelmekymppisillä YTN:illä ei olisi mitään pulaa miehistä. Tämä pitää paikkansa. Silti kolmekymppiset naiset yrittävät väittää, että "hyviä" miehiä ei löydy. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikille heistä ei löydy heidän vaatimuksiensa mukaista toimitusjohtajaa tai huippujääkiekkoilijaa. Näin ollen on aika selvää, että kolmekymppiset naiset eivät tajua vaatimustensa epärealistisuutta.
Eufemia höpötti vielä jotain normaalista parisuhdemallista, yrittäen selittää inflaation tarpeessa olevien kolmekymppisten naisten kavahtavan moista. Totean siihen vain, että samaa tekee monet YTM:ät. Sitoutuminen ei kai ole kivaa, jos voi revittää vittuansa ympäriinsä tai nussia kuin sonni laitumella. Asia voidaan tulkita siis siten, että toiset eivät halua vakikumppania itselleen vaan mieluummin hummaavat sinne minne muna osoittaa tai pillumagneetti vetää, jos vientiä riittää.
"Ei kolmikymppinen YTN hinnoittele itseään ulos markkinoilta, sillä vaikka ikäluokan sisällä olisikin enemmän ylempitasoisia naisia kuin miehiä, miesten ylempitasoisuuden kestävyys hävittää eron."
VastaaPoistaOn totta, että 50-60 vuotias poliitikko voi vedota nuoriin YT-naisiin (Harkimo, Vanhanen). Arvioisin silti naisten keskimääräisen MA:n olevan niin paljon miehiä suurempi, että vaikka miehille tuntuisi helposti kelpaavan esim. 14-18 vuotiaat typerät tytöt, niin silti lehdet ja kadut tulvisivat naisten kysynnän seurauksena syntyvää tarjontaa, ellei laki estäisi tässäkin tapauksessa kyseisen ilmiön syntymistä.
Toisaalta pitäisi miettiä Harkimon ja Vanhalan antamien esimerkkien perusteella sitä, että miten tärkeää naisille on miehen yleinen status. Voidaanko esim. yleisesti katsoa, että miehen status on määräävin tekijä naisten harjoittaman valinnan suhteen?
(Mielestäni olisi mukavaa, että Eufemia selittäisi hitaasti ja yksinkertaisesti asiansa uudestaan, sillä mitä enemmän sitä mietin, niin sen vähemmän siitä mitään tajuan.)
Okei: koetin yhden esimerkin avulla selittää miksi "MA-teoriaksi" kutsuttu malli on minusta riittämätön. Jätetään se esimerkki nyt sivuun, se oli vain yritys havainnollistaa.
VastaaPoistaSiis: koetetaan ymmärtää jotain miesten ja naisten välisistä suhteista, erityisesti parisuhteista, ja käytetään yleistämistä ja keskimääräisiä toimintamalleja apuna tässä ymmärtämisyrityksessä. Ymmärtääkseni "MA-teoriassa" on kyse tästä.
Tähän mennessä on monta kertaa sanottu, että miehet sitä ja naiset tätä, siis yleensä. Minusta olisi kuitenkin olennaista puhua myös tyypillisestä suhteesta, siitä että parisuhteessa näin ja noin, siis yleensä.
Koetin kiinnittää huomion siihen, ettei se parisuhde selvästikään käytännössä ole jotain, josta osapuolet sopivat keskenään. Parisuhteen "sopimuksen" sisältö tunnetaan pääpiirteittäin ennalta, ja siihen sitten ryhdytään jonkun kanssa jos ryhdytään. Sopimuksen sisältö ei ole universaali asia. Tämä näkyy siinä, että on kulttuureja, joissa on hyvin erilaisia itsestäänselviä parisuhdekäyttäytymisen sääntöjä kuin meillä.
Lisäksi menin väittämään, ettei mikään hallitseva taho kuten "feministit" salajuonillaan määrää sitä, että meillä on voimassa sellaiset parisuhdekäyttäytymisen säännöt kuin nyt on. Kyseessä on pikemminkin jotain samankaltaista kuin se, että jouluna pitää syödä kinkkua ja lanttulaatikkoa koska niin nyt vain kuuluu tehdä.
Kuvittelisin, että MA-teoreetikot saisivat jotain vinkeää irti siitä, että parisuhteen käsite otettaisiin käsittelyyn mukaan, ja otettaisiin nimen omaan sellaisena kulttuurisidonnaisena asiana kuin se on, ei kyseenalaistamattomana itsestäänselvyytenä tai katalan kohtalon määräämänä kurjuutena. Uumoilen että sitä olisi hauska lukea. Mutta pakko ei tietenkään ole.
Markkina-arvoteoriaa pidän edelleen soveltuvana kuvaamaan korkeintaan opiskelijabileiden, kaljabaarien tai muiden "lihatiskien" lyhytkestoisia parinmuodostusprosesseja, joissa voi päteä se perusoletus, että miehet haluavat seksiä enemmän kun naiset eli että moni nuori mies on (humalapäissään) valmis harjoittamaan sukupuoliyhteyttä suunnilleen kenen tahansa naaraspuolisen lajitoverina kanssa. Ei siitä Jumalan totuudeksi ole kellekään.
VastaaPoistaMutta täydellisyyden ja epätäydellisyyden problematiikka on täyttä asiaa. Oman epätäydellisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen on yksi viisauden alku. Se voi olla lähes narsistiselle yksilökeskeiselle kulttuurillemme vaikeaa. Parisuhdekysymyksissä yhtä hankala seikka on toisen epätäydellisyyden tunnustaminen. Luulen, että yksi syy lyhytkestoisiin parisuhteisiin ja ylipäätään monenlaisiin ahdistusta tuoviin pettymyksiin ovat ylimitoitetut odotukset kumppanin suhteen.
Minusta sinä esimerkissä, jossa mies ylistää sydämensä valittua "supertytöksi" on - varsinkin jos kyse on jostakin muusta kuin sinänsä asiaan kuuluvasta ensi-ihastumisen huumasta - ymmärretty jotain hyvin syvällistä parisuhteen olemuksesta: se on kahden epätäydellisen matkaa kohti - ei ehkä täydellistä - mutta kohti vähemmän epätäydellistä. Parisuhde voi hioa osasistaan timantteja.
Rebyk:
VastaaPoistaNoinhan se menee. Ajattelen asiasta aika pitkälti samoin. Olin hautonut blogipostauksen kirjoittamista aiheesta mutta kommenttisi hoiti sen puolestani. Toisaalta siihen olisi vielä muutamia lisähuomiota.. saas nyt kattoo.