sunnuntai 19. maaliskuuta 2006

Menevä mies edustaa, osa IV

Menevä mies siis meni ja edusti. Valitettavasti väkeä oli hieman liikaa Irlannin suurlähetystönkin tiloihin, joten small talk oli miltei mahdotonta. Onneksi toisessa huoneessa oli elävää musiikkia: muuan britteinsaarelaisen herrasmiehen uppsynillä varustettu miekkonen nimeltä Frank esitti minullekin tuttuja irlantilaisia lauluja, valitettavasti vain englanniksi, mutta hyvä niinkin. Hyvin miellyttävä yllätys oli lähettilään rouva, joka oli itse Se Todella Hyvä Salanimellä Kirjoittava Nykykirjailija - sain häneltä lahjaksi kirjekuoreen kätketyn kirjan, ja kun vasta rautatieasemalle päästyäni avasin kuoren, menin aluksi ihan hämilleni nähdessäni kirjailijanimen, ennen kuin palapelin palat loksahtivat paikalleen: ahaa, hänhän se tietysti oli, ja tulin tavattoman iloiseksi. Puhuin suurlähettiläänkin kanssa iiriksi kirjallisuudesta, mikä oli sopiva aihe hänen kirjahyllynsä ääressä.

Tapasin Helsingissä myös Timon ja Käymälä-Svenin, jälkimmäisen ravintola Tornin näköalatasanteella, joka aiheutti minulle niin pahan korkean paikan kammon, että järkytyin. Miljöö oli kyllä kuin luotu vuosisadan alun suurkaupunkiboheemeille. Kyllä Helsingissä oikeasti on jotain urbaania hienostusta, jos kohta dekadenssiakin.

Puhuin lähetystön kutsuilla erään vähän itseni ikäisen tai pari vuotta nuoremman kaverin kanssa, joka totesi, ettei osaa iiriä, mutta häntä kymmenen vuotta nuoremmat ihmiset kyllä osaavat - it's a generation thing. (Näettekö, kuinka se juna jylisee sieltä tännepäin? Se ei ole vielä ihan kohdalla, mutta se lähestyy.) No, kuka meni nettiin riehumaan iiriksi silloin kun nämä nuoret olivat juuri tulossa aikuisiksi? Koettakaahan arvata.