sunnuntai 25. syyskuuta 2005

Toverit

Saatettuani Maria Kristiinan junalle tulin kotiin viettämään yksinäistä iltaa. Ystäväni Ivan Hlinka oli kuitenkin saapunut Pohjois-Koreaan tekemältään matkalta ja halusi kertoa minulle kohokohdista. Hänen mukaansa Kim Il Sungin palvonta on Pohjois-Koreassa yhdistetty luontevaksi osaksi itäaasialaisen kulttuuripiirin ikiaikaista esi-isien palvontaa: suuri johtaja on yksinkertaisesti esi-isistä suurin, eivätkä paikalliset asukkaat yritäkään kiistää henkilökultin uskonnollista luonnetta. Kansallismielisyys on oleellinen osa Pohjois-Korean poliittista järjestelmää, ja periaate onkin, että jos korealaiset palvovat jumalaa, sen tulee olla korealainen jumala. Korealainen jumala on tietenkin suuri johtaja, presidentti Kim Il Sung.

Kommunismi on ehdottomasti riittämätön ja epätarkka ilmaus kuvaamaan poliittista järjestelmää, jolle luontevampia vertailukohtia löytyisi sassanidien Persiasta ja inkojen Tawantinsuyusta. Kommunismin funktio on lähinnä ollut mobilisoida massat tämän järjestelmän tueksi. Loput on sitten hoitanut suuren johtajan lahjakkuus ja kyky hyödyntää perinteet ja uskonnolliset tavat omiin tarpeisiinsa. Massat ovat yksinkertaisesti omaksuneet suuren johtajan luoman moraalisäännöstön osaksi omaa moraalista mentaliteettiaan.