perjantai 18. helmikuuta 2005

Haista sinä eesti mees paska - eli: Otevřený dopis do Václava Havla

Tšekin tasavallan entinen presidentti Václav Havel tunki pärstänsä päivän Hesarin pääkirjoitussivulle ja selitti, kuinka kamalaa se on kun Eurooppa nöyristelee diktaattorien edessä: hän pitää sitä jopa eurooppalaisuuden häpeällisimpänä perintönä. Sitä vastoin "uuden Euroopan" hän katsoi edustavan korkeampaa moraalista tasoa, koska se oli karkaistu diktatuurin tulessa eikä koskaan unohtaisi, milta tuntuu olla sorron alla. Sanalla sanoen, kirjoitus oli oikein mehevä esimerkki siitä, kuinka itäeurooppalainen osoittaa ajattelunsa itsenäisyyttä kumartamalla Atlantin yli.



Ilmeisesti on sitten kunniakkaampaa olla diktatuuri, jossa ihmisiä tapetaan ja vangitaan ilman oikeudenkäyntiä, kuin diktatuurien uhkaama demokratia, jossa pitkin hampain ja oman edun vuoksi on pakko puristella nyrkkiä taskussa ja suostua pikku rähmäilyyn vaikka se onkin ns. syvältä ja poikittain. Kaipa Havel lähtee siitä, että diktatuurin, esimerkiksi kommunismin aikaisen Tšekkoslovakian (joka oli oikeasti yksi blokin pahimpia maita vuoden 1968 jälkeisen stalinistisen ryhtiliik- ei kun ryhdittömyysliikkeen jälkeen), moraali mitataan hänenlaistensa toisinajattelijoiden mukaan.



Valitettavasti Tšekkoslovakian kaltaisten maiden kansalaisten enemmistö ei ennen vuotta 1989 ollut kovin omapäistä ja rohkeaa. Eivät kaikki ajatelleet toisin. Ei "toisinajattelijoita" olisi kutsuttu toisinajattelijoiksi, jos joka jerzy ja halina ja jiří ja helena olisi ajatellut toisin. Tosin vuoden 1989 jälkeen kaikki pikku rivikommunistit ja muut nilkit julistivat, että heidän nimensä oli oikeasti Wallenrod, Konrad Wallenrod1. Havelilla on oikeus saarnata moraalia omalta kohdaltaan, mutta hänen maansa ei siitä muutu yhtään sen paremmaksi, että hän väitti vastaan silloin kun se oli oikeasti vaarallista. Hänen maalleen ja sitä asuttavalle kansalle, sekä kaikille niille muille pikku perseennuolijoille, takinkääntäjille ja opportunisteille Elben itärannalla minulla on seuraavanlainen sanoma:


ITÄEUROOPPALAISTEN EI TARVITSE TULLA OPETTAMAAN MEILLE DEMOKRATIAA EIKÄ ISÄÄNSÄ NAIMAAN. ME OSAAMME SEN HOMMAN HEITÄ PAREMMIN JA MEILLÄ ON SIITÄ ENEMMÄN KOKEMUSTA.


Toistan:


ITÄEUROOPPALAISTEN EI TARVITSE TULLA OPETTAMAAN MEILLE DEMOKRATIAA EIKÄ ISÄÄNSÄ NAIMAAN. ME OSAAMME SEN HOMMAN HEITÄ PAREMMIN JA MEILLÄ ON SIITÄ ENEMMÄN KOKEMUSTA.


Vielä kerran:


ITÄEUROOPPALAISTEN EI TARVITSE TULLA OPETTAMAAN MEILLE DEMOKRATIAA EIKÄ ISÄÄNSÄ NAIMAAN. ME OSAAMME SEN HOMMAN HEITÄ PAREMMIN JA MEILLÄ ON SIITÄ ENEMMÄN KOKEMUSTA.


Minäpä kerron teille, millainen on keskimääräinen itäeurooppalainen maa. Ja tämä ei todellakaan ole mikään Molvania-vitsi eikä rasismia, koska minä tunnen sitä maailmankolkkaa jonkin verran ja arvostelen sitä vain aiheesta ja tarpeesta. Keskimääräinen itäeurooppalainen maa on täynnä huoria, huumeita, huligaaneja, ammattirikollisia, palkkamurhaajia, poliiseja jotka eivät ole paljon murhaajaa kummempia, taloudellista eriarvoisuutta, fanaattisia pikku oikeistopoliitikkoja, opportunistisia ex-kommunistisia (nykyisiä nimellisesti "sosiaalidemokraattisia") poliitikkoja, lysergihapon dietyyliamidin vaikutuksen alaisena kehitellyn näköisiä libertaristisia yhteiskuntakokeiluja, jotka eivät järjettömyydessään paljoakaan jää jälkeen Stalinin sekoiluista (Viron tasavero esimerkiksi) ja yleistä moraalista rappiota - millä tarkoitan niin liiketaloudellista epärehellisyyttä, seksuaalista holtittomuutta ja vastuuttomuutta sekä kaksinaismoraalia (ja totta vitussa ilman kondomia, varsinkin kun katolinen kirkko laajentaa valtaansa sielläkin, missä se ei ole yksinomainen eikä edes kovin perinteinen kirkko, ja olisi toki aivan kauuu-heeta kommunismia arvostella Jumaaalan sanansaattajia) kuin sitä vitut millään on väliä -asennetta, joka tällaisen rappion taustalla on ja joka ulottuu yhtä mädättävänä kaikille elämänaloille.


Viime vappuna, kun nämä rakkaat ystävät liittyivät yhteiseen eurooppalaiseen kerhoomme (= tulivat sisään votkapäissään öyhöttäen ja harppoivat mutaisin kengin olohuoneen persialaismatolle), Vera sanoi sen kohdalleen, vaikka hän ei lienekään kanssani yksi yhteen yhtä mieltä siitä, mikä tekee maasta sivilisoituneen - käänsin itse suomeksi tämän sitaatin:


Kolme vuotta sitten olin Prahassa ja Budapestissa. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta maa, jossa joka toisessa ravintolassa yritetään petkuttaa, ei ole sivistysmaa, vaan banaanitasavalta. Toivon heidän saaneen asiansa parempaan kondikseen, mutta en pidätä hengitystäni sitä odotellessa.



Itä-Euroopan maat eivät ole tällä hetkellä sivistysmaita. Tämän sanon siitäkin huolimatta, että olen osannut puolan kieltä yli kymmenen vuotta ja oppinut puolalaisilta kaikenlaista. Silti olen sitä mieltä, että keskimääräinen suomalainen on sivilisoituneempi, sivistyneempi, rehellisempi ja mukavampi kaveri kuin keskimääräinen puolalainen. Kokonaan toinen asia on, että Puolassa on laajempi vaihteluväli ja että sieltä voi hyvällä tuurilla löytää hyvin mukavia, fiksuja ja mielenkiintoisia ihmisiä, jollaisia tylsässä Suomessa ei ole. Toisaalta - tylsä elämä on sivilisoituneempi vaihtoehto kuin sellainen "mielenkiintoinen" elämä, jota apokryfisessä kiinalaisessa kirouksessa toivotetaan lähimmäiselle, ja Tommi Perkola on joka suhteessa parempi, mukavampi, reilumpi, moraalisempi, jalompi jne. ihminen kuin seitsemän murhaa ja kahdeksan kidutusta tehnyt ammattirikollinen Tappaja-Tadek Kowalski Łódźista, vaikka Tappaja-Tadekilla olisi epäilemättä mielenkiintoisempia tarinoita kerrottavanaan.


Myös sananvapaus ja demokratia ovat vain sitä, mitä niistä osataan ottaa irti, ja jos väki on ikänsä elänyt moisia luksuksia vailla, eivätpä he niitä osaa ylläpitää kovin hyvin senkään jälkeen kun ne on saatu. Käytännössä öyhöttäjät sieppaavat julkisen tilan haltuunsa. Skinheadit ja rikolliset mellastavat kaduilla, erilaiset populistit niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin (Puolassa on oikeasti äärikeskustalainen aseellinen järjestö, talonpoikien itsepuolustuksen puolue Samoobrona) taas nousevat poliittisessa debatissa maltillisten äänien yli. Ja siinä missä ennen sai olla vain kommunisti ja väestön enemmistö oli Siperialla selkärangattomiksi peloteltuja reppanoita, jotka kiljuen julistivat uskollisuuttaan Neuvostoliitolle ja imperialismin vastaiselle sotilaallisuu- ei kun solidaarisuudelle, nyt kaikki vanhasta muistista koettavat olla kovia kapitalisteja ja markkinatalousihmisiä käsikirjan mukaan, koska vanhasta muistista uskovat, että vallanpitäjien aatteita mielistelemällä elämästä selviää parhaiten hengissä. Luonnollisesti tällainen konsensus aiheuttaa äärimmäisen vulgäärejä, huonosti harkittuja ja typeriä äärivasemmistolaisia vastareaktioita, jotka saattavat kanavoitua terrorismiin. En ihmettelisi, jos Viroon ilmaantuisi omia punaisia prikaateja (jotka muuten saattaisivat antaa huonon esimerkin myös meikäläisen vasemmistonuorison typerimmälle osalle).



Esimerkiksi Virossa maan tasaverotuksen arvosteleminen on käytännössä tabu ja sanomalehdissä voimassa itsesensuuri sen suhteen: arvostelijat näet leimataan kommunisteiksi. Siihen ei tietenkään jaanien järki piisaa, että tajuaisivat "kaikki yhteiskunnan sääntely on kommunismia" -ajattelutavan olevan kiinteässä yhteydessä yleiseen lakien halveksumiseen - jos kaikki yhteiskunnan sääntely on kommunismia, myös lait ja niiden noudattaminen on kommunismia - ja sitä tietä yleiseen turvattomuuteen, rikollisuuteen ja korruptioon. Lyhyesti sanoen, jaaniseni: tuo Afganistanin käynyt Vasili tuossa osoittaa sinua kalasnikovillaan vatsaan siksi, että olet itse mukana siinä kuorossa, joka huutaa, että olisi kommunismia ottaa Vasililta kalasnikovi pois yhteiskunnan voimin.


Kun Mai Loog laati ensimmäisen viron slangisanakirjan, hänen oli pakko julkaista se Suomessa, koska Virossa hän joutui sikäläisten kielitieteilijöiden täysin ala-arvoisen paskanheittokampanjan kohteeksi - huutokuoroa johti muuan sosiolingvistiikasta ja kaksikielisyystutkimuksesta täysin osaton professorismies nimeltä Mati Hint, jonka kirjoituksia Suomalaisuuden liitto on hyödyntänyt hurrivihapropagandassaan. Vanhaa kunnon bolševikkityylistä paskanheittotaktiikkaa eivät jaanit eivätkä sirjet ole unohtaneet, vaikka iga vene meni takaisin Venemaalle jo vuosia sitten.


Luonnollisesti Yhdysvaltoja ja George Bushia noissa maissa ihannoidaan kieli ruskeana, ja rasismi on aivan toisella tavalla hyväksyttyä kuin meillä. Siinä missä vanha historiankäsitys oli vääntynyt niskat nurin neuvostoliittolaisen pösilöbolševismin paineessa, nykyinen historiankäsitys on kotoisin Itä-Euroopassa laajalti epäkriittisesti ihaillun Margaret Thatcherin käytettyjen kalsareiden kaapista. Esimerkiksi Pinochetista tiedetään, että hän pelasti Chilen kommunismilta. Siinä se, mitä hänestä tiedetään, piste. (Tietenkin Venäjällä ollaan kriittisempiä Yhdysvaltojen suhteen, mutta tämä johtuu vain ja pelkästään siitä, että stalinistinen "antifasismi" on yhä voimissaan - monet hakaristiä kantavat venäläiset uusnatsitkin kieltävät närkästyneinä olevansa fasisteja, koska venäjän kielessä фашист tarkoittaa käytännössä samaa kuin инородец, eikä ainakaan koskaan voi viitata kehenkään venäläiseen: "venäläinen fasisti" on venäläisten mielestä suunnilleen yhtä täydellinen käsitteellinen mahdottomuus kuin suomalaisesta "suomalainen eskimo".)


Niinkin fiksun lehden kuin Politykan kolumnisti meni täysin hämilleen Michael Mooren filmistä Bowling for Columbine, jossa amerikkalaisten asehulluus esitetään osana samaa kompleksia kuin amerikkalaisten ulkopoliittinen aggressiivisuus. Politykan arvostelija nimittäin ei ymmärtänyt käsitettä "amerikkalaisten ulkopoliittinen aggressiivisuus", hänelle ajatus, että amerikkalaiset eivät olisi tervetulleita jonnekin, oli yksinkertaisesti vieras ja mahdoton. Muistin isoäitini kanssa käymäni keskustelun vuonna 1982, kun Israelin joukot olivat tunkeutuneet Libanoniin ns. Rauha Galileaan (Šalom haGalil) -operaation puitteissa:

Isoäiti: Kuka sinne Libanoniin hyökkää, iranilaiset vai irakilaiset? (Iranin ja Irakin sota oli alkanut vähän aikaisemmin.)

Minä (kauhistuneena siitä, että isoäidin dementia oli edennyt noin pitkälle): Israelilaiset.

Isoäiti (kuin pikkulapselle, joka on juuri sanonut jotain täysin absurdia): Voi sinua mummun kulta kun eiväthän israelilaiset hyökkää.


Ja juu, en todellakaan jaa tätä nykyistä muodikasta Israelin-vastaisuutta enkä edes ole kaikilta osin kovin ilahtunut typerästä amerikkalaisvastaisuudesta. Mutta sellainen maailmankuva, jossa jotkin valtiot ovat niin pyhiä ja suurenmoisia ja ihania ja hienoja, että ne eivät voi tehdä mitään pahaa tai arveluttavaa, ei ole terve maailmankuva. Se olisi tavallaan ymmärrettävä maailmankuva, jos se ihana ja viaton maa olisi oma maa. Kritiikitön nationalismi ei ole fiksua eikä hyväksi, mutta se on sittenkin parempi, terveempi ja vähemmän vaarallinen vaihtoehto kuin jonkin ulkomaan kritiikitön palvominen - transferred nationalism, kuten Orwell sanoisi.


Kyllä itäeurooppalaiset vallankumouksen osasivat järjestää, kun sauma aukesi. Mutta ei se heistä vielä tee moraalisesti parempia ja fiksumpia ihmisiä. Tähän kohtaan pitääkin lykätä sopivasti ulottuville osunut sitaatti Immanuel Kantilta: Durch eine Revolution wird vielleicht wohl ein Abfall vo[n] [...] herrschsüchtiger Bedrückung, aber niemals wahre Reform der Denkungsart zustande kommen; sondern neue Vorurteile werden, eben sowohl als die alten, zum Leitbande des gedankenlosen grossen Haufens werden.



Lopuksi valitan tätä purkausta. Minun piti kirjoittaa Jantusen Markun ja Junakohtauksen innoittamana jotain siitä, mikä olisi viisain ja kultaista keskitietä noudattavin tapa integroida muslimimaahanmuuttajat Suomeen. Siitä oli tarkoitus tulla julman legalistinen kirjoitus. Mutta Havelin jorinat luettuani platzte mir der Kragen siinä määrin, että tämä oli pakko sanoa: Kukaan itäeurooppalainen фарцовщик, чекист, мокрушник, интердевочка ja блатной ei vittu perkele tule minulle selittämään mitään demokratiasta, lainkuuliaisuudesta, moraalista eikä ylipäätään mistään muusta asiasta, joka minun maassani on saatanan paljon paremmin kuin hänen Molvaniassaan. Minulle ette saakeli myy yhtään tiiliskiveä.2


(Ja lopuksi ns. Kozakiewiczin ele, eli toinen käsivarsi koukkuun ja toinen sen koukussa olevan päälle.)


1) Konrad Wallenrod on päähenkilö puolalaisen Adam Mickiewiczin samannimisessä runoelmassa. Wallenrod on puolalaisten vanhan vihollisen, Saksalaisen ritarikunnan, suurmestari, joka onkin salaa puoliksi puolalainen ja puolalaisia vastaan taistellessaan valmistautuukin pettämään ritarikunnan puolalaisten hyväksi. Suuren murrosvuoden 1989 jälkeen moni puolalainen kommunisti selitti olevansa wallenrodilainen kommunisti. Selitys haisee kilometrien päähän. Rotanraadolta.

2) "Tiiliskiven myyminen" tarkoittaa uhkailua tai kiristämistä. Kun Varsova oli raunioina sodan jälkeen (suositeltavaa luettavaa tässä kohdin on Leopold Tyrmandin suomeksikin käännetty, mutta vuonna 1959 ilman uusintapainoksia julkaistuna vaikeasti saatavissa oleva romaani Paha mies), raunioissa liikkui jengejä, jotka ryöstivät ihmisiä "sivistyneesti", ojentamalla johonkin sanomalehdenrepaleeseen käärittyä raunioista poimittua tiiliskiveä ja sanomalla: Osta herra tiili. Jos herra ei ostanut tiiltä, häneltä lyötiin sillä tiilellä taju kankaalle, mahdollisesti myös henki maalle ja aivot ulos ja etelään3, ja kaikki rahat ryöstettiin. Jos herra oli halukas ostamaan tiilen, se myytiin hänelle tavanomaisen pummaustaksan hintaan.


3) Tämäkin on kirjallinen alluusio ja viittaa Halldór Kiljan Laxnessin saagakirjallisuutta parodioivaan romaaniin Gerpla (suom. Laulu sankareista), jossa murhaa kuvataan sanomalla, että murhatun jollain terä- tai lyömäaseella silpaistusta päästä stakk blóð og heili út og suður ("hyppäsi veri ja aivo ulos ja etelään"). Miksi etelään, sitä olen ihmetellyt siitä asti kun kirjan luin.