Kun kuuluu olevan tapana ruotia blogeissa kesken olevia lukemisia, niin minulla on nyt Paul Prestonin La Guerra Civil Española. Käännetty englannista espanjaksi toki. Toivon, että luettuani Prestonin kirjat Espanjan sisällissodasta ja Francosta pääsen sisälle espanjan kieleen niin ettei minun tarvitse enää säheltää sanakirjojen kanssa.
Saksan puolelta on kierroksessa Christian Graf von Krockown Einspruch gegen den Zeitgeist ja Jürgsin Günter Grass -elämäkerta. Hyvä olisi, jos pääsisin vielä kunnolla vauhtiin Merseburgerin Willy Brandt -elämäkerran kanssa.
Sitten tietysti nuo jo vuosia kestäneet venäjän ikuisuusprojektit: Hertzenin Былое и думы ja maailman suurimman tylsimyksen eli Berdjajevin Судьба России. Ensimmäinen on tiukkaa asiaa, mutta jälkimmäistä turhempaa kirjaa saa maailmasta etsiä, paitsi aatehistoriallisena lähdeteoksena.
Mikä tekee mielestäsi Berdjajevista tylsimyksen Kirjoittiko hän tylsästi?
VastaaPoistaSe vähä asia mitä hänen jutuissaan on pitää kaivaa sieltä tolkuttoman metafysiikkasössön seasta. Ei sellaista oikeasti jaksa. Berdjajev on juuri sellainen tyyppi joka saisi Kokkarisen virnistämään kulinaarisin gourmet-ilmein: juuri tuollainen on humanisti!
VastaaPoistaKyllä minä teologiaakin jaksan lukea, mutta en Castanedaa.