sunnuntai 20. helmikuuta 2005

Mämmi

Kävin töräyttämässä ripulipaskan. Sen kunniaksi vastaan viikonlopun mämmiin. Se tulee Skrubulta Oksun kautta.


1. Muistatko ekan kännisi? Kerro.


Johan toki. Ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen. Olin kolmenkymmenen ja join kohteliaisuudesta odottamattoman vahvaa boolia eräässä avajaistilaisuudessa. Rupesin sitten saarnaamaan runoilijaystävälleni ATM-näkökulmasta kristillistä uskoa, jolloin hän tuli voimakkaasti liikutuksiin. Tyttö, jonka ystäväni oli iskenyt, ahdistui kuitenkin ATMien ihmisinä pitämisestä siinä määrin, että poistui paikalta. Kaverini oli siinä vaiheessa kuitenkin niin miesten keskeisestä solidaarisuudesta liikuttunut, että ei tyttöä pahemmin surrut. Sen jälkeen muuan kuusikymmenluvun vapaan seksin aatteita uskontoneen palvova viisikymppinen landelindforsklooni vastasi ilmaisemalla halveksuntansa ATMiä kohtaan ja sanomalla minua keskiluokan edustajaksi. Tästä hyvästä minut piti kiskoa irti hänestä etten olisi tappanut häntä. Lopuksi hoilasin proletaarisuuteni osoitukseksi vielä Kansainvälisen. Krapula iski ennen sammumista, ja sekä yrjöilin että ripuloin massiivisesti. Sitten sammuin. Herätessäni oli hämmästyttävän mukava ja seestynyt olo.


2. Millainen olet juovuksissa?

Ks. yllä. Olen jokseenkin varma siitä, että viina ei sovi minulle. Mielestäni minulla on siitä ihan riittävät todisteet.

3. Oletko koskaan vetänyt perseet olalle niin että olet oksentanut / nukahtanut / menettänyt muistisi?

Ks. yllä.

4. Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt alkoholin vaikutuksen alaisena?

Ks. yllä.

5. Kuinka usein olet kännissä nykyään?

En ole koskaan kännissä nykyään. En ollut kunnolla humalassa edes Irlannin-reissulla, koska join bileissä välillä runsaasti vettä ja kävin tiheään vessassa. Juon joskus Ivan Hlinkan seuraksi yhden kaljan kävelyreissujemme jälkeen, mutta en ole sitäkään tehnyt varmaan kuukausiin. Olen niin tottumaton alkoholiin, että huomaan jo varsin pienten alkoholimäärien häiritsevät vaikutukset motoriikkaan ja tulen siitä pahalle tuulelle. Pidän ärsyttävänä sitä, ettei motoriikka ole hallinnassa.