Pizzakuun kuulumisia

Iirinkielistä tähtitiede-ensyklopediaa laatiessani olen joutunut taas kovasti tekemisiin muinaisen luonnontieteilijyyteni kanssa. Tällä hetkellä laadin artikkelia pizzakuusta. Pizzakuu on tietysti Io, Jupiterin neljästä ensiksi löydetystä kuusta pienin ja lähin. (Anteeksi, muistin väärin: se on toiseksi pienin. Europa on pienin.) Sittemmin Jupiterille on löydetty kymmeniä kuita, ja jos Redshiftissä panee näkyviin Jupiterin kuiden kiertoradat, koko planeetta hautautuu valtavaan lankavyyhteen. Io on pizzakuu siksi, että siinä missä Kuu on juustoa, Ion juusto on tuliperäisessä kuumuudessa sulanut - sieltä ei juurikaan löydy kraattereita, koska laavavirrat pyyhkivät ne näkyvistä. Tomaatinviipaleet ovat sitten tulivuoria.


Ei minua nyt varsinaisesti kaduta se, ettei minusta tullut luonnontieteilijää. Ei minusta kuitenkaan olisi tullut suurta tiedemiestä, vaan jonkin pershikiän yläasteen kemian lehtori. Itse asiassa pidän aikamoisena kusetuksena sitä, että lahjakkaita nuorukaisia huijataan joukolla moisiin paskahommiin tarjoamalla heille mielikuvia Lavoisier'n ja Einsteinin kaltaisista huipuista, kun varsin harvoilla heistä kuitenkaan on muuta tulevaisuutta kuin pienen yläasteen opettajana toimiminen tai muu vastaava rivimiehenä tieteen armeijassa.


Tommi P. huomauttaisi tässä kohdassa, että kyseessä on luonnollinen kehitys maailmassa, jossa ruumismi on yhä enemmän menettämässä merkityksensä. Juttu nyt kuitenkin on niin, että ruumistinen impulssi on merkittävä motivaattori ihmisten elämässä. Erektuslaisuuteen kuuluu oleellisena osana uuvuttava ja itseään toistava vinoilu "humanistien" vähäisestä luonnontieteellisestä tietämyksestä ja osaamisesta. Valitettavasti on turha odottaa luonnontieteellisen yleissivistyksen lisääntyvän tavallisen kansan(kaan) keskuudessa, jos heillä ei ole esim. ruumistista motiivia tutustua edes popularisoituun luonnontieteeseen; ja on varsin mahdollista, että luonnontieteet eivät pian enää houkuttele huippuja puoleensa, koska ne alkavat merkitä ruumistisesti kiinnostamatonta rivimiestyötä.


Itse asiassa on vieläpä kuviteltavissa, että islamilaisen maailman tieteellinen edistys katkesi juuri ruumististen motiivien puutteeseen. Kun imaameista tuli suuria tähtiä, kaikki lahjakkaat kaverit halusivat opiskella teologiaa astronomian ja matematiikan sijasta.