Nyt kun Jessikka Aron kirja on julkaistu, arvostelijoita tuntuu siinä ennen kaikkea häiritsevän se, että hän heidän mielestään näkee KGB-mörköjä kaikkialla ja on tunnistavinaan KGB-toimintaa sielläkin, missä tyhmyys ja konformismi olisi parempi selitys. Jälkimaailma tietysti aikanaan kertoo parhaiten, miten oikeassa Aro on ollut ja missä hän on erehtynyt, mutta olen itse vähän sitä mieltä, että arvostelijoiden nihkeyden taustalla kummittelee jo yya-ajalta periytyvä suomalaisten kykenemättömyys ymmärtää, mikä KGB oikeastaan on ja miten se toimii.
När Jessikka Aro nu gett ut sin bok om ryska onlineprovokatörer, förefaller recensenterna mest ha irriterats av att hon - som de påstår - ser KGB överallt och inbillar sig KGB-verksamhet även där vanlig dumhet och konformism skulle förklara saker och ting bättre. Eftervärlden kommer givetvis på sin tid att ta reda på i vad Aro haft rätt eller fel i, men jag anser att recensenternas attityder beror på att finnarna - som ett arv av vsb-tiden - inte riktigt är kapabla att inse vad KGB egentligen är och hur det arbetar.
Sen perusteella mitä jo pikkupoikana luin Solženitsynin muistelmateosta Puskipa vasikka tammeen, Neuvostoliiton loppuaikoina KGB:n yleisenä taktiikkana oli delegoida toisinajattelijoiden häiritseminen epämääräisille "närkästyneille kansalaisille", jotka sitten lähettelivät uhrilleen nimettömiä kirjeitä tai lehtiin paheksuvia yleisönosastokirjeitä. Yksi suosittu keino oli myös, että ammattirikollinen tai sellaisena esiintyvä uhkaa "rangaista" uhria alamaailman lakien mukaan "luopioudesta" tai "vasikkuudesta" - taustalla lienee tarve esittää uhri alamaailmaan kuuluvana ja sen lain alaisena.
Enligt vad jag redan som en liten gosse läst i Solzjenitsyns memoarbok En kalv med eken stångades, föredrog KGB under Sovjetunionens sista årtionden att inte på egen hand störa oliktänkare. I stället delegerades detta till allehanda lynchningsmobbar av "förargade medborgare", som sedan plågade offret med anonyma hotelsebrev eller skickade ogillande insändare till tidningar. Ett populärt knep var också att yrkeskriminella eller påstådda yrkeskriminella hotade "straffa" offret för att ha uppträtt som "avfälling" eller "angivare" - meningen är att framställa offret såsom tillhörande den kriminella världen och lydande under dess oskrivna lagar.
Kaikesta tästä sekä minulla että Arolla on kokemusta. Sekä minua, Jessikka Aroa että muita putinistis-äärioikeistolaisen roskaväen kiusaamia on ahdisteltu tasan samoin keinoin kuin Solženitsyniä aikoinaan. Ja kun keinot ovat samat, myös sylttytehtaan voi olettaa olevan sama.
Allt det här har både jag och Aro erfarenhet av. Såväl jag, Jessikka Aro och de andra som den putinistisk-högerextrema onlinepöbeln har fått för sig att punktmarkera och trakassera har plågats med precis samma medel som Solzjenitsyn på sin tid. Och när det är samma medel, kan man föreställa sig att det är samma sorts hjärnor bakom det.
tiistai 8. lokakuuta 2019
torstai 3. lokakuuta 2019
Normipäivä Kuopiossa - eli: Hai hai hai, mä oon sun samurai
Kuopiossa joku nuori sälli riehui samuraimiekan kanssa, leikkeli koulukavereitaan ja surmasikin yhden. Alkaa olla selvää, mistä on kyse: ilmeisesti yksinäinen ja sulkeutunut kaveri murhasi yksipuolisen ihastuksensa kohteena olleen tytön. Tämä ei toki estä persuja ja persunjärkisiä näkemästä tätä jollain tavalla maahanmuuton aiheuttamana, mutta mitäpä muuta heiltä voi odottaakaan.
Varoitus: nyt seuraa tyhjänpäiväisiä spekulaatioita vanhan parisuhdebloggaaja-Panun tyyliin.
Omaa nuoruuttani muistellessani olen vähän sitä mieltä, että tällaisia juttuja voisi välttää korostamalla nimenomaan pojille pinnallisten ja kevytmielisten seksuaalisuhteiden hyödyllisyyttä ja mielekkyyttä. Nuorukaisille pitäisi ihan oikeasti opettaa, että tilapäinen panosuhde voi olla aivan hyvä idea silloin kun omat sosiaaliset kyvyt eivät vielä riitä vakavan seurustelusuhteen ylläpitämiseen.
Samalla pitäisi tietenkin tähdentää nuorukaisille, että se tilapäinen panotyttökin on ihminen, jota pitää kohdella ihmisiksi. Voisi valistaa miekkosia siitäkin, että jos he asioivat prostituoidulla, se on heidän oma asiansa, mutta että prostituoitukin on ihminen, jota pitää kohdella ihmisiksi. Oikeastaan seurusteluun ja seksiin pätee sama kuin lääkärintoimeen: ensimmäinen käsky on "älä tee pahaa".
Itse asiassa tätä ideaa voisi kehitellä pitemmällekin. Seksuaalisesti ja seurustelusuhteiden suhteen kokematon poika saattaa hyvinkin olla teininä tai nuorena aikuisena tilanteessa, jossa hänen lähellään on a) abstraktin naisihanteen mukainen tyttö, joka samalla herättää aggressioita, koska hän ei suostu esittämään rooliaan pojan päähän ohjelmoituneessa seurustelu- ja rakastumiskäsikirjoituksessa ja b) tavallinen ja mukava tyttö, jonka seurassa poika kokee olevansa hyväksytty ja jota hänelle ei tulisi mieleenkään satuttaa.
Uskokaa pois: niitä poikia on, joille pitää kädestä pitäen kertoa, että jos hänelle on "oikea tyttö", se on tuo b, ei a. Ja niitä, joille pitää kertoa, että on ihan sallittua ja sopivaa tuntea seksuaalista halua, kunhan sen ilmaisee hyväksyttävällä ja kohteliaalla tavalla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että huomattava osa (ei kaikki) iskuoppaiden ja naiseniskijämestarien opeista on aivan järjellistä käytännön ihmissuhdeasiaa, jota minun "ei saa käyttää tyttöjä hyväksi"- ja "pitää rakastaa oikeasti" -tyyppisillä kliseillä aivopesty sukupolveni olisi tarvinnut sen aivopesun vastapainoksi. Eikä edes siksi, että ne kliseet olisivat olleet kaikilta osin väärin, mutta siksi, että niistä ei ollut käytännön ohjenuoraksi.
(Itsehän olin kiinnostunut eräästä tytöstä, joka pärjäsi koulussa minua paremmin, ja koska koulufiksuus oli minulle tasan ainoa tapa olla mitään eikä minulla oikein ollut identiteettiä lukutoukkuuden ulkopuolella, ajattelin että ao. tytön kuuluisi olla minun tyttöystäväni, vaikka totta puhuen en minä tainnut oikeasti edes haluta häntä seksuaalisesti. Samalla olin varsin hyvissä ja läheisissä väleissä - sillä tavoin, että saatoin puhua mistä vaan ja sanoa mitä vaan eikä riitaa tullut - erään todella mukavan vaalean neidon kanssa, joka oli sekä tätä ensimmäistä nätimpi että seksuaalisesti haluttavampi. Mutta koska hän ei ollut yhtä hyvä koulussa kuin minä, ajattelin ettei meillä ollut tarpeeksi paljon yhteistä. Kuten ennenkin olen sanonut, minun tunnetut pariutumisvaikeuteni johtuivat siitä, etten ymmärtänyt omaa parastani.)
Siinä parisuhdeopissa, jota feministiset tai sellaisiksi itseään luulevat kirjoittajat tarjosivat nuorille minun teini-iässäni, keskeistä oli "vääränlaisten" naisten leimaaminen epänaisiksi, maskulinisoiduiksi naisiksi jne. Esimerkiksi prostituoituihin suhtaudutaan feministipiireisssä pitkälti vieläkin samalla yhtaikaa holhoavalla, ylimielisellä ja säälittelevällä asenteella kuin entisaikojen kristillisten naisyhdistysten aikana.
Samoin porno demonisoitiin täysin, joten implisiittisesti demonisoitiin myös ne nuoria poikia kiihottaneet seksuaaliset teot, joita pornossa esiteltiin. Sanottiin, että kukaan nainen ei moisista ikinä unelmoisi. Toisin sanoen sellainen nainen, joka olisi voinut unelmoida samoista seksijutuista kuin pornoa katsonut mies, leimattiin vääräksi ja huonoksi naiseksi. Se tyttö, joka olisi voinut vapauttaa pornoa katsovan pojan häpeäntunteistaan, oli feministien myötävaikutuksella julistettu huoraksi.
Itse asiassa feministeinäkin esiintyneet kirjoittajat tulivat siihen aikaan uusintaneeksi romanttisen rakkauden myyttiä. Kuten kaikki tietävät, romanttinen rakkaus on erittäin vahingollinen ja ihmisten elämiä pilaava myytti. Jopa porno on pienempi paha.
Nykynuoret ovat kyllä näissä asioissa niin paljon fiksumpia kuin minun ikäpolveni, etten usko heillä olevan yhtä paljon vaikeuksia kuin meillä oppia suhtautumaan luontevasti monenlaisiin seksuaalisuuden muotoihin ja monenlaisiin ihmisiin. Millenniaaleilla ei myöskään ymmärtääkseni ole niitä repiviä ja riitaisia eroja, jotka luonnehtivat romanttisella rakkaudella aivopestyjen parisuhde-elämää, koska he eivät ajattele parisuhteita eivätkä seksiä elämää suurempina ilmiöinä. Ongelma on siinä, että keskuudessamme kulkee yhä kaikenlaisilla hörhöopeilla seksuaali-"valistettuja" nuorukaisia vailla ystäviä, joiden kanssa keskustelemalla he voisivat muodostaa realistisemman kuvan seksistä.
Hörhöopilla tarkoitan juuri sitä, että asianomainen on aivopesty muka "vastuuntuntoiseksi" poikaystäväehdokkaaksi. Se tarkoittaa, että hänelle on opetettu valmis käsikirjoitus sille, miten seurustelu aloitetaan. Mutta jos nainen ei tee omaa osaansa käsikirjoituksesta, mies sekoaa ja suuttuu. Hänen pitäisi suuttua niille "valistajille", jotka ovat johtaneet häntä harhaan, mutta sen sijaan hän suuttuukin sille tytölle. Ja sitten tulee ikävyyksiä.
Varoitus: nyt seuraa tyhjänpäiväisiä spekulaatioita vanhan parisuhdebloggaaja-Panun tyyliin.
Omaa nuoruuttani muistellessani olen vähän sitä mieltä, että tällaisia juttuja voisi välttää korostamalla nimenomaan pojille pinnallisten ja kevytmielisten seksuaalisuhteiden hyödyllisyyttä ja mielekkyyttä. Nuorukaisille pitäisi ihan oikeasti opettaa, että tilapäinen panosuhde voi olla aivan hyvä idea silloin kun omat sosiaaliset kyvyt eivät vielä riitä vakavan seurustelusuhteen ylläpitämiseen.
Samalla pitäisi tietenkin tähdentää nuorukaisille, että se tilapäinen panotyttökin on ihminen, jota pitää kohdella ihmisiksi. Voisi valistaa miekkosia siitäkin, että jos he asioivat prostituoidulla, se on heidän oma asiansa, mutta että prostituoitukin on ihminen, jota pitää kohdella ihmisiksi. Oikeastaan seurusteluun ja seksiin pätee sama kuin lääkärintoimeen: ensimmäinen käsky on "älä tee pahaa".
Itse asiassa tätä ideaa voisi kehitellä pitemmällekin. Seksuaalisesti ja seurustelusuhteiden suhteen kokematon poika saattaa hyvinkin olla teininä tai nuorena aikuisena tilanteessa, jossa hänen lähellään on a) abstraktin naisihanteen mukainen tyttö, joka samalla herättää aggressioita, koska hän ei suostu esittämään rooliaan pojan päähän ohjelmoituneessa seurustelu- ja rakastumiskäsikirjoituksessa ja b) tavallinen ja mukava tyttö, jonka seurassa poika kokee olevansa hyväksytty ja jota hänelle ei tulisi mieleenkään satuttaa.
Uskokaa pois: niitä poikia on, joille pitää kädestä pitäen kertoa, että jos hänelle on "oikea tyttö", se on tuo b, ei a. Ja niitä, joille pitää kertoa, että on ihan sallittua ja sopivaa tuntea seksuaalista halua, kunhan sen ilmaisee hyväksyttävällä ja kohteliaalla tavalla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että huomattava osa (ei kaikki) iskuoppaiden ja naiseniskijämestarien opeista on aivan järjellistä käytännön ihmissuhdeasiaa, jota minun "ei saa käyttää tyttöjä hyväksi"- ja "pitää rakastaa oikeasti" -tyyppisillä kliseillä aivopesty sukupolveni olisi tarvinnut sen aivopesun vastapainoksi. Eikä edes siksi, että ne kliseet olisivat olleet kaikilta osin väärin, mutta siksi, että niistä ei ollut käytännön ohjenuoraksi.
(Itsehän olin kiinnostunut eräästä tytöstä, joka pärjäsi koulussa minua paremmin, ja koska koulufiksuus oli minulle tasan ainoa tapa olla mitään eikä minulla oikein ollut identiteettiä lukutoukkuuden ulkopuolella, ajattelin että ao. tytön kuuluisi olla minun tyttöystäväni, vaikka totta puhuen en minä tainnut oikeasti edes haluta häntä seksuaalisesti. Samalla olin varsin hyvissä ja läheisissä väleissä - sillä tavoin, että saatoin puhua mistä vaan ja sanoa mitä vaan eikä riitaa tullut - erään todella mukavan vaalean neidon kanssa, joka oli sekä tätä ensimmäistä nätimpi että seksuaalisesti haluttavampi. Mutta koska hän ei ollut yhtä hyvä koulussa kuin minä, ajattelin ettei meillä ollut tarpeeksi paljon yhteistä. Kuten ennenkin olen sanonut, minun tunnetut pariutumisvaikeuteni johtuivat siitä, etten ymmärtänyt omaa parastani.)
Siinä parisuhdeopissa, jota feministiset tai sellaisiksi itseään luulevat kirjoittajat tarjosivat nuorille minun teini-iässäni, keskeistä oli "vääränlaisten" naisten leimaaminen epänaisiksi, maskulinisoiduiksi naisiksi jne. Esimerkiksi prostituoituihin suhtaudutaan feministipiireisssä pitkälti vieläkin samalla yhtaikaa holhoavalla, ylimielisellä ja säälittelevällä asenteella kuin entisaikojen kristillisten naisyhdistysten aikana.
Samoin porno demonisoitiin täysin, joten implisiittisesti demonisoitiin myös ne nuoria poikia kiihottaneet seksuaaliset teot, joita pornossa esiteltiin. Sanottiin, että kukaan nainen ei moisista ikinä unelmoisi. Toisin sanoen sellainen nainen, joka olisi voinut unelmoida samoista seksijutuista kuin pornoa katsonut mies, leimattiin vääräksi ja huonoksi naiseksi. Se tyttö, joka olisi voinut vapauttaa pornoa katsovan pojan häpeäntunteistaan, oli feministien myötävaikutuksella julistettu huoraksi.
Itse asiassa feministeinäkin esiintyneet kirjoittajat tulivat siihen aikaan uusintaneeksi romanttisen rakkauden myyttiä. Kuten kaikki tietävät, romanttinen rakkaus on erittäin vahingollinen ja ihmisten elämiä pilaava myytti. Jopa porno on pienempi paha.
Nykynuoret ovat kyllä näissä asioissa niin paljon fiksumpia kuin minun ikäpolveni, etten usko heillä olevan yhtä paljon vaikeuksia kuin meillä oppia suhtautumaan luontevasti monenlaisiin seksuaalisuuden muotoihin ja monenlaisiin ihmisiin. Millenniaaleilla ei myöskään ymmärtääkseni ole niitä repiviä ja riitaisia eroja, jotka luonnehtivat romanttisella rakkaudella aivopestyjen parisuhde-elämää, koska he eivät ajattele parisuhteita eivätkä seksiä elämää suurempina ilmiöinä. Ongelma on siinä, että keskuudessamme kulkee yhä kaikenlaisilla hörhöopeilla seksuaali-"valistettuja" nuorukaisia vailla ystäviä, joiden kanssa keskustelemalla he voisivat muodostaa realistisemman kuvan seksistä.
Hörhöopilla tarkoitan juuri sitä, että asianomainen on aivopesty muka "vastuuntuntoiseksi" poikaystäväehdokkaaksi. Se tarkoittaa, että hänelle on opetettu valmis käsikirjoitus sille, miten seurustelu aloitetaan. Mutta jos nainen ei tee omaa osaansa käsikirjoituksesta, mies sekoaa ja suuttuu. Hänen pitäisi suuttua niille "valistajille", jotka ovat johtaneet häntä harhaan, mutta sen sijaan hän suuttuukin sille tytölle. Ja sitten tulee ikävyyksiä.
lauantai 28. syyskuuta 2019
Jussi Halla-ahon propagandaesiintyminen RT-kanavalla täyttää pian 10 vuotta - Jussi Halla-ahos propagandauppträdande på RT fyller snart tio år
Joulukuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Jussi Halla-aho esiintyi Russia Todayllä, Venäjän englanninkielisellä propagandakanavalla, julistamassa Helsingin olevan palavien maahanmuuttajagettojen ympäröimä.
I december blir det hela tio år sedan Jussi Halla-aho uppträdde på Russia Today, Rysslands engelskspråkiga propagandakanal, och förkunnade att Helsingfors omgavs av brinnande invandrargetton.
Palavia maahanmuuttajagettoja ei edelleenkään ole näköpiirissä. Sitä vastoin on sujuvaa suomea puhuvia maahanmuuttajataustaisia kansalaisia, jotka toimivat ammateissa tai peräti yrittäjinä. Toisin sanoen Jussi Halla-ahon julistus venäläisellä propagandakanavalla on ollut epätotta eli teknillistä termiä käyttääksemme valhetta.
Några brinnande invandrargetton har vi inte ännu sett en skymt av. Däremot finns det massor av medborgare med invandrarbakgrund som talar flytande finska och yrkesarbetar eller är verksamma som företagare. Sålunda har Jussi Halla-ahos förkunnelse på en rysk propagandakanal bestått av osanningar eller, för att använda den tekniska termen, lögn.
Jussi Halla-aho väitti hiljattain, että hänen puolueensa on ainoa johdonmukaisesti Venäjä-kriittinen puolue. No, voisin kaivaa esille sen Veli-Pekka "Turjalainen" Kortelaisen kirjoituksen hänen persuvuosiltaan, noin vuoden 2012 tienoilta (sittemmin hän toki meni kafkamais-orwellilaisesti nimettyyn Itsenäisyyspuolueeseen muiden Putinin satraapeiksi mielivien tavoin), jossa hän kaipailee Venäjää miehittämään Suomen. Tuollaiset mielipiteet eivät siihenkään aikaan olleet mitenkään harvinaisia Homma-foorumilla, jota voitaneen pitää nykypersujen politiikassa edustaman postmodernin äärioikeistolaisuuden varsinaisena ajatuspajana.
Jussi Halla-aho påstod nyligen att hans parti är det enda i finsk politik som förhåller sig konsekvent kritiskt till Ryssland. Nu kunde jag faktiskt än en gång leta rätt på det där diskussionsinlägget av Veli-Pekka Kortelainen, med författarnamnet Turjalainen, ungefär från år 2012, då han ännu verkade inom sannfinnarna (sedan dess har han gått över till Självständighetspartiet, ett parti som - precis som det framgår ur namnet - lockar till sig alla som vill bli satraper åt Putin): i inlägget uttryckte han sin önskan att Ryssland skulle invadera och ockupera Finland. Dylika åsikter var och är inte ens särskilt sällsporda på det högerextrema diskussionsforumet Homma, som länge framstod som den egentliga tankesmedjan i Finland för den postmoderna extremhöger som sedan dess tagit över sannfinnarna.
Hänen mukaansa nimittäin EU - yhteisö, joka on antanut suomen kielelle tasaveroisen aseman muiden kielten kanssa ja tuonut Suomeen joukoittain ulkomaalaisia opiskelijoita perehtymään suomen kieleen - uhkaa tuhota suomalaisen kulttuurin. Sitä vastoin Venäjä, joka vainoaa vähemmistökieliään, saisi hänen mielestään miehittää Suomen, jotta suomalainen kulttuuri pelastuisi. Sikäli kuin tiedän, nämä mielipiteet eivät saaneet persuja antamaan hänelle potkuja, vaan hän siirtyi pois puolueesta pikemminkin henkilökohtaisen aatekehityksensä lainmukaisuuksia noudattaen.
Enligt honom utgör nämligen Europeiska unionen - som faktiskt gett finska språket jämställd status med de övriga europeiska nationalspråken och som dessutom lockat till Finland massor av utländska studerande för att förkovra sig i finska språket - ett hot mot finsk kultur. I stället skulle han vilja se Finland ockuperat av Ryssland - ett rike som är väl- och ökänt för att förfölja sina språkminoriteter - eftersom detta enligt honom skulle rädda den finska kulturen. Vad jag vet gav sannfinnarna inte honom sparken p g a dessa åsikter: hans partibyte inspirerades av hans personliga ideologiska utveckling.
Eli siis Jussi Halla-ahon väite peräsuolinkaisista ainoana johdonmukaisen Venäjä-kriittisenä puolueena on taas kerran valhe, ja tässä vaiheessa saa kai sanoa, että ainoa mikä Halla-ahossa ja hänen puolueessaan on johdonmukaista, on johdonmukaisen härski ja kylmäverinen valehtelu.
När Jussi Halla-aho påstår att sannfinnarna är det enda parti som konsekvent kritiserar Ryssland, är det än en gång en lögn, och vid det här laget är det väl tillåtet att säga, att det enda som är konsekvent i Halla-aho och hans parti är att båda konsekvent ljuger så det skriker om det.
I december blir det hela tio år sedan Jussi Halla-aho uppträdde på Russia Today, Rysslands engelskspråkiga propagandakanal, och förkunnade att Helsingfors omgavs av brinnande invandrargetton.
Palavia maahanmuuttajagettoja ei edelleenkään ole näköpiirissä. Sitä vastoin on sujuvaa suomea puhuvia maahanmuuttajataustaisia kansalaisia, jotka toimivat ammateissa tai peräti yrittäjinä. Toisin sanoen Jussi Halla-ahon julistus venäläisellä propagandakanavalla on ollut epätotta eli teknillistä termiä käyttääksemme valhetta.
Några brinnande invandrargetton har vi inte ännu sett en skymt av. Däremot finns det massor av medborgare med invandrarbakgrund som talar flytande finska och yrkesarbetar eller är verksamma som företagare. Sålunda har Jussi Halla-ahos förkunnelse på en rysk propagandakanal bestått av osanningar eller, för att använda den tekniska termen, lögn.
Jussi Halla-aho väitti hiljattain, että hänen puolueensa on ainoa johdonmukaisesti Venäjä-kriittinen puolue. No, voisin kaivaa esille sen Veli-Pekka "Turjalainen" Kortelaisen kirjoituksen hänen persuvuosiltaan, noin vuoden 2012 tienoilta (sittemmin hän toki meni kafkamais-orwellilaisesti nimettyyn Itsenäisyyspuolueeseen muiden Putinin satraapeiksi mielivien tavoin), jossa hän kaipailee Venäjää miehittämään Suomen. Tuollaiset mielipiteet eivät siihenkään aikaan olleet mitenkään harvinaisia Homma-foorumilla, jota voitaneen pitää nykypersujen politiikassa edustaman postmodernin äärioikeistolaisuuden varsinaisena ajatuspajana.
Jussi Halla-aho påstod nyligen att hans parti är det enda i finsk politik som förhåller sig konsekvent kritiskt till Ryssland. Nu kunde jag faktiskt än en gång leta rätt på det där diskussionsinlägget av Veli-Pekka Kortelainen, med författarnamnet Turjalainen, ungefär från år 2012, då han ännu verkade inom sannfinnarna (sedan dess har han gått över till Självständighetspartiet, ett parti som - precis som det framgår ur namnet - lockar till sig alla som vill bli satraper åt Putin): i inlägget uttryckte han sin önskan att Ryssland skulle invadera och ockupera Finland. Dylika åsikter var och är inte ens särskilt sällsporda på det högerextrema diskussionsforumet Homma, som länge framstod som den egentliga tankesmedjan i Finland för den postmoderna extremhöger som sedan dess tagit över sannfinnarna.
Hänen mukaansa nimittäin EU - yhteisö, joka on antanut suomen kielelle tasaveroisen aseman muiden kielten kanssa ja tuonut Suomeen joukoittain ulkomaalaisia opiskelijoita perehtymään suomen kieleen - uhkaa tuhota suomalaisen kulttuurin. Sitä vastoin Venäjä, joka vainoaa vähemmistökieliään, saisi hänen mielestään miehittää Suomen, jotta suomalainen kulttuuri pelastuisi. Sikäli kuin tiedän, nämä mielipiteet eivät saaneet persuja antamaan hänelle potkuja, vaan hän siirtyi pois puolueesta pikemminkin henkilökohtaisen aatekehityksensä lainmukaisuuksia noudattaen.
Enligt honom utgör nämligen Europeiska unionen - som faktiskt gett finska språket jämställd status med de övriga europeiska nationalspråken och som dessutom lockat till Finland massor av utländska studerande för att förkovra sig i finska språket - ett hot mot finsk kultur. I stället skulle han vilja se Finland ockuperat av Ryssland - ett rike som är väl- och ökänt för att förfölja sina språkminoriteter - eftersom detta enligt honom skulle rädda den finska kulturen. Vad jag vet gav sannfinnarna inte honom sparken p g a dessa åsikter: hans partibyte inspirerades av hans personliga ideologiska utveckling.
Eli siis Jussi Halla-ahon väite peräsuolinkaisista ainoana johdonmukaisen Venäjä-kriittisenä puolueena on taas kerran valhe, ja tässä vaiheessa saa kai sanoa, että ainoa mikä Halla-ahossa ja hänen puolueessaan on johdonmukaista, on johdonmukaisen härski ja kylmäverinen valehtelu.
När Jussi Halla-aho påstår att sannfinnarna är det enda parti som konsekvent kritiserar Ryssland, är det än en gång en lögn, och vid det här laget är det väl tillåtet att säga, att det enda som är konsekvent i Halla-aho och hans parti är att båda konsekvent ljuger så det skriker om det.
perjantai 20. syyskuuta 2019
Raiskausten poliittinen hyväksikäyttö ja persut - Sannfinnarna och det politiska exploaterandet av våldtäkter
Viikon suurimmasta tahattomasta poliittisesta vitsistä vastaavat persut, joiden mielestä rikoslain raiskauspykälän käynnissä oleva päivittäminen on ennennäkemätöntä raiskausten poliittista väärinkäyttöä.
Veckans bästa oavsedda politiska vits bör vi åter tacka sannfinnarna för, ty de anser att den uppdatering av strafflagsparagrafen om våldtäkt som pågår är oerhörd politisk exploatering av våldtäkter.
Siis hetkinen...? Persujen koko poliittinen toiminta perustuu raiskausfantasioilla mässäilyyn. Persuilla ei ole ikinä ollut muuta sanottavaa kuin yliampuvat propagandatarinat siitä, kuinka maahan tulee laumoittain väkivaltaisia tummaihoisia miehiä, joiden kulttuuri perustuu vapaaseen raiskaamiseen. Ja nyt HE syyttävät muita puolueita omasta helmasynnistään.
Precis så: Sannfinnarnas hela politiska karriär handlar om att frossa i våldtäktsfantasier. Sannfinnarna har aldrig haft något annat att erbjuda än överdrivna propagandahistorier om hur landet erövras av väldiga skaror av mörkhyade män som våldtar vem de vill och när de vill, eftersom det är deras kultur. Och nu är det DE som beskyller alla andra partier för sin egen skötesynd..
Veckans bästa oavsedda politiska vits bör vi åter tacka sannfinnarna för, ty de anser att den uppdatering av strafflagsparagrafen om våldtäkt som pågår är oerhörd politisk exploatering av våldtäkter.
Siis hetkinen...? Persujen koko poliittinen toiminta perustuu raiskausfantasioilla mässäilyyn. Persuilla ei ole ikinä ollut muuta sanottavaa kuin yliampuvat propagandatarinat siitä, kuinka maahan tulee laumoittain väkivaltaisia tummaihoisia miehiä, joiden kulttuuri perustuu vapaaseen raiskaamiseen. Ja nyt HE syyttävät muita puolueita omasta helmasynnistään.
Precis så: Sannfinnarnas hela politiska karriär handlar om att frossa i våldtäktsfantasier. Sannfinnarna har aldrig haft något annat att erbjuda än överdrivna propagandahistorier om hur landet erövras av väldiga skaror av mörkhyade män som våldtar vem de vill och när de vill, eftersom det är deras kultur. Och nu är det DE som beskyller alla andra partier för sin egen skötesynd..
keskiviikko 18. syyskuuta 2019
Vasemmistoterrorismi ja persut - Sannfinnarna och vänsterterrorism
Persujen pohjattomasta hölmöydestä nähtiin hiljattain esimerkki, kun jokin populäärilehdistön edustaja - ettei peräti ollut itse Iltsukka? - painoi sinänsä kiinnostavan jutun Venäjän vallankumouksellisten terrorista ja sen suhteesta Suomeen.
Den bottenlösa dumhet som karaktäriserar sannfinnarna fick vi se ett nytt exempel på när någon mindre intellektuell dagstidning, kanske till och med Ilta-Sanomat, tryckte en i och för sig intressant artikel om rysk revolutionär terror och dess förhållande till Finland.
Jutun sisältö oli suunnilleen se, että kaikenlaiset venäläiset pomminvirittäjät ja terroristit saivat 1900-luvun alussa turvapaikan Suomen suuriruhtinaanmaalta, kun täkäläiset intellektuellit - eivätkä edes vasemmistolaiset, vaan porvarilliset kansallismieliset - olivat käärmeissään sortovuosista ja halusivat näyttää tsaarille kuka on kuka. Tämän seurauksena bolševikkiterroristeja suorastaan hyysättiin Suomessa, ja meikäläisten kirjailijoiden ja vaikuttajien avustuksella he syyllistyivät luvuttomiin murhiin.
I artikeln berättades det att ryska bombmakare och terrorister i början av nittonhundratalet fick asyl i Finland, eftersom finländska intellektuella - inte ens vänstermänniskor, utan också borgerliga nationalister - ville hämnas på tsaren för ofärdsåren. Därför fjäskade man för bolsjevikiska terrorister i Finland, och med finländska författares och koryféers stöd begick dessa terrorister otaliga mord.
Luulisi tällaisen historiapläjäyksen olevan juuri persuille oikea herkkupala. Siinähän naiivit suomalaisen eliitin edustajat paapoivat kommunisteja, tai ainakin näiden edeltäjiä (bolševikkeja), ja kommunistit tietysti tekivät julmia terroritekoja, eiväthän he muuten kommunisteja olisi olleetkaan. Mutta ei suinkaan. Eräs nuori persunainen intoutui selittämään somessa, että tässä yritetään leimata suomalaiset terroristeiksi ja kiistää islamin merkitys terrorismin innoittajana.
Vid första ögonkastet kunde man inbilla sig att en sådan här artikel är en verklig läckerbit för sannfinnarna: naiva representanter för finländsk elit stödde kommunister eller bolsjeviker, dvs företrädare för kommunister, och sagda kommunister begick grymma terrordåd för det är vad kommunister gör. Men ingalunda så! I stället förkunnade en ung sannfinsk kvinna på sociala medier att artikeln var ett försök att utmåla finnar som terrorister och bagatellisera islams roll som inspiration till terrorism.
Siis kelatkaa: persun mielestä edes kommunistien terrori-iskuista ei saisi puhua, koska sillä yritetään kääntää huomio pois islamista ja muslimeista. Islam ja muslimit ovat persulassa ohittaneet jo kommunistitkin uhkakuvana.
Tänk er: sannfinnen tycker att man helst inte borde ta upp kommunistiska terrordåd, eftersom det är ett försök att vända uppmärksamheten från islam och muslimer. För sannfinnarna är islam och muslimer redan en större och viktigare fiende än någon kommunism.
Toki persut kertovat jatkuvasti satujaan jostain olemattomasta "väkivaltaisesta Antifasta", jota ei ainakaan Suomessa ole olemassa äärioikeiston fantasioiden ulkopuolella, kun taas äärioikeistolainen terrorismi ja väkivalta on jo ilmennyt mm. joukkoampumisina. Mutta oikeista, olemassa olleista ja historian tuntemista kommunisti- ja vasemmistoterroristeista ei persujen mielestä sovi keskustella. Kaipa siksi, että heillä oli valkoinen iho. Valkoihoinen kommunismi lienee sitä parempaa kommunismia, ja valkoihoinen ei tunnetusti voi olla terroristi ollenkaan, ilmeisesti ei edes valkoihoinen kommunisti.
Visst berättar sannfinnarna fortfarande amsagor om "våldsamma Antifa-terrorister", som åtminstone i Finland inte existerar utanför extremhögerns fantasivärld, medan högerextrem terrorism och högerextremt våld redan kommit till uttryck bl a i skolmassakrerna i Jokela och Kauhajoki. Men verkliga kommunistiska och vänstersinnade terrorister historien känner till borde vi inte diskutera, tycker sannfinnarna. Kanske därför att sagda terrorister hade vit hy. Ljushyad kommunism är antagligen bättre kommunism, och som bekant kan en ljushyad person inte alls vara terrorist, inte ens en ljushyad kommunist.
Den bottenlösa dumhet som karaktäriserar sannfinnarna fick vi se ett nytt exempel på när någon mindre intellektuell dagstidning, kanske till och med Ilta-Sanomat, tryckte en i och för sig intressant artikel om rysk revolutionär terror och dess förhållande till Finland.
Jutun sisältö oli suunnilleen se, että kaikenlaiset venäläiset pomminvirittäjät ja terroristit saivat 1900-luvun alussa turvapaikan Suomen suuriruhtinaanmaalta, kun täkäläiset intellektuellit - eivätkä edes vasemmistolaiset, vaan porvarilliset kansallismieliset - olivat käärmeissään sortovuosista ja halusivat näyttää tsaarille kuka on kuka. Tämän seurauksena bolševikkiterroristeja suorastaan hyysättiin Suomessa, ja meikäläisten kirjailijoiden ja vaikuttajien avustuksella he syyllistyivät luvuttomiin murhiin.
I artikeln berättades det att ryska bombmakare och terrorister i början av nittonhundratalet fick asyl i Finland, eftersom finländska intellektuella - inte ens vänstermänniskor, utan också borgerliga nationalister - ville hämnas på tsaren för ofärdsåren. Därför fjäskade man för bolsjevikiska terrorister i Finland, och med finländska författares och koryféers stöd begick dessa terrorister otaliga mord.
Luulisi tällaisen historiapläjäyksen olevan juuri persuille oikea herkkupala. Siinähän naiivit suomalaisen eliitin edustajat paapoivat kommunisteja, tai ainakin näiden edeltäjiä (bolševikkeja), ja kommunistit tietysti tekivät julmia terroritekoja, eiväthän he muuten kommunisteja olisi olleetkaan. Mutta ei suinkaan. Eräs nuori persunainen intoutui selittämään somessa, että tässä yritetään leimata suomalaiset terroristeiksi ja kiistää islamin merkitys terrorismin innoittajana.
Vid första ögonkastet kunde man inbilla sig att en sådan här artikel är en verklig läckerbit för sannfinnarna: naiva representanter för finländsk elit stödde kommunister eller bolsjeviker, dvs företrädare för kommunister, och sagda kommunister begick grymma terrordåd för det är vad kommunister gör. Men ingalunda så! I stället förkunnade en ung sannfinsk kvinna på sociala medier att artikeln var ett försök att utmåla finnar som terrorister och bagatellisera islams roll som inspiration till terrorism.
Siis kelatkaa: persun mielestä edes kommunistien terrori-iskuista ei saisi puhua, koska sillä yritetään kääntää huomio pois islamista ja muslimeista. Islam ja muslimit ovat persulassa ohittaneet jo kommunistitkin uhkakuvana.
Tänk er: sannfinnen tycker att man helst inte borde ta upp kommunistiska terrordåd, eftersom det är ett försök att vända uppmärksamheten från islam och muslimer. För sannfinnarna är islam och muslimer redan en större och viktigare fiende än någon kommunism.
Toki persut kertovat jatkuvasti satujaan jostain olemattomasta "väkivaltaisesta Antifasta", jota ei ainakaan Suomessa ole olemassa äärioikeiston fantasioiden ulkopuolella, kun taas äärioikeistolainen terrorismi ja väkivalta on jo ilmennyt mm. joukkoampumisina. Mutta oikeista, olemassa olleista ja historian tuntemista kommunisti- ja vasemmistoterroristeista ei persujen mielestä sovi keskustella. Kaipa siksi, että heillä oli valkoinen iho. Valkoihoinen kommunismi lienee sitä parempaa kommunismia, ja valkoihoinen ei tunnetusti voi olla terroristi ollenkaan, ilmeisesti ei edes valkoihoinen kommunisti.
Visst berättar sannfinnarna fortfarande amsagor om "våldsamma Antifa-terrorister", som åtminstone i Finland inte existerar utanför extremhögerns fantasivärld, medan högerextrem terrorism och högerextremt våld redan kommit till uttryck bl a i skolmassakrerna i Jokela och Kauhajoki. Men verkliga kommunistiska och vänstersinnade terrorister historien känner till borde vi inte diskutera, tycker sannfinnarna. Kanske därför att sagda terrorister hade vit hy. Ljushyad kommunism är antagligen bättre kommunism, och som bekant kan en ljushyad person inte alls vara terrorist, inte ens en ljushyad kommunist.
maanantai 16. syyskuuta 2019
Persunuoret ja Karjala - Sannfinsk ungdom och Karelen
Persunuorten suunnalta kuului hiljattain sensuuntaisia ääniä, että Karjala pitäisi meinaten taas saada takaisin, eivätkä he tarkoittaneet olutta. Tämä oli peräti virkistävää vaihtelua kaiken sen Putinin kanssa flirttailun ja venäläisen propagandan levittelemisen jälkeen.
Nyligen hördes det från sannfinsk ungdom att Karelen måste återerövras, och då menade de inte ölmärket Karjala. Det här kändes nästan uppfriskande efter det evinnerliga sannfinska flörtandet med Putin och alla de ryska propagandaartiklar sannfinnar kolporterat.
Joku voi nyt heittää minulle väitteen, että tämähän todistaa vääräksi kaikki puheeni persujen venäläismyönteisyydestä. Jos persut olisivat Putinin taskussa, eivät kai he sallisi nuorisojärjestönsä vaatia Karjalaa takaisin? Mutta tilanne on vähän monimutkaisempi.
Någon ska nu kanske påstå att det här felbevisar allt jag skrivit om sannfinnarnas Putinvänlighet. Skulle sannfinnarna stå i maskopi med Putin, skulle de väl inte tillåta sin ungdomsorganisation att kräva tillbaka Karelen? Men situationen är mer komplicerad.
Venäjän sekaantumisessa Suomen asioihin on pitkälti kyse propagandatarpeista. Esimerkiksi Johan Bäckman toimii tosiasiassa Venäjän sisäiseen käyttöön suunnatun propagandan tuottajana. On Putinille hyvä, kun Venäjällä on täällä oman asiansa kritiikitön ajaja, jonka lausuntoja voidaan sitten venäläisessä mediassa siteerata "suomalaisen ihmisoikeusaktivistin" mielipiteinä.
När Ryssland lägger sig i Finlands angelägenheter är det främst frågan om propagandabehov. Johan Bäckman producerar främst propaganda för Rysslands interna behov. Putin storgillar att ha en okritisk advokat i Finland vars uttalanden kan citeras i ryska medier som en "finsk mänskorättsaktivists" åsikter.
Vastaavalla tavalla Putin hyötyy siitä, että täällä on fasistipuolueen nuorisojärjestö, joka uhkailee Karjalan takaisinvaltaamisella. Siitä saadaan tarvittaessa hyvä tekosyy hyökätä Suomeen, pudottaa pieni ydinräjähde suomalaisten sotilaiden niskaan ja ampua sinunkin lapsillesi dumdumluoti takaraivoon - eikä tarvitse olla huolissaan mistään toisinajattelijoiden rauhanmarsseista, kun Venäjän kansa on saatu myötämieliseksi Suomen nujertamiselle levittämällä persunuorten möläytyksiä sopivasti paisuteltuina Venäjän mediassa.
På ett liknande sätt drar Putin nytta av att det finns en fascistisk ungdomsorganisation i Finland som ger ifrån sig hotelser om att återerövra Karelen. Det kan vid behov användas som ett svepskäl för att invadera Finland, utplåna Finlands armé med ett litet taktiskt kärnvapen och skjuta även dina barn en dumdumkula i bakhuvudet - och hemma i Ryssland blir det inga fredsmarscher, när de sannfinska satungarnas oförsiktiga uttalanden i lämpligt överdriven form spridits i ryska medier.
Nyligen hördes det från sannfinsk ungdom att Karelen måste återerövras, och då menade de inte ölmärket Karjala. Det här kändes nästan uppfriskande efter det evinnerliga sannfinska flörtandet med Putin och alla de ryska propagandaartiklar sannfinnar kolporterat.
Joku voi nyt heittää minulle väitteen, että tämähän todistaa vääräksi kaikki puheeni persujen venäläismyönteisyydestä. Jos persut olisivat Putinin taskussa, eivät kai he sallisi nuorisojärjestönsä vaatia Karjalaa takaisin? Mutta tilanne on vähän monimutkaisempi.
Någon ska nu kanske påstå att det här felbevisar allt jag skrivit om sannfinnarnas Putinvänlighet. Skulle sannfinnarna stå i maskopi med Putin, skulle de väl inte tillåta sin ungdomsorganisation att kräva tillbaka Karelen? Men situationen är mer komplicerad.
Venäjän sekaantumisessa Suomen asioihin on pitkälti kyse propagandatarpeista. Esimerkiksi Johan Bäckman toimii tosiasiassa Venäjän sisäiseen käyttöön suunnatun propagandan tuottajana. On Putinille hyvä, kun Venäjällä on täällä oman asiansa kritiikitön ajaja, jonka lausuntoja voidaan sitten venäläisessä mediassa siteerata "suomalaisen ihmisoikeusaktivistin" mielipiteinä.
När Ryssland lägger sig i Finlands angelägenheter är det främst frågan om propagandabehov. Johan Bäckman producerar främst propaganda för Rysslands interna behov. Putin storgillar att ha en okritisk advokat i Finland vars uttalanden kan citeras i ryska medier som en "finsk mänskorättsaktivists" åsikter.
Vastaavalla tavalla Putin hyötyy siitä, että täällä on fasistipuolueen nuorisojärjestö, joka uhkailee Karjalan takaisinvaltaamisella. Siitä saadaan tarvittaessa hyvä tekosyy hyökätä Suomeen, pudottaa pieni ydinräjähde suomalaisten sotilaiden niskaan ja ampua sinunkin lapsillesi dumdumluoti takaraivoon - eikä tarvitse olla huolissaan mistään toisinajattelijoiden rauhanmarsseista, kun Venäjän kansa on saatu myötämieliseksi Suomen nujertamiselle levittämällä persunuorten möläytyksiä sopivasti paisuteltuina Venäjän mediassa.
På ett liknande sätt drar Putin nytta av att det finns en fascistisk ungdomsorganisation i Finland som ger ifrån sig hotelser om att återerövra Karelen. Det kan vid behov användas som ett svepskäl för att invadera Finland, utplåna Finlands armé med ett litet taktiskt kärnvapen och skjuta även dina barn en dumdumkula i bakhuvudet - och hemma i Ryssland blir det inga fredsmarscher, när de sannfinska satungarnas oförsiktiga uttalanden i lämpligt överdriven form spridits i ryska medier.
sunnuntai 8. syyskuuta 2019
Älyllisen konservatiivisuuden mureneminen - Hur intellektuell konservatism vittrar bort
Miikka-Markus Leskisestä ja Kristillisdemokraateista laatimani kirjoitus antoi aihetta sanoa vielä pari sanaa konservatiivisuudesta. Jo pitkään sekä minä että viisaammat miehet maailmalla olemme nimittäin joutuneet huomaamaan älyllisesti edes jotakuinkin rehellisen konservatiivisuuden olevan katoavaa kansan- ja kansainvälistä perinnettä. Sen sijaan on tunkeutunut raaka ja törkeä populismi.
Den drapa jag skrev om Miikka-Markus Lehtinen och Kristdemokraterna gav anledning att plita ned ännu ett par ord om konservatism. Sedan länge har både jag och klokare män ute i världen nämligen sett oss tvungna att konstatera, att intellektuellt någorlunda ärlig konservatism håller på att helt försvinna, både hos oss och internationellt. I stället har vi fått en brutal och fräck populism.
Pidän tätä kehitystä valitettavana. Itsehän olen tietysti nykyisten "konservatiiviemme" eli perussuomalaisen äärioikeiston näkökulmasta takaraivoonammuttava äärivasemmistolainen, mutta normaalissa - persuja edeltävässä - maailmassa koin olevani monilta yksittäisiltä poliittisilta impulsseiltani aika konservatiivi.
Jag beklagar denna utveckling. De som i dag kallar sig konservativa - den sannfinska extremhögern - ser mig givetvis som en vänsterextremist de helst ville avrätta på fläcken, men i den normala värld som existerade före sannfinnarna var jag på många sätt konservativt lagd eller inspirerad.
Tunnetusti olen niin ankara raittiusmies, ettei minulla olisi mitään Hizbollah-tasoista viinakieltopolitiikkaa vastaan, ja tämä juontaa viime kädessä juurensa vanhoillisesta kotikasvatuksesta. Kannatan myös ruotsin kielen aseman säilyttämistä ja toisen kotimaisen kielen opetusta kaikille pohjimmiltani konservatiivisista vaikuttimista. Ja mitä sitten tulee maanpuolustukseen, nuoruuteni pasifistisilta harharetkiltä palattuani olen sitä mieltä, että Venäjä pysyy toistaiseksi vihollisena ja uhkana ja että perinteisessä maanpuolustushengessä on paljon hyvää.
Som bekant är jag en sträng helnykterist: skulle det införas ett spritförbud på Hizbollahnivå i det här landet, så skulle det inte ändra på någonting i mitt liv. Nykterheten är i princip en följd av konservativa aspekter i min uppfostran. Jag vill naturligtvis också behålla svenska språkets ställning i Finland och svenskundervisningen för alla finsktalande därför att jag är konservativt lagd. Vad sedan gäller försvaret, har jag, när jag väl vänt hem från min ungdoms pacifistiska villovägar, kommit till slutsatsen att Ryssland under överskådlig framtid förblir en fiende och ett hot och att mycket talar för traditionell försvarsvänlighet.
Tuskin kukaan muukaan on johdonmukaisesti "vihervasemmistolainen" tai "vasemmistoliberaali". Meillä kaikilla on sekä konservatiivisia, liberaaleja että vallankumouksellisia impulsseja. Jokainen on sekä vähän maailmankansalainen että vähän nationalisti. Jokainen on sekä vähän uskonnollinen että vähän ateisti. Jokainen on sekä vähän militaristi että vähän pasifisti. Ja tähän tyyliin useimpien ihmisiä jakavien kysymysten suhteen.
Jag antar att ingen är konsekvent och undantagslöst "grön" eller "vänsterliberal". Vi alla har både konservativa, liberala och revolutionära impulser. Var och en är både lite världsmedborgare och lite nationalist. Var och en är både lite religiös och lite ateist. Var och en är både lite militarist och lite ateist. Och så här går det egentligen med alla tvistefrågor som delar folk.
Pienehköjen konservatiivisten puolueiden, kuten vaikkapa Kristillisdemokraattien, sauma merkittävään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on ollut siinä, että ne voivat puhutella sellaisten ihmisten yksittäisiä konservatiivisia impulsseja, jotka eivät välttämättä ole kokonaisnäkemykseltään konservatiiveja. Silloin kun minä nuorena äänestin kristillisiä raittiusmiehen protestina, lähdin siitä, että joiltakin osin kannattamiani liberaaleja tai vasemmistolaisia aatteita ajavat yhteiskunnassa jo toiset, voimakkaammat puolueet, ja että minä saatoin äänestää raittiushenkisyyteni mukaan, koska se nyt kuitenkin oli ja on minulle aika tärkeä identiteettikysymys ja koska raittiutta ei kukaan muukaan ajanut kuin Kristillisdemokraatit.
Relativt små konservativa partier, som t ex Kristdemokraterna, kan ibland spela en betydelsefull roll i politiken genom att tilltala konservativa impulser hos människor vars helhetssyn på samhället inte nödvändigtvis är konservativ. När jag som en ung man röstade på kristdemokraterna för att s a s inregistrera min protest som helnykterist, utgick jag från att de liberala idéer eller vänsteridéer som jag i viss mån var anhängare av redan representerades av andra, starkare partier och att jag sålunda kunde rösta enligt min helnykterism, eftersom den alltid har varit en viktig identitetsfråga för mig och eftersom det bara var Kristdemokraterna som var ett uttalat nykterhetsparti.
(Siihen aikaan raittius oli nimenomaan nuorten ihmisten keskuudessa täysin marginaalissa. Jos olisin nuori nykymaailmassa, minun ei tarvitsisi äänestää raittiuspuoluetta, koska nykynuoret uskaltavat olla raittiita paljon avoimemmin, eikä raittiuden takia tarvitse pelätä joutuvansa sosiaalisesti niin eristyksiin kuin muutama vuosikymmen sitten. Nykynuorille raittius tuskin edes on mikään erityinen identiteetti isolla I:llä, se on luonteva elämäntapa, jonka voi ja saa valita siinä missä minkä tahansa muunkin.)
(På den tiden var nykterheten särskilt bland unga människor helt marginaliserad. Skulle jag vara ung i dagens värld så skulle jag inte behöva rösta på ett nykterhetsparti, för i dag vågar unga människor vara nyktra helt öppet, och nykterhet innebär inte en sådan social isolering som för ett par årtionden sen. För dagens ungdomar är nykterism knappast ens en särskild identitet med stort I, utan en naturlig livsstil som man kan välja precis som vilken som helst annan.)
Nykyään "konservatiivisuudella" tarkoitetaan kuitenkin aivan muuta. Silloin kun itse nettikolumnistina ajoin valikoivasti tiettyjä konservatiivisia asioita, persujen nettiprikaati katsoi, että minulla oli jonkinlainen velvollisuus allekirjoittaa koko "poliittisen epäkorrektiuden" aatepaketti ruotsin kielen vastaisuuksineen ja rasismeineen. Olisi pitänyt nähdä esimerkiksi vasemmisto tai sosiaalidemokraattinen puolue läpeensä pahoina hirvityksinä, ei puolueina, joiden kanssa en välttämättä ole samaa mieltä asioista ja joiden en välttämättä katso kaikilta osin vievän yhteiskuntaa oikeaan suuntaan, mutta joilla ymmärrettävistä syistä on kannatusta yhteiskunnassa.
I dag menar man någonting helt annat när man talar om "konservatism". När jag som webbkåsör tillät mig att ta ställning för vissa konservativa målsättningar, ansåg den sannfinska webb-brigaden att jag på något sätt var förpliktigad att acceptera hela det "politiskt inkorrekta" idépaketet inklusive svenskfientligheten och rasismen. Sannfinnarna krävde att jag skulle se t ex vänstern eller socialdemokratiska partiet som alltigenom onda monster, inte som partier som jag inte nödvändigtvis är enig med och som enligt min åsikt inte nödvändigtvis för samhället i rätt riktning, men som av förståeliga skäl åtnjuter stöd i samhället.
Minullahan oli ja on periaatteessa postmodernin liikkuvan äänestäjän maailmankuva, eli ketä vain voi vaaleissa tukea joka sillä hetkellä vaikuttaa siltä mitä yhteiskunta tarvitsee, ja minulla joka tapauksessa yksilönä on aina jotakin hampaankolossa aivan mitä tahansa puoluetta vastaan. Minä olen suvereeni äänestäjä, "kansalainen, joka valitsee kuninkaan ja syöksee valtaistuimelta tyrannin", ja minun äänestäni on sitten eri puolueiden parhaansa mukaan kilpailtava.
Min världsbild var och är, när allt kommer omkring, en rörlig postmodern väljares: jag är beredd att rösta på vem som helst som i den tidpunkten förefaller vara vad samhället behöver, och under alla omständigheter har jag som individ alltid någonting emot vilket som helst politiskt parti. Jag är en suverän väljare, en "medborgare som utser konungen och störtar tyrannen", och de olika partierna får sen konkurrera med varandra om min röst.
Niin kauan kuin puolueetkin - olivatpa oikeistolaisia, vasemmistolaisia, keskustaa, vihreitä, liberaaleja tai mitä milloinkin - ovat tyytyväisiä pelaamaan näiden sääntöjen mukaan, asiat ovat periaatteessa mallillaan ja demokratia toimii. "Maahanmuuttokriitikot" ja persujen nettikommandot ovat kuitenkin toista mieltä. Heillä on mielestään yksinoikeus vaatia kaikilta vähänkin konservatiivisilta ihmisiltä, että nämä liittyvät heidän vallankumoustaisteluunsa koko oikeusvaltiota vastaan.
Så länge partierna - vänster-, höger-, centerpartier, gröna eller liberaler, vad det än är för partier - nöjer sig med att iaktta dessa regler, står saker och ting till som de bör och demokratin fungerar. "Invandringskritikerna" och de sannfinska onlinekommandona är dock av annan åsikt. De anser sig få tvångsrekrytera alla någorlunda konservativa människor för sin revolutionära kamp mot rättsstaten.
Kun poliittinen ryhmä esittää tällaisia vaatimuksia tavallisille kansalaisille, kyse on totalitarismista. Kansalaisella on oikeus päättää itse mielipiteensä, jopa valita à la carte -periaatteella yksittäisiä mielipiteitä eri mielipidekimpuista. Tai pitäisi olla. Valitettavasti persut ja äärioikeisto ovat aivan väkisin palauttaneet voimaan sellaisen tilanteen, jossa pitää olla kaikkien mielipiteidensä osalta joko "vihervasemmistolainen" tai "poliittisesti epäkorrekti", ja jos valitsee kantansa yksittäisiin kysymyksiin oman järkensä ja omantuntonsa mukaan, joutuu täysin marginaaliin.
När en politisk gruppering vill tvinga vanliga människor att rösta på ett visst sätt o. dyl., handlar det om ren totalitarism. Medborgaren får själv besluta om sina politiska åsikter och ta ställning till enstaka frågor på ett a la carte-sätt, dvs. mixa och blanda höger-, vänster- och gröna åsikter precis som han vill. Eller det är så det borde vara. Dessvärre har sannfinnarna och extremhögern återinfört situationen i vilken man antingen är "grön vänster" eller "politiskt inkorrekt", och tar man ställning till enstaka frågor efter sitt samvete och sitt bästa förnuft, så blir man helt marginaliserad.
Tämä on johtanut sellaiseen tilanteeseen, että juuri maltillista porvarillisuutta tai järkevää konservatiivisuutta mielestään edustavat kirjoittajat ja ajattelijat huomaavat olevansa äärioikeiston ankarimman painostuksen alaisina. Stalinisti-, homo- ja narkkarileimat lyödään lujimmin ja kipeimmin juuri sellaisiin ihmisiin, joiden pieneen mieleenkään ei tulisi sanoa hyvää sanaakaan Stalinista, jotka suhtautuvat epäilevästi homoseksuaalien vapautusliikkeeseen ja jotka eivät ole eläissään viinaa maistaneetkaan, saati sitten laittomia huumeita.
Det här innebär att det är precis de skribenter och tänkare som alltid sett sig som borgerliga eller moderat konservativa plötsligt befinner sig under massiv högerextrem påtryckning. Att bli brännmärkt som stalinist, bög eller knarkare svider värst när man aldrig ens kunde tänka sig yttra ett vänligt ord om Stalin, eller när man förhåller sig skeptiskt till bögarnas befrielserörelse eller när man aldrig ens smakat vare sig på brännvin eller på några olagliga rusmedel.
Mikä tämän taustalla on? Ikävä kyllä yksi uskottavimmista tulkinnoista on, että vainoharhaisin vasemmistonäkemys on oikeassa. Eli siis se, että maltillinen konservatiivisuus ei koskaan ole ollut mitään muuta kuin viikunanlehti öykkäröinnille, törkeydelle ja suoranaiselle fasismille. Julkisuudessa on puhuttu kauniita perinteisistä arvoista ja isäin kulttuurin säilyttämisen tärkeydestä, mutta tämän retorisen verhon takana on aina piileskellyt alkukantainen murhan- ja verenhimo. Murhanhimoinen äärioikeisto viis veisaa perhearvoista ja kansallisesta kulttuurista.
Vad står bakom allt detta? Tyvärr börjar den mest paranoida vänstersynen låta allt mindre paranoid och allt mer berättigad. Alltså, att moderat konservatism aldrig har utgjort någonting annat än ett fikonlöv att kamouflera rena grobianfasoner, brutalitet och fascism med. I offentlighet talar man en massa i nattmössan om hur viktigt det är att kämpa för traditionella värderingar och förfädernas kultur, men bakom denna ridå av retorik gömmer sig primitiv mordlystnad och blodlusta. Den mordlystna extremhögern ger katten i familjevänliga värderingar och nationell kultur.
Tarkoittaako tämä, että maltillisina konservatiiveina itseään pitäneet tavalliset ihmiset ovat salanatseja? Ei toki. He vain ovat antaneet salanatsien ulkoisen rekrytointi- ja mainospuolen hämätä itseään. Tavallinen, yksittäinen ihminen voi vilpittömästi uskoa maltilliseen konservatiivisuuteen, mutta tämän vainoharhaisen vasemmistotulkinnan mukaan hän erehtyy, jos kuvittelee minkään poliittisen tahon oikeasti ajavan asiaansa.
Betyder det här, att vanliga människor som ansett sig vara moderata konservativa egentligen är smygnazister? Nähä. De har bara låtit sig vilseledas av smygnazisternas rekryterings- och reklamfasad. En vanlig människa, en individ, kan uppriktigt tro på moderat konservatism, men enligt den här paranoida vänstertolkningen misstar han sig om han inbillar sig att någon politisk grupp alls representerar hans intressen.
Tälle tulkinnalle antaa tiettyä uskottavuutta se karkea tekopyhyys, joka luonnehtii vaikkapa persuja. Ei oikeasti noudateta edes niitä konservatiivisia arvoja, joita ollaan edistävinään. Puoluetta esimerkiksi johtaa mies, joka on aviolasten ohella pannut alulle lehtolapsen nuoren naisen kanssa. Puolue esiintyy isänmaallisena, mutta myötäilee Venäjän fasismia. Puolueessa toimii avoimesti homoseksuaalinen mies, joka on tuonut maahan afrikkalaisen poikaystävän - siis puolueessa, joka moittii suunnilleen koko muuta maailmaa homojen hemmottelusta ja kehitysmaalaisten maahantuonnista. Ja ennen nykyistä nousuaan puolue tuli kuuluisaksi siitä, että sen riveissä toimi ammattipainija, joka syytteli vihreitä rikollisia hyysääväksi huumeidenvapauttajapuolueeksi ja joka itse syyllistyi sekä väkivaltarikoksiin että huumerikoksiin.
Den här tolkningen blir trovärdigare när man reflekterar över den oförskämda skenhelighet som karaktäriserar t ex sannfinnarna: de ger egentligen strunt i de konservativa värden de påstår sig främja. Partiet leds t ex av en man som avlat ett utomäktenskapligt barn med en ung kvinna. Partiet kallar sig fosterländskt, men uttrycker sympati för rysk fascism. Inom partiet verkar en homosexuell man som importerat en afrikansk pojkvän till Finland - inom ett parti alltså som beskyller resten av mänskligheten för att favorisera homosexuella och importera utlänningar. Och när partiet var mycket mindre än i dag var röstmagneten en professionell brottare som anklagade de gröna för att fjäska för brottslingar och främja narkotikamissbruk - men som bekant begick mannen själv både våldsbrott och narkotikabrott.
Den drapa jag skrev om Miikka-Markus Lehtinen och Kristdemokraterna gav anledning att plita ned ännu ett par ord om konservatism. Sedan länge har både jag och klokare män ute i världen nämligen sett oss tvungna att konstatera, att intellektuellt någorlunda ärlig konservatism håller på att helt försvinna, både hos oss och internationellt. I stället har vi fått en brutal och fräck populism.
Pidän tätä kehitystä valitettavana. Itsehän olen tietysti nykyisten "konservatiiviemme" eli perussuomalaisen äärioikeiston näkökulmasta takaraivoonammuttava äärivasemmistolainen, mutta normaalissa - persuja edeltävässä - maailmassa koin olevani monilta yksittäisiltä poliittisilta impulsseiltani aika konservatiivi.
Jag beklagar denna utveckling. De som i dag kallar sig konservativa - den sannfinska extremhögern - ser mig givetvis som en vänsterextremist de helst ville avrätta på fläcken, men i den normala värld som existerade före sannfinnarna var jag på många sätt konservativt lagd eller inspirerad.
Tunnetusti olen niin ankara raittiusmies, ettei minulla olisi mitään Hizbollah-tasoista viinakieltopolitiikkaa vastaan, ja tämä juontaa viime kädessä juurensa vanhoillisesta kotikasvatuksesta. Kannatan myös ruotsin kielen aseman säilyttämistä ja toisen kotimaisen kielen opetusta kaikille pohjimmiltani konservatiivisista vaikuttimista. Ja mitä sitten tulee maanpuolustukseen, nuoruuteni pasifistisilta harharetkiltä palattuani olen sitä mieltä, että Venäjä pysyy toistaiseksi vihollisena ja uhkana ja että perinteisessä maanpuolustushengessä on paljon hyvää.
Som bekant är jag en sträng helnykterist: skulle det införas ett spritförbud på Hizbollahnivå i det här landet, så skulle det inte ändra på någonting i mitt liv. Nykterheten är i princip en följd av konservativa aspekter i min uppfostran. Jag vill naturligtvis också behålla svenska språkets ställning i Finland och svenskundervisningen för alla finsktalande därför att jag är konservativt lagd. Vad sedan gäller försvaret, har jag, när jag väl vänt hem från min ungdoms pacifistiska villovägar, kommit till slutsatsen att Ryssland under överskådlig framtid förblir en fiende och ett hot och att mycket talar för traditionell försvarsvänlighet.
Tuskin kukaan muukaan on johdonmukaisesti "vihervasemmistolainen" tai "vasemmistoliberaali". Meillä kaikilla on sekä konservatiivisia, liberaaleja että vallankumouksellisia impulsseja. Jokainen on sekä vähän maailmankansalainen että vähän nationalisti. Jokainen on sekä vähän uskonnollinen että vähän ateisti. Jokainen on sekä vähän militaristi että vähän pasifisti. Ja tähän tyyliin useimpien ihmisiä jakavien kysymysten suhteen.
Jag antar att ingen är konsekvent och undantagslöst "grön" eller "vänsterliberal". Vi alla har både konservativa, liberala och revolutionära impulser. Var och en är både lite världsmedborgare och lite nationalist. Var och en är både lite religiös och lite ateist. Var och en är både lite militarist och lite ateist. Och så här går det egentligen med alla tvistefrågor som delar folk.
Pienehköjen konservatiivisten puolueiden, kuten vaikkapa Kristillisdemokraattien, sauma merkittävään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on ollut siinä, että ne voivat puhutella sellaisten ihmisten yksittäisiä konservatiivisia impulsseja, jotka eivät välttämättä ole kokonaisnäkemykseltään konservatiiveja. Silloin kun minä nuorena äänestin kristillisiä raittiusmiehen protestina, lähdin siitä, että joiltakin osin kannattamiani liberaaleja tai vasemmistolaisia aatteita ajavat yhteiskunnassa jo toiset, voimakkaammat puolueet, ja että minä saatoin äänestää raittiushenkisyyteni mukaan, koska se nyt kuitenkin oli ja on minulle aika tärkeä identiteettikysymys ja koska raittiutta ei kukaan muukaan ajanut kuin Kristillisdemokraatit.
Relativt små konservativa partier, som t ex Kristdemokraterna, kan ibland spela en betydelsefull roll i politiken genom att tilltala konservativa impulser hos människor vars helhetssyn på samhället inte nödvändigtvis är konservativ. När jag som en ung man röstade på kristdemokraterna för att s a s inregistrera min protest som helnykterist, utgick jag från att de liberala idéer eller vänsteridéer som jag i viss mån var anhängare av redan representerades av andra, starkare partier och att jag sålunda kunde rösta enligt min helnykterism, eftersom den alltid har varit en viktig identitetsfråga för mig och eftersom det bara var Kristdemokraterna som var ett uttalat nykterhetsparti.
(Siihen aikaan raittius oli nimenomaan nuorten ihmisten keskuudessa täysin marginaalissa. Jos olisin nuori nykymaailmassa, minun ei tarvitsisi äänestää raittiuspuoluetta, koska nykynuoret uskaltavat olla raittiita paljon avoimemmin, eikä raittiuden takia tarvitse pelätä joutuvansa sosiaalisesti niin eristyksiin kuin muutama vuosikymmen sitten. Nykynuorille raittius tuskin edes on mikään erityinen identiteetti isolla I:llä, se on luonteva elämäntapa, jonka voi ja saa valita siinä missä minkä tahansa muunkin.)
(På den tiden var nykterheten särskilt bland unga människor helt marginaliserad. Skulle jag vara ung i dagens värld så skulle jag inte behöva rösta på ett nykterhetsparti, för i dag vågar unga människor vara nyktra helt öppet, och nykterhet innebär inte en sådan social isolering som för ett par årtionden sen. För dagens ungdomar är nykterism knappast ens en särskild identitet med stort I, utan en naturlig livsstil som man kan välja precis som vilken som helst annan.)
Nykyään "konservatiivisuudella" tarkoitetaan kuitenkin aivan muuta. Silloin kun itse nettikolumnistina ajoin valikoivasti tiettyjä konservatiivisia asioita, persujen nettiprikaati katsoi, että minulla oli jonkinlainen velvollisuus allekirjoittaa koko "poliittisen epäkorrektiuden" aatepaketti ruotsin kielen vastaisuuksineen ja rasismeineen. Olisi pitänyt nähdä esimerkiksi vasemmisto tai sosiaalidemokraattinen puolue läpeensä pahoina hirvityksinä, ei puolueina, joiden kanssa en välttämättä ole samaa mieltä asioista ja joiden en välttämättä katso kaikilta osin vievän yhteiskuntaa oikeaan suuntaan, mutta joilla ymmärrettävistä syistä on kannatusta yhteiskunnassa.
I dag menar man någonting helt annat när man talar om "konservatism". När jag som webbkåsör tillät mig att ta ställning för vissa konservativa målsättningar, ansåg den sannfinska webb-brigaden att jag på något sätt var förpliktigad att acceptera hela det "politiskt inkorrekta" idépaketet inklusive svenskfientligheten och rasismen. Sannfinnarna krävde att jag skulle se t ex vänstern eller socialdemokratiska partiet som alltigenom onda monster, inte som partier som jag inte nödvändigtvis är enig med och som enligt min åsikt inte nödvändigtvis för samhället i rätt riktning, men som av förståeliga skäl åtnjuter stöd i samhället.
Minullahan oli ja on periaatteessa postmodernin liikkuvan äänestäjän maailmankuva, eli ketä vain voi vaaleissa tukea joka sillä hetkellä vaikuttaa siltä mitä yhteiskunta tarvitsee, ja minulla joka tapauksessa yksilönä on aina jotakin hampaankolossa aivan mitä tahansa puoluetta vastaan. Minä olen suvereeni äänestäjä, "kansalainen, joka valitsee kuninkaan ja syöksee valtaistuimelta tyrannin", ja minun äänestäni on sitten eri puolueiden parhaansa mukaan kilpailtava.
Min världsbild var och är, när allt kommer omkring, en rörlig postmodern väljares: jag är beredd att rösta på vem som helst som i den tidpunkten förefaller vara vad samhället behöver, och under alla omständigheter har jag som individ alltid någonting emot vilket som helst politiskt parti. Jag är en suverän väljare, en "medborgare som utser konungen och störtar tyrannen", och de olika partierna får sen konkurrera med varandra om min röst.
Niin kauan kuin puolueetkin - olivatpa oikeistolaisia, vasemmistolaisia, keskustaa, vihreitä, liberaaleja tai mitä milloinkin - ovat tyytyväisiä pelaamaan näiden sääntöjen mukaan, asiat ovat periaatteessa mallillaan ja demokratia toimii. "Maahanmuuttokriitikot" ja persujen nettikommandot ovat kuitenkin toista mieltä. Heillä on mielestään yksinoikeus vaatia kaikilta vähänkin konservatiivisilta ihmisiltä, että nämä liittyvät heidän vallankumoustaisteluunsa koko oikeusvaltiota vastaan.
Så länge partierna - vänster-, höger-, centerpartier, gröna eller liberaler, vad det än är för partier - nöjer sig med att iaktta dessa regler, står saker och ting till som de bör och demokratin fungerar. "Invandringskritikerna" och de sannfinska onlinekommandona är dock av annan åsikt. De anser sig få tvångsrekrytera alla någorlunda konservativa människor för sin revolutionära kamp mot rättsstaten.
Kun poliittinen ryhmä esittää tällaisia vaatimuksia tavallisille kansalaisille, kyse on totalitarismista. Kansalaisella on oikeus päättää itse mielipiteensä, jopa valita à la carte -periaatteella yksittäisiä mielipiteitä eri mielipidekimpuista. Tai pitäisi olla. Valitettavasti persut ja äärioikeisto ovat aivan väkisin palauttaneet voimaan sellaisen tilanteen, jossa pitää olla kaikkien mielipiteidensä osalta joko "vihervasemmistolainen" tai "poliittisesti epäkorrekti", ja jos valitsee kantansa yksittäisiin kysymyksiin oman järkensä ja omantuntonsa mukaan, joutuu täysin marginaaliin.
När en politisk gruppering vill tvinga vanliga människor att rösta på ett visst sätt o. dyl., handlar det om ren totalitarism. Medborgaren får själv besluta om sina politiska åsikter och ta ställning till enstaka frågor på ett a la carte-sätt, dvs. mixa och blanda höger-, vänster- och gröna åsikter precis som han vill. Eller det är så det borde vara. Dessvärre har sannfinnarna och extremhögern återinfört situationen i vilken man antingen är "grön vänster" eller "politiskt inkorrekt", och tar man ställning till enstaka frågor efter sitt samvete och sitt bästa förnuft, så blir man helt marginaliserad.
Tämä on johtanut sellaiseen tilanteeseen, että juuri maltillista porvarillisuutta tai järkevää konservatiivisuutta mielestään edustavat kirjoittajat ja ajattelijat huomaavat olevansa äärioikeiston ankarimman painostuksen alaisina. Stalinisti-, homo- ja narkkarileimat lyödään lujimmin ja kipeimmin juuri sellaisiin ihmisiin, joiden pieneen mieleenkään ei tulisi sanoa hyvää sanaakaan Stalinista, jotka suhtautuvat epäilevästi homoseksuaalien vapautusliikkeeseen ja jotka eivät ole eläissään viinaa maistaneetkaan, saati sitten laittomia huumeita.
Det här innebär att det är precis de skribenter och tänkare som alltid sett sig som borgerliga eller moderat konservativa plötsligt befinner sig under massiv högerextrem påtryckning. Att bli brännmärkt som stalinist, bög eller knarkare svider värst när man aldrig ens kunde tänka sig yttra ett vänligt ord om Stalin, eller när man förhåller sig skeptiskt till bögarnas befrielserörelse eller när man aldrig ens smakat vare sig på brännvin eller på några olagliga rusmedel.
Mikä tämän taustalla on? Ikävä kyllä yksi uskottavimmista tulkinnoista on, että vainoharhaisin vasemmistonäkemys on oikeassa. Eli siis se, että maltillinen konservatiivisuus ei koskaan ole ollut mitään muuta kuin viikunanlehti öykkäröinnille, törkeydelle ja suoranaiselle fasismille. Julkisuudessa on puhuttu kauniita perinteisistä arvoista ja isäin kulttuurin säilyttämisen tärkeydestä, mutta tämän retorisen verhon takana on aina piileskellyt alkukantainen murhan- ja verenhimo. Murhanhimoinen äärioikeisto viis veisaa perhearvoista ja kansallisesta kulttuurista.
Vad står bakom allt detta? Tyvärr börjar den mest paranoida vänstersynen låta allt mindre paranoid och allt mer berättigad. Alltså, att moderat konservatism aldrig har utgjort någonting annat än ett fikonlöv att kamouflera rena grobianfasoner, brutalitet och fascism med. I offentlighet talar man en massa i nattmössan om hur viktigt det är att kämpa för traditionella värderingar och förfädernas kultur, men bakom denna ridå av retorik gömmer sig primitiv mordlystnad och blodlusta. Den mordlystna extremhögern ger katten i familjevänliga värderingar och nationell kultur.
Tarkoittaako tämä, että maltillisina konservatiiveina itseään pitäneet tavalliset ihmiset ovat salanatseja? Ei toki. He vain ovat antaneet salanatsien ulkoisen rekrytointi- ja mainospuolen hämätä itseään. Tavallinen, yksittäinen ihminen voi vilpittömästi uskoa maltilliseen konservatiivisuuteen, mutta tämän vainoharhaisen vasemmistotulkinnan mukaan hän erehtyy, jos kuvittelee minkään poliittisen tahon oikeasti ajavan asiaansa.
Betyder det här, att vanliga människor som ansett sig vara moderata konservativa egentligen är smygnazister? Nähä. De har bara låtit sig vilseledas av smygnazisternas rekryterings- och reklamfasad. En vanlig människa, en individ, kan uppriktigt tro på moderat konservatism, men enligt den här paranoida vänstertolkningen misstar han sig om han inbillar sig att någon politisk grupp alls representerar hans intressen.
Tälle tulkinnalle antaa tiettyä uskottavuutta se karkea tekopyhyys, joka luonnehtii vaikkapa persuja. Ei oikeasti noudateta edes niitä konservatiivisia arvoja, joita ollaan edistävinään. Puoluetta esimerkiksi johtaa mies, joka on aviolasten ohella pannut alulle lehtolapsen nuoren naisen kanssa. Puolue esiintyy isänmaallisena, mutta myötäilee Venäjän fasismia. Puolueessa toimii avoimesti homoseksuaalinen mies, joka on tuonut maahan afrikkalaisen poikaystävän - siis puolueessa, joka moittii suunnilleen koko muuta maailmaa homojen hemmottelusta ja kehitysmaalaisten maahantuonnista. Ja ennen nykyistä nousuaan puolue tuli kuuluisaksi siitä, että sen riveissä toimi ammattipainija, joka syytteli vihreitä rikollisia hyysääväksi huumeidenvapauttajapuolueeksi ja joka itse syyllistyi sekä väkivaltarikoksiin että huumerikoksiin.
Den här tolkningen blir trovärdigare när man reflekterar över den oförskämda skenhelighet som karaktäriserar t ex sannfinnarna: de ger egentligen strunt i de konservativa värden de påstår sig främja. Partiet leds t ex av en man som avlat ett utomäktenskapligt barn med en ung kvinna. Partiet kallar sig fosterländskt, men uttrycker sympati för rysk fascism. Inom partiet verkar en homosexuell man som importerat en afrikansk pojkvän till Finland - inom ett parti alltså som beskyller resten av mänskligheten för att favorisera homosexuella och importera utlänningar. Och när partiet var mycket mindre än i dag var röstmagneten en professionell brottare som anklagade de gröna för att fjäska för brottslingar och främja narkotikamissbruk - men som bekant begick mannen själv både våldsbrott och narkotikabrott.
sunnuntai 1. syyskuuta 2019
Idän vinosilmät tunkeutuivat Ruotsiin tekemään rikoksia - Gulingarna österifrån infiltrerade Sverige för att begå brott
Pari karvanaamaista sälliä ammuskeli poliiseja tuossa päivä pari sitten. Kuten tiedämme, maahanmuuttokriitikoiden mielestä parrankasvu ja epäilemättä myös testosteroni on sellainen muslimien juttu (tämä selittääkin aukottomasti kaikki ne höpinät viriileistä arabimiehistä, jotka "vievät naisemme"). Toisin sanoen nämä sällit julistettiin välittömästi muslimeiksi ja maahanmuuttajiksi, ja sisäministeri Ohisaloa uhkailtiin Twitterissä tappamisella, koska tapaus oli maahanmuuttokriitikoiden mielestä jollain mystisellä tavalla hänen syytään.
Ett par killar med ymnigt ansiktshår sköt nyligen på polisen. Som vi vet anser invandringskritikerna att skäggväxt och antagligen även testosteron är såna där muslimgrejer (det här förklarar också varför extremhögern är så rädd för virila arabiska män som tar "våra kvinnor"). Det hette genast att grabbarna var muslimer och invandrare, och inrikesminister Ohisalo mordhotades på Twitter, eftersom invandringskritikerna ansåg att hon på något mystiskt sätt var ansvarig för incidenten.
Poliisi sai sitten ripeällä ja ammattitaitoisella toiminnalla kiinni nämä kesyttömät veljekset. Osoittautui, että he ovat etniseltä taustaltaan suomalaisia, mutta muuttaneet nuorina poikina lahden länsipuolelle. Karvaisiksi karjuiksi kasuttuaan he sitten palasivat vanhaan maahan rikoksia tehtailemaan.
Tack vare raska tag och professionalism grep polisen dock snart dessa otämjda bröder. Det visade sig att de var etniska finländare som vid ung ålder flyttat väster om Bottenviken. När de väl vuxit upp till skäggiga skälmar, återvände de till gamla landet för att begå brott.
Toki voidaan todeta, että maahanmuuttokriitikot ovat oikeassa: Ruotsissa on ongelmia maahanmuutosta, nimittäin siitä, että ruotsalaisten itänaapurissa asuu viettiensä vietävissä oleva vinosilmäkansa, joka avoimien rajojen ansiosta on jo vuosikymmenet sankoin joukoin ja laajoin laumoin tunkeutunut kolmen kruunun maahan rötöstelemään ja ryyppäämään. Käyräsapeli on ehkä korvautunut suoralla puukolla, mutta teräaseväkivalta on edelleenkin näiden idän barbaarien perinne ja kulttuuri, jonka käskyjä he tahdottomina robotteina noudattavat.
Visst kan man konstatera att invandringskritikerna har rätt: Sverige har problem med invandringen, eftersom det östra grannlandet bebos av en stam instinktstyrda gulingar som tack vare de öppna gränserna sedan årtionden tillbaka strömmat in i de tre kronornas land för att sen ägna sig åt brott och berusning. Sina mongoliska förfäders krokiga sabel har de visserligen bytt ut mot den raka finnkniven, men våld med eggvapen är fortfarande en del av dessa östliga barbarers tradition och kultur, vars föreskrifter de viljelöst och robotartat beaktar i sitt liv.
No, leikki sikseen. Puhutaanpa vakavasti. Paha kyllä nämä pojat olivat rodustaan (ehhehhee) vieraantuneita suomenruotsalaisia: sukunimi oli sama kuin eräällä punapäällä, johon nuorena Åbo Akademin kemianopiskelijana olin vähän ihastunut, etunimistä ainakin toisessa oli hieman gettoenglannin sävyä. Mutta mitäs siitä.
Nåja, skämt åsido. Låt oss tala allvar. Dessvärre var killarna rasmässigt degenererade (hahahaha) finlandssvenskar: de hade samma efternamn som en viss rödhårig pangbrud jag var lite kåt på när jag studerade kemi på ÅA. En av grabbarna hade ett förnamn som lät lite gettoengelskt. Men strunt i det.
Maahanmuuttokriitikot jaksavat lyödä rumpua "etnojengeistä" ja "etnorikollisuudesta" ikään kuin kyseessä olisi jokin verrattoman paljon pahempi rikollisuuden laji kuin kotimaisten rosmojen harjoittama. Samalla tavalla maahanmuuttokriitikot alkavat pelotella etnorikollisuudella sellaisissa tapauksissa kuin tämä puheena oleva rikos, kunnes sitten osoittautuu, että asialla ovat ihan valkonaamaiset veijarit.
Invandringskritikerna orkar göra stort oväsen av "etniska gäng" och "etnisk kriminalitet" som om det rörde sig om en ojämförbart värre sorts brottslighet än den som inhemska odågor ägnar sig åt. På samma sätt börjar invandringskritikerna skrämma folk med etnisk brottslighet i sådana fall som den här incidenten, tills det visar sig att det varit frågan om rent ljushyade lymlar.
Mutta tässä takavuosina on ollut useampi kuin yksi maahanmuuttajataustainen veikko tuomiolla aika peruskriminaalihommista. Kyseessä ovat olleet liivijengityyppiset tapaukset, joissa jengiläisillä on ollut muslimimaalaisia nimiä, milloin arabiankielisiä, milloin enemmän persialaiselta kalskahtavia. Kertaakaan ei ole asianomaisista puhuttu pahaa sanaa äärioikeiston foorumeilla.
Under de senaste åren har fler än en slyngel av invandrarbakgrund dömts till fängelsestraff för vanlig, ärlig brottslighet. Dessa incidenter har vanligen stått i sammanhang med hojgäng och liknande ligor, och brottslingarna har haft muslimska namn, ibland arabiska, ibland snarare persiska. På högerextrema webbforum har dessa fall aldrig väckt någon större förargelse.
Tuntuukin siltä että kun halla-aholaiset paheksuvat maahanmuuttajarikollisia, he paheksuvat lähinnä sellaisia maahanmuuttajarikollisia, jotka ovat keksineet omasta päästään. Todelliset maahanmuuttajarikolliset eivät heitä kiinnosta - sellaiset jotka eivät tee mystisiä "etnorikoksia", vaan ovat liittyneet kotimaisten prätkämiesten riveihin.
Det förefaller faktiskt att högerextremisterna inte ogillar verkliga invandrarbrottslingar, utan bara sådana de själva hittat på. Sådana invandrare som inte begår mystiska "etniska brott", utan sökt medlemskap i inhemska mc-klubbar, är helt okej och lajbans.
Joskus vuosikymmen-pari sitten esimerkiksi pari pohjoisafrikkalaistaustaista veljestä kunnostautui melko kovan luokan rötöksillä - olisiko kyse ollut liivijengin täysjäseniksi pyrkivien opinnäytteistä? (Sellaistahan epäillään myös näiden ruotsinporvoolaisten tapauksessa.) Liivijengien ihailijafoorumilla miehiä kehuttiin luonteeltaan koviksi, ruumiillisesti vahvoiksi ja kavereilleen lojaaleiksi, siis liivijengipiirien ihmisihanteen mukaisiksi, ja maahanmuuttajatausta ei tullut käsittelyyn ollenkaan. Mutta yhtä mielenkiintoista oli maahanmuuttokriitikoiden kirjoittelu asiasta.
För ett-två årtionden sedan var det t ex två bröder av nordafrikansk bakgrund som utmärkte sig med ganska djärva brott - undrar om det handlade om lärdomsprov för medlemskandidater i hojgäng? (Det är ju vad man också misstänker i fallet med de två sverigesborgåborna.) På ett forum ägnat åt att dyrka hojkillar hyllades dessa män som tuffa, kroppsligt starka och lojala mot kamrater, de ansågs alltså motsvara hojvärldens människoideal, och invandrarbakgrunden intresserade inte beundrarna. Men lika intressant var det att se hur invandrarkritikerna förhöll sig till saken.
He nimittäin korostivat omissa puheenvuoroissaan sitä, että pojat olivat tulleet Suomeen jo pikkuisina ja että he siis olivat kaikilta osin suomalaisia ja tähän yhteiskuntaan sopeutuneita. Samanlaista asennetta heiltä on turha odottaa esimerkiksi vihreisiin tai vasemmistoon kotoutuneita muslimipoliitikkoja kohtaan - näitä kyllä jahdataan ja mustamaalataan "kiihkomuslimeiksi" ja "epäsuomalaisiksi" vuosikaudet putkeen.
De framhöll i sina yttranden att killarna kommit till Finland redan som små gossar och att de sålunda var helt förfinskade och integrerade. En liknande attityd kan man inte vänta sig av dem gentemot t ex gröna eller vänsterpolitiker av muslimsk bakgrund: dessa svartmålas som "muslimfanatiker" och utsätts för mångåriga klappjakter.
Onkin jo kauan sitten ollut selvää, että yksi äärioikeiston tärkeimmistä ulottuvuuksista on - on aina ollut - rikollisten nousu poliittisen vallan käyttäjiksi. Tästä syystä äärioikeisto hyväksyy ulkomaalaistaustaiset ammattirikolliset suomalaisiksi, mutta keskiluokkaistuneet, lainkuuliaiset maahanmuuttajat pysyvät sen silmissä aina epäilyttävinä ulkomaalaisina.
Det har blivit klart för längesen att extremhögern till stor del består av kriminella som vill ha politisk makt. Därför accepterar extremhögern yrkesbrottslingar med utländsk bakgrund som finnar, medan den alltid avfärdar laglydiga invandrare som blivit medelklass som opålitliga utlänningar.
maanantai 26. elokuuta 2019
Jussi Halla-aho maalitti Jessikka Aroa - Jussi Halla-aho pekade ut Jessikka Aro som måltavla
Jussi Halla-aho mainitsi hiljattain Jessikka Aron vihjaten, että Aro ei tekisi tarpeeksi Venäjän uhkaa vastaan. Tästä innostuneina Halla-ahon tahdottomat raajat Twitterissä alkoivat välittömästi kiusata Aroa.
Nyligen omnämnde Jussi Halla-aho Jessikka Aro och lät förstå att hon inte gör tillräckligt för att motarbeta hotet från Ryssland. Halla-ahos viljelösa kroppsdelar på Twitter började givetvis genast trakassera Aro.
Kuten kaikki tiedämme, Aro on ollut jo vuosikaudet sellaisen venäläismielisten trollien nettihäiriköinnin kohteena, että sille ei löydy vastinetta koko suomalaisen nettitörkeyden historiasta. Jopa Halla-ahon tahdottomien raajojen minuun suuntaama kiusanteko (jolla varmasti silläkin oli venäläiset inspiroijansa) jää toiseksi.
Som vi alla vet har Aro i åratal varit föremål för sådana webbtrakasserier att de inte kan jämföras med någonting annat i online-fräckhetens finländska historia. De var etter värre än den webbmobbning Jussi Halla-ahos viljelösa kroppsdelar riktade mot mig (och även den klappjakten bör ha inspirerats av Ryssland).
Jussi Halla-aho on henkilökohtaisista identiteettisyistään yrittänyt profiloitua Venäjä-kriittisenä ajattelijana ja osallistunut myös Ukrainan puolesta järjestettyihin mielenosoituksiin. Jos hän olisi oikeasti Venäjä-kriittinen ja isänmaallinen, hän pitäisi kaikkia Venäjä-kriittisyytensä ja isänmaallisuutensa käytännössä ja kärsimyksellään todistaneita ihmisiä - kuten Jessikka Aroa - hybridisodan sankareina mahdollisista poliittisista näkemyseroista riippumatta.
Jussi Halla-aho har av sina personliga identitetsskäl försökt profilera sig som en Rysslandskritisk tänkare och deltagit i demonstrationer för Ukraina och mot Ryssland. Vore han på riktigt kritiskt inställd mot Ryssland och fosterländsk, så skulle han se alla människor som i praktiken, genom lidanden, bevisat sin kritiska attityd mot Ryssland och sin fosterländskhet - sådana människor som Aro - som hjältar i det pågående hybridkriget oberoende av sina eventuella politiska oenigheter med dem.
Mutta juuri tätä hän ei tee. Hän esittää Venäjä-kriittistä samalla kun ajaa kannattajansa - tahdottomat, sieluttomat ja persoonallisuudettomat raajansa, joilla ei ole hänestä riippumattomia älyllisiä, emotionaalisia eikä seksuaalisia intressejä - sellaisten ihmisten kimppuun, jotka ovat todistettavasti joutuneet kärsimään Venäjän nettiterrorin takia.
Men det är precis det här som han inte gör. Han påstår sig vara kritisk mot Ryssland, medan han hetsar sina anhängare - sina viljelösa, själlösa och opersonliga kroppsdelar - mot människor som bevisligen blivit lidande av Rysslands online-terror.
Moraalisesti tämä on samaa tasoa kuin jos tyyppi, joka julistaa isänmaallisuuttaan, haukkuisi sotaveteraanit siksi, että he eivät ole riittävän rasistisia. Itse asiassa "jos" on väärä sana. Juuri tällaisin sävyin ja syin sotaveteraaneja on haukuttu seniileiksi esimerkiksi Hommafoorumin keskusteluissa. Mutta kai se on sitten sellaista parempaa veteraanien pilkkaamista, koska sitä tekemässä on äärioikeistolaisia.
Det här är moraliskt sett på samma nivå som någon som kallar sig fosterländsk men skäller ut krigsveteraner för att de inte är tillräckligt rasistiska. Och det här är inte ens någonting jag hittat på för att åskådliggöra saken, för det är precis så här och av sådana här skäl krigsveteraner avvisats som senila gubbar t ex på diskussionsforumet Homma. Men jag antar att det är någon sorts bättre veteranutskällning, eftersom det är högerextremister som gör det.
Tämän jälkeen on aivan turha selittää, että perussuomalaiset olisivat suhteessaan Venäjään erityisen isänmaallisia tai piittaisivat Suomen edusta. Se mihin he pyrkivät on koko isänmaallisuuden omiminen itselleen. Jos joku uskaltaa olla isänmaallinen ja puhua isänmaallisuuden puolesta heistä riippumatta, se joku joutuu vielä ankaramman maalituksen ja kyttäyksen kohteeksi kuin tunnustautuneet vasemmistolaiset.
Hädanefter är det bortkastat att påstå, att sannfinnarna är särskilt fosterländska i sitt förhållande till Ryssland eller att de bryr sig om Finlands intressen. Vad de eftersträvar är att lägga beslag på fosterländskheten som sådan. Om någon vågar vara fosterländsk och tala för fosterländskhet oberoende av sannfinnarna, kommer den personen att bli föremål för värre klappjakt och punktmarkering än uttalade vänstermänniskor.
Ennen vanhaan Neuvostoliitto koetti kovasti ottaa kaiken rauhanaktivismin ja militarisminvastaisuuden omaan valvontaansa. Ei se kokonaan onnistunut, mutta Neuvostoliitosta riippumatonkin rauhanliike leimattiin kommunistiseksi (samalla kun tietysti taistolaiset julistivat sen fasistiseksi ja neuvostovastaiseksi, heiltähän se kävi).
Förr i världen lade Sovjetunionen manken till att få kontroll över all fredsaktivism och antimilitarism. Försöket var inte helt framgångsrik, men det ledde till att även den av Sovjet oberoende fredsrörelsen utmålades som kommunistisk (samtidigt som denna fredsrörelse givetvis rutinmässigt brännmärktes som fascistisk och antisovjetisk av ungstalinisterna).
Rohkenen olla tunnistavinani tässä Halla-ahon ja hänen tahdottomien raajojensa toiminnassa saman taktiikan merkkejä. Venäjä ottaa agenttiensa kautta suomalaisen isänmaallisuuden haltuunsa eikä salli riippumatonta isänmaallisuutta, aivan kuten Neuvostoliitto otti suomalaisen rauhanliikkeen parhaansa mukaan haltuunsa.
Jag understår mig att känna igen samma taktik i hur Halla-aho och hans viljelösa kroppsdelar handlar. Ryssland låter sina agenter ta över finsk fosterländskhet och tillåter inte någon oberoende fosterländskhet, precis som Sovjetunionen på sin tid gjorde sitt bästa för att kontrollera den finska fredsrörelsen.
Nyligen omnämnde Jussi Halla-aho Jessikka Aro och lät förstå att hon inte gör tillräckligt för att motarbeta hotet från Ryssland. Halla-ahos viljelösa kroppsdelar på Twitter började givetvis genast trakassera Aro.
Kuten kaikki tiedämme, Aro on ollut jo vuosikaudet sellaisen venäläismielisten trollien nettihäiriköinnin kohteena, että sille ei löydy vastinetta koko suomalaisen nettitörkeyden historiasta. Jopa Halla-ahon tahdottomien raajojen minuun suuntaama kiusanteko (jolla varmasti silläkin oli venäläiset inspiroijansa) jää toiseksi.
Som vi alla vet har Aro i åratal varit föremål för sådana webbtrakasserier att de inte kan jämföras med någonting annat i online-fräckhetens finländska historia. De var etter värre än den webbmobbning Jussi Halla-ahos viljelösa kroppsdelar riktade mot mig (och även den klappjakten bör ha inspirerats av Ryssland).
Jussi Halla-aho on henkilökohtaisista identiteettisyistään yrittänyt profiloitua Venäjä-kriittisenä ajattelijana ja osallistunut myös Ukrainan puolesta järjestettyihin mielenosoituksiin. Jos hän olisi oikeasti Venäjä-kriittinen ja isänmaallinen, hän pitäisi kaikkia Venäjä-kriittisyytensä ja isänmaallisuutensa käytännössä ja kärsimyksellään todistaneita ihmisiä - kuten Jessikka Aroa - hybridisodan sankareina mahdollisista poliittisista näkemyseroista riippumatta.
Jussi Halla-aho har av sina personliga identitetsskäl försökt profilera sig som en Rysslandskritisk tänkare och deltagit i demonstrationer för Ukraina och mot Ryssland. Vore han på riktigt kritiskt inställd mot Ryssland och fosterländsk, så skulle han se alla människor som i praktiken, genom lidanden, bevisat sin kritiska attityd mot Ryssland och sin fosterländskhet - sådana människor som Aro - som hjältar i det pågående hybridkriget oberoende av sina eventuella politiska oenigheter med dem.
Mutta juuri tätä hän ei tee. Hän esittää Venäjä-kriittistä samalla kun ajaa kannattajansa - tahdottomat, sieluttomat ja persoonallisuudettomat raajansa, joilla ei ole hänestä riippumattomia älyllisiä, emotionaalisia eikä seksuaalisia intressejä - sellaisten ihmisten kimppuun, jotka ovat todistettavasti joutuneet kärsimään Venäjän nettiterrorin takia.
Men det är precis det här som han inte gör. Han påstår sig vara kritisk mot Ryssland, medan han hetsar sina anhängare - sina viljelösa, själlösa och opersonliga kroppsdelar - mot människor som bevisligen blivit lidande av Rysslands online-terror.
Moraalisesti tämä on samaa tasoa kuin jos tyyppi, joka julistaa isänmaallisuuttaan, haukkuisi sotaveteraanit siksi, että he eivät ole riittävän rasistisia. Itse asiassa "jos" on väärä sana. Juuri tällaisin sävyin ja syin sotaveteraaneja on haukuttu seniileiksi esimerkiksi Hommafoorumin keskusteluissa. Mutta kai se on sitten sellaista parempaa veteraanien pilkkaamista, koska sitä tekemässä on äärioikeistolaisia.
Det här är moraliskt sett på samma nivå som någon som kallar sig fosterländsk men skäller ut krigsveteraner för att de inte är tillräckligt rasistiska. Och det här är inte ens någonting jag hittat på för att åskådliggöra saken, för det är precis så här och av sådana här skäl krigsveteraner avvisats som senila gubbar t ex på diskussionsforumet Homma. Men jag antar att det är någon sorts bättre veteranutskällning, eftersom det är högerextremister som gör det.
Tämän jälkeen on aivan turha selittää, että perussuomalaiset olisivat suhteessaan Venäjään erityisen isänmaallisia tai piittaisivat Suomen edusta. Se mihin he pyrkivät on koko isänmaallisuuden omiminen itselleen. Jos joku uskaltaa olla isänmaallinen ja puhua isänmaallisuuden puolesta heistä riippumatta, se joku joutuu vielä ankaramman maalituksen ja kyttäyksen kohteeksi kuin tunnustautuneet vasemmistolaiset.
Hädanefter är det bortkastat att påstå, att sannfinnarna är särskilt fosterländska i sitt förhållande till Ryssland eller att de bryr sig om Finlands intressen. Vad de eftersträvar är att lägga beslag på fosterländskheten som sådan. Om någon vågar vara fosterländsk och tala för fosterländskhet oberoende av sannfinnarna, kommer den personen att bli föremål för värre klappjakt och punktmarkering än uttalade vänstermänniskor.
Ennen vanhaan Neuvostoliitto koetti kovasti ottaa kaiken rauhanaktivismin ja militarisminvastaisuuden omaan valvontaansa. Ei se kokonaan onnistunut, mutta Neuvostoliitosta riippumatonkin rauhanliike leimattiin kommunistiseksi (samalla kun tietysti taistolaiset julistivat sen fasistiseksi ja neuvostovastaiseksi, heiltähän se kävi).
Förr i världen lade Sovjetunionen manken till att få kontroll över all fredsaktivism och antimilitarism. Försöket var inte helt framgångsrik, men det ledde till att även den av Sovjet oberoende fredsrörelsen utmålades som kommunistisk (samtidigt som denna fredsrörelse givetvis rutinmässigt brännmärktes som fascistisk och antisovjetisk av ungstalinisterna).
Rohkenen olla tunnistavinani tässä Halla-ahon ja hänen tahdottomien raajojensa toiminnassa saman taktiikan merkkejä. Venäjä ottaa agenttiensa kautta suomalaisen isänmaallisuuden haltuunsa eikä salli riippumatonta isänmaallisuutta, aivan kuten Neuvostoliitto otti suomalaisen rauhanliikkeen parhaansa mukaan haltuunsa.
Jag understår mig att känna igen samma taktik i hur Halla-aho och hans viljelösa kroppsdelar handlar. Ryssland låter sina agenter ta över finsk fosterländskhet och tillåter inte någon oberoende fosterländskhet, precis som Sovjetunionen på sin tid gjorde sitt bästa för att kontrollera den finska fredsrörelsen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)