Venäjä, rauhanliike ja peräsuolinkaiset. Ryssland, fredsrörelsen och sannfinnarna

On taas aika varoittaa Venäjän pahuudesta, joka myrkyttää yhteiskuntaamme. Jussi Halla-aho yritti taas jollain itsesäälitempulla vetää huomion itseensä, koska eräs demarikansanedustaja teki ilmeisesti sekä politiikan että vakavan munuaissairauden uuvuttamana itsemurhan, ja vihapuhemies pelkäsi persukannattajien tätä väistämättä seuraavan ilkkumiskampanjan tuovan SDP:lle epätoivottua myötätuntoa kunnon ihmisten taholta. Hyvät neuvot olivat siis kalliit. Toki Halkku on merkityksetön yksilö, merkitystä on sillä taholla, joka hänen naruistaan vetelee, eli fasistisella Venäjällä.

Igen är det dags att varna för Rysslands ondska som håller på att förgifta vårt samhälle. När en socialdemokratisk riksdagsledamot uppenbarligen utmattad av både politiken och en tärande njursjukdom begick självmord, såg sig Jussi Halla-aho nödd att inleda en kampanj av krokodiltårdrypande självömkan, eftersom han blev rädd för den medkänsla som incidenten skulle inbringa socialdemokraterna, inte minst när Halla-ahos egna anhängare automatiskt skulle frossa i hånande skadeglädje. Goda råd var alltså dyra. Men visst är Halla-aho i och för sig en betydelselös individ. Det som är viktigt är att han styrs av det fascistiska Ryssland.

Joku saattaa tässä kohtaa alkaa sössöttää jotain siitä, kuinka Halkku on luotettava Ukrainan ystävä - puhuuhan hän maan kieltäkin moitteettomasti. (Tosin sekin suuri intellektuaalinen suoritus on nyttemmin menettänyt paljon merkityksestään, kun joka jumalan työväenopistokin järjestää ukrainan kursseja syntyperäisten opettajien avustuksella ja Ruslaniasta saa nykyään tilata ukrainankielisiäkin kirjoja.) Tämä on hölynpölyä. Lähinna Haljuliini pyrkii riistämään oikeuden kritisoida Venäjää kaikilta niiltä, jotka eivät ole hakeneet lisenssiä häneltä itseltään. Niinpä hän sai nettiopritšnikkiensa avulla minulle potkut mediasta ja yritti samaa Jessikka Aron tapauksessa. Kuten tiedätte, Aro on Suomen ansioitunein Venäjän informaatiosodankäynnin paljastaja. Mutta Halla-aholta hän ei saanut armoa.¨

Någon kan visst här börja snacka om vilken pålitlig Ukrainavän Halla-aho är - han talar ju flytande ukrainska. (Visserligen är han knappast ensam om det i dag, för nu är det varje himlans arbetarinstitut som erbjuder undervisning i ukrainska och har tillgång till infödda språklärare, och den ryska bokhandeln i Helsingfors, Ruslania, säljer också ukrainska böcker.) Det här är naturligtvis goja och gallimatias. Snarast försöker Halla-aho begränsa rätten att kritisera Ryssland till de som hos honom ansökt licens till det. Sålunda lyckades han med hjälp av sina online-opritjniker få mig utkastad från de finska medierna och försökte samma tricks i fallet Jessikka Aro. Som alla bör veta är Aro Finlands mest meriterade avslöjare av Rysslands informationskrigföring. Men hon fann ingen nåd i Halla-ahos ögon.

Se, että Halla-aho esiintyy Ukrainan ystävänä samalla kun vainoaa ja hiljentää Venäjän kriitikoita, johtuu tietysti hänen venäläisten käsittelijöittensä poliittisteknologisesta osaamisesta. Neuvostoliitonkin aikana KGB osasi edistää asioitaan värväämällä näennäisesti keskenään ristiriidassa olevia järjestöjä ja toimijoita asiansa taakse.

Att Halla-aho poserar som Ukrainavän medan han förföljar och tystar ned Rysslandkritiker, beror naturligtvis på den politisk-teknologiska know-how hans ryska handledare förfogar över. Också på Sovjettiden kunde KGB främja sin sak genom att rekrytera för sin sak aktörer som skenbart stod för sinsemellan motsatta intressen. 

Silloin kun en ollut vielä saanut porttikieltoa Punkinfinland-foorumille, onnistuin suututtamaan alustan virallisen kasaripasifistisen vanhan parran provosoimalla häntä sellaisella väitteellä, että silloisten rauhanjärjestöjen syvä skisma neuvostomielisten Rauhanpuolustajien ja neuvostokriittisen Sadankomitean välillä olisi ollut vain molempien puljujen neuvostoliittolaisten käsittelijöiden käsikirjoituksen mukaan hoidettu juttu. Hänelle tietysti oli tärkeä identiteettikysymys korostaa näiden porukoiden vihollisuutta.

När jag inte ännu fått portförbud på forumet Punkinfinland, lyckades jag provocera forumets jourhavande gamla pacifistfossil till raseri genom att hävda, att den djupa schismen på åttiotalet mellan de sovjetvänliga Fredskämparna och det mera sovjetkritiska gänget i De Hundras Kommitté bara var en pseudokonflikt som de sovjetiska handledarna bakom bägge organisationerna upphetsat dem till. För honom var det givetvis en viktig identitetsfråga att framhäva fientligheten mellan de två kotterierna.

Vaikka olen murhanhimosta huumaantuneen Venäjän pahuuden järkyttämänä kääntänyt selkäni aika monille sadankomitealaisen aatteen aspekteille, ymmärrän toki vanhan pasifistipierun ärtyneisyyden siitä, että esim. nykyoikeistolaiset leimaavat kaikki rauhanliikkeet Neuvostoliiton juoksupojiksi tai vaikka Erkki Tuomiojan taistolaiseksi (hah), kun Tuomiojan päätoimittama Ydin-lehti oli 1980-luvun alussa harvoja vasemmistolaisia julkaisuja, joissa Neuvostoliittoa kritisoitiin älykkäästi ja asiallisesti. Mutta tänään tulee voida pohtia sellaistakin mahdollisuutta, että sadankomitealainenkin pasifismi sai tukea neuvostotaholta toimiakseen Rauhanpuolustajien näennäisvastustajana.

Upprörd som jag är över den ondska som i dag karaktäriserar det av mordlystnad galna Ryssland har jag vänt ryggen till en hel del av vad De Hundras Kommitté främjat och främjar, har jag naturligtvis förståelse för ett gammalt pacifistfossils irritation över hur t ex högern i dag utmålar alla fredsrörelser som Sovjetunionens arbetsredskap eller kallar t ex Erkki Tuomioja för en stalinist (ha!), när Tuomiojas tidskrift Ydin i början av 1980-talet var en av de få vänstertidskrifter i Finland som intelligent och sakligt kritiserade Sovjet. Men i dagens läge är det skäl att överväga även den möjligheten att också De Hundras kommitté fick stöd av Sovjet för sin pacifism precis därför att det behövdes en skenbar motståndare till Fredskämparna. 

Rauhanliikkeen - myös Neuvostoliittoa kritisoineen rauhanliikkeen - retoriset lempiheitot ovat nimittäin alkaneet kuulua persujenkin suusta. Esimerkiksi varsin venäläismieliseksi persuksi profiloitunut Laura Huhtasaari on virnuillen selittänyt, että jos Venäjä haluaa ottaa Suomen, niin sitten se ottaa, ja jos Suomi pullikoi vastaan, niin Venäjä pudottaa Suomeen ydinpommin, ja siinä sitten ollaan. Luonnollisesti Huhtasaari myös korosti, että Natosta ei sellaisessa tilanteessa olisi mitään apua.

De retoriska slängar som också den sovjetkritiska fredsrörelsen älskade på åttiotalet har vi nämligen på sistone fått höra av sannfinnarna. Ta nu t ex Laura Huhtasaari. Hon är en sannfinne som profilerat sig som russofil, och hon har flinande förkunnat att Ryssland tar och ockuperar Finland om det så vill, och om vi sätter oss till motvärn ska Ryssland göra snabbt slut på det med en atombomb. Naturligtvis framhävde Huhtasaari också att NATO i en sådan situation inte skulle röra ett finger för att hjälpa oss.

Tällainen kyyninen suhtautuminen maanpuolustukseen on suoraan minun teinivuosieni pasifismista peräisin. Siihenkin aikaan aseista kieltäydyttiin siksi, että katsottiin sodan olevan jo toivottomasti kehittymässä ydinpommiholokaustiksi, jos niin pääsee käymään, että sota ulottuu Eurooppaan asti. Mutta siitä on kulunut lähemmäs puoli vuosisataa ja maanosamme kartta on toinen; ja nyt Euroopassa käydään sotaa, joka ei ole kehittynyt ydinsodaksi, vaikka Putin, kaiken tukahduttavassa pahuudessaan, sitä varmasti haluaisikin.

En dylik cynisk inställning till fosterlandets försvar härstammar direkt från den pacifism som var utbredd på mina ungdomsår. Också på den tiden vägrade man väpnad tjänst därför att man ansåg, att ett krig i Europa hur som helst skulle utveckla sig till en förintelse med atombomber. Men det har gått nästan ett halvt århundrade sedan dess, och i dagens Europa pågår ett krig som inte utvecklat sig till ett atomkrig, trots att Putin i sin allt kvävande ondska säkert skulle vilja det.

Rauhanliikkeen asenteiden taustalla oli tietysti myös tietty lukkarinrakkaus neuvostokommunismia kohtaan. Kyse ei ollut mistään taistolaisuudesta, vaan pikemminkin enemmistökommunismiin verrattavasta asenteesta. Neuvostoliiton toivottiin kehittyvän todellisen demokratian suuntaan (kaikki kaukaa haetutkin todisteet sellaisesta kehityssuunnasta noteerattiin myönteisesti) ja antikommunismin ja sotilasblokkien vastakkainasettelun katsottiin ainoastaan estävän ja haittaavan tällaisia pyrkimyksiä.

Bakom fredsrörelsens attityder kunde man naturligtvis också skönja en viss klockarkärlek för sovjetisk kommunism. Det handlade inte om någon stalinism, utan snarare som en inställning som stod närmare finsk majoritetskommunism. Man önskade att Sovjetunionen skulle utvecklas i sann demokratisk riktning (alla bevis, hur långsökta de än var, på en sådan tendens noterades positivt) och antikommunismen och motsättningen mellan de stora militära blocken ansågs endast hindra och störa dylika målsättningar.

Jos persut ovat omaksuneet vanhan rauhanliikkeen asenteita ja ajatusmalleja, näkisin sen perustuvan vanhojen keskustalaisten vaikutukseen puolueessa. Vanhat kepulaiset muistavat vanhaa idänkauppaa, joka oli juuri Suomen syrjäseutujen kannalta hyvinkin kannattavaa. Itärajan tuntumassa sijaitsevat syrjäkylät vaurastuivat esimerkiksi Kostamuksen kaltaisten työmaiden ansiosta, jolloin ei ollut pakko muuttaa isoihin kaupunkeihin eikä Ruotsiin. Syrjäkylillä haluttiin suureen muuttoon osallistumisen sijasta ylläpitää vanhaa ja vanhoillista elämäntapaa maailman tappiin asti, ja jos se oli mahdollista rahoittaa idänkaupalla, mikäs sen mukavampaa.

Om sannfinnarna tillägnat sig tankegångar och attityder från den gamla fredsrörelsen, tycker jag att det snarast är de gamla centerpartisterna som förmedlat sådant tankegods. De gamla centerpartisterna längtar efter den gamla goda östhandeln, som ju höll Finlands glesbygder vid liv. Glesbygderna vid östgränsen blev rika inte minst tack vare byggen som Kostomuksja, vilket innebar att man inte kände sig tvungen att flytta till storstäderna eller till Sverige. Glesbygden ville inte nödvändigtvis flytta till stora världen, i stället ville den upprätthålla sin gamla och gammalmodiga livsstil så länge det gick, och om detta kunde finansieras med östhandel, så var det helt lajbans att idka östhandel.

Tämän takia somekeskusteluissa näkee usein persuja, jotka vastustavat niin EU:ta kuin Natoakin ja jotka haluaisivat takaisin vanhoihin hyviin aikoihin. Monet puhuvat Neuvostoliitosta ja Neuvostoliiton kanssa käytävästä kaupasta autuuden tuojana, ikään kuin kyseinen valtio olisi vielä olemassa (tai ikään kuin Putin olisi jo perustanut sen uudelleen).

Därför ser man i onlinediskussioner så ofta sannfinnar som motsätter sig både EU och NATO och som vill återgå till gamla goda tider. Många talar om Sovjetunionen och handel med Sovjetunionen som om sovjetstaten ännu existerade (eller som hade Putn redan grundat den på nytt).