Suomenkielisten Hugenberg-medioiden tapaan Helsingin Sanomat valitsi hiljattain henkilökuvan aiheeksi Tanja Aidanjuuren, Jussi Halla-ahon henkilökohtaisen avustajan. Tanja ei tietenkään tässä tapauksessa ole hänen alkuperäinen, oikea ja kirkonkirjoihin merkitty nimensä - se on Tatjana, kuten kaikilla venäläisillä Tanjoilla. Aidanjuuri on siis venäläistä syntyperää, jos kohta hänen alkuperäistä venäläistä sukunimeään ei voi selvittää netistä.
Som finskspråkiga Hugenbergmedier brukar, valde vår malligaste morgontidning Helsingin Sanomat nyligen att trycka en profilartikel om Tanja Aidanjuuri, Jussi Halla-ahos personliga assistent. Officiellt och i kyrkböckerna heter hon givetvis inte Tanja - hon är av rysk börd och sålunda lyder hennes officiella namn Tatiana. Visserligen går det inte att ta reda på hennes verkliga efternamn på webben.
Aidanjuuri on niittänyt kyseenalaisia laakereita ainakin joutumalla syytteeseen luottamusaseman väärinkäytöstä jossain epämääräisessä hankintajutussa, jossa normaali tarjousmenettely on ohitettu hyvä veli ja sisko -verkoston suosimiseksi (tai jotain sinnepäin - en edes vaivaudu tarkkaan ottamaan selvää, mistä oli kyse, koska kunnallispolitiikan kepulihommat eivät koskaan ole kiinnostaneet). Oikeudenmukaisuuden vuoksi on todettava, että juttuun on sotkeutunut muidenkin puolueiden edustajia - mistään persujen yksinomaisesta kuppaustempusta ei ollut kyse. Mutta kaiken korruption vastustajana esiintyneen puolueen (jollainen persut, tai edeltäjäpuolue SMP, alun perin oli) edustajalta tulisi voida vaatia, että hän pysyy erossa niiden huonompien ja korruptoituneempien puolueiden puliveivauksista.
Vad gäller Aidanjuuris tvivelaktiga förtjänster har hon åtminstone blivit åtalad för missbruk av förtroendeställning i någon skum anskaffningsaffär, där det normala anbudsförfarandet förbigåtts för att favorisera bästa bröder och systrar-nätverket (eller någonting i den stilen - jag orkar inte ens ta reda på detaljerna, eftersom kommunalpolitiska tjuvtrick aldrig intresserat mig). För att vara rättvis konstaterar jag att affären inte bara handlade om sannfinnarna - också andra partier var involverade. Men kommer vi ihåg att sannfinnarna, eller deras föregångare landsbygdspartiet, i början uppträdde som korruptionsbekämpare, så bör vi kunna kräva av dem att de håller sig på distans från de mera korrumperade partiernas skumraskaffärer.
Ja juu, tiedänhän minä että tämä on naiivia. Persuthan tekevät aina sitä, mistä kaikkia muita moittivat. Tästä paraatiesimerkki on Seliger-Sebastian Tynkkynen, joka ylläpitää kehitysmaalaista puppelipoikaa kuin mikäkin Christer Kihlman aikoinaan (ks. romaania Kaikki minun lapseni), vaikka toimii puolueessa, joka vastustaa sekä tummien miesten maahantuontia että homoseksuaalisuutta. Mutta kun Kihlman toimi siten, se oli tietysti paha ja hirveä asia, koska Kihlman oli vasemmistolainen. Kun persumies persehtii mustan veikon kanssa sängyssä, se on tietysti paljon parempi ja vähemmän paheksuttava asia. Persullahan on oikeus, hän on eliittiä.
Och visst vet jag att det här är naivt. Sannfinnarna ägnar sig alltid åt de aktiviteter de förebrår andra partier. Paradexemplet är Seliger-Sebastian Tynkkynen, som försörjer en homosexuell älskare precis som Christer Kihlman på sin tid (se romanen Alla mina söner) trots att han verkar som politiker i ett parti som säger sig bekämpa både importering av svarta män och homosexualitet. Men när Kihlman gjorde det var det naturligtvis någonting hemskt och förskräckligt, eftersom Kihlman var en vänstermänniska. Ligger en sannfinne med en svart kille är det naturligtvis en helt annan sak. Sannfinnen får göra vad han vill, sannfinnen är ju elit.
Aidanjuuri julistettiin Hesarin jutussa ammattiballerinaksi, joka oli joutunut syrjinnän ja tölvimisen kohteeksi tanssipiireissä, koska oli Halla-ahon avustaja ja persu. Tanssijataustainen toimittaja, jonka nimeä en tässä maalituksen pelossa julkaise, totesi oikeiden ballerinahommien olevan sen verran kaiken vaativaa ja raskasta työtä, että Aidanjuuri ei jaksaisi juurikaan Halla-ahoa autella, jos hän oikeasti olisi täysipäiväinen Kansallisoopperan tanssija. Todellisuudessa Aidanjuuri oli esiintynyt vain ns. kävelyrooleissa, ja hänen suhteensa Kansallisoopperaan oli lähinnä freelanceriluonteinen. Mutta Hesari omavaltaisesti ylensi tämän vääpelin kenraaliksi ja palautti totuuden paikalleen vasta kun lukijat olivat sitä vaatineet.
Aidanjuuri kallades i Hesaris artikel en professionell balettdansare som råkat ut för diskriminering och häcklats i dansarkretsarna därför att hon var sannfinne och assistent åt Halla-aho. En journalist med bakgrund som dansare, vars namn jag av försiktighetsskäl inte nämner här, konstaterade att balett är ett tungt yrke att utöva och att Aidanjuuri inte skulle orka assistera Halla-aho alls, om hon vore en heltidsdansare på Nationaloperan. I verkligheten hade Aidanjuuri bara uppträtt i s k figurantroller, och snarast som frilansare. Men Helsingin Sanomat kallade fältväbeln för general och återställde sanningen först när läsarna krävt det.
Se mikä jutussa oli kaikkein ongelmallisinta, oli tietysti se, että Hesari - ja mediat yleensä - on paneutunut kirjoittamaan persuista jonkinlaisina vainottuina toisinajattelijoina, jotka ovat joutuneet taistelemaan paikastaan politiikan auringossa poliittisesti oikeaoppista vakiintuneistoa vastaan. Tällaisten henkilöiden sallitaan valehdella, eikä valheita korjata ilman ulkopuolista painostusta. Sitä vastoin mediassa ei juuri näy uutisia eikä haastatteluja persujen ja äärioikeiston painostamista. Vasta viime vuosina, siis kymmenen vuotta oman tapaukseni jälkeen, esimerkiksi Johanna Vehkoosta on rohjettu kirjoittaa.
Det som var det mest problematiska i artikeln var givetvis att Hesari - och medierna i allmänhet - har åsatt sig att framställa sannfinnarna som någon sorts förföljda dissidenter, som varit nödda att kämpa för sin plats i politikens sol mot ett politiskt renlärigt etablissemang. Därför tillåts de ljuga, och lögnerna får stå om de inte rättas till med påtryckning utifrån. Däremot finns det inga nyheter om hur sannfinnarna och extremhögern riktat påtryckning mot sina offer, inga intervjuer med offren. Det är först på sistone, tio år efter mitt eget fall, som man vågat skriva t ex om Johanna Vehkoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.