sunnuntai 28. toukokuuta 2006

Puolalaista antisemitismiä

Lauantaina klo 12.30 Varsovassa kävi muuan iskulausetta Polska dla Polaków ("Puola puolalaisille") huutanut nuorukainen Puolan ylirabbiini Michael Schudrichin kimppuun, ilmeisesti keskellä katua. Syyllistä, noin 25-vuotiasta miekkosta, ei ole ainakaan Wiadomości-portaalin mukaan tavoitettu. Kaikki poliittiset tahot ovat tuominneet hyökkäyksen, mutta sisäministeriön virallinen kanta on, että kyseessä oli "Puolaa vastaan suunnattu provokaatio", jonka tarkoituksena oli "esittää Puola antisemitistisenä maana".

Joopa joo. Tosiasia on, että Puolassa on äärikatolinen radioasema, joka homovastaisen propagandan lisäksi myös levittää juutalaisvastaista propagandaa, ja asema tuki äänekkäästi nykyistä päähallituspuoluetta, Prawo i Sprawiedliwośćia. Puolalaisessa politiikassa pystyy kummasti tahkoamaan ääniä epämääräisillä antisemitistisillä vihjauksilla, varsinkin sillä vanhalla kikalla, että liiaksi länsimaiseen vapaamielisyyteen mieltyneet tahot, puolueet ja henkilöt esitetään juutalaisina, piilojuutalaisina tai juutalaisuudelle myötämielisinä, samaan tapaan kuin nahkapäät operoivat myyttisellä käsitteellä "sionistinen miehityshallitus", joka käytännössä tarkoittaa länsimaista demokratiaa. Niin kauan kuin politiikan valtavirta ei opi niitä hyviä tapoja, joita yleensä kutsutaan pilkkanimellä poliittinen korrektius, tällaisia väkivallantekoja esiintyy: poliittinen luokka rohkaisee niihin, vaikka niiden sattuessa tekopyhästi kieltääkin oman osavastuunsa.

Ns. poliittiseen korrektiuteen liittyy toki kaikenlaisia ärsyttäviä lieveilmiöitä, mutta valitettavasti jonkinlaiset hyvät tavat ovat välttämättömiä ihmisten yhteiselämän ylläpitämiseksi. Siitä voidaan tietysti aina keskustella, missä määrin tavoille toistaiseksi oppimattomien tulokkaiden (esimerkiksi muslimien) öyhötystä ja möläyttelyä on hyvien tapojen nimissä siedettävä, mutta jonkinlainen poliittinen korrektius on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin itäeurooppalaistyylinen epäkorrektius. Se, että tulokkaiden öyhötystä jonkin verran siedetään, ei ole mikään peruste antaa öyhötysoikeuksia omalle väelle, jolta tulee voida odottaa öyhöilemätöntä poliittista käytöstä - siksikin, että tulokkaille kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on tietysti sivistää tulokkaatkin ihmisten tavoille, mikä pääsee kaikenlaiselta suvaitsevaisuusväeltä aika ajoin unohtumaan.

Uutisportaalissa on kommentointimahdollisuus, ja tämä sanookin kaiken tarvittavan:

Kyynistä farisealaisuutta, sanoo nimimerkki "janek". Pääministeri - joka ilmaisi paheksuntansa tapahtuneen johdosta - esiintyy itse antisemitistisessä, vierasvihaan yllyttävässä radiossa - Radio Maryjassa - ja varapääministereinä hänellä on kaksi nationalistista ksenofobia. Krokotiilin kyyneleitä tiedotusvälineiden mieliksi.

Itä-Euroopan oli tietysti ennemmin tai myöhemmin vapauduttava ryssän ikeestä, mutta siitä seurasi sitten, että syntyi kolmikymmenlukulainen demokratia. Erilaiset vasemmistotahot, kuten minä, joka tuohon aikaan olin vasemmistoidealisti, varoittelivat tästä tietysti jo silloin puolitoista vuosikymmentä sitten, kun itäblokki sortui. Omat höpinäni olivat tuohon aikaan tietysti vielä vasemmistolaisen iskulausetehtaan mukana kaakattamista, kun en osannut ajatella omilla aivoillani; itse asiassa monien itäeurooppalaisten kansojen tietoinen pyrkimys kaikenlaisen väkivallan välttämiseen vallansiirron yhteydessä sekä järkevän pragmaattinen äänestyskäyttäytyminen näytti aluksi todistaneen vasemmistolaiset pelot vääriksi. Sittemmin on kuitenkin osoittautunut, että huoli oli jossain määrin aiheellinen: esimerkiksi Puolaan ei ole kehittynyt kunnollista centrolewicaa, maltillista vasemmistoa, vaan sen paikan ovat ottaneet sosiaalidemokraateiksi itsensä stilisoineet entiset kommunistit, jotka tietysti ovat pikemminkin populistisia vehkeilijöitä kuin "sosiaalidemokraatteja" missään mielekkäässä merkityksessä. Viime vaaleissa heidän tilalleen valittiin oikeistopopulistit juuri siitä syystä, että vanhoina pelimiehinä he tietenkin olivat saakuran korruptoituneita. Hupaisaa kyllä, silloin kun kommunistit eri tahoilla onnistuivat nousemaan kohtuullisella kansan tuella valtaan, heidän katsottiin nimenomaan olevan korruptoitumattomia idealisteja. (Näin esimerkiksi oli laita Kambodžan punakhmerien kohdalla.) Samasta syystä muuten esimerkiksi palestiinalaiset äänestivät Hamasin valtaan, ja erilaisten islamistiporukoiden nauttima tuki muissa muslimimaissa perustuu pitkälti tuohon samaan käsitykseen niiden lahjomattomuudesta.

Voisikohan peräti sanoa, että totalitaariset puolueet ja ryhmittymät tunnistaa niiden äänekkäästä korruptionvastaisuudesta? Olihan meilläkin lapuanliikkeen iskulauseena "rämettyneen parlamentarismin" vastustaminen. Totalitaariset joukkiot tavoittelevat valtaa aina lupaamalla jotain sellaista, mikä ei yksinkertaisesti ole poliittisin keinoin saavutettavissa. Korruption poistaminen kuuluu niihin asioihin: korruptiota voidaan vastustaa vain huolehtimalla poliisin ja oikeuslaitoksen työrauhasta, eli se on virkamiesten ja tuomarien asia. Itse asiassa vallan kolmijakoa tarvitaan juuri tuon takia: toimeenpanovallan ja tuomiovallan merkittäviin tehtäviin kuuluu toimia poliittisen vallan vahtikoirina siinä missä poliittisesti valittujen luottamusmiesten pitää vuorostaan vartioida virkamiehiä ja tuomareita. Poliitikot ja parlamentarismi levittävät ympärilleen korruptiota siitä yksinkertaisesta syystä, että politiikka ihan oikeasti on likaista peliä, johon kompromissit ja lehmänkaupat kuuluvat ihan oleellisena osana. Ratkaisu tähän ei todellakaan ole äänestää valtaan Korruptoitumattomia Kelpo Kavereita, vaan huolehtia siitä, että poliiseilla ja tuomareilla on mahdollisuudet pitää politiikasta leviävä korruptio aisoissa.

Luultavasti amerikkalaisten demokratianvientipyrkimykset epäonnistuvat systemaattisesti juuri sen takia, etteivät he edelleenkään ole ymmärtäneet kansanedustuslaitoksen lisäksi tarvittavan myös niitä kahta muuta vallan kolmijaon osaa, tai pikemminkin: että he eivät ymmärrä niiden olevan tasan yhtä tärkeä osa oikeudenmukaista oikeusvaltiota kuin se demokraattisesti valittu kansanedustuslaitos.