Viime päivinä on Jumalan juovuttavasta, suloisesta Totuudesta osallisiksi tulleissa blogeissa, ts. feminismikriittisissä blogeissa, pohdittu tuota prostituutioasiakkuuden kriminalisointikysymystä ja etenkin kriminalisointia ajavien tahojen argumentointitapaa, jos sitä nyt argumentoinniksi voi sanoa. Miesasialistalla, jolta olen jo pari kertaa saanut potkut avoimesti ja jolta minut on lisäksi kerran yritetty poistaa vaivihkaa, ilman selkeää syytä - pääsin sitten listalle takaisin kun Ville Komsi alkoi ihmetellä, mihin olin mennyt - ns. profeministit ovat esitelleet omia kantojaan, jotka tietenkin määräytyvät täysin automaattisesti ja tahdottomasti sen mukaan, mikä mielletään feministiseksi kannaksi. (Se ruotsinkielinen kannanotto, jota Rahkonen siteeraa blogissaan, lienee samaisen herrasmiehen käsialaa, joka on ollut jatkuvasti heittämässä minua mieslistalta pellolle.) Tällä hetkellä feministien virallinen kanta tunnetusti on asiakkuuden kriminalisoinnin puolella; sitten kun tästä päätöksestä väistämättä aiheutuvat ongelmat räjähtävät joskus vuosikymmenen tai kahden päästä käsiin, uusi feministisukupolvi syyllistää tietenkin taas kerran miehet. Päätöstä ei luonnollisestikaan kyseenalaisteta: eihän maaäidin ja mantunaisen ylimaallisella viisaudella tekemässä päätöksessä voi olla mitään vikaa, vikaa on vain miehissä, noissa hirveissä olennoissa, jotka eivät koskaan suostu olemaan mieliksi valtiattaren oikulle.
Feministien ja profeministien kanssa ei voi väitellä. He ovat selootteja, jotka eivät kuuntele toista mieltä olevia, vaan luovat näistä itselleen viholliskuvan. Vihollisella ei voi koskaan olla järki- eikä moraaliperusteita mielipiteilleen eikä valinnoilleen. Vihollinen on paha huvikseen, hän ei osaa edes nauraa muulla tavoin kuin PAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA. Omalla puolella voidaan joskus syyllistyä merkityksettömiin pikku ylilyönteihin, kuten nuorten ongelmiinsa apua etsivien tyttöjen kidnappaamiseen lesboraiskausta varten, mutta vastapuoli on pahuuden ruumiillistuma, koska se pitää valkoisia sukkia tumman puvun kanssa.
En siis haaskaa aikaa noiden kanssa väittelemiseen, koska se on seinille puhumista. Sitä vastoin minua kiinnostaa näiden olentojen mieskuva. Susanna Rahkosen blogista saakin erinomaista aineistoa:
Seuraavassa miesinhokkiominaisuuksien kolme ärsyttävintä: Vastuuta pakoileva mies, selittelevä mies, ruikuttava mies.
Näistä kolmesta piti sitten valita inhottavin. Muistaakseni Rahkosen hihhuleina hihkuvat aatetoverittaret valitsivat sellaiseksi ruikuttavan miehen. Ruikuttamisella tarkoitetaan sitä, ettei tyydy miehekkäästi vaieten kohtaloonsa kunnes sydäntauti tai muu ruikuttamatta jättämisestä tunnetusti ja tutkitusti seuraava stressitauti tulee ja korjaa miehen alle viidenkympin iässä. Useimmat miehet tunnetusti tyytyvät olemaan Susannan mieliksi vastuuta pakoilevia ja selitteleviä miehiä eivätkä ruikuta, vaan kuolevat mieluummin. Senhän näkee miesten kuolleisuusluvuista: miehen vuosi on kymmenen kuukautta. Kekseillään ja atraimillaan Susanna ja aatetoverit sullovat hiljaiset, alistuneina kulkevat miehet kaasukammioon, ja mielihyvästä aidosti täristen ylipääfeministi kääntää kuoleman hanaa. Sen jälkeen naiset voivatkin siirtyä valittelemaan sitä, miten hirveää on, että suomalainen mies joidenkin käsittämättömien miehisyysnormiensa vuoksi kieltäytyy puhumasta tunteistaan, hautoo niitä sisällään ja saa lopulta kuolemantaudin. Sillä ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan, että susannarahkoset halveksivat tunteistaan puhuvia miehiä "ruikuttajina" ja "sovinisteina".
Sekä tämä ruikutusjuttu että Rahkosen muu kirjoittelu ovat, sanoipa hän mitä tahansa, täynnä uuvuttavan itsetarkoituksellista miesvihaa. Rahkosen mieskuva, ja feministien ja profeministien mieskuva yleensäkin, on peräisin jostain vuosikymmenten takaisesta suomifilmistä. Miehet ovat kuulemma kalsareitaan vaihtamattomia ylipainoisia lökäpöksyjä, jotka eivät ymmärrä muun kuin urheilun päälle. Kaisa Ruokamon blogista löytyy tällainen sitaatti: Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kommentoida jääkiekkoa - vaikka feministiset arviot miesten laumasieluisuudesta ja joukkovoiman tuntemisen tarpeesta olisivat mielenkiintoisia. Tyypillisessä ATM-blogissa ei osoiteta senkään vertaa kiinnostusta jääkiekkoon kuin Ruokamon omassa: hän jopa tietää jääkiekkojoukkueiden nimiä ja osaa yhdistää pelaajat niihin. Penkkiurheilevat naiset eivät nykyään ole mikään harvinaisuus. Latinalaisissa maissa nuoret tytöt kansoittavat jalkapallokatsomoita. Kun minä olin peruskoulussa, suurin osa luokan tytöistä oli jollain tavalla tai jossain mielessä kiinnostunut urheilijasankareista: paikallisten ja alueellisten joukkueiden sankarit ja "passarit" (termi, jonka merkitystä en edelleenkään tiedä) olivat tyttöjen huulilla. Siitä huolimatta Ruokamo puhuu "miesten laumasieluisuudesta", joka perustuu "mielenkiintoisiin" "joukkovoiman tuntemisen tarpeisiin". Tuon laumasieluisuuden ulkopuolella olevat miehet ovat feministeille näkymättömiä. Meitä yksinkertaisesti ei ole. Toisaalta taas penkkiurheilevat naiset eivät tietenkään ole laumasieluisia, vaan irrottautuvat individualistisesti roolisabluunoistaan Vahvoiksi ja Upeiksi Yksilöiksi, oletan.
Tälle on tietysti olemassa selityksensä: nämä feministit kuuluvat tupakoivien ja kapakoivien naishumanistien alakulttuuriin. Tupakoiva ja kapakoiva miesväestö taas on todennäköisesti keskimäärin alaluokkaisempaa ja vulgäärimpää kuin nämä naiset, jolloin se luultavasti vastaakin näitä kliseitä melko prikulleen. Varmaankin sinne kapakkaan mennään juuri sen takia, että sieltä löytyisi paljon alaluokkaista väkeä, jota voidaan sitten naisporukalla paheksua. Esimerkiksi Susanna Rahkosen blogista näkee, että miesten halveksiminen ja pilkkaaminen tuottaa eräille naisille ilmeisesti enemmän tyydytystä kuin mikään seksi. Miehen seksuaalisuus on hänelle kuvottava ja inhottava asia, jota pitää vastustaa, eikä hän pysty kuvittelemaankaan, että hänen järjetöntä prostituutiopakkomiellettään voitaisiin vastustaa muusta syystä kuin urosapinan irrationaalisten seksuaalisten himojen vuoksi.
Olen kyllä aina epäillyt, että suuressa osassa feministien järjettömyyksistä on kysymys yksinkertaisesti jonkinlaisesta pornosta. Miehen vierautta, eläimellisyyttä ja apinuutta korostetaan äärimmilleen, koska inhimillinen ja kommunikatiivinen mies ei kerta kaikkiaan kiinnosta, kiehdo eikä kiihota. Luonnollisesti suurin osa naisen esineellistämistä koskevista syytöksistä on tyypillistä projektiota: Todellisuudessa nimenomaan feministinaiset, jotka eivät kykene syvälliseen eivätkä pysyvään suhteeseen älykkään ja herkän miehen kanssa, esineellistävät vastakkaisen sukupuolen. (Eiväthän he itse ole erityisen älykkäitä saati oppineita. Ainoa, mistä he oikeasti tietävät mitään, on feministinen sanahelinä, jota he lapsellisuuksissaan pitävät tieteenä.) Sitten he syyttävät miehiä omista synneistään.
"Passari" yrittää järjestää pallon eli "passaa" sen sopivaksi iskulyöjää varten lentopallossa. Lentopallossa joukkueelle sallitaan kullakin piste-erällä kolme kosketusta ennen pallon toimittamista vastustajan puolelle eli verkon toiselle puolelle. Kun nyt intoudut katsomaan urheiluruutua, näet lentopallossa passarin yleensä toisen kosketuksen tekijänä. Passaria ei mainita virallsissa lentopallosäännöissä. Siellä pelaajista mainitaan vain Kapteeni ja Libero.
VastaaPoistaTajuan ajatuksesi, Panu, mutta olen saanut Rahkosen blogista hieman erilaisen kuvan kuin sinä. En löydä siitä hirveän syvää miesvihaa vaan ihan vain perinteistä seksististä stereotyypittelyä.
VastaaPoistaToisin sanoen sukupuoli on merkittävässä asemassa hyvin usein jos ei aina ihmisistä puhuttaessa, sukupuolia on juuri tasan ne kaksi, ihmisiä luokitellaan ja heistä heitetään herjaa tavanomaisten, sukupuolisidonnaisten tyyppihahmojen avulla, ja jos joku jaksaa tästä närkästyä, hän on nipo. Siis aivan tavallista äijämeininkiä, toteuttajana vain tällä kertaa nuorehko nainen. Itse asiassa ne stereotyypitkin, myös miehiä kuvaavat, ovat tuttuja yleensä "äijämäiseksi" mielletystä puheenparresta: mies tahdottomana eläimenä mieheytensä vuoksi (tällä voi puolustella kaikenlaista öyhötystä), rassukkamies-hahmo, jonka avulla voi pilkata toisia miehiä (tälläkin voi puolustella öyhötystä) jne.
miehen vuosi on kymmenen kuukautta
VastaaPoistaTämä pitää ottaa laajemmin käyttöön!
Juu, ei se äijämeininki yhtään sillä parane, että sen jatkajat väittävät olevansa feministejä.
VastaaPoistaChi: Itse koen olevani feministi, vaikka monissa asioissa en olekaan ihan samaa mieltä kuin feministit yleensä... Puhun siis nyt vain omasta puolestani, mutta en minä ainakaan koe että loisin itseni kanssa eri mieltä olevista mitään viholliskuvaa. Uskon hyvinkin että sovinisteilla voi olla heille itselleen hyvin järkeenkäyvät järki- ja moraaliperusteet. Eriasia on sitten se, pidänkö itse niitä järkevinä. Kaikilla on kuitenkin oikeus mielipiteeseensä.
VastaaPoistaVika onkin siinä, että äänekkäimmät feministit, jotka puhuvat ikään kuin kaikkien nimissä, eivät todellakaan suostu kuuntelemaan muiden mielipiteitä. He eivät ikinä usko, että esimerkiksi minä voisin olla jostain asiasta Y jotain mieltä perusteella X, vaan heillä on ikään kuin valmis käsikirja, josta he ovat lukeneet, mitä mieltä miehet ovat asioista millä perusteilla.
Rahkosen blogissa oli tästä loistava esimerkki: hän väitti ensin miesten kannattavan prostituutiota jollain tietyllä perusteella, ja sitten esitteli kuin suurena vastatodisteena sitä, että jotkut miehet käyvät huorissa vain saadakseen jonkun kuuntelemaan asioitaan, ja tämä sitten muka kumosi miesten perustelut (kun se itse asiassa kumosi vain hänen oman alkuperäisen viholliskuvansa). Siitä tuli täysin toivoton olo. Että joku on niin syvällä omissa viholiskuvissaan, että hän argumentoi vain omien houreittensa kanssa eikä kuuntele hetkeäkään, mitä mieltä toinen puoli oikeasti on asioista. Tuollainen on ihan oikeasti psykopaattinen tila, ollaan eri maailmoissa ja kommunikaatio on mahdotonta.
Susanna Rahkosen inhottavat miestyypit olivat: "Vastuuta pakoileva mies, selittelevä mies, ruikuttava mies." Hmm, toisaaltahan nuo kaikki ominaisuudet voidaan ihan yhtälailla liittää myös naisiin. En myöskään ymmärrä Rahkosen asennetta tässä asiassa.
Niin niin. Rahkonen on solvaava ja räksyttävä miesvihaaja. Ei sellaisia voi eikä tarvitse ymmärtää. Ruben Stiller sanoi joskus: Rasisteja ei tarvitse ymmärtää. Ja jos rasismi kohdistuu miehiin, vielä vähemmän.
Mielestäni teit hyvän huomion myöskin naisista ja joukkueurheilusta. Kyllähän monet naiset myös itse harrastavat joukkuelajeja... Minusta on hassua, että jotkut feministit sulkevat naiset tuontyyppisten juttujen ulkopuolelle, silloinhan he itse nimenomaan syyllityvät sukupuolittamiseen ja stereotypioihin...
Aivan.
Joita siis periaatteessa vastustetaan. Ristiriitaista, totta.
Niin ristiriitaista, että se riittää minulle perusteeksi koko feminismin tuomitsemiseen. Kaksinaismoraali on kaksinaismoraalia.
"Miehen vierautta, eläimellisyyttä ja apinuutta korostetaan äärimmilleen, koska inhimillinen ja kommunikatiivinen mies ei kerta kaikkiaan kiinnosta, kiehdo eikä kiihota." En sitten tiedä millaisten miesten kanssa itse olen tekemisissä, mutta minusta kukaan tuntemani mies ei ole millään tavoin eläimellinen, vaan päinvastoin he ovat hyvin inhimillisiä ja kommunikatiivisia.
Esimerkiksi nimimerkki CalleC siteerasi taannoin Jessica Sunin kirjoitusta Voima-lehdessä, jossa kehotettiin naisia valitsemaan rakastajikseen testosteronia tihkuvia vähäjärkisiä muskelimiehiä itkuun pillahtelevien älykköpoikien sijasta. Tällaisia asenteita olemme huomanneet naisten keskuudessa esiintyvän laajemminkin. Tunteistaan puhuva ja kommunikatiivinen mies on ämmämäinen ja ruikuttava. Oikea mies sitä vastoin on nussiva apina, jolla on muskelia mutta joka ei turhia puhu.
Mitä pahaa urheilussa voi olla?
Meille herkille, kilteille ja lukuaineissa hyville pojille liikuntatunnit tarkoittivat sitä, että poikajoukon tupakanhajuisimmat muskelimiehet saivat tilaisuuden hakata meitä tunnin ajan äärimmäistä raakuutta osoittaen kenenkään suojelematta ja puolustamatta. Joskus siihen tuli myös tyttöjä viereen innostamaan sankareitaan yhä hurjempaan hakkaamiseen. "Hyvä, Suitta, tapa se! Potki sitä muniin!"
"Todellisuudessa nimenomaan feministinaiset, jotka eivät kykene syvälliseen eivätkä pysyvään suhteeseen älykkään ja herkän miehen kanssa, esineellistävät vastakkaisen sukupuolen." Nyt oli hauska kuulla tälle väittämälle jotain perusteluja.
No esimerkiksi se Jessica Sunin kirjoitus, joka mielestäni heijastelee laajemminkin levinneitä asenteita.
Nyt täällä sotketaan taas ne leijonat ja hyeenat eli äijät ja nöösit.
VastaaPoistaItse itseäni siteeraten puolentoista vuoden takaa:
"Äijä ei ole kovin nuori. Hän ei puleeraa. Hän voi toki harrastaa urheilua, paljonkin (talvella kuvaamani Latujarmo on yksi äijän ideaalityyppi), mutta hän tekee sen muita tarkoituksia kuin itsensä kiillottamista varten.
Äijällä ei ole muijaa. Hänellä voi olla emäntä tai esimerkiksi hallitus. Yhtäläisyysmerkit äijäkulttuurin ja sovinistisen asenteen välillä ovat yksittäistapausten pohjalta tapahtuvaa yleistämistä.
Äijä ei ole urbaani kuin korkeintaan kotiosoitteeltaan. Kuitenkaan kaikki äijät eivät kulje metsissä jahtaamassa söpöjä eläimiä.
Äijä voi juoda kaljaa tai viinaa, tai olla juomatta, mutta äijä ei öykkäröi.
Äijällä voi olla varallisuutta tai hän voi olla köyhä, mutta kummastakaan hän ei tee numeroa.
Kun äijä kiroilee, se on perkele eikä naisen sukupuolielin.
Äijällä on vessalukemisena Bilteman luettelo tai Tekniikan maailma."
Maailma olisi paljon parempi paikka, jos äijiä olisi enemmän. Molemmissa sukupuolissa. Tajusin nimittäin, että sen viime viikolla blogissani lainaamani Tuomaan evankeliumin loppu viittasi juuri tähän :-)
Äijyys-termi on valitettavasti sukupuolitetun maailman vanki. Se mitä oikeaan äijyyteen kuuluu, ei ole missään tapauksessa toisen halventamista, vaan tervettä itsetuntoa, joka ei ota eikä vaadi keneltäkään pois mitään, vaan hyväksyy muut ja itsensä. Sellaisia äijät ovat. Mutta äijyydelle pitäisi keksiä ei-sukupuolitettu nimi.