maanantai 8. elokuuta 2005

Aamunkoiton robotit

Tiina Kaarela lajitovereineen inttää mielellään, että minun käsitykseni feminismistä on jotenkin köyhä, kun en myönnä, että on olemassa useita feminismejä ja useita tapoja tulkita feminismi. Toistan jälleen kerran, kuten hidasjärkisille joutuu asioita toistamaan, että alan ottaa sen moninaisuuden huomioon heti kun siitä alkaa feministien omassa kirjoittelussa näkyä minkään valtakunnan merkkejä.

Nyt ei näy. Suuressa lapsettomuuskeskustelussakaan ei oikeasti ollut kyse lapsettomuudesta, vaan siitä, että feministien huutosakki röykytti joukolla Sedistä. Syy tähän sakinhivutukseen oli se, että Sedis oli rohjennut olla avoimesti eri mieltä Birdyn kanssa mistään asiasta - asia itse ei ollut niin tärkeä - ja käyttää hänen vaikuttimestaan ikävän moralisoivalta ja arvottavalta kuulostavaa epiteettiä "itsekäs". Koska Birdy oli käytännössä hyväksytty feminismin muotoilijaksi ja määrittelijäksi ja koska feminismi käytännössä edellyttää kritiikitöntä solidaarisuutta kaikkia aatteen toverittaria kohtaan ulkopuolisen arvostelun sattuessa, Sedis leimattiin jopa "vastenmieliseksi", hänet suljettiin kunnon ihmisten piirin ulkopuolelle ja hänen asiallisuutensakin nähtiin merkkinä jonkinlaisesta kieroudesta: juuri siinä, että hän ei alentunut panumaiseen antifeministiseen vyön alle lyömiseen, nähtiin todiste siitä, että hän oli jonkin patriarkaalisen leviatanin asialla. Feministeiksi tunnustautuvat bloggaajat liittyivät yhtenä naisena huutokuoroon, kukaan, sanoo kukaan, ei älynnyt, uskaltanut, kehdannut tai viitsinyt olla eri mieltä. Näin sivusta seuraajana saattoi miltei nähdä mulkosilmäisten robottien kääntyvän yhdessä rivissä yhtä ja samaa iskulausetta inttämään.

Niin kauan kuin "feminismi" käytännön tasolla tarkoittaa joukkoa intellektuaalisesti epäitsenäisiä sarjaan kytkettyjä robotteja, jotka eivät uskalla olla eri mieltä toistensa kanssa, voitte tunkea puheenne "monista erilaisista feminismeistä" sinne, minne ei aurinko paista eikä kuu kumota. Niin kauan kuin käyttäydytte kuin öyhöttävien, ulkomaalaisia hakkaavien skinihuligaanien persoonaton lauma, eri "feminismien" välisillä skolastisilla erimielisyyksillä on tasan yhtä vähän merkitystä kuin Hitleri-Hiltusen ja Köppelssi-Könösen skolastisilla erimielisyyksillä siitä, missä kulmassa pesismaila tulee kalauttaa mutakuonon takaraivoon parhaan tuloksen takaamiseksi. Muutan mielipidettäni asiasta heti kun eri feminismien edustajat ovat avoimesti ja kaikkien nähden eri mieltä oleellisista kysymyksistä ja ilmaisevat erimielisyytensä ihmisten kielellä, eivät käsittämättömällä sisäpiirijargonilla - tai kun yksi feministi uskaltaa puolustaa tämän maailman sediksiä toista feministiä vastaan. Sitä päivää kuitenkin saamme odottaa.