sunnuntai 17. heinäkuuta 2005

Kasakat

Näin omituista unta. Minun oli saatava kaikki kirjani lentomatkalle Irlantiin (unessa kirjat oli saatu mahtumaan kolmeen matkalaukkuun, heh heh) ja kun tulin vessassa käytyäni hakemaan niitä odotushuoneesta, joka jostain syystä oli uimahallin pukuhuoneen näköinen kaikkine lukittavien koppien riveineen, odotushuoneen suurten pöytien (?!) ääressä oli pelkkiä kasakoita. Siis kasakoita. Kookkaita venäjää puhuvia miehiä korkeat turkislakit päässä miekka vyöllä. Niiden kanssa piti sitten puhua venäjää, mikä oli tukalaa. Laukkuni kyllä sain, mutta yksi niistä oli avattu. Epäilin - mutten sanonut sitä ääneen - että kasakat olivat nuuskineet tavaroitani etsien niistä varastettavaa. Saatuaan tietää, että olin suomalainen, kasakat antoivat minulle kasakkakuoronsa mainosjulisteen, josta ilmeni, että he tulisivat Helsinkiin esiintymään elokuussa.

Johtuukohan tämä siitä, että huomasin ainoan itse keksimäni kielitieteellisen vitsin levinneen laajempaankin tietoon.