Blogistanin eronneet rouvat Hapuli ja Levänen ovat nyt ruvenneet riitoihin paavin parrasta...ei kun Leväsen sairaudesta, jolla tämä itkuiita on tapansa mukaan inunut myötätuntoa puolitutuilta ja puolituntemattomilta. Hapulia ärsyttää se, että Levänen ei kerro sairaudestaan muuta kuin että se on vakava ja edellyttää leikkausta, Levästä ärsyttää se, että Hapuli haluaa tietää sairauden nimen. Leväsen mielestä Hapuli on nuuskija, Hapulin mielestä Levänen on itsesäälissä piehtaroiva parkumaija, joka dramatisoi kevätflunssankin kuolemansairaudeksi saadakseen päänsilitystä ja säälittelyä. (Epäilemättä Hapuli syyttää Levästä myös Birdy-angstista - tämä on Hapulin itsensä keksimä psykopälpätystermi, jolla Hapulin kanssa eri mieltä olevat rutiininomaisesti leimataan tasapainottomiksi häiriköiksi, vrt. Neuvostoliiton psykiatria Brezhnevin aikana.) Kumpikin eronneista rouvista on tietenkin oikeassa. Minä olen tiennyt heidän näistä luonteenpiirteistään koko ajan, mutta koska heillä naisten suuren julkiliiton (ei sala-) lojaaleina jäseninä on ollut kiire kehua toisiaan, he eivät ole vaivautuneet hankkimaan toisistaan realistista mielikuvaa ihmisinä. Sitten kun kummankin henkilön epämiellyttävimmät piirteet sattuvat hankautumaan yhteen, niin sitten sitä huudetaan ja parutaan ja tapellaan. Miten se nyt noin voi...? Sekinhän on sentään nainen, moraalisemman sukupuolen edustaja.
Juuri tuollainen käytös on sitä akkamaisuutta pahimmillaan. Oletusarvoisesti makeillaan ja imarrellaan, hyvä kun ei pimppaa pyytämättä nuolla, ja valitellaan sitä, että miehet, nuo pahat ja hirveät olennot, eivät osaa arvostaa Ihanaa Naista, vaan löytävät tästä huonoja luonteenpiirteitä. Koska miehet ovat määritelmällisesti huonoja ihmistuntijoita, joilla ei ole kosketusta tunteisiinsa (ja jos on, asianomaisen miehen homottelu ja ämmämäisyydestä syyttely alkaa siinä paikassa), nämä luonteenpiirteet ovat pelkkää panettelua, joka johtuu miehen kykenemättömyydestä tulla toimeen vahvan naisen kanssa.
Sanonpa vain yhden asian: te ette ole vahvaa ja upeaa naista nähneetkään. Hapuli on tympäisevä nurisija, joka nimittää itsekkyyttään feminismiksi, ja Leväsestä ei ole armeijassakaan saatu tehtyä miestä, ainoastaan itsesäälissään rypevä emootioloinen, joka ei kykene ihmissuhteisiin. Miehelle tämä on selvästi näkyvillä, mutta naiset eivät näe toisissaan mitään kielteistä ennen kuin pakon edessä, ja sitten kun se pakko sattuu kohdalle, sitten ollaan jotenkin moraalisesti närkästyneitä toiselle siitä, että tämä ei ollutkaan ehdottoman lojaali sisko ja joka asiassa samaa mieltä.
Mutta tuossa on taas se naisten seuraelämän kummallinen piirre, joka palautunee yläasteelle: siellä tytöt ovat uskovaisista hasishuoriin lähtökohtaisesti samaa porukkaa samoine puheenaiheineen, kun taas poikien joukossa alkaa jo tuossa vaiheessa jako sankareihin (niihin, jotka hakkaavat heikompiaan ja saavat tyttöjen häpykielet hypähtämään himosta joka nyrkiniskulla) ja luusereihin (niihin, joita lyödään ja jotka eivät ikinä saa ensimmäistäkään häpykieltä hypähtämään).
Luulen, että vielä perustavampaa laatua on sellainen ero miesten ja naisten välillä jossa nainen elää historiaa, kun taas mies tulevaisuutta.
VastaaPoistaTarkoitan tällä sitä, että jollakin tapaa naisten on oikeasti hivenen hankalampaa vaihtaa mielipidettään tai muuta aivoitustaan päinvastaiseksi uuden tiedon valossa, kun taas miehet näyttävät olevan lahjakkaampia "takinkääntäjiä".
En tiedä johtuneeko sitten muinaisesta villisian metsästyksestä ja varastojen keruusta talvea varten vai mistä, mutta naisten ensivaikutelmat, johtopäätökset ja "tuomiot" tuntuvat paljon pysyvämmiltä kuin miesten vastaavat.
Mutta ehkä sinä fiksumpana osaat järkeillä tätä eteenpäin, minun kapasiteettini loppui taas jo alkumetreille...
Missä se LEväsen blogi on?
VastaaPoistaNiin ja Birdy poisti sen tekstiosuuden.
Tiramisun Egu on oikealta nimeltään Eeva Levänen.
VastaaPoistaRiidoissa tai ei, ei se kyllä mun mielestä ole kunniallista käytöstä käräytellä nimimerkkejä.
VastaaPoistaVaan sama se mulle, riidelkää mitä riitelette.
Arawnin juttuun piti kommentoimani, että niin näkyi joo Birdy poistaneen, mutta näköjään ihan pakko oli päästä sanomaan ja vielä helvetin paljon ilkeämmin kuin alkuperäinen oli.
Egu paljasti minulle nimensä siinä vaiheessa kun olimme jo sovittamattomissa riidoissa ja olin tehnyt selväksi, etten halunnut kuulla hänestä enää sanaakaan. Tästä syystä minulla ei ole minkäänlaista moraalista velvollisuutta olla paljastamatta sitä.
VastaaPoistaSama se mulle. Jokainen hakee juomansa itse, kuten sanonta kuuluu.
VastaaPoistaEn mä sillä. Piti nyt näköjään munkin taas vaan päästä sanomaan.
"siellä tytöt ovat uskovaisista hasishuoriin lähtökohtaisesti samaa porukkaa samoine puheenaiheineen, "
VastaaPoistaIhmiseltä, jota on kiusattu koulussa, tuo on todella paksua. Naisporukassa tapahtuu jako ihan yhtä lailla ja voi niitä onnettomia, jotka joutuvat pahnanpohjimmaisiksi. Minä sen tiedän, koska olin siellä pohjalla. Yläasteen tyttökööri ei ollut "samaa porukkaa samoine puheenaiheine" nähnytkään. Tytön vinkkelistä itse asiassa poikien porukka vaikutti sopuisalta ja mukavalta (niitä paria lukuun ottamatta, jotka kiusasivat tyttöjä ja erityisesti minua).
Ehkä ei kannata lausua totuuksia asioista, joista ei juuri tiedä. En minäkään täällä tule kertomaan, miten asiat olivat teidän poikaporukassanne.
Äh. Harmi, kun ei pääse muokkaamaan kommenttejaan jälkikäteen. Ja harmi, kun on liian herkkä näppissormi. ;)
VastaaPoistaNo, joka tapauksessa, tarkoitukseni ei ollut olla noin kiukkuinen kuin miltä kuulostan. Asia vain on niin, että tyttöporukka on melkoinen liiskauslauma, kaukana "samasta porukasta". Se voi sinne poikien puolelle siltä näyttää, mutta ei pojat, meillä oli sota käynnissä eikä haavoittuneista huolehdittu.
Se on todella merkillistä. Yksinäisen ja ahistuneen ilman d:tä hikipingon näkökulmasta tyttöporukassa on masentavinta juuri se, että tytöillä on kaikilla samat puheenaiheet (rytkyt ja rätit ja mistä rättikaupasta mikin rytky on ostettu), ja että he viihtyvät samoissa porukoissa räteistä puhellen.
VastaaPoistaEhkäpä. Mutta kun totuus ei ole se. Itse halusin olla yläasteella poika, koska minusta POJAT olivat sopuisaa ja sellaista jengiä, joka puhui lähinnä urheilusta ja tytöistä.
VastaaPoistaKannattaa siis käyttää muitakin vinkkeleistä kuin omaansa.