Lueskelin Slacktivistia, slacktivist.typepad.com, Ilkan aikoinaan linkittämää fiksun amerikkalaisen kristityn blogia. Eräs sen kommentaattoreista totesi uskonnollisesta oikeistosta:
One more good thing about immigration is that it makes these people all the more replaceable. Most immigrants already know more about being Americans that these people will ever know.
Taidatkos tuota paremmin sanoa. Itse asiassa tuo heitto ei kaipaa kommentteja ollenkaan.
Tuon sitaatin jälkeen pidän hiukkasen enemmän amerikkalaisista ja amerikkalaisuudesta - kaikkine maailmanlaajuisine massakulttuureineen ja isänmaallisuuksineen. Tähän kohtaan tekisi mieli siteerata Emma Lazaruksen runoa Vapauden patsaan juureen asennetusta kyltistä, mutta eiköhän se värssy löydy googlettamalla netistä.
Paljoa muuta sanottavaa ei olekaan. Tosin menin saaristolaismarkkinoille ja heitin tuulensuojaan kaksi eri kojujen kalaherkkulautasta. Ensimmäinen oli aika pieni, mutta toinen olisi ollut kova homma syödä ilman niitä pohjiakin. Ensin mätettiin lautaselle perunoita, kasviksia, paahtopaistia, silakkaa ja mitä siinä vielä lieneekin ollut, ja tämän koko komeuden päälle sitten vielä erikseen mötikkä kirjolohta. Juolahti mieleen, että tuohonhan tikahtuu. Mutta koska Luojan antimia ei saa haaskata, söin koko annoksen. Nyt tuntuukin siltä kuin olisin nielaissut tykinluodin.
Siltikin: tätähän varten rannikolla asutaan!
Se Alan Titleyn tutkimus iirinkielisestä romaanista saapui muuten tänään. Osoite oli kirjoitettu Caoimhen pikkutytön käsialalla, muuten ihan hyvin, mutta Turusta oli tehty Turcku. Hintaa on postikuluineen yhteensä päälle kolmekymppiä, mutta hukkasin tietysti laskun saman tien, -kele. Titleyn kirja mahtui yllättävästi postiluukusta sisään, vaikka siinä on kuusisataa sivua painettuna paksulle muovitetulle paperille. Kai minun pitää lukaista se silmäillen, mutta mitän suurta iloa siitä ei tule. Titleyn iiri ei ole virheellistä tai huonoa, mutta minä nyt en oikein pidä siitä. Hän on juuri sellainen rasittava tyyppi, jonka iirissä on jokin oppitekoinen kummallisuus - ja kaiken lisäksi pitää lainata sanoja nykyiiriin klassisesta uusiiristä. Keekoilua. Ylihienostelua. Ei kelpaa.
Ei minulle kyllä oikeasti taida kukaan nykyisistä iirinkielisistä kirjailijoista kelvata ihan sellaisenaan, mutta monet kyllä kelpaavat vaikutteidenottamislistalleni. Titleyllä ei sinne kuitenkaan ole rajoittamatonta pääsyä. Kokonaan toinen asia on, että se romaanitutkimus on täyttä ja laimentamatonta asiaa kannesta kanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.