Paaviksi valittiin sitten itse vanha kehno, eli Ratzinger. Vaali sujui vähän liian nopeasti, suoraan sanoen homma haisee kilometrien päähän jonkinlaiselta junttaukselta. Ukon tunnetun änkyrätaantumuksellisen linjan huomioonottaen tuntuu huonolta vitsiltä, että hän omaksui paavinimekseen Benedictus, siunattu. Tosin siitä saa näppärästi pilkkanimet Maledictus, kirottu, ja Valedictus, jolle toivotellaan jäähyväisiä, tai ainakin eläkepäiviä. Koska suomen nimi Pentti on peräisin Benedictuksesta, paavin liikanimi olkoon keskuudessamme Pena.
Jumalan lähettämä uskonpuhdistajamme, itse Martinus, on tunnetusti laatinut juuri tällaisiin tilaisuuksiin tarkoitetun virren, eli Jumala ompi linnamme. Virressä lauletaan seuraavasti:
Jumala ompi linnamme
Ja vahva turva aivan.
On miekkamme ja kilpemme
Ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
Kavala, kauhia
On kiivas, kiukkuinen
Ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.
Tai alkutekstin mukaan:
Ein' feste Burg ist unser Gott,
Ein' gute Wehr und Waffe.
Er hilft uns frei aus aller Not,
Die uns jetzt hat betroffen.
Der alt' böse Feind,
Mit Ernst er's jetzt meint,
Gross' Macht und viel' List
Sein' grausam' Rüstung ist,
Auf Erd' ist nicht seinsgleichen.
Jos suomennoskin on jo aika tuhtia tavaraa, saksankielisen alkutekstin loppuosa käy vielä suoremmin asiaan: Tuo vanha, paha vihollinen, nyt hän on tosissaan. Suuri valta ja juonikkuus on hänen julma haarniskansa. Maan päältä ei löydy hänen vertaistaan.
Isoäitini, joka opetti minulle monia asioita, ei koskaan herennyt muistuttamasta, että se vanha vainooja tarkoittaa paavia, tai katolista kirkkoa.
Tommipommi suhtautuu tähän kaikkeen tietysti buddhalais-depressionistisen filosofiansa, vai uskontoko lienee, antiruumistisella tyyneydellä: välipä hällä, mikä liha siellä Pietarinkirkon parvekkeella lötisee, asiat ovat kuitenkin joka tapauksessa jossain proverbiaalisessa korkeammassa kädessä, kun yhteiskunta arvoineen väistämättä muuttuu siihen suuntaan, jonka teknologinen kehitys deterministisesti sille osoittaa. Pystyn hyvin kuvittelemaan Benedictuksen äyskimään puuroisella baijerilaisella saksalla iskulauseitaan Tommin korvanjuureen - ja Tommin nostavan ikävystyneen näköiset puoliksi suljetut silmänsä hetkeksi Aku Ankan taskukirjasta luodakseen Penaan äärimmäisen välinpitämättömän katseen.
Tavallaan ihailen Tommin asennetta, mutta minua kuitenkaan Penan valinta ei tällaisella hetkellä jätä kylmäksi. Oikeasti olen huolestunut siitä, että meillä ei ole vastavoimaa katolisen kirkon mahdolliselle maihinnousulle. (Johan täällä näkee jos jonkinlaista munkkia ja nunnaa katukuvassa, jos kohta partaisia suufiveljiäkin.) Täällä on valtavasti typeriä ateisteja, jotka eivät näe oleellisia eroja uskontojen välillä eivätkä osaa pitää luterilaisuutta pienempänä pahana. Täällä on järsiviä ja kuolaavia vapaakirkollisia hihhuleita. Täällä on naispappeuden vastustajien ja muiden änkyröiden Paavalin synodi, joka ensimmäisen tilaisuuden saadessaan myy vaikka isänmaansa Vatikaanille ydinohjussiiloksi kolmestakymmenestä hopearahasta. Täällä on lepsua luterilaista älymystöä, joka kovasti haluaa olla ekumeenista ja suvaita vaikka mitä "maailmanlaajojen" ulkomaanyhteyksien luomiseksi. (Olen muuten aina ihmetellyt, miksi kirkollisissa piireissä puhutaan aina "maailmanlaajasta" "maailmanlaajuisen" sijasta.) Täällä on "henkisyyttä" ja "yhteisöllisyyttä" etsiviä ihmisiä, jotka saadaan helposti huijattua vaikka Opus Dein riveihin (eräs suomalainen ex-libertaristi on sinne jo hakeutunut, vieläpä kehui päätöstään julkisesti Ylioppilaslehdessä - tämä osaltaan osoittaa, miten ohut kalvo libertarismin ja tavanomaisen oikeistototalitarismin välillä on). Mutta täällä ei ole sellaista teologiarmeijaa kuin katolisessa kirkossa, eikä täällä ole teräväsäiläisiä ja kiiltäväkilpisiä uskon puolustajia, jotka kokoaisivat kansan kolmikymmenvuotiseen sotaan Opus Deitä ja muita vastaavanlaisia porukoita vastaan. Täällä ei ole ketään, joka sanoisi, että lepsu nössöluterilaisuus on nyt vain kerta kaikkiaan meidän tapamme olla uskonnollisia, ja että meidän on suojeltava ja verin varjeltava omaa rakasta lepsua nössöluterilaisuuttamme Sen Wanhan Wainoojan hyökkäyksen varalta.
Ratzingerin valinta osoittaa osaltaan, että 1990-luvun ajan käynnissä oleva maailmanlaajuinen oikeistomobilisaatio on oikeasti kunnianhimoisempi ja vallankumouksellisempi kuin me täällä pohjan perukoilla lintukodossa ymmärrämmekään. Hyökkäys ei kohdistu ainoastaan luonnonsuojelijoihin tai hyvinvointivaltioon, vaan itse asiassa koko sallivaan yhteiskuntaan, jonka vapaudet suurin osa meistä ottaa yhtä annettuina kuin hengitysilman. Tavoitteena on itse asiassa viedä koko kuusikymmenluvun perintö. Me täällä Suomessa olemme niin lapsellisia, ettemme ymmärrä, että kaiken sen ottaminen pois on tuiki mahdollista, kun asialla ovat paavin ja George W. Bushin kaltaiset apokalyptiset voimat.
Kuten olen jo eräitäkin kertoja sanonut, selitykseni islamilaisen maailman aikoinaan suurenmoisen tieteellisen ja älyllisen tason romahtamiselle on, että aluksi islamilaisen sivilisaation uskonnollinen puoli oli varsin heikko, kun kaikki hellenismin säilyttämät tieteelliset ja tekniset keksinnöt olivat huomattavasti suurempi ja merkittävämpi osa islamin älyllistä ja opillista sivistystä kuin teologia, mutta että tiede ja tekniikka romahtivat melko nopeasti sitten kun teologit saivat aktinsa kasaan ja tukahduttivat silkalla vaikuttavalla massallaan luonnontieteet alleen. Passaa miettiä sitä, että katolisen kirkon papisto on aivan yhtä voimakas älyllinen ase kuin muslimien ulama. Itse asiassa paavin armeija on järjestäytyneempi ja kyvykkäämpi kuin riitaisat muslimit koskaan pystyvät olemaan. Ja kuten edellä mainitsin, heillä on jo vakoojansa täällä - demokratiaan ja hyvinvointivaltioon dogmaattisen, fanaattisen vihamielisesti suhtautuva vakooja.
Ratzingerin perusero puolalaiseen edeltäjäänsä on ilmeinen, mutta harva on osannut määritellä sitä ääneen - enimmäkseen kommentaattorit sotkeutuvat rasistoidista saksalaisvihamielisyydestä kumpuaviin natsismivihjailuihin, jotka hukkaavat asian ytimen. Irish Timesin kolumnisti taannoin pääsi jo oikeille jäljille todetessaan, että Karol Wojtyła oli paavina sellainen kuin oli, koska ei ollut ikinä elänyt demokratiassa: varhaisvuotensa hän vietti Puolan Sanacja-hallinnon puolidiktatuurissa, sen jälkeen saksalaiset alistivat hänen maansa brutaaliin miehitykseen, seuraavaksi tulivat neuvostokomenteisen kommunismin vuosikymmenet, ja lopuksi hänen pitkä rupeamansa Vatikaanin diktaattorina. Hänen vanhoillisuutensa oli siksi inhimillisesti ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Hän ei yksinkertaisesti tuntenut meidän elämäämme, ei ollut länsimaisen vapauden kasvatti, eikä osannut kuvitella, miltä tuntuisi olla sellainen.
Ratzingerista voi sitä vastoin vain sanoa, että hän ei ole inhimillisen tietämätön meidän sekularisoituneiden protestanttien maailmasta, vaan hän on yksinkertaisesti meidän vihollisemme ja sellaiseksi julistautunut. Hän tahtoo tuhota meidät, jollei fyysisesti niin ainakin poliittisesti ja teologisesti. Hän on, anteeksi vain mutta sille ei voi mitään, se vanha vainooja, jonka Babylonin vankeudesta Jumalan lähettämä uskonpuhdistajamme johdatti meidät nykyisen vapautemme Siioniin. Nyt suuri koura nousee Babylonista ja kurottaa kohti meidän Siioniamme. Puolustammeko me sitä, kuten Israelin lapset omaansa? Pitäisikö meidän perustaa oma Opus Deimme? (Koska luterilaisuuden kieli ei ole latina, vaan saksa, sen nimeksi tulisi tietenkin Tintenfass - Mustepullo. Muistanette, että Martinus käytti mustepulloa innokkaasti aseenaan pirua vastaan.)
PS. Seuraavaksi odotettavissa ryssänvihakirjoitus. Kirjoituksen työnimi on Pierua ja ryssää vastaan.
Amen, veli, amen. Hän todistaa hyvin väkevästi ja joskaan Herran armo ei ehkä ihan täyttä päivää ole hänen päällään, hyvä haisu siitä kumminkin.
VastaaPoistaPaavi on paavi vaikka sen käärisi pekoniin ja paistaisi vartaassa. Mikä olisikin Papa Ratzille sangen oikea kohtalo.
Minusta vaikuttaa siltä, että katolinen kirkko Suomessa on sekä uskontokunta että poliittinen puolue. Katolisuus Suomessa varmaan vetää puoleensa kaikenlaisia romantikkoja ja henkisyyden etsijöitä, mutta on toinenkin joukko, jotka katolisen kirkon pariin täällä etsiytyvät, nimittäin poliittisesti aktiiviset, korkeasti koulutetut konservatiivit, joille Kokoomus on liian vasemmalla, ja äärioikeistopuolueet liian proletaariöyhötystä. Kotimaamme konservatiivit muuten vasiten pyysivät konservatiivista piispaa Suomeen, ja saivat mitä halusivat.
VastaaPoistaOpus Deillä on vaikeuksia saada Suomessa jäseniä, mutta kyllä heihinkin väkeä harvakseltaan liittyy, ja liittyjät ovat valitettavasti juuri näitä uusvanhoillisia nuorisopoliitikkoja, kuten se Hesarissakin haastateltu solmiokaula. Tämän porukan kautta ne äärikonservatiiviset ajatukset pääsevät vaivihkaa vaikuttamaan Suomenkin mielipideilmastoon ja päätöksiin.
Perusongelma lienee siinä, että kunnon ihmisillä on muutakin tekemistä ("elämä", jos tahdotte) kuin heilua pitkin kyliä kertomassa että vähän noi on ääliöitä.
VastaaPoistaNilkki sen sijaan ei mistään mitään tiedä paitsi omasta nilkkeydestään. Sillä on paha olla ja se tahtoo että muillekin tulee.
Tässä vaiheessa ehdotan liberaalin arvorelativismin revisiota: meidän arvot on oikeasti parempia kuin niiden. Tästä älkäämme tinkikö.
Uskonnollisuus on myös yksi poliittista oikeistoa hajottava tekijä. Nykyään on oikeiston piirissä nähtävissä kaksi uskonnon suhteen vastakkaista ryhmittymää: yhtäältä (1) maallistunut, itse asiassa uskonnolliselta kannaltaan usein jopa ateistinen kaupunkilainen, nuori ja paljon kouluja käynyt ryhmä ja toisaalta (2) maakuntien, myös joidenkin alueellisten kasvukeskusten, perinteisiin ja vahvasti evankelis-luterilaisiin arvoihin nojaava, varttunut ja paljon omistava ja valtaa hankkinut "koti-uskonto-isänmää"-ryhmä.
VastaaPoistaMolemmat ovat siinä mielessä tärkeitä ryhmiä, että ne muodostavat omilla alueillaan ns. operatiivisen oikeiston eli konkreettisesti käyttävät eri asemissaan niin poliittista kuin taloudellistakin valtaa. Nämä kaksi ryhmää eivät kuitenkaan revi oikeistoa hajalle, koska varsinkaan (luterilaiseen) uskontoon myönteisesti suhtautuva joukko ei erityisesti korosta uskonnollisia käsityksiään, mitä tulee käytännön asioiden hoitamiseen.
Jos operatiiviseen oikeistoon integroituu Opus Dein tyyppinen (roomalaiskatolista) uskonnollisuutta voimakkaasti korostava ryhmä, se joutuu nimenomaan uskontopainotteisuutensa vuoksi törmäyskurssille niin Yhdysvaltain vapaamielisiä demokraatteja esikuvanaan pitävien kaupunkilaisoikeistolaisten kuin Mannerheimia ja Svinhufvudia muistelevien maakuntaoikeistolaistenkin kanssa.
Edellä kuvattu on syy myös siihen, miksi ns. vapaiden suuntien - sellaisten, jossa yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista ei erityisesti kielletä - kannattajat "marginalisoituvat" kristillisdemokraattien kaltaisiin poliittisiin ryhmiin, vaikka monet heidän yhteiskunnalliset näkemyksensä saattavatkin olla lähellä myös muita (oikeistolaisia) puolueita.
Kiinnostavaa kirjoittelua. Sen vähän mitä uudesta paavista tiedän, olen ymmrätänyt että hän on kyllä jokseenkin kaukaisilla vesillä jostain George Bushista, äärioikeistosta tai muistakaan sekoiluista. Voi olla että olen väärässä, koska tietoni ovat lähes olemattomat. Katolisesta kirkostakaan en tiedä paljon. Panun vetoomus saa pääni kääntymään uudelleen kohti Kiovaa. Ehkä katolisuus ei olekaan minun juttu. Näistä asioista on vaikea päästä selvyyteen tästä periferiasta käsin.
VastaaPoistaEgon Friedelliltä jo lapsena kovan rokotuksen Lutteria vastaan saaneena haluaisin tiedustella että mitä ansioita Lutterilla taas olikaan? Oliko joitain ajatuksia sillä miehellä? Mikä se meidän uskonto olikaan, en oikein ole hahmottanut. Minusta täällä ei ole luterilaisella mitään käsitystä uskonnollisista asioista. Papeilta jos kysyy eivät tiedä mikä neuvoksi. Luterilaisuuden ongelma on tietämättömyys niistä asioista jotka ovat kiekonmiehen ammatti: Jumala ja Saatana. Pappi joka ei tiedä mikä on demoni, tai ei tunne Saatanan toimintatapoja, on kyllä väärässä ammatissa. Pitäisi olla psykologi.
Onhan meillä vastavoima. Välinpitämätön ateistimassa, jota ei oikeasti kiinnosta mikään uskonnollinen hihhulointi, lutherilainen sen paremmin kuin katholilainen taikka islamilainenkaan. Meitä on yksinkertaisesti niin paljon ja me olemme yksinkertaisesti niin välinpitämättömiä, että kaikenmaailman jumalanpalvojien lahkojen höpinät ovat hyttysen ininää kunnollisten ja kilttien ihmisten tasapaksussa elämässä.
VastaaPoistaSe vastenmielisyys, jota minä tunnen on vähän samanlaista kuin elokuvia katsoessa tai lehtiä lukiessa; tuommoista sitä, mikseivät elä ihmisiksi. En minä vaan ikinä.
Ateismi on kiinnostava tekosyy kieltäytyä ymmärtämästä mitään ihmiselämän perustavista kysymyksistä. Ennen kaikkea ateismi on tekosyy kieltäytyä kaikesta myötätunnosta toisenlaisissa asemissa olevia kohtaan. Sitten kun ateisti kohtaa elämänsä ensimmäisen todellisen vaikeuden, se ei pysty käsittelemään sitä, ja koko elämän kestoisesta tyhmyydestä ja ylpeydestä häpeissään myrkyttää tai ampuu itsensä. Se tavallinen, niin läpinäkyvä, ja liikuttavan typerä tarina.
VastaaPoistaEn muuten ymmärrä miksi kirkolla pitäisi olla jotain valtaa, vaikutusvaltaa? Kirkon tehtävä on olla jonkinlainen selkäranka, ei mikään feministien uusi kiipeilyteline. Tyynesti julistaa kloorilla pestyä oppia elämän tietoyhteiskunnan kaaoksen keskellä. Ei sillä tarvitse olla mitään kummempaa pyrkimystä kuin olla jäntevä, ja tarpeen mukaan täysin joustamaton. Kirkon tulee pystyä lyömään nyrkkiä naamaan kaiken maailman ateisteille, feministeille, ja muille laiskoille omaehtoisen ajattelun välttelijöille.
VastaaPoistaSven: "Ateismi on kiinnostava tekosyy kieltäytyä ymmärtämästä mitään ihmiselämän perustavista kysymyksistä."
VastaaPoistaJumala ja Saatana ovat reifikaatioita voimista, jotka vaikuttavat inhimillisessä sosiaalisessa ja psyykkisessä todellisuudessa. Ne ovat hahmoja, joiksi nämä perusvoimat tiivistetään. Sinä tunnut käsittävän juttujesi perusteella, että kyse on abstrakteista mutta sataprosenttisen todellisista ilmiöistä luoduista kuvista. Tyhmät uskovaiset uskovat Jumalaan ja Saatanaan lapsenomaisesti, kuin tonttuihin tai joulupukkiin. Ateistit pilkkaavat tuollaista uskoa ja syystäkin. Ateistit puolestaan jakautuvat niihin, jotka tuntevat samat voimat tai ilmiöt, joita sinä sanot jumaliksi, ja niihin typeryksiin, joita sinä nyt pilkkaat, jotka eivät niitä tunne.
"Ennen kaikkea ateismi on tekosyy kieltäytyä kaikesta myötätunnosta toisenlaisissa asemissa olevia kohtaan."
Ateismi on ennenkaikkea yhdenlainen kielellinen konventio.
"Sitten kun ateisti kohtaa elämänsä ensimmäisen todellisen vaikeuden, se ei pysty käsittelemään sitä, ja koko elämän kestoisesta tyhmyydestä ja ylpeydestä häpeissään myrkyttää tai ampuu itsensä. Se tavallinen, niin läpinäkyvä, ja liikuttavan typerä tarina."
Maailmassa on vaikka kuinka paljon ateisteja, jotka ovat joutuneet todellisiin vaikeuksiin ja jotka eivät ole ampuneet kuulaa kalloonsa.
Uskonnollinen vakaumus ei ole mikään rikoslaki. Kun kirkko on tiukka on aivan varma että sen oppia rikotaan koko ajan kaikella mahdollisella tavalla. Ei hätää, siihen on se ripittäytyminen jossa kerrataan nuo rikkeet. Sitten juostaan bordelliin niin kuin aina ennenkin: joka päivä.
VastaaPoistaJos joku prostituoitu sitten valittaa ettei jaksa kävellä kirkkoon, että mieluummin makaa kotona, kuin lähtee ripittäytymään, kertomaan kuinka monen Berlusconin hallituksen jäsenen kanssa on menneellä viikolla muhinoinut, ei siinä kirkko tule vastaan. KEi kai kirkko voi taipua sellaiseen laiskuuden sanelemaan myönnytykseen. Huoran on tultava ripille huoratakseen, aivan samoin kuin Berlusconin on tultava ripille jatkaakseen mafiatoimintaa.
Tässä on jokin idea takana, jota meidän täällä, vaapaauskoisten kannataa miettiä, kun olemme niin vähän vapaita, ja kärkkäitä valehtelemaan itsellemme aina ja kaikissa asioissa.
Liberaalit ateistit ilmeisesti välttävät itsemurhan, myöntämällä hetkellisesti itselleen luvan tajuta jotain: "eihän tämä ateismi nyt elämän ja kuoleman asia ole, otetaan myytit käyttöön, mitä se Kristus sanoikaan..."
VastaaPoistaMarkkuun yhdyn muilta osin, ja lisään ainoastaan sen, että raamattukin on ennen muuta yhdenlainen kielellinen konventio. Sen erottaa muista ainoastaan ylittämätön mielikuvitusrikkaus ja taiteellinen nerokkuus.
Ateismi on kai ilmeisesti jonkun lepsun luterilaisuuden synnyttämä varjo, vastaliike. Tietysti minäkin olisin ateisti mieluummin kuin luterilainen.
Kumma juttu muuten, että tämän blogin etusivulle ei ole päässyt koko päivänä, vaan selain on ohjautunut Bloggerin sisäänkirjaukseen. Jokohan Opus Dein hakkeriosasto on iskenyt?
VastaaPoista