Kirsti Ellilä valitteli tässä taannoin Blogistanin sovinistisuutta. Olisikohan asia niin, että feminismi on ihan oikeasti muuttunut valtavirraksi? Sikäli kuin tiedän, yksikään meistä Blogistanin sovinisteista ei ole julkaissut esimerkiksi mielipidekirjaa - ainoa, joka on kirjoja julkaissut, on Ilkka, ja hänen kirjansa käsittelevät tunnetusti olio-ohjelmointia, eivät sukupuolten välisiä suhteita. Ellilällä taas ei ole ollut vaikeuksia saada omia kaunokirjojaan - jotka nyt eivät välttämättä ole mielipidekirjoja, mutta kuitenkin ilmeisesti nuorisofiktiota, eli tehtävältään ja funktioltaan pitkälti moraali- ja mielipidedidaktisia teoksia - julkaistua valtavirran kustantajilta.
Siihen aikaan kun minä olin profeministimies, en ollut kukaan eikä minuun kiinnitetty huomiota. Sitä vastoin heti kun vitutuskäyrä nousi riittävästi jotta päätin kertaheitolla luopua koko feminismistä ja omistautua julkisovinistiselle räyhäämiselle, niin minusta tuli heti Joku. Jollen suorastaan menestynyt, niin sainhan ainakin mukavan ja lojaalin tyttöystävän, ja tulihan minusta kuuluisuuskin, jollei nyt Suomessa, niin ainakin Irlannissa. Minusta tämä viittaa vahvasti siihen, että feminismi on menettämässä kulttuurisen aloitteensa ja muuttumassa konservatiivisuudeksi ja sovinnaisuudeksi, jota vastaan kapinoidaan, ja että sovinismi on aikamme nuori ja elävä uudistusvoima. Ottakaa hyvät naiset lusikka kauniiseen käteen ja uskokaa, että teidän aikanne on toistaiseksi ohi. Joskus kymmenien vuosien päästä epäilemättä meidän uussovinismillemme nousee oma vastavoimansa, mutta toistaiseksi joudutte elämään kanssamme. Ja se on teille ihan parahiksi. Olette saaneet riekkua liian kauan ilman kyseenalaistajia. Sellainen johtaa väistämättä luutumiseen ja itsekritiikittömyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.