sunnuntai 24. huhtikuuta 2005

Мирный быт - friedlicher Alltag

Mikä piru siinä on, että Pinseri ei huomaa päivityksiäni? Nytkään en ole mukamas päivittänyt kolmeen päivään. Haistakaa kuulkaa...kirosana.

Olen ahkerasti lueskellut Titleyn tutkimusta iirinkielisistä romaaneista, mutta mitään hirveän vallankumouksellista hän ei ole sanonut. Sitä vastoin on kyllä vallan kunnioitettavaa se, että hän on antamassa maineenpalautusta iirinkielisen nykykirjallisuuden varhaisvaiheen romaaneille. Hän toteaa, että kyseisten romaanien kirjoittajien omakin itseymmärrys oli hyvällä idiomaattisella iirillä laaditun luettavan järjestäminen kansalle ja että he onnistuivat tavoitteessaan varsin hyvin. Hän pohdiskelee sitä, onko tietyt varhaiset romaanit laskettava jonkinmoisiksi harlekiineiksi (terveisiä vaan sinne Pasilaan). Lopputulema tuntuu olevan, että harlekiinikaavaa kyllä pyrittiin noudattamaan, koska lähdettiin siitä, että rakkausintressi on välttämätön lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi, mutta että monilla kirjoittajilla oli ilmeisiä sekä kielellisiä että kirjallisia ambitioita, jotka hyvinkin nostivat nämä teokset laatuviihteen tasolle, jos kohta harlekiinikaava myös rampautti ja rajoitti kirjoittajien luomiskykyä - näin esimerkiksi Séamus Ó Griannan tapauksessa.

Séamus Ó Griannan kohdalla Titleyn käsitys onkin jo tunnettu: Titley lähtee siitä, että Séamus on nimenomaan antiromanttinen kirjailija, joka kirjoittaa kyllä harlekiinikaavan puitteissa, mutta sabotoi (jos tämä olisi ruotsia, käyttäisin verbiä underminera) sitä kaavaa jatkuvasti. Tästä voi ottaa vaikka esimerkin hänen kirjoistaan arkkityyppisimmästä, romaanista Caisleáin Óir, jonka päähenkilö Séimí Phádraig Duibh lähtee Amerikkaan kultaa vuolemaan voidakseen rahoittaa avioliittonsa kauniin Babaí Mháirtínin kanssa. Kullankaivajaporukoissa hän kuuntelee yhden työ- tai seikkailukaverinsa kuvausta siitä, kuinka hänen rakastettunsa jätti hänet. Kauhistuneena Séimí kysyy, voiko rakastettu nainen tehdä miehelle katalampaa temppua kuin jättää hänet, jolloin joku työkavereista vastaa: "Juu, kyllä voi - olla jättämättä!"