Miten olisi totuuskomissio suomenkieliselle medialle? Vad skulle ni anse om en sanningskommission för finskspråkiga medier?

Äärioikeisto on jatkuvasti ehdotellut "totuuskomissiota", joka tuomitsisi heidän kanssaan erimieliset suomalaiset heidän keksimistään olemattomista rikoksista. Mutta miten olisi totuuskomissio suomenkieliselle medialle, joka on jo yli vuosikymmenen ajan tehnyt käytännössä yhteistyötä äärioikeiston kanssa, pyrkinyt nostamaan sitä valtavirtaan ja pokkuroinut sitä kuin Weimarin tasavallan surullisenkuuluisa mediamagnaatti Alfred Hugenberg aikoinaan ylisti ja myötäili Hitleriä?

Extremhögern har sedan länge snackat i nattmössan om en "sanningskommission" man borde upprätta för att döma oliktänkande finländare för förmenta förbrytelser extremhögern själv hittat på. Men skulle det inte behövas en sanningskommission för finskspråkiga medier? Sedan ett årtionde tillbaka har finska medier stått i praktiken i maskopi med extremhögern, hjälpt den att komma in i huvudfåran och fjäskat för den precis som den beryktade mediemagnaten Alfred Hugenberg på sin tid fjäskade för Adolf Hitler i Weimarrepubliken.

Niihin aikoihin kun minut pestattiin kirjoittamaan mediaan ilmeisesti pelkästään siitä syystä, että Hugenbergit luulivat minua silloisen feminisminvastaisen kirjoitteluni vuoksi luotettavaksi äärioikeistolaiseksi, viestinmaailmassa oli havaittavissa laajempikin käänne äärioikeistomyönteisyyteen, ja minun palkkaamiseni oli osa tätä. Samoihin aikoihin äärioikeisto muutti tavaramerkikseen "roturealismin" sijasta "maahanmuuttokriittisyys", ja välittömästi samat tyypit, jotka oli tuon ikävän sanan "rotu" takia naurettu pihalle mediasta (kaikki muistavat kyynelen Teemu Lahtisen poskella televisioväittelyssä, jonka hän hävisi), otettiin yhtäkkiä vakavasti ja heidän arvostelijansa (kuten minut) vaiennettiin sen jälkeen kun oli jonkin aikaa painostettu. Tai ainakin jätettiin täysin ilman työsuojelua äärioikeiston hyökätessä, siinä toivossa että älyäisivät (älyäisimme) irtisanoutua itse.

På den tid då jag rekryterades till att skriva för medierna, tydligen av det enda skälet att Hugenbergarna inbillade sig på grund av de antifeministiska skriverier jag då var beryktad för att jag vore en pålitlig högerextremist - ja på den tiden kunde man iaktta en mera omfattande vändning till extremhögervänlighet i finska medier, och att jag anställdes var en del av denna vändning. Det var ungefär samtidigt som extremhögern slutade kalla sig för "rasrealistisk" och införde i stället termen "invandringskritisk", och precis samma killar som tidigare blivit utskrattade från medierna därför att de talade om "ras" (alla kommer ihåg tåren på Teemu Lahtinens kind när han kvarstod som förloraren i en tevedebatt år 2007) togs plötsligt på allvar och deras kritiker (som mig) tystades ner efter några års påtryckning från det högerextrema hållet. Eller åtminstone fråntogs vi allt arbetarskydd, varvid målet var att vi skulle begära avsked av eget initiativ.

Eikä tämä ole suinkaan loppunut. Eräs tuttu kolumnisti, joka arvostelee usein persuja, on saanut kuulla uudelta päätoimittajaltaan, että "tasapuolisuuden" vuoksi pitäisi arvostella muitakin puolueita, ikään kuin ne syyllistyisivät yhtä suuriin törkeyksiin kuin persut ja näiden ympärillä liepeilevä roskaväki. Persuilu on valtavirtaistunut ja hugenbergit vaativat kohtelemaan persuja kuten valtavirran puolueita, vaikka persut ja näiden kanssa yhteistyössä olevat nettilynkkaajasakit eivät käyttäydy kuten normaali puolue, vaan ahdistelevat epäpoliittisia kansalaisia, eli siis sitä porukkaa jota niiden pitäisi pikemminkin mielistellä ääniä saadakseen. Se, että poliitikot vainoavat tavallisia kansalaisia, on ihan määritelmän mukaan totalitarismia.

Det här är ingalunda förbi heller. En mediekrönikör jag känner personligen som ofta kritiserar sannfinnarna fick höra av sin nye chefredaktör att han borde angripa andra partier också för att göra ett "balanserat" intryck - precis som om något annat parti skulle göra sig skyldigt till liknande fräckheter som sannfinnarna och den pöbel som sällar sig till sannfinnarna. Sannfinskeriet har kommit in i huvudfåran och hugenbergarna ställer krav på att bemöta sannfinnarna som om de vore ett mainstreamparti, trots att sannfinnarna och de online-lynchningsmobbar de samarbetar med inte beter sig som ett normalt parti. De trakasserar opolitiska medborgare, dvs precis de människor ett politiskt parti hellre borde ställa sig in hos för att fiska efter röster. Att politiker förföljer vanliga medborgare är totalitarism enligt ordboksdefinitionen.

Valtavirtamedian äärioikeistomielisyys on viime aikoina näkynyt siinäkin, että vakavastiotettavien lehtien kolumnistit ja päätoimittajat ovat sekä somessa että palstoillaan toistelleet aivan pahimman sortin äärioikeistolaista salaliittoparanoiaa ja paheksuneet samalla sitä, että mistään äärioikeistosta ylipäätään kehdataankin puhua uhkana. Tässä blogissakin olen siteerannut Kauppalehden toimittajaa ja kolumnistia Olli Herralaa, joka kirjoitti tästä jälkimmäisestä aiheesta.

Mainstreammediernas tillgivenhet gentemot extremhögern har också kommit till uttryck i att kåsörer och chefredaktörer på seriösa tidningar både i sociala nätverk och på tidningsspalter upprepat högerextrema konspirationsteorier av den mest paranoida sort och samtidigt ogillat att man alls understår sig att frambesvärja hotbilder om extremhögern. I den här bloggen har jag citerat Olli Herrala från handelstidningen Kauppalehti som skrivit texter av den andra sorten.

Herrala siis kiisti äärioikeiston uhan, ja pari sanaa vain puuttui, että hän olisi avoimesti vaatinut hiljennettäviksi niitä, jotka siitä ylipäätään puhuvat. Tämä oli aika härski veto tilanteessa, jossa turvallisuuspoliisimme on tehnyt yksiselitteisen selväksi, että äärioikeisto todellakin on uhka. Mitä sitten siihen äärioikeiston uhasta puhuneiden vaientamiseen medioissa tulee, siitä minulla on kohta yhdeksän vuoden kokemus. Taitaa olla jo muutamalla muullakin.

Herrala förnekade alltså att det alls fanns något hot från extremhögern, och hade han gått ett par ord vidare i tangentens riktning skulle han ha ställt krav på att tysta ned de som alls talade om temat. Det här var ett fräckt drag i en situation där också vår säkerhetspolis gjort det entydigt klart att extremhögern verkligen utgör ett hot. Vad sen gäller tystnandet av de som alls vågar nämna det högerextrema hotet i medierna har jag nästan nio års erfarenhet av det, och jag är minsann inte den ende.

Ennen vanhaan ns. porvarillisen median keskeisiä määrittäviä piirteitä oli, että se pyrki tukemaan ja ylläpitämään yhteiskuntarauhaa säilyttämään luotuja instituutioita, joihin Suojelupoliisi kiistämättä kuuluu. Nyt valtavirrankin suomenkielinen oikeistolaisuus on ajautunut niin kauas oikealle, että Suojelupoliisin raportitkin ovat sille vihattavaa kommunismia. Ja suomenkielisen valtavirtaoikeiston hallinnassa oleva valtavirtalehdistö noudattelee näitä linjauksia.

Förr i världen utmärkte sig s k borgerliga medier med att de försökte stötta och upprätthålla institutioner skapade för att skydda samhällsfreden - institutioner som Skyddspolisen. I dag har den finskspråkiga högern drivits så långt till höger att t o m rapporterna från Skyddspolisen framstår i dess ögon som förhatlig kommunistisk propaganda. Och mainstreampressen lyder under mainstreamhögern.

Suomenkielinen lehdistö on siis äärioikeiston ohjaamana ryhtynyt sekä äärioikeistolaiseksi että maanpetokselliseksi. Suuret viestinyritykset halveksivat omia työntekijöitään. Tästä esimerkkinä voimme pitää sitä, että hiljattaisessa rekkasaattuemielenosoituksessa Helsingissä äärioikeistolaiset hulinoitsijat kävivät joukkotiedotusvälineiden edustajien kimppuun pahoinpidellen, mahdollisesti mielessään jopa murha.

Finskspråkiga tidningar har sålunda, de facto styrda av extremhögern som de är, fått för sig att främja både högerextremism och fosterlandsförräderi. Stora medieföretag föraktar sina egna anställda. Det här återspeglas av hur högerextremistiska bråkstakar nyligen på konvojdemonstrationen i Helsingfors anföll medierepresentanter och misshandlade dem - kanske de var t o m beredda att begå mord.

Miksi roskaväki uskalsi tehdä näin? Siksi, että toimittajien työsuojelu on tietoisesti lyöty laimin. Silloin kun minut potkittiin pellolle hommistani ja pantiin koko suomenkielisessä mediassa mustalle listalle, annettiin räyhäävälle äärioikeistolle selkeä viesti: te isänmaan herrat ja ylhäisyydet, te uusi valtaeliittimme, te tahrautumattomat sankarit, te täällä päätätte siitä, kuka saa suomeksi kirjoittaa palkkaa ja palkkiota vastaan, ja kun te osoitatte meille vihollisenne, me annamme hänelle lopulliset potkut, vaikka hänet olisi kuinka suurella riemulla ja hulabaloolla huudettu sankariksi ja palkattu kolumnistiksi.

Varför vågade pöbeln göra så? Därför att arbetarskyddet för journalisterna medvetet försummats. När jag fick sparken som onlinekåsör och svartlistades i alla finskspråkiga medier var det en klar signal till den oväsenförande extremhögern: o ni fosterlandets herrar och härskare, ni nya maktelit, ni fläckfria hjältar, det är ni som här bestämmer vem som får skriva mot lön och betalning, och när ni pekar ut er fiende för oss, ger vi honom sparken och rekryteringsförbud, oberoende av den jubel med vilken han ursprungligen anställts som krönikör.

Ei silleen etteikö syytä olisi ollut toimittajissakin. Siltä taholta oli turha odottaa solidaarisuutta silloin kun Halla-ahon koko robottiarmeija oli minun kimpussani. Olisi kannattanut tajuta, että mikä voidaan tehdä yhdelle, se voidaan pian tehdä aika monellekin. Kuten suomalaisen sananvapauskirjallisuuden suuri mies Kalevi Haikara aikoinaan sanoi, jos yhtäkin saa lyödä vapaasti, kaikki ovat vaarassa. Sen jälkeen seurasikin mm. Johanna Vehkoon tapaus. Mutta pää oli auki ja äärioikeistolaiselle räyhäväelle annettu signaali, eikä Pandora saanut vitsausta suljettua takaisin lippaaseensa. Nyt äärioikeistolaisessa mielenosoituksessa saa sitten vaikka pahoinpidellä toimittajia.

Inte för att jag inte skulle se åtskilligt att kritisera hos själva journalisterna. Från det hållet var det inte lönt att vänta sig någon solidaritet när Halla-ahos hela armé av maskinmänniskor höll på att hacka mig i stycken. De borde ha insett att det man kan göra med en kan göras med resten. Som Kalevi Haikara, som har skrivit mera och bättre om finska tryckfrihetsfrågor än någon, på sin tid konstaterade: får man ostraffat slå en, svävar alla andra i fara. Efter mig var det Johanna Vehkoo som extremhögern försökte tysta. Men hur som helst hade signalen nått de högerextremistiska skränfockarna, och Pandora kunde inte stänga in gisslet på nytt. Resultatet är att det är fritt fram att t o m misshandla journalister på en högerextrem demonstration.