Isänmaallisuus kriisissä - Fosterländskheten i kris

Kuten vanhan blogini lukijat hyvin tietävät, yksi keskeisiä tavoitteitani palkattuna kirjoittelijana oli jonkinasteisen intellektuaalisen ja moraalisen kivijalan rakentaminen isänmaallisuudelle ja maanpuolustukselle niin, että ne voisivat toimia kansakuntaa yhdistävinä tekijöinä talvisodan hengessä. Ja - kuten he myös hyvin tietävät - tämä oli äärioikeiston mielestä niin suuri törkeys, että he uurastivat seitsemän pitkää vuotta saadakseen blogini suljettua. Edelleen kaikille on selvää, että blogialustaa ylläpitänyt mediajätti ei tukenut minua millään tavalla äärioikeiston häiriköintiä vastaan.

De som brukat läsa min gamla blogg kommer ihåg att en av mina centrala målsättningar som en avlönad skribent var att bygga upp någon sorts intellektuell och moralisk grundval för fosterländskhet och försvarsvänlighet så att de kunde förena nationen i vinterkrigets anda. Och - som mina gamla läsare också vet - var detta enligt extremhögern en så stor fräckhet att de ägnade sju långa år till att få min blogg nedlagd. Ytterligare är det klart för alla att den mediegigant som upprätthöll bloggplattformen inte stödde mig på något sätt mot extremhögern när den punktmarkerade mig.

Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että epäpoliittinen talvisodanhenkinen isänmaallisuus ei oikeasti nappaa sen enempää suurpääomaa (tässä tapauksessa mediaa omistavaa suurpääomaa) kuin äärioikeistoakaan. Vasemmiston typerimpiä kuvitelmia on se, että isänmaallisuus itsessään on kapitalistin rahapussin puolustamista ja sellaisena huijausta. Todellisuudessa isänmaallisuus ja maanpuolustushenki kiinnostavat oikeistoa vain vallankäytön välineinä. Jos joku, kuten nyt vaikka minä, julistaa isänmaallisuutta sekä ääri- että rahaoikeistolaisuudesta riippumattomana perusarvona, hänet vaiennetaan sekä ääri- että rahaoikeiston voimin - ja nyt on alkanut jo yhdeksäs sensuurivuosi.

Därav kan vi dra slutsatsen att en opolitisk form av fosterländskhet i vinterkrigets anda varken väcker entusiasm hos storkapitalet (i det här fallet det storkapital som äger medierna) eller hos extremhögern. En av de dummaste föreställningar vänstern omhuldar är att fosterländskhet som sådan bara handlar om att lura folk till att försvara kapitalistens penningpung. Om någon, som till exempel jag, förkunnar fosterländskhet som ett grundvärde oberoende av både extremhögern och affärshögern, tystas han ned av bägge - och nu är vi inne på det nionde året av dylik censur.

Suuri ongelma tietysti on se, että suomenkielisessä Suomessa ei oikeasti ole minkäänlaista isänmaallisuuden perinnettä, jos siis puhutaan koko kansaa koskevan, poliittiset jaot ylittävän isänmaallisuuden älyllisestä perustelemisesta. Isänmaallisuutemme ideologiset kulmakivet ovat Zachris Topeliuksen Välskärin kertomuksia ja Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Ei ole sattumaa, että molemmat on kirjoitettu alun perin ruotsiksi. Ruotsi on nimittäin Suomen oikea isänmaallinen kieli. Suomeksi on kirjoitettu ainoastaan joko "valkoisen" tai "punaisen" Suomen propagandaa.

Ett stort problem är givetvis att det egentligen inte finns någon finskspråkig tradition av fosterländskhet, alltså om vi därmed avser det intellektuella underbyggandet av en fosterländskhet som omfattar hela folket och överskrider politiska gränser. De ideologiska hörnstenarna för vår fosterländskhet är Fältskärns berättelser av Zachris Topelius och Fänrik Ståls sägner av Johan Ludvig Runeberg. Det är ingen slump att bägge böckerna ursprungligen avfattats på svenska. Svenskan är Finlands rätta fosterländska språk. Det som skrivits på finska är antingen "vit" eller "röd" propaganda.

Jos ajattelee suomenkielistä "isänmaallista" kirjallisuutta, niin mieleen tulee ensimmäiseksi Aarno Karimon Kumpujen yöstä, joka on heikonlainen yritys jäljitellä Topeliusta valkoisen Suomen aatteellisesta näkökulmasta - Karimo, joka kuvitti itse teoksensa, oli kuvataiteilijana osaavampi kuin kirjailijana. Jukka Kemppinen on blogissaan pohtinut Karimon teosta useaankin otteeseen ja todennut, että sen varjo on yhä aistittavissa suomalaisessa sielussa, vaikka sitä ei oikeastaan enää taideta lukea. Karimon teos on lähinnä neuroottinen väkivaltaporno- ja kuolemankulttikirja, joka ei ole vailla sadomasokistisia piirteitä.

Visst finns det finskspråkig "fosterländsk" litteratur - till exempel bokserien Kumpujen yöstä (ungefär "Ur kumlarnas mörker", men någon svensk översättning existerar inte vad jag vet). Bokserien är ett ganska svagt försök att plagiera Topelius ur "vita Finlands" ideologiska synvinkel. Karimo illustrerade själv sina historier och var faktiskt en bättre bildkonstnär än författare. Jukka Kemppinen har i sin blogg skrivit om Karimo och konstaterat att hans bokserie fortfarande kastar sin skugga över den finska själen, trots att verket troligen inte längre läses. Karimos historier saknar varken sadomasochistiska eller våldspornografiska drag och får författaren att framstå som en neurotisk dödsdyrkare.

Sinänsä oman isoäitini sisällissotamuistoja kuunnelleena suhtaudun ymmärtäväisesti siihen, että vuoden 1918 tapahtumista varmasti järkyttynyt ja traumatisoitunut sekä oikeutetusti Neuvostoliiton hyökkäystä pelännyt mies kirjoittaa tämäntyyppisen kirjan. Ajan pitkään siitä tuli kuitenkin haitallinen teos, koska se ikään kuin samaisti väkivallan- ja kuolemanpalvonnan "isänmaallisuuden" kanssa. Ja tämä on ollut suomalaisen "isänmaallisuuden" ongelma muutenkin.

Tack vare min mormors förstahandsupplevelser av inbördeskriget förhåller jag mig med en viss förståelse till att en man som upprörts och traumatiserats av detta krig och som dessutom av naturliga skäl var rädd för sovjetisk invasion skrev en dylik bok. Med tiden blev det dock ett samhällsskadligt alster, eftersom det s a s identifierade vålds- och dödsdyrkan med "fosterländskhet". Och det här har också i övrigt varit ett centralt problem för finsk "fosterländskhet".

Huomattavalle osalle ns. valkoisen Suomen nostalgisoijista nimenomaan vuoden 1918 sota on "isänmaallisuuden" huippukohta. Eräs heistä haaveili nettikirjoituksissaan hyvin epämääräisesti mieltämiensä "maanpetturien" ottamisesta hengiltä vuoden 1918 hengessä, koska "pieni poika hänen sisällään" vaatii sitä. Tuo muotoilu on merkittävä: pieni poika.

För en stor del av de som ägnar sig åt att nostalgisera det s k vita Finland är det just inbördeskriget som är toppen av "fosterländskhet". En av dem drömde i sina webbskriverier om att ta ihjäl "fosterlandsförrädarna" som man år 1918, eftersom "den lille gossen inuti honom" krävde detta. Uppmärksamma formuleringen: "den lille gossen".

Kuten muistamme, punaisia tai sellaisiksi leimattuja surmattiin joukoittain usein ilman asiallista oikeudenkäyntejä. Isoäitini oli valkoisia punaisten puolella rintamaa eikä hänellä ollut hyvää sanottavaa punaisista; mutta hänenkin mielestään valkoisen puolen kostojulmuudet olivat vahingoksi valkoisille itselleen jättäessään tuollaisen sairaan murhanhimon perinteen jälkeensä.

Som vi minns, mördades det stora skaror av "röda" eller helt enkelt människor som utmålats som "röda" utan någon riktig rättegång. Min mormor var en anhängare av de vita på den röda sidan om fronten, och hon hade ingenting gott att säga om de röda; men också hon tyckte att de grymheter de vita begick när de hämnades på de röda var för de vita själva till men genom att ge upphov till en sådan där sjuk tradition av mordlystnad.

"Pienet pojat" olivat mukana julmuuksissa, koska Suomen sisällissodassa käytettiin paljon lapsisotilaita. Heille ihmisten tappaminen oli kiva leikki, koska viaton lapsi on viattomuudessaan eräänlainen pikku psykopaatti: hän ei vielä ole kehittänyt omaatuntoa, moraalia eikä etiikkaa. Kun äärioikeistolainen huutaa sisällissotaa takaisin vedoten "pieneen poikaan sisällään", hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että hänen mielestään oikeaa elämää on saada vapaasti teloittaa "punikkeja". Ehkä hänen esi-isänsä oli yksi niistä lapsisotilaista, ja hänen verenhimoiset muistonsa levisivät seuraaville sukupolville käsityksenä siitä, mitä oikea elämä on.

"Små gossar" var med om grymheterna, eftersom barnsoldater var en utbredd företeelse i finska inbördeskriget. För dem var det en kul lek att döda människor, ty ett oskyldigt barn är precis i sin oskyldighet en sorts liten psykopat: det har inte utvecklat något samvete, moral eller etik. När högerextremisten vill ha ett nytt inbördeskrig därför att "den lille gossen inuti honom" begär det, menar han tydligen att livet, när allt kommer omkring, enligt honom går ut på att avrätta "röda". Kanske hans farfarsfar var en av barnsoldaterna, vars blodtörstiga minnen spred sig till de efterkommande som en föreställning av vad det verkliga, riktiga livet bör vara.

Tällaisten "pienen poikien" käsitys, että isänmaallisuudessa on kyse ennen muuta oman maan toista mieltä olevien kansalaisten murhaamisesta, on tietenkin yksi tärkeimpiä syitä, miksi suomalainen isänmaallisuus on ajautunut kriisiin. Se nimittäin on avannut "isänmaallisuudella" kerskuvien keskuudessa ovet venäläismielisyydelle. Jos "isänmaallisuus" on ennen kaikkea "punikkien" vastustamista, ja "punikeilla" tarkoitetaan ensi sijassa tavallisia perusliberaaleja ihmisiä, joilla ei ole mitään esim. homoja tai maahanmuuttajia vastaan, silloin on sallittua mennä kompukseen minkä tahansa häikäilemättömän ulkomaan kanssa, joka lupaa "isänmaallisille" tukea näitä "punikkeja" vastaan.

Dessa "små gossars" uppfattning, enligt vilken fosterländskhet främst handlar om att mörda oliktänkande medborgare av ens eget fosterland, är givetvis ett av de viktigaste skälen till att finländsk fosterländskhet nu har hamnat i ett tillstånd av kris. Detta har nämligen möjliggjort för självutnämnda "fosterlandsvänner" att snarare omhulda rysk än finländsk patriotism. Om "fosterländskhet" är lika med att bekämpa "rödingar", och om "rödingarna" främst är vanliga fisliberala människor som ingenting har emot bögar eller invandrare, då är det tillåtet att gå i maskopi med vilken som helst hänsynslös utländsk stormakt som erbjuder de "fosterländska" stöd mot dessa "rödingar".

Ja näin on saavuttu nykytilanteeseen, jossa "isänmaallisuuttaan" julistavat ovat yhä avoimemmin ja röyhkeämmin liitossa itänaapurin kanssa. "Punikiksi" heidän kirjoissaan taas päädytään olemalla mielipiteiltään ja elämäntavaltaan mahdollisimman banaalia ja harmaata keskiluokkaa. "Punikkien" jäsenkortin voi nykyään lunastaa esimerkiksi menemällä rokotettavaksi, koska äärioikeiston mielestä rokotukset ovat kommunismia, tai jotain siihen verrattavaa. Jokainen, joka ei noudata äärioikeiston järjettömintäkin jenkkiläisiltä verkkosivustoilta kopioitua oikkua, on "kommunisti" ja "maanpetturi". Ensi viikolla kenties se, joka ei usko maan olevan litteä ja auringon kiertävän maata.

Och så har man hamnat i den situation vi har i dag, dvs. de som vitt och brett förkunnar sin "fosterländskhet" är allt mera öppet och fräckt allierade med vår östra granne. Och i deras ögon blir man "röding" om man både i sina åsikter och i sitt levnadssätt är så banal och grå medelklass som möjligt. Medlem i rödingklubben blir man i dag genom att låta vaccinera sig, eftersom extremhögern anser att vaccineringar är kommunism eller någonting jämförbart. Den som inte iakttar den fånigaste av de nycker extremhögern tillägnat sig från amerikanska webbsidor är genast "kommunist" och "landsförrädare". Nästa år blir man det kanske om man inte tror att jorden är platt och att solen går runt jorden.

On irvokasta, että jo nyt "isänmaallisuuden" käytännössä määrittelee - Johan Bäckman. Tätä kirjoittaessani Bäckman jakelee karkeaa trollimateriaalia, jossa väitetään vihreiden tai nuorten ilmastoaktivistien valmistautuvan turmelemaan sankarihautoja. Tämä on täysin tuulesta temmattua vihapropagandaa, lähes yhtä hölmöä kuin klassikko "juutalaiset juovat kristittyjen verta rituaaleissaan". Mutta merkittävä osa oikeistosta haluaa uskoa tällaiseen höpönpöppöön, jolloin Bäckman pyörittää heitä täysin mielensä mukaan. Bäckman onkin nykyään käytännössä yksi hörhöäärioikeiston vaikutusvaltaisimmista puhuvista päistä.

Groteskt nog är det i dag i praktiken Johan Bäckman, Rysslands vulgäraste propagandaspråkrör i Finland, som i dag definierar det "fosterländska". Medan jag skriver det här, sprider Bäckman brutal trollpropaganda, där det påstås att de gröna eller de unga klimataktivisterna hyser planer på att förstöra hjältegravar. Det här är ren påhittad hatpropaganda, någonting nästan lika korkat som den gamla antisemitiska ritualmordslegenden. Men en betydande del av högern vill tro på dylik smörja och låter sig vilseledas som Bäckman. Sålunda har Bäckman blivit en av de viktigaste ledstjärnorna för våra högerextrema stollar.

Bäckmanin tämänkertaisen törkyväitteen mielettömyyttä alleviivaa se, että itsenäisyyspäivänä 2016 nimenomaan äärioikeisto poltti nuotiota Hietaniemen hautausmaalla ja turmeli rauhanturvaajien muistomerkin käyttämällä sitä soihtutelineenä. Juuri äärioikeisto suhtautuu perinteisen isänmaallisuuden pyhiin arvoihin, kuten sodan muistoon ja puolustustahtoon, suorastaan pilkallisesti tai piittaamattomasti.

Att Bäckmans nyaste fräckhet är helt absurd, illustreras av att det var precis extremhögern som på självständighetsdagen år 2016 brände lägereld på Sandudds begravningsplats och förstörde ett minnesmärke till fredsbevararna genom att lägga sina facklor på det. Det är precis extremhögern som förhåller sig försumligt eller direkt hånfullt till de traditionellt heliga fosterländska värdena.