Onko Navalny natsi? Är Navalnyj nazist?

 Aleksei Navalny, Venäjän johtava toisinajattelija, on menneisyydessä laukonut kaikenlaista epäilyttävää, mikä on saanut niin kommunistit kuin äärioikeistonkin pilkkaamaan ihmisoikeusväkeä nationalistin tukemisesta ja jumaloimisesta. Katsotaanpa, mitä mieltä asiasta on sellainen johtava Putin-kriitikko kuin Masha Gessen.

Aleksej Navalnyj, Rysslands ledande oliktänkare, har förr i världen yttrat sig om ett och annat i såpass suspekta ordalag, att såväl kommunisterna som extremhögern nu gjort sig lustiga över att mänskorättsfolket stött och idealiserat en nationalist. Men låt oss ta reda på vad en ledande Putinkritiker som Masha Gessen anser om saken.

Tutustuin itse Masha Gessenin kirjoituksiin ensimmäisen kerran lukemalla netistä hänen ja hänen veljensä Keith (oikeastaan Konstantin/Kostja) Gessenin mielipiteenvaihdon, joka on ilmestynyt jo parikymmentä vuotta sitten. Sisarusten keskustelu koskee neuvostotoisinajattelijoita ja heidän myöhempiä kohtaloitaan. Lukekaa tekin, jos englannin kieli sujuu, ja keltäpä nykyään ei sujuisi. Keskustelusta sai minunlaiseni vanha tekijäkin paljon uutta tietoa aiheesta.

Jag stiftade första bekantskap med Masha Gessens skrifter när jag för två årtionden sedan läste på nätet hennes meningsutbyte med brodern Keith Gessen (egentligen Konstantin/Kostia). Diskussionen handlar om sovjetiska oliktänkare och deras senare öden. Läs själv om du behärskar engelska, och det behärskar ju alla nuförtiden - länken hittar ni ovan i den finska versionen av det här avsnittet. Diskussionen erbjöd också mig en hel del ny information om ämnet, trots att jag redan då var en gammal räv. 

Joka tapauksessa Masha Gessen on juutalainen ja jonkin sortin sateenkaari-ihminen, joten hän ei ole ihan sellainen henkilö, joka ensimmäiseksi puolustelisi natsia. New Yorker -lehdessä hän on kuitenkin alkuvuodesta julkaissut kriittisesti myönteisen kirjoituksen Navalnysta, jossa myös ruotii tämän maailmankatsomuksellisen kehityksen eri vaiheita.

Under alla omständigheter är Masha Gessen judisk och dessutom någon sorts regnbågsmänniska, så hon tar knappast någon nazist i försvar. I tidskriften New Yorker har hon dock snart efter årsskiftet publicerat en kritiskt positiv artikel om Navalnyj, där hon också dryftar hans politiska utveckling i dess skiftande skeden. 

Navalnyn poliittinen ura alkoi Jabloko-puolueessa. Puolueen nimi tarkoittaa "omenaa", mutta se tulee perustajiensa Grigori Javlinskin, Juri Boldyrevin ja Vladimir Lukinin sukunimien alkukirjaimista. Omenaväen tavoite on jonkinlainen länsimainen demokratia ja Venäjän jäsenyys EU:ssa - arvostettava puolue siis, mutta vähän liian hyvä brutaalille Venäjälle. Boris Nemtsovin oikeistoliberaalit ja Jabloko neuvottelivat jossain välissä yhdistymisestä yhtenäisen oppositioblokin luomiseksi, mutta mielipide-eroavaisuudet osoittautuivat liian suuriksi.

Navalnyj inledde sin politiska karriär i Jablokopartiet. Namnet betyder "äpple" och baserat på de första bokstäverna i partigrundarnas efternamn: Grigorij Javlinskij, Jurij Boldyrev och Vladimir Lukin. Äppelpartisterna eftersträvar någon sorts västerländsk demokrati och EU-medlemskap för Ryssland - dylika målsättningar förtjänar uppskattning, men partiet tycks vara för gott för det brutala Ryssland. Boris Nemtsovs högerliberaler och Jabloko förde vid något skede förhandlingar om partisammanslagning för att skapa ett förenat oppositionsblock i rysk politik, men projektet strandade på för stora åsiktsskillnader.

Jablokosta lähdettyään Navalny perusti vuonna 2007 kavereineen puolueen nimeltä NAROD. Se on venäjää ja tarkoittaa "kansaa" (ja tarkoittaa sitä aika monessa muussakin slaavilaisessa kielessä), mutta on myös lyhenne sanoista Natsional'noe Russkoe Osvoboditel'noe Dviženie eli Kansallinen Venäjän vapautusliike. Navalny osallistui noihin aikoihin Venäjä-marssiin (alkukielellä sananmukaisesti "venäläiseen marssiin", Russkij marš), vuosittaiseen kansallismieliseen mielenosoitusmarssiin, jonka organisoi pulju nimeltä Dviženie protiv nelegal'noi immigratsii (DPNI) eli "Laittoman maahanmuuton vastustusliike", äärioikeistolainen järjestö kuten arvata saattaa. 

När han väl lämnat Jabloko startade han med sina kompisar ett nytt parti, som hette NAROD. Ordet betyder "folket" både på ryska och flera andra slaviska språk, men är också en förkortning av orden Natsionalnoje Russkoje Osvoboditelnoje Dvizjenije, dvs. Rysslands nationella befrielserörelse. På den tiden deltog Navalnyj också i Rysslandmarschen, eller Ryska marschen, Russkij marsj - det är ett årligt nationalistiskt demonstrationståg, organiserat av en högerextrem organisation som kallar sig Dvizjenije protiv nelegalnoj immigratsii, Rörelsen mot olaglig invandring. 

Marssiin on osallistunut paljon Navalnya epämiellyttävämpiäkin toimijoita, kuten pahamaineinen Aleksandr Dugin, "geopoliitikko", joka haluaa liittää mm. Suomen osaksi Venäjää. Nyttemmin DPNI on ilmeisesti kielletty oikeuden päätöksellä, mutta marssille on löytynyt uusia järjestäjiä. Äärioikeistolaista roskaväkeähän Venäjällä riittää ja jää ylikin. Diktaattori Putinia voidaan pitää monilta mielipiteiltään sangen äärioikeistolaisena, mutta hän on myös joustava ja kilpailuttaa mielellään erilaisia autoritaarisia suuntauksia esiintymällä milloin kommunistina, milloin vanhoillisena kristittynä ja milloin KGB-veteraanina; jos hän kokee jonkin äärioikeistojärjestön kansallista yhtenäisyyttä hajottavana, se voidaan kieltää.

Det är även betydligt mindre trevliga aktörer än Navalnyj som deltagit i marschen, inte minst den beryktade "geopolitikern" Aleksandr Dugin, som bl a vill annektera Finland till Ryssland. Sedan dess har DPNI förbjudits med domstolsutslag, men i Ryssland finns det högerextrem pöbel så det räcker och blir över, och marschen har fått nya arrangörer. Diktatorn själv, Vladimir Putin, kan sägas vara på många sätt högerextrem, men han är också flexibel och konkurrensutsätter olika auktoritära riktningar i ryska samhället: ibland uppträder han som kommunist, ibland som auktoritär kristen och ibland som KGB-veteran, och om han uppfattar någon högerextrem organisation som hot mot rikets enhet, kan den alltid förbjudas.

Navalnyn syntilistalla on mm. pari noihin aikoihin tehtyä ikävän näköistä propagandavideota, joissa vaadittiin loppua laittomalle maahanmuutolle sekä etnisille venäläisille "oikeutta elää venäläisinä Venäjällä" - siis tyypillisiä äärioikeistolaisia latteuksia. Vuonna 2008 Navalny hyväksyi hyökkäyksen Georgiaan, jos kohta - kuten Gessenkin huomauttaa - tämä oli siihen aikaan venäläisten enemmistön kanta: sitä tutkainta vastaan potkiminen olisi ollut poliittinen itsemurha. Vuonna 2014 Navalny yritti ratsastaa kahdella kaakilla suhtautumisessaan Krimin laittomaan miehitykseen: toisaalta hän tuomitsi sen, toisaalta hän sanoi, ettei mahdollinen Putinin jälkeen valtaan tuleva hallitus voi Krimiä tuosta vain palauttaakaan. Eli syödään ja säästetään kakku.

Navalnyj väckte visst ont blod med ett par propagandistiska videoklipp som han på den tiden spred: i klippen krävde han slut på olaglig invandring och "rätten att leva i Ryssland som ryssar" för etniska ryssar - alltså typiska högerextrema plattityder. År 2008 gillade Navalnyj invasionen av Georgien, låt vara - som också Gessen påpekar - att det här på den tiden var vad majoriteten ryssar också tyckte, så att det hade varit ett politiskt självmord att spjärna mot den här udden. År 2014 skedde den illegala ockupationen av Krim, och då försökte Navalnyj samtidigt äta kakan och ha den kvar: han fördömde ockupationen, men medgav att den regering som eventuellt kommer till makten efter Putin inte utan vidare kan återbörda Krim.

Gessenin mukaan Navalnyn takapiruna on toiminut Jevgenija Albats, USA:ssa valtiotieteellisen koulutuksen hankkinut paluumuuttaja, joka asettui asumaan Moskovaan vuonna 2004 ja jonka ympärille kehittyi nuorten aktivistien keskustelukerho - yhtenä näistä Navalny. Tuohon aikaan Putin oli haalimassa itselleen hegemoniaa ja panemassa käytännössä lopun politiikalle ylipäätään; vanhemmat poliitikot eivät osanneet tehdä asialle mitään, mutta maailmanmuuttamishaluisia nuoria maassa kyllä oli, ja Albats oli politiikan tutkijana nimenomaan käsitellyt ruohonjuuritason organisoitumista. Albats tuskin olisi alkanut tutoroida äärioikeistolaista antisemiittiä, koska hän oli avoimesti uskontoaan harjoittava juutalainen.

Enligt Gessen har den gråa eminensen bakom Navalnyj varit Jevgenija Albats, en återflyttare som skaffat sig statsvetenskaplig utbildning i USA, bosatt sig i Moskva år 2004 och samlat omkring sig en diskussionsklubb för unga aktivister - bland dem Navalnyj. Det var just på den tiden Putin höll på att bygga upp sin hegemoni, vilket innebar att det blev slut på politik i Ryssland överhuvudtaget. Äldre politiker kunde inte göra någonting åt saken, men det fanns en hel del unga ryssar som ville förändra världen, och som politikforskare hade Albats specialiserat sig på gräsrotsorganisering. Det är svårt att tro att Albats, en troende och öppet praktiserande judinna, skulle ha börjat agera tutor åt en högerextrem antisemit.

Navalny oli Albatsin keskustelupiirin jäsenistä vanhin ja työväenluokkaisin. Siinä missä muu porukka oli yliopisto-opiskelijoita, Navalny oli itseoppinut. Hänen asenteensa politiikkaan on myös ollut itse tekeminen ja itse oppiminen, eikä ole aivan mahdotonta, että hänen äärioikeistolaisessa vaiheessaan on ollut kyse itseoppijan harharetkistä kokemuksen hankkimiseksi.

Navalnyj var den äldste av medlemmarna i Albats diskussionscirkel, dessutom var han snarare av arbetarklass, medan resten av dem var universitetsstuderande. Navalnyj var självlärd, och som politiker är han också autodidakt som lärt sig detta yrke genom att pröva allt på egen hand, genom att treva sig fram genom misslyckanden och felsteg. Det är inte helt omöjligt att de högerextrema plumpheter han begått hänger ihop med detta.

Venäjän tuonaikaisessa poliittisessa tilanteessa (mahdollisesti myös nykyisessä) ilmapiiriä leimasi nationalistis-venäläinen katkeruus, jota sekä vasemmalla että oikealla pyrittiin hyödyntämään vastavetona Putinin edustamalle neuvostonostalgialle (nyttemminhän eklektikko Putin osaa joustavasti hyödyntää nationalismia tarpeen vaatiessa). Siksi jopa länsimaisen demokratian kannattajat katsoivat joutuvansa hakemaan yhteistä pohjaa pimahtaneiden äärinationalistien kanssa. 

Den politiska atmosfären i dåvarande (förmodligen även nuvarande) Ryssland präglades av nationalistisk bitterhet, som både vänstern och högern försökte få utbyte av för att bekämpa den sovjetiska nostalgi som Putin då stod för (i dag förstår sig eklektikern Putin på att flexibelt utnyttja nationalism när det behövs). Därför såg sig t o m anhängare av västerländsk demokrati tvungna att söka gemensam grund med vrickade extremnationalister.

Tästä esimerkkinä Gessen mainitsee sen, että šakkimestari ja demokratia-aktivisti Garri Kasparov pyrki yhteistyöhön kansallisbolševikkien kanssa. Kansallisbolševikit ovat liike, joka ainakin työn jäljestä päätellen pyrkii yhdistämään natsismin ja kommunismin pahimmat puolet: oppi-isiä ovat mm. natsien vasemmistosiiven ajattelija Georg Strasser, italialainen fasisti-intellektuelli Julius Evola ja - tietenkin - Stalin.

Som ett exempel påpekar Gessen att schackmästaren och demokratiaktivisten Garri Kasparov eftersträvade samarbete med nationalbolsjevikerna. Nationalbolsjevikerna är en rörelse som av allt att döma vill förena det värsta i nazismen och kommunismen: typiska lärofäder är Georg Strasser (som representerade vänsterflygeln i nazistpartiet), Julius Evola (en italiensk fascistisk intellektuell) och - naturligtvis - Stalin.

Albats ja Navalny osallistuivat Venäjä-marssille siksi, että heidän mielestään radikalisoituminen oli pysäytettävissä ja peruutettavissa, jos vain löytyisi keskustelunhaluisia poliitikkoja puhumaan skinheadien kanssa ja selvittämään, mitä heidän käytännön ongelmansa olivat. Albats lähti marssille korostetun juutalaisia tunnuksia, kuten suurta Daavidin tähteä, käyttäen, ilmeisesti Navalny osittain turvamiehenään. Navalny saikin sitten kuulla kaikenlaista törkyä siksi että kulki juutalaisen mukana. Keskusteluyhteyden luominen äärioikeistolaisiin kuitenkin epäonnistui, ja parin vuoden päästä Albats ja Navalny eivät enää edes yrittäneet.

Albats och Navalny deltog i Rysslandsmarschen därför att de inbillade sig att radikaliseringsprocessen kunde stoppas och annulleras om det bara fanns diskussionsvilliga politiker som i samspråk med skinnskallarna kunde ta reda på vad dessa egentligen har för problem och hur problemen kunde avhjälpas. Albats uppträdde på marschen med en stor davidsstjärna och gjorde det överhuvudtaget klart att hon var judinna, och Navalnyj verkar delvis ha agerat livvakt åt henne. Han fick också höra allehanda okvädinsord därför att han ledsagade en judinna. Någon diskussionskontakt blev dock aldrig av, och efter ett par år gav Albats och Navalnyj upp hoppet på att förhandla med skinnskallar.

Läheisen poliittisen taistelutoverinsa Leonid Volkovin mukaan Navalny pitää Venäjä-marssia periaatteessa legitiiminä poliittisena mielenilmauksena ja katsoo edelleenkin, että skinheadit tulee voida ylipuhua väkivallattoman poliittisen toiminnan puolelle. Volkovin kertoman perusteella Navalny on verrannut Venäjä-marssia Pyhän Patrikin päivän paraateihin Irlannissa ja Yhdysvalloissa: jos Venäjä olisi kunnollinen maa ja toimiva demokratia, marssi olisi kansan yleinen ilojuhla, ei kansallismielisen katkeruuden näytteillepano.

Enligt Leonid Volkov, som står Navalnyj nära, ser denne Rysslandsmarschen som ett i princip legitimt sätt att uttrycka politiska åsikter: Navalnyj anser i princip fortfarande, att skinnskallarna bör kunna vinnas för våldsfri politisk verksamhet. Volkov berättar att Navalnyj jämfört Rysslandsmarscherna med St Patricks parader på Irland och i Förenta Staterna: vore Ryssland ett normalt land och en fungerande demokrati, så skulle marschen vara en glad folkfest, inte en utställning för alla befintliga former av nationalistisk förbittring.

Masha Gessenin artikkelissa on paljon muutakin kiintoisaa, mutta sen johtopäätös on jota kuinkin, että Navalnyn flirtti äärioikeiston kanssa oli vain yksi vaihe hänen poliittisessa kehityksessään. Navalnyn tavoitteena on Gessenin mielestä oikean imperiuminjälkeisen isänmaallisuuden kehittäminen venäläisille, ja mitä sitten tulee maahanmuuttoon, Navalny on sanonut haluavansa Venäjälle lakiperustaisen, oikeusvaltiollisen oleskelulupajärjestelmän.

Masha Gessens artikel innehåller en hel del annat intressant, men dess slutsats lyder ungefär, att Navalnyjs flört med extremhögern bara varit ett skiftande skede i hans politiska utveckling. Navalnyj strävar enligt Gessen till att utveckla en genuin postimperialistisk fosterländskhet för ryssarna. Vad sen gäller invandring, säger Navalnyj sig vilja upprätta ett legalistiskt, rättsstatligt system för att utdela och förvalta uppehållstillstånd.

Meidän äärioikeistommehan on vähän väliä kehunut Venäjän maahanmuuttopolitiikkaa pelkästään siksi, että pitää sitä julmana ja armottomana, koska itänaapuri on julma ja armoton maa, ja julmuus ja armottomuushan on Homman pojille sun muille halla-aholaisille tosi hieno juttu: Hommalla, tai sen edeltäjäfoorumilla Kansallismielisillä keskustelusivuilla, on julistettu kehua ja kiitosta jopa Stalinille siksi, että tämä joukkomurhasi ja leiritti ihmisiä. Todellisuudessa kuitenkin itänaapuriin tullaan kaikista Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista kuin hollitupaan, ja kontrolloimaton maahanmuutto on ainakin yhtä suurta kuin Yhdysvalloissa.

Vår extremhöger har ju gärna lovordat Rysslands invandringspolitik bara därför att de anser den vara grym och obarmhärtig, ty grannlandet är grymt och obarmhärtigt, och för hommaiter och halla-ahoiter har grymhet och obarmhärtighet ett egenvärde. På diskussionsforumet Homma, eller dess företrädare Kansallismieliset keskustelusivut ("De nationellt sinnade diskussionssidorna"), har man prisat t o m Stalin därför att han massmördare människor och internerade dem på koncentrationsläger. I verkligheten är dock Ryssland vidöppet för invandrare från exsovjetiska republiker i mellersta Asien, och okontrollerad invandring äger rum i samma omfattning som i USA. 

Tunnen vahvaa houkutusta sanoa, että tämä lepsuilu on seurausta venäläisten laveasta luonteesta, mutta sen takana on muutakin. Nimittäin venäläinen imperialismi ja imperiumiajattelu. Entisiä osatasavaltoja ei haluta tunnustaa itsenäisiksi, erillisiksi valtioiksi, vaan niitä pidetään jossain mielessä vieläkin osana Venäjää, tai takaisin kaipailtua Neuvostoliittoa. 

Jag känner mig lockad att säga, att dylik slapphet är en följd av ryssarnas "breda natur", men det ligger också annat bakom det: rysk imperialism och imperiementalitet. Man vill inte acceptera att ex-sovjetiska republiker är självständiga, separata stater, utan de uppfattas alltjämt som en del av Ryssland, eller av det i åminnelse saliga Sovjetunionen.

Kun maahanmuuttajia tunkee jostain taka-Tadžikistanista Venäjälle vaivautumatta rekisteröitymään viranomaisten rulliin, se on normimeininkiä nykyään, aivan kuten se oli Neuvostoliiton aikana - veikkaisin itse asiassa, että neukuilla oli ankarammat säännöt. Jos esimerkiksi Navalnyn kaltainen poliitikko haluaa ankaraa maahanmuuttopolitiikkaa, se tarkoittaa, että entiset neuvostoalusmaat tunnustetaan käytännössäkin, eikä vain paperilla, Venäjästä erillisiksi valtioiksi (ei "lähiulkomaiksi", vaan ihan ulkomaiksi) ja että niiden asukkaat saavat muuttaa maahan vain lainmukaisen proseduurin mukaan.

När det kommer in invandrare från Bortre Tadzjikistan och ger katten i att registrera sig officiellt, är det det normala idag, precis som på sovjettiden - jag misstänker faktiskt att det var strängare regler i Sovjet. Vill en politiker som Navalnyj striktare invandringspolitik, innebär det att före detta sovjetkolonier också i praktiken accepteras som oberoende stater, som utlandet i ordets egentliga betydelse och inte som "nära utlandet" - så att invandring från dessa länder hädanefter bör förvaltas med rätsstatliga procedurer.

Lopputulemaksi jää, että niiltä osin kuin Navalny on natsi, hän on vain yhtä natsi kuin Venäjän kansa on natsikansa. Toki - kuten olen erinäisiä kertoja sanonutkin - Venäjän kansa on pitkälti natsistinen. Mutta se ei ole mitenkään Navalnyn syy, eikä ole selvää että Venäjä tuosta muuttuisi natsistisemmaksi, jos Navalny saisi enemmän vaikutusvaltaa, tai alkajaisiksi vaikka vapautensa takaisin.

Slutklämmen blir att Navalnyj inte är nazist, eller om han är det beror det på att ryska folket är ett folk av nazister. Som jag flera gånger om konstaterat, är ryska folket ett nazistisk folk, åtminstone i viss utsträckning. Men det är inte Navalnyjs fel, och skulle han få mera inflytande i Ryssland, eller åtminstone återfå sin frihet, skulle Ryssland inte bli avsevärt mer nazistiskt av det, tycker jag.