Poliittiset pyhiinvaeltajat ennen ja nyt, vasemmalla ja oikealla - Politiska vallfärdare i går och i dag, till vänster och höger

On vaikea kuvitella arvovaltaisempaa tahoa puhumaan Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista kuin Anne Applebaum (ellei sitten Timothy Snyder). Applebaum on laatinut mm. ensimmäisen tieteellisiä kriteereitä noudattavan Neuvostoliiton vankileirilaitoksen historian sekä myös varsin mukiinmenevän kokoomateoksen siitä, miten Itä-Euroopan maat alistettiin. Jälkimmäistä - englanniksi nimeltään The Iron Curtain - ei tietenkään ole käännetty suomeksi, mutta sivistyskielille kyllä, ruotsiksi nimellä Järnridån. Suosittelen teosta varauksetta kaikille.

Det är svårt att föreställa sig en mera respekterad expert på Sovjetunionen och Östeuropa än Anne Applebaum (om det inte är Timothy Snyder). Hon har bland annat skrivit den första historia av de sovjetiska arbetslägren som utgår från vetenskapliga kriterier och en rätt intressant monografi om hur de östeuropeiska länderna underkastades Sovjetunionen, Järnridån. 

Anne Applebaum. Lähde/källa/source: Wikipedia/Hb19821970

Nyt Applebaum otti Atlantic Monthlyn kolumnissaan puheeksi yhtäläisyydet äärivasemmistolaisten ja äärioikeistolaisten "poliittisten pyhiinvaeltajien" välillä. Poliittisiksi pyhiinvaeltajiksi on jo pitkään pilkattu niitä vasemmistolaisia eurooppalaisia ja amerikkalaisia intellektuelleja, jotka ovat käyneet nauttimassa kommunististen tyrannioiden vieraanvaraisuudesta.

Nu tog Applebaum i sin kolumn i Atlantic Monthly upp likheterna mellan vänster- och högerextrema "politiska vallfärdare". Redan länge har detta uttryck avsett de vänstersinnade europeiska och amerikanska intellektuella som besökt kommunistiska tyrannier och njutit av den lokala gästfriheten i dessa länder. 

Esimerkkinä Stalinin aikaisista vasemmistolaisista poliittisista pyhiinvaeltajista Applebaum mainitsee Sherwood Eddy -nimisen herran. Eddy oli amerikkalainen kristillinen lähetyssaarnaaja, joka suuntautui sosiaaliseen evankeliumiin ja vasemmistolaisuuteen. Applebaumin mukaan Eddy ei suinkaan pitänyt Neuvostoliittoa täydellisenä utopiana, mutta arvosti sen luonnetta yhteiseen päämäärään ja yhteiseen aatteeseen sitoutuneena yhteiskuntana.

George Sherwood Eddy. Lähde/källa/source: Wikipedia/Pensées de Pascal

Som ett exempel på de politiska vallfärdare som levde på Stalintiden nämner Applebaum en gentleman vid namnet Sherwood Eddy. Eddy var en amerikansk kristlig missionär som blev anhängare av socialt evangelium och sålunda vänstersinnad. Enligt Applebaum såg Eddy ingalunda Sovjetunionen som en perfekt utopi, men uppskattade det som ett samhälle ägnat åt en gemensam målsättning och en gemensam idé.

Omassa maassaan, Yhdysvalloissa, Eddy nimittäin näki vain individualistista itsekkyyttä ja puolueiden sekä eturyhmien välistä kiukuttelua. Kaikki ajattelivat siellä vain omaa etuaan, kukaan ei ajatellut isänmaan etua. Koska Eddy oli kristillinen sosialisti, hän luultavasti myös katsoi isänmaansa luopuneen kristillisestä siveydestä - ja syystäkin, sillä 1900-vuoden alkupuolella kuppa oli Yhdysvalloissa niin yleinen, että nykyinen kammottu aids-epidemia on siihen verrattuna pelkkä vitsi. (Tässä muuten on yksi sellainen yhtymäkohta äärivasemmistolaisten ja äärioikeistolaisten poliittisten pyhiinvaeltajien välillä, jota Applebaum ei edes mainitse.)

I sitt eget land, Förenta Staterna, såg Eddy nämligen bara individualistisk själviskhet och käbbel mellan partier och intressegrupper. Alla tänkte bara på sitt eget intresse, ingen på fosterlandets. Såsom kristen socialist ansåg Eddy förmodligen också, att hans hemland gett avkall på kristlig sedlighet, och det med goda skäl: under det tidiga nittonhundratalet var syfilis så utbredd i Förenta Staterna att dagens fasaväckande aidsepidemi bara är en vits i jämförelse med den. (Här ser vi förresten en likhet mellan vänster- och högerextrema politiska vallfärdare som Applebaum inte ens nämner.)

Applebaumin mukaan poliittisen pyhiinvaeltajuuden takana on omaan yhteiskuntaan ja sen vallitseviin arvoihin pettyminen. Pettynyt on aikaisemmin kokenut olevansa syvästi isänmaallinen ja joutuu hakemaan tälle isänmaallisuudelleen korvaavan kohteen (tässä kohtaa tärkeää lukemista on George Orwellin essee Notes on Nationalism ja se, mitä Orwellilla on sanottavaa siirretystä nationalismista, transferred nationalism).

Enligt Applebaum brukar politiska vallfärdare vara besvikna på sitt eget samhälle och dess förhärskande värderingar. Den besvikne har tidigare uppfattat sig som patriot och söker efter ett nytt land att känna patriotism för (här rekommenderar jag som tilläggsläsning George Orwells essä Notes on Nationalism, särskilt det han har att säga om överförd nationalism, transferred nationalism).

Jos nyt ajatellaan USA:n kuusikymmenluvun kapinallista nuorisoa, he olivat kotoisin keskiluokkaisista kodeista, joissa oltiin isänmaallisia asiaa tarkemmin ajattelematta. Nuorten isät olivat tapelleet natsia vastaan toisessa maailmansodassa ja kommunisteja vastaan Korean sodassa (jossa kyllä amerikkalaiset syyllistyivät saman suuruusluokan julmuuksiin kuin vastapuolikin, mutta sitä ei katsottu suoraan televisioruudulta kuten Vietnamia). Kun isänmaan katsottiin Vietnamissa pettäneen ne ihanteet, joita sen piti edustaa, nuoret tarvitsivat uusia "isänmaita".

Om vi nu t ex tänker på de rebelliska ungdomarna på sextiotalet i USA, så växte de upp i medelklasshem där man var fosterländska på ett naturligt och oreflekterat sätt. Fäderna till dessa ungdomar hade bekämpat nazisterna i andra världskriget och kommunisterna i Koreakriget (där amerikanerna visserligen begick samma sorts grymheter som motståndaren, men det visades inte ännu på teveskärmen, som Vietnamkriget). När det föreföll som om fosterlandet svikit sina egna påstådda ideal i Vietnam, behövde de unga nya "fosterländer".

Vieras maa, jota ihannoidaan, on poliittiselle pyhiinvaeltajalle tietysti tyhjä taulu, jonka kulttuurista ja todellisuudesta hänellä ei ole aavistustakaan. Vanhojen hyvien aikojen laitavasemmistolaiset pyhiinvaeltajat tuskin tiesivät paljoakaan niiden maiden todellisesta tilanteesta, saati historiasta ja kulttuurista, jotka nostivat ihanteikseen. Sama tilanne on nykyisillä äärioikeistolaisilla pyhiinvaeltajilla.

Ett främmande land som man idealiserar är för den politiske vallfärdaren givetvis en tom tavla vars kultur och verklighet han inte har en aning. De vänstersinnade politiska vallfärdarna visste knappast någonting om den verkliga situationen i sina destinationsländer, för att inte ens tala om historia och kultur. Samma situation råder bland dagens högerextrema vallfärdare.

Esimerkiksi Pat Buchananin - ns. paleokonservatiiveja edustavan amerikkalaisen poliittisen kommentaattorin - mielestä Venäjä on kristillinen maa, josta lännen rappio puuttuu. No, kuten Applebaumkin sanoo kirjoituksessaan, Venäjällä väestöstä ehkä kymmenen-viisitoista prosenttia on uskonnollisesti aktiivista. Neuvostoliiton ateistipropagandalla on ollut vaikutuksensa yleiseen ilmapiiriin maassa, eikä neuvostomaan romahtamisen jälkeinen uskonnollinen herätys ole ollut läheskään niin merkittävä kuin lännen Buchananit kuvittelevat.

Pat Buchanan, en s k paleokonservativ politisk kommentator i Förenta Staterna, anser t ex att Ryssland är ett kristet land där det inte finns någon västlig osedlighet. Nåja. Som också Applebaum konstaterar i sin artikel, är det kanske tio till femton procent av befolkningen i Ryssland som är religiöst aktiva. Den sovjetiska ateistiska propagandan har lämnat sina spår i atmosfären i landet, och den religiösa väckelse som kom i gång när sovjetsystemet väl kraschat har inte alls varit så omfattande som Buchanan och hans gelikar i Väst inbillar sig.

Pat Buchanan. Lähde/källa/source: Wikipedia/Bbsrock

Lisäksi ortodoksinen kirkko on käytännössä ainoa kokonaan sallittu kristillinen kirkkokunta Venäjällä, sanoo Applebaum (eikä sekään ole aivan vapaa, kuten esimerkiksi toisinajattelijapappi Gleb Jakuninin tapaus osoittaa). Lapsuudessani 1970-luvulla täkäläistenkin pienten vapaakirkkojen lehtisissä kerrottiin venäläisestä baptistipastorista nimeltä Georgi Vins ja hänen kohtalostaan vainottuna uskonnonharjoittajana ateistisessa Neuvostoliitossa. (Sukunimi ei kuulosta venäjänkieliseltä, ja se onkin alun perin saksalainen Wiens: Vinsin perhe oli alkujaan mennoniittoja, saksalaisperäistä uudelleenkastajaryhmää, joka etsi uskonvapautta ensin tsaarin Venäjältä ja sittemmin Yhdysvalloista.) Näyttää siltä, että myös tämän päivän Venäjällä Vins joutuisi uskonvainon tai ainakin syrjinnän kohteeksi, jos kohta vankileirien saaristoa ei ihan vielä ole avattu uudelleen - Venäjällä baptistit ovat kuitenkin paheksuttu "lahko", ja luultavasti myös "ulkomaiden agentteja", kuten kaikki kansalaisjärjestöt, joilla on yhteyksiä länteen.

Saksalainen juliste 1980-luvulta, jossa CDU:n - nyttemmin Angela Merkelin puolueenakin tunnetun kristillisdemokraattisen unionin - Saarin osavaltion nuorisojärjestö vaatii vapautta Gleb Jakuninille. Kymmenen vuotta myöhemmin Jakunin, joka oli paljastanut epämukavia asioita Venäjän ortodoksikirkon ja KGB:n yhteyksistä neuvostoaikana, oli uudestaan vainottu toisinajattelija ainakin omassa kirkossaan. Jakunin kuoli vuonna 2014.

På det här tyska protestplakatet från 1980-talet kräver ungdomsavdelningen för Tysklands kristdemokratiska union, numera känd som Angela Merkels parti, i delstaten Saar frihet för Gleb Jakunin. Tio år senare var Jakunin, som avslöjat obekväma saker om kontakterna mellan ryska ortodoxa kyrkan och KGB på sovjettiden, på nytt en förföljd oliktänkare åtminstone i sin egen kyrka. Jakunin avled år 2014.

Lähde/källa/Quelle/source: Wikipedia/Konrad-Adenauer-Stiftung

Dessutom är den ortodoxa kyrkan i praktiken det enda helt tillåtna kristna samfundet i Ryssland (och som t ex fallet med den oliktänkande prästen Gleb Jakunin visar, är inte heller den ortodoxa kyrkan helt fri). I min barndom rapporterade små frikyrkor i Finland i sina småtryck om den ryske baptistiske pastorn Georgij Vins och hans öde som förföljd religionsutövare i det ateistiska Sovjetunionen. (Efternamnet låter inte ryskt och är faktiskt det tyska Wiens: familjen Vins var egentligen av mennonitisk härstamning. Mennoniterna var en ursprungligen tysk grupp vederdöpare som sökt religiös frihet först i Tsarryssland, sedan i Förenta Staterna.) Det förefaller att Vins, om han vore vid liv, även i dagens Ryssland kunde räkna om inte med förföljelse så åtminstone diskriminering, låt vara att Gulag-arkipelagen ännu inte öppnats på nytt - men i Ryssland är baptisterna en "sekt" man ogillar, antagligen också "utländska agenter", precis som alla medborgarorganisationer med västkontakter.

Georgi Vins. Vins joutui viranomaisten kynsiin Hruštšovin kaudella viisikymmenluvun lopulla - Hruštšov vainosi uskontoa vakaumuksellisen kommunistin ottein, jopa ankarammin kuin Stalin, joka oli sotavuosina päässyt jonkinlaiseen sovintoon uskonnollisten yhteisöjen kanssa.


Georgij Vins. Det var på Chrusjtjovtiden som Vins blev föremål för officiella, statsstyrda trakasserier. Chrusjtjov förföljde religionen som man kan förvänta av en övertygad kommunist, t o m mera hårdhänt än Stalin, som under krigsåren i viss mån lyckats försona sig med de religiösa samfunden.


Lähde/källa/source: ru.wikipedia.org

Abortti, jota amerikkalaiset uskonnolliset konservatiivit niin paheksuvat, on neuvostoajan perintönä edelleen varsin tavallinen "ehkäisykeino" Venäjällä, jopa huomattavasti yleisempi kuin Yhdysvalloissa. Immuunikatotartunnat reuhaavat kuin Afrikassa - jopa siinä määrin, että itäsuomalaiset keski-ikäiset miehet, jotka käyvät rajantakaisissa bordelleissa, hakevat niistä usein tappavia tuliaisia vaimolle. Toki Venäjältäkin löytyy alan miehiä, jotka tuntevat peräpääseksin salat, ja yhtä lailla siellä piikitetään heroiinia ränniin maamiesseuran yhteisellä ruiskulla.

Abort, av amerikanska religiösa konservativa så avskydd, var redan på sovjettiden, och är än i dag, ett rätt populärt "preventivmedel" i Ryssland, även betydligt vanligare än i Förenta Staterna. Aidssmittan grasserar som i Afrika - till den milda grad att medelålders män från Östra Finland, som gillar att besöka glädjehus på andra sidan gränsen ofta återvänder med livsfarliga flugor i trumpeten, som även den äkta makan får sin beskärda del av. Visst finns det också analsexfrälsta killar i Ryssland, för att inte nämna den del av befolkningen som kristligt delar heroinsprutor.

Muutama vuosi sitten silloinen ulkoministerimme Timo Soini sanoi jota kuinkin, että Venäjän maahanmuuttopolitiikka oli esikuvallista ja olisi soveltunut malliksi meillekin. Tämä oli vähintään yhtä hullunkurinen heitto kuin Pat Buchananin kuvitelmat kristillisen siveästä Venäjästä. Todellisuudessa erityisesti entisistä neuvostotasavalloista suuntautuu Venäjälle laaja muuttoliike.

För ett par år sedan sade vår dåvarande utrikesminister Timo Soini någonting i den stilen att den ryska invandringspolitiken var förebildlig och värd att ta efter. Det här var lika skrattretande som Pat Buchanans föreställningar om ett kristligt, sedligt Ryssland. I verkligheten har Ryssland massor av invandrare, särskilt från före detta sovjetrepubliker.

Onkin selvää, että "maahanmuuttokriittinen" äärioikeisto todellisuudessa ihailee Venäjän kovaa ja autoritaarista politiikkaa ihan omia kansalaisia kohtaan. Siksi se tuudittautuu kuvittelemaan, että Venäjällä myös maahanmuutto olisi jotenkin ankarasti säännöstelty. Todellisuudessa Venäjälle saa tulla ihan kuka vaan joka osaa venäjää, ja kansalaisuudenkin saa viidessä vuodessa, jos on edes jota kuinkin siivolla, tekee töitä eikä sotkeudu rikoksiin.

Det är klart att den "invandringskritiska" extremhögern egentligen beundrar Rysslands hårdhänta och auktoritära politik mot egna medborgare. Därför inbillar den sig att också invandringspolitiken i Ryssland är hårdhänt och sträng. Egentligen får vem som helst som behärskar ryska bosätta sig i Ryssland, och för att bli medborgare måste man bara leva som någorlunda hyggligt folk, arbeta och undvika att begå brott.

Karl Lueger vanhana ansioituneena ja arvostettuna poliitikkona.

Karl Lueger som gammal, välmeriterad och uppskattad politiker.

Kuva/bild: Ludwig Grillich, lähde/källa/Quelle: Wikipedia.

Olen joskus sanonut, että jos Putinilla on valtioviisautta, se on hänen kyvyssään esittää kommunistia kommunisteille, ortodoksia ortodokseille ja nationalistia nationalisteille, jotka kaikki luulevat, että heillä on oma mies maan johdossa. (Sama lahjakkuus oli Karl Luegerilla, joka oli Wienin pormestari siihen aikaan kun Hitler notkuskeli ao. kaupungissa.) Imagonhallinta on todellakin onnistunut, kun Putin käytännössä päästää Venäjälle kuin hollitupaan vaikka itse pirun ja hänen vaarinsa myös, mutta samalla meikäläinen putinisoitunut äärioikeisto kuvittelee rakkaan Vovkansa olevan niin kova mies, että hän pitää pelkkien rintakarvojensa voimalla maahanmuuttajat poissa.

Jag har någon gång sagt att den statsklokhet Putin förfogar över är att han klarar av att spela kommunist för kommunister, ortodox för ortodoxa och nationalist för nationalister - alla kan föreställa sig att presidenten är en av dem. (Samma talang hade Karl Lueger, som var borgmästare för Wien när Hitler ännu vistades i den staden.) Imageförvaltningen har lyckats bortom all förväntan, när Putin håller sitt lands portar öppna för självaste hornpelle och hans farfar medan vår putiniserade extremhöger tror att älskade Vovka är en så tuff kille att han håller invandrarna borta med sina bara brösthår.

Ramzan Kadyrov (Q̇adar Aẋmat-khant Ramzan), Tšetšenian päämies.

Ramzan Kadyrov (Q̇adar Aẋmat-khant Ramzan), statsöverhuvudet för Tjetjenien.

Lähde/källa/источник: Wikipedia

Mitä sitten tulee läntisiin maihin väitetysti muodostuneisiin "no go" -alueisiin, joissa vallitsee šaria-laki: kuten Applebaumkin huomauttaa, Venäjällä on ihan Putinin luvalla sellainen kielletty vyöhyke, eli Tšetšenia. Tätä osatasavaltaa hallitaan vanhoillisimman šaria-tulkinnan mukaan, jos kohta on syytä epäillä, että Kadyrovin hallinnossa on mukana myös klaani- ja gangsterihenkeä. Mutta Putinin systeemissä on kyse pitkälti siitä, että alueyksiköiden ja läänien johtoon pannaan kovapintaisia satraappeja, joilla on oikeus omalla alueellaan vaikka ryöstää, tappaa ja raiskata mielensä mukaan, kunhan ovat uskollisia pääteurastajalle Kremlissä. Näillä reunaehdoilla satraappi saa sitten olla muslimi, buddhalainen tai vaikka zoroasterilainen fundamentalisti.

Vad sen gäller de påstådda "no go"-områdena i västliga länder, som kantänka styrs enligt sharialagen, så påpekar även Applebaum att det är Ryssland som har en dylik förbjuden zon, och detta med Putins goda minne: Tjetjenien. Denna delrepublik förvaltas helt enligt den mest konservativa shariatolkning, låt vara att Kadyrovs regim till stor del också handlar om rent klanvälde och gangsterism. Men i Putinsystemet brukar det tillsättas hårdföra ståthållare för alla regionala enheter och län: dessa satraper får sen stjäla, döda och våldta hur mycket de än vill, om de bara förblir trogna den överste skurken i Kreml. På dessa villkor får satrapen sen vara muslim, buddhist eller zoroastriansk fundamentalist.