Ganja maistuu äärioikeistolle väkivallantekojen ohessa - Visst röker högerextremisterna brass

Ylen uutissivuilla on julkaistu kiinnostava artikkeli äärioikeiston jyrkimpien järjestöjen rikollisuudesta. Jutun mukaan rikostaustaa on jopa kahdella kolmasosalla Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja Odinin sotilaiden jäsenistä. Listalta löytyy niin pahoinpitelyitä, raiskauksia, sotilaskarkuruutta kuin huumerikoksiakin, ganjanviljelystä alkaen. Varmaan kannabiksen laillistamiselle on löydettävissä asiallisia perusteita, mutta "rauhanhuumeesta" puhuminen ei sellaiseksi kelpaa, kun aine ei ole rauhoittanut ainakaan tätä käyttäjäsegmenttiä.

På Rundradions nyhetssidor har det kommit ut en intressant artikel om hur kriminella medlemmarna i de radikalaste extremhögerorganisationerna är. Enligt artikeln har t o m två tredjedelar av de "nordiska motståndsmännen" och "Odinsoldaterna" kriminell bakgrund: det handlar om både misshandel, våldtäkter, desertering och knarkbrott, bl a cannabisodling. Kanske det finns sakliga argument för legalisering av cannabis, men skitsnacket om "fredsknark" duger inte, när ämnet inte är tillräckligt fredsstiftande för att lugna ner det här missbrukarsegmentet.

Tunnetustihan nuo porukat haaveilevat laillisen yhteiskuntajärjestyksen kaatamisesta, joten väkivaltarikokset kuuluvat asiaan kuin nenä naamaan. Kun toista mieltä, kieltä tai ihonväriä edustava henkilö hakataan tai hyppypotkitaan raajarikoksi tai kuoliaaksi, kyse on vain valkoisen rodun vapaustaistelusta, ja rikos on rikos vain väärämielisten mielestä. Oikeamieliset tahot taas palkitsevat Järjestön asian puolesta tehdyistä väkivalta- ja henkirikoksista monenlaisin kunnianosoituksin. 

Som bekant drömmer det där gänget om att störta den lagliga samhällsordningen, så våldsbrott är en naturlig del av aktiviteten. När någon som inte har samma åsikter, modersmål eller hudfärg blir nedhuggen eller hoppsparkad och dör av sviterna eller överlever med varaktig invaliditet, handlar det bara om den vita rasens frihetskamp, och det är bara de otrogna som tycker att det är ett brott. De rättrogna dekorerar däremot med mångahanda utmärkelser alla som begått våldsbrott och dödat för Saken.

Mitä sitten seksuaalirikoksiin tulee, mehän tiedämme, että äärioikeistolaisessa katsannossa vain maahanmuuttajat voivat syyllistyä seksuaalirikoksiin. Kun äärioikeistolainen raiskaa elovenatytön, omaansahan hän siinä vain käyttää, koska äärioikeisto omistaa kotimaiset naiset ja heidän seksuaalisuutensa, ainakin omasta mielestään, ja muiltahan ei kysytä, varsinkaan naiselta itseltään. Ja jos äärioikeistolainen sitten raiskaa maahanmuuttajanaisen, se on hänen viiteryhmänsä mielestä taas kerran sankarillista taistelua valkoisen rodun puolesta.

Vad sedan angår sexualbrott, vet vi att det bara är invandrare som ur högerextrem synvinkel kan göra sig skyldiga till sådana. När en högerextremist våldtar en blond finsk flicka är det bara sin äganderätt han utnyttjar, ty extremhögern äger de inhemska kvinnorna och deras sexualitet, åtminstone enligt sin egen åsikt, och andra tillfrågas inte, allra minst kvinnan själv. Våldtar en högerextremist en invandrarkvinna så tycker hans kompisar att det igen är heroisk kamp för den vita rasen.


Sitä vastoin on merkillepantavaa ja hupaisaa, että tuo remmi on syyllistynyt huimaavaan määrään huumerikoksia ja sotilaskarkuruusrikoksia. Äärioikeiston retoriseen perinteeseen on jo hamasta nuoruudestani kuulunut esimerkiksi sivarien luonnehtiminen maanpettureiksi, sotilaskarkureiksi ja narkomaaneiksi. Ilmeisesti kyse on siitä psykologisesta projektiosta, josta niin paljon puhutaan. Ns. maahanmuuttokriitikot sun muut katupartioitsijat ihailevat Venäjää ja toivovat maahan venäläistä miehitystä (maanpettureita), karkaavat armeijasta oletettavasti ryyppäämään (sotilaskarkureita) ja sekä käyttävät että kaupittelevat kiellettyjä päihteitä (narkomaaneja ja huumerikollisia). Sitten he syyttelevät samoista synneistä kaikkia muita.

Vad som förtjänar mera uppmärksamhet och förefaller löjligare är att det där gänget begått en massa knark- och militärbrott. Det har sedan mina späda ungdomsår varit en del av extremhögerns retoriska tradition att t ex kalla civiltjänstgörare för fosterlandsförrädare, desertörer och knarkare. Tydligen handlar det här om psykologisk projektion som man så ofta hör talas om. De s k invandringskritikerna, inklusive självutnämnda gatupatruller, idoliserar Ryssland och vill se Finland ockuperat av ryska soldater (landsförrädare), avviker från armén för att antagligen supa sig fulla (desertörer) och missbrukar och säljer förbjudna narkotika (narkomaner och knarkbrottslingar). Sen beskyller de alla andra för samma synder.

Kaltaistensa tavoin nämäkään sällit eivät kykene hyväksymään olevansa taparikollisia ja yhteiskunnan hylkiöitä. Maahanmuuttokriittinen liturgia on heille onnen omiaan, koska se kertoo heille, että heidän rikoksensa ja ilkityönsä ovat todellisuudessa suurta sankaruutta ja että laki on epäreilu.

Som sig bör kan dessa killar inte acceptera att de är samhällets avskum och vanebrottslingar. Den invandrarkritiska liturgin motsvarar precis deras behov, eftersom den berättar för dem att deras brott och illgärningar egentligen är stora hjältedåd och lagen är orättvis.

Asian vähemmän naurettava puoli on se, että kun nämä rikolliset menevät joukolla uhkailemaan ihmisiä esimerkiksi maahanmuuttajatiheiden (tai heidän keskuudessaan sellaisina pidettyjen) alueiden kauppakeskuksiin, heidän esiintymisensä maahanmuuttokriittisenä poliittisena ryhmänä toimii vapaudut vankilasta -korttina. Poliisi suojelee heidän oikeuksiaan toimia ohikulkijoita provosoivana terroristijoukkona, koska he ovat keksineet rikoksilleen poliittisen etiketin. Jos samat poliisin vanhat tuttavat lähtisivät kadulle mesoamaan pelkkinä epäpoliittisina rikollisina, musta Maija avaisi äkkiä kohtunsa oven koko remmille.

Det som är mindre skrattretande är att det är fritt fram för dessa kriminella att i en sluten skara antasta folk med hotelser t ex på inköpscentra i områden de anser vara invandrartäta, eftersom de tack vare sina politiska förtecken är immuna mot alla disciplineringsåtgärder. Poliserna försvarar deras rätt att uppträda som en terroristliga som provocerar alla som de har inom räckhåll, eftersom ligan hittat på en politisk etikett de kan klistra på samma brott. Om dessa polisens gamla bekanta skulle gå ut och väsnas men inte påstå att de är något annat än helt vanliga opolitiska brottslingar, skulle svarta Maja genast öppna sitt sköte för dem.