Jo moniaita kertoja olen eri yhteyksissä maininnut Arved Viirlaidin romaanin Ristittömät haudat, joka kertoo Neuvostoliiton invaasiosta Viroon ja virolaisten ns. metsäveljien toivottomasta partisaanitaistelusta neuvostojoukkoja vastaan. Luin kirjan nuorena sällinä, jolloin minulla - kuten useimmilla terveillä nuorukaisilla - oli tiettyä vetoa vasemmistolaisuuteen.
Redan många gånger har jag i flera sammanhang omnämnt Arved Viirlaids roman Gravar utan kors, som handlar om den sovjetiska invasionen av Estland och de estniska s k skogsbrödernas hopplösa partisankrig mot de sovjetiska trupperna. Jag läste boken när jag var i den ålder då de flesta friska och sunda ynglingar känner sig dragna till vänsteridéer.
En pitänyt kirjaa fasistipropagandana, sillä jo tuon ikäisenä tiesin kyllä, että Viro oli liitetty Neuvostoliittoon väkisin. Toisaalta kuitenkin uskoin, että Virossa oli varmaankin oikeita yhteiskunnallisia ristiriitoja - että merkittävä osa köyhälistöstä kannatti kommunisteja, aivan kuten Suomessakin oli ollut. Siksi olin hieman pettynyt siihen, millä tavalla Viirlaid kuvasi Neuvostoliiton virolaisia yhteistoimintamiehiä ja -naisia.
Jag såg boken inte som fascistisk propaganda, ty redan i den åldern visste jag att Estland hade annekterats till Sovjetunionen mot folkets vilja. Å andra sidan trodde jag att det fanns genuina sociala konflikter i Estland som hade förmått en betydande del av trasproletariatet att ta ställning för kommunism, precis som det hade varit i Finland. Därför var jag något besviken på hur Viirlaid skildrade Sovjetunionens estniska kollaboratörer.
Viirlaidilla he nimittäin olivat säälittäviä hylkiöitä, sellaisia kuin vajaamielinen nuorukainen, joka halusi seksiä, ja kylähuora, joka houkutteli hänet petturien riveihin lupaamalla sitä. Tällainen häiritsi minua hieman, sillä olin odottanut pikemminkin kovia puoluekoulun käyneitä kommunisteja luokkatietoisuuksineen ja marxilaisine iskulauseineen.
I Viirlaids bok framstod de nämligen som ynkliga utslagna: exempel var en efterbliven yngling som ville ha sex och en hora som erbjöd honom vad han ville på villkoret att han också blev en Sovjetanhängare. Det här störde mig något, för jag hade förväntat mig tuffa klassmedvetna kommunister med både betyg från partiskolan och marxistiska slagord på tungan.
Nyt kun Suomessa on omat Venäjän yhteistoimintamiehensä ja -naisensa, joudun toteamaan, että Viirlaid tiesi mistä kirjoitti. Venäjää tukevan ja Venäjän tukeman, ties millä rahalla pitkin maata matkustavan ja toreille mesoamaan leiriytyvän äärioikeiston riveissä viihtyy juuri tällaisia surkimuksia. Ei siihen tarvita mitään hienoa marxilaista ideologiaa, että saa roskaväen kannattamaan itseään.
I dag, då Finland har sina egna ryska kollaboratörer, måste jag konstatera att Viirlaid visste vad han skrev om. Den extremhöger som stöder Ryssland, stöds av Ryssland, reser runt i landet på fan vet vems pengar och väsnas på torg består av precis sådana oduglingar. Det behövs ingen fin marxistisk ideologi för att mobilisera stöd bland pöbeln.
