Kanadassa sikäläistä ATM-liikettä (incel) edustava äärioikeistolainen ajoi kymmenen ihmistä kuoliaaksi. Koska minulla menneen vuosikymmenen äänekkäimpänä ATM-aktivistina on vastuu sanoa pari sanaa, niin sanon.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ATM-ilmiö sellaisena kuin itse sen nuorena ja vähän vanhempana miehenä koin on väistymässä. Feminismi ei nimittäin enää välttämättä tarkoita sitä, että juuri ne raittiit, kiltit ja harmittomat nuorukaiset leimataan (ja leimaavat itsensä) pahoiksi raiskaajiksi vain siksi että he (kuten kaikki nuoret miehet) tirkistelevät teini-ikäisinä vähän häpeillen pornoa. Nykyään nuoret naisetkin ovat kiinnostuneita pornosta ja pitävät sitä nautinnon lähteenä ja fantasioiden apuvälineenä. Ja luonnehtivat itseään feministeiksi. Tilanne on siis aivan toinen kuin ennen vanhaan, kun ikääntyvät feministitädit paheksuivat pornoa kykenemättä myöntämään omien sukupuoliasenteidensa taustalla vaikuttavaa tiedostamatonta kristillissiveellistä seksikielteisyyttä.
Ennenvanhaisina ATM-aktivismin aikoina feministit, kuten Birdy, jankkasivat, että ATM:t halusivat vain päästä yhdyntään niiden kaikkein näteimpien kanssa. Tämä oli tietysti roskaa. Oma käsitykseni on, että tyypillinen ATM on ihan tyytyväinen "vain ystävä" -asemaansa niiden kaunottarien elämässä (suhtautuu liiankin pessimistisesti omiin mahdollisuuksiinsa) ja että hän ujostelee niitä tavallisen söpöjä ja ystävällisiä tyttöjä, joiden kanssa hänellä voisi olla jotain saumojakin. Katkeruus johtuu pikemminkin siitä, että näidenkään tyttöjen kanssa ei pääse puusta pitkään, koska he saattavat kiusata ja höykyttää ATM:ää omien riittämättömyyden tunteittensa lääkitsemiseksi.
Osittain ATM-kompleksin takana on se teiniaikojeni seksivalistuksen moralisoiva aivopesu, että pelkkä seksi tyttöjen kanssa on jotain paheksuttavaa ja että pitäisi pyrkiä vakaviin suhteisiin. Tätä kuuli silloin pari vuosikymmentä sitten myös feministeiksi tunnustautuneilta naisilta (niiltä samoilta, jotka kaiken emansipaatiolöpinänsä takana olivat pohjimmiltaan aika kainoja ja kykenemättömiä myöntämään, mitä seksuaalinen vapautuminen käytännössä merkitsi). Tähän liittyy myös se kummallinen ajatus, että "naisille puhuminen" on jokin ihmeellinen taito. Eivät ne tytöt todellisuudessa ole mitään avaruushirviöitä, vaan ihmisiä, joiden kanssa voi kommunikoida ja joille voi suoraan sanoa, että etsii seuraa yhdyntäharjoituksiin eikä ole kokemattomuutensa vuoksi oikein varma, osaako sitä seurustelua. Omiin ongelmiini pääsyy on ollut juuri se, etten ole osannut suoraan ja rehellisesti selittää olevani tässä tilanteessa. Voi sanoa, että tarkalleen sillä hetkellä kun opin tämän myöntämään, niitä naisiakin alkoi olla.
Naisviha oli yksi osa tätä kehitystä. Huonosti sulatetulla ja naiivilla feminismillä aivopestynä olin vieraantunut omista seksuaalisista haluistani ja tarpeistani ja annoin tyttöjen pompottaa itseäni ja käyttää itseäni hyväksi. Enkä todellakaan minkään kaunottarien, vaan sellaisten ulkonäöltään aika tavanomaisten, joita pidin realistisina tyttöystäväehdokkaina, koska he teeskentelivät kiinnostusta samoihin asioihin ja vetivät maton alta tarkalleen sillä hetkellä kun aloin uskoa heitä. "Naisvihassa" oli kyse siitä, että vasta jälkeenpäin tunnistin hyväksikäytön ja osasin suuttua siitä.
Tyypillinen "alempitasoinen mies" on niin nynny ja niin sosiaalisesti osaamaton, ettei tajua, kun hänelle valehdellaan ja häntä käytetään hyväksi - tai sitten hän ei osaa tai uskalla myöntää sitä, koska hänellä on epärealistisen myönteinen naiskuva. Hän ei myöskään osaa suuttua siitä. Tällaisen miehen ylitse kävellään vasemmalta ja oikealta. Siinä vaiheessa kun hän tajuaa miten häntä on kusetettu, hän suuttuu koko naissukupuoleen ja siinä sivussa feminismiin. Se on luonnollinen reaktio. Silloin hän kuitenkin tarvitsee tukea, jotta pääsee pois alhostaan ja saa hankittua niitä seksisuhteita.
Toronton pojan puheista päätellen hän valitettavasti on juuri sellainen feministien luoman pilakuvan mukainen naisvihaaja, joka haluaa kostaa "chadeille" (YTMille) ja "stacyille" (niille näyttäville kaunottarille, joiden kanssa YTM:t ovat sukupuoliyhteydessä). Hän siis haluaisi olla niiden "stacyjen" kanssa, mutta häntä eivät tunnu kiinnostavan ne mukavat nörttitytöt, jotka tavanomaisesta ulkonäöstään huolimatta voivat olla aika seksipetoja. Toisin sanoen hän ei osaa avata tietä ulos tilanteestaan sillä ainoalla avaimella, joka saatavissa on.
Nykyään nuoret miehet voivat tutustua seksuaalisesti halukkaisiin nuoriin naisiin vaikka netin chattihuoneissa. Sen ATM:n ei tarvitse mennä katkeroitumaan kapakkaan, joka on "chadien" ja "stacyjen" aluetta. Ja hän voi myös avoimesti myöntää seksuaalisen halunsa, vieläpä keskustella siitä netissä mukavien nörttityttöjen kanssa.
Toronton tapaus sitä vastoin oli seksiä vihaava konservatiivi, joka halusi kostaa naisille sen, ettei pystynyt vapautumaan omasta konservatiivisuudestaan. Hän oli pitkälti itse syyllinen omaan tilaansa, koska hänelle identiteetti konservatiivina oli tärkeämpi kuin omat seksuaaliset halut. Hänelle oli tärkeämpää paheksua muiden ihmisten seksuaalista aktiivisuutta kuin omaksua sellaisia iskemisstrategioita, joilla olisi itse päässyt seksuaalisesti aktiiviseksi.
Silloin kun Henry Laasanen liittyi äärioikeiston riveihin, hän otti itse tämän saman linjan. Hän siis alkoi vahvistaa ATMien identiteettiä seksuaalisesti estoisina konservatiiveina sen sijaan että olisi pyrkinyt auttamaan ATMiä pääsemään seksuaalisesti aktiivisiksi. Juttuhan toki on niin, että harvempi ATM on rekrytoitavissa äärioikeiston asiaa ajamaan, jos hän alkaa saada seksiä ja pääsee pois paarian asemastaan. Siksi äärioikeistojohtajan pitää ruokkia sitä ATMien estoisuutta ja vihaa muiden ihmisten seksuaalisuutta kohtaan, koska näin varmistetaan, etteivät he ikinä pääse noidankehästään.
Sivumennen sanoen: Adolf Hitler oli nuorena miehenä ilmiselvä ATM, joka keskittyi seksuaalisuuden torjumiseen ja paheksumiseen. Tämä on luettavissa hänen Taisteluni-kirjansa omaelämäkerrallisesta alkuosasta Tilinteko. Hän ei yrittänyt päästä aikuisen ihmisen seksuaalisuhteeseen, koska oli sukupuolitauteja hysteerisesti pelkäävä baijerilainen juntti, vaan paheksui kaikkien muiden sukupuolielämää. Mutta koska naturam furca pellas ex, hun kommer dog igjen den hex, kuten tanskalainen ylioppilasriimi sanoo, hänen seksuaalisuutensa löysi itselleen huomattavasti kieroutuneemman purkautumisuoman alistavassa suhteessa sisarentyttäreen, joka sitten teki itsemurhan.
Muuten, sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa esiintyi tällainen viisas puheenvuoro asiasta, jonka joka sanan allekirjoitan:
Tuntuisi, että liberaalit (vasemmisto ja liberaalioikeisto) voisivat ottaa tämän ilmiön paremminkin haltuun tinkimättä arvoistaan. Voidaan myöntää, että joillakin ihmisillä on tällainen ongelma ja siihen voi liittyä sukupuolispesifejä piirteitä. Näkisin, että tämän problematiikan näkökulmasta elämäänsä hahmottavia miehiä olisi mahdollista tulla vastaan ilman että annetaan periksi naisvihamieliselle ajattelulle.
Epäonnistuminen seksuaalisella alueella voi ilmeisesti johtaa naisvihamielisten intuitioiden nousu[un,] ja niiden kanssa pärjäämise[ksi] voisi yrittää tarjota muita keinoja kuin misogynistiset nettipalstat (alkaen ihan jo ongelman selkeästä tunnustamisesta). Mahdollisuus tällaisten ongelmien syntymiseen voitaisiin kaiketi ottaa huomioon jo kouluvalistuksessa. Omissa kouluissani ei 1990-luvulla valmistettu oppilaita luuseriuteen muutenkaan mitenkään. Ei puhuttu esimerkiksi masennuksesta mitään.
