Puolustusministerinä toimiva persu julisti mahtavasti, että jokainen sukupolvi tarvitsee annoksen talvisotaa ja että jokaisen sukupolven on koettava omalta osaltaan tämä viime sotiemme ihme. Tämä on niin tärkeä asia, että siitä pitää kirjoittaa kokonainen bloggaus.
Aivan ensimmäiseksihän pitää muistuttaa siitä, ketkä tässä maassa nykyään kerkeimmin häpäisevät talvisodan muistoa. (Ja kyllä vain, minä kirjoitan sen pienellä. Suomeksi Jumalan nimi kirjoitetaan isolla, mutta sotien nimet pienellä. Ne, joiden mielestä talvisota kirjoitetaan isolla, saavat minun puolestani painua itänaapuriin, jossa sotien nimet kirjoitetaan isolla, esimerkiksi Великая Отечественная война - arvasitte oikein, se tarkoittaa "suurta sotaa isänmaasta" eli itärintaman sotaa 1941-1945. Veteraanit taistelivat, jotta saisimme elää maassa, jossa Jumalan nimi kirjoitetaan isolla ja sodat pienellä. Neuvostoliitossa Jumala kirjoitettiin pienellä ja sodat isolla.)
Niin, kuka täällä häpäisee talvisodan muistoa? Eräällä tietyllä nettifoorumilla on tapana kirjoittaa, että talvisota taisteltiin väärää vihollista vastaan. Siellä sanotaan, että olisi parempi olla saasteiden likaama ja köyhä entinen neuvostotasavalta kuin Suomi, koska maa ei ainakaan olisi houkutteleva kohde maahanmuuttajille ja asenteetkin olisivat "terveen" kommunismivastaisia ("kommunismi" tarkoittaa tässä, kuten äärioikeiston kielenkäytössä yleensäkin, jokseenkin kaikkia Ranskan vallankumouksen jälkeen syntyneitä poliittisia suuntauksia fasismia lukuun ottamatta). Kyseinen nettifoorumi on puolustusministeri Niinistön oman puolueen aivoriihenä vuosikausia toiminut äärioikeistolainen Homma-foorumi.
Homma-foorumilla ei ainoastaan kyseenalaisteta talvisodan mielekkyys, siellä myös toivotaan avoimesti, että Venäjä miehittäisi Suomen ja surmaisi maahanmuuttajat sekä suomenruotsalaiset. Tämä ei toki ole missään ristiriidassa (heh heh) sen kanssa, että kun joku epämääräisesti viher- tai vasemmistolaisväritteiseksi laskettava tai leimattava kolumnisti ujosti toivoo, että suomalaisuudelle keksittäisiin muutakin sisältöä kuin ainainen sotien ihannointi (mikä sinänsä kyllä on jota kuinkin lattea heitto), Homma-foorumi räjähtää lajityypilliseen eläimelliseen raivoon, kun kommarisika loukkasi pyhiä sotiamme.
No, onhan siinä jonkinlaista itua: pyhät sotamme, jotka äärioikeisto kirjoittaa isolla kirjaimella, ovat äärioikeistomme yksityisomaisuutta. Toisin sanoen vain äärioikeistolaisilla tulee olla oikeus kyseenalaistaa pyhien sotiemme mielekkyys ja toivoa Suomeen venäläistä miehitystä. Myös isänmaa on äärioikeiston yksityisomaisuutta, jolloin äärioikeistolla tulee olla oikeus myydä se vaikka Venäjälle puolesta palaneesta puupennistä. Sitä vastoin se, että Suomi asiallisessa parlamentaarisessa järjestyksessä solmitulla sopimuksella liittyy vaikkapa EU:hun, on äärioikeiston mielestä hirveä isänmaan petos.
Leikki sikseen. Homma-foorumin ja perussuomalaisten edustama "isänmaallisuus" ei ole isänmaallisuutta edes toisen maailmansodan aikaisten määritelmien mukaan. Eikä Jussi Niinistö oikeasti ole isänmaallinen. Jos hän olisi, hän olisi jo kauan sitten inhoten sanoutunut irti sellaisesta puolueesta, jonka piirissä toivotaan Suomelle Venäjän miehitystä. Itse asiassa Niinistölle ja koko äärioikeistolle talvisota tuntuu olevan lähinnä fetissi. Heidän mielestään luultavasti kaikki olisi kunnossa ja Suomi itsenäinen, jos täällä olisi miljoona venäläistä miehittäjäsotilasta, mutta talvisodan muistoa saisi juhlistaa.
Niinistön talvisotapuheet ovat tekopyhiä toisellakin tasolla. Talvisodan ihmeessä oli kyse siitä, että Suomen kansa, joka oli sisällissodan jäljiltä jakautunut ja poliittisesti riitainen, onnistui sopimaan kiistansa ja vetämään yhtä köyttä. Tähän kuului esimerkiksi se, että työnantajat hyväksyivät ammattiyhdistysliikkeen vertaisekseen neuvottelukumppaniksi. Myös suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasettelut lientyivät ja kieliryhmät oppivat arvostamaan toisiaan ja toistensa kulttuuria.
Kaikkea tätä Jussi Niinistö ja hänen edustamansa puolue vastustavat. Itse asiassa voi sanoa, että Perussuomalaiset pyrkivät tuhoamaan kaiken sen hyvän, mitä talvisodan ihmeestä suomalaiselle yhteiskunnalle on koitunut, samalla kun he tekevät sodasta itsestään jonkinlaisen nautiskeltavan fetissin. Kaipa tämän taustalla on viime kädessä seksuaalisluontoinen tyydytys, jota he saavat sota- ja joukkomurhakuvauksista. Siihen ainakin viittaa se, että Niinistö kehuu lukevansa alinomaa aihetta käsitteleviä teoksia. Me normaalit heteroseksuaaliset miehet käytämme runkkauslukemistoinamme pornolehtiä.
Pikkuisen kyllä hiipii mieleen, että meillä ei ehkä oltaisi niin kallellaan fasismiin, jos meidän sotamme olisi popularisoitu, karnevalisoitu ja pornografisoitu. Muistaakseni Jussi Jalonen hiljan pohti, miksei Suomessa ole tehty elokuvallista vastinetta Quentin Tarantinon Kunniattomille paskiaisille - elokuvaa, jossa esimerkiksi suomalainen superkommando surmaa Stalinin. Onhan jopa Israelissa niinkin traumaattista kansallista kohtalonkysymystä kuin holokaustia uskallettu pornografisoida (kuusikymmenluvulla siellä esiintyi Stalag-nimisiä piirrettyjä sadomasopornolehtiä, joissa esiintyi sadistisia keskitysleirinvartijakaunottaria - siis ihan kuin italotörkyleffoissa), mutta Suomessa ei ole juurikaan esiintynyt vaikkapa pornoa, jossa käsiteltäisiin upseerien ja lottien riemukasta elämää asemasodan aikana. Itse asiassahan meikäläisessä kaunokirjallisuudessa sodanaikaisilla seksijutuilla rehvastelu on menneinä vuosikymmeninä ollut pikemminkin se kaikkein helpoin ja halvin tapa esiintyä "kriittisenä" ja "vasemmistolaisena", koska sillä tavalla on saanut aina trollattua tehdyn närkästyneitä vastareaktioita.
Jos Suomessa olisi ollut meidän sotiamme käsittelevää italialaistyyppisen törkeää pornolehdistöä silloin kun Jussi Niinistö ja hommakloonit olivat teini-iässä, he olisivat voineet toteuttaa sotafetisismiään avoimesti, valehtelematta itselleen että kyse on jostain "isänmaallisuudesta". Tällä tavalla he eivät olisi ryhtyneet sublimoimaan ja jalostamaan sotafantasioitaan poliittiseksi idealismiksi.
Itse asiassa muuten olisikin syytä lisätä tietoisuutta ns. objektiseksuaalisuudesta. Äskettäin kuoli nainen, joka koki Berliinin muurin seksuaalisena ja meni "naimisiin" sen kanssa - tämä on esimerkki objektiseksuaalisuudesta. Vastaavasti Suomen sotiin seksuaalisesti ihastuneet miehet, "talvisodan sulhaset", voitaisiin tunnustaa julkisesti omaksi objektiseksuaaliseksi vähemmistökseen ja heitä pitäisi rohkaista runkkaamaan sotajuttuja lukien, jos tekee mieli. Samalla heille kuitenkin tulisi korostaa, että seksifantasiat ja masturbaatio tulee pitää erillään aikuisten ihmisten turvallisuuspoliittisista päätöksistä.
Sannfinnen som innehar teaterrollen som försvarsminister förkunnade att varje generation behöver sin dos av vinterkriget och att varje generation personligen bör uppleva det mirakel som våra krig överhuvudtaget var. Det här är en så allvarlig sak att det bör skrivas en hel bloggdrapa om det.
Allra först bör jag påminna läsaren om vem som i det här landet i dag allra ivrigast försmäder minnet efter vinterkriget. (Och javisst, jag skriver det med en liten bokstav. Här i Finland skrivs Gud med stor bokstav, men krigen med liten bokstav. De som tycker att vinterkriget borde skrivas med stor bokstav, får för all del åka till Ryssland, där krigen stavas med stor bokstav, t ex Великая Отечественная война - alldeles riktigt, det betyder "stora kriget om fosterlandet", dvs. östfronten 1941-1945. Våra veteraner kämpade och blödde för att vi kunde leva i ett land där Guds namn skrivs med stor bokstav och krigens med en liten. I Sovjetunionen var det tvärtom.)
Ja, vem är det som här smäder vinterkriget? På ett visst webbforum är det brukligt att skriva, att vinterkriget utkämpades mot fel fiende. Där heter det att det vore bättre att vara en nedsmutsad och fattig före detta sovjetrepublik än Finland, eftersom landet då icke vore en lockande destination för invandrare och även attityderna vore "sunt" kommunismfientliga ("kommunism" står här, som vanligt i högerextremt språkbruk, praktiskt taget för alla politiska riktningar som uppstått efter franska revolutionen, givetvis med undantag av fascism). Forumet ifråga är inget annat än Hommafoorumi, som i åratal verkat som tankesmedja åt Niinistös eget parti.
På Hommaforumet ifrågasätts inte bara vinterkriget, där är det dessutom många som öppet önskar att Ryssland skulle ockupera Finland och döda invandrarna och finlandssvenskarna. Det här står naturligtvis (haha) inte i någon motsats till att forumet alltid exploderar i en hatorgie om någon mer eller mindre vagt vänstervriden eller grönaktigt liberal kåsör smäder våra heliga fosterländska värden genom att uttrycka en blyg önskan att man skulle hitta på ett annat innehåll för finskheten än det evinnerliga idealiserandet av krig (låt vara att denna önskan i och för sig är en plattityd).
Nåja, på ett visst sätt förstår jag: extremhögern ser våra heliga krig (som den skriver med stora bokstäver) som sin privata egendom, och sålunda får bara extremhögern ifrågasätta dem och önska en rysk ockupation av fosterlandet. Likaså är fosterlandet extremhögerns privata egendom, som den om den vill får sälja till Ryssland för en spottstyver. Men att Finland i parlamentarisk ordning ingår ett avtal och ansluter sig till t ex EU - det tycker extremhögern är ett horribelt förräderi.
Skämt åsido. Den fosterländskhet som Hommaforumet och sannfinländarna står för är inte fosterländskhet ens i den bemärkelse som gällde under andra världskriget. Jussi Niinistö är inte heller fosterländskt inställd. Skulle han vara det så skulle han för länge sen ha distanserat sig från ett parti där det finns folk som vill se Finland ockuperat av Ryssland. I själva verket förefaller vinterkriget vara någon sorts fetisch för Niinistö och hela extremhögern. De skulle antagligen tycka att allt är i sin ordning och Finland självständigt, om det så fanns en miljon ryska ockupanter här, bara man fick fira vinterkrigets minne.
Niinistös svammel om vinterkriget låter skenheligt även på ett annat sätt. Vinterkrigsmiraklet gick ut på att folket i Finland, efter inbördeskriget politiskt splittrat och gräligt, lyckades ena sig och samarbeta. Sålunda accepterade t ex arbetsgivarna facket som en jämlik förhandlingspartner. Även motsättningarna mellan de finsk- och de svensktalande lindrades, och de två språkgrupperna lärde sig uppskatta varandra och varandras kultur.
Allt det här motarbetas medvetet av Jussi Niinistö och partiet han representerar. Egentligen kan man säga att Sannfinländarna försöker avveckla allt vad det finländska samhället vunnit på vinterkrigsmiraklet, samtidigt som de gör själva kriget till en fetisch. Jag antar att denna idioti i sista hand beror på den sexuella njutning de får av krigs- och massakerbeskrivningar - att Niinistö säger sig hela tiden läsa litteratur om temat ger detta vid handen. Vi normala heterosexuella män brukar däremot runka till porr.
Man känner sig nog föranledd att undra, om vi alls skulle vara så här fascismbenägna här i Finland, hade vårt krig populariserats, karnevaliserats och pornografiserats. Jag tror att det var vår uppskattade unge krigshistoriker Jussi Jalonen som nyligen reflekterade över varför det inte finns en finsk motsvarighet till Quentin Tarantinos Inglorious Basterds - t ex en film där en finsk superkommandogrupp tar Stalin av daga. Överraskande nog har t o m israelerna vågat pornografisera Förintelsen (på sextitalet utkom det i Israel en tecknad sadomasochistisk porrtidning som hette Stalag och beskrev koncentrationslägren som styrda av sadistiska ariska skönheter - alltså precis som i italiensk skräpkultur), men i Finland har det inte förekommit t ex kommersiell porr som hade handlat om det glada liv officerar och lottor hade under ställningskriget. Att frossa i sexhistorier från krigsåren har under gångna årtionden i stället varit ett lätt och billigt sätt att framstå som "kritisk vänsterförfattare".
Hade det funnits oförskämda porrtidningar med historier om våra krig när Jussi Niinistö och hommaiterna var i tonåren, hade de kunnat ägna sig åt sin krigsfetischism öppet, utan att inbilla sig att det handlar om "fosterländskhet". Då skulle de inte heller ha börjat sublimera och förädla sina fantasier till politisk idealism.
Det skulle faktiskt vara skäl att öka medvetenheten om såkallad objektsexualism. Den nyligen avlidna kvinna som uppfattade Berlinmuren sexuellt och "gifte" sig med den utgör ett exempel på denna form av sexualitet. På ett liknande sätt borde unga män som blir kåta av att tänka på våra krig accepteras öppet som en objektsexuell minoritet och uppmuntras runka till krigshistorier, om det känns skönt. Samtidigt bör det dock göras klart för dem att sexfantasier och masturberande är en sak och att vuxna människors säkerhetspolitiska beslut är en annan sak.
