Soinin harppaus breivikismiin

(julkaistu aiemmin Paljastetun blogissa 30. lokakuuta 2014)

Kuten hiljattain kirjoitin, Soini oli jo aiemmin siirtymässä populismista avoimen hysteeriseen vihankylvöön. Ryhtymällä puhumaan ”kulttuurimarxismista” hän on ilmeisesti päättänyt ottaa avoimesti askelen breivikismiin. Ilmeisesti hän ei kykene enää houkuttelemaan puolelleen valtavirtaäänestäjiä, vaan siirtyy mieluummin avoimeen uhkailuun: kaikki, jotka eivät äänestä perussuomalaisia (ehkä puolueen Muutos 2011 -nimellä tunnettua ulkoruokinta- ja avohoitosiipeä lukuun ottamatta), ovat ”kulttuurimarxilaisia” eli osa pahuuden armeijaa; ja sanan yleiseen käyttöön tuonut Anders Behring Breivik näytti omalla tempullaan, mitä äärioikeisto sille armeijalle on halukas tekemään.

Breivik surmasi ”kulttuurimarxisteina” ja ”länsimaisuuden vihollisina” maansa työväenpuolueen nuorisojärjestöön kuuluneita lapsia. Norjan työväenpuolue oli vuosikymmeniä maan menestyvin puolue, joka veti jopa viidenkymmenen prosentin kannatuslukuja, koska se yhdisti sosiaalidemokraattiseen hyvinvointipolitiikkaan Nato-jäsenyyden kannatuksen. Kaiken järjen mukaan ”länsimaisuus” oli Norjassa sama kuin työväenpuolue. Puolueeseen tai sen nuorisojärjestöön kuuluminen oli maassa se, mitä yhteiskunnan valtavirrassa voitiin tehdä pelkäämättä ja ilman erityistä kansalaisrohkeutta. Breivik siis piti tavallisia valtavirran ihmisiä tuhottavina vihollisina, sellaisia ihmisiä jotka eivät olleet tehneet mitään tietoista valintaa liittyä poliittiseen riskiryhmään.

”Kulttuurimarxismin” merkitys äärioikeistolaisena iskusanana on juuri tässä. Se on leima, jolla aivan tavalliset, poliittisesti lähes välinpitämättömät ja varsin valtavirtaiset ihmiset voidaan leimata vihollisiksi ja epäinhimillistää. ”Kulttuurimarxismilla” tarkoitetaan kaikkea sitä arjen ja elämän vapaamielistymistä ja moniarvoistumista, joka on leimannut länsimaista kulttuuria kuusikymmenluvun murroksesta saakka. Nämä muutokset suurin osa yhteiskunnan jäsenistä on yleisesti ottaen hyväksynyt osana elämäänsä.

Toisin sanoen kaikki me, jotka olemme syntyneet kuusikymmenluvulla tai sen jälkeen emmekä ole älynneet liittyä äärioikeiston riveihin, edustamme ”kulttuurimarxismia” tätä iskusanaa käyttävän äärioikeiston silmissä. Olemme somalien, muslimien, afrikkalaisten ynnä muiden äärioikeiston vihaamien ”rotujen” kanssa samassa veneessä, koska mekin edustamme – syntymävuotemme vuoksi – sellaista synnynnäistä ryhmää, joka on tuhottava tai orjuutettava. Mekin olemme alempaa rotua.

Se äärioikeisto ei salli kenenkään olla epäpoliittinen, kiltti ihminen, joka vain kulkee valtavirran mukana ja on yleisesti ottaen tyytyväinen nyky-yhteiskuntaan. Ehei. Sille äärioikeistolle sinun arkiset ilosi ja lohdun aiheesi ovat kaikki ”kulttuurimarxismin” saastuttamia. Jos olet lainkuuliainen, se tarkoittaa, että noudatat pahojen ”marxistien” säätämiä lakeja. Vaikka olisit porvari ja hyvinkin vakaumuksellinen markkinatalouden kannattaja, esimerkiksi homous tai homojen suvaitseminen tekee sinusta heti ”kulttuurimarxistin”.

Nythän tietysti yrität väittää vastaan, että seksuaalinen vapautuminen ja suvaitsevaisuus ovat mielestäsi pikemminkin oikeistoliberaaleja arvoja. Niissähän on kyse siitä, että ihmisten annetaan elää kuten haluavat ja olla sitä mitä ovat, sen sijaan että jokin sossujen ja demaritätien valtio sormi pystyssä kertoo miten on elettävä. Tähän äärioikeistolainen vastaa, että juuri tuo on kulttuurimarxismia. Sanalla sanoen, sinun vapautesi on kulttuurimarxismia.

Ja kun Soini sanoo, että ”kulttuurimarxismi elää ja voi liian hyvin”, hän tarkoittaa, että kun sinä elät, se on paha asia, kun sinä voit hyvin, se on hänen mielestään paha asia.