keskiviikko 10. toukokuuta 2006

Koikkelehtiva korsto kaatuilee

Öylösaamuna töihin mennessäni onnistuin kompastumaan jalkakäytävän reunaan, hankkimaan kämmeniini asvaltti-ihottuman ja putoamaan rintakehä edellä kirjakassin päälle niin että keuhkot tyhjentyivät. Muuten en satuttanut itseäni, mutta rintakehän oikealle puolelle jäi lievä kivistys, jota epäilen suhteellisen keskivaiheilla olevan kylkiluun murtumaksi. Kipu ei ole kovin paha, tosin käveleminen pahentaa sitä, ja yskäistessä tai aivastaessa se voi olla sekunnin ajan todella sietämätön. Hengitystä se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, haukotellessakin se tuntuu lähinnä lihaskivun luonteiselta, eikä turvotusta ole - mukavassa asennossa pystyn unohtamaan koko kivun pitkäksikin aikaa. Joten ehkä olen vain luulotautinen. Olen pohtinut lääkäriin menoa, mutta ongelma ei tunnu tarpeeksi suurelta ammatti-ihmisen vaivaamiseen.

Jääkiekkokisat ovat alkaneet taas. Öyhöttävien suomalaisten penkkiurheilijoiden känni- ja huorissasekoilut Riiassa (uskokaa nyt, että Riika on suomalainen muoto, siis genetiivi on Riian, inessiivi Riiassa jne - latviankielinen muoto on Rīga) ovat päässeet lehtien sivuille, kuten oikein onkin. Hupaisinta on ollut seurata sitä, miten innokkaasti nimenomaan nuoret naiset ovat mm. eri blogien kommenttiosastolla puolustelleet lätkäharrastusta koheltajien toilauksista virinnyttä kritiikkiä vastaan. Ainahan ne tytöt asettuvat ylempitasoisten miesten puolelle, niiden sankarien, jotka virtsaavat kadulle, juovat viinaa ja käyvät huorissa.

Viikon skandaaliuutinen on, että olen yhdessä kahden muun profeminismiä kritisoineen kaverin kanssa saanut potkut Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Man-listalta. Listaa administroiva profeministi hermostui Pasi Malmin listalla esittämästä kritiikistä, mutta koska Malmi on jonkin verran juorulehtijulkisuutta saanut miestutkija, profeministi ei ilmeisesti epäedullisen julkisuuden pelossa uskaltanut antaa hänelle potkuja. Sen sijaan hän erotti listalta minut - olin tosin aiemmin provosoinut hyvinkin karkeasti, mutta tällä kertaa olin tyytynyt arvostelemaan kyseisen profeministin keskustelutyyliä aivan asiasta ja ainoastaan hiukkasen piruillen - ja kaksi muuta antifeministiä, joista ainakaan toinen ei ollut sanan missään merkityksessä häiriköinyt - ainoastaan ilmoittanut ei-profeministiset mielipiteensä. Ylimmäinen profeministi julisti kuitenkin meidän kolmen rikkoneen nettietikettiä kykenemättä yksilöimään, mihin etikettivirheisiin olimme syyllistyneet.

Seuraus oli, että koko Man-lista hajosi, kun suurin osa jäsenistä ilmoitti eroavansa protestiksi meidän erottamistamme vastaan. Mieskeskustelu on siis loppunut Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan listalla - feminismi ja profeminismi ovat valtion virallisesti tukemia aatteita, joita ei saa asiallisestikaan arvostella. En kylläkään muista, milloin olen antanut mandaatin moiseen äänelläni. Ja tämän jälkeen ihmettelen, millä perusteella feministit kehtaavatkaan enää esiintyä vainotun oppositioaatteen edustajina. Mitä ilmeisimminhän he ovat hegemonisia sortajia.

Hyviäkin uutisia on. Kevin Myers, meikäläisten päävihollinen, joka valehteli avoimesti iirin kielen asioista, ei enää kirjoita Irish Timesiin, hän on siirtynyt paskalehtien puolelle - erääseen surkeaan tabloidiin, jonka nimeä en viitsi paljastaa. Terve menoa ja hyvästi, mulkku. Äläkä tule ikinä takaisin.

Olen aina ihmetellyt, voisiko Suomessa olla suomalainen journalisti, joka kirjoittaisi isovenäläisten intressien näkökulmasta ja pitäisi Suomen itsenäisyyttä valitettavana ja hirveänä asiana sekä moraalisesti närkästyisi joka kerta, kun Suomen päättäjät toimisivat hänen mieltämäänsä Venäjän etua vastaan. Irlannissa tällaisia tyyppejä on muitakin kuin Myers, tosin siellä idän iljetys on Englanti, jolla on maailmalla ansaitsemattoman hyvä maine. Aivan oikeasti on yhä olemassa tietty imperialistinen englantilaisuus, jonka edustajat ovat käärmeissään - moraalisesti närkästyneitä - Irlannille ja irlantilaisille siitä, että nämä kehtasivatkin itsenäistyä. Ja sen englantilaisuuden edustajia kukaan ei todellakaan estä kirjoittelemasta irlantilaisiin lehtiin.

Olen jopa lukenut ilmeisen vakavissaan brittinäkökulmasta kirjoitetun Brittein saarten historian, jossa irlantilaisten kansallissankari Patrick Pearse on leimattu pedofiiliksi. (Pearseen viitattiin muistaakseni sanoilla "pedofiilinen koulumestari", mutta minkäänlaisia perusteluja tälle heitolle ei annettu.) Pearse oli tyttöystävänsä hukuttua kyllä käsittämättömän kuolemapakkomielteen vallassa, ja eräät hänen kirjoituksensa ovat epäterveitä kiihkomielisyydessään, mutta pedofiilisyytökset olivat puhdasta mudanheittoa. Uskomatonta imperialistipropagandaa kaiken kaikkiaan.