Vihreän liiton valtuuskunta kokoontui sunnuntaina Helsingissä. [...] Valtuuskunta käsitteli myös puolueen periaateohjelman uudistamista. Eniten keskustelua uudessa ehdotuksessa herätti tapa, jolla vihreä liitto julistautuu feministiseksi puolueeksi.
Olen yleensä suhtautunut vihreisiin kriittisen solidaarisesti, pitkälti sen takia, että he kuitenkin ovat lähin approksimaatio edustamalleni sivistysporvariudelle, mutta edellisen jälkeen kehotan kaikkia kunnon ihmisiä kompromissittomaan taisteluun Vihreää liittoa vastaan. Meidän on taisteltava heitä vastaan, maksoi mitä maksoi. Me taistelemme heitä vastaan rannoilla, me taistelemme heitä vastaan kiitoradoilla, me taistelemme heitä vastaan pelloilla ja kaduilla, me taistelemme heitä vastaan Pohjanmaan vaikeakulkuisilla vuoristoseuduilla, emmekä me saa koskaan antautua, - jos minun on lupa siteerata Churchillia ja vähän Arto Melleri -vainaatakin. Kuten tämän blogin lukijat jo tietävät - minun on turha antaa linkkejä, löydätte ne kyllä itsekin vanhoja kirjoituksiani lukemalla - feminismi on mafia, camorra, ndrangheta ja sacra corona unita, joka imeytyy yhteiskuntaan kuin myrkky pesusieneen. Kun jokin puolue julistautuu feministiseksi, sen jäseniin on suhtauduttava kuin syfiliitikkoihin, spitaalisiin ja fasisteihin, ja heille on tehtävä selväksi, että vaikka olemme täysin voimattomia heidän armottoman, itsetarkoituksellisen, säälimättömän ja keskusteluun kykenemättömän, tuhoamishimoisen pahuutensa edessä, aivan kuten kansalaiset Natsi-Saksan tai Neuvostoliiton miehittämissä maissa aikoinaan olivat miehittäjiensä armoilla, se ei suinkaan tarkoita, että hyväksyisimme heidän absoluuttisen raakuutensa tai ettemme näkisi heidän mätien, haisevien valheittensa läpi. Kuten Herra sanoo, lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, älkääkä saastaiseen koskeko. Jos tunsitte ennen jonkun vihreän puolueen jäsenen, ette tunne häntä enää. Hän on harmaa täplä maisemassa, hämärästi ihmisen muotoinen, mutta vihollinen, saasta, hirviö, ihmisenmuotoinen lika, jonka kanssa ei ole sopivaa eikä mielekästä keskustella, häntä ei saa tervehtiä, spitaaliseen, vesikauhuiseen olioon ei saa koskea.
EROTKAA
HEISTÄ
ÄLKÄÄKÄ
S A A S T A I S E E N
KOSKEKO!
Ja muistakaa toistella mielessänne tuota väkevää ja totuudellista sanaa: saastainen, saastainen, saastainen, saastainen. Kaikki se, mihin feminismi on koskenut, on saastaista. Kaikki ne, jotka feministeiksi tunnustautuvat, ovat saastaisia, Saatanan saastaa.
No miten olis Panu - perustapa sinä sovinistinen - kristillis-teknokraattinen humanistipuolue.
VastaaPoistaSiten tuo ressentimenttisten verbaali-ilotulitteittesi räjäyttely aiheuttaisi tehovaikutuksen muuallakin kuin vain omassa blogissasi.
Kuka sinut enää ottaa ihan tosissaan vakavasti...ammut niin helvetisti yli, että se kyllä naurattaa, mutta eikös nyt olis korkea aika aloittaa myös konkreettisempi toiminta.
Minä olen kyllä vakuuttunut (paljolti sinun ansiostasi - myönnetään) Ruotsin feministien patologisuudesta ja valehtelusta, mutta olet tosiaankin tähän päivään mennessä todistellut Ruotsin tilanteen tosiasioita myös kyllästymiseen asti ruutia tuhlaten.
Vaihda toimintalinjaa hieman pragmaattisemmaksi. Räksytykseen turtuu.
Minä en kuitenkaan aio vihreitä äänestää, sillä se on sisäisesti täysin rikkinäinen puolue ja yhä rikkinäisemmäksi menee tämän feminismikampanjan myötä.
(On sitten toinen juttu äänestänkö mitään muutakaan puoluetta).
(Silti voin säilyttää perimmäisen linkolalaisuuteni, vaikkei minua sen rasistisuus kovin miellytäkään.
Linkolan johtopäätökset nimittäin ovat mielestäni oikeita, mutta kuka on valmis hyväksymään sen toimintamallin? Verta ja suolenpätkiä...)
***
Mutta olkoon - Panun vuodatuksen jälkeen on ihan pakko kajauttaa sotahuuto - "Aseisiin veljet!"
Me emme sanan säilällä voita tuota feministien ressentimenttistä ja paranoidista ääridemagogiaa.
Se on varmaa...
Et edes sinä Panu - käyttämällä (kuten yllä jo totesin) juuri samaa ressentimenttistä strategiaa kuin femakot.
Nyt on tartuttava aseisiin ja otettava valta omiin käsiin!
On tukitava turpa näiltä kostonhimoisilta akoilta, joiden vallanhimo on sekä kontrolloimatonta, hallitsematonta että pahimmillaan osoitus (mahdollisesti hormoonaaliseen dysfunktioon pohjautuvasta) luonnehäiriöstä!
Silloin tarvitaan maskuliinisen karisman ja luontaisen auktoriteetin voimaa, joka vaikuttaa naisiin lopulta - yllätys yllätys - "miehisen tykövedon" kaltaisena rauhoittumisena urosten vankkumattomuutta kohtaan...
Silloin on tapahtunut hormoonitoiminnan tasaantuminen, jolloin nainenkin löytää entsyymiensä toiminnan optimoituessa sisäisen rauhan eikä tuhlaa sekaisin olevan biologiansa takia elämäänsä täysin turhauttavaan äkämystelyyn luomakunnan Herroja vastaan...
Vai mitä Panu - sinä Vallankumouksen kruunaamaton viestintuoja!
(Kas näin hirttosilmukka kiristyy kaulani ympärillä, mutta omapahan oli valintani...vai oliko? Ai mikä valinta?)
Hyvät ystävät,
VastaaPoistafeminismiä on monenlaista. On myös rauhallista feminismiä, joka ei taistele miehiä vastaan vaan elää miesten rinnalla, miesten kanssa.
Joulurauhaa toivottaa teille
yhden miehen vaimo, kahden pojan äiti, monien mukavien ja joidenkin hankalienkin miesten ystävä
Pirkko
feminismistä ks esim.
http://www.kiiltomato.net/
phorum/read.php?
f=1&t=9519&a=1
Blogisisko on mielestäni oikeassa: feminismiä on monenlaista. En malta olla tuomatta uudelleen esiin taannoista vertaustani työväenliikkeeseen:
VastaaPoistaOn olemassa aitoa sukupuolten välistä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa hakevaa feminismiä, kuten on oikeudenmukaisia työoloja ja asiallista palkkausta ajava työväenliike. Kuka väittää, että tässä olisi jotakin väärää?
On olemassa sukupuolen perusteella ansiotontakin yhteiskunnallista etua halajavaa feminismiä aivan kuin on/oli jäsenkirjan avulla hyviin virkoihin tähynnyttä työväenliikkeen väkeä. Kiusallista, mutta riittävän läpinäkyvää?
Ja sitten on olemassa yhteiskunnan perusinstituutioiden tuhoamiseen ja yleisen turvattomuuden lisäämiseen pyrkivää radikaalia feminismiä aivan kuin oli Vuoren Juho meillä ja NKVD naapurissa ja muut vastaavat joukkiot pitkin maailmaa. Nämä saavat eniten huomiota iltalehtien kyllästämissä mediatodellisuuksissa, vaikka vaikutusvaltansa (meidän oloissamme) olisikin kaikkein vähäisin, koska - kuten roskalehdistöstä irtautunut kustannusalan ammattilainen P. Aalto-Setälä on sanonut - yleisöön vetoavat ensiksi kiima, kauna ja kauhu.
Vihreää liikettä ajatellen pelkään, että feministiseksi julistautuminen vie liikkeeltä poliittisen voiman. Se on ikävää liikkeen keskeisiin tavoitteisiin kuuluneiden luonnonsuojelullisten näkökohtien kannalta. Kuten todettu, tasa-arvoa etsivä feminismi on mitä kannatettavin aate, mutta nykyisessä poliittisessa kulttuurissa on vaarallista lähteä hakemaan poliittisen linjauksen kontekstia vastakkaisasetteluista. Feminismi johtaa liian helposti asioiden sukupuolittamiseen eli dialektiikkaan. Olemmehan edellisten vuosikymmenien aikana saaneet huomata, miten sosialismi-kapitalismi-vastakkaisasettelu ei ole riittänyt menestyvän puolueen käyttövoimaksi samoin kuin ei kristillinen-maallinen-dialektiikkakaan.
Tietenkin vihreillä on oikeus painottaa niitä asioita, mitä he ikinä itse haluavatkin, mutta jos heistä tulee sukupuolipuolue, mistä saadaan ympäristöpuolue? Kai sellaisellekin jotain käyttöä olisi?
On myös rauhallista feminismiä, joka ei taistele miehiä vastaan vaan elää miesten rinnalla, miesten kanssa.
VastaaPoistaTuon valheen olemme jo kuulleet niin monta kertaa, ettei se vakuuta. Sitä paitsi "miesten rinnalla ja miesten kanssa" eläminen tarkoittaa ylemmän tason miesten kanssa liittoutumista meitä alempitasoisia vastaan.