Syy, miksi suhtaudun Kunderan Olemisen sietämättömään keveyteen epäluuloisesti, on siinä, että pidän sitä melko tyypillisenä puolivillaisena "modernistisena" "kokeiluna" (oikeastaan tarvittaisiin vielä yhdet lainausmerkit: ""modernistisena" "kokeiluna""), jollaisilla heikkolahjaiset kirjailijatyrkyt yrittävät hämärtää näkyvistä kyvyttömyytensä kertoa kunnon tarinoita. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan kirjallisuudessa kunnon tarinoita, sillä kirjallisten harrastusteni myötä olen oppinut, että kunnon tarinoiden keksiminen ja sujuva kertominen on ihan todella vaikea ja sekä lahjakkuutta että harjoittelua edellyttävä taito. Kunderalaiset modernistiset lörpötykset ovat pohjimmiltaan vain huomionkipeän keskinkertaisuuden yrityksiä tulla kirjailijaksi joutumatta kertomaan tarinoita ja keksimään pätevää dialogia.
Lukekaa mieluummin vaikka Walter Scottia tai Jack Londonia. Tai Kalle Päätaloa.
Minua paremmin Kunderan on haukkunut Martti Anhava esseekokoelmassaan Professori, piispa ja tyhjyys (tai jotain sinnepäin). Martti Anhava on ylipäätään varsin luettava esseisti, mutta hänen Kundera-tyrmäyksensä on aivan erityisen suositeltava.
VastaaPoistaAinahan minä olen tiennytkin, että vihamielisyys ruotsin kieltä kohtaan kielii laajemmasta vihamielisyydestä omaa maata ja sen kulttuuria kohtaan yleisemminkin.
VastaaPoistaLuin äsken ensimmäisen kerran eläissäni Tolstoilta Anna Kareninan ja "maailman parhaan tarinan" (Harold Bloom) - Hadzi Muratin.
VastaaPoistaKundera on Tolstoin rinnalla pelkkä pseudointellektuaalinen sofisti.