sunnuntai 16. lokakuuta 2005

Vielä Kunderasta

Syy, miksi suhtaudun Kunderan Olemisen sietämättömään keveyteen epäluuloisesti, on siinä, että pidän sitä melko tyypillisenä puolivillaisena "modernistisena" "kokeiluna" (oikeastaan tarvittaisiin vielä yhdet lainausmerkit: ""modernistisena" "kokeiluna""), jollaisilla heikkolahjaiset kirjailijatyrkyt yrittävät hämärtää näkyvistä kyvyttömyytensä kertoa kunnon tarinoita. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan kirjallisuudessa kunnon tarinoita, sillä kirjallisten harrastusteni myötä olen oppinut, että kunnon tarinoiden keksiminen ja sujuva kertominen on ihan todella vaikea ja sekä lahjakkuutta että harjoittelua edellyttävä taito. Kunderalaiset modernistiset lörpötykset ovat pohjimmiltaan vain huomionkipeän keskinkertaisuuden yrityksiä tulla kirjailijaksi joutumatta kertomaan tarinoita ja keksimään pätevää dialogia.

Lukekaa mieluummin vaikka Walter Scottia tai Jack Londonia. Tai Kalle Päätaloa.