tiistai 16. elokuuta 2005

Homokuutonen

Erehdyin Visukinttu-Jarkon blogiin lukemaan hänen mielipuolisen hauskat muistonsa siitä, kun hän desinfioi kiveksiään Neo-Amiseptillä. Siinä sivussa tuli pantua merkille myös hänen maanantaikuutosensa, joka käsittelee homoseksuaalisuutta.

1. Kuinka monta homoseksuaalia tunnen?

Tunnustautuneita homoseksuaaleja miehiä tiedän yhden, se on se vaaleatukkainen korvarengaskaveri joka yhteen aikaan palveli eräässä suosikkikahvilassani. Kun Novinha haastoi minut oikeuteen rakastumisesta, kerroin tälle kaverille tapauksesta ja sanoin: "Näin käy heteroille." "Se on teille ihan oikein", hän vastasi ja nauroimme yhdessä äijämäisesti höröttäen.

Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu, tai kuului, myös muuan lesbopainotteinen bi-tyttö, josta pidin kovasti (siis ihmisenä, henkilönä ja ystävänä) ja jonka kanssa meillä oli jonkinasteisia ryhmäseksisuunnitelmia sisältänyttä vispilänkauppaa. Homma jäi pelkän fantasian asteelle, emmekä juuri ole olleet yhteydessä sen jälkeen. Olin ollut häneen jollain tavalla tai jossain määrin rakastunut, eikä hän varmaan halunnut horjuttaa nykyistä suhdettani herättämällä minussa voimakkaita tunteita kirjeenvaihtoa ylläpitämällä. Suhteen alkuvaiheessa pelko oli varmaan aiheellinenkin, nyt minua ei juurikaan enää kiinnosta kukaan muu nainen kuin Maria.

2. Olenko ikinä ajatellut, että homous voisi olla minulle hyvä ratkaisu?

Olen monta monituista kertaa ollut kateellinen homoille, koska nämä eivät joudu olemaan tekemisissä psykonarttujen kanssa. Valitettavasti toisen miehen sukuelimien rämpyttäminen tai imeskely ei oikein huvita, kun olen jokseenkin paatunut hetero enkä ole kokenut seksuaaliseksi luokiteltavaa vetoa mieshenkilöihin kahdeksannen ikävuoteni jälkeen (pikkupoikana olin ihastunut pitkätukkaiseen luokkani poikaan tavalla, joka kai on luokiteltava jossain mielessä seksuaaliseksi). Jos ne ryhmäseksisuunnitelmat olisivat toteutuneet, olisin ehkä voinut orgiatilanteessa kohteliaisuudesta suostua masturboimaan toisen miehen penistä kädelläni, sillä ehdolla, että kyseinen mies olisi ollut varmasti biseksuaali ja halukas moiseen (ts. ei hetero, joka homofobioissaan tappaa). Mutta kuten sanottu, ne jutut jäivät teoreettisen uhoamisen asteelle.

3. Milloin viimeksi joku samaa sukupuolta oleva on yrittänyt lähestyä minua?

On siitä varmaan jo yli kymmenen vuotta. Nuorena miehenä näitä ehdotuksia tuli jonkin verran, ja torjuin ne yleensä kohteliaasti, ilmaisinpa joskus myötätuntoni ja solidaarisuuteni miesveljen tilannetta kohtaan - olinhan itse saanut niin paljon torjuntoja nuorilta naisilta. Pidän tätä kuitenkin yllättävänä, koska olen aina ollut resupekka ja karvaturpa, joka ei ole aktiivisesti yrittänyt miellyttää ainakaan miehistä silmää.

4. Kiihotunko ajatellessani näkeväni kaksi naista keskenään hommissa?

Eiköhän porno ole opettanut kaikki pojat siitä kiihottumaan. Toinen juttu sitten on, onko se oikeasti tuntunut minusta kiihottavalta ennen kuin olen nähnyt sillä mässäilevää pornoa.

5. Mihin homoseksuaalien parien oikeudet pitäisi mielestäni vetää?

No jaa, adoption olisin valmis sallimaan vain homoseksuaalisille naispareille, koska ajattelen sovinnaisena ja vanhoillisena sovinistina, että lasten kasvattaminen on pohjimmiltaan enemmän naisten hommaa ja että kaksi äijää ei siihen pysty.

6. Ketä julkisuuden henkilöä haluaisin epäillä piilohomoksi?

Minulla on juuri näkemäni juorulehden kannen jälkeen niin saakelinmoinen Tony Halme -vitutusvaihe päällä, että haluaisin silkkaa ilkeyttäni Tonyn paljastuvan homoksi. Se helvetin homofobiashow, jota mies vetää, on omiaan herättämään tietynlaisia epäilyksiä. Jos miehelle on noin helvetin tärkeää julistaa heterouttaan kaduilla ja aitovierillä ja tiedä vaikka synagoogissakin, niin onko sillä kovinkaan puhtaita jauhoja pussissaan? (Takarivin Kähönen ja Jolpero sanovat tässä kohtaa: "Kivespussissaan!" "Ö-hö-höy-höy-öy-höy-höh-höh-höö!")