Valitettavasti en osta joulukortteja. Pitäisi ehkä. Edessä oleva yksinäinen joulu hiukan masensi, mutta tänään sain sekä sähköpostia paremmalta puoliskoltani että kortteja Irlannista ja muiltakin ystäviltä. Jokin perhe, johon kuuluu Cáit, Éamon, Síle, Ben ja Ted, lähetti minulle myös käsityönä tehdyn vihreän, valkoisen ja oranssin värisen sydämen, joka oli ilmeisesti tarkoitettu kuuseen ripustettavaksi vihreästä nauhasta päätellen. Panin sen kirjahyllyyn veljeni pari vuotta sitten tekemän abstraktin maalauksen viereen, joka näyttää (nyttemmin puretun) kesämökkimme maisemalta sopivalta etäisyydeltä tarkastellen.
Joululahjan ostan vain lapselleni, siis adoptiokummitytölle, pari sopivan helppoa iirinkielistä kirjaa ja t-paidan, johon painatan uhkaavan näköisen iirinkielisen tekstin. Liian myöhäänhän se tulee perille, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Depressiota ja itsetuntovaikeuksia potevalle tytölle pitää ehdottomasti painattaa uhkaavatekstinen paita. Täytyy hänelläkin jotain murrosiän kapinaa olla.
Niin, ja sitten tosiaan sain viimeinkin valokuvan siitä, kun Julian de Spáinn ja minä kyhjötämme sammuneina Gaelilaisen klubin sohvalla rankan mielenosoituspäivän jälkeen. Kuva on hieman tärähtänyt, mutta en voi sanoa, etteikö sen kuuluisikin olla. Kun tekniikka ei salli vielä valokuvien siirtämistä blogiin, voin vain todeta, että valokuvasta saa kopion sähköpostitse sitä pyytämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.