Vaientamisen kulttuuri ja poliittinen valveutuneisuus (tyvärr bara på finska, handlar om finska språket i dag)

Eräs nettikaveri tuossa juuri irvaili sille, että persut pystyivät mahduttamaan yhteen ja samaan Twitter-viestiin kaksi äärioikeistolaista iskusanaa suoraan Amerikan ihmemaasta: "cancel-kulttuuri" ja "woke", ja totesi tämän taas kerran todistavan, miten tyhjiä ja merkityksettömiä persujen puheet jostain kansallisen kulttuurin vaalimisesta olivat. Rahat tulevat itärajan takaa ja kieli amerikkalaiselta äärioikeistolta, joka sekin saa ainakin moraalista tukea Putinilta.

Ei olisi mitenkään mahdotonta kääntää noita kahta termiä suomeksi. "Cancel-kulttuurista" saadaan näppärästi vaientamisen kulttuuria, ja "woke" kääntyy poliittisesti valveutuneeksi (ironisesti toki, mutta tällaista ironista ilkkumiskieltä äärioikeisto on Suomessakin käyttänyt siitä saakka kun "poliittinen korrektius" tuli käyttöön Luumäelläkin). Mutta persut, niin paljon kuin he uskottelevatkin ajavansa suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin asiaa, eivät edes tuon vertaa vaivaudu. Oikea kulttuuri-isänmaallisuus tarkoittaa sitä, että vaivaudutaan, tällaistenkin asioiden takia.

Toki on itsestään selvää, että persuilla ei ole yhtään mitään tekemistä minkään kansallisen kulttuurin tai sivistyshankkeen kanssa. Kannattaa miettiä, mitä persut itse ovat saaneet aikaan kulttuurin saralla. Tyypillinen kulttuurintekijäpersu on rämpyti-rämpyti-rämpyn-rämpyn-yhtyeen "muusikko", ja luultavasti hänen rämppäpumppunsakin keskittyy "bänditreeneissään" enemmän välikaljan maisteluun, lennokkiliiman haisteluun ja kannabiksen sauhutteluun kuin mihinkään kunnianhimoisiin taiteellisiin päämääriin. Ai niin, muistetaan nyt vielä Juho Eerolaa, joka onnistui saamaan aikaan todella mainion rokkivideon kokaiininniistämisineen ja väsyneen näköisine strippareineen, joista yksi junttasi videon kohokohdassa valtavan mustan tekosiittimen itsensä päätähden (peräpäätähden?) peräsuoleen.

Ja tässä kohtaa joku varmaankin heittää, ettei persuilta voida tuon kummempaa odottaakaan. Ei niin. Mutta tässä maassa on vielä aika paljon minunkaltaisiani ihmisiä, jotka ottavat sekä kulttuuri- että muunkin isänmaallisuuden vakavasti. Kun rallienglantia solkkaavien ja Venäjän ja Kiinan kanssa juonivien retkujen puolue esiintyy suomen kielen ja perinteisen isänmaallisuuden puolustajana, siitä on voitava huomauttaa. Kuitenkin suomenkieliset valtavirtaviestimet pysyvät hiljaa kuin huopatossutehtaan hautuumaa tästä persujen valheellisuudesta ja esittävät, että heidän "kansallismielisyydessään" olisi jotain asiantynkääkin.

Sellainen parempi huumeongelma - Ett sånt där bättre knarkproblem

Persupoliitikko Riikka Slunga-Poutsalon aikuinen poika on jäänyt kiinni huumerikoksista. Hän on tunnustamansa mukaan hassannut opintolainarahansa huumeisiin ja oman käytön lisäksi myyskennellyt hankkimaansa amfetamiinia. Muitakin aineita tämä herra on hankkinut ja oletettavasti myös kaupitellut. Oikeuskäsittely ja tuomio uhkaavat tätä nuorukaista, ja hänen äitinsä hössöttää nyt, että poika ottaa vastuun teoistaan ja että tämän pitää saada uusi mahdollisuus.

En son till den sannfinska politikern Riikka Slunga-Poutsalo har åkt fast för knarkbrott. Han har medgett att han slösat sitt studielån på knark och inte bara själv tagit tjack utan av allt att döma också langat det. Det är inte bara amfetamin utan också annan sorts olagliga rusmedel han skaffat sig och förmodligen salufört. Nu hotas ynglingen av rättegång och dom, och modern förkunnar att sonen bör få en ny chans eftersom han gått med på att ta ansvar för sina dåd.

Persut ovat tunnetusti haukkuneet vihreitä vaikka mistä, kun nämä tulivat puoluekokouksessaan hyväksyneeksi periaatepäätöksen kannabiksen laillistamisen ajamisesta. En minäkään sitä päätöstä pidä kaikilta osin järkevänä, mutta minä olenkin tällainen raittiusfanaatikko (raittiusfanaatikko, jonka persut ajoivat ulos mediasta loanheittokampanjallaan, jotten saisi julistaa raittiusaatetta).

Sannfinnarna har som bekant beskyllt de gröna för allt möjligt, när de sistnämnda på sitt partimöte godkände ett principbeslut om att främja legalisering av cannabis. Jag ser inte heller beslutet som helt vettigt, men jag är ju en nykterhetsfanatiker. En nykterhetsfanatiker som sannfinnarna efter en mångårig smutskastningskampanj lyckades utesluta från medierna, så att jag inte längre kunde främja nykterheten.

On törkeyden huippu, että puolueessa, jonka piirissä kaikkia muita epäillään narkkareiksi, kehdataan vaatia "uutta mahdollisuutta" omien piiristä kiinni jääneelle törkeimmän tason huumerikolliselle. Mutta tiedämmehän me: persujen Suomessa on kahden kerroksen väkeä, me huonot ihmiset jotka olemme "narkkareita" vaikka olisimme aktiivisia raittiuspropagandisteja, ja persut ovat parempien ihmisten eliitti, jonka pojat tekevät parempia huumerikoksia ja jonka huumeongelma on sellainen parempi huumeongelma.

Det är toppen av fräckheten att politikern i ett parti som kallar alla andra för knarkare understår sig att kräva en "ny chans" för en knarkbrottsling av värsta sorten, om denne är en av hennes "egna". Men vi vet ju att sannfinnarnas Finland befolkas av två slags människor. Vi sämre människor får heta "knarkare" även när vi är aktiva nykterhetsivrare, och sannfinnarna är elit och bättre folk vars söner begår bättre narkotikabrott och vars knarkproblem är ett bättre knarkproblem.

Taas kerran vanhan ATM-kulttuurin ja nykyisen incel-kulttuurin eroista

Puhutaanpa taas kerran vanhan ATM-kulttuurin ja nykyisen incel-kulttuurin eroista. On jokseenkin kuvaavaa, että kun incel sanana tuli käyttöön, kukaan ei enää muistanut "alempitasoisten miesten" aktivismia. Osaltaan se toki johtui siitä, että minä olin ollut näkyvimpiä ATM-aktivisteja, ja minustahan ei suomenkielisissä medioissa kuulu sanallakaan mainita. Toki useimmat muut ATM-aktivistit liukuivat nopeasti rasismiin ja persuihin ja liittyivät näiden mukaan kaasuvalottamaan minua - mikä kertookin kaiken miesaktivistien (epä)lojaaliudesta. Tästä saattoi helposti saada sen mielikuvan, että koko ATM-touhussa ei ikinä ollutkaan kyse muusta kuin taas yhdestä äärioikeiston yrityksestä entrautua valtajulkisuuteen.

Siksi sitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu. Käsitykseni oli siihen aikaan, että feminismi oli Suomessa riittävän valtavirtaistunut ja vallan päällä, jotta sitä saattoi arvostella ja sen kannattajia vastaan hyökätä verbaalisesti samalla tavalla kuin sorretut hyökkäävät vallanpitäjiä vastaan tai provosoivat taiteilijat - no, provosoivat. Ei kukaan silloin uskonut, että Suomen valuminen äärioikeiston kynsiin olisi vain yhden nettiterrorikampanjan päässä.

ATM:yyden ytimessä on mies, joka nimenomaan ei halua eikä osaa lähestyä naisia ronskin työväenluokkaiseen, sakilaishenkiseen tapaan. Hänen käsityksensä seksuaalisuudesta ovat jälkiviktoriaanisia, hänen asenteensa siihen on häpeilevä ja punasteleva, luultavasti jossain määrin kristillissiveellisyyden jämien värittämä. (Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että niin paljon kuin feministit ennen vanhaan puhuivatkin seksuaalisen vapautumisen puolesta, moni feministi oli seksiasenteiltaan hyvinkin vanhakantaisesti kristillissiveellinen, ja he saattoivat silmää räpäyttämättä pyrkiä kasvattamaan omat poikansa tekosiveyden ilmapiirissä niin paljon kuin itse olivatkin nuorina rillutelleet. Tälle kaksinaismoraalille luonnollisesti itsekin irvailin silloin kahden vuosikymmenen takaisten blogisotien aikana.) Työväenluokkaiset, sakilaisille ominaiset asenteet seksiin ovat kuitenkin paljon lähempänä seksuaalikulttuurin todellisuutta, samalla tavalla kuin 70-80-luvun pornolehtien lukijankirjeet.

Nuorille suunnattu seksuaalivalistus oli ainakin minun aikanani käytännössä pikemminkin epävalistusta. Meille kilteille kympin pojille opetettiin sellaista ylikohteliaisuutta ja ritarillisuutta, joka olisi ehkä toiminut joskus vuosisadantakaisissa porvarispiireissä, mutta joka 1980-luvulla oli varma tapa jäädä ilman minkään valtakunnan tyttöystävää. Seksivalistuksen tavoite on valmentaa nuorta solmimaan molemminpuolisesti tyydyttäviä seksi- ja seurustelusuhteita, mutta silloinen valistus pikemminkin tuhosi mahdollisuudet moiseen.

Silloiselle valistukselle ominainen seksuaalisten syyllisyydentuntojen lietsominen oli varmaankin mietitty siitä olettamuksesta, että pojat ovat poikkeuksetta peniksensä vetämiä örkkejä, joiden raatelevalta maskuliiniselta himolta tyttöjä oli suojeltava, jolloin valistuksen tehtävä oli toimia heidän luonnollisen halunsa (sekä rivosuisessa poikajengissä leviävien työväenluokkaisten seksiasenteiden) hillitsijänä. Toisaalta valistukseen liittyi myös naisen halun vähättely, jota en voi selittää mitenkään muuten kuin uumoilemalla, että valistusta laativilla naisilla oli epäterve suhde omaan seksuaalisuuteensa (vrt. mitä yllä sanoin feministien kristillissiveellisestä seksuaalikielteisyydestä). Silloin kun minulla oli vielä oikeus kirjoittaa näistä asioista ihan maksua vastaan, kommenttilaatikossani useampi kuin yksi kirjoittaja ihmetteli sitä, miten esimerkiksi nuorten ystävänä ja ihmisläheisenä valistajana profiloituneen Ulla-Maija Aaltosen kirjoitukset kokonaan häivyttivät näkyvistä naisen oman seksuaalisen halun. Tyttö oli aina se osapuoli, joka piti ylipuhua, lähestulkoon pakottaa, seksiin, ja tytön tilanne yhdynnän ja neitsyydenmenettämisen jälkeen oli aina se, että "tyttö katuu". Itse asiassa se tilanne, johon meitä ujoja poikia ei koskaan valmennettu, oli se, että tyttö oikeasti haluaisi meitä seksuaalisesti. Tai se, että se yhdyntä onnistuisikin hyvin ja nautinnollisesti.

Tämä tällainen on resepti huonolle itsetunnolle ja depressiolle (puhumattakaan siitä, että sen voi tulkita raiskaukseen yllyttämiseksi, jos kerran nainen ei sitä seksiä koskaan-ikinä-missään kumminkaan halua). Ja huomatkaa: se on resepti, jota nuori ujo mies ei todellakaan ole kirjoittanut itse itselleen. Se on resepti, joka on seurausta kelvottomasta seksivalistuksesta ja yhteisön asenteista. Eivätkä ne asenteet edelleenkään ole erityisen fiksuja. Kun tänään sanon, että hyväätarkoittava kiltti mies voi syyllistyä seksuaaliseksi ahdisteluksi luettavaan tekoon, koska hän vain ei osaa sääntöjä, siihen tulee - yleensä juuri miehiltä! - kiukkuinen vastaus, että ne säännöt on osattava. Mutta minkäs teet, kun et ole esimerkiksi koulukiusaamisen ja sen aiheuttaman vauhkouden takia voinut oppia niitä sääntöjä käytännössä, vaan joutunut tyytymään täysin miinusmerkkiseen "seksi- ja suhdevalistukseen".

Olen ihan samaa mieltä, että ne säännöt on osattava ja että ne on voitava oppia käytännössä, yrittämällä ja erehtymällä. Ongelma on, että sinne käytännön hommiin (sinne yrittämään ja erehtymään) ei edes päästä, jos itsetunto on huono, sosiaaliset kyvyt alun pitäenkin kehittymättömät ja valistus paskaa. Noille kahdelle ensimmäiselle asialle on paha tehdä mitään, mutta seksuaalivalistus voisi oikeasti olla vähemmän paskaa.

Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty, lal lal la la lal lal la lal lal laa, lauletaan Jaakko Juteinin valistuslaulussa; mutta vaikka rakkautta kaipaavan seksuaalisesti heräävän nuorukaisen järki hyvä, omastatunnosta puhumattakaan, olisi kuinka herännyt tai herätetty, valistus on monella tavalla epävireessä. Vähin, mitä valistukselta tai ylipäätään minkään alan peruskoulutukselta voi vaatia, on se, että se ei ole aktiivisesti harhaanjohtavaa. Monille meistä nuorista ATM:istä seksuaalivalistus oli kuitenkin käytännössä aivan yhtä vahingollista kuin jos kemian tunnilla olisi kehotettu kaikkia juoda hulauttamaan maukas lasillinen huuruavaa typpihappoa tyhjään vatsaan.

Ja itse asiassa ATM-kompleksiin syynä oli juuri liiallinen luottaminen valistukseen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka se, että valistunut kansalaismielipide raivokkaasti julisti pornon vahingollisuutta ja paheksui "kylmänkovaa seksilehdistöämme". Ennen vanhaan minulla oli tapana tämän vastapainoksi provosoida sanomalla, että porno on suorastaan hyväksi. Tietysti pornossa on paljonkin ongelmallisia ja paheksuttavia piirteitä, mutta se ei nyt kuulu tähän. Kuitenkin haluan yhä korostaa, että silloisen "kylmänkovan seksilehdistön" antama kuva ihmisen seksuaalisuudesta oli paljon lähempänä todellisuutta kuin valistuksen. Porno oli esimerkiksi suunnilleen ainoa viihteen laji, jossa seksuaalinen aktiivisuus esitettiin positiivisessa valossa - tosin sitäkin vaivasi se kuorrutus, jossa mässäiltiin asian kiellettyydellä, ja siihen osallistuvat naiset esitettiin aina tuhmina huorina.

Valistunut näkemys asioihin oli, että pornossa yksinomaan alistetaan ja hyväksikäytetään naisia, ja että kukaan oikea nainen ei sitten ikinä voisi omasta tahdostaan osallistua edes haaveissaan sellaisiin seksuaalisuuden variaatioihin, joilla pornossa mässäillään (kuten ryhmäseksiin, joka tunnetusti on seksiviihteessä loppuun asti ja pitkälle sen ohi ja ylikin vatvottu ja vemputettu aihe). Toinen valistunut käsitys oli, että tytöt eivät ikinä voineet pitää pornosta, hyyi.

Myös seksuaalisuuttaan korostavat nuoret naiset leimattiin - myös feministishenkisessä valistuksessa - kurjiksi huoriksi. Jos nuori nainen pukeutui viettelevästi, hän oli feministisestä näkökulmasta miesten orja ilman omaa tahtoa. Toisin sanoen valistuneille nuorille miehille annettiin sanoma, että sellainen tyttö oli - no, "sellainen" tyttö, jota ei tarvinnut kohdella eikä voinut arvostaa ihmisenä. Ei esimerkiksi opetettu sanomaan jotain tunkeilemattomalla tavalla kohteliasta.

Nykyäänhän esimerkiksi netissä avoimen seksuaalisesti esiintyvät tai niukkapukeisia kuvia esittelevät neidot saavat niskaansa hirveitä latinkeja törkyä. Minä rohkenen sanoa, että vanhan polven tätifeminismin seksuaalivastaisuus se on ainakin jossain määrin tämänkin takana, ja kyllä, nimenomaan silloin kun törky tulee miehiltä. 

Poikamiesvuosinani olen ollut sellaisessa tilanteessa, jossa kanssani netissä seksiviestejä vaihdellut neito (tuolloin 22-vuotias) on ollut halukas antautumaan minulle seksuaalisesti siinä vaiheessa kun on jo löytänyt poikaystävän, koska niistä seksiviesteistä kiihottuneena on edelleen tahtonut (vieläpä poikaystävän luvalla) kokeilla yhdyntää kanssani. Tapasimme ja tein parhaani, mutta koska olin kaikkine "valistuneine" asenteineni haluton loukkaamaan hänen ja poikaystävän "rakkautta", yhdynnästä ei sitten tullut mitään, ja nolostuneena lakkasin pitämästä yhteyttä häneen. Ja tämän taustalla nimenomaan ovat ne nuoruuteni "valistuneet" asenteet, joihin liittyi aika vahva yksiavioisuusolettama. Jos olisin mennyt tähän tilanteeseen porno edellä, olisin varmasti sekä onnistunut yhdynnässä että osannut suhtautua tämän tytön haluun paremmin.

Kyseinen neito (joka muuten myös piti kovasti pornosta!) oli aika monella tavalla nimenomaan seksuaaliselta kannalta teiniaikojeni unelmatyttö - hänellä oli kauniit ja ystävälliset kasvot ja hän oli päihteidenkäytön suhteen hyvin kiltti. Ainoa vika (jos se edes oli vika) oli, että hänellä oli jonkin verran ylipainoa, mutta enhän minä anorektikoista koskaan ole tykännytkään. Tietysti typerät hyvän naisen päälle ymmärtämättömät ja pääsemättömät incelit olivat teiniajoista saakka haukkuneet häntä läskiksi, joka ei varmalla koskaan saa miestä.

Olisi ehdottomasti ollut jonkin kosmisen oikeudenmukaisuuden mukaista, että juuri tämä tyttö olisi saanut pitää yhtaikaa kahta miesystävää (mahdollisesti minua toisena) ja nauttia yltäkylläisestä seksistä heidän kanssaan, ja jos joku incel-saasta olisi sitten solvannut häntä läskiksi, joka ei kelpaa kellekään, hän olisi voinut hymyillä sisäänpäin, asian paremmin tietäen. Itse asiassa yksi syy, miksi alun perin olin halunnut seksiä hänen kanssaan, oli se, että olin voinut samaistua hänen kouluaikojen kokemuksiinsa ja halusin tuottaa hänelle nautintoa.

Sellaiset tunteet olivat ainakin näin jälkiviisauden valossa paljon myönteisempiä ja terveempiä kuin kaikki ne alle kolmekymppisenä kokemani kiihkeät rakastumiset, jotka eivät ikinä johtaneet mihinkään hyvään. Ja olen sitä mieltä, että tämä "rakkaus"-höpinä olikin yksi minun aikojeni suhdevalistuksen tuhoisimmista puolista. Monogaamisen "rakkaus"-propagandan sijasta sanoisin itse nuorille, että te nyt ette mistään "rakkaudesta" vielä mitään ymmärrä eikä teidän kuulukaan, mutta seksiä te haluatte eikä siinä mitään väärää sinänsä ole. Sen jälkeen antaisin käytännön ohjeita siitä, miten seksisuhteisiin hankkiudutaan ja miten niissä toimitaan keskinäistä kunnioitusta osoittaen sekä seksuaaliterveyttä vaalien. Tämä koskisi sitten myös ryhmäseksiä ja polyamorisia virityksiä.

Vanhan ATM-kulttuurin (valistuksesta omaksuttuja) kulmakiviä oli se ajatus, että monogaaminen parisuhde oli ylipäätään ATM:n ainoa sauma minkäänlaiseen seksiin, koska kaikki yhden yön suhteet, orgia- ja polyamoriavirityksistä puhumattakaan, olivat jossain kaukana, missä pelottavan kauniit ihmiset huumepäissään panivat toisiaan ilman kondomia. Kuten tämä omakin sittempi kokemukseni osoittaa, tämä oli virhearviointi. Olemassa todellakin oli raittiita, savuttomia ja "kilttejä" tyttöjä, jotka kuitenkin olivat valmiita polyamoriaan ja ryhmäseksiin (ja jotka myös hyväksyivät pornon), myös ATM:n kanssa. Mutta kun tällaisten tyttöjen kiimalimaista pimp... - ehm, siis "tuoksuvaa syliä" - olisi ollut ATM:lle tarjolla, ATM ei voinut, uskaltanut tai osannut sitä ottaa vastaan.

Yksi ATM:yyden taustatekijöistä oli ATM:n halu olla "hyvä mies", joka voisi olla ylpeä itsestään ja kokea tekevänsä moraalisesti oikein - "moraalista on se mikä tuntuu jälkeenpäin hyvältä". Valitettavasti tähän hyvän miehen ihanteeseen kuului monogaamisuus ja uskollisuus sellaisessakin tilanteessa, jossa se ei ollut välttämätöntä, kuten minun kohtaamisessani tuon yllä mainitun neidon kanssa. Siinä tilanteessa olisi ollut moraalisesti oikein olla tytön kanssa sukupuoliyhteydessä ja tuottaa hänelle mahdollisimman paljon seksuaalista tyydytystä, sillä tavalla kuin kukaan ei ollut tehnyt minulle hyvää kun olin hänen iässään (kun olin itse 22-vuotias, minulla puhkesi ilmeisestikin depressio, johon en koskaan saanut hoitoa ja jonka paransin vasta vaihtamalla tiedekuntaa ja valmistumalla nopeasti ja hyvin arvosanoin kielistä). Mutta monogaaminen omatunto esti sen.

Vanha ATM-aatami kuitenkin lähtökohtaisesti halusi olla heteroseksuaalisuhteissa. Sitä häiritsi sekä huono valistus että feminismiin ainakin silloin kuulunut järjettömän epäluulon lietsominen miehiä vastaan. Erityisesti ns. "kilttien miesten" leimaaminen oli loukkaavaa ja asiatonta. Moni feministi esittää "kiltit miehet" hyvinkin sofistikoituneina juonittelijoina. Todellisuudessa "kiltti mies" on vailla sosiaalisia taitoja ja täysin hukassa seksuaalisuutensa kanssa, ei tiedä miten sitä toteuttaisi ja kokee tekevänsä aina väärin.

Tähän kohtaan liittyy myös kysymys "kaverivyöhykkeelle jäämisestä". Kaverivyöhykkeelle jääminen on oikea ilmiö, ja senkin taustalla on paska valistus sekä esimerkiksi eräs hyvin vahingollinen ja tuhoisa viihdegenre nimeltä ROMANTTINEN KOMEDIA. Romanttisen komedian peruskaavoja on ystävyyden syveneminen rakkaudeksi erinäisten hassujen kohellusten kautta. Koska tyypillinen ATM ei osaa avointa ja rehellistä seksuaalista lähestymistä oikein, hän sitten yrittää tätä kautta, ja tietysti menee pieleen. Mutta siinäkään ei todellakaan ole kyse mistään sofistikoituneesta juonittelusta. Se on säälittävä yritys noudattaa valmista käsikirjoitusta, kun spontaania sosiaalista vuorovaikutusta ei osata.

Romanttinen komedia on tietysti vain osa sitä vanhan valistuksen ongelmaa, että siinä seksuaalisuuteen eteneminen esitetään osana reittiä ihastuminen - rakastuminen - siveä seurustelu - seksi. Sitten kun tähän käsikirjoitukseen uskovan nuoren miehen ihastus ei noudatakaan rooliaan, kaikki menee päin helvettiä. Tämän käsikirjoituksen sijasta meille olisi pitänyt kertoa siitä, miten todellisten ihmisten seurustelusuhteet ovat maailmalla saaneet alkunsa. Tosin siinä olisi ollut se ongelma, että aivan liian monet niistä olisivat menneet Fingerporista tutun "panosta parisuhteeseen" -kaavan mukaan, ja valistajat olisivat kauhistuneet: ei nuorille tuollaista saa kertoa.

Sekä viihde, valistus että muu viisastelu antoivat 80-luvulla juuri meille sosiaalisesti vajavaisille nuorille miehille sen mielikuvan, että "oikeasti" (!) tytöt halusivat juuri meidän kaltaisiamme (!!) "herkkiä ja kilttejä poikia" (!!!), eivätkä suinkaan niitä röyhkeitä työväenluokkaisia urheilevia ja tupakoivia huligaaneja, joiden puheessa joka toinen sana oli naisen sukupuolielimen rivo nimi. Todellisuudessa tietysti tytöt olivat paljon kiinnostuneempia sukupuolisuhteista niiden huligaanien kanssa, ja syykin siihen oli selvä: huligaaneista ainakin tiesi mitä he tahtoivat (seksiä), eivätkä huligaanit itsekään nolostelleet sitä myöntää. Me "kiltit pojat" taas olimme niin sekaisin, ettemme tienneet halusimmeko seksiä, seurustelua, rakkautta vai mitä. Valistuksesta olimme näet oppineet, että "pelkkää seksiä" ei saanut haluta, vaan piti "rakastaa oikeasti", eli siis käytännössä: "pelkän seksin" haluaminen oli verhottava rakkauslirkutuksiin, ts. valehteluun. Valistus opetti meidät valehtelemaan. Jopa itsellemme.

"Pitää rakastaa oikeasti" oli vahingollinen oppi, koska sillä ikään kuin annettiin lupa kohdella "ei-oikean rakkauden" kohteita huonosti. Jos nyt ajatellaan silloisen valistuksen asennetta prostituoituihin, niin esimerkiksi 80-luvun feminismin näkemys prostituoiduista oli, että he edustivat väärää ja huonoa naiseutta. Toisin sanoen ne käyttäytymisohjeet, joita olisi pitänyt noudattaa oltaessa tekemisissä oikean ja hyvän naisen kanssa, lakkasivat olemasta voimassa - eli feministienkin mielestä seksityöläistä sai kohdella miten tahansa, vaikka huoritella ja lyödä. Tätä ei tietenkään sanottu suoraan, mutta se leijui ilmassa. 

Ajatus eettisestä prostituutioasiakkuudesta ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Prostituutio sinänsä oli valistajille ja feministeille niin paha ja hirveä asia, että asiakas, joka kohtelee seksityöläistä ihmisenä, ei ollut moraalisesti yhtään parempi kuin asiakas, joka solvaa, hakkaa ja rääkkää tätä. Niiltä osin kuin haluan kritisoida feminismiä, haluan ennen kaikkea kritisoida tällaista moraalista ehdottomuutta. Tässä on jotain samaa kuin siinä kristillisten homofobiapiirien ehdottomuudessa, jossa kaikki homot ovat yhtä pahoja eikä esimerkiksi raittiin, uskollisen homoparin ja huumepäissään paljaalla paneskelevan bilettäjä- ja orgioitsijahomon välillä ole merkittävää moraalista eroa - vaikka luulisi olevan, jos kerran heteropuolellakin vakaa parisuhde nähdään esikuvallisena elämäntapana.

Lisäksi tietysti "oikealle rakkaudelle" oli jyvitetty niin ankarat kriteerit, että käytännössä kaikki tytöt olivat niiden ulkopuolella. Tähän liittyy se, että se yksinäinen nörtti - jollaisia tyypilliset ATM:t ovat - oli ennen nettiaikoja todella kosmisella tavalla yksinäinen. Se kaikkien paremmintietävien parisuhdevalistajien ohje, että "sinun pitää löytää tyttö, joka on kiinnostunut samoista asioista", oli silloin 80-luvulla täysin naurettava ja epärealistinen.

Tässä kohtaa minun pitää varmaankin ottaa se katkeran vanhan miehen asenne ja todeta, että te ette nuoret tiedäkään miten kiellettyjä kaikki nörttitouhut olivat 80-luvulla. Esimerkiksi Tolkienista innostuminen oli poikkeavuudessaan suorastaan perverssiä, samalla tasolla homoseksuaalisen eläimiinsekaantumisen kanssa, ja siitä rangaistiin yhtä ankarasti. Rankaisijana toimi tietenkin väkivaltaisten, tupakoivien urheilijapoikien jengi, eli se instituutio, joka nuorison keskuudessa on laki ja profeetat ja jonka tuomioista ei voi valittaa millekään oikeusasiamiehelle.

Näin siis ATM-kulttuurin aikana. Nykyinen incel-kulttuuri eroaa siitä sikäli, että siinä missä ATM kaipasi oikeasti rakkautta, inceleitä tuntuu paljon enemmän elähdyttävän itsetarkoituksellinen naisviha. En ole edes kovin vakuuttunut siitä, että incelit olisivat oikeasti heteroseksuaalejakaan - touhuun kuuluu oleellisesti sellainen miesten separatismi ("men going their own way"), joka ei ollenkaan edes pyri seksuaaliseen täyttymykseen naisten kanssa. Incel-kulttuurin piirissä on esim. sellaisia ryhmiä, jotka kieltäytyvät pornosta ja masturboinnista ilmeisesti boikotoidakseen koko seksuaalisuutta. Incelien iskulause voisi olla "heteroseksuaalisuus on paha, koska se viettelee meitä olemaan sen kamalan sukupuolen kanssa".

ATM-kulttuuriin kuului oleellisesti sellainen "en minä kuitenkaan kelpaa kellekään" -asenne, yksinäisen ja huonoitsetuntoisen miehen alemmuuskompleksi ja depressio - ja sen myöntäminen. ATM-katkeruudessa oli pitkälti kyse siitä, että naisten koettiin pitävän sitä omien ongelmien myöntämistä, tosiasioiden tunnustamista, halveksuttavana ja odottavan mieheltä mieluummin kovisshowta, jota valehtelua ja teeskentelyä vihaava ATM ei kyennyt esittämään. Incel-kulttuuriin taas kuuluu naisten luokitteleminen "liian huorahtaviksi". Myönnetään, kyllähän minäkin provosoin sillä tavalla ennen vanhaan. Mutta nykyisessä incel-kulttuurissa se huorittelu yltää jo naurettavuuksiin, vallankin kun se on ilkeää ja itsetarkoituksellista.

Eräs persuissa toimiva mitä ilmeisin incel näet julisti Tinderistä löytämänsä nuoren naisen halveksittavaksi huoraksi vain koska tytön someprofiilista löytyi ryhmävalokuva (eihän toki ryhmäseksivalokuva, hehhee), jossa esiintyi muiden nuorten ohessa myös musta mies. Tämä oli incelimme mielestä riittävän hyvä syy olettaa, että hänen tinder-matchinsä oli "kauhean mustan miehen siittimen saastuttama". Oletan, että ao. ryhmäkuvassa esiintyi muitakin nuoria naisia. Kaikkienkohan kanssa se musta nuorukainen oli maannut? 

Tässä kohtaa tulee taas mieleen ajatus incelistä orjapiiskurina ja massana, joka raippa kädessä pakottaa mustan orjansa makaamaan kaikkien valkoisten naisten kanssa, vaikka orja ei enää yhtään haluaisi, vaan tahtoisi kotiin rauhaan ja lepoon, tai edes takaisin puuvillapellolle raatamaan rehellisessä työssä. Inceliyden ytimessä on kuvitelma kaikista tummaihoisista miehistä epärealistisina seksiatleetteina, jotka eivät sitten muuta osaa tehdäkään kuin olla jatkuvassa sukupuoliyhdynnässä. 

Tietenkin tämän mielikuvan toinen puoli on, että tummaihoinen mies esitetään tyhmänä, kun taas incelit itse ovat suuria tiedemiehiä, koska ovat lukeneet itsensä peräti diplomi-insinööreiksi, mihin heidän mielestään tietenkään kukaan tummaihoinen ei pystyisi. Tässä kohdassa pitää nauraa surullisesti, koska esimerkiksi islamistiset terroristit ovat usein insinöörejä koulutukseltaan, ja heillä on mentaliteetinkin puolesta paljon yhteistä meikäläisten incel-inssien kanssa.

Tyttöjen leimaaminen "halvoiksi" ja "huorahtaviksi" pelkkien lävistysten tai tatuointien perusteella on samansuuntainen ilmiö. Mitä enemmän ihmisiin ja nuoriin naisiin tosiasiassa tutustuu, sitä vähemmän heidän ulkonäöstään voi päätellä heidän seksuaalisia preferenssejään tai kokeneisuuttaan. On täysin mahdollista, että tatuoitu tai lävistelty nuori nainen on todellisuudessa ujompi ja seksuaalisesti kokemattomampi kuin ennakkoluuloinen incel kuvittelee, ja että hän muokkaa ulkonäköään juuri siksi. Ja kuten yllä mainitsin, on täysin mahdollista, että kiltinnäköinen ja vähän ylipainoinen tyttö onkin sisimmässään seksipeto ja ryhmäorgiaharrastaja.

Muuten olen sitä mieltä, että juuri ATM-tyyppisillä nuorilla miehillä on nykyään paljon paremmat mahdollisuudet päästä seksuaali- ja rakkaussuhteisiin kuin ennen. Esimerkiksi raittius ja tupakoimattomuus eivät enää merkitse sitä, että seksuaalikumppaneita ei löytyisi mistään. Netissä on mahdollista tutustua muihin ihmisiin, siinä missä yksinäinen esinörtti ennen vanhaan oli todella yksinäinen. Ja netissä tavattavat nuoret naiset ovat paljon avoimempia omista tunne-elämän häiriöistään kuin ennen nettiä, jolloin depressiosta kärsivä nuorukainen ei enää koe olevansa huonompi kuin "täysin tasapainoiset, reippaat ja ongelmattomat" tytöt. Toisaalta myös niiden nuorten miesten depressio tunnistetaan depressioksi, ei pelkäksi epämääräiseksi pahaksi oloksi. Tiedän, miten paljon mielenterveystoimen tilannetta päivitellään, mutta uskokaa: nykytilanne on paljon parempi kuin muutaman vuosikymmenen takainen, jolloin depressiot jäivät diagnosoimatta eikä niitä siksi edes yritetty hoitaa.

Narkomaanit ja juopporetkut raittiusmiehinä - Knarkarna och fyllona som nykterhetsaktivister

Suhtaudun aika sekavin tuntein kaikenlaisiin pyrkimyksiin laillistaa kannabis, koska olen aina ollut sitä mieltä, että erilaisten päihteiden sallimisen sijasta olisi tärkeää mahdollistaa nuorille päihteetön elämä. Nuorten pääasiallinen syy nauttia päihteitä, laillisia tai laittomia, on nuorten tarve päästä seksi- ja seurustelusuhteisiin toisten nuorten kanssa, ja viime kädessä katsonkin, että valtiolla on velvollisuus järjestää nuorille mahdollisuus solmia tällaisia suhteita keskenään turvallisesti ja päihteittä.

Jag förhåller mig med blandade känslor till alla krav på att legalisera cannabis, eftersom jag alltid ansett det viktigare att möjliggöra unga människor ett rusmedelfritt liv än att lagligförklara nya rusmedel. Den viktigaste orsaken till att unga människor använder rusmedel - lagliga eller olagliga - är deras behov att knyta sexuella och amorösa förhållanden med jämnåriga, och när allt kommer omkring anser jag att staten bör organisera för ungdomarna chanser att ha sex med varandra och förälska sig i varandra utan att använda rusmedel eller ta några andra onödiga risker.

Yksi niistä päihteiden laillistamismalleista, joita itse ehdotin silloin kun minua ei vielä ollut vaiennettu, oli kaikkien päihteiden käytön kieltäminen kolmenkymmenen vuoden ikään asti, ja niiden täydellinen laillistaminen tästä iästä alkaen. Asia on nimittäin niin, että riippuvaisiksi tullaan yleensä nuorina. Siinä vaiheessa kun ihmiset ovat saaneet jo elämänsä järjestykseen, he eivät yleensä jää koukkuun, vaikka kokeilisivatkin.

En legaliseringsmodell jag föreslog när jag inte ännu hade uteslutits från medierna var att förbjuda alla rusmedel för de som inte ännu fyllt trettio år, och att tillåta dem efter denna ålder. Saken är faktiskt sådan att man vanligen utvecklar en beroendesjukdom om man berusar sig på ung ålder. Har man redan fått sitt liv i ordning, brukar man inte längre bli beroende.

Toki tässäkin mallissa aineita käytettäisiin varmasti nuorina - laittomasti. Mutta silloin pitäisi vain soveltaa pakkohoitoa ja siirtää huumetäysi-ikäisyyttä parilla vuodella edemmäksi.

Även i den här modellen skulle en del unga människor säkert pröva på rusmedel innan det vore dem tillåtet. Men då skulle det bli tvångsvård och ett par års höjning på knarkmyndighetsåldern för vederbörande. 

Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen sanottavani. Haluan nimittäin ennen kaikkea puhua typerimmistä reaktioista vihreiden puoluekokouksen päätökseen. Vihreät, kuten tiedämme, asettuivat kannattamaan kannabiksen käytön kriminalisaation poistamista, minkä hölmölistö välittömästi leimasi lasten pakkonarkomanisoinniksi ja vaikka miksi. Olen aikoinani pitkälti vastustanut kannabiksen dekriminalisointia siksi, että sitä on vaadittu niin läpityhmin perustein, mutta nämä nykyiset muka raittiusaktiiveiksi kääntyneet oikeistolaiset vaikuttavat vielä monta pykälää tyhmemmiltä, tai ainakin älyllisesti epärehellisemmiltä.

Det här är dock inte vad jag egentligen ville säga. Vad jag tänker ta upp är de mest korkade reaktionerna på den resolution om att avkriminalisera cannabis som det gröna partimötet antagit. Idiotariatet utmålade det här beslutet genast som tvångsmatning av cannabis i skolan, eller någonting i den stilen. På min tid har jag bekämpat avkriminaliseringen av cannabis inte minst därför att cannabisaktivisterna haft så urdumma argument, men de här högermänniskorna som nu låtsas vara nykterhetsaktivister gör ett mycket dummare, eller mycket oärligare, intryck. 

Persujen omissa riveissä riittää rikollisia - myös huumerikollisia. Esimerkiksi ilkkuvan yhteiskuntavastainen provosoijahahmo Jiri Keronen on antanut ymmärtää harrastavansa piristeiden käyttöä juhliessaan moottoripyörämiesten seurassa. Moottoripyöräjengit tiedetään puoli- tai täysrikollisiksi porukoiksi, jotka ovat usein sotkeutuneet huumekauppaan ja paritukseen. Ja aika monilla persuilla on läheisiä suhteita moottoripyöräjengeihin, ainakin niistä potreteista päätellen, joissa pojat ovat yhdessä esiintyneet.

I sannfinnarnas egna led vimlar det av knarkbrottslingar så det räcker och blir över. Den raljant samhällsfientlige provokatören Jiri Keronen har t ex låtit förstå att han tjackfestar tillsammans med hojgängskillar. Och som vi vet brukar mc-gäng vara halv- eller helkriminella ligor ofta involverade i knarkhandel och koppleri. Det förefaller vara rätt många sannfinnar som har vänliga relationer till mc-gäng, åtminstone av de foton att döma i vilka killarna poserat tillsammans.

Persuilla ei myös luulisi olevan mitään asiaa syytellä ketään muuta esimerkiksi huumeidenkäytön ihannoinnista sen jälkeen kun Juho Eerola - jonkin sortin rämppämusiikkimaakari - teki rokkivideon, jossa hän vetää nenään jotain kokaiinia markkeeraavaa pulveria ja antaa kyllästynytilmeisen stripparin työntää tekopeniksen peräsuoleensa. Siis Eerolan peräsuoleen, ei stripparin omaan. Videon sanomasta ei ole epäilystä: huumeet esitetään siinä siistinä juttuna ja huumeidenkäyttäjät miehekkäinä miesten miehinä ja naistenmiehinä, jotka saavat vetkutella päivät pitkät alastomien kaunottarien seurassa.

Sannfinnarna borde inte heller beskylla någon annan för att idealisera knark. Kommer ni ännu ihåg Juho Eerolas videoklipp? Eerola - till vardags sannfinsk riksdagsman som ägnar sin fritid åt att lira någon sorts ståltrådsmusik - uppträdde för ett antal år sedan på en rockvideo där han sniffar in någon sorts pulver som föreställer kokain och låter sig knullas i röven med en gummipenis av en uttråkad stripteaseflicka. Det råder inget tvivel på videoklippets budskap: det framställer knark som någonting ultracoolt och knarkarna som manliga män och flicktjusare som får tillbringa sina dagar i nakna skönheters sällskap.

Mutta mitäs siitä. Kokoomuslaiset tahot puolestaan ovat rynnänneet paheksumaan sitä, että kannabiksen laillistamiskeskustelussa on kehdattukin verrata pahaa huumetta Pyhään Viinaan, joka on tietysti AIII-VAAAN EE-RII ASIA. Alkoholi on Suomessa edelleenkin merkittävin yhteiskunnallinen päihdeongelma, ja niin sanottu alkoholin kohtuukäyttö on vain keskiluokan koodinimi riskikäytölle. Kun työväenluokka juo viinaa, se on ongelmakäyttöä, mutta kun keskiluokka juo cognaccia ja champagnea ja cocktailia ja camparia ja muita sellaisia hienompia juomia, siitä tuskin tulee edes cänniin.

Men strunt i sannfinnarna. Samlingspartisterna å sin sida har skyndat sig att ogilla hur folk i diskussionen kring cannabis understår sig att jämföra det hemska knarket med Heliga Brännvinet, som naturligtvis är en HEEELT ANNAN SAAAAK. Alkohol utgör fortfarande det värsta rusmedelsproblemet i finska samhället, och så kallad måttlig alkoholkonsumtion är bara medelklassens kodnamn för riskkonsumtion. När arbetarklassen dricker sprit är det ett alkoholproblem, men när medelklassen dricker cognac, cocktail, champagne och campari eller någon annan finare dryck, blir man cnappast ens berusad av det.

Lapsuuden kotikaupunkini oli leimallisesti työväenluokkainen, koska se oli yhden ainoan paperimyllyn ympärille työvoimareserviksi kasvanut slummi. Koska useimmat perheet olivat työväenluokkaisia, useimmat isät olivat alkoholisoituneita, ja siksi meille näytettiinkin valistusfilmejä, joissa kerrottiin alkoholihaitoista. Esimerkiksi delirium tremens eli kansan kielellä juoppohulluus tuli tutuksi, koska siitä kerrottiin kaikissa valistuspätkissä.

Min barndomsstad var en utpräglad arbetarstad, eftersom den i princip var en slum som uppstått som arbetarreserv kring en enda pappersfabrik. När de flesta familjer var arbetarklass, var de flesta pappor alkoholiserade. Därför fick vi kolla på upplysningsfilmer om alkoholskador och -sjukdomar. Alla visste vad delirium tremens var, för det var någonting varje film kom ihåg att nämna och skildra.

Mutta mitä kokoomuspoliitikot nyt sanovat? Aivan oikein, he kauhistelevat kannabiksen potentiaalia aiheuttaa psykooseja ja skitsofrenian puhkeamista, ja väittävät vakavissaan että KUKAAN EI KOSKAAN OLE SAANUT PSYKOOSIA VIINASTA! Siis ilmeisestikään mitään juoppohulluutta ei ole olemassakaan, tuskin edes maksakirroosia.

Men vad säger samlingspartistiska politiker nu? Alldeles riktigt, de förfasar sig över att cannabis kan vålla psykoser och schizofreni, och påstår på fullt allvar att INGEN AV KVINNA FÖDD NÅGONSIN FÅTT PSYKOS AV ATT DRICKA ALKOHOL! Delirium tremens existerar uppenbarligen inte, levercirrhos ännu mindre.

Tällainen alkoholihaittojen systemaattinen vähättely ja suoranainen kiistäminen on ollut noin 90-luvulta asti valtavirtaa. Muistanpa eräänkin muka tieteellistä teettelevän julkaisun, jossa ilman minkään valtakunnan lähdeviitteitä julistettiin, että Suomen alkoholipolitiikka oli poikkeuksellisen rajoittavaa ja moralisoivaa koko maailman mittakaavassa. Tuota noin, luulenpa, että Iranin islamilaisen tasavallan ajatollat voisivat panna tuohon haisevan vastalauseensa.

Att så här bagatellisera och ifrågasätta alkoholens skadeverkningar har varit mainstream sedan nittiotalet. Från den perioden minns jag en kantänka vetenskaplig publikation där det påstods utan någon sorts källhänvisningar att alkoholpolitiken i Finland var exceptionellt restriktiv och moraliserande i världsskala. Jag tror nog att ayatollorna i islamska republiken Iran inte riktigt var av samma åsikt.

Kyse tietysti on siitä, että viinateollisuuden käskystä raittiuskasvatus tuhottiin ja pantiin naurunalaiseksi. Samalla luotiin ilmapiiri, jossa oli ylipäätään mahdotonta puhua alkoholin vahingollisuudesta. Alkoholi oli hyväksi, alkoholittomuus tiukkapipoisuutta, ja maksakirroosi tuli vain pahan työväenluokkaisen viinan juomisesta, ei cognacin eikä champagnen, vaan ruman k:lla kirjoitettavan koskenkorvan.

Det hela handlade givetvis om att förstöra och löjliggöra nykterhetsuppfostran. Samtidigt skapades en atmosfär där man inte kunde diskutera alkoholens skadlighet. Alkohol var bara av godo, nykterhet var trångsynt och levercirrhos fick man bara av att dricka vulgärt Koskenkorvabrännvin, men cognac och champagne var ofarliga.

Voi olla, että kannabis ei ole niin vaaratonta kuin sen kannattajat väittävät, mutta kokoomuslaiset, joiden piirissä alkoholin rajoittamatonta saatavuutta on kannatettu varsin kritiikittömästi ainakin kaksi vuosikymmentä, ovat vihoviimeinen ryhmä itkemään siitä, että joku ajaa kannabiksen dekriminalisoimista. Itse asiassa tuntuu vähän siltä, että heitä hermostuttaa eniten kannabiksen vapauttamiseen liittyvä puhe sääntelystä ja valvonnasta. Nyt äänessä olevat vapauttajat eivät näet halua mitään anarkiaa, vaan puhuvat mm. kannabinoidipitoisuuksien sääntelystä ja ikärajoista. Sellainen puhe hermostuttaa, jos olet tottunut vaatimaan täyttä alkoholivapautta. Siinähän voi vaikka käydä niin, että joku ehdottaa viinankin saatavuuden ankarampaa sääntelyä.

Det må hända att cannabis är farligare än dess vänner och förespråkare påstår, men samlingspartisterna, som sedan två årtionden förkunnat att alla alkoholrestriktioner helst borde upphävas, är inte riktigt den grupp i samhället som kan tillåta sig att gråta över att någon vill avkriminalisera cannabis. Jag tror faktiskt att det är mest allt snacket om att reglera och kontrollera cannabisbruket. De som nu vill tillåta cannabis vill nämligen inte ha någon anarki, utan talar också om att hålla koll på cannabinoidhalterna och iaktta stränga åldersgränser. Sådant låter ju alarmerande om du vant dig vid att kräva fullständig frihet för spriten. Det kan ju gå så att någon kommer med förslag om att införa åtkomlighetsrestriktioner även för alkoholdrycker.

Kuuluvatko sirppi- ja vasaraliput kaduille? Ska det vara tillåtet med hammaren och skäran på gatan?

Kun nyt on taas sattuneesta syystä keskusteltu hakaristilipuista Helsingin kaduilla, äärioikeiston ilkkujat ovat koettaneet kääntää keskustelun siihen, pitäisikö sirppi- ja vasarasymboliikka yhtä lailla kieltää. Kysymys kuuluu, mitä sirppi ja vasara käytännössä symboloivat nyky-Suomessa.

Man har nu på förekommen anledning dryftat vad man borde göra åt de hakkorsflaggor som ibland förekommer på gatorna i Helsingfors. Högerextrema provokatörer har försökt byta ut diskussionsämnet genom att fråga, om hammaren och skäran likaså borde förbjudas. Den viktiga frågan lyder, vad hammaren och skäran i praktiken symboliserar i dagens Finland.

Tosiasia on, että meillä ei ole esiintynyt vuosikymmeniin sellaista organisoitunutta poliittista väkivaltaa, jonka taustalla olisi mikään sirppiä ja vasaraa käyttävä ryhmittymä. Sitä vastoin meillä kyllä on avoimesti natsisymboleja käyttävä pohjoismaisen vastarintaliikkeen haara, jonka piirissä on hyökätty jopa kuolettavasti poliittisia tai "rodullisia" vastustajia tai sellaiseksi uumoiltuja vastaan.

Faktum är att någon gruppering som åberopar hammaren och skäran inte på många årtionden gjort sig skyldig till organiserat politiskt våld i Finland. Däremot har vi i det här landet en gren av Nordiska motståndsrörelsen, som öppet uppträder med nazistiska symboler. Företrädare för denna rörelse har attackerat - ibland med dödlig utgång - både politiska (verkliga eller förmodade) opponenter och folk med annan hudfärg eller "ras".

Olen jo aiemmin sanonut, etten pidä edes nykyisiä riitaisia ja voimattomia kommunisteja täysin vaarattomana porukkana. Myös kommunistit maalittavat ja kaappaavat nettifoorumeita hallittavakseen - solutuksen ja kaappaamisen he osaavat kaikkia muita paremmin, se on koko heidän poliittisen liikkeensä varsinaista ydinosaamista. Näin kommunistisen liikkeen historiasta jotain tietävänäkin pidän jopa jossain määrin uskottavana sellaista tulkintaa, että kommunistit ajautuivat vallanpitäjinä julmuuksiin, koska eivät todellisuudessa osanneet muuta kuin juonitella ja soluttaa eivätkä olleet mitenkään valmistautuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa saivat ehdottoman vallan itselleen.

Jag har redan sagt att jag inte anser kommunisterna - så splittrade och vanmäktiga som de i dag är - vara helt ofarliga. Även en del kommunister ägnar sig åt punktmarkering och tar över webbforum - vad de förstår sig bättre på än någon annan är att infiltrera och kapa politiska forum, det är vad hela deras politiska historia handlar om. Jag råkar faktiskt veta någonting om den kommunistiska rörelsens historia och ser det t ex i viss mån trovärdigt att se grymheterna i Sovjetunionen och andra kommunistiska stater som en följd av att kommunisterna inte var kapabla till annat än intriger och infiltrering och att de inte var förberedda till att lägga beslag på makten. 

Erityisesti nyt kun fasismi on tullut koloistaan esiin, monet nuoret voivat olla vastaanottavaisia sille sanomalle, että kommunismi on paras vastalääke. Tämä on tietysti hölynpölyä, koska kommunistit ovat joka tapauksessa yhtä lailla Venäjän taskussa kuin fasistitkin ja monissa asioissa heidän kanssaan samalla puolella. Tämänhän näki siitä, että kommunistit puhuivat "sota-Hillarysta" ja "Killarysta" ja pitivät Trumpia rauhan miehenä. "Rauha" tarkoittaa kommunistien kielenkäytössä sitä, mitä se tarkoitti neuvostoaikanakin, eli ehdotonta alistumista itänaapurille.

I dag, när fascisterna krupit fram, kan många ungdomar vara mottagliga för budskapet om kommunismen som bästa medicin mot den. Det här är naturligtvis rena rappakaljan, för kommunisterna styrs från Ryssland precis som fascisterna och är i många samhällsfrågor på samma sida med de sistnämnda. Det här sågs t ex när kommunisterna kallade Hillary Clinton för "krigiska Hillary" och "Killary" och framställde Trump som en fredens man. Härvid bör ordet "fred" tolkas som på sovjettiden, dvs som ett kodord för villkorslös underkastelse under vår östra granne.

Nykyisellään kommunistit ovat kuitenkin ainakin kahteen porukkaan hajonnut mitättömän kokoinen sirpaleryhmä, joka keskittyy lähinnä saarnaamaan sen rauhansa puolesta. Koska on yleisessä tiedossa, kenen asialla he ovat, heitä on aiheellista pitää poliittisesti toistaiseksi suhteellisen vaarattomina.

I dagens situation är kommunisterna dock en försvinnande liten splittergrupp, som för det mesta predikar "fred". Det är allmänt känt vems ärenden de bedriver, och sålunda är det motiverat att se dem som politiskt ofarliga, åtminstone tills vidare.

Kotimaisten kommunistien lisäksi meillä on jonkin verran maahanmuuttajakommunisteja, vallankin iranilaisia, jotka esittelevät sirppejä ja vasaroita mm. rasisminvastaisissa mielenosoituksissa. Heidän tapauksessaan kyse on sikäli eri asiasta kuin kotimaisten kommunistien, että heidän on tarkoitus sirpittää ja vasaroida vanhan maansa pappisvaltaa. 

Förutom inhemska kommunister har vi en viss kontingent invandrarkommunister, särskilt iranska, som uppträder under hammaren och skäran bl a på antirasistiska demonstrationer. Deras hamrar och skäror är dock mest riktade mot prästväldet i gamla hemlandet.

Iranilaiselle kommunistiksi alkaminen on käsittääkseni tapa vastustaa sekä ajatollia (ajatolloja?) että amerikkalaista imperialismia, koska iranilainen kansa vieroksuu sitä jälkimmäistä ihan asiallisista historiallisista syistä. Toisin sanoen iranilaisia kommunisteja ei voi pitää vaarallisina Suomelle. Iranin islamilaiselle tasavallalle he kyllä saattavat olla vaaraksi, mutta siitä en oikein, heh heh, osaa erityisemmin järkyttyä.

Vad jag förstår är kommunism för en iranier ett sätt att bekämpa både ajatollorna och amerikansk imperialism, ty folket i Iran har helt sakliga historiska skäl att misstro amerikanerna. Men jag anser inte att iranska kommunister utgör ett hot mot Finland. Kanske mot islamska republiken Iran, ja, men det är inte någonting jag tänker förlora min nattsömn över, haha.

Se ainoa oikea "punalippu". Vapauden Suomen puolesta vankeuden Suomea vastaan. Den enda riktiga "röda flaggan". För ett frihetligt Finland, i stället för Finland i fångenskap.

Janus Putkonen ylistää Juha Kärkkäistä - Janus Putkonen lovordar Juha Kärkkäinen - Янус Путконен восхваляет Юху Кярккяйнена

 

Oheisessa näyttökuvassa näemme Janus Putkosen ylistävän Juha Kärkkäistä. Kuka on Juha Kärkkäinen? Hän on suomalainen tavarataloketjun omistaja, joka on saanut pahan maineen uusnatsistisen propagandan levittäjänä ja uusnatsististen aktivistien tukijana - hänet on tuomittu juutalaisvastaisesta kiihotuksesta. Entä kuka on Janus Putkonen? Hän on suomalainen teatterimies, joka etsiytyi Itä-Ukrainan laittomiin "tasavaltoihin" hakemaan jännitystä elämäänsä. Hän on kovasti olevinaan Venäjän ystävä ja antifasisti, mutta nyt tämä antifasisti julistaa tukea ja solidaarisuutta miehelle, jota on täysin aiheellista pitää Suomen johtavana uusfasistina.

I skärmdumpen ovan ser vi Janus Putkonen lovprisa Juha Kärkkäinen. Vem är Kärkkäinen? Han är ägare till en finsk butikskedja och en beryktad nynazistisk propagandist och stöttepelare till nynazistiska aktivister - han har domfällts för antisemitisk uppvigling. Vem är Janus Putkonen då? Han är en finsk teaterregissör som sökte sig till en av de illegala "republikerna" i Östra Ukraina för att få lite spänning i sitt bleka liv. Han säger sig vara en vän till Ryssland och en antifascist, men nu förkunnar den här antifascisten sitt stöd till och sin solidaritet med en man som det är motiverat att se som en av Finlands ledande nyfascister.

На снимке экрана выше мы видим, как Янус Путконен восхваляет Юху Кярккяйнена. Кто он такой, Кярккяйнен? Он и владелец сети магазинов в Финляндии, и общеизвестный фашистский пропагандист и финансист фашистских активистов - у него уже приговор за антисемитскую агитацию. А кто - Янус Путконен? Он - бывший финский театральный режиссёр, нынешний чиновник в одной из так называемых "республик" Восточной Украины. Кажется, в театре ему не хватало драмы. Считает себя другом России и антифашистом, но ныне оказывает солидарную поддержку человеку, которого обоснованно считать одним из крупнейших неонаци Финляндии.

Jos venäläiset eivät halua, että heidän maansa maine tahriutuu lopullisesti fasismiin, he voisivat ihan oikeasti vaatia hallitusherrojaan vetämään tuen pois Putkosen ja Kärkkäisen kaltaisilta miehiltä.

De ryssar som inte vill se sitt lands rykte nedsölat med fascism borde faktiskt kräva att deras regering slutar stöda män som Putkonen och Kärkkäinen.

Если в России еще кто-то хочет отстаивать свою Родину, чтобы весь мир в ней не видел Ватикана международного фашизма, тот должен требовать от своего правительства, чтобы не поддерживало Путконена, Кярккяйнена и похожих характеров на Западе.

Halla-aho ja Purra - Halla-aho och Purra

Persujen puheenjohtajavaihdoksesta ei ole paljoa puhuttavaa, mutta yksi asia kyllä on kiinnittänyt huomiota: siinä missä Halla-ahoa jatkuvasti nöyristeltiin ja pokkuroitiin, Purraa purraan verraten avoimesti ja rohkeasti, niin somessa, persujen omissa joukoissa kuin jossain määrin jopa mediassakin. Toki Halla-ahoa kumartelemaan tottunut media jatkaa vielä silkkihansikkain, mutta on jo selviä merkkejä siitä, että häntä uskalletaan jo haastaa.

Man orkar inte säga mycket om sannfinnarnas ordförandeval, men en sak vill jag uppmärksamma: om man hela tiden bugade och bockade för Halla-aho, är folk mycket villigare att ifrågasätta Purra, både i sociala nätverk, bland sannfinnarna själva och i viss mån t o m i medier. Medierna har vant sig vid att visa Halla-aho den respekt som tillkommer en mc-gängledare, och sålunda är det ännu med silkesvantarna de vågar ta i Purra, men det finns tydliga tecken på att de redan börjar utmana henne.

Halla-ahon ja Purran välillä on nimittäin yksi selvä ero: Purralla ei ole takanaan laumakaupalla tahdottomien ruumiinosien lailla käyttäytyviä kannattajia kuin Halla-aholla. Halla-aho pystyi lietsomaan kannattajissaan murhanhimon arvostelijoitaan vastaan, Purra ei. Halla-aholla nimittäin on siitin, Purralla ei.

Det är nämligen en klar skillnad mellan Halla-aho och Purra: Purra backas inte av sådana skaror av viljelösa kroppsdelar till anhängare som Halla-aho. Halla-aho kunde uppvigla anhängarna till mordlystnad mot hans kritiker, det kan Purra inte. Halla-aho har nämligen penis, och det har Purra inte.

Naisviha on läpitunkevaa ja veitsellä leikattavan paksua. Sekä mediassa että äärioikeiston riveissä.

Kvinnohatet är genomträngande och så tjockt man kan skära det med en kniv. Både inom medierna och inom extremhögern.

"Globohomo"

Kansainvälisen äärioikeiston trendit yleensä saapuvat suomalaisten aateveljien keskuuteen välittömästi, mutta tätä en vielä ole nähnyt Suomessa: äärioikeisto määrittelee nyt vihollisensa näppärällä iskusanalla "globohomo". Tuoreessa kannanotossaan äärioikeisto ihailee Afganistanin talibaneja siitä, että nämä ovat nujertaneet "globohomon" vallan.

Den internationella extremhögerns trender brukar vanligen i snabb takt nå de finska åsiktsfränderna, men det här har jag inte ännu sett i Finland: extremhögern definierar nu sin fiende med det behändiga slagordet "globohomo". I ett ställningstagande uttrycker extremhögern sin beundran för Talibanerna därför att dessa krossat "globohomo"-väldet.

Äärioikeisto syyttää kaikkia muita siitä, mihin itse syyllistyy

 

Mistä äärioikeisto syyttää kaikkia muita	Mitä äärioikeisto itse tekee
maanpetoksellisuudesta	Ihannoi Venäjää ja myötäilee sen kantoja, harjoittaa liiketoimia Kiinan kanssa
huumeidenkäytöstä	Hyväksyy riveihinsä tuomittuja narkomaaneja ja huumekauppiaita
sananvapauden rajoittamisesta	Ajaa massiivisin nettivainokampanjoin vihollisiksi leimaamiaan ulos tiedotusvälineistä
suomen kielen halveksunnasta	Käyttää rumaa, englanninsekaista ja kaikkia oikeakielisyyssääntöjä rikkovaa suomen kieltä
kansallisen kulttuurin halveksunnasta ja kansainvälisen roskakulttuurin edistämisestä	Tuntee tosiasiassa itse ainoastaan kansainvälisen roskakulttuurin (rämpyn-rämpyn-bändikulttuurin). Halveksuu sekä ruotsinkielistä klassikkokirjallisuuttamme (koska vihaa ruotsin kieltä) että myöhempää suomenkielistä kirjallisuuttamme (koska pitää sitä kommunistisena).
rikollisuudesta	Esiintyy mielellään yhteiskuvassa järjestäytyneen rikollisuuden edustajien kanssa, hyväksyy riveihinsä taparikollisia (esimerkiksi lastenraiskaajia ja parittajia)
ulkomaalaisten maahantuonnista	Hyväksyy riveihinsä afrikkalaisen poikaystävän maahantuoneen homoseksuaalin
homoseksuaalisuudesta

Moskova haluaisi Ossi Tiihosen johtamaan persuja - Moskva skulle föredra Ossi Tiihonen som sannfinsk partiordförande

Moskovan virallinen puhetorvi Suomessa julistaa koko arvovaltansa voimalla: "Ossi Tiihonen on persujen puheenjohtajavaalin moraalinen voittaja lähes 200 äänellään. Ne äänet ovat arvokkaampia kuin Purran äänet, koska ne on rehellisesti hankittu. Kaikki tietävät sen, eikä Ossia enää voi missään sivuuttaa. Purran hauras mandaatti ja epäonnistunut esiintyminen eivät johda mihinkään."

Moskvas officiella språkrör i Finland förkunnar ex cathedra: "Ossi Tiihonen är den moraliske segraren i sannfinnarnas ordförandeval med sina nästan två hundra röster. Dessa röster har mera värde än [den nya ordföranden Riikka] Purras, eftersom han fått dem ärligt. Alla vet detta, och Ossi kan inte längre förbigås i något sammanhang. Purras bräckliga mandat och misslyckade uppträdande leder inte till någonting."

Mitäpä tässä sitten vastaan väittämään, koska ihminen päättää, mutta Venäjä säätää.

Vad kan man invända mot detta? Människan spår, men Ryssland rår, som alla vet.

Kertaus siitä, mitä persujen ystävä Valko-Venäjällä harrastaa - Nu ska vi repetera vad sannfinnarnas hjärtevän i Vitryssland ägnar sig åt

Edellisessä kirjoituksessa tuli jo selvitettyä, että persujen ja äärioikeiston muiden hörhöjen keskuudessa pidetään Valko-Venäjän nykyisen diktaattorin, Alaksandar Łukašenkan, kritisoimista kommunismina ja kritisoijia vasemmistokiihkoilijoina. Keskustellaanpa sitten siitä, millaista vallankäyttöä tämä tyranni harrastaa.

I min föregående drapa berättade jag att sannfinnar och övriga högerextrema tokstollar ser kritik av Vitrysslands nuvarande diktator Alaksandar Łukašenka som kommunism och kritikerna som vänsterextremister. Låt oss då se på vad det är för regim som härskar i Vitryssland.

Branisłaŭ Taraškievič, ensimmäisen valkovenäjän koulukieliopin ja oikeinkirjoituksen laatija, joka päätyi Stalinin joukkohautoihin vähän ennen toista maailmansotaa. Koska Taraškievič tällä tavalla joutui poliittisesti teloitetuksi, myös hänen oikeinkirjoituksensa, ns. taraškievica, kiellettiin ja sen tilalle otettiin venäläistyneempi "kansankomissariaatin valkovenäjä", narkomaŭka. Nykyään taraškievica on suosittu ennen muuta poliittisen opposition keskuudessa. 

Branisłaŭ Taraškievič utarbetade den första skolgrammatiken och rättskrivningen för vitryska språket. Han slutade i en av Stalins massgravar strax före andra världskriget. Hans politiskt inspirerade avrättning medförde att också hans vitryska rättskrivning, s k taraškievica, förbjöds och en mera förryskad "folkkomissariatsvitryska" eller narkomaŭka infördes i stället. I dag åtnjuter taraškievica popularitet bland vitryska oppositionella.

Lähde/källa/крыніца: Wikipedia. 

Lähtökohtaisesti Łukašenka haukkuu fasisteiksi käytännöllisesti katsoen Valko-Venäjän koko poliittista kenttää. Tämähän on sikäli ristiriidassa äärioikeistomme kanssa, että se pitää koko Suomen poliittista kenttää kommunistisena. Mutta metodi on sama, vain etiketti muuttuu. Valko-Venäjän oppositiossa riittää puolueita kristilliskonservatiiveista sekopäätason äärivasemmistoon, välissä mm. perinteikäs sosiaalidemokraattinen Hramada-puolue ja vihreät sekä naisten puolue, joten sen leimaaminen fasistiseksi on asiatonta.

I princip beskyller Łukašenka hela det politiska spektrumet i Vitryssland för fascism. Vår extremhöger kallar på ett liknande sätt hela det politiska spektrumet för kommunistiskt, men det är bara ett byte av etiketter. I den vitryska oppositionen finns det partier från kristliga konservativa till tokextrem vänster. Däremellan ligger bl a det anrika socialdemokratiska Hramadapartiet och de gröna samt kvinnopartiet. Så det är helt osakligt att utmåla hela oppositionen som fascistisk.

Stanisłaŭ Šuškievič, sosiaalidemokraattista Hramada-puoluetta edustava poliitikko, siviiliammatiltaan fyysikko ja matemaatikko. Siirtymäkaudella Neuvostoliitosta itsenäiseen Valko-Venäjään hän johti maan parlamenttia (korkeinta neuvostoa) ja oli käytännössä Valko-Venäjän valtionpäämies. 

Stanisłaŭ Šuškievič representerar det socialdemokratiska Hramadapartiet; utanför politiken verkar han som fysiker och matematiker. Under övergångsperioden från Sovjetunionen till det självständiga Vitryssland ledde han det vitryska parlamentet (Vitrysslands högsta sovjet) och var i praktiken statsöverhuvudet. Lähde/källa/крыніца: Wikipedia

Toki diktaattorin omassa kumileimasinparlamentissa on joukko hänen ylivaltansa tunnustavia näennäispuolueita. Tämä kikka oli käytössä monissa neuvostoblokin jäsenmaissakin, ja edelleen Kiinassa, jossa on mm. Guomindang-puolueen (vanhoissa historiankirjoissa Kuomintang, siis se Tšiang Kai-šekin eli mandariinikiinaksi Jiang Jieshin puolue) "kommunistipuolueen kanssa liittoutunut" osa. Varsinainen Guomindang toimii nykyään tietenkin yksinomaan Taiwanissa. Tai mistä minä tiedän, ehkä sillä on merkittävääkin aktiivisuutta ulkokiinalaisten yhteisöissä.

Naturligtvis hyser diktatorns eget gummistämpelparlament ett antal surrogatpartier som erkänner hans överhöghet. Samma trick tillämpades i många medlemsländer i Sovjetblocket, och det används än i dag i Kina, där den "med kommunistpartiet allierade fraktionen" av Guomindangpartiet fortfarande existerar i någon form. (Guomindang är samma parti som i gamla historieböcker kallas Kuomintang, alltså partiet som leddes av Chiang Kai-shek, eller Jiang Jieshi som han heter på mandarinkinesiska). Det egentliga Guomindangpartiet verkar nuförtiden naturligtvis bara i Taiwan. Eller vad vet jag, kanske det är aktivt bland utlandskineserna.

Zianon Paźniak. Lähde/källa/źródło/крыніца: Wikipedia/Mariusz Kubik

Maanpakoon on merkittävistä poliitikoista ajettu ainakin Zianon Paźniak, joka sai varsin laajan kannatuksen eri oppositiovoimilta, mutta edusti itse kristillisiä nationalisteja. Paźniak niitti melkoisia laakereita mm. julkaisemalla perestroikan aikana tutkimuksen KGB:n ja sen edeltäjien julmuuksista Valko-Venäjällä. Hän oli selvästi matkalla merkittäväksi kansanjohtajaksi, mutta menetti suuren osan kannatuksestaan lähdettyään maanpakoon, koska toiset oppositiopoliitikot syyttivät häntä jänistämisestä.

En del oppositionella politiker har gått i landsflykt, åtminstone Zianon Paźniak, som representerade kristliga nationalister men åtnjöt brett stöd bland oppositionspartierna. Paźniak rönte stor uppskattning bl a tack vare sin under perestrojkaåren offentliggjorda forskning i KGBs och dess föregångarorganisationers grymheter i Vitryssland. Han var på väg att bli en folkledare av mått, men när han väl gått i exil förlorade han en stor del av sitt stöd, ty andra oppositionella ansåg att han fegt övergett sitt folk.

"Lopettakaa valkovenäjän kielen kansanmurha!" "Valkovenäläisille lapsille valkovenäjänkieliset koululuokat!" "Parlamenttiedustajat! Käsissänne on äidinkielemme kohtalo!" "Ei saa hyökätä valkovenäjän kieltä vastaan!" Tässä käytetty oikeinkirjoitus on narkomaŭka.

"Upphör med folkmordet på vitryska språket!" "Vitryska skolklasser för vitryska barn!" "Parlamentsledamöter! Vårt modersmåls öde ligger i era händer!" "Nej till angreppet mot vitryska språket!" Märk att den rättskrivning som här används är narkomaŭka. -  Lähde/källa/крыніца: Wikipedia

Opposition vainoaminen ja murhaaminen alkoi jo 90-luvun puolella. Vuoden 1994 vielä vapaissa vaaleissa, joissa Łukašenka ensimmäisen kerran valittiin presidentiksi, hänen tukijoukoissaan toimi muuan Viktar Hančar, joka sai avustaan kiitokseksi varapääministerin paikan. Hančar pettyi pian entisen suojelijansa poliittisiin linjauksiin ja liittyi opposition riveihin, ja vuonna 1999 hänet murhattiin salaperäisissä olosuhteissa. Näin siis tekee Venäjän tukema valtio, jonka arvosteleminen on persujen mielestä "vasemmistohörhöyttä".

Förföljelser av och mord på oppositionella började redan på nittiotalet. I de ännu fria valen år 1994, då Łukašenka för första gången röstades till president, var det en viss Viktar Hančar som stödde honom och utsågs till vice premiärminister av den tacksamme presidenten. Hančar blev dock snabbt besviken på sin f d beskyddares politiska vägval och anslöt sig till oppositionen, men år 1999 mördades han under mystiska omständigheter. Så här gör alltså en stat som Ryssland stöttar och som enligt sannfinnarna bara kan kritiseras av "tokvänstern".

Muistoristejä Kurapatyn metsässä, jossa tapahtuivat Stalinin aikana suuret valkovenäläisten massateloitukset. Zianon Paźniakilla oli merkittävä rooli näiden teloitusten julkistamisessa.

Dessa kors i Kurapatyskogen i Vitryssland påminner om de stora massavrättningar av vitryssar som ägde rum där under Stalintiden.

Lähde/källa/крыніца/Quelle: Tobster/Wikipedia.

Hančarin kohtalon koki toinen Łukašenkan entinen tukija, Juryj Zacharanka. Hän oli maan sisäisen järjestyksenpidon joukkojen kenraalimajuri, joka arvatenkin sai sisäministerin pallin, mutta ei viihtynyt siellä kauaa. Hänkin liittyi opposition riveihin ja häntä pidettiin vakavana uhkana presidentin vallalle, koska hänellä oli kannattajia sekä armeijan korkeassa upseeristossa että Valko-Venäjän KGB:n riveissä. Vuonna 1999 hänetkin vietiin ns. ajelulle, jolta hän ei enää hengissä palannut. Ilmeisesti myös ruumiin hävittämisestä huolehtinut krematorionjohtaja poltettiin hengiltä, jottei hän todistaisi. Näin tekee Venäjän tukema valtio, jonka arvosteleminen on persujen mielestä "vasemmistohörhöyttä".

Hančars öde delades av en annan före detta anhängare av Łukašenka, Juryj Zacharanka. Han var generalmajor i trupperna för inrikes ordning, och som man kan förvänta blev han inrikesminister, men trivdes inte länge i denna position. Också han anslöt sig till oppositionen och ansågs utgöra ett allvarligt hot mot presidenten, eftersom han stöddes av både en del höga officerare i vitryska armén och inom vitryska KGB. År 1999 kapades också han och försvann. Det förefaller att också föreståndaren för det krematorium där hans lik förintades brändes ihjäl eftersom han annars hade varit ett obekvämt vittne. Så här gör man i en av Ryssland stödd stat som det enligt sannfinnarna är "vänsterstolleri" att kritisera.

Vuonna 2000 katosi samalla tavalla Źmicier Zavadzki, valkovenäläinen toimittaja, joka oli dokumentoinut valkovenäläisten KGB-miesten osallistumista Tšetšenian sotaan. Hänen yhteistyökumppaninsa Pavał Šaramiet murhattiin autopommilla 16 vuotta myöhemmin. Ei toki ole ihan selvää, oliko näiden murhien takana Valko-Venäjän KGB, jokin tšetšeeniryhmä vai kuka.

År 2000 försvann på samma sätt Źmicier Zavadzki, en vitrysk journalist som dokumenterat hur vitryska KGB-män deltagit i Tjetjenienkriget. Hans samarbetspartner Pavał Šaramiet mördades med en bilbomb 16 år senare. Det är inte helt klart om det var vitryska KGB, någon tjetjengrupp eller någon annan aktör bakom dådet.

Vapaan Valko-Venäjän lippu. Maciej Buračok kehottaa olemaan hylkäämättä valkovenäjän kieltä, koska se muuten kuolee. "Maciej Buračok" on kirjallinen salanimi - sen takana oli valkovenäläistä kansanperinnettä kerännyt runoilija ja kirjailija Francišak Bahuševič.
  
Det fria Vitrysslands flagga med ett budskap från Maciej Buračok, som uppmanar att inte överge vitryska språket åt döden. "Maciej Buračok" är en skönlitterär pseudonym - egentligen hette han Francišak Bahuševič och var folkloresamlare, poet och författare.

Lähde/källa/крыніца: Wikipedia.

Valkovenäjän kieli on kotimaassaan lapsipuolen asemassa, koska Łukašenkan mielestä venäjän kieli on hieno kulttuurikieli ja valkovenäjä junttien mongerrusta. Valkovenäjän kielen arvostus on merkittävästi heikentynyt presidentin loppumattomalla valtakaudella. Mutta kai tämä olisi persujenkin mieleen, että Suomesta tehtäisiin jonkinlaisen satraapin tai lääninherran johtama Venäjän alusmaa, jossa saisi joko puhua vapaaehtoisesti venäjää tai ottaa vapaaehtoisesti räjähtävän luodin takaraivoon.

Vitryska språket behandlas i sitt hemland styvmoderligt, eftersom Łukašenka tycker att ryskan är ett fint kulturspråk och vitryskan en bonndialekt. Vitryska språkets prestige har under presidentens oändliga maktperiod i betydande mån försvagats. Men antagligen skulle det vara helt okej och lajbans för sannfinnarna att göra Finland till en rysk satrapi eller ett lydrike där man fritt kunde tala ryska eller lika frivilligt acceptera att få en kula i bakhuvudet.

Naša Niva, perinteikäs valkovenäjänkielinen lehti, joka yhä ilmestyy. Kuvassa numero vuodelta 1911. On itsestään selvää, että Łukašenka on pyrkinyt estämään lehden julkaisemisen ja jakelun, koska se tunnetaan maan itsenäisimpänä ja rohkeimpana lehtenä.

Naša Niva, en anrik vitryskspråkig tidning, som fortfarande utkommer. I bilden syns ett nummer från år 1911. Det är självklart att Łukašenka försökt hindra dess utgivning och distribuering, eftersom den är känd som landets självständigaste och modigaste publikation.
Lähde/källa/крыніца: Wikipedia.

Vuoden 2010 presidentinvaaleissa sallittiin muitakin ehdokkaita kuin Łukašenka - tärkeimpinä Andrej Sańnikaŭ, entinen varaulkoministeri, sekä runoilija Uładzimir Niaklajeŭ. Vaalin voitti tietysti istuva presidentti, mutta tulosta ei pidetty erityisen rehellisesti saatuna, ja oppositio protestoi. Poliisi ja KGB hakkasivat, kiduttivat ja vangitsivat protestoijia, ja meno yltyi puolin jos toisinkin niin rajuksi, että mandaattinsa vahvistanut presidentti saattoi lähes perustellusti leimata protestiväen "bandiiteiksi". Mutta kaipa tällaisen paheksuminen on persujen ja heidän liepeillään pyörivän äärioikeistolaisen ihmisliejun mielestä kommunismia.

I presidentvalet år 2010 tilläts även andra kandidater än Łukašenka - de viktigaste av dessa var f d finansminister Andrej Sańnikaŭ och poeten Uładzimir Niaklajeŭ. Det var givetvis presidenten som segrade i valet, men resultatet ifrågasattes av oppositionen, som demonstrerade mot det. Polisen och KGB torterade, misshandlade och tillfångatog protesterande oppositionella, och det blev så pass hårda tag på ömse sidor att presidenten som fått sitt mandat förlängt nästan berättigat kunde utmåla de protesterande som "banditer". Men jag antar att det enligt sannfinnarna och det avskum de umgås med är kommunism att ogilla en sådan regim.

Vuoden 2020 presidentinvaaleissa jatkui jokseenkin sama meininki. Uutiset ovat sen verran tuoreita, ettei niitä tarvinne hirveän perusteellisesti toistaakaan, mutta tunnetusti oppositioaktivisti Siarhiej Cichanoŭski pidätettiin ja hänen vaimonsa Śviatłana Cichanoŭskaja asettui hänen sijastaan vaaliehdokkaaksi. Vaalit voitti tietysti ikuinen presidentti Łukašenka, mutta vaalien jälkeen Cichanoŭskaja lähti kiertämään maailmaa Valko-Venäjän demokraattisen opposition symbolina. Luonnollisesti hänenkin vaalikampanjaansa häirittiin sellaisin brutaalein keinoin, joita persutkin mielellään suuntaisivat toista mieltä oleviin, elleivät ole jo suunnanneet.

En liknande atmosfär präglade också valet år 2020. Nyheterna är såtillvida färska att jag inte behöver upprepa dem, men jag nöjer mig med att påpeka att oppositionsaktivisten Siarhiej Cichanoŭski arresterades, så att hans fru Śviatłana Cichanoŭskaja kandiderade i stället. Det var naturligtvis evighetspresidenten som igen vann valet, men därefter började Cichanoŭskaja besöka åtskilliga länder som symbol för demokratisk opposition i Vitryssland. Också hennes valkampanj bekämpades med brutala trakasserier av den sort som också sannfinnar gärna skulle rikta mot oliktänkande, om de inte redan gjort det.