Kliseet ja kliseiden varjot

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 9. helmikuuta 2014)

Rasistisessa puheessa esiintyy erilaisia kliseitä ja paikkaansapitämättömiä väittämiä, jotka ovat levinneet laajalle aivopestävien ”kiihkottomien älykköjen” kielenkäyttöön. Seuraavassa on muutamia tällaisia kliseitä suomennettuina.

”Maahanmuuton ongelmista on nykyään sallitumpaa puhua.” - Maahanmuuttajista on nykyään sallitumpaa puhua rasistisessa ja epäinhimillistävässä sävyssä. Sitä vastoin maahanmuuton ongelmista on vaikeampaa puhua, koska hompanssien raa'an puhetavan herättämä inho on saanut kunnon ihmiset haluttomiksi ottamaan puheeksi mitään oikeaakaan ongelmaa. Lisäksi joka keskustelulaudalla päivystävät hompanssipartiot vaientavat uhkauksilla ja törkeyksillä jokaisen, joka haluaa puhua ongelmista epäinhimillistämättä ja solvaamatta maahanmuuttajia. Viitatakseni Todellisuus.org -foorumille kirjoittaneen armeijan kantaupseerin parin vuoden takaiseen puheenvuoroon: ennen ”maahanmuuttokritiikin” nousua maahanmuuttopolitiikan todellisia virheitä (erotukseksi halla-aholaisten väittämistä ”virheistä”) ja monikulttuurisuusintoilijoiden naiiveimpia iskulauseita kehtasi vielä arvostella, nykyisin ei kehtaa, koska kukaan sielultaan ja omaltatunnoltaan jota kuinkin normaali ei halua leimautua tuon porukan tukijaksi.

”Mene töihin.” - Maahanmuuttokriitikot ovat omaksuneet vanhan oikeiston retoriikasta tämän iskulauseen leimatakseen vastapuolen tulonsiirroilla eläjiksi tai ainakin julkisista varoista työllistetyiksi. Silloin kun tämän iskulauseen heittää tunnettu huumeidenkäyttäjä ja sosiaalipummi, joka on surkeaa itsetuntoaan parannellakseen lyöttäytynyt maahanmuuttokriitikkojen porukkaan, sille on kyllä pakko nauraa. Itse asiassa me maahanmuuttokriitikoiden terrorikampanjan kohteeksi joutuneet olemme kyllä todennäköisemmin ns. oikeissa töissä kuin maahanmuuttokriitikot, vaikka rasistinen öykkäröinti toki on ominaista muillekin yhteiskuntaluokille kuin sosiaalipummeille.

”Maahanmuuttokritiikki on omilla aivoillaan ajattelevien aate.” - Tämä iskulause olisi vähän uskottavampi, ellei ”maahanmuuttokritiikki” käytännössä tarkoittaisi muutaman kellokkaan, lähinnä Jussi Halla-ahon, blogiinsa vierasmaalaisista propagandalähteistä kääntämiä iskulauseita, jotka kaiken lisäksi Suomessa – perinteisesti varsin ankaran maahanmuuttopolitiikan maassa – eivät yksinkertaisesti istu täkäläiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen. (Odotan kärsimättömänä sitä päivää, kun lenkki amerikkalaisten iskulauseiden lokalisointiketjussa pettää ja Halla-aho tai joku muu rasistipiirien ihannoimista auktoriteeteista erehtyy pelottelemaan meksikolaisten maahanmuutolla, koska ei väsyneenä muista kääntää amerikkalaisen alkutekstin meksikolaisia muslimeiksi.)  Ei ole uskottavaa, että ihmiset noin vain päätyisivät omalla ajattelullaan sanasta sanaan samoihin ulkomailta tuotuihin iskulauseisiin. Pikemminkin kyse on halusta kuulua porukkaan, yhteen ja samaan kulttiin.

Tämän lisäksi tietysti Halla-aho on kirjoittelussaan jatkuvasti hyökkäillyt sellaisten ihmisten kimppuun, joilla ei todellisuudessa ole ollut mitään vaikutusvaltaa maahanmuuttopolitiikasta päättämiseen – itsehän jouduin Halla-ahon sonnanheittolistalle poistettuani vanhasta blogista yhden hänen tympeistä jankkauskommenteistaan, mikä tietenkin oli hänen mielestään majesteettirikos; ja toisena esimerkkinä voimme mainita Rosa Meriläisen, yhden kauden rivikansanedustajan, josta Halla-aho aikoinaan kirjoitti raiskausfantasian.

Itse asiassahan ainoa syy siihen, miksi Rosa Meriläiseen tai minuun kohdistuu nettiterroria, on se, että Halla-aho on joskus vuonna kivikirves ja taulakääpä nakkisotien aikaan kiihottanut seuraajansa kimppuumme pelkän oikun tai narsistisen loukkauksen vuoksi. ”Omilla aivoillaan ajattelevat” jatkavat sitten tätä kiusantekoa jo kymmenettä ajastaikaa putkeen pelkästään siksi että Suuri Johtaja on näin määrännyt. Kenenkään ”omilla aivoilla ajattelevan” mieleen ei tämän vuosikymmenen aikana ole juolahtanut, onko touhussa mitään järkeä edes maahanmuuttokritiikin kannalta.

”Somalit ovat kukkahattutätien hemmoteltaviksi halinalleikseen maahantuomia.” - Tämä käsitys somaleista tietoisesti maahantuotuina on tietysti tahallista asioiden sotkemista. Ainoita missään mielessä ”tietoisesti maahantuotuja” ovat kiintiöpakolaiset, joita ei juuri Somaliasta tule – tyypillinen kiintiöpakolaisen kotimaa on Burma, Irak, Afganistan tai nykyisin tietysti Syyria. Somalit ovat Suomeen joko spontaanisti hakeutuneita tai perheiden yhdistämisen tuloksena saapuneita.

Muuten tunteilevista kukkahatuista puhuminen on taas yksi hompanssien tapa projisoida omat syntinsä vastapuoleen. Itse asiassa juuri hompanssit tekevät mielellään suuren numeron yksittäisistä maahanmuuttajaystävistään, kun taas hompanssien vastapuoli, oikeusvaltion kannattajat, suhtautuu näihin maahanmuuttoasioihin yleensä tylyn muodollisella lakihenkisyydellä: lakeja on sovellettava yhdenvertaisuusperiaatteesta käsin, mikä tarkoittaa, että tummaihoisilla ihmisillä on tarkalleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla muillakin.

Itse asiassa hompanssien tapa suhtautua maahanmuuttajiin – se, että maahanmuuttajat kollektiivina tuomitaan, mutta yksittäiset maahanmuuttajat pääsevät kaveruussuhteiden perusteella jonon ohi ja hompanssien suosioon – on esimerkki juuri siitä kehitysmaiden korruptiosta, jota hompanssit ovat paheksuvinaan, mutta jota he todellisuudessa ovat tahallaan juurruttamassa Suomeen.

Paskagravitaation laki

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 24. tammikuuta 2014)

Äärioikeistossa vaikuttaa eräänlainen luonnonlaki, jota voisi sanoa paskagravitaation laiksi. Hyvin monenlainen epäinhimillisyyttä ja raakuutta ihannoiva roskaväki valuu ikään kuin painovoiman ajamana siihen aatteeseen, jonka kautta uskoo valtaa olevan jaossa. Kymmenisen vuotta sitten tämä painolaki suosi libertaristeja, jotka siihen aikaan olivat nettinörttien keskuudessa ihan toisella lailla muodissa kuin tänään. Kaikki ne psykopaatin tai autistin käyttäytymismalleja omaksuneet, jotka tänään hyörivät Hommalla, olivat silloin omasta mielestään libertaristeja. Toki he silloinkin olivat pohjimmiltaan ihan tavallisia nationalistisia äärioikeistolaisia, mutta lähtivät libertaristimuotiin mukaan, koska libertarismi oli silloin se musta kääpiö, jonka ympärille paska gravitoitui.

Tämä johtuu siitä, että äärioikeisto ei lopultakaan ole mitään muuta kuin määrätietoinen joukkohanke ottaa valta ja viedä ihmisiltä kansalaisoikeudet, ehkä jopa henki. Mitään muuta sisältöä sillä ei ole, ideologia on vain tämän vallan- ja murhanhimon koristeeksi rakennettu julkisivu. (Oliko natsismilla oikeasti mitään muuta "positiivista" sisältöä kuin juutalaisten, romanien ja muiden "alempirotuisiksi" määriteltyjen teollismuotoinen tappaminen?) Siksi äärioikeiston sisällä viihtyy monenlaisia, jopa sisäisesti ristiriitaisia katsomuksia ja tavoitteita. Esimerkiksi Francon puolella oli sekä kuningasmielisiä karlisteja, fasistityyppisiä visionäärejä että Francon itsensä kaltaisia katolisia konservatiiveja. Mutta vihollinen oli kaikille yhteinen ja siksi koossa pysyttiin ja yhteistä johtajaa tuettiin.

Äärioikeistolla ei oikeasti ole ideologiaa. Julkisivun koristelua voi vaivatta vaihtaa. Aate venyy ja paukkuu sen mukaan millä iskulauseella saadaan porukkaa värvättyä. Tämän takia myös äärioikeiston ja rikollisen alamaailman rajanveto on niin vaikeaa: äärioikeisto ja rikollinen alamaailma ovat mentaliteetiltaan niin lähellä toisiaan.

Äärioikeiston sisäisten mielipide-erojen korostamiseen näen vain kaksi perustetta:
1) asianomainen on äärioikeiston vastustaja, joka sydämessään tietää, että sieltä se kuoleman juggernautti väistämättä tulee ja murskaa hänet hengiltä, ja juuri tämän pelon tyynnyttelemiseksi pyrkii uskottelemaan itselleen "niiden" olevan hajanainen ja keskenään riitaisa joukko;
2) asianomainen on äärioikeiston kannattaja, joka pyrkii korostamaan äärioikeistoryhmien moninaisuutta häivyttääkseen näkyvistä sen, että meidän kaikkien oikeuksien ja hengen vieminen on niille kuitenkin ensiarvoinen tavoite, jonka toteuttamiseksi ne ovat valmiita pitkälle menevään yhteistyöhön. Kun Breivikin konekivääri alkaa niittää vihervasemmiston lapsia, kaikki erilaiset äärioikeistoryhmät ovat innokkaita panemaan oman osansa patruunoita Breivikin konekiväärin panosvyöhön.

Hyvin sanottua

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 20. tammikuuta 2014)

Kaikki eivät ole hyviä suustaan, eivätkä kaiken aikaa – en minäkään. Siksi tämä kirjoitus sisältää ainoastaan sitaatteja muilta ihmisiltä, sekä mahdollisesti omia kommenttejani niihin. Koska olen kielioppi- ja tyylinatsi, olen omavaltaisesti pidättänyt itselläni oikeuden rukata näiden puheenvuorojen sanamuotoja omien tyyli-ihanteideni mukaiseksi. Olen myös saattanut lihavoida (nuorison kielellä ”boldata”) erityisen oleelliseksi katsomiani kohtia.

Termistä ”suvaitsevaisto” (nimimerkki ”O.skar” lokakuussa 2013):

Koko termi "suvaitsevaisto" on luotu, jotta saataisiin aikaan mielikuvaa siitä että aivan tavallisen ihmisen yleinen käyttäytymismalli (päivittäisessä elämässä tavatut ihmiset saattavat olla kukin omalla tavallaan omituisia, mutta kun heistä ei ole suoranaista haittaakaan niin senkun ovat; elää ja antaa toistenkin elää) olisikin jonkin pienen, ”kansasta” poikkeavan ryhmän erityispiirre ja sellaisena jotenkin omituinen ja epätoivottu.

Tämän virheellisen mielikuvan tehostamiseksi määritellään ”suvaitseminen” äärimmäiseen merkitykseensä ja kaupan päälle luodaan olkiukko jostain kaikkea mahdollista vierasperäistä palvovasta, ylivedetyn poliittisen korrektiuden läpitunkemasta, elämää näkemättömästä, mielellään julkisen puolen töissä olevasta / opiskelijasta / tapatyöttömästä (eli "valtion elätistä"), joka kaiken kukkuraksi edustaa poliittisia ja yhteiskunnallisaatteellisia reunaryhmiä.

(Tähän voisi lisätä, että varsin usein ne moittijat ja haukkujat ovat itse ”valtion elättejä”, opiskelijarenttuja, tapatyöttömiä tai ainakin julkisen puolen töissä, ja heidän vainoamansa yksityisellä puolella. Tosin  maahanmuuttokriitikoiden painostuksella on tunnetusti saatu ihmisiä erotettua työpaikoiltaankin, työttömiksi valtion eläteiksi.)

Sananvapaudesta (nimimerkki ”O.skar” samaan aikaan ja samassa yhteydessä:

On aina mielenkiintoista seurata, kuinka "miksei saa sanoa?!" -hokijat ymmärtävät koko sananvapauden käsitteen vinosti ja ovat vaatimassa sananvapautta itselleen ja heille mieleisille mielipiteille - mutta samaan aikaan pyrkivät rajoittamaan muiden sananvapautta.

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että jokainen saa sanoa aivan mitä sylki suuhun tuo ilman, että kukaan muu saisi sanoa tähän omaa mielipidettään. Vastakommentit ovat aivan yhtä lailla sananvapauden käyttöä kuin alkuperäinen kommenttikin.

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa missä tahansa, eikä sananvapauden estämistä ole rajoittaa "omassa kotipesässä" tapahtuvaa toimintaa, mm. moderoimalla foorumeja tai yleisönosastoja.

(Tämä sivumennen sanoen tuntuu olevan kaikenlaisille nettihäiriköille ylivoimaista tajuta. Esimerkiksi Hesaria tunnutaan pitävän julkisena laitoksena, jolla olisi ”sananvapauden” nimissä velvollisuus julkaista aivan mitä roskaa tahansa. Yksityinen yritys saa kuitenkin olla julkaisematta selvästi laitonta törkyä, koska sen sananvapauteen kuuluu, ettei sillä ole mitään velvollisuutta ottaa vastuuta jonkun toisen rasismista ym. Tätä hompanssit kuitenkin pitävät ”sensuurina”. Luonnollisesti omassa kotipesässään Hommalla he itse sensuroivat kaikki eriävät mielipiteet, samalla kun jankkaavat toista mieltä olevien keskustelulaudoilla, että sikäläisten pitäisi tulla keskustelemaan Hommalle – mistä kaikki epämukavien kysymysten esittäjät heitetään nopeasti pellolle horjuttamasta hyvin aivopestyjen kantapeikkojen mielenrauhaa ja ideologista oikeaoppisuutta.)

Sananvapauden rajoittamista ei ole kertoa jollekulle, että tämän mielipiteet ovat typeriä ja niitä olisi mieluummin kuulematta.

Sananvapauden rajoittamista ei ole vetää rajoja sille, miten joku asia on soveliasta esittää. Esimerkiksi maahanmuutosta on saatu keskustella ja on keskusteltukin sekä tiedotusvälineissä että akateemisissa piireissä jo ennen ns. maahanmuuttoriitikoiden ilmaantumista. Islamiin liittyvistä ongelmista on saatu keskustella ja on keskusteltukin ennen ns. antijihadistien äänekästä tuloa julkisuuteen. Näistä ja monista muitakin "ei ole SAANUT puhua" -teemoista on puhuttu, keskustelun TAPA on vain ollut muu kuin mustavalkoistava, leimaava, salaliittoja näkevän vainoharhainen ja epä-älyllinen "hommalainen" ja valitettavasti yleisempään kielenkäyttöön luikertanut tapa.

He, jotka haluavat poistaa (tai tuntuvasti höllentää) kansanryhmiä vastaan kiihotukseen ja kunnianloukkaukseen liittyviä lakeja ovat hyvin usein itse ensimmäisenä huutamassa näitä lakeja avukseen silloin kun joku puhuu heitä vastaan. Hyvänä esimerkkinä toimii Perussuomalaiset, jotka yrittävät vedota kansanryhmää vastaan tehdyn kiihotuksen laittomuuteen, kun kohtaavat puolueeseensa kohdistuvaa kritiikkiä. Siitä huolimatta, että ensinnäkään puolueen kannattaminen tai jäsenyys eivät muodostaa lain tarkoittamaa kansanryhmää ja toiseksi, heidän oma tapansa puhua muiden puolueiden kannattajista ja jäsenistä on puolueen johtohenkilöiden harrastamasta kielenkäytöstä lähtien sellaista, että se aiheuttaisi ongelmia, mikäli kiihotuspykälät laajennettaisiin koskemaan puolueita. (Sivurautalankana: tällaista kehitystä en tosiaan toivo, kukin kritisoikoon puolueita miten tahtovat. Jonkinlaisen faktapohjan ja käytöstavat soisi tietenkin liittyvän myös puoluekritiikkiin, saman asian kun voi sanoa niin monin eri tavoin.)

(”He, jotka haluavat poistaa...” Itsehän ilmaisen tämän huomattavasti lyhyemmin sanomalla, että hompanssien mielestä laki, jonka perusteella heidät itsensä voi tuomita rikoksesta, on väärä laki, peli, jonka he voivat hävitä, on epäreilu peli, ja yhteiskunta, jossa heidän pitää hyväksyä kaikki muut ihmiset samanarvoisina, on epäoikeudenmukainen yhteiskunta, koska he nyt vain ovat mielestään niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me tavalliset maan matoset. Rasismi, nettivainot, fasismi ja kaikki muu heidän pahantekonsa ovat oikeastaan vain loogista seurausta tästä asenteesta.)

Hommalaisuuden vastustamisesta ja sen motiiveista (nimimerkki ”Julmuri” myös lokakuussa 2013). Lihavointi on ”Julmurin” oma, ei minun.

Tietysti [maahanmuutosta] voidaan keskustella ja maahanmuutosta onkin koko ajan keskusteltu ja sen ongelmia on koko ajan ratkottu. Halla-ahon ja kumppaneiden suurimpia sumutuksia onkin se, että ihmisten mieliin on saatu ajettua väite, ettei muka maahanmuutosta ja sen ongelmista olisi keskusteltu aikaisemmin ja ilman heitä. Hieman jakomielistä on se, että samalla tuo porukka kuitenkin kovasti vastustaa niitä virkamiehiä, jotka aivan selkeästi saavat palkkansa sen maahanmuuton ongelmien ratkaisusta. Maahanmuuttopolitiikkaa tulee tehdä samalla tavoin kuin tehdään mitä tahansa muutakin politiikkaa eli ratkaisukeskeisesti sitä mukaa kun asiat tulevat eteen. Ideologinen vähemmistöjen vastustaminen ei ole mitään maahanmuuttopoliittista kritiikkiä vaan ihan sitä itseään.

Tämä palsta ei kuitenkaan ole mikään käänteis-”Homma”, joka keskittyisi käänteisin tavoittein maahanmuuttoon. Itse asiassa uskoisin, että monen mielestä maahanmuutto sinänsä ei edes ole kovinkaan polttava asia. Vihan ja pelon levittäminen, häirintä- ja kiusaamiskampanjat tai uhkailu sen sijaan ovat ja moni täällä näkee, että juuri näistä ns. maahanmuuttokritiikissä ensisijassa on kyse.Varsinaisia maahanmuuttopoliittisia avauksia heiltä on sitten tullut vähemmän, mutta on huomattavaa, ettei koskaan ole syytekynnys sellaisista ylittynyt toisin kuin valehdellaan. Syytekynnys on ylittynyt kirjoituksista, joissa ei ole ollut minkäänlaista maahanmuuttopolittiista agendaa vaan ne on yksinomaan [tarkoitettu] halveeraamaan kohderyhmän ihmisarvoa yleisön silmissä.

Nimimerkki Zakari siitä, miksi ”maahanmuuttokriitikoiden” kanssa ei haluta keskustella (lokakuusta 2013 tämäkin):

Minulle rakas perheenjäsen kuluu monen hommalaisen ja maahanmuuttajakriitikon ajatusmaailmassa ei-toivottujen olentojen luokkaan. Useammallakin tavalla. He argumentoivat monin tavoin, miksi asia on niin. Minä taas ajattelen, että minun ei tarvitse argumentoida heille mitään. Minulle riittää, että rakastan. Heidän argumentointinsa voi johtaa maamme vuosien pimeyteen. Minun rakkauteni tuskin sitä tekee.

(Itse kukin voisi tosiaankin tykönänsä pohtia, miten reagoisi sellaiseen rikkiviisastelijaan, joka yhtäkkiä tunkee kotiisi kertomaan: ”Minulla on tällainen hienolta ameriiiiikkalaiselta verkkosivustolta lukemani hirmu viisas läpäläpäloginen teoria, joka sanoo, että sinun aviomiehesi/vaimosi/poikasi/tyttäresi kuuluu syntyjään yhteiskunnalle vaaralliseen keeniryhmään joka pitää karkottaa maasta ja olet ihan tyhmä ja huono ihminen jos väität vastaan.”)

Nimimerkki Julmuri muistelee aikaa, jolloin ei itse vielä ollut parantunut maahanmuuttokritiikistä (elokuusta 2011):

En itsekään usko, että tosiasioiden kertomisella on mitään merkitystä niiden kohdalla, jotka ovat puolensa valinneet. Tiedän tämän, koska olin itse maahanmuuttokriitikko. Maahanmuuttokriittisyydestä voi parantua ainoastaan tutkimalla itseään kriittisesti ja katsomalla peiliin, vasta sitten voi faktoja katsoa tasapuolisesti. Maahanmuuttokriitikko etsii faktoja, jotka sopivat hänen ennaltamäärittelemäänsä maailmankuvaan, koska hän haluaa löytää oikeutuksen ennakkoluuloilleen eikä suostu myöntämään, että ihmiset nyt vain ovat ennakkoluuloisia ja heillä on muutenkin paljon piirteitä, joista eivät paljoakaan välittäisi tietää. Kun yksi reteä "fakta" osoitetaan täysin paikkaansa pitämättömäksi harhaanjohtavaksi väitteeksi, hän ei halua pysähtyä ajattelemaan, miksi ylipäänsä halusi uskoa siihen. Sen sijaan hän etsii uuden faktan, jolla voi tukea maailmankuvaansa.

Mm. näistä syistä eräiden mainostama puolueeton näkökulma on oikeastaan looginen mahdottomuus. Jokainen maahanmuuttokriitikko on mielestään puolueeton ja maltillinen. Puolueettominkin maahanmuuttokriitikko kuitenkin mieluummin saivartelee kilometritolkulla jostain aihetta sivuavista lillukanvarsista kuin sanoo suoraan, että tämän ketjun aiheena olevan maahanmuuttokriitikon postaukset ovat todella törkeätä ihmisryhmien panettelua. Jokaisen ei-maahanmuuttokriitikon mielestä on törkeää leimata jokin ihmisryhmä päävastuullisiksi raiskauksista pelkästään siitä halusta, että haluaa uskoa niin. Mikäli tällaisen sanominen ääneen tuottaa pienintäkään vaikeutta, on parasta katsoa peiliin.

Seuraavassa lainauksessa Jussi Jalonen ojentaa keskustelupalstahäirikköä joulukuussa 2010:

Tähänastisen postitushistoriasi valossa olet vain saapunut tänne hyvin tyypillinen sikatykkiasenne päällä riekkumaan oletetuille vastapuolen edustajille. Tapoihini ei kuulu harrastaa dialogia myöskään juoppojen, puhelinhäirikköjen tai harekrishnojen kanssa.

Tosin pahemmatkaan spurgut eivät sentään vielä ole keksineet tuota [maahanmuutto]kriitillisten pakotietä dialektiikkaan. Olisihan se hauskaa, jos se tavallinen markanpummaaja antaisikin palautetta ehta kriitilliseen tyyliin "Mitä hei, etshä voi vaan kieltäytyy antamashta mulle rahaa shillä perushteella että mä käyttäishin shen viinaan, shun pitää yritä kumota mun argumenttini shiitä että mulla on oikeush shun rahoihish jollain vashta-argumentilla mikä todishtaa ettei mulla olish, koshka me käydään dialogia."

(Tämä on erittäin osuva ja havainnollinen vertauskuva niinsanottujen maahanmuuttokriitikoiden tavasta vaatia dialogia siitä, missä määrin muiden ihmisten ihmisoikeuksia [esimerkiksi elämisen oikeutta, tai tosiaankin vaikka sitä oikeutta oman kukkaron sisältöön] pitää rajoittaa siksi että hompanssi maahanmuuttokriittisessä ylhäisyydessään sattuu niin haluamaan. Hompanssi on lähtökohtaisesti rikollinen, joka haluaa viedä rahasi ja tappaa lapsesi, ja kun hompanssi vaatii dialogia kahden ääripään välillä, hän vaatii dialogia siitä, montako lapsistasi hän saa surmata ja kuinka suuren osan rahoistasi hän saa viedä.)

Jalonen on myös pohtinut hompanssien tapaa tehdä muslimikammosta ja -vihasta maailman tärkein asia (syyskuussa 2011). Koska nuoret miehet tekevät rikoksia, pitäisikö meidän alkaa nuorimieskriittisiksi?

On siis tilastollisesti todistettavissa, että nuoret miehet ovat ylivoimaisesti suurin rikoksien tekijäryhmä. Hyvä on. Merkitseekö tämä sitä, että meidän kaikkien olisi perusteltua olla tästä asiasta peloissamme ja hyväksyä tämä pelko osaksi identiteettiämme? Olisiko meiltä perusteltua ja rationaalista perustaa koko elämämme nuorten miesten pelkäämiselle ja suunnitella arkipäivämme ja ennakkoasenteemme sen mukaan? Pitäisikö vieläpä julistaa, että koska näillä pelkotiloilla on vankka tilastollinen pohja, ne ovat suorastaan tieteellisesti perusteltuja? Voisiko vieläpä väittää, että moiset pelkotilat ovat todiste siitä, että niitä [poteva] henkilö on tosiasiassa älykäs ja fiksu ihminen?

Siinä vaiheessa, jos tiedoilla nuorten miesten rikollisuudesta on tarkoitus herättää huolta heidän sosiaalisesta tilanteestaan, saada ihmiset huomaamaan nämä ongelmat ja esittää ratkaisuja heidän olojensa parantamiseen, kyse ei ole pelon tai vihan lietsonnasta. Siinä vaiheessa, jos näillä tiedoilla pyritään tosiaan herättämään aktiivista, kollektiivista pelkoa nuoria miehiä kohtaan, esitetään nuorten miesten yleensä olevan jonkin tilastollisen yliedustuksen vuoksi mahdollisia sopeutumattomia aikapommeja tai peräti yritetään sulkea vastakkainasettelun kautta nuoret miehet yhteiskunnalle ei-toivottavaksi ulkopuoliseksi ryhmäksi, kyse on kuvailemastani propagandasta, jota siis voidaan kutsua vihapuheeksi.

Esimerkiksi muslimeihin vihamielisesti suuntautuvilla ääriryhmillä propaganda tähtää nimenomaan tuohon tavoitteeseen. SIOE-järjestön iskulause on "Islamophobia is the height of common sense" [”islamin pelko on terveen järjen huippu”]. Yhdistys on julkilausumissaan pyrkinyt perustelemaan tätä aksioomaansa erilaisilla valikoiduilla tiedonkappaleilla, jotka on sitten kietaistu yhteen näennäisen ehyeksi narratiiviksi. Heidän suomalaiset aateveljensä ovat pyrkineet synnyttämään, ylläpitämään ja valtavirtaistamaan vastaavanlaista pelkoa, samanlaisin keinoin ja menetelmin.

Itse olen elänyt siinä vanhemmiltani omaksumassani typerässä käsityksessä, että pelkotilat eivät ole mikään hyve, vaan paremminkin ne ovat jotain sellaista, mistä ihmisen pitäisi pyrkiä parhaansa mukaan pääsemään eroon. Siltä varalta jos tämä herättää lisäkysymyksiä, niin voin kertoa että tämä on nyt taas sellainen kuuluisa arvovalinta.

Mainitaan nyt vielä lisäksi siitä, että propagandalla voi olla myös seurauksensa. Esimerkiksi muslimeille vihamielisten näkemysten valtavirtaistumisella on katsottu olevan yhteytensä myös islaminuskoisia kansalaisia vastaan kohdistuvan rikollisuuden kasvuun. Vuonna 2010 raportoi Exeterin yliopisto muslimien vastaisten viharikosten lisääntymisestä Isossa-Britanniassa. Euroopan muslimien tutkimuskeskukselle mainitun selonteon laatineet tohtori Jonathan Githens-Mazer ja entinen Scotland Yardin erikoisyksikön etsivä Robert Lambert totesivat väkivaltarikosten pääsyyksi nimenomaan tiedotusvälineiden ja poliitikkojen ilmaisemat avoimen muslimivihamieliset näkemykset. Tutkimukset voi lukea verkon kautta otsikoilla "Islamophobia and Anti-Muslim Hate Crime: A London Case Study" sekä "Islamophobia and Anti-Muslim Hate Crime: UK Case Studies 2010".

Tämä nyt ei sinänsä ole mikään mullistava havainto. Ratkaisukin siihen on vallan helppo; niitä vihamielisiä näkemyksiä voi aivan hyvin olla ilmaisematta.

(Tämä on nyt käytännön selitys sille, miksi sitä kansanryhmäkiihotusta pidetään rikollisena: se lisää väkivaltarikollisuutta ja yleistä turvattomuutta.)

Samassa yhteydessä ja samaan aikaan kirjoittaa nimimerkki Annushka:

Jos esimerkiksi kaivat netistä sellaisia tllastotietoja, että vaikkapa niin-ja-niin moni homoseksuaali on HIV-positiivinen, ja sitten alat päivittäin liimai[lla] tämän faktan kertovia lappuja työpaikkasi ilmoitustauluille, niin minusta tämän toiminnan voisi jo vallan hyvin tulkita ensinnäkin sillä tavalla, että yrität vihjailla kollegasi terveydentilasta, ja toiseksi sillä tavalla, että yrität vaikeuttaa kollegasi asemaa työpaikalla. Tuon "faktan" toteaminen itsessään ei siis ole eikä tule olla kiellettyä, mutta sen sijaan se tapa [jolla] sen teet ja [se] mihin sillä pyrit voi tehdä siitä rikoksen tunnusmerkit täyttävän.

Ei tämä ole [...] ollenkaan vaikea asia. Se mitä me teemme, miten toimimme ja millä tavalla kommunikoimme sisältää seurauksia. Ne seuraukset ovat riippuvaisia siitä tavasta jolla sen teemme, siitä mihin sillä viestillämme pyrimme, ja siitä missä sen teemme. Aikuiset ihmiset ovat yleensä kykeneväisiä toimimaan keskenään pääosin ilman loukkaamista ja ilkeilyä. Se, että joku loukkaantuu jostain ei vielä itsessään tarkoita rikoksen tapahtuneen; aika pitkälle päästään jos asioita vain pahoitellaan ja ne sovitaan. Sitten meillä on toki yksilöitä, jotka eivät osaa käsitellä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia muutoin kuin rosiksessa. Mutta sen päälle meillä on sitten ihan oikeita kunnianloukkauksia, paskanpuhumista, toisten ihmisten elämän systemaattista vainoamista ja hankaloittamista, ja tällaisia asioita varten on hyvä olla olemassa jonkinlainen pykälä.

Vähän samaan tapaan ajattelisin vihapuhetta (joka ei siis nähdäkseni edelleenkään useinkaan täytä mitään rikoksen tunnusmerkkejä). Se on, kuten Jalonenkin toteaa, tiettyjen valikoitujen faktojen systemaattista ja tarkoituksenmukaista levittämistä. Vihapuheskenen mestarihan on ihan itse todennut, että hänen tarkoituksensa on saada ihmiset ajattelemaan islaminvastaisesti, vai oliko se maahanmuuttoa vastaan. Kyseessä ei ole mikään "asiallinen" keskustelu sillä tavalla, että tuotaisiin esiin negatiivisiakin faktoja ja analysoitaisiin niitä; katsottaisiin miten niitä voitaisiin - yhdessä - ratkaista, vaan kyseessä on vihapuhe, joka esittelee pelkät ja tietyt valikoidut negatiiviset faktat yleistetysti jonkin ihmisryhmän olennaisena piirteenä ja siitä seuraten koko tämän ihmisryhmän muulle yhteiskunnalle vieraana, ongelmallisena ja vastustettavana (kts homoseksuaaliesimerkkini tuossa ylempänä).

Nimimerkki Vongoethe nuoren sukupolven ajattelemattomasta halveksunnasta romanikerjäläisiä kohtaan, maaliskuussa 2012:

Me olemme rikkaita. Nuo kermaperseet ja nallekarkkisukupolvien vesat eivät oikein ymmärrä köyhyydestä yhtään mitään. Onnekkaina kun ovat sattuneet syntymään maahan, jossa edelliset sukupolvet ovat rakentaneet liki kaiken infran jo valmiiksi, tapelleet itselleen inhimillisemmät työolot, katon pään päälle, koulutuksen, terveydenhuollon, kaiken. Eivät ne taivaasta ilmaiseksi tippuneet eikä niitä ihmisoikeuksia täälläkään mielellään olisi suotu kaikille - niin kuin ei nytkään.Tulevat sitten nämä näsäviisaat pilalle hemmotellut kakarat valmiiseen pöytään mässäilemään ja potkimaan pöydän alta murusia hamuavia kerjäläisiä muualle.

Nimimerkki Julmuri Homman sananvapauden rajoista huhtikuussa 2012 (lihavointi kirjoittajan oma):

Hommalaiset toki ovat eri mieltä asioista aivan kuten helluntailaisetkin ovat eri mieltä asioista, mutta erimielisyys ulottuu vain dogmien ulkopuolisiin asioihin. He eivät arvostele toistensa toimintaa kuin hyvin satunnaisesti, ulkopuolisen arvostelun kohdalla vika on aina arvostelijassa.

Voit huviksesi koettaa mennä sinne kertomaan, että sinusta on väärin epäinhimillistää ihmisiä ihonvärin tai kulttuurin mukaan. Saat kuulla vastaukseksi, että mamut ja suvaitsevaisto tässä epäinhimillistää. Jos vahvistat sanomaasi esimerkein kyseessä on a) mamuvihersuvaitsevaiston väärennös b) pientä keppostelua, pojat on poikia c) Rosengård. Sen jälkeen sinulle sanotaan, että jos niin kuitenkin jostain syystä tapahtuisi, on kuitenkin muistettava, että vika on mamujen ja suvaitsevaiston. Mitäs herättävät rasismia rahtaamalla mamuja tänne? Sitä paitsi oletko kuulut, että M-d oli pedofiili ja persut ovat vainottu kansanryhmä?

(Eräs tuttavani – joka kuvaavaa kyllä on itse ymmärtääkseni sittemmin hurahtanut hommalaisuuteen – sanoi aikoinaan, että totalitaarisen kultin sisällä vallitsee kyllä laajakin sananvapaus, mutta sananvapauden valtakunnan rajoja vartioidaan ideologisen terrorin keinoin. Kuten olen aiemmin maininnut, Hommassa suvaitaan varsin laajasti erilaisia mielipiteitä Venäjästä – alkaen perinteiseen militaristiseen isänmaallisuuteemme kuuluvasta lähes rasistisesta russofobiasta, ja päättyen hehkuvakatseiseen Venäjän ihannointiin valkoisen rodun viimeisenä turvana – mutta Venäjä ei olekaan ideologian kannalta keskeinen kanto kaskessa. Sitä vastoin muslimien tuomitseminen pimpsansilpojiksi ja lastenraiskaajiksi on sellainen asia, joka kuuluu hompanssien totalitaristisen ideologian keskeisiin tukipaaluihin, ja sen kyseenalaistaminen on kiellettyä.)

Sanojen oikeat merkitykset selitettyinä maahanmuuttokriitikoille

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 8. tammikuuta 2014)

Koska täällä julkaistiin hiljattain maahanmuuttokriittisten termien selitykset, on syytä olla tasapuolinen ja ojentaa maahanmuuttokriitikolle auttava käsi. Kerrotaan nyt, mitä maahanmuuttokriitikoiden vääntelemät sanat tarkoittavat oikeassa suomen kielessä.

ISÄNMAALLISUUS – Maahanmuuttokriitikot sanovat usein olevansa isänmaallisia. Isänmaallisuus tarkoittaa Suomen kansan, eli kaikkien Suomen kansalaisten ja Suomessa laillisesti asuvien ja kansalaistumisuralla olevien ihmisten, yhteisen edun ajamista. Tämä yhteinen etu määritellään viime kädessä kaikkien Suomen kansalaisten ja heidän edustajiensa välisin neuvotteluin, jotka ovat yhteiskunnassa herkeämättä käynnissä (jotka oikeastaan ovat yhteiskunta). Näihin neuvotteluihin osallistuvat yksittäiset kansalaiset, eturyhmät, yhdistykset, kansalaisjärjestöt, ammattiyhdistysliike, puolueet, valtuustot, eduskunta...kuten sanottu, koko yhteiskunta.

Seuraavat asiat, joita maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa harjoitetaan, eivät ole isänmaallisuutta:

Suomen maineen mustaaminen venäläisellä propagandakanavalla. Kuten yleisesti tiedetään, Russia Today -televisiokanava on Venäjän nationalistinen propagandakanava, jolla maahanmuuttokriitikoiden jumalanaan palvoma Jussi Halla-aho esiintyi joitakin aikoja sitten kertomassa, että Suomeen suuntautuu massamaahanmuuttoa (sitä hän ei tietenkään sanonut, että massiivisin maahanmuutto tänne taitaa edelleenkin tulla Venäjältä) ja julistamassa sitä tavallista löpinäänsä palavista ghetoista.

Ensinnäkin maan sisäisen likapyykin pesemistä ulkomailla pidetään nimenomaan isänmaallisuuden näkökulmasta käsin huonona tapana. Tämän kyllä hompanssitkin myöntävät silloin kun joku Sofi Oksanen jossain ulkomaisen lehden haastattelussa arvostelee esimerkiksi suomalaisia miehiä – välittömästi Homman törkeimmistö ja tyhmimmistö, jos siitä ihmiskunnan alhaisimmasta saastaviemäristä sellaista pohjimmaista pohjaliejua ylipäätään voi erilleen erottaa, alkaa kuola rinnuksilla huutaa ”suomalaisuuden häpäisystä”.

Toiseksi kyseessä on paikkaansapitämätön propaganda, eli valehtelu. On hyvin vaikea kehittää ”isänmaallisuudelle” sellaista määritelmää, jonka mukaan Suomea koskevien valheiden kertominen ulkomaalaisella, tahallisesti Suomen kaltaisia maita vastaan kiihottavalla propagandakanavalla olisi isänmaallista.

Suomen kansan keinotekoinen jakaminen ryhmiin. Suomi selviytyi esimerkiksi toisesta maailmansodasta siksi, että täällä pystyttiin vetämään yhtä köyttä etnisistä ja kielellisistä eroista huolimatta. Nyt kuitenkin perussuomalaiset ovat vaatimassa Suomeen selkeää erottelua etnisten ryhmien välille, jopa ihmisten rekisteröimistä kansanryhmän perusteella. Suomen voima on menneinä vuosikymmeninä ollut juuri siinä paljon puhutussa talvisodan hengessä. Suomalaista isänmaallisuutta ja suoraselkäisyyttä on ollut esimerkiksi se, että suomalainen upseeri antaa juutalaisten sotilaittensa käydä kenttäsynagogassa natsisaksalaisten liittolaisten nähden. Maahanmuuttokriitikot, jotka eivät tajua oikeasta isänmaallisuudesta mitään, eivät ymmärrä, miksi juuri tämä asia on noussut yhdeksi isänmaallisuutemme kansallisesti ja kansainvälisesti arvostetuimmista symboleista.

Venäjän miehityksen toivominen Suomeen. Maahanmuuttokriitikoiden Homma-foorumilla on moneen otteeseen nähty sellaisia mielipiteitä, että neuvostomiehitys toisen maailmansodan lopussa olisi ollut Suomelle parempi vaihtoehto kuin toteutunut historia.

Siellä on samoin esitetty, että Suomen olisi parempi olla ”Latvian kaltainen persereikä”, koska kommunisminjälkeiseen kurjuus-Suomeen ei ainakaan olisi tunkemassa maahanmuuttajia ja koska maan ilmapiiri olisi hompansseille mieleisempi

Siellä on myös arveltu, että veteraanien uhri oli turha, koska Suomesta on tullut maa, jossa saa olla olemassa tummaihoisena.

Edelleen siellä on tuumittu, että Venäjän miehitys olisi parempi kuin nykytila, koska Venäjä surmaisi maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset.

Veteraanit taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat estääkseen Suomen muuttumisen Latvian ja muiden Baltian maiden kaltaiseksi neuvostosiirtomaaksi, mikä Homman väen mielestä ilmeisesti olisikin ollut parempi vaihtoehto. Veteraanit taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat, jotta Suomesta ei tulisi Venäjän (siihen aikaan imperialistinen Venäjä käytti toiminimeä Neuvostoliitto, mutta kyseessä oli toki sama firma uuden johdon alaisena) miehittämää alusmaata. Se, että ”maahanmuuttokriitikot” eivät pidä Suomesta sellaisena kuin miksi juuri veteraanit ovat sen tehneet, ei ole isänmaallisuuden perinteisen määritelmän mukaan minkäänlaista isänmaallisuutta.

Muuten suunnilleen ainoa yhteiskunnallinen hyöty, tarve ja käyttötarkoitus, joka äärioikeistolla voi Suomessa olla, on juuri maanpuolustuksen tarpeista muistuttaminen. Nyt aikuistuttuani ja viisastuttuani voin myöntää, että se 80-luvun pasifismi ja aseistakieltäytymisintoilu, johon minäkin otin täysillä osaa, meni pitkälti liiallisuuksiin ja että seuraavan vuosikymmenen uusisänmaallisuusaalto saattoi olla hyvinkin ymmärrettävä ja tarpeellinen vastareaktio siihen. Mutta äärioikeisto, joka haluaa Suomesta Venäjän osavaltion, koska Venäjän ihanan säälimätön armeija surmaa ja teloittaa neekerit ja hurrit ja mokuttajat? Älkääs nyt kuulkaas. Ei sellainen nyt ainakaan isänmaallisuutta ole.

Suomenkielisen etunimen muuttaminen kansainvälisestä massakulttuurista omaksuttuun. ”Maahanmuuttokriittisen” alakulttuurin keskuudessa ihmisillä on käsittämätön tapa vaihtaa ihan hyvät suomenkieliset etunimet englanninkielisiin (James) tai ties mihin itämaisiin jokohama komahuta -nimiin (Kyuu). Mikään lakihan ei tätä kiellä, mutta siis hei, jos samalla esiinnytte jonain ”kansallisen kulttuurin puolustajina” ja ”isänmaallisina”, uskottavuutenne normaalien ihmisten (siis äärioikeistolaiseen räyhäalakulttuuriin kuulumattomien) silmissä ei ole kaksinen.

Itse asiassa se ei olisi kaksinen edes äärioikeistolaisen räyhäalakulttuurin silmissä, jos räyhä-äärioikeisto tarkoittaisi oikeasti sitä, mitä ohjelmajulistuksissaan sanoo. Suomen Sisu – nykyisen mellastajaäärioikeiston alkuperäinen itu – sanoi aikoinaan vastustavansa monikulttuurisuutta, koska kansallisia kulttuureita ei saa sen mielestä korvata ”globaalien alakulttuurien kirjolla”. Mutta tietenkään äärioikeisto ei oikeasti paheksu esimerkiksi globaaleja rokkibändi- ja animealakulttuureja, vaan esimerkiksi suomenruotsalaista kulttuuria, suomalaista työväenkulttuuria ja suurin piirtein koko suomalaista nykykulttuuria.

Juuri äärioikeistosta suuri osa on juuretonta yhteiskunnan liikalihaa, jota oikea suomalainen kulttuuri ei kiinnosta pätkääkään. Sitä vastoin sen mielestä englanninkieliset maailmanalakulttuurit ovat jotain hirveän jännää-jännää-jännää. Mieleen tulee kymmenvuotias poika, joka on juuri oppinut ensimmäiset sanansa englantia. Tällaiselta porukalta kukaan tolkun ihminen ei kyllä ota vastaan opetuksia sen suhteen, mikä on ”oikeaa suomalaisuutta”. Me tiedämme sen itse aika helskutan paljon paremmin.

MAAHANMUUTTOKRITIIKKI – Maahanmuuttokritiikki tarkoittaa sisältämiensä sanojen alkuperäisen merkityksen mukaan maahanmuuton tai maahanmuuttopolitiikan asiapohjaista arvostelemista eli kritiikkiä. Asiapohjainen arvosteleminen tarkoittaa, että selvitetään ensin millaista Suomen maahanmuuttopolitiikka oikeasti on ollut, ja sitten pohditaan, onko siinä jokin vialla ja miten sen voisi korjata. Tässä sanan alkuperäisessä ja oikeassa merkityksessä maahanmuuttokritiikkiä voi olla myös Suomen maahanmuuttopolitiikan arvosteleminen liiallisesta tiukkuudesta.

Seuraavat asiat, joita ”maahanmuuttokriitikoiden” keskuudessa paljon harjoitetaan, eivät ole maahanmuuttokritiikkiä tässä sanan yllä selitetyssä oikeassa merkityksessä:

Ruotsin kielen opetuksen vastustaminen. Ruotsia on Suomessa käytetty virallisena kielenä kauemmin kuin suomea ja luultavasti puhuttu äidinkielenä yhtä kauan. Toisin sanoen ruotsia Suomessa äidinkielenään puhuvat henkilöt eivät ole maahanmuuttajia eivätkä heidän kielelliset oikeutensa liity mitenkään maahanmuuttopolitiikkaan.

Maassa jo asuvien maahanmuuttajataustaisten, islaminuskoisten ja tummaihoisten esittäminen henkilöinä, joilla ei olisi oikeutta asua Suomessa. Henkilö, joka saapuu Suomeen, on ”maahanmuuttopolitiikan” piirissä silloin kun hän esittää maahantuloasiakirjansa, hakee oikeutta asua täällä ja tehdä työtä täällä ym. Sitä vastoin henkilö, joka jo asuu Suomessa tai jolla on jo Suomen kansalaisuus, ei voi olla ”maahanmuuttopolitiikan” piirissä, vaan tavallisen suomalaisen sosiaalipolitiikan.

Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan esittäminen ”rajoittamattomana maahanmuuttona”. Jos Ruotsin äärioikeisto haluaa vähentää maahanmuuton Suomen tasolle, niin se tarkoittaa ainakin, että Suomen maahanmuutto on rajoitetumpaa kuin Ruotsissa. Jos Suomen maahanmuutto on rajoitetumpaa kuin Ruotsissa, se ei voi olla ”rajoittamatonta”. Ja jos ”maahanmuuttokriitikko” sanoo haluavansa vain lopettaa ”rajoittamattoman maahanmuuton” Suomesta, hän voi lopettaa saman tien koko ”maahanmuuttokritiikkinsä”, sillä Suomessa ei edelleenkään ole rajoittamatonta maahanmuuttoa, vaan itse asiassa perinteisesti tiukka maahanmuuttopolitiikka. Eli siis: sitä ongelmaa, jota hän väittää vastustavansa, ei Suomessa ole.

RASISMI – Rasismi tarkoittaa, että syntyperäiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä vainotaan, syrjitään ja pilkataan ryhmään kuulumisen perusteella, tai ryhmää vastaan kiihotetaan niin että kaikki sen jäseniksi mieltyvät henkilöt ovat vaarassa joutua syrjinnän ja rikosten kohteiksi. Esimerkiksi muslimeja vastaan kiihottaminen on rasismia siksi, että muslimit nyky-Suomen oloissa erottuvat usein ulkonäöltään katukuvassa. Niinpä tällainen kiihotus aiheuttaa vaaran kaikkien niiden turvallisuudelle, jotka tyypillisen rasistisen pahoinpitelijärikollisen silmissä näyttävät muslimeilta.

Rasismia ei sitä vastoin ole:

Perussuomalaisten arvosteleminen. Poliittisen puolueen arvosteleminen ei ole rasismia, koska kukaan ei synny poliittisen puolueen jäseneksi ja koska poliittisen puolueen jäsenyyttä tai äänestäjyyttä ei ihmisestä näe päältä.

Perussuomalaisia on arvosteltu esimerkiksi rasismista, yhteyksistä rikollisiin ja toista mieltä olevien vainoamisesta. Kaikki nämä syytteet perustuvat tosiasioihin, siis faktatietoon sellaisesta käytöksestä, joka on viime aikoina ollut perussuomalaisille oleellisesti tyypillisempää kuin muille puolueille. Jos joku perussuomalainen nyt kokee vilpittömästi olevansa rasismin vastustaja, ei pidä rikollisista eikä kannata puolueen vastustajiin kohdistuvia nettivainoja, ja pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että hänet leimataan puolueen mukana, hänellä on aina mahdollisuus irrottautua ja sanoutua irti puolueestaan.

Tämän jälkeen hän ei enää ole perussuomalainen, eikä häntä minkään ihonvärin tai muun ulkoisen tuntomerkin perusteella sellaiseksi tunnisteta. Sitä vastoin esimerkiksi islamin uskoon kasvatettu, mutta sittemmin uskostaan vieraantunut maahanmuuttaja on ulkonäkönsä vuoksi rasistien silmissä edelleenkin ”muslimi” ja saattaa joutua kärsimään rasistien lietsomasta islaminvastaisuudesta ja muslimivihasta – puhumattakaan tietysti siitä, että rasistit ovat yleensä kyllin hölmöjä pahoinpidelläkseen tai jopa murhatakseen ”muslimeina” esimerkiksi sikhejä, jotka ovat täysin eri uskonnon edustajia, koska sikhit pakkaavat olemaan itämaisen näköisiä ja parrakkaita. (Tällaisia juttuja tosiaan tapahtui jenkeissä kaksoistornien kaatamisen jälkeisessä ilmapiirissä, ja ainoa syy miksi niitä ei meillä ole näkynyt, lienee se, ettei meillä taida olla kovin suurta sikhiyhteisöä.)

Itse asiassa perussuomalaiset käytännössä itsekin myöntävät, etteivät pidä muita puolueita samanlaisen suojelun arvoisena kuin itseään. Hiljattain perussuomalainen oikeusoppinut Havansi sanoi jotakuinkin niin, että kiihotuspykälän voitaisiin tulkita suojelevan myös perussuomalaisia. Hän tuntui puheistaan päätellen itsekin uskovan siihen, että perussuomalaiset voitaisiin rauhoittaa kritiikiltä, mutta että pykälä ei siinäkään tapauksessa suojelisi muita puolueita niiltä äärimmäisiltä karkeuksilta, solvauksilta ja uhkailuilta, joita perussuomalaiset niihin kohdistavat. Eli siis laki ei saisi olla kaikille sama, vaan sen kuuluisi taata perussuomalaisille erityisoikeuksia ja koskemattomuus.

Eli tässä tullaan taas siihen samaan perusongelmaan, joka leimaa äärioikeiston toimintaa ja käytöstä kokonaisuudessaan: heidän mielestään on hirveää epäoikeudenmukaisuutta, että heidän pitäisi elää meidän muiden kanssa samassa yhteiskunnassa samojen sääntöjen mukaan tasa-arvoisina kansalaisina. He esittävät jatkuvasti vaatimuksia ikään kuin heillä olisi jokin taivaasta saatu valtuutus puuttua muiden ihmisten elämisen oikeuteenkin, ja kun kansa oikeutetusti paheksuu näitä Kiinan keisarin elkeitä, he pitävät tätä paheksuntaa maailman suurimpana vääryytenä. ”Mitä, meidän ylhäisyyksiemmekö pitäisi alistua olemaan samanarvoisia kaikenlaisten demarien ja kokoomuslaisten kanssa! Meidän ylhäisyyksiemmekö pitäisi noudattaa lakia, vaikka Me olemme Perussuomalaisia ja Maahanmuuttokriitikoita ja Halla-aholaisia ja Tiedämme Kaiken Kaikkia Muita Paremmin!”

STALINISMI – Stalinisti tarkoittaa äärilaidan kommunistia, ennen kaikkea Neuvostoliittoa kolmikymmenluvulta viisikymmenluvulle hallinneen diktaattori Iosif Stalinin kannattajaa. Stalinistit kannattavat sellaisia asioita kuin kapitalistien (esimerkiksi tehtaita, liikeyrityksiä ja maatiloja omistavien, varakkaiden ja taloudellisesti aktiivisten henkilöiden) omaisuuden väkipakolla riistämistä valtion hallintaan. Stalinistit ovat myös sitä mieltä, että tietyt yhteiskuntaluokat (yleensä sellaiset, joilla on rikkauksia ja omaisuutta) ovat luontojaan ja syntyjään haitaksi stalinistien yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamiselle. Siksi stalinistit haluavat, että tällaiset ryhmät lähetetään vankisiirtokuntiin ja pakkotöihin. (Lähempiä tietoja asiasta saa esimerkiksi Aleksandr Solženitsynin kirjasta Vankileirien saaristo, jonka Sofi Oksasen kustantamo on juuri julkaissut uutena painoksena.)

Seuraavat asiat eivät ole stalinismia:

Homoseksuaalisuuden salliminen. Päin vastoin, Stalin oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on epänormaalia, ja stalinistinen vasemmisto piti homoseksuaalisuutta kapitalismin aiheuttamana rappiona.

Vapaa maahan- ja maastamuutto. Päin vastoin, Neuvostoliitosta ei todellakaan saanut matkustaa eikä muuttaa vapaasti paljon minnekään, eikä Stalinin aikana ollut terveellistä muuttaa myöskään muista maista Neuvostoliittoon. Itse asiassa suomalaiset kommunistit, jotka koettivat asettua asumaan neuvostomaahan juuri noina aikoina, päätyivät Stalinin vakoojavainoharhan vuoksi teloitetuiksi tai vankileireille.

Vapaampaa maahan- ja maastamuuttoa kannattavat monet poliittiset ryhmät monin erilaisin perustein. On esimerkiksi mahdollista olla sitä mieltä, että kaikenlainen valtion sekaantuminen ihmisten yksityisasioihin, kauppaan ja ihmisten ja tavaroiden liikkeeseen on sinänsä pahasta. Tällä tavalla ajattelevia pidetään yleensä oikeistolaisina liberaaleina, ei kommunisteina, vasemmistolaisina eikä stalinisteina.

Muslimien suvaitseminen. Päin vastoin, Neuvostoliitossa ei suvaittu minkäänsorttisia uskontoja ja kaikkein vähiten muslimeja. Pikemminkin heitä pidettiin taantumuksellisina kapinallisina ja jihadisteina (tosin Stalinin aikana ja Stalinin maassa muslimisissejä ei kutsuttu jihadisteiksi, vaan basmatšeiksi, mutta jokseenkin samasta asiasta oli kysymys) ja monia suljettiin vankileireille Siperiaan, ellei suorastaan niskalaukauksella teloitettu.

Anarkismi. Anarkismi on kyllä jonkinlainen äärivasemmistolainen suuntaus, mutta Neuvostoliitossa anarkisteiksi tunnustautuvia vainottiin, vangittiin ja tapettiin, erityisesti Stalinin aikana. Anarkismia ei tarvitse pitää millään tavalla järkevänä eikä tolkullisena aatteena, mutta stalinismia se ei ole.

Ruotsin opetus koulussa. Silloin kun toisen kotimaisen kielen opetus tuli peruskouluun, sitä olivat ajamassa muun muassa perussuomalaiset, jotka tosin olivat siihen aikaan nimeltään Suomen Maaseudun Puolue, mutta samasta puolueesta oli kysymys. Kyse ei todellakaan ole mistään stalinistien juonesta. Itse asiassa kyse oli pikemminkin porvarien juonesta jos kenen: silloin ennen vanhaan porvarit olivat nimittäin huolissaan Neuvostoliiton ja kommunismin kasvavasta vaikutusvallasta Suomen asioihin ja halusivat kytkeä isänmaan länteen kaikin mahdollisin keinoin. Sitä vastoin venäjän opetus nähtiin vaarallisena kommunistisena solutuksena (”Jumalauta missä mun suojeluskuntapukuni on, ne meinaa opettaa venäjää peruskoulussa”).

Sosiaaliturva ja hyvinvointivaltio. Sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion ovat keksineet Saksan keisarikunnan kansleri (pääministeri) Otto von Bismarckin kaltaiset miehet, joiden mielestä jonkinlainen sosiaaliturva oli välttämätön nimenomaan sosialistien sun muiden radikaalien nujertamiseksi: kun kansan ei tarvitsisi huolehtia ylettömästi jokapäiväisestä toimeentulostaan, se ei myöskään kallistaisi korvaansa sosialistien löpinöille luokkasodasta.  Juuri tämän takia ne oikeat kommunistit eivät olleet ihastuneita sosiaaliturvaan eivätkä hyvinvointivaltioon: miten se työväenluokka ja köyhälistö sitten saadaan tekemään vallankumous, jos se pärjää ihmisarvoisesti ilmankin?

Vastauksia kysymyksiin, joita kannattaa kysyä

(julkaistu alun perin Paljastetun blogissa 2. tammikuuta 2014)

Miten maahanmuuttokritiikki saa kannatusta, kun Suomessa kuitenkin on häviävän vähän maahanmuuttoa verrattuna useimpiin länsimaihin?

Juuri siksi. Muissa maissa on jo kokemusta siitä, että maahanmuuttajat kotoutuvat, vaikka niihin toki saapuu aina uusia maahanmuuttaja-aaltoja ksenofobien kauhisteltaviksi. Muutama vuosikymmen sitten Englannissa paheksuttiin ns. länsi-intialaisia eli Jamaikan, Barbadoksen ja Grenadan kaltaisista entisistä siirtomaista saapuneita mustaihoisia siirtolaisia, joiden ei uskottu ikinä sopeutuvan brittielämään. Nykyään länsi-intialaiset ovat jo pitkälti perusbrittiläistä keskiluokkaa, ja rasistit keskittyvät lietsomaan muslimikammoa.

Suomalaiset olivat itse vielä muutama vuosikymmen sitten maastaan muuttavia elintasopakolaisia, joiden rodullisesta alkuperästä esitettiin Yhdysvalloissa yliampuvan rasistisia ja tämän päivän näkökulmasta riemastuttavan hullunkurisia mielipiteitä – tietenkään mielipiteilijät eivät olleet tavanneet suomalaisia henkilökohtaisesti, ainoastaan kuulleet kauhujuttuja siitä, kuinka pelottava mongolikansa kyseessä oli ja kuinka suomalaiset jemmasivat saappaassaan käyräsapelia leikatakseen amerikkalaisparat palasiksi. Nyky-Suomessakaan useimmat niistä, jotka lukevat maahanmuuttokriitikoiden blogeista kauhutarinoita somalien hirveydestä, eivät itse asiassa ole nähneet ensimmäistäkään elävää somalia.

Kaikki tutkimukset ja kaikki arkikokemus osoittavat, että henkilökohtaiset suhteet maahanmuuttajiin vähentävät rasismia. Niinpä se on vahvinta Suomen kaltaisessa maassa, jossa kyseisiä suhteita ei pääse syntymään maahanmuuttajien vähäisyyden vuoksi.

Eikö Päivi Räsänen ole oikeassa, eikö Suomeen pitäisi pyrkiä ottamaan pääasiassa kristittyjä turvapaikanhakijoita kulttuurisen läheisyyden vuoksi?

Mikään ei viittaa siihen, että rasistit kokisivat kristittyjä turvapaikanhakijoita kulttuurisesti läheisemmiksi, koska islam on kuitenkin ainoastaan yksi tekosyy lietsoa vihaa maahanmuuttajia kohtaan. Perinteinen ihonvärirasismi kelpaa ”maahanmuuttokriitikoille” erinomaisesti silloin kun uhri ei ole muslimi. Kristityt maahanmuuttajat ja pakolaiset esimerkiksi Lähi-idästä ja Afrikasta ovat kohdanneet Suomessa yhtä raakaa rasismia kuin muslimit – hiljattain eräs täkäläinen lehti haastattelikin etiopialaistaustaista nuorukaista, joka oli somalikaveriensa kannustuksesta kääntynyt maanmiestensä perinteisestä kristinuskosta muslimiksi, koska suomalaiset rasistit olivat jo kohdelleet häntä muslimiterroristina. Lähi-idän maista ja arabimaista tulee Suomeenkin kristittyjä pakolaisia, mutta koska he ovat pukeutumisensa ja ulkonäkönsä osalta kovin muslimien kaltaisia, heitä myös kohdellaan muslimeina.

On myös syytä muistaa, että maallistunut muslimi voi kokea Suomen kulttuurisesti läheisemmäksi kuin tunnustava kristitty. Muslimimaassa valtauskonnon edustajan on helpompi maallistua tai alkaa epäillä viinaa salassa lipittävän tai muulla tavalla tekopyhän imaaminsa saarnapuheita kuin vähemmistöuskontoa tunnustavan, jolle uskonto on ihan toisella lailla identiteettikysymys ja pappi hengellisen roolinsa lisäksi yhteisöjohtaja. Tämä ei toki sinänsä ole mikään peruste käännyttää maasta kristittyjäkään turvapaikanhakijoita – mutta jos pakolainen hakee Suomesta turvapaikkaa vaikkapa siksi, että on julkiateisti muslimimaassa, onko hänellä nimellisen muslimiutensa vuoksi heikommat mahdollisuudet päästä sisälle suomalaiseen arkeen kuin jollain kiihkeän uskonnollisella kristityllä?

Eikö ole epäoikeudenmukaista kutsua maahanmuuttokriitikoita rasisteiksi? Saa kai maahanmuuttopolitiikkaa kritisoida?

Saa maahanmuuttopolitiikkaa kritisoida, mutta pitää sitten kritisoida oikeilla syillä, ja pitää kritisoida sitä maahanmuuttopolitiikkaa, jota Suomessa oikeasti harjoitetaan. Maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvat julistavat vastustavansa ”rajoittamatonta maahanmuuttoa”, ikään kuin tämä muka olisi Suomen maahanmuuttopolitiikka. Tosiasia on, että maahanmuutto Suomeen on varsin ankarasti rajoitettua, jopa siinä määrin, että Ruotsin äärioikeisto vaatii maahanmuuttajamääriä ”yhtä alhaisiksi kuin Suomessa”.

”Maahanmuuttokriitikko” tarkoittaa käytännössä rasistia ja fasistia. Siinä porukassa, joka on alkanut kutsua itseään tällä nimellä, on pitkän linjan äärioikeistolaisia, jotka ovat aloittaneet pari vuosikymmentä sitten vihaamalla aseistakieltäytyjiä, siirtyneet sitten hurrivihan lietsontaan ja aloittaneet muotien muuttuessa maahanmuuttajien paheksumisen. On selvää, että kyse ei ole mistään huolestuneiden kansalaisten liikkeestä, joka olisi saanut alkunsa maahanmuutosta, vaan vihaa lietsomalla poliittista valtaa hakevista kyynisistä ja itsekkäistä ihmisistä, jotka ovat tämänkertaiseksi vetonaulakseen keksineet maahanmuuton vastustamisen.

Ottaen huomioon, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on näinkin ankaraa, voisi luulla ”maahanmuuttokriitikon” viittaavan niihinkin, joiden mielestä maahanmuuttoa voisi lisätä ja sen ehtoja vapauttaa. Tällaiset henkilöt eivät kuitenkaan kutsu itseään maahanmuuttokriitikoiksi, koska koko sana on jo leimautunut tarkoittamaan rasisteja.

Kymmenen vuotta sitten nämä täsmälleen samat tyypit koettivat valtavirtaistaa rasismiaan iskusanalla ”roturealismi”, mutta heidän edustajansa päätyi kyyneliin televisiokameroiden edessä. Se, että nämä herrat saivat samaisen evankeliumin markkinoiduksi uudella ”maahanmuuttokritiikki”-iskusanalla, voisi olla jollain mainosmieskurssilla esimerkkinä siitä, miten paljon apua pelkästä brändin uudistamisesta parhaimmillaan on huonolle ja vahingolliselle tuotteelle.

Onko rasistista puhua muslimiterrorismin vaarasta? Monet tutkimukset ovat antaneet huolestuttavia lukuja ääri-islamia ymmärtävien tai kannattavien suhteellisesta määrästä maahanmuuttajamuslimien riveissä.

Ei tietenkään, mutta kannattaa pitää mielessä prosenttimäärien lisäksi myös puhtaat lukumäärät. Sanotaan, että meillä on viisimiljoonainen maa, jossa asuu neljäkymmentä tuhatta maahanmuuttajamuslimia (Suomen tapauksessa aika lähelle osuva arvio). Jos vaikkapa vedän hatustani sellaisen väitteen, että kaksikymmentä prosenttia noista neljästäkymmenestä tuhannesta suhtautuu myötämielisesti ääri-islamiin (tämä arvio on kylläkin hyvin yläkantissa – ainoa näkemäni tutkimus antaa paljon matalamman prosentin, mutta pannaan nyt maahanmuuttajakriitikoiden mieliksi tällainen järeä luku), se tarkoittaa kahdeksaa tuhatta ihmistä, jotka todennäköisesti erottuvat ulkonäöltään ja usein pukeutumiseltaankin selkeästi katukuvassa ja jotka ovat kaikki nimeltään Ahmed, Mahmud, Muhammed tai jotain yhtä tunnistettavaa. Kyseessä on siis yhteiskunnassamme helposti tunnistettava, havaittava ja jäljitettävä joukko, joka ei luultavasti saa paljoa kannatusta väestön enemmistön joukosta.

Sitä vastoin muslimikauhua lietsova väestönosa, joka myös keskittyy usein terrorisoimaan ja ahdistelemaan täysin mielivaltaisin perustein valtaväestön joukosta valitsemiaan maalitauluja, on lukumääräisesti suurempi kuin koko muslimiväestö. Vaalitulosten ja puolueiden kannatuslukujen perusteella perussuomalaisia on valmis tukemaan viidennes suomalaisista.

Jos tästä joukosta otetaan löysät – Keskustaa lähtökohtaisesti kannattavat protestoijat, vanhat vennamolaiset ja muu harmittomampi porukka – pois, meille jää ehkä viisi prosenttia äänestäjäkunnasta selvästi äärioikeistolaista väkeä. Suomessa on äänioikeutettuja noin neljä miljoonaa (arvioin lukumäärän tahallani alakanttiin, jotta en päätyisi liian korkeisiin lopputuloksiin). Viisi prosenttia tästä on kaksisataa tuhatta ihmistä.

Jos kaksisataa tuhatta suomalaista – Turun kaupungin väkiluvun suuruinen joukko ihmisiä, suurempi kuin koko maan muslimiväestö – haluaa poliittista väkivaltaa, sisällissotaa ja toista kieltä puhuvien, toista mieltä olevien ja toisenväristen tappamista ja alistamista tai ainakin on valmis antamaan moraalisen tukensa tällaiselle terroritoiminnalle, eikö se ole tavallisen kansalaisen näkökulmasta huomattavasti suurempi vaara kuin monta kymmentä kertaa pienempi porukka, joka kaiken lisäksi erottuu selvästi väkijoukosta? Äärioikeistolainen on aivan tavallisen perussuomalaisen (!) näköinen ja osaa luultavasti käyttää ampuma-asetta; lisäksi äärioikeisto on jo vuosikaudet uhonnut ajavansa vaatimuksensa läpi ”äänestämällä katolta” eli tulittamalla silmittömästi väkijoukkoihin, jos sille ei olla mieliksi.

Ääri-islamin vaaraa ei pidä vähätellä eikä kieltää, mutta nykyisellään ääri-islam on huomattavasti vähäisempi uhka tavalliselle korkolapuillaan katuasfalttia kuluttavalle kansalaiselle kuin äärioikeiston terrori. Lisäksi ääri-islamilainen toiminta (pitkälti turvallisuuspalvelujen ja suojelupoliisien valppauden ansiosta) on siirtynyt länsimaista suurimmaksi osaksi sinne, missä globaalin jihadin taistelurintamat ovat oikeasti auki, kuten Afganistaniin, Irakiin ja Syyriaan. Paikallisen väestön näkökulmasta tämä ei ole hauskaa, vaan se aiheuttaa lisää pakolaisuutta, mutta varsinkin Oslon joukkomurhien jälkeen näyttää siltä, että suomalaisen riski kuolla äärioikeiston terrori-iskussa on huomattavasti suurempi kuin islamistien surmaamana.

Kannattaa myös muistaa, että äärioikeiston terroritekoja ei välttämättä sellaisiksi tunnisteta, koska niitä on vaikea erottaa tavallisesta asvalttiviidakon väkivaltarikoksesta, jollaiset ovat Suomessa tavallisia. Äärioikeistolla on riveissään – tai pikemminkin liepeilijöinään ja mielistelijöinään – monenlaisia katurikollisia ja heittiöitä, jotka voivat tarpeeksi paljon kellokkaiden blogeja luettuaan hyökkäillä ”monikulttuuri-ihmisen” näköiseksi mieltämiensä kimppuun, ja tällainen pahoinpitely tai tappo menee sitten kirjoihin tavallisena juopon tai narkkarin tekemänä mielivaltaisena rikoksena.

Ylipäätään äärioikeiston ja kriminaalialamaailman raja ei ole kovin jyrkkä, mikä pitäisi poliisikoulussakin opettaa jo peruskurssilla. Ei ole sattumaa, että Perussuomalaisista on yhtaikaa tullut sekä maahanmuuttokriitikoiden että itäsuomalaisia kaupunkeja hallitsevan järjestäytyneen rikollisuuden tie politiikkaan.

Eikö maahanmuuttokriitikoiden tarkoituksena ole vain epäreilun positiivisen syrjinnän lopettaminen, sananvapauden edistäminen tms.?

”Positiivinen syrjintä” tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sellaisia asioita kuin maan virallisten kielten opettaminen niitä osaamattomille tai pyörätuoliramppien kyhääminen liikuntavammaisille. Se ei ole epäreilua, vaan päin vastoin reilua, koska sen tarkoituksena on saada kaikki mukaan yhteiskuntaan ja mahdollisuuksien mukaan elättämään itsensä. ”Positiiviseksi syrjinnäksi” väitettyjen toimenpiteiden lopettaminen tarkoittaa, että ne, jotka eivät heti selviydy sisälle yhteiskuntaan, jätetään sen ulkopuolelle katkeroitumaan ja nälkiintymään. Siitä vasta kuluja ja levottomuutta tuleekin.

Mitä ”sananvapauteen” tulee, maahanmuuttokriitikot ovat systemaattisesti pyrkineet viemään sananvapauden omilta arvostelijoiltaan esimerkiksi tekemällä heistä ilkivaltaisia ilmiantoja ja valituksia viranomaisille ja nettisivujen ylläpitäjille, koska aiheetontakin ilmiantoa selvittäessä kuluu aikaa ja arvostelijoille tulee harmia.

He ovat myös osoittaneet vihaavansa ennen kaikkea tasapuolisia sääntöjä: jatkuvana kertosäkeenä maahanmuuttokriitikoiden puheissa on ollut ”persuihin kohdistuvasta rasismista” tai ”maahanmuuttokriitikoihin kohdistuvasta rasismista” valittaminen, ja he julistavat jatkuvasti että on epäoikeudenmukaista, jos he eivät saa nauttia samanlaista loukkaamattomuussuojaa kuin etniset ryhmät, ihonväriryhmät ja vastaavat.

He itse tietenkin ovat tuoneet toista mieltä olevien karkean loukkaamisen suomalaiseen politiikkaan. Jos puolueet ja poliittiset ryhmät olisivat samalla tavalla solvaukselta suojassa, maahanmuuttokriitikoiden herra ja mestari olisi jo vuosia sitten joutunut lennossa käpälälautaan omasta retoriikastaan, jossa esimerkiksi sosiaalidemokraatteja on kutsuttu limaisiksi matelijoiksi (me koulussa biologian oppitunnit lintsaamatta jättäneet muuten tiedämme, että matelijat eivät ole limaisia, se limakerros on sammakkoeläinten ja kalojen nahassa). Tämä kuitenkaan ei mene jakeluun maahanmuuttokriitikoille, joiden mielestä heillä tulisi olla etuoikeus solvata ja vainota kaikkia muita, mutta jos heitä arvostellaan asiallisestikin, se on heti kunnianloukkaus.

Maahanmuuttokritiikin ydin ei ole maahanmuuttokritiikki, mutta ei se oikeasti ole rasismikaan. Rasismi on vain seurausilmiö syvemmällä olevasta perusviasta. Maahanmuuttokriitikoita suututtaa viime kädessä yhdenvertaisuusperiaate, eli se että heidän on elettävä meidän väärää mieltä olevien, väärää kieltä puhuvien ja vääränväristen kanssa samassa yhteiskunnassa samojen sääntöjen mukaan. Maahanmuuttokriitikon mielestä sellainen peli, jonka hän voi hävitä, ei ole reilu peli; sellainen laki, jonka perusteella hänet voi tuomita rikoksesta, ei ole oikeudenmukainen laki; ja sellainen yhteiskunta, jossa hän joutuu ottamaan muiden ihmisten olemassaolo-oikeuden mitenkään huomioon, on hirveä stalinistinen sortohelvetti. Maahanmuuttokriitikon mielestä oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa hän saa kaiken ja muut eivät mitään.

Eikö etninen rikollisuus ole uhka?

Uhka on nimeltään rikollisuus. Niiltä osin kuin Suomessa on esiintynyt etnisiä rikollisjengejä, kyseessä ovat olleet teini-ikäisten sällien pikkurikosporukat. Niin ikävä ilmiö kuin tällaiset sakit ovatkin, niistä on yleisesti ottaen huomattavasti vähemmän ongelmia kuin järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka on Suomessa ihan väestötilastollisista syistä kantaväestön käsissä: täällä ei yksinkertaisesti ole maahanmuuttajia etnojengeiksi asti, kun taas elinkeinonsa globalisaation myötä menettäneiden itäsuomalaisten yhden ruukin teollisuuskaupunkien ylijäämämiehiä riittää rekrytoitaviksi roimiin remmeihin.

On ihan totta, että nuorilla maahanmuuttajamiehillä on kohonnut riski päätyä rikollisjoukkioiden riveihin, mutta ne koplat eivät ole mitään mystisiä etnojengejä. Ne ovat ihan tavallisia suomalaisia rikollisryhmiä. Hiljattaisessa jengioikeudenkäynnissä tuomittujen joukossa oli sekä kantasuomalaisia että iranilaiselta tai kurdilta kalskahtavia nimiä, ja aikaisemmin huomiota oli herättänyt nimien kirjoitustavasta päätellen pohjoisafrikkalaisesta ranskalaistuneesta arabimaasta Suomeen kotoutunut veljespari, jota alan miesten ihailijasivuilla netissä kunnioitettiin ja arvostettiin lojaalisuuden, kovuuden ja muiden heikäläisten keskuudessa tärkeiden hyveiden vuoksi.

Rikollisporukat ovat kovia, uhkaavia ja pelottavia, mutta niiden johtomiehet eivät ole tyhmiä. Järjestäytynyt jengirikollisuus toimii pitkälti liiketaloudellisten periaatteiden mukaan. Etnojengi ei ole liiketaloudellisesti järkevä yritys, koska etnisten valintakriteerien soveltaminen rajoittaa jengin rekrytoinnin pieneen vähemmistöryhmään. Esimerkiksi Ruotsin kovapintaisin ja pelätyin vankilajengi on tietoisesti värvännyt riveihinsä sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia rikollisia että skinheadejä, koska tällä tavalla uudet alokkaat pakotetaan repimään itsensä irti aikaisemmista lojaalisuussuhteistaan ja omistautumaan kokonaan uudelle koplalle.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei liivijengeissä esiintyisi karkean rasistista kielenkäyttöä. Tälläkin on kuitenkin rationaaliset perusteet. Rasistisella uholla voidaan esimerkiksi koetella tummaihoisen tai etniseen vähemmistöön kuuluvan uuden jäsenen kanttia. Toisaalta järkevästi toimivat jengipomot ymmärtävät tietysti esittää rasistin roolia perussuomalaisten tai "maahanmuuttokriittisten" liittolaistensa seurassa. Näin heidät saadaan tuuditettua uskomaan, että jengimiehet ovat oikeastikin aatteellisista syistä heidän puolellaan.

Etnojengihysterian lietsominen on tietysti kotimaisen järjestäytyneen rikollisuuden näkökulmasta muutenkin järkevää. Jos kansa ajattelee, että kymmenen ryöstelevän somaliteinipojan sakki on koko maan pahin rikosongelma, jota ratkomaan pitää saada poliisivoimat viimeistä maaseutuvallesmannia myöten, totta kai sitä ideaa kannattaa liivijengikin, sillä kun poliisit kyttäävät pelkkiä mamuja, liivijengin pojat voivat hyväntuulisina omistautua harrasteilleen lainvalvojien häiritsemättä.