Miksi uusnatsit ovat vaarallisia juuri sinulle

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 9. joulukuuta 2013)

Sinun, joka käyt töissä, käytät hattua, maksat verosi ja syöt leipää, on ehkä vaikea ymmärtää, miksi juuri sinun pitäisi vastustaa ”maahanmuuttokriitikoita” eli järjestäytyneitä rasisteja ja fasisteja – natsiterroristeja. Hyvä on, maahanmuuttajan tai äärivasemmistolaisen kannalta on ehkä paska juttu että tällaista porukkaa yhteiskunnassa riehuu, mutta miksi tavallisen palkkaa nostavan tallaajan pitäisi välittää asiasta? Valitettavasti tilanne yhteiskunnassa on päässyt sellaiseksi, että juuri sinun pitää, koska kyse on sinun oikeuksistasi.

”Maahanmuuttokriitikot” eivät ole mikään uusi ryhmä tai kansanliike. Nämä samat tyypit perustelivat Neuvostoliiton kaaduttua – ”nyt kun saa” – hassunnimisiä järjestöjä, mitä näitä nyt oli ”Arjalan kermaanien Veljes kuntia”, ja kansa nauroi, kun joka kermaaniporukan piällysmies haukkui toisia samanmoisia esiintyen vielä arjalaisempana ja kahvikermaanit riitautuivat katkerasti kuohukermaanien kanssa. Nyt ei naurata enää, koska keskenään riitelevien ”arjalan kermaanien” tilalla on yksi ainoa äärioikeistolainen voimakeskus, joka on asettunut kaappaamansa perussuomalaisen puolueen sisään. Sen ulkopuolella on joitakin vielä radikaalimpia ryhmiä, jotka seuraavat aikaisempaa uusnatsismin mallia – yksittäisen johtajan ympärille syntyneitä porukoita, jotka riitelevät enemmän toisten samanlaisten kanssa kuin yhteiskunnan valtavirran. Tärkeintä kuitenkin on, että Perussuomalaisten fasistinen siipi, joka on syntynyt Suomen Sisu -äärijärjestön ympärille, on – kuten sen strategian yksi kehittäjä kehuikin – äärioikeistolaisuuden ja uusfasistisuuden alalla ”markkinajohtaja”, joka poliittisella painoarvollaan voi vääntää koko yhteiskuntaelämän ja tiedotusvälineet omalle linjalleen.

Uusnatsien yliote näkyy kielenkäytössä ja käsitteenmuodostuksessa sillä tavalla, että se on saanut niin poliisin, tiedotusvälineet kuin monet sinunkaltaisesi ihmiset uskomaan johonkin ”vastakkaiseen ääriryhmään”, ”suvakkeihin”, jolle uusnatsien ”maahanmuuttokritiikki” muka on syntynyt vastareaktiona. Tämä ei pidä paikkaansa. ”Vapaa liikkuvuus” -järjestö, joka kai sopii parhaiten uusnatsien esittämään määritelmään rajojen avaamista ja rajoittamatonta maahanmuuttoa kannattavasta ”vastakkaisesta ääriryhmästä”, on pieni marginaaliporukka, jolla ei ole erityisen laajaa vaikutusvaltaa edes vihreissä tai vasemmistossa. Ei ole millään tavalla uskottavaa, että sellaisen sirpaleryhmän vastapainoksi tarvittaisiin huomattavasti suurempaa ja röyhkeämpää järjestöä.

Luulet kenties olevasi uusnatseilta turvassa siksi että et ole maahanmuuttaja, suomenruotsalainen etkä minkään muunkaan etnisen vähemmistön jäsen ja että suhtaudut passiivisen ymmärtäväisesti uusnatsien keskeisiin huolenaiheisiin: onhan se totta, että maahanmuuton tulee pysyä järjestäytyneen yhteiskunnan kontrollissa, onhan se totta, että veteraanien urotöistä pitää puhua, onhan se totta, että Stalin tappoi leireillään jumalattomasti porukkaa ja että sitä pitäisi pitää esillä enemmän, ja onhan se totta, että hulluimpia feministejä kuunnellaan tiedotusvälineissä aivan liikaa?Väärin! Juuri sinunlaisillasi on suurin riski joutua uusnatsien ankarimman häiriköinnin ja vainoamisen kohteeksi! Etkö usko? Lue eteenpäin.

Uusnatsien, halla-aholaisten ja hompanssien kirjoissa ”stalinistiksi” ja ”äärivasemmistolaiseksi” pääsee nimenomaan päivittelemällä stalinismin ja neuvostovankileirien kauhuja. Minä tiedän sen kokemuksesta – ennen kuin perussuomalaiset savustivat minut ulos nettikolumnistin paikaltani, kirjoitin seitsemän vuoden aikana lukuisia tekstejä Neuvostoliiton toisinajattelijakirjailijoista ja heidän vankileirimuistoistaan. Tulos: Facebookiin alkoi ilmaantua parjaussivuja, joilla natsit julistivatminun olevan Stalinin ihailija.

Ensimmäinen reaktio on tietysti pitää hompansseja tavattoman tyhminä ihmisinä, jotka osaavat sanan ”Stalin” nähdessään vain ajatella ”öhö öhö, toi on stalinisti”. Todellisuudessa siellä on takana huomattavasti hienostuneempi kuvio. Natsit pyrkivät esittämään parlamentaarisen demokratiamme ”kommunismina” (heidän kielenkäytössäänkin kommunisti on ihan kuka vaan joka ei ole heidän puolellaan) ja käyttämään Stalinin rikoksia natsismin puhtaaksipesemiseen. Toisin sanoen, jos olet (kuten jokainen jotakuinkin normaali ihminen) sitä mieltä, että sekä Auschwitz että Vankileirien saaristo olivat melko paskoja paikkoja, että Hitler ja Stalin olivat molemmat vaarallisia hulluja ja että länsimainen liberaali demokratia on aika siedettävä systeemi sekä natsismiin että stalinismiin verrattuna, olet hompanssien mielestä kommunisti ja vihollinen.

Hommanatsien mielestä nimittäin Stalinin vankileireistä saavat puhua vain he itse, ja vain natsismin puolustelemiseksi. Heidän maailmankuvansa mukaan on olemassa vain se porukka, joka paheksuu Stalinin leirejä, eli he itse, ja se porukka, joka paheksuu Hitlerin leirejä mutta ei Stalinin, eli kaikki muut kuin he itse. Kaikki ne, jotka yrittävät hämmentää tilannetta tuomitsemalla molempien hirmuvaltojen vankileirit ja pitämällä suomalaista demokratiaa parempana vaihtoehtona kuin kumpaakaan diktatuureista, ovat hommanatsien mielestä epäilyttäviä pettureita ja asioiden sotkijoita.

Kun siis menet sanomaan jollain nettikeskustelulaudalla, että joo, Stalin oli melko ikävä tyyppi ja siellä Siperiassa tapettiin aika paljon syyttömiä ihmisiä, päivystävä hompanssi iskee kärppänä kimppuusi ja alkaa aivopesu: koska sinä olet näköjään asioista samaa mieltä kuin Halla-aho (mistä nämä tyypit luulevat tietävänsä, mitä mieltä sinä olet asioista?), velvollisuutesi on liittyä natsien riveihin. Kun sanot, että päätät, kiitos vaan, itse, mitä mieltä olet asioista ja millaisissa porukoissa haluat näyttäytyä, siitä vasta helvetti irti pääseekin. Välittömästi joudut koko ”maahanmuuttokriittisen” nettikulttuurin hampaisiin.

Ei tunnu missään, sanot? Kyllä alkaa tuntua siinä vaiheessa, kun ventovieraat pikkurikollissakit omilla nettisivuillaan revittelevät yksityisasioillasi (tai sillä, mitä yksityisasioistasi kuvittelevat). Vaikka olisit naimisissa, kolmen lapsen isä ja Kokoomuksen paikallisyhdistyksen aktiiveja, nämä tyypit julistavat sinut homoksi, lapsenraiskaajaksi ja kommunistiksi ja spämmäävät näitä käsityksiään nettiin sellaiset määrät, että parissa viikossa ne ovat se mitä Google sinusta ensimmäisenä tietää kertoa, kun syötät nimesi siihen.

Nythän sinä tietenkin kuvittelet, että tämä on liioittelua. Ei pidä paikkaansa. Itsehän en tiennyt, mikä minusta teki elämää suuremman vihollishahmon Halla-ahon silmissä, ennen kuin Jussi Jalonen otti selvää asiasta ja totesi sen alkaneen siitä, että joskus vuonna 2002 tai 2003 olin poistanut Halla-ahon yksittäisen suunsoittokommentin blogistani. Tämä herne painoi Suomen tasavallan prinsessan selkää kahdeksan patjan alla niin pahasti, että hänen piti villitä koko seuraajakuntansa niskaani. Aika ajoin minusta esitetyt spekulaatiot olivat jopa oleellisempi aihe Halla-ahon ja hänen seuraajiensa kirjoittelussa kuin maahanmuutto, islam tai islamistiterroristit.

Tästä voidaan päätellä, että suuri osa nettinatseista, hompansseista, ”maahanmuuttokriitikoista” tai miten heitä itse kukin haluaa kutsuakaan on sellaista väkeä, jonka elämällä ei todellakaan ole mitään muuta sisältöä kuin heittää lokaa johtajansa ja mestarinsa vihaamien ihmisten niskaan. Ei edes poliittisten vastustajien, vaan yksinkertaisesti sellaisten, jotka ovat jollain tavalla loukanneet heidän mestariaan ja heidän mestarinsa itserakkautta.

Mestari Halla-ahon kultti on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että siellä on mukana myös väkivaltaisia pikkurikollisporukoita, jotka voivat olla oikeasti vaaraksi kaikille mestarin silmätikuiksi joutuneille. Näillä tyypeillä ei ole mestaristaan eroavaa älyllistä, moraalista, seksuaalista eikä tunne-elämää, vaan he käyvät tahdottomasti sen kimppuun, jonka joko mestari itse tai joku hänen vasalleistaan osoittaa”maahanmuuttokriittisen liikkeen” viholliseksi ja ”kommunistiksi”. Vaikka olisit aktiivi kokoomuslainen, näiden tyyppien kirjoissa olet ”kommunisti”, ja varsinkaan et ole ”oikea kokoomuslainen”. Sinun on aivan turha yrittää selittää heille, mitä kommunisti oikeasti tarkoittaa ja millä tavalla näkemyksesi ovat täysin kommunisminvastaisia. Heidän suuri johtajansa on tykönänsä päättänyt mitä sanat oikeasti tarkoittavat ja mitä mieltä sinä oikeasti olet asioista, ja jos se ei sinulle sovi, niin siinähän piipität.

Tietenkin sinä nyt ihmettelet, voiko kukaan vajota sellaiseen henkiseen orjuuteen, että vainoaa mestarinsa puolesta kymmenen vuoden ajan tappouhkauksin ja solvauksin netissä sellaista ihmistä, jonka ainoa synti on, että hän on joskus vuonna puumiekka ja kivikypärä poistanut mestarin kommentin blogistaan. Usko pois: kyllä voi. Sellaisia ihmisiä ovat sekä Homma-foorumi että Facebookin natsistiset viharyhmät tulvillaan.

Jos sanot heille, että Halla-ahon ajatusten kuumeinen toisteleminen saa heidät vaikuttamaan jankkaajilta ja roboteilta, joilla ei ole mitään omia mielipiteitä, he loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten. Hehän nimenomaan todistavat olevansa älykkäitä poikkeusihmisiä päätymällä omalla järkeilyllään (!) sanasta sanaan samoihin johtopäätöksiin kuin tunnustettu älykäs poikkeusihminen ja tohtorisetä Halla-aho. Heidän mielestään yksilöllisyyden korkein muoto on yhdessä kolmen tuhannen muun yksilön kanssa yksilöllisesti toistaa Halla-ahon oppilauseita ja kiusata ja uhkailla netissä jotakuta sellaista, jonka Halla-aho on mestarillisessa ylhäisyydessään osoittanut heidän kansanliikkeensä viholliseksi – yleensä pelkästään verhotulla vihjauksella, seuraajat osaavat kyllä noudattaa sellaistakin. Tätä he ovat valmiita jatkamaan vuoden, kaksi vuotta, viisi vuotta, vuosikymmenen. Kuka ties loppuikänsä. Siinä on heidän elämänsä tarkoitus. Ainoa, mihin heillä on lahjoja, kykyä ja kunnianhimoa.

Mutta poliisihan tietysti auttaa, jos he vainoavat sinua? Ei puhettakaan. Katsos, poliisi ja media on aivopesty uskomaan, että äärioikeiston nettivainoissa on kyse ”ääriryhmien välisistä yhteenotoista”. Toisin sanoen, jos olet vaikkapa kokoomuslainen tai muu pesunkestävä porvari, joka vain ei malta olla inttämättä vastaan kun joku äärioikeistolainen sanoo nettilaudalla jotain täysin asiatonta, ääliömäistä ja paikkaansapitämätöntä (ja hehän tunnetusti tunkevat kaikille keskustelufoorumeille spämmäämään pyhää asiaansa: somalien kamaluudesta pitää heidän mielestään saada keskustella-tella-tella-taran-tella-tella-Joe vaikka postimerkkeilijöiden tai tulitikkurasiaetikettien keräilijöiden sivuilla), poliisi toteaa, että olet vain ”vastakkaisen ääriryhmän edustaja”, äärivasemmistolainen, eli siis periaatteessa samanlainen höyrypää kuin ne jotka sinua ahdistelevat, ja että poliisin tehtävänä ei ole sekaantua höyrypäiden jäsentenvälisiin.

Kokonaan toinen asia on, että jos sinä vuosikausien nettivainon jälkeen suutahdat ja sanot jotain sopimatonta, äärioikeiston pikku nettivapaaehtoisten armeija kielii siitä välittömästi viranomaisille, ja vaikka et olisi sanonut yhtään mitään laitonta, sanomisesi tutkitaan huolella ja käväisetpä vielä syyteharkinnassakin. Toki syyttäjä – ehtiessään, puolitoista vuotta sinua löysässä hirressä roikutettuaan – luopuu syytteistä saman tien, mutta on merkillepantavaa, että poliisi ottaa äärioikeiston ilkivaltaisetkin rikosilmoitukset paljon vakavammin kuin äärioikeiston uhrien. On koettu ja nähty, että jälkimmäiset eivät saa oikeutta, koska heidän tutkintansa ei koskaan etene syyttäjälle asti.

Hiljattainen lehtiuutinen, joka jäi Suomessa vaille ansaitsemaansa huomiota, kertoi, että äärioikeistolaisten ja ammattirikollisten yhdistyminen yhdeksi ja samaksi blokiksi huolestuttaa jo poliisin kansainvälisiä yhteistyöjärjestöjäkin. Täällä Suomessa homma on tietysti edistynyt jo pitemmälle. Täällä meillä poliisin vanhat tutut istuvat poliisien kanssa sulassa sovussa Perussuomalaisten edustajina valtuustosta valtiopäiville. Poliisit eivät tietenkään mielellään pidätä puoluetovereitaan – saattavatpa olla näiden kanssa samaakin mieltä siitä, että ”äärivasemmistolaisia” (= käytännöllisesti katsoen koko liberaalia keskiluokkaa) tulee voida rankaisematta vainota ja kiusata.

Rikolliset eivät ole tyhmiä, vaan tunnistavat omat etunsa. Ihan tavallinen peruskriminaali, joka tehtailee pieniä rötöksiä pahoinpitelyistä huumerikoksiin ja varkauksista kavalluksiin, haistaa kyllä kahvin kun huomaa, että äärioikeistolaiset pääsevät poliittisen kantansa ansiosta rikosilmoituksista kuin koira veräjästä. Tällöin hänkin alkaa julistaa isänmaallisuuttaan, rasismiaan ja kommarien pahuutta (alamaailmalle tyypilliseen kovan miehisyyden kulttuuriin tällaiset jutut sopivat joka tapauksessa kuin nenä naamaan) ja liittyy äärioikeiston peesaajaporukkaan. Miksei hän tekisi niin, jos on tullut selväksi, että äärioikeistolaisena ei tarvitse vastata rikoksistaan?

Voi olla, että mitään uusia breivikejä ei nouse joukkomurhaamaan lapsia (vaikka taas kerran täytyy muistaa, että useamman kuin yhden viime aikojen joukkosurman takaa on pilkistänyt ”isänmaallisia” tai äärioikeistolaisia motiiveja, mistä lehtineekerimme eivät toki ole uskaltaneet ääneen puhua). Voi olla, että mikään uusi natsiliike ei kaada suomalaista demokratiaa eikä pane meitä kaasukammioon. Mutta eikö sellainen tilanne ole jo ihan tarpeeksi paha, että rikolliset, poliisi ja äärioikeisto liittoutuvat (”kommunistiksi” leimaamaansa) tavallista keskiluokkaista veronmaksajaa vastaan?

Haarukkapaloja foorumikirjoituksistani

(alun perin julkaistu Paljastettu-blogissa 5. joulukuuta 2013)

Maahanmuuttokriitikot ja mielenterveys

Itse asiassa yksi huvittavimpia piirteitä tässä maahanmuuttokriittisessä liikkeessä on se, että se on tempaissut mukaansa selvästi tasapainottomia yksilöitä (yksittäisiä nimiä mainitsematta, koska tapauksia selvästi on useita), jotka myös saavat häiriintyneille visioilleen terveiden ihmisten kannatusta.

Poliittisia vastustajia nimitellään kyllä mielisairaiksi, mutta ainakin hompanssien leirissä täysin kliinisin kriteerein mielisairas saattaa saada aivan terveeksi laskettavia ihmisiä kannattajikseen tai myötäilijöikseen. Selvästi paranoideista harhoista kärsivillä ja psykoottisessa tilassa olevilla bloggaajilla voi olla paljonkin äärioikeistolaisia seuraajia, jotka pitävät harhoja täytenä totena (ja jotka itse tuntuvat olevan siinä mielessä mieleltään terveitä, ettei heillä ole esimerkiksi hallusinaatioita tai deluusioita).

Tämä johtunee siitä, että ihmiset eivät oikeasti tiedä, millainen ihminen on psykoosissa ja miten mielisairaus määritellään. Netissä kukaan ei tiedä että olet hullu, ja kaikesta tölvimisestä huolimatta ihmisillä on myös tietty perushyväntahtoisuus ja halu ymmärtää toista ihmistä. Toisin sanoen "omalla puolella" olevien harhaisten harhoja ymmärretään ja siedetään loputtomiin. Tämä ongelma on varmasti muillakin poliittisilla tahoilla kuin äärioikeistossa, mutta maahanmuuttohorina sinänsä on niin paranoidia touhua, että se sopii hommapirtaan kuin nakutettu.

Greenpeace-Sinin tapauksesta

Ja tosiaan, jos ajattelee mikä voisi olla "nationalistinen" reaktio tuohon, niin se voisi olla myös sellainen, että olipa Sini greenpeacelainen tai mikä, niin ryssä perkele ei vangitse meidän kansalaista saatana, ja että Talvisota perkele saatana jne. Tämä ei ole kaukaa haettua. Kun muuan Lori Berenson - nuorehko amerikkalainen nainen, joka liikkui vasemmistopiireissä - joskus vuonna 1995 joutui kiven sisään Perussa osallistuttuaan huomattavasti Greenpeacea vähemmän rauhantahtoisen porukan, nimittäin MRTA:n (Movimiento Revolucionario Túpac Amaru, jonkinlainen marxilainen sissiliike), toimintaan, tietty osa tavallisista jenkeistä vaati Berensonin vapauttamista seuraavanlaisin perustein:

-"I don't care if she's a country club Republican or an Uzi-toting terrorist's moll. She's a human being and an American, and she must come home."-

Tätä voidaan pitää typeränä ja naiivina nationalismina - liberaali amerikkalainen nettituttu, jonka blogista tämän aikoinani luin, paheksui kovasti tuota asennetta, koska siihen sisältyi sellainen ajatus, että Perun itsenäisyys oli yhdentekevää ja että jenkillä jenkkinä oli erioikeus sekaantua vaikka vieraan maan vallankumoukseen, koska maailma on jenkkien leikkikenttä. Äärioikeistomme vahingonilo Sinin vangitsemisesta osoittaa kuitenkin, että he eivät ole minkään mielekkään määritelmän perusteella isänmaallisia eivätkä nationalisteja. Silloin kun Venäjän julmuus nähdään hyvänä aseena oman maan toista mieltä olevia vastaan, silloin on periaatteellisella tasolla otettu kantaa Venäjän puolesta, omaa kansaa vastaan. Sen tien päässä on, että kutsutaan Venäjä tänne kurmoottamaaan oman maan vääränlaisia kansalaisia.

Suvaitsevaisto ja miten sellaiseksi pääsee

Ns. "suvaitsevaistoksi" pääsee käytännössä jos katsoo asiakseen noudattaa niitä hyvän käytöksen sääntöjä, jotka on porvarillisilta isovanhemmiltaan oppinut. Mustaihoisten ihmisten kohteleminen ihmisinä ei koskaan ole ollut mikään äärivasemmistolainen poikkeus normaalista, ennen kuin ns. maahanmuuttokriitikot ovat ottaneet asiakseen tehdä sikamaisesta törkeydestä jonkinlaisen hyveen. Esimerkiksi minun isoäitini suhtautui hyvin negatiivisesti kaikenlaiseen vasemmistolaisuuteen, kommunismiin ja "punaiseen ryssähtävyyteen". Hän oli jo teini-iässä kun hänen perheensä joutui punaisten vainoamaksi vapaussodan (tällä nimellä sitä meillä kutsuttiin) aikoihin, ja hän kertoi noilta ajoilta myös muistoja maan sisällä pakenemisesta. Hän ei ehtinyt nähdä ensimmäisten somalien saapumista Suomeen, mutta olen vakuuttunut siitä, että jos hän olisi ollut tajuissaan ja valistuneen kansakoulunopettajan moodissaan sen tapahtuessa, hän olisi suhtautunut hyvinkin ymmärtäväisesti. Myös äitini, joka oli aktiivinen kokoomuslainen, paheksui kaikenlaista rasismia ja pakolaisvihamielisyyttä, vaikka suhtautuikin kaikenlaiseen vasemmistolaisuuteen kuten minä perussuomalaisuuteen.

Jussi Jalonen on ansiokkaasti omassa blogissaan muistellut itsenäisen Suomen varhaisia vuosikymmeniä, jolloin hyvinkin ärjynationalistiset suomalaiset samaistuivat maailmanpolitiikassa pieniin alistettuihin tai hyökkäyksen kohteiksi joutuneisiin maihin, kuten vaikkapa Italian ahdistamaan Etiopiaan (siihen aikaan sitä kutsuttiin Abessiniaksi). On totta, että "neekeri" ei siihen aikaan ollut Suomessa yksiselitteisen negatiivinen sana. "Neekeri" oli julmien orjakauppiaiden sortama, ja koska me (suomalaiset) olimme määritelmällisesti hyviä, meidän piti olla "neekerin" puolella orjakauppiaita ja plantaasinomistajia vastaan. Tämän tyyppinen heikomman puolella oleminen oli täällä ilmeisesti syvemmälle ulottuva perinne kuin yleensä ymmärretäänkään ja se kuului osana isovanhempieni aikaiseen isänmaalliseen idealismiin, nimenomaan siihen kansasta nousseiden kansakoulunopettajien idealismiin. (Väinö Linnan Rrrautajärrrvi-kansakoulunopettaja on todella ilkeä ja mielestäni epäoikeudenmukainenkin karikatyyri.)

Silloin kun ensimmäiset kiintiöpakolaiset - vietnamilaiset - tulivat Suomeen, nimenomaan vasemmisto oli heitä leimaamassa "oikeisto-opportunisteiksi", ja kyllä kommareita meidän perheessä siitä hyvästä paheksuttiinkin.

Hyvät tavat eivät ole mikään ”punavihreiden” keksintö

Punavihreät eivät kuitenkaan ole keksineet esimerkiksi sitä, että kaiken värisiä ihmisiä tulee kohdella ihmisiksi, se kuuluu ihan porvariskodeissa vuosikymmeniä ennen minkään punavihreyden syntymistäkään kasvatettujen hyviin tapoihin. Ottaen huomioon, että juuri kaikenlaiset vasemmistoradikaalit ovat jonkinlaisen itsetarkoituksellisen spontaaniuden ja avoimuuden nimissä paheksuneet hillittyyttä ja tapojen noudattamista kauheana ahdistavana kahleena, on todella ansaitsematon kohteliaisuus väittää, että juuri heikäläiset olisivat keksineet hyvän käytöksen.

Persujen ja Soinin venäläismielisyydestä

Kyllä persujen ja Soinin venäläismielisyydelle on muitakin todisteita. Esimerkiksi Venäjän verkossa -blogista voi lukea lisää asiasta. Venäläiset tiedotusvälineet ovat kehuneet persuja ideologisesti läheiseksi puolueeksi. Hommalta olemme jo siteeranneet aika moneen otteeseen edustavan valikoiman Venäjää ihannoivia merkintöjä, joissa jopa esitetään, että talvisota olisi saanut jäädä käymättä (!). Persujen eduskuntaryhmän kellokkaista Hirvisaari on leimannut Venäjän kriitikot "katalaan viittaan verhoutuviksi mokuttajiksi" ja toivonut keskinäistä kunnioitusta suomalaisten ja venäläisten kansallismielisten välille. Pohjoisen nuori persupoliitikko Kortelainen, alias "Turjalainen", on sanonut haluavansa "tilapäisen" Venäjän miehityksen Suomeen kriisitilanteessa. Hommalainen bloggaaja "Tragedian synty" on samoin sanonut vihaavansa länsimaista demokratiaa niin, että haluaa mieluummin sille ihan minkä tahansa venäläisen vaihtoehdon. Jussi Halla-aho on esiintynyt venäläisellä propagandakanavalla "suomalaisena toisinajattelijana". Hannu Rainesto, alkujaan pienpuoluekommunisti ja bäckmanilainen, joka kutsuu itseään lempinimellä ”Berija” (Lavrenti Berija oli Neuvostoliiton tapposalapoliisin päällikkö Stalinin aikaan) on otettu persuihin jäseneksi ja julistaa Venäjään liittymisen ilosanomaansa siellä ilmeisesti täysin esteettä.

Mitä sitten tulee tuohon Greenpeace-Siniin, siitä ei ole monta vuotta kun persuhenkinen oikeisto jatkuvasti vittuili siitä, kuinka vihervasemmiston maailmanparantajat eivät uskalla mitenkään protestoida Venäjän luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusrikoksia vastaan. No, nyt protestoidaan, mutta ilmeisesti sekään ei kelpaa, kun Venäjästä on tällä välin ehtinyt tulla maailman taantumuksellisten oma Vatikaani.

(Edellisessä katkelmassa viitataan seuraavaan sitaattiin ”Tragedian synty” -bloggaajalta:
On totta, että kaikista naapureistamme vain Venäjän voisi kuvitella olevan lähitulevaisuudessa sotilaallinen uhka Suomelle. Toisaalta ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että tukisin ennemmin Venäjää kuin Natoa. Jos näiden valtojen välille jokin kriisi syntyisi, mitähän vastaan ne taistelisivat ideologisesti? Eurooppa ja Yhdysvallat epäilemättä puolustaisivat sellaisia asioita kuin suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia ja moniarvoisuutta. Mikä Venäjän vaihtoehto näille sitten olisikin, uskoisin sen olevan minulle paljon mieluisampi. Siispä tällaisessa kriisissä haluaisin Suomen olevan Venäjän puolella. Ainakin niin kauan kuin tilanne on tämä, vastustan Suomen liittymistä Natoon.)

Kerjäläisyydestä ja kaksinaismoraalista:

Mikähän siinä on että tässä maassa yleensäkin siedetään sitä että juopot ja törkimykset terrorisoivat julkisia kulkuvälineitä? Jos sellainen on suomalaista kulttuuria niin se kulttuuri joutaakin hävittää ja heti.

Ja jos kaksinaismoraalista puhutaan, minä olen jo vuosia ihmetellyt miksi hompanssit huutavat kurkku suorana aggressiivisen kerjäämisen kieltoa nyt kun täällä on Romanian romaneja harrastamassa moista, mutta eivät ole hiiskahtaneetkaan niiden vuosikymmenten ajan kun se on ollut suomalaisen asfalttiviidakon laki että äärimmäisen väkivaltaiset kantaväestön miehet saavat vaatia ohikulkijoilta huggea turpaanvedon uhalla.

Hommalaisten sisällissota- ja tappohaaveista:

Hommapaska kaivaa itselleen yhä syvempää kuoppaa. Hompanssit joutuvat yhä enemmän pelkäämään omien nimiensä ja henkilöllisyyksiensä paljastumista, koska voi olla että kukaan ei halua olla enää esim. samoissa duuneissa sellaisten fanaatikkojen kanssa, jotka puheistaan päätellen voivat millä hetkellä hyvänsä vetää pyssyn esiin ja tehdä breivikit.

Tietysti siinä vaiheessa kun hompanssit tajuavat millaiseen umpikujaan ovat itse itsensä tunkeneet, voi olla että se pahin riski ei ole niinkään määrätietoinen poliittinen terrori kuin epätoivoiset "laajennetut itsemurhat", kun hompanssi yrittää räjäyttää mukanaan mahdollisimman monta "mokuttajaa".

Vastaukseksi hommalaiselle, jota hämmentää oman puolensa Venäjän-nöyristely:

Onko sinullakin vaikeuksia hyväksyä hypänneesi Venäjän vasallivaltioksi haluavien kelkkaan? Jollei ajatus Venäjän orjana elämisestä miellytä, niin tule meidän suvisten porukkaan ja ala julistaa vahvan maanpuolustuksen tarpeellisuutta nimenomaan siksi että Venäjä on juuri suvisnäkökulmasta vihollinen. Kyllä ne homot ja muslimit viime sodassakin kelpasivat isänmaata puolustamaan. Kelpaat sinäkin, jos pysyt rivissä vaikka vasemmalla puolen kaveri olisikin homo ja oikealla somali.

Löpinäsi ovat toki mielenkiintoisia siinä, että niistä voi selvästi havaita, millaista hämmentämistä Venäjän propagandastrategia on. Venäjä lähtee siitä, että suomalaiset uskovat äärioikeiston olevan luotettavasti maanpuolustushenkinen ja Venäjä-vastainen, ja värvää väkeä jankkaamaan vanhan koulukunnan äärioikeistopropagandaa, jossa "suvaitsevaisto" (tosiasiassa Venäjän pahin vihollinen suomalaisessa poliittisessa kentässä) esitetään jotenkin venäläismielisenä.

Samalla äärioikeiston sisällä mielipiteet vaivihkaa muokataan myötämielisiksi Venäjän miehitysjoukoille - äärioikeisto joutuu ottamaan kantaa kysymykseen, haluaako se mieluummin lännen vapauden (mamuineen, homoineen ja hurreineen) vai Venäjän ankaran konservatiivisen vallan (joka surmaa mamut, homot ja hurrit). Tiedämme hyvin, että tyypillinen hommalainen vihaa enemmän mamuja ja "väärällä" tavalla ajattelevia suomalaisia kuin Venäjää konsanaan. Toisaalta tyypillinen hommalainen on myös pelkuri eikä uskaltaisi itse ikinä toteuttaa uhkaamiaan hirmutekoja, mutta häntä kiihottaa kovastikin ajatus, että hirmuteot voisi delegoida ulkomaalaiselle taholle, joka on tunnettu julmuudestaan ja säälimättömyydestään ja jonka tehdessä ne hirmuteot hän itse ei oikeastaan joudu niistä moraaliseen vastuuseen. Näin Venäjän valtaan alistuminen alkaakin näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta hommalaisen näkökulmasta.

Bäckmanin tehtävä tässä kuviossa on luoda konkreettinen ja näkyvä Venäjän uhka, jotta asenteet muuttuisivat äärioikeistolaisemmiksi ja ihmiset hakisivat turvaa äärioikeistosta. Mutta samalla tuo äärioikeisto on itse Venäjän käsikassara, eli siinä tavallaan koira (Bäckman) ajaa saalista (Suomen kansa) passimiehen (äärioikeisto) kaadettavaksi.

Äärioikeiston suhteesta rikolliseen alamaailmaan:

Äärioikeisto ei oikeastaan missään päin länsimaailmaa ole kovin selvästi erillään rikollisuudesta, siis banaalista kriminaali- ja huumekauppatyyppisestä rikollisuudesta. Äärivasemmistokin toki tekee rikoksia, joskus jopa organisoidustikin, mutta näyttää siltä että nykyään ei oikein ole olemassa leimallisesti äärivasemmistolaista rikollispomoa. Sitä vastoin paatuneilta rikollisilta kuulee mamukritiikki- ja rasismiläppää, vaikka käytännössä ihan suomalaislähtöisissä rosmojengeissä on mukana maahanmuuttajia. Ilmeisesti se mamukritiikki ja rasismi on rikollisille ennen kaikkea yksi tapa ilmentää väkivaltaista miehisyyttä, joka on keskeinen osa ammattirikollisen asennetta ja mielenmaisemaa ja ilmeisesti myös yksi tärkeimpiä syitä liittyä jengeihin.

Äärioikeistolainen väkivalta tulevaisuudessa:

Mutta joo, siitä perussuomalaisten vallankaappausyrityksestä. Kuka on natsien puolella? Armeijako? Upseerikunnan uskoisin olevan verrattain puhdas fasismista – esimerkiksi aktiiviupseeri, nimimerkki Rogue Trader on Todellisuus-foorumilla antanut selkeän ja optimismiin aihetta antavan tilannetiedotuksen. Aliupseerit - kuten hiljattaisesta aliupseeriliiton johtajan purkauksesta tiedämme - sitä vastoin ovat varmasti pitkälti natsiutuneet. Poliisikunta on jo nyt yhtenä miehenä äärioikeiston puolella. Lisäksi kaikenlaiset aseenomistaja- ja pyssyoikeuspuljut ovat, kuten olemme huomanneet, lähtökohtaisesti äärioikeiston aseellinen siipi.

Kyllä tällä porukalla saadaan aikaan vallankaappaus, tai ainakin mittava äärioikeistolainen terrori kymmenine, ehkä satoine murhineen. Lisäksi on varmasti paljon katutason pikkubreivikejä heittämässä omia lannoitepommejaan itähelsinkiläisiin päiväkoteihin.

Pitää myös muistaa taas kerran se, että perussuomalaisten ja rikollisen alamaailman välillä ei ole selvää rajaa. Yhteistyö kovapintaisten rikollisten kanssa antaa monenlaisia synergiaetuja. Paatuneita henkirikollisia hyödynnetään terrorimurhissa, koska kirjoituspöytänatseilla saattaa kaikesta huolimatta olla jäljellä jotain estoja murhaamisen suhteen.

Miksi hommalaiset eivät pelkää kiinalaisia?

Pienenä marginaalihuomautuksena tässä vain taas kerran ihmettelen, miksi hompansseja ei yhtään huolestuta kiinalaisen rahan ja kiinalaisen timantinkovan liiketoiminnan kulttuurin hivuttautuminen keskuuteemme. Onko niin että siltä kiinalaistytöltä ajatellaan voitavan saada ns. pimbee eli pildee, joten kiinalaisia ei koeta seksuaalisena uhkana? Vai onko niin että kiinalaisen kulttuurin pelottavat ja armottomat piirteet herättävät armottomuutta ihailevissa hompansseissa vain ihailua ja samaistumista?

Hommalaiset tietävät kaiken marxilaisuudesta, liberaalista demokratiasta eivät mitään:Niillehän perusporvarillinen liberalismi sosiaalidemokraattisella hyvinvointiajattelulla höystettynä on "marxilaisuutta". Minunkin blogiani lukiessa monet hompanssit vuosien varrella ovat kiristelleet hampaitaan ja ihmetelleet (näillä sanoilla) "mitä luokkatietoisuutta tuo nyt on". Pojat ovat oikeasti aika hyvin perillä perinteisestä marxilaisuudesta - itse asiassa näyttää siltä, että heillä on ollut siitä hyvä kurssitus omissa porukoissaan, tyhminkin hompanssi tietää yhtä ja toista neuvostoliittolaisesta dogmaattisesta marxismista - mutta ilmeisesti länsimaisen (esimerkiksi jenkkiläisen) demokratian periaatteet ovat heille täysin outoja.

Hommalaisaatteen sisäisestä epäjohdonmukaisuudesta:Tässä yhteydessä saan varmaankin ilmaista periaatetason ihmetykseni siitä, että "nationalistiselta" maahanmuuttajakriitikkotaholta löytyy näitä laissez faire -miehiä, jotka periaatteellisesti paheksuvat aivan kaikkea valtion sekaantumista vapaaseen talouteen. Sitten taas kun tulee puhe maahanmuutosta, niin nämä samat tyypit ovat vaatimassa rautaa rajalle jottei yksikään neekeri livahtaisi rajan yli. Kukahan sen raudan sinne rakentaa, yksityinen yrityskö?

Joskus sitä toivoisi näiltä ns. nationalisteilta selkeää arvojulistusta siitä, mihin he oikeasti perustavat maailmankuvansa, mutta kai sitten olisi niin noloa myöntää kannattavansa nationalistista kollektivismia ja laissez faire -bisnesindividualismia ihan sen mukaan mikä parhaiten omalle mulkulle ja omalle mulkkuudelle sopii.

Hompanssille, joka sanoo, että Suomi on maailman vähiten armottomia yhteiskuntia:

Ai, tänään tuuli puhaltaa tuosta suunnasta? Minä kun olen ollut havaitsevinani, että juuri sinun viiteryhmäsi suunnalta kuuluu jatkuvasti urputusta siitä, miten paska maa Suomi on kun veroakin joutuu maksamaan ja pakkohurria lukemaan koulussa eikä neekeriäkään saa hakata kun se katsoo ohikulkevaa nättiä tyttöä, ts. raiskaa naisemme. Siellä jopa julistetaan että ydinsota tai Neuvostoliiton orjuuteen joutuminen olisivat olleet parempia vaihtoehtoja kuin tämä "ämmien hyysäysyhteiskunta". Sen tilalle halutaan alkuvoimaista ja väkivaltaisen miehistä yhteiskuntaa, jossa raakamainen mies ottaa raa'asti sen mitä hänelle kuuluu ja vielä enemmänkin. "Ämmien hyysäysyhteiskunta" on teikäläisille eräiden lajitoveriesi mielestä niin vastenmielinen, että Venäjä ja Venäjän valtaamaksi joutuminen näyttäytyy heille parempana.

Muuten en ole ihan eri mieltäkään: ennen lajitoveriesi nousua politiikkaan Suomi oli yksi maailman vähiten raakoja ja armottomia yhteiskuntia, ja olisi sietänyt sellaiseksi jäädäkin. Sinä ja kaverisi olette nyt kuitenkin seitsemän vuoden ajan paiskineet hartiavoimin töitä raakuuden ja armottomuuden systemaattiseksi lisäämiseksi, koska mielestänne ongelma on ollut juuri raakuuden ja armottomuuden puuttuminen. Hompanssilogiikan mahtavin kuperkeikka on kyllä se, että juuri sinunlaisesi rikkinäisen äänilevyn tasoinen hommabotti kehuu Suomessa juuri sitä, minkä teikäläiset pyrkivät aktiivisesti tuhoamaan maastamme.

Ei "maahanmuuttokriitikko", vaan äärioikeistolainen

Kovan linjan "maahanmuuttokriitikot" eivät ole maahanmuuttokriitikoita, vaan äärioikeistolaisia. Maahanmuuttopolitiikka on heille viime kädessä vain vetonaula. Tavoitteena on ihan kotimaisten kieli-, kulttuuri- ja elämäntapavähemmistöjen (suomenruotsalaiset, homoseksuaalit, saamelaiset, romanit) sortaminen ja nujertaminen sekä tiedonvälityksen sisällön ja kulttuurin yhdenmukaistaminen. Kovan linjan maahanmuuttokriitikko pystyy olemaan henkilökohtaisesti kaveria vaikkapa muslimin kanssa, mutta se on sitten häneltä erityinen armonosoitus, jonka avulla hän voi kokea itsensä hyväksi ja reiluksi tyypiksi.

Itse asiassa kun maahanmuuttokriitikot operoivat mielikuvilla hyysäreistä, jotka oman henkilökohtaisen monikulttuurin kaipuunsa vuoksi haluavat maahantuoda mutiaisia, siinä on taas kyseessä projektio. Maahanmuuttokriitikko voi kyllä olla kamua vaikkapa muslimilankomiehen kanssa, mutta maahanmuuttokriitikko kokee tämän sitten suurena hyvyyden ja reiluuden osoituksena, joka saa hänen oman terskansa loistamaan helakamman purppuraisena.

Ns. hyysäripuolella asia sitä vastoin yleensä nähdään hyvinkin tylyn muodollisesti ja lakihenkisesti: kyse on formaalisista periaatteista kuten laillisuusperiaatteesta ja yhdenvertaisuusperiaatteesta, joita tulee soveltaa täysin riippumatta siitä, onko asianomainen tummaihoinen, käyttääkö hän Chanel numero viitosta poikaporukassa ja piereskeleekö hän öisin.

Oliko se nyt Olli Immonen vai kuka noista vähiten sofistikoituneista kämypersuista joka hiljattain luonnehti yhdenvertaisuusperiaatetta "ongelmalliseksi". Kiitettävää rehellisyyttä. Viime kädessä noilla tyypeillä ei ole ongelmaa muslimeista, vaan niistä yleisistä oikeusvaltioperiaatteista, joiden nojalla muslimeillakin on oikeus muuttaa Breivikiaamme, asua Breivikiassamme ja tulla Breivikian tasavaltamme kansalaisiksi. Mieluummin he haluaisivat systeemin, jossa Heteroseksuaalisten Suomenkielisten Miesten neuvosto armollisesti myöntäisi erioikeuksia murjaaneille ja musulmaaneille, aivan kuten ennen vanhaan vähemmistöjen oikeuksia ei ankkuroitu mihinkään yleisiin oikeusvaltioperiaatteisiin, vaan kuninkaan armollisiin henkilökohtaisiin käskykirjeisiin.

Mitä todennäköisimmin tämänkin foorumin päivystävät kämyt olisivat valmiita soveltamaan hyvinkin sallivaa maahanmuuttopolitiikkaa, jos maahanmuutosta päättävä elin olisi tuo Heteroseksuaalisten Suomenkielisten Miesten neuvosto, ja jos he itse saisivat olla neuvostossa mukana. Varmaankin esimerkiksi [foorumikeskustelija X]n näkemys maahanmuuttopolitiikasta olisi paljon liberaalimpi, jos hän olisi sellainen suuri tärkeä neuvosmies, joka kansanjoukkojen hurratessa ja hienoihin mustakarvalakkisiin univormuihin sonnustautuneiden somalien juhlakaartin saattelemana, alastomien maahanmuuttajatyttöjen pyöriessä hänen ympärillään esittäen eroottisesti suggestiivisia tansseja, joka aamu matkaisi hienoissa vaunuissaan neuvoston kokoukseen tekemään suuria päätöksiä Suomen tulevista kohtaloista. Se, mikä [foorumikeskustelijaa X] potuttaa, on se, että hän ei ole sellainen etuoikeutettu herra, vaan joutuu olemaan tasa-arvoinen meidän maanmatosten kanssa

(PS: Kuten tuosta Singapore-kirjoituksestani voi päätellä, maahanmuuttokriitikoilla ei myöskään ole mitään väestönvaihtoa eikä suomalaisen kulttuurin jyräytymistä vastaan, jos se tapahtuu markkinoiden ja työperäisyyden ehdoilla.)

Miten maahanmuuttokriitikoiden kanssa toimitaan - ohjeita Breivikin jälkeiselle aikakaudelle

(alun perin julkaistu Paljastetun blogissa 3. joulukuuta 2013)

Monet meistä tavallisista ja epäpoliittisista tallaajista ovat joutuneet maahanmuuttokriitikoiden terrorin uhreiksi tietämättä itsekään miksi. Tämän takia on syytä laatia yksinkertaiset ohjeet siitä, miten heihin tulee suhtautua. Seuraavia sääntöjä, jotka perustuvat käytännön kokemuksiin ”älä tee kuten minä olen tehnyt, tee kuten minä neuvon” -periaatteella, tulee noudattaa, jos haluaa elää elämänsä edes jotakuinkin rauhassa maahanmuuttokriitikoilta.

Ensimmäinen ja tärkein periaate on ymmärtää, että maahanmuuttokriitikot ovat vihollisiasi, eivätkä vain sinun vihollisiasi, vaan kaiken itsestäänselvästi hyvän ja toivottavan.Tätä on helppo pitää vainoharhaisena ajatuksena, mutta kuten tiedämme, Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivik oli kiinteästi mukana maahanmuuttokriittisessä alakulttuurissa, ja hänen tekonsa oli maahanmuuttokriittisen ajattelutavan johdonmukainen seuraus.

Maahanmuuttokritiikki ei ole todellisuudessa maahanmuuttokritiikkiä, vaan pyrkimys tehdä tyhjäksi kaikki ne kulttuurin muutokset ja kaikki se yhteiskunnallinen vapautuminen, joka on luonnehtinut länsimaista elämäntapaa kuusikymmenluvulta alkaen. Maahanmuuttokriitikoiden älykkösiiven nettilehdessä on jopa esitetty ihmiskunnan rappion lähteneen liikkeelle Ranskan vallankumouksesta. Tämä tarkoittaa, että monet sellaiset oikeudet, joita olet pikkulapsesta asti pitänyt itsestään selvinä, ovat maahanmuuttokriitikon mielestä ”kulttuurimarxismia” ja rappiota, ja hän kokee olevansa oikeutettu vaikka surmaamaan sinut siksi, että nautit hyväksesi näitä oikeuksia.

Kuten Breivik, myös maahanmuuttokriitikot yleensä katsovat moraaliseksi oikeudekseen, ellei peräti velvollisuudekseen, vaikka surmata lapsesi siksi, että olet kasvattanut hänet kohtelemaan kaikenlaisia ihmisiä ihmisinä. Tämä nimittäin tarkoittaa maahanmuuttokriitikoille sitä, että lapsesi on pilattu ”kulttuurimarxismilla” ja mokutuksella ja että hän pelkällä olemassaolollaan on maahanmuuttokriitikoiden tavoitteiden tiellä. Kun olet tekemisissä maahanmuuttokriitikoiden kanssa, muista, että olet tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä sinun lapsesi surmaaminen on myönteinen, kannatettava ja toteutuessaan ilojuhlan arvoinen tavoite.

Tätä ei tule pitää vainoharhaisuutena. Maahanmuuttokriitikot leimasivat tietysti kaikki yritykset vastuullistaa heitä Breivikin joukkomurhasta ja nähdä mitään yhteyksiä Halla-ahon ja Breivikin ideologioiden välillä poliittiseksi ajojahdiksi ja ”haudoilla tanssimiseksi”, mutta tämä on vain maahanmuuttokriitikoiden ikivanha propagandatemppu, jonka läpi tulee voida nähdä. Kannattaa mieluummin ottaa selvää siitä, mitä he sanovat samoin ajatteleville suunnatuissa kirjoituksissaan.Breivikin iskusana ”kulttuurimarxismi” on Breivikin teon jälkeen selkeästi yleistynyt esimerkiksi uskonnollisen oikeistomme keskuudessa siitä huolimatta, että se jo ennakoiden paheksui kaikkia syytöksiä yhteyksistä Breivikiin. Selvempää tunnustusta Breivikin roolille esiajattelijana ja esitoimijana tuskin voi kuvitella.

Mitä käytännön sääntöjä sitten pitää noudattaa?

• Älä pyri kompromissiin äläkä sovintoon maahanmuuttokriitikoiden kanssa. Suomalaiselle poliittiselle kulttuurille on ollut ominaista sisällissodan aikojen jälkeen sovittelu ja ääriryhmien kuoliaaksi syleileminen. Tämä perustuu ajatukseen, että ääriryhmilläkin on positiivisia pyrkimyksiä, kultahippuja, jotka on vaskoolilla huuhdottava esiin vainohulluuden ja retoristen liioittelujen seasta. Maahanmuuttokritiikillä ei kuitenkaan ole mitään myönteistä sisältöä. Todellisuudessa maahanmuuttokriitikoiden esittämät käytännön ehdotukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: sellaisiin, joita jo oikeusvaltion sallimassa määrin toteutetaan, ja sellaisiin, jotka toteutettaessa loukkaisivat perusoikeuksia, perustuslakia ja ihmisoikeuksien julistusta. Sovittelu ja keskitien etsiminen maahanmuuttokriitikon kanssa on rinnastettavissa sovitteluun murhaajan kanssa. Jos murhaaja haluaa tappaa kaikki neljä lastasi, et takuulla ehdota sellaista Salomonin tuomiota, että murhaaja tappaisi vain kaksi ja jättäisi loput henkiin – varsinkin kun murhaaja kuitenkin kohta palaisi takaisin vaatimaan uutta ”kompromissia”, jossa hän saisi tappaa kolmannenkin lapsistasi.
• Älä yritä ymmärtää maahanmuuttokriitikkoa äläkä esiinny hänen empaattisena kaverinaan. Maahanmuuttokriitikko ei ole ahdistunut ihminen, jolla on henkilökohtaisia ongelmia ja joka kaipaa ymmärtävän ihmisen itkuolkapäätä ja syliä. Hän on poliittisesti yhdenmukaistetun kaaderiliikkeen lähetyssaarnaaja, jonka kanssa ei ole mahdollista olla kamua ja unohtaa politiikka. Hän ei ole tavallinen vähän ennakkoluuloinen ksenofobi, joka pystyi unohtamaan vieraskammonsa ja puhumaan muistakin aiheista. Sellaisten aika oli kymmenen vuotta sitten, nyt meillä on nämä ohjelmoidut tappajarobotit.
• Älä yritä asiallisesti pohtia, olisiko maahanmuuttokriitikoiden jutuissa sittenkin itua. Kaikenlainen yritys asiallisesti kommentoida maahanmuuttokriitikoiden ajatuksia ja miettiä, voisiko heidän tavoitteitaan ajaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia loukkaamatta, saa maahanmuuttokriitikot aina raivostumaan ja hyökkäämään kimppuusi. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttokriitikot eivät oikeasti pyri konkreettisten poliittisten tavoitteiden toteuttamiseen yhteistyössä muiden poliittisten ryhmien kanssa, vaan kaiken vallan ottamiseen, demokratian tuhoamiseen ja toista mieltä olevien ihmisten itsetarkoitukselliseen nöyryyttämiseen (heidän omalla kielellään ”itkettämiseen”), viime kädessä surmaamiseenkin. Kaikenlainen kompromissi on siksi heille suurempi mörkö kuin rehellisen tyly vastustaja. Useampi kuin yksi henkilö, joka on yrittänyt vilpittömästi auttaa maahanmuuttokriitikoita määrittelemään tavoitteensa ja hankkimaan niille poliittista tukea käytännön kompromisseilla ja yhteistyöllä muiden ryhmittymien kanssa, on joutunut katumaan sitä päivää, kun ensimmäisen kerran maahanmuuttokriitikolle moikkasi.
• Älä nöyristele maahanmuuttokriitikolle. On tavallista, että kun maahanmuuttokriitikot alkavat kurmottaa jotain ihan kotimaista ihmisryhmää tai yksittäistä ihmistä, asianomainen alkaa hätääntyneenä perustella olemassaolonsa oikeutusta maahanmuuttokriitikoille: esimerkiksi suomenruotsalainen alkaa selittää kannattavansa Suomea jääkiekkokisoissa ja viittaa yhtä ruotsinkieliseen isoisäänsä, jolla on viisi sotahaavaa ja kuusi kunniamerkkiä plakkarissa isänmaan kohtalonvuosien muistona. Lainkuuliaisella keskiluokkaisella ihmisellä ei kuitenkaan koskaan ole mitään velvollisuutta pyydellä elämislupaa lakeja halveksuvilta roikaleilta, joille ei kukaan – kaikkein vähiten se ”kansa”, jonka nimissä he usein puhuvat – ole antanut valtuuksia myöntää eikä evätä sellaisia lupia.
• Tutustu maahanmuuttajiin ja muslimeihin. Tämä ei liity mitenkään teennäiseen ”ulkomaalaisten ystävien” hankkimalla hankkimiseen, vaan ihan arkipäivän vuorovaikutukseen. Hanki kavereita maahanmuuttajien ja muslimien keskuudesta sillä tavalla kuin tutustut toisiin suomalaisiin, panemalla merkille, että joku tyyppi vaikuttaa fiksulta ja mukavalta. Kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä eikä kaikista tarvitse pitää, mutta jos jonkun kanssa tulee toimeen ja huumorintajut natsaavat, on aivan yhdentekevää, onko kyseessä maahanmuuttaja vai kantapeikko. Varsin pian maahanmuuttajiin tutustuttuasi huomaat, että arkipäivän ilonaiheet ja harmit ovat aika samanlaisia etnisestä taustasta riippumatta ja että oikea paikkasi on maahanmuuttajakaveriesi rinnalla, ei niiden ventovieraiden röyhkimysten, jotka kutsuvat itseään maahanmuuttokriitikoiksi. Itse asiassa tyypillisen maahanmuuttokriitikon kosketuspinta tavalliseen suomalaiseen arkeen on paljon kapeampi kuin tyypillisen maahanmuuttajan, ja Itis on huomattavasti viihtyisämpi ja harmittomampi paikka kuin maahanmuuttokriitikoiden jutuista voisi päätellä.
• Vältä maahanmuuttokriitikoiden seuraa. Maahanmuuttokriitikot ovat ikäviä ja ahdistavia ihmisiä, jotka eivät kykene normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen. Heidän ajatuksensa kiertävät samaa kehää maahanmuuttajien oletetun pahuuden ja hirveyden ympärillä, ja ainoa syy miksi he vaivautuvat ollenkaan olemaan tekemisissä oman kapean piirinsä ulkopuolisten ihmisten kanssa on näiden aivopeseminen omalle kannalleen. Jollet suostu aivopeseytymään kun maahanmuuttokriitikko suuressa ylhäisyydessään käskee, saatat jopa joutua heidän uhkailtaviensa listalle – ja maahanmuuttokriitikko ei häikäile jaella kavereilleen yksityisasioitasi saati repostella niitä aatetoverien nettifoorumeilla, tietenkin turvallisesti salanimen takaa. Parempi siis katkaista kylmästi välit kaikkiin tuttaviin, jotka yhtään vaikuttavat saaneen vaikutteita maahanmuuttokriitikoiden evankeliumista.
• Tee selväksi, että kanssasi ei leikitä. Tositarina kertoo kuuluisan 1800-luvun puukkohäjyn naapurista, joka yleensä eli häjyn kanssa sovussa. Eräänä yönä puukkojunkkari oli juovuksissa ja koetti tunkeutua naapurin taloon väkisin. Isäntä haki kirveen ja ilmoitti häjylle maakunnan lyhyeen ja selkeään tyyliin: ”Jos naapuri nyt tuloo, naapuri tuloo viimeesen kerran.” Tämä kesytti häjyn, joka äänessään arvostusta totesi, ettei ollutkaan ennen nähnyt tasaista naapuriaan kunnolla suutuksissa. – Aivan vastaavalla tavalla maahanmuuttokriitikot kunnioittavat ainoastaan armottomuutta, säälimättömyyttä, voimaa ja väkivaltaa. Siksi sinun kannattaa alkaa harrastaa itsepuolustuslajeja ja ammuntaa ja tehdä maahanmuuttokriitikoille selväksi, että sinun kotiisi ei tunkeuduta väkivalloin – ”jos maahanmuuttookriitikko nyt tuloo, maahanmuuttookriitikko tuloo viimeesen kerran”.
• Älä ota törkyä vastaan. Kun sinusta kirjoitetaan ensimmäinen kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkistön täyttävä kirjoitus maahanmuuttokriitikoiden foorumisivulle, tee välittömästi rikosilmoitus. Jos olet esimerkiksi aktiivi kokoomuslainen ja sellaisena tunnettu, ja sinua nimitellään maahanmuuttokriitikoiden sivuilla kommunistiksi ja Stalinin ihailijaksi (esimerkki ei ole kaukaa haettu eikä epäuskottava), sinulla on oikeus tuntea itsesi loukatuksi ja vaatia oikeudessa kipurahoja. Jos poliisi jättää tapauksen tutkimatta (kuten yleensä tapahtuu – maahanmuuttokriitikoiden uhreistaan tekemät selvästi ilkivaltaiset rikosilmoitukset poliisi kyllä aina tutkii), tee kylmästi poliisista ilmianto. Sinä maksat veroistasi poliisin palkan ja sinulla on oikeus vaatia rahoillesi vastinetta.
• Älä usko valheeseen ”ääriryhmien välisistä yhteenotoista”. Sekä poliisi että muut äärioikeiston myötäilijät koettavat selittää äärioikeiston harjoittamat tavallisten ihmisten vainot niin, että ”ääriryhmät” siinä vain ottavat yhteen ja että molemmat osapuolet ovat yhtä pahoja. Tosiasiassa ”vastakkaiseen ääriryhmään” kuuluu aivan minkä tahansa puolueiden jäseniä, jotka ovat joskus sanoneet vastaan maahanmuuttokriitikolle tai (huomattavasti tavallisemmin) yrittäneet sovitellen puhua järkeä heikäläisille (sitä he tosiaankaan eivät anna anteeksi koskaan, kellekään).
• Älä luota maahanmuuttokriitikon ”kääntymykseen”. ”Entisiä maahanmuuttokriitikoita” on kyllä olemassa, siis aatteesta aidosti ulos järkiintyneitä ihmisiä, mutta yleensä sellaista esittävät henkilöt, jotka yrittävät urkkia piirien ulkopuolisten ihmisten yksityisasioita tietoonsa (niitä käytetään hyväksi maineenmustaamiskampanjoissa). Lisäksi maahanmuuttokriitikkopiirien liepeillä roikkuu psyykkisesti epävakaita ihmisiä, jotka välillä luulevat olevansa maahanmuuttokriitikoita ja välillä heidän vastustajiaan. ”Entiseen maahanmuuttokriitikkoon” kannattaa luottaa silloin ja vain silloin, kun hän on julkisella toiminnallaan osoittanut olevansa tietoinen maahanmuuttokriitikoiden toiminnan fasistisuudesta ja yhteiskunnallisesta vahingollisuudesta.
• Veri ei ole vettä sakeampaa. Käytäntö on osoittanut, ettei edes sukulaiseen voi luottaa, jos tämä hurahtaa maahanmuuttokritiikkiin. Maahanmuuttokritiikki on aate, joka saa ihmisen unohtamaan kaikki normaaliin inhimilliseen elämään kuuluvat uskollisuussuhteet, niin vanhan ystävyyden, sukulaisuuden kuin isänmaallisuudenkin, ja lavertelemaan maahanmuuttokriitikkokavereilleen kaikki yksityisasiasi. Vahinkojen rajoittamiseksi tulee lähteä siitä, että sukulainen, joka hurahtaa maahanmuuttokritiikkiin, on kuollut eikä kuolleista herää. Ei kannata kuvitella, että sukulaisen kanssa voisi pitää asialliset suhteet, sillä hänen aatetoveriensa mielestä jo se, että suhtaudut tummaihoisiin ihmisiin kohteliaasti normaalien käyttäytymissääntöjen mukaan, on ”rotupetturuutta” ja ”poliittista korrektiutta”.
• Jos olet rekrytoimassa, harkitse huolella, haluatko palkata maahanmuuttokriitikon. Maahanmuuttokriitikko on työpaikalla turvallisuusriski, koska maahanmuuttokriitikot ovat väkivaltafantasioissa eläviä aseharrastajia (kummallekin väitteelle löytyy yllin kyllin todisteita maahanmuuttokriitikoiden blogista ja nettifoorumeilta), ja useamman kuin yhden viime vuosina tapahtuneen asejoukkomurhan takaa on osoitettavissa maahanmuuttokriittisiä tai äärioikeistolaisia motiiveja. Lisäksi maahanmuuttokriitikko ei todennäköisesti osaa olla saarnaamatta aatettaan työpaikalla, jolloin työilmapiiri kärsii, erityisesti jos työkavereille syntyy mielikuva, että maahanmuuttokriitikko on sekoamassa ja voi tulla ase kädessä työpaikalle ammuskelemaan. Maahanmuuttokriitikoiden tapana on myös urkkia vihollisina pitämiensä ihmisten yksityisasioita, kuten edellä todettiin, ja vastaavalla tavalla maahanmuuttokriitikko voi paljastaa yrityksesi liikesalaisuudet asiattomille tahoille.
• Älä jää yksin. Poliittinen järjestäytyminen on itse asiassa parempi suoja maahanmuuttokriitikoita vastaan kuin luulisikaan. Maahanmuuttokriitikot terrorisoivat kyllä puolueaktiivejakin, mutta oman mielenterveyden kannalta on paljon parempi olla samassa veneessä osapuilleen samalla tavalla ajattelevien kanssa kuin yksinään nettiraivoajien vihan kohteena.

Maahanmuuttokriitikot ja Singapore

(julkaistu alun perin Paljastetun blogissa 14. marraskuuta 2013)

Usein hompanssien keskusteluissa esitetään jonkinlaisena esikuvana Singapore, koska sinne ei päästetä turvapaikanhakijoita. Itse asiassa useampi kuin yksi maahanmuuttokriitikoistamme asustelee nykyisin juuri Singaporessa, isänmaallista kyllä, ja olenpa erään sinne asettuneen nähnyt netissä valittelevan sitä, että ”kansallisvaltion kannattajia” Suomessa vainotaan.

On siis syytä tarkastella Singaporea valtiona, kun kerran se on ilmeisesti maahanmuuttokriitikoiden mielestä esikuvallinen.

Singaporen nimessä sing- on intialaisperäinen sana, joka tarkoittaa leijonaa. Tämä merileijona on Singaporen symboli. Copyright: Erwin Soo/Wikipedia.

Singapore on väkiluvultaan jokseenkin Suomen kokoinen, mutta pinta-alaltaan tietysti viisisataa kertaa pienempi kaupunkivaltio, joka tunnetaan maailmalla ennen muuta finanssi- ja kauppakeskuksena. Se oli aikoinaan brittiläinen siirtomaa, mutta mikäpä maapala ei siihen aikaan ollut. 1800-luvun alkupuolella Singapore oli yksi brittien ns. salmisiirtokunnista (Straits Settlements) Malakan niemimaalla; Malesian itsenäistyttyä Singapore kuului aluksi siihen, mutta erosi pian omaksi itsenäiseksi valtiokseen, koska singaporelaiset eivät halunneet jäädä Malesian ja Indonesian välille syttyneen sodantapaisen konfliktin jalkoihin.

Nykyään Singapore on yksi maailman vauraimpia ja menestyneimpiä maita monilla mittareilla. Ei siis ole mitään ihmeteltävää siinä, että hompanssit haluavat Suomesta Singaporen. Mutta katsotaanpa, millaista elämä Singaporessa olisi hompanssille.

Stamford Raffles, joka ajoi britti-imperialismin asiaa alueella ja perusti Singaporen. Lähde/source: Wikipedia.

Singapore on monikulttuurinen maa. Maassa on neljä virallista kieltä: englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili. Useimmat julkiset kyltit ovat kaikilla neljällä kielellä. Käytännössä vahvimmat kielet ovat englanti ja kiina, molemmat periaatteessa maahanmuuttajakieliä. Malaiji on se kieli, jota alueella on alun perin puhuttu, aivan kuten naapurimaassa Malesiassakin – se on yksi alueen suuria kieliä, joka on levinnyt kauppiaiden mukana, ja sukua Polynesian ja Filippinien kielille. Brittisiirtomaa-aikana se kuitenkin jäi isompiensa jalkoihin, kun maata hallitsemaan asettui brittivirkamiehiä ja työvoimaksi kaupunkivaltion kehittyvään kapitalismiin muutti laumoittain kiinalaisia. Tamili taas on Singaporen intialaisyhteisön kielistä puhutuin – se on yksi eteläisen Intian dravidakielistä. Missä britit, siellä intialaiset – tämä sääntö päti siirtomaa-aikana, ja intialaisyhteisöjä ja intialaisvaikutteita on tänäänkin monissa entisissä brittisiirtomaissa.

Nelikielinen Singapore. Kielet ovat englanti, kiina, malaiji ja tamili. Malaiji on Malesian pääkieli (ja Indonesian virallinen kieli on käytännössä malaijin murre). Tamili on yksi eteläintialaisista ns. dravidakielistä. Lähde/source: Wikipedia

Käytännössä tietysti kielet ovat sekoittuneita: kadun hallitseva kieli on yhtaikaa kiinalais- ja brittiläiskorosteinen, lauserakenteeltaan kiinalaisvaikutteinen Singaporen englanti eli ns. Singlish.

Mietitään, miltä tämä näyttäisi Suomessa: meillä puhuttaisiin yleisesti siirtomaa-ajan perintönä ruotsia (vrt. Singaporen englanti), mutta suurin osa maan väestöstä olisi venäläisiä (vrt. Singaporen kiinalaiset), mahdollisesti myös muita slaavilaisia itäeurooppalaisia, esimerkiksi puolalaisia (suurin osa Singaporen kiinalaisista puhuu muita kiinan muotoja kuin mandariinia, ja kiinan ”murteet” ovat tosiasiassa pikemminkin sukukieliä, eivätkä edes kovin läheisiä). Kansallislaulu olisi suomeksi (Singaporessa se on malaijinkielinen), samoin eräät muut isänmaallisesti symboliset tekstit (Singaporessa malaiji on armeijan komentokieli sekä kunniamerkkien mukana annettavien kunniakirjojen kieli). Vaikea sanoa, mikä porukka voisi vastata intialaisia, mutta sovitaan nyt vaikka niin, että Venäjältä olisi venäläisten ja puolalaisten lisäksi muuttanut turkkilaiskieliä, kuten tataaria, azeria ja turkmeenia, puhuvia muslimeja. He olisivat luultavasti saaneet tataarista virallisen kielen, kuten tamili on Singaporessa. Azerimme ja turkmeenimme olisivat vallitsevissa oloissa suhteellisen tyytyväisiä tilanteeseen, koska turkkilaiskielet ovat yleensä keskenään ymmärrettäviä, joten hekin saisivat melko paljon tolkkua tataarinkielisistä kylteistä ja kokisivat saaneensa tunnustusta omalle etniselle erityisluonteelleen.

Singaporelaiset sotilaat Afganistanissa laulavat kansallislauluaan Majulah Singapura lipunlaskun yhteydessä. Lähde/source: Wikipedia, copyright Peter Ferrell of the US Army

Puhutuin kieli olisi tietenkin pakkoruotsi, joka toki olisi saanut paljon vaikutteita venäjästä. Tietenkin virallinen Suomi järjestäisi aika ajoin kampanjoja puhtaan riikinruotsalaistyyppisen ruotsin puolesta: ”Tala ren svenska!” -iskulauseita roikkuisi joka seinällä. Venäläisväestömme puhuisikin siedettävää riikinruotsia, vaikkakaan ei aina aivan täydellistä. Jokainen julkinen tiedotuskyltti olisi ruotsiksi, venäjäksi, suomeksi ja tataariksi, tässä järjestyksessä. Suomen kielellä olisi seremoniallinen asema esimerkiksi kansallislaulun ja armeijan komentojen kielenä, mutta Suomalaisuuden liitto, joka tässä vaihtoehtotodellisuudessa olisi kiltti ja hallitusta kohtaan nöyrä sylikoirajärjestö, esittäisi silloin tällöin kohteliaita ja sivistyneitä vetoomuksia perinteisen kansalliskielen aseman parantamisen puolesta. Hallitus vastaisi yhtä kohteliailla ja ympäripyöreillä fraaseilla, mutta elämä jatkuisi entiseen tapaan meluisan afäärihengen vallitessa, ruotsiksi ja venäjäksi.

Ainoastaan mandariinikiina on virallinen kiinan kielen muoto Singaporessa, mutta eri "murteiden" (käytännössä sukukielten) puhujilla on omat kulttuurikeskuksensa. Tässä teochew-kiinalaisten keskus. Teochew kuuluu kiinan min nan -murteisiin. Lähde/source: Wikipedia user Sengkang

Singapore on vauras, säntillinen ja lahjomaton maa, jossa on hyvä tehdä bisnestä, mutta monet länsimaiset oikeudet ja vapaudet ovat siellä huonolla tolalla. Ilkivaltaisia nuoria miehiä rangaistaan siellä raipaniskuilla – jostain kumman syystä maahanmuuttokriitikkomme eivät pidä tätä erityisen barbaarisena, vaikka näkevätkin islamin sharia-lain edellyttämät raipparangaistukset merkkinä äärimmäisestä pahuudesta ja raakamaisuudesta. Mutta tämähän ei ole ensimmäinen eikä viimeinen asia, johon hompanssit soveltavat kaksia sääntöjä.

Kulkukieltokyltti Fort Canning Parkissa. Kielto koskee luultavasti Fort Canningin vesivarastoa, joka tietenkin on elintärkeä ja vartioitu kohde. Lähde/source: Wikipedia

Kuten edellä tuli mainituksikin, Singapore on monikulttuurinen maa, ja monikulttuurisuus otetaan siellä vakavasti – suorastaan kuolemanvakavasti. Tämä ei ole pelkkä kielikuva. Raipparangaistuksen ohella Singaporessa on yhä käytössä kuolemanrangaistus, ja teloitusmääräyksiä jaellaan anteliaalla kädellä. Aseiden käyttö on maassa turvallisuusjoukkojen, poliisin ja armeijan yksinoikeus, mutta perussiviili pannaan tuliluikkuleikeistä herkästi kalmajäähypenkille. Esimerkiksi kokoontumisvapautta rajoittavan lain rikkomisesta voi joutua hirsipuuhun, jos yrittää turvata laitonta poliittista kokousta ampuma-asetta heiluttamalla (edes aseen laukaiseminen ei ole välttämätöntä). Pyssyllä ampuminen asutulla alueella voi sekin olla nirrinlähdetysperuste, vaikka kukaan ei olisikaan ollut vaarassa.

Monikulttuuripolitiikan arvostelu sinänsä ei ole vielä kuolemantuomion arvoinen rikos Singaporessakaan, mutta maan hallinto lähtee siitä periaatteesta, että minkäänlaisia etnisten suhteiden horjutusyrityksiä ei hyväksytä. Hommafoorumilaistyyppisiä puheenvuoroja esittävät singaporelaiset joutuvat hyvin huumorintajuttoman oikeusistuimen eteen, sillä monikulttuurisen maan sisäisen sopusoinnun säilyminen on osa perustason yhteiskuntarauhaa, sitä harmoniaa, jota itämaissa ei järkytetä. On myös todennäköistä, että hommalaistyyppisistä puheista päätyisi Singaporessa pitkäksi aikaa turvasäilöön (paikallisella termillä ennaltaehkäisevään vankeuteen,preventive detention) – vangituksi hallinnollisella määräyksellä ilman oikeudenkäyntiä – vaikka laista ei suoraan löytyisikään passelia pykälää.

Homma-foorumilla on, kuten tiedämme, jo vuosia esiintynyt fantasioita sisällissodasta, ”punamädättäjien” surmaamisesta ym. Hompanssit ovat myös joka välissä korostaneet aseistautuneisuuttaan ja asetaitojen tarpeellisuutta nujerrettaessa maata hallitseva eliitti. Singaporessa tällaisista puheista irtoaa melkoisella todennäköisyydellä henkiriepu, ainakin jos niitä tussareita ja torrakoita löydetään asianomaisten kotoa. Luultavasti Singaporessa yksikään hommafoorumilainen ei enää olisi vapaalla jalalla, eivätkä törkysuisimmat ainakaan valtiopäivillä hilluisi: jos Suomi olisi kuin Singapore, he olisivat joutuneet jouluksi kaulastaan kuuseen roikkumaan, täysin voimassa olevien lakien mukaan. Monikulttuurisuuden vastustaminen olisi tietenkin laskettu raskauttavaksi asianhaaraksi tuomiota langetettaessa.

Pistää naurattamaan, että Suomea kommunistisena helvettinä pitävä ja täältä Singaporeen emigroitunut mies itkeskelee sitä hirveää sortoa, jota ”kansallisvaltion kannattajat” Suomessa muka joutuvat kärsimään. Täällä meillä ”kansallisvaltion kannattajat” äänestetään eduskuntaan meidän kaikkien selkänahasta veroina revittyjä sievoisia tuloja nauttimaan ja asioistamme päättämään, kun Singaporessa he joutuisivat vihreää mailia kävelemään.

Kaikilta osin on siis käsittämätöntä, että maahanmuuttokriitikot niin ihailevat Singaporea. Monessakin mielessä sen luulisi olevan heidän painajaisensa: maa, jossa kammottu ”väestönvaihto” on jo toteutunut alkuperäisen malaijiväestön jäätyä täysin kiinalaisvyöryn jalkoihin; maa, jossa maahanmuuttajien ja siirtomaaherrojen kielet ovat paremmassa asemassa kuin historiallisen asuttajakansan kieli; maa, jossa kaikenlainen monikulttuurisuuden rohkea kyseenalaistaminen – esimerkiksi nyt vaikka sianpäiden heitteleminen moskeijaan – tulkitaan kansallisen turvallisuuden uhkaamiseksi ja jossa siitä rangaistaan tämän tulkinnan mukaan; maa, jossa isojen poikien viattomat aseleikit ja oikeutetut sisällissotafantasiat johtavat kuolemanselliin ja kaulakiikkuun. Miten ihmeessä hompanssit voivat intoilla tällaisesta maasta?

Todellisuudessa hommalaisten tavoitteena ei oikeasti ole maahanmuuton rajoittaminen, saati sitten kansallisen kulttuurin puolustaminen. Se, mitä he haluaisivat, olisi avoimesti sortava, kova ja väkivaltainen valtiovalta nykyisen kiltin ja neuvottelevan sijaan. Esimerkiksi Singaporen kaltainen – maahan on muodollisista demokraattisen oikeusvaltion piirteistään huolimatta varsin autoritaarinen, kovaotteinen ja painostava, ainakin länsimaisen liberalismin näkökulmasta. Kiinalaisen kulttuurin lähtökohdat voivat olla hyvinkin toisenlaiset, en minä sitä sano – olkoonkin että aika monet singaporelaisen yhteiskunnan ja lainsäädännön erikoispiirteet ovat ilmeisesti vakiintuneet jo brittisiirtomaa-ajalla. Yksi tulkinta Singaporen oloista onkin, että siellä paikallinen väestö on alkanut hallita itseään omina siirtomaaherroinaan.

Suomen kaltaisissa maissa valtion valtaa käytetään ja sovelletaan melko sivistyneesti ja asiallisesti, ja avoin sorto loistaa enimmäkseen poissaolollaan. Luonnollisesti tällaisenkin valtion tukena on kova ja armoton väkivaltakoneisto, jolta kyllä saa luodin nahkaansa, jos sitä menee avoimesti uhkaamaan. Se kuuluu valtion luonteeseen ja määritelmään. Meillä vain sivistyminen on niin pitkällä, ettei täällä lähetetä dum dum -luoteja ampuvaa tappajaosastoa joka ikistä kiljupunkkaria lahtaamaan vain siksi että se kiljuu hasispäissään torilla armeijan olevan perseestä ja hallituksen natseja.

Juuri tämä valtiovallan sivistyneisyyden aste se pohjimmiltaan ottaakin hommalaisia aivoon. Kansallisesta kulttuurista he eivät oikeasti voisi (v---u!) vähempää välittää, ja luultavasti muslimitkin olisivat talibaneja myöten Homman kirjoissa ihan hyviä tyyppejä, jos Neuvostoliitto olisi yhä olemassa, miehittäisi Afganistania ja kävisi kommunismin nimissä sotaa paikallisia islamistiryhmiä vastaan. Valtiovallan humaani ja kiltti julkisivu se heitä suututtaa.

Mitä todennäköisimmin hompanssit kelpuuttaisivat monikulttuurisuuden ja paljon nykyistä vapaamman maahanmuuttopolitiikan, jos sitä sovellettaisiin singaporelaiseen tapaan: sinä hyväksyt nyt tuon moskeijan tuossa vastapäätä, tai sitten kohtelias kiinalainen pyöveli sovittaa köyden käkättimesi ympärille. Kun maahanmuuttokriitikot uskottelevat itselleen, että heille esitetyt varsin kohtuulliset vaatimukset kohdella muita ihmisiä ihmisiksi ovat jotain ”kommunistien harjoittamaa mielipidevainoa”, taitaa olla niin, että kyse on heidän jonkinmoisesta seksuaalisesta tms. fantasiastaan: itse asiassa kaikki olisi heidän mielestään täysin kunnossa, jos yhteiskunta panisi heidät kuriin kädestä vääntämällä ja pyssyllä uhkaamalla.

Silloin kun joku hommalainen onnistuu vuosikausia kuvottavia törkeyksiä syydettyään hankkimaan itselleen parin hassun huntin sakot kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta, voi sitä uhriutumista, itsesääliä ja oman kilven kiillottamista. Sekä hommalainen itse että hänen kannattajansa ja tukijansa oikein piehtaroivat mielihyvässä ja marttyyriudessa ja vertailevat täysin päättömästi taskurahasakkojaan Neuvostoliiton tai Natsi-Saksan uhrien kokemiin julmiin rangaistuksiin, mitä näitä nyt olikaan: teloittamisia takaraivoon ampumalla (Katyn), kaasukammiossa tikahduttamisia (Auschwitz), napapiirin taakse karkoittamisia (Siperia, Komi) ja vaarallisten ja epäterveellisten töiden teettämisiä ilman suojavarusteita (Kolyma).

Omasta mielestäni on lievästi sanoen mautonta esittää, että kännykän hinnan suuruisen summan maksaminen valtion kassaan olisi kärsimyksenä millään tavalla verrannollinen kaivos- tai metsänhakkuutöissä menehtymiseen, kaasukammiossa kuolemiseen tai Siperian-reissuun ilman talvivarusteita (muslimikriittisinä ihmisinä hompanssit varmasti ilahtuvat siitä, että Stalinin Neuvostoliitossa juuri muslimismiehiä kaapattiin Siperian vankijuniin lämpimistä koti-staneistaan ja vietiin kylmälle tundralle etelämaalaisissa vaatteissa).

Tämän lisäksi tietysti ei voida millään tavalla rinnastaa totalitaaristen murhaajavaltioiden vankeja ja uhreja, jotka usein joutuivat pidätetyiksi, vangituiksi ja tuomituiksi tietämättä itsekään miksi, ja maahanmuuttokriitikoita, jotka tieten tahtoen pyrkivät saamaan syytteen ja tuomion, ja jotka ovat varmasti oikein lakikirjasta tai nettirikoslaista vielä tarkistaneetkin pykälän. Hompanssit ja hompanssien idolit tietävät oikein hyvin, mistä heitä tai heidän palvomaansa sankarintekelettä syytetään, toisin kuin Neuvostoliiton vankileirijärjestelmän ”kaniinit”. Hommaidolin ei tarvitse pelätä joutuvansa poliisin hakkaamaksi eikä häneltä kiristetä tunnustusta väkivalloin eikä nöyryytyksin.

Lisäksi hommalaisilla on nykyään edustajia ajamassa asiaansa, eli mahdollisuuksia muuttaa paheksumaansa lakia. Sellaistahan heikäläiset ovat itse asiassa herrain päivillä ehdotelleetkin, mutta ilmeisesti vain irtoheittoina. Politiikka on kuitenkin kompromisseja ja kaupankäyntiä, eli jos hommahenkiset poliitikot haluavat muuttaa pykälää, heidän on syytä kertoa, mistä keskeisistä vaatimuksistaan he ovat valmiit luopumaan. Lainmuutosehdotukset on aina valmisteltava huolellisesti etukäteen ja perusteltava. Tätä hompanssiherrat eivät tietystikään ole yrittäneetkään.

Politiikka perustuu siihen ajatukseen, että omaa asiaa ajetaan niin pitkälle kuin osataan ja voidaan ja että kaikilla on oikeus ajaa omaa etuaan. Hompanssit eivät tietenkään tällaista hyväksy. Kaikki muut kuin he itse ovat kommunisteja ja he tietävät mikä on totuus ja kansan kanta ja isänmaan etu. Lakien noudattaminen ei kiinnosta, sillä valkoinen heteromies tietää kyllä ihon ja kivesten vaistolla mikä on oikein tai väärin, ja kaikki lait on Demla-salaliitto säätänyt suosimaan homoja ja neekereitä, sen on Halla-aho todistanut kirkkoslaavitieteellään. Kaikenlaiset kompromissit kommunistipuolueiden kanssa (sellaisiksi luetaan mm. Keskusta ja Kokoomus) ovat pikkusormen antamista pirulle.

Tietysti tällainen yhteistyöhaluttomuus on populismin elinehto. Populistipuolue saa ääniä lupaamalla yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista äänestäjilleen jahka se ensin pääsee valtaan. Lupauksia on kuitenkin mahdotonta toteuttaa, koska ne ovat yleensä loogisessa ristiriidassa keskenään – hieman yksinkertaistaen: vuokria ei voida samanaikaisesti korottaa vuokraisäntien ja alentaa vuokralaisten mieliksi. Siksi kompromissittomuus on keskeinen osa populistin poliittista strategiaa: sillä tavalla pysytellään poissa vallasta ja voidaan panna kaikki yhteiskunnan ongelmat ”vanhojen puolueiden” kontolle, ”koska ne eivät noudata meidän viisaita ajatuksiamme”.

Sille on kuitenkin muitakin syitä, miksi hompanssihenkinen äärioikeisto pyöriskelee fantasioissaan monikulttuuriin pakottavasta totalitarismista ja näennäisen ristiriitaisesti haaveilee Singaporesta, missä väestönvaihto ja monikulttuurisuus ovat kovapintaisen valtakoneiston erityisessä suojeluksessa. Hompanssien turvallisuudentunne ja tyytyväisyys yhteiskuntaan olisi itse asiassa todennäköisesti suurempaa, jos he tietäisivät joutuvansa nujerretuiksi ja vaiennetuiksi singaporelaisin keinoin heti mielipiteitään ilmaistessaan, vaikka maahanmuutto olisi huomattavasti nykyistä laajempaa ja monikulttuurisuus kirjavampaa.

Miksi? Kaipa siksi, että ankaruus ja autoritaarisuus olisi sitä kieltä, jota he ymmärtävät. Lässyttelevän empaattinen tätivaltio synnyttää heissä mielikuvan, että kukaan ei oikeasti pidä huolta maanpuolustuksesta eikä vastusta rikollisuutta ja että koko virkakoneisto on yhtä ainoaa ymmärtäväistä tanttalaumaa, joka antaa rikollisten ja maahantunkeutujien rellestää mielensä mukaan. Itse asiassa se, että heitä itseään vastaan ei ole jo aikoja sitten ryhdytty koviin otteisiin, on heidän mielestään todiste tästä: he tuntisivat olonsa luultavasti paljon turvallisemmaksi, jos lahkon johtajan pyssyleikit ja sisällissotahaaveet olisivat tuoneet ovelle jämerän joukon kovakuntoisia univormupukuisia miehiä muodostelmassa ja rynnäkkökiväärit tanassa ja osastoa johtava upseeri olisi tiukasti silmiin katsoen ja varmistamatonta pistooliaan esitellen ilmoittanut, että se nettikirjoittelu loppuu nyt, tai muuten tämä italialainen ystäväni Pietro Beretta suuttuu.

Beretta Cx4 Storm. Lähde/source: Wikipedia user Rama

Maahanmuuttokriitikkojen ongelma on, että heillä ei ole tällaista miehisesti uskottavaa tahoa kertomassa, miten kuuluu käyttäytyä – sellaista luotettavan uhkaavaa ja väkivaltaista. Singaporessa heillä olisi. Kun he kaipailevat kuolemanrangaistusta ja ankaraa yhteiskuntakuria, he pyytävät sitä viime kädessä itselleen, koska heillä nyt vain on sellainen luonne, että he eivät ymmärrä yhteiskunnan perustuvan viime kädessä väkivaltamonopoliin, ellei sitä hierota heidän naamaansa.

En ehdota maahanmuuttokriitikoiden teloittamista enkä kiduttamista, vaikka haluaisin (voi kuinka haluaisinkin!), mutta eiköhän ole syytä lopettaa se iänikuinen selittely, että maahanmuuttokriitikoiden vastuullistaminen häiriköinnistään ja törkeyksistään luo vain marttyyreja. Selvästi rikollinen ja vieläpä joukkomittainen ilkivaltaisuus ei muutu yhtään hyväksyttävämmäksi sillä, että sitä käytetään poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Itse asiassa silloin kun nettiuhkailulla estetään perussuomalaisten ja hompanssien kriitikoita käyttämästä poliittisia oikeuksiaan, kyseessä on selkeästi terrorismi ja poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen eli aivan lakikirjassa määritelty rikos. Tällaisten rikosten johdonmukaisempi rankaiseminen lisää ajan pitkään myös hompanssien tai sellaisiksi haluavien luottamusta yhteiskuntaan ja maahanmuuttopolitiikkaan.